5.2. (1.2.) 2012 Koulutunti helppo C-B

[Anne]

Kuusi osallistujaa (hoit.&y-om.) mahtuu tälle tunnille koulua vääntämään.

Siirretty sunnuntaille 5.2!


Nilla - Aksu
Elle - Liinu
Inkeri - Tiia
Mirri - Venna

Pakkanen ei ollut juuri lauhtunut ja maneesi oli edelleenkin kylmä kuin pakastin. Noh, ei voinut mitään. Tunti täytyi pitää joskus ja nyt oli sen aika.

- Tänään teemme ravipainotteista työskentelyä. Pohkeenväistöä ja siirtymisiä. Kylmästä ilmasta johtuen otetaan pitkä lämmittely. Eli kerätkää ohjat ja siirretään raviin.

- Inkeri, Tiialla lyhyemmät ohjat. Se on vähän iso hevonen sulle, mutta välillä tekee hyvää ratsastaa isommillakin. Kyynärpäät lähelle kylkiä, vaikka hevosella on pitkä kaula, kädet pysyvät oikealla paikalla.

- Nilla, varpaat menosuuntaan ja hae alapohkeella parempaa tuntumaa. Nyt Aksu ei ole yhtään pohkeiden välissä.

Samassa kävi maneesin ovi. Sastu ja Rensu tulivat tekemään harjoituksia. Olin sanonut, että meillä on pieni ryhmä, joten maneesiin kyllä mahtuu.

- Siirrytään katsomon puoleiselle puolikkaalle, niin Sastu voi treenailla toisessa osassa.

-Tehkää suuria ympyröitä ravissa ja haetaan asetusta hevosiin. Sisäkädellä asetatte, sitten myötäätte hieman. Jos hevonen karkaa asetuksesta pois, taas selkeä ohjeistus asetukseen.

- Mirri, selkä suoraksi, rento kevennys. Sisäohja ei saa lepattaa, vaikka myötäätkin sillä välillä.

Pyysin vaihtamaan suuntaa ja kohta ratsut alkoivatkin lämmetä.

- Otetaan käyntiä hetki. Käännetään tötterön kohdalta uran sisälle ja ratsastetaan hetki suoraan. Sitten väistätetään hevonen takaisin uralle.

- Elle, pidä ulko-ohjalla vastaan väisössä. Liinu punkee miten sattuu.

- Inkeri, väistättävä pohje ei saa jäädä painamaan, vaan askelten tahdissa kevyesti puristat. Hyvä!

- Sitten siirrytään raviin. Muualla uralla tehdään siirtymisiä käyntiin, mutta väistö tehdään ravissa.

- Nilla, rauhallinen käsi. Istunta pidättää, ohjista repiminen saa Aksun vain kuumenemaan entisestään.

- Mirrillä hyvä väistö. Seuraavan kerran pyri pitämään Vennan kaula enemmän suorassa, vain asetus liikkeen suunnasta pois päin.

- Elle, siirtymisten kanssa tarkkana! Liinun pitää lähteä raviin heti kun pyydätm eikä kymmenen askeleen päästä. Käytä ensin pohjetta, sitten pohjetta ja maiskutusta ja jos ei tehoa, niin raippaa heti.

- Inkeri, ratsasta muutama kierros pelkkää harjoitusravia ja yritä saada kiinni askelista. Keskity vain siihen.

Suunnanvaihdon jälkeen pohkeenväistöt jatkuivat. Pyysin ratsastajia keskittymään siihen, kumpi puoli oli heille helpompi ja vaikeampi väistösuunta. Lopuksi otimme laukkaa.

- Laukkaa ympäri uraa. Ensin kevyt istunta ja haetaan kunnon rytmi. Sitten kun laukka rullaa, istutaan alas ja mukaudutaan laukan liikkeeseen.

Olin tyytyväinen tunnin suorituksiin. Hevosetkin olivat lämmenneitä ja osa pärski iloisesti.

- Kiitokse tunnista! Maksun yhteydessä haluaisin tietää kummalle puolelle väistöt sujuivat paremmin ja huomaistteko mitään eroja.

[Inkeri]

Sori kuvan laatu. Miun piirrostaidot rajottuu näemmä täysin poneihin, tässäkin kuvassa meni neljä tuntia, kun säädin omaani Tiian jalkojen kanssa Taustaa en sitten enää jaksanut ruveta tekemään, joten Inkeri menee Tiialla lumimyrskyssä, vaikka tunti olikin maneesissa.. =DD Mutta kiitos tunnista silti!

[Elle]

Koulutunti C-B

"Hohoo, mä meen Liinulla", kailotin ilmoitustaululla oleville tytöille. Rinnassani tuntui pieni innostuksen kipinä. Oli tosi mukava päästä työskentelemään tällä tunnilla Liinun kanssa.
Astelin Liinun karsinalle mieli odotusta ja uteliaisuutta täynnä. Huomatessaan karsinansa oven käyvän Liinu tuli luokseni uteliaana. Työnsin sen hieman kauemmas ovesta. Karsinaan mennessäni nappasin mukaani Liinun riimunnarun, päitset sillä olikin jo päässä. Annoin sen ensin haistella minua. Sitten silittelin sitä hellästi kaulalta, jonka jälkeen napsautin riimunnarun päitsiin ja sidoin sen kaltereihin. Sen jälkeen ryhdyin harjaamaan sitä. Liinu teki minuun tuttavuutta omalla tavallaan; haistelemalla ja pukkimalla minua aika voimakkaastikkin olkapäähän.
Harjattuani sen lähdin hakemaan varusteita. Onneksi olin kasvanut syksyn ja talven aikana ainakin pari senttiä, joten minun oli hieman helpompi saada satula Liinun selkään. Suitset olikin hieman hankalampi homma, sillä tamma nosti päänsä niin ylös, että minun oli mahdoton saada sille suitsia. Minun teki suoraan sanottuna sitoa Liinun pää vain parin sentin päähän kaltereista, jotta sen pää pysyisi edes hetken alhaalla, mutta sen sijaan kävin pyytämässä Mirriä apuun.
"Kiitos", kiitin tyttöä, kun suitset oli saatu Liinulle.
"Ole hyvä vain", tämä hymyili ja lähti takaisin Vennan luo.

Maneesissa oli kylmä. Sormet kohmeessa kirensin Liinun vatsavyötä. Se yritti hieman näykkiä minua, mutta pidin suitsista kiinni, jotta se ei onnistuisi. Inkeri oli vieressäni Tiian kanssa, joten kävin hakemassa häneltä jakkaran Liinua pidellen. Ehkä puolen vuoden päästä en enää tarvitsisi jakkaraa noustessani isompien hevosten selkään, ajattelin hymyillen, mutta sitten aloin ajattelemaan, että Pellakin saattaisi käydä minulle liian pieneksi. Hymy katosi kasvoiltani.
"Hmph", suustani pääsi. Tunti alkoi ja Anne alkoi selittää meille tunnin sisältöä. Kylmät väreet kulkivat selässäni, olin varsinainen vilukissa.
Liinun askeleet tuntuivat Pella-ponin askeleisiin verrattuna isommilta. Istuin rentona, selkä suorassa Liinun selässä ja kuuntelin Annea.
Alkuverkka alkoi. Kesti hetken, että löysin oikean kevennysrytmin Liinun raviin. Hetken ravailujen jälkeen ainakin minä aloin lämmetä.
Sastu tuli maneesiin ja tunti jatkui toisessa päässä maneesia.
Ryhdyimme tekemään ympyröitä. Välillä minulle tuli tunne, että tila loppuisi.
Suunta vaihtui ja sama harjoitus jatkui.
"Otetaan käyntiä hetki. Käännetään tötterön kohdalta uran sisälle ja ratsastetaan hetki suoraan. Sitten väistätetään hevonen takaisin uralle", Anne kertoi ja yksitellen kaikki käänsivät hevosensa tötteröltä uran sisälle. Pohkeenväistö ei ollut lempipuuhaani, mutta kyllä sekin meni. Anne jakeli neuvoja eri ratsukoille.
Väistö ravissa oli hieman hankalampaa.
"Elle, siirtymisten kanssa tarkkana! Liinun pitää lähteä raviin heti kun pyydätm eikä kymmenen askeleen päästä. Käytä ensin pohjetta, sitten pohjetta ja maiskutusta ja jos ei tehoa, niin raippaa heti", Anne neuvoi ja minä pyrin tekemään hänen ohjeensa mukaan.

Pohkeenväistön jälkeen oli ihana päästä laukkaamaan. Liinu laukkasi mielestäni mukavasti. Kevyen istunnan jälkeen huokaisin helpotuksesta, kun tunsin, ettei Liinun laukka ollut epämukavaa.

Kiitos tunnista !

[Mirri]

Tunti maksu.

Ensimmäistä kertaa elämässä tuntui siltä, kun olisin murskannut hevosen. Pieni Venna näytti liian heiveröiseltä, pitkien honttelojalkojeni alla. Olin ehdottomasti maksimi mittainen ponille.

Inkeri oli kyllästynyt jatkuvaan löpinääni siitä, kuinka Tiia oli tosi kiltti ja ihana. Menimme koko tuntiporukka hakemaan heppoja sisään hoidettaviksi. Olin hieman hämmästynyt, kun sain Vennan ratsukseni, vaikka minusta tuntui, että tamma olisi liian iso minulle. Toisaalta neiti oli niin mukava tuttavuus, ettei minua jäänyt kaduttamaan pieni koko.

Haimme hevoset talliin ja aloimme hoitelemaan niitä. En saanut kylliksi Vennan valkean harjan räpeltämisestä. Ponit ovat aina söpöjä vaikka niistä ohi joskus kasvaakin. Elle huikkasi minut apuun Liinun ja tämän suitsien kanssa. Tarjouduin kernaasti auttamaan.

- Kuinka pitkä sä oot Mirri, Nilla uteli hoitamisen keskellä.

- No-jaa viime mittauksella 165 cm, joka oli viime kesällä, vastasin ja kipaisin hakemassa Vennan suitset.

- Kuulemma voin kasvaa vielä ainakin kymenen senttiä, lisäsin. Anne ilmestyi tallin ovelle ja kehotti jokaista tulemaan maneesille, sitä mukaa kun olisi hevosineen valmiina


Ilma oli kylmä ja maneesiinkin, oli saanut pukeutua super-extra lämpimästi. Saimme tehdä pitkän lämmittelyn.

Juuri kun kaikki olivat päässeet verkkaamisessa vauhtiin, ilmestyi maneesiin Sastu komean Rensunsa kanssa. Kovinkaan kauaa minulla ei ollut aikaa tuota parivaljakkoa ihastella ja pian sainkin keskittyä pohkeen väistöön. Venna tuntui olevan omaa luokkaansa, notkeampi, kuin Tiia. Ensimmäinen väistö onnistuikin mielestäni hyvin. Anne huomautti ponin pään asennosta, minkä yritin jo seuraavalla kierroksella korjata. Jes! Kaikki meni nappiin, harmikseni Anne katsoi Edelle kerinneitä Nillaa ja Aksua. Lähdimme ottamaan ravia ja vaihdoimme suunnan, jossa sama tehtävä jatkui.

Toinen suunta oli jo hankalampi, ei Vennalle vaan minulle en osannut vaan hahmottaa tiettyä reittiä, vaikka normaalisti se onnistui tässäkin suunnassa. Toisen yrittämän jälkeen sain vinkurat viimein suoraksi ja väistö tuntui jälleen luistavan.

Tunti huipentui laukkaan pitkin uraa. Olisin voinut olla kevyessä istunnassa, vaikka koko loppu tunnin, mutta istuin satulaan ja yritin mukautua hieman tikittävämpään laukka tempoon.
Tunnin jälkeen veimme hevoset talliin ja maksun yhteydessä Anne tiedusteli kumpi suunta meni paremmin.

- Ehdottomasti oikea, vaikka kyllä se vasenkin oli ok, kun sen sai kulkemaan.


Kiitti tunnista!

[Nilla]

Koulutunnin maksu
5. helmikuuta 2012

Voi tätä laadun määrää.. Jokatapauksessa olen kuvaan melko tyytyväinen, mutta jäi nyt valitettavasti mustavalkoiseksi. : D