14.1.2012 Maastotunti - Lumimaasto

[Anne]

Lumista ratsastelua kaikentasoisille, 10 mahtuu mukaan (hoit, y-om)

Anne - Riina
Mirri – Frank
Riella – Laila
Rosie - Edi
Ansqu - Reino
Nilla - Pella
Meeri - Aksu
Loviisa - Elmo
Sara – Bonnie
Inkeri - Alma
Elle - Eppu


Taivaalla leijaili paksu, harmaa pilvimassa. Lumi peitti maan, mutta pelkäsin pahoin, että saisimme sitä reissun aikana vielä lisää niskaamme. Kehotin Jeccua hakemaan Riinan heijastimilla varustetun ratsastusloimen. Klipattu kilparatsuni ei saisi paleltua.

Kun olin vaaleanrautiaani kanssa valmis, kailotin tallissa, että olisimme valmiit siirtymään ulos. Huusin järjestyksen, jossa käveltäisiin pihalle. Saman järjestyksen, jossa ratsastus myös suoritettaisiin.

Pihalla Nilla tuli vielä Pellan kanssa aitasta. Kun ratsastajat olivat valmiit, lähdimme kentän ohi metsätietä pohjoiseen. Lunta alkoi sataa siinä samassa. Irtolunta ei ollut vielä paljoa, joten otimme ravia.

- Jos hevosen askel tuntuu epävakaalta ja jos hevosen kavioissa on paljon lunta, huutakaa seis! Tulen sitten kopsuttelemaan lumet pois...

Ajatus yli 170-senttisen hepan selästä pois ja takaisin hyppelemiseen tuntui vaivalloiselta, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Metsän loputtua ja isomman tien alettua siirryimme käyntiin. Pysähdyimme parin kaahailevan auton kohdalla.

- Menemme pellolle laukkaamaan ja vietämme siellä suurimman osan tunnista! huusin. – Kävellään sinne rauhassa.

Kun pääsimme lumiselle pellolle, määräsin joukon isolle ympyrälle.

- Nostetaan laukka. Reipas tahti! Keskittykää antamaan ulko-ohjalla tukea hevoselle ja ratsastamaan niitä ympyrällä eteen.

Ympyrällä laukatessa oli se hyvä puoli, että laumaeläiminä hevoset todella laukkasivat. Kukaan ei rikkonut raviin.

- Hidastetaan laukkaa ja istutaan alas. Katse hevosen ulkokorvan yli eteen. Näin saatte painon oikealle kohdalle.

Jatkoimme hidastettu laukkaa hetken ja teimme vielä toiseen suuntaan saman harjoitukset. Lumisade yltyi ja oli aika lähteä tallille.

- Kävellään reippaasti, annetaan hevosten hengähtää!

Saavuimme tallille lumituprun miltei peittäen näkymän.

- Kaikille hikiloimitukset! huudahdin vielä, kun olimme siirtymässä talliin.

Ansqu ja Rosie ympyrälaukalla. Uudempana tuntihevosena Edi vähän poukkoili. Reino puolestaan laukkasi rennosti ja hyvässä, vapaassa muodossa.
Spessu Ansqulle ja Rosielle!

[Inkeri]

Lumimaaston maksu

"Mitä... ihmettä...?" olivat ensimmäiset sanani maastotunnin listaa katsoessani. Anne ei voinut olla tosissaan. Alma! Minulle! Ei voinut olla totta.. En ollut IKINÄ ennen saanut kokeilla hevosta. Aina ratsukseni oli määrätty poni, olinhan niin lyhyt. Mutta kerta se oli ensimmäinenkin!
Kauhusta jäykän Ellen päässä taisivat liikkua melko samanlaiset ajatukset kuin minun. Paitsi hän oli jo kokeillut Mynttiä viime tunnilla. "Eppu.." tyttö sihahti. "Onks se se jätti..?"
"Öää, miun mielestä tääl on aika monta jättiä, mutta onhan se yli sataseitkyt senttiä korkee. Mut älä huoli, hyvin se menee", hymyilin.
"Niin, no mä oon kuullut kyllä et Eppu on tosi kiltti ja silleen.. Mut enhän mä saa ees satulaa sen selkään!" Elle sanoi.
"No et oo yksin", virnistin.

Alman karsinan löysin helposti, sillä tiesin sen olevan Siirin ja Pampulan karsinan vieressä.
"Moi, onko kiva mennä Almalla?" hoidokkiaan Reinoa viereisessä karsinassa harjaava Ansqu kysyi.
"Paha sanoo kun en yhtään tiiä millanen se on", vastasin.
"No se on sellanen tosi kiltti, ja vähän itsepäinen. Mutta Alma ei oikeesti tee yhtään mitään", Ansqu valisti minua. Nyökkäsin vastaukseksi. Kiitin onneani, että Alma ei ollut mikään höyryjuna, joka painaa ohjalle ja puskee vain eteen päin.
"Saat sitten auttaa mua tän selän harjauksessa ja satuloimisessa, tee nimimerkki yyperlyhyt", hihitin.
"Joo autan", Ansqukin nauroi.

Nousimme tallin pihassa selkään. Huikkasin Jecun, joka oli tuomassa Annelle ratsastusloimea, punttaamaan minut Alman selkään, kun jakkaroita ei näkynyt lähimainkaan ja en muuten olisi päässyt.
"Ykskakskolnyt!" Jeccu sanoi ja nosti minut satulaan.
"Tuuleeko siellä ylhäällä?" Nilla hihitti pikkuisen Pellan selästä. Maahan oli tosiaan pitkä matka. Tai ainakin tavallista pitempi. Melkein rupesi huimaamaan kun katsoin alas. No ei nyt sentään.

Aloimme heti ravaamaan, ja ravasimme melko pitkän matkan metsän halki aina isomman tien alkuun saakka. Minulla oli pieniä vaikeuksia keventää Alman isoissa askelissa, ja jouduin välillä istumaan alas tai olemaan kevyessä istunnassa. Ansqu oli oikeassa. Alma tuntui tosi kiltiltä, mutta reippaalta hevoselta, joka kuitenkin pysyy hyvin käsissä. Jennyfer taisi olla tosi onnellinen, kun sai hoitaa Alman kaltaista, upeaa hevosta.

"Mennään pellolle laukkaamaan ja vietämme siellä suurimman osan tunnista! Kävellään sinne rauhassa", Anne huusi Riinan selästä.
Muutaman kaahailevan auton ja pysähdyksen jälkeen pääsimme ehjin nahoin lumiselle pellolle. Anne määräsi meidät isolle ympyrälle.
"Nostetaan laukka. Reipas tahti! Keskittykää antamaan ulko-ohjalla tukea hevoselle ja ratsastamaan niitä ympyrällä eteen", Anne opasti. Ympyrällä laukkaamisessa oli se hyvä puoli, että kaikki pysyivät laukassa, eikä kukaan edes yrittänyt rikkoa raviin, vaikken minä ainakaan ajanut Almaa sen kummemmin eteen.

Hidastimme laukkaa ja toistimme samat harjoitukset myös toisessa suunnassa. Lumisateen yllyttyä lähdimme takaisin päin reippaasti kävellen. Lunta todella tuli paljon, ja maisemat miltei peittyivät lumisateen taakse.
"Kaikille hikiloimitukset!" Anne muistutti talliin siirtyessämme.

Jennyfer oli Alman karsinan luona ja näytti yllättyneeltä minun taluttaessa Almaa sinne.
"Inkeri! Meniksä Almalla?" tyttö kysyi hämmästyneenä. "Oliko kiva?"
"En kuule, ihan muuten vaan istuin sen selässä koko matkan. Ja Alma oli ihana!" vastasin hymyillen.
Ellekin näytti helpottuneelta ja suht tyytyväiseltä tuntiinsa Epun kanssa.

Kiitos tunnista Anne! Peeäs, miulle saa jatkossakin laittaa näitä pienempiä hevosiakin, meillä oli Alman kanssa tosi hauskaa.

[Elle]

Lumimaaston maksu


Inkeri ja minä tuijotettiin kumpikin tunti listaa silmät pyöreinä, suu auki. Taputin Inkeriä olkapäälle. Kyllähän minua hieman jännitti, mutta olin jo aikaisemmin mennyt Myndellä, joten ei Eppu enää tuntunut niin isolta.

Sitten pitikin jo lähteä valmistautumaan tuntia varten. Astelin Epun karsinalle. Laskin kypäräni lattialle karsinan eteen. Otin harjan laatikosta ja pujahdin ruunan karsinaan. Laitoin sen kaiken varalta kiinni karsinaansa. Eppu haisteli minua uteliaana, kun harjasin sen kaulaa. Sainkin varvastella lähes koko ajan. Selän harjaamisessa Jeccu tuli kiltisti auttamaan minua.
Harjaamisen jälkeen varustin Epun. Jeccu auttoi minua joissakin asioissa suitsimisessa, mutta satulan luovutin hänelle edes yrittämättä.

Tallipihalle tullessamme Nilla liittyi joukkoomme Pellan kanssa. Katselin sivusta kuinka Jeccu punttasi Inkerin selkään. Sen tehtyään minä pyysin hänet luokseni.
"Viittisikkö puntata mutkin?" pyysin.
"Selvä... Noni, änyyteenyt", Jeccu laski ja punttasi.
Eppu seisoi rauhallisesti paikoillaan, kun säädin jalustimet sen selästä.
Sitten me lähdimmekin jo liikkeelle. Heti alussa Anne huusi jotain jonon kärjestä, mutta minä en kuullut perälle asti.
"Mitä se Anne sanoi?" kysyin edessäni Almalla menevältä Inkeriltä.
"Että, jos hevosen kavioissa on lunta niin pitää huutaa seis. Anne tulee sitte kopsutteleen pois", Inkeri vastasi. Selvä se.
Ravasimme hyvässä tahdissa metsäpolulla ja tullessamme tielle siirryimme käyntiin. Jouduimme pari kertaa pysähtyä, kun kaahaava auto ajoi ohitsemme.

Jälleen kerrän edestäpäin kuului Annen ääni, jota en taaskaan kuullut.
"Inkeri..", kerkesin aloittaa, kun Inkeri jo toisti Annen sanat:
"Me mennään pellolle laukkaamaan", kuului edestäni.
Kun pääsimme pellolle, Anne ohjasi meidät isolle ympyrälle. Lunta oli alkanut sataa ja kaikki joutuivat siristelemään silmiänsä, kun lumihiutaleita lensi silmiin.
"Nostetaan laukka. Reipas tahti! Keskittykää antamaan ulko-ohjalla tukea hevoselle ja ratsastamaan niitä ympyrällä eteen", Anne komensi. Nostimme laukan ja kaikki hevoset laukkasivat nätisti ympyrällä. Mielestäni Epulla oli hyvin miellyttävä laukka. Istuin sen selässä mukautuen parhaani mukaan laukkaan ja nautin kyydistä.
Teimme saman harjoituksen myös toisin päin. Lumisateen yltyessä oli aika lähteä takaisin tallille.

Tallille saapuessamme olimme lumisia ja ainakin minä palelin hieman. Talutin Epun reippaasti karsinaan, jossa riisuin sen varusteista ja laitoin sille hikiloimen Annen ohjeistuksen mukaan. Nyt täytyy kyllä myöntää, että ihastuin Eppuun...

Kiitos mukavasta tunnista ja hyvästä hevosvalinnasta Anne !

[Mirri]

Lumimaasto



Ulkona pyrytti melko sakeasti. Isä oli kiristänyt tallille kuljettamista sään takia. Olin siis lupautunut kolaamaan pihan 2 kertaa tällä viikolla, jos lumisade jatkuu...

Tallilla Anne jakoi meille normaalisti hepat. Mulle laitettiin Frank. Pihisin innosta, sillä kaikki sillä ratsastaneet (eteenkin Meeri) olivat sanoneet ja kehuneet sitä ihanaksi ja hyväksi ratsuksi. Inkeri toljotti suu auki, kuullessaan ratsunsa. Ei Alma minusta korkea ollut, mutta olenhan minä melkein 20cm Inkeriä korkeampi likka. Elle oli saanut ratsukseen tallin jättiläisen. Epun.

Painelin karsinaan tapaamaan ratsuani Frankia. Se katsoi minua tyypillesellä: " Morjens typy lähetäänkö ulos" ilmeellä. Frank oli mukava polle hoitaa, se ei pullikoinut, niin kuin ei Tiiakaan. Se oli saman kokoinen ja ainut eroavaisuudet tuntuivat olevan väri ja, että jätkä oli ruuna.

Menimme järjestyksessä pihaan, mistä lähdimme maastoa kohti. Pidin aluksi Frankilla hieman köyhempiä, että se saisi venyttää kaulaa, mutta tielle tultaessa kokosin ohjastuntuman.

Ohitsemme ajoi pari hullua, joiden autot vaappuivat tiellä epävarmasti. " Menisivät jääradalle ", sanoi Elle Epun selässä.


Pian menimme pellolle, jossa oli runsas kerros lunta. Anne käski meidät isolle ympyrälle ja nostamaan laukan. Huokaisin helpotuksesta sillä lumipyryssä sormeni olivat kerinneet kohmettua. Laukkasimme isoa ympyrää. Sormiani pisteli, kun veri alkoi taas kiertää normaalisti. Tämän takia ulko-ohja valui käsistäni ja frank melkein lössähti raviin. Otin ohjat paremmin käteen ja jatkoin laukkaamista. Hidastimme välillä ja vaihdoimme suuntaa.

Koska lumipyry oli vain yltynyt ja yltynyt. Lähdimme käynnissä kohti tallia. Jokainen ratsastaja näytti jo hieman hytisevän selässä perille tultuamme. Pakkasta oli jotain 3 astetta ja lumi oli rakeista ja kylmää.

Kiitti tunnista Anne!

[Ansqu]

Lumimaaston maksu

Seppeleen tallille saavuttuani taivaalla oli harmaita pilvuä, jotka enteilivät sakeaa lumisadetta. Ajattelin itsekseni, että jospa kerettäisiin ennen sadetta palata maastotunnilta talliin. Kävin viemässä tallikassini yläkertaan, mutta otin mukaan kypäräni ja ratsastushanskani.

Laskeuduin alas portaat ja tulin Reinon karsinalle. Ruunaa ei näkynyt karsinassaan, eli se tarhaili ulkona. Rosie tuli luokseni, kun olin poimimassa riimunnarua ja riimua.

- Hei Ansqu! Oletko lähdössä hakemaan Reinoa tarhasta? hän kysyi.
- Moi Rosie! Joo, olen lähdössä, vastasin hänelle.
- No sepäs sattuikin, sillä Edihän on samassa tarhassa, niin ajattelin, että jos voisimme käydä hevoset yhtämatkaa? Rosie kysyi ja hymyili minulle ystävällisesti.
- Joo, käy se! hihkaisin hänelle iloisesti.

Niinpä lähdimme hakemaan hevosia tarhasta, samalla jutellen kaikkea hevosista.

Edi oli portilla, mutta Reino sen sijaan oli tarhan toisessa päässä. Kutsuin sitä silläaikaa, kun Rosie kiinnitti Edin päitsiin riimunnarun.

Kun Reino näki, että sen hyvä kaveri oli lähdössä pois, se tuli luokseni todella reippaasti. Ilmeisesti se halusi ystävänsä mukaan. Kiinnitin riimunnarun reippaasti Reinon riimuun ja lähdin nopeasti Rosien ja Edin perään.

Tallissa harjasin Reinon hyvin. Tuttuun tapaan kavioiden putsaaminen oli hankalaa. Monien yrityksien jälkeen Reino antoi jälleen periksi. Hymyilin sille. Hassu hevonen!

Silloin näin Inkerin pään kaltereiden välistä. Tervehdin, ja kysyin häneltä, että onko kivaa mennä Almalla.
Siihen Inkeri vastasi, ehkä hieman tuskastuneena:
- En tiiä, kun en oo menny sillä vielä..
Huomasin tytön kasvoilta pelkoa. Rauhoittaakseni häntä, kerroin kuitenkin Almasta kaikkea positiivista. Inkeri kysyi vielä apua minulta. Hymyilin hänelle ja vastasin myönteisesti. Autettuani palasin Reinon luo.

Anne oli tuonut Reinolle pintelit, jotka käärin sen etujalkoihin. Takajalkoihin laitoin puolestaan hivutussuojat.

Suojat laitettuani lähdin hakemaan satulahuoneesta Reinolle kuuluvia suitsia ja satulaa.

Palasin karsinalle. Jätin suitset harjaämpäriin roikkumaan. Sen jälkeen aloin tottuneesti laittaa satulaa Reinolle. Se seisoi rauhallisesti paikallaan, kun kiristin satulavyötä. Taputin Reinoa lautaselle.

Oli suitsien vuoro. Laitoin ohjat kaulalle ja otin niskahihnasta kiinni. Tarjosin Reinolle kuolaimia. Se ei olisi viitsinyt aukaista suutaan, mutta hammaslomasta kutittelun jälkeen sain onneksi laitettua Reinolle kuolaimet, ja muutkin remmit kiinni.

Vielä turvaliivit ja raipan haettuani palasin Reinon luo. Anne kysyi, että olemmeko valmiita. Porukka vastasi kuorossa: "Joo, ollaan" tai jotain sen tapaista. Niinpä lähdimme siistissä jonossa tallin pihalle.

Pysäytin Reinon. Kiristin satulavyötä ja mittasin jalustimet. Nousin ketterästi selkään, ja pian lähdimme peräkkäin kävelemään tietä pitkin. Kävellessämme alkoi sataa lunta.

Anne käski meitä nostamaan ravin. Pitkä jono lähti ravaamaan lumisten metsämaisemien keskellä. Pian tie loppuikin ja annoimme hevosten kävellä hetken aikaa. Lumi narisi ihanasti kavioiden alla. Ohitsimme kaahasi myös pari autoa.

Jatkoimme matkaa pellolle, jossa oli tarkoitus viettää suuri osa lopputunnista. Anne ohjasi meidät ympyrälle. Edessämme ratsastivat Rosie Edi-ponilla. Pian Anne käski kaikkien nostaa reipas laukka. Oli mukavaa laukata, kun lumi pöllysi ympärillämme.

Välillä istuimme alas ja hidastimme laukkaa. Hevoset olivat innokkaita. Hetkisen laukattuamme teimme samat asiat toiseenkin suuntaan.

Pian tunti oli lopussa. Lähdimme takaisin tallille reippaassa käynnissä. Lumisadekin tuntui sakenevan. Istuin rennosti Reinon selässä ja hengähdin itsekin. Ajattelin itsekseni, että Annen tunnit ovat kyllää tehokkaita ja ihania.. Ajatukseni katkesivat, kun huomasin Seppeleen tallin edessämme.

Tallin pihalle tultuamme ratsastajat laskeutuivat hevosten selästä. Anne käski kaikkien laittaa ratsuilleen hikiloimet. Ratsukot palasivat tyytyväisinä talliin.

Kiitos tunnista ja hienosta spessusta, Anne! =)

[Nilla]

Lumimaaston maksu

Pella seisoi keskellä tarhausta pää kohotettuna ilmaan. Se selvästikin nautti lumisateesta ja piti siitä, kun hiutaleet leijailivat sen turvalle. Ponin selkä oli kuitenkin juurikin tuon lumisateen takia aivan märkä ja täysin kuivaksi sitä ei ennen tuntia saisi. Sitäpaitsi, todennäköisesti lunta sataisi myös maastoreissun ajan.
Hyppäsin porttien välistä ponien keskelle ja kiinnitin lukon Pellan päitsiin. Se seurasi nätisti perässäni aittaan saakka, jossa irrotin riimunarun ja laitoin sen roikkumaan yhteen seinällä olevista naulakoista. Sitten tartuin harjaboksissa olevaan punaiseen kovaan harjaan, jolla suin kaikki lumihiutaleet Pellan kaulalta lautaselle saakka. Jalatkin harjasin ja lopuksi puhdistin vielä kaviot.

Ponin varustamisessa minulla tuli vähän kiire ja tallipihaan päästyäni koko konkkaronkka seisoikin jo pihalla - osa oli päässyt ratsujensa selkäänkin. Näin Jecun punttailevan muutamia ratsastajia satulaan, mutta koska Pella ei mikään kovin iso ratsu ollut, pääsin sen selkään ilman apuja. Säätelin jalustimet nopeasti sopivan mittaisiksi ja sitten lähdimmekin jo matkaan.
Otin ohjat tuntumalle lähtiessämme liikkeelle, kentän ohi ja sieltä metsään maastoreiteille. Pella käveli reippaaseen tahtiin edellä menevän ratsukon perässä ja minusta tuntui, ettei se millään halunnut jäädä jälkeen.

Aivan hetken kuluttua otimmekin jo raviin. Anne huusi jotain hevosen epävakaasta askelesta ja lumesta kavioissa, mutta uskoin ymmärtäväni mitä hän tarkoitti.
Kun tiheämpi puusto alkoi muuttua tieksi, hiljensimme käyntiin ja pysähdyimme odottamaan, että muutamat autot ajaisivat ohitsemme. Pella sätkähti moottorin ääntä, muttei liikahtanut minnekään. Siinä samalla Anne ilmoitti meidän menevän pelloille laukkailemaan ja kävelimme sinne lumista tietä pitkin hiutaleiden leijaillessa taivaalta.

Pelloille päästyämme nostimmekin laukan lähestulkoon samantien. Pella tarvitsi muutamat ekstrapohkeet nostoon, mutta vauhtiin päästyään se innostui ja laukkasikin välillä vähän turhan lujaa. Puolipidätteet menivät kuitenkin hyvin läpi.
"Hidastetaan laukkaa ja istutaan alas", Anne neuvoi. "Katse hevosen ulkokorvan yli eteen. Näin saatte painon oikealle kohdalle."
Kokeilin neuvoa samantien ja tunsinkin istuvani satulassa hiukan tukevammin. Pella jatkoi reipasta laukkaansa, mutta hidastaessani sen tahtia se totteli kyllä.
Teimme saman harjoituksen vielä toiseen suuntaan. Sen jälkeen lumisade oli yltynyt jo aikalailla, joten lähdimme takaisin tallia päin.

Pihaan päästyämme kaikki laskeutuivat ratsujensa selästä ja Anne käski laittaa kaikille hevosille hikiloimet. Talutin Pellan talliin, otin varusteet pois ja harjasin sitä vähän. Sitten etsin ponille hikiloimen ja laitoin sen sille, jonka jälkeen menin vielä hetkeksi oleilemaan yläkerran taukohuoneeseen.
"Oliko Pella kiva?" Elle kysyi heti huoneeseen saavuttuani.
Lysähdin sohvalle uupuneena. "Oli, tosi mukava! Kellä sä muuten menitkään?"
"Epulla. Iso heppa, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon", Elle myönsi.
"Mä menin Almalla! Tais olla eka kerta kun menin Seppeleessä jollakin hepalla tunnilla", Inkeri myhäili.
"Sekin oli varmasti tosi kiva", mä vastasin hymyillen.
Inkeri nyökkäsi. Sitten me istuskeltiin siinä vielä hetki, jonka jälkeen kaikki kolme liukenivat omille teilleen, mä isän kyydillä kotiin.

Kiitos kivasta tunnista Anne!

[Loviisa]

LUMIMAASTO MAKSU

”Elmo Elmo Elmoooo!” lauleskelin samalla kun kävelin Elmon karsinaa kohden. Anne oli laittanut minulle Elmon ratsuksi maastoon. Menin Elmosen karsinan luo. Se katsoi minua epäilevästi.
”Mä sain sut tälle tunnille, me mennään maastoon!” sanoin Elmolle samalla silittäen sen kaulaa.
”Otetaan sun harjat ja aletaan harjaamaan sua!” juttelin ponille. ”Fiiahan on tuonut sulle hienon harjapakin” Se oli varmasti ihan uusi.
Aloin harjata Elmoa ihan rauhassa. Lopulta sekin rentoutui, eikä luimistellut tai kuopinut lattiaa mieltänsä osoittaakseen.
”Hyvä Elmo!”
Hain ponin varusteet. Matkalla törmäsin Inkeriin. Juttelimme hetken ja sitten menimme omien tuntiratsujen luo. Elmo odotti rauhassa paikoillaan minua.
”Oot sää kyllä söpö!” naurahdin ponskulle.
Aloin laittamaan varusteita Elmolle. Se luimistelee vähän laittaessani sille satulaa mutta saan se kuitenkin laitettua tiukalle.
”Kiristän sitä sitten ulkona lisää jos siltä tuntuu”
Seuraavaksi laitan suitset. Kuolaimet Elmo otti hyvin ja laitoin vain muut hihnat kiinni.
”Nonni, mehän ollaan valmiita”
Otin kypärän penkiltä ja lähdimme yhdessä tallin pihalle.

Kiristin vielä hiukan satulaa ja nousin sitten selkään. Elmo tuntui ihan erillaiselta kuin Pampula. Minua jännitti aika paljon sillä ratsastin ekaa kertaa Elmolla. Fiia oli kertonut miten Elmo tykkää maastoista ja menee siellä kovaa. Lunta tuprutti päällemme, onneksi olin jättänyt silmälasit kotiin sillä ne olisivat huurtuneet heti.
Lähdimme metsätietä pitkin pohjoiseen. Lunta ei ollut tiellä paljon joten nostimme raviin.
Elmolle ei tarvinnut kuin maiskauttaa niin se lähti ravaamaan. Sen ravi oli tosiaankin aika kovaa. Kevensin Elmon jalkojen tahdissa.
Ravasimme pitkästi, nimittäin metsän loppuun asti. Anne kertoi samalla ohjeita, mitä tekisimme.
”Sä oot ihana, Elmo!” sanoin ponille.

Kun metsä loppui, kevensimme käyntiin. Kuului vain heppojen kavioiden kopsetta ja korskimista. Pysähdyimme välillä sillä muutama auto ajoi ohitsemme tosi lujaa.
”Menemme pellolle laukkaamaan ja vietämme siellä suurimman osan tunnista!” huusin.
Kävelimme pellolle.
Kun tulimme pellolle, Anne komensi meidät ympyrälle.
”Nostetaan laukka. Reipas tahti! Keskittykää antamaan ulko-ohjalla tukea hevoselle ja ratsastamaan niitä ympyrällä eteen!”
Annoin Elmolle laukkapohkeet ja Elmo kiihdytti laukkaan. Huomasi kuinka Elmo tykkäsi laukata kovaa. Elmoa ei hirveästi tarvinnut eteen ajaa sillä se meni jo muutenkin kovaa. Kaikki ratsut menivät hienosti laukassa, eikä kukaan löysentänyt raviin.
Kun olimme menneet jo muutaman kiekan, hidastimme laukkaa. Anne kehotti meitä katsomaan hevosen ulkokorvan yli, näin saisimme painon oikealle kohdalle.
Jatkoimme hidastettua laukkaa, ja teimme samat asiat ympyrällä toisessa suunnassa.
Lunta alkoi satamaan kovaa ja aika oli lähteä tallille päin. Kävelimme reippaasti tallia kohden.
Istuin rennosti Elmon selässä koko loppumatkan.

Anne kehotti laittamaan hevosille hikiloimet.
Laitoin hikiloimen Elmolle.
”Sä oot aivan hirveen kiva!” kuiskasin vielä sen korvaan ennekuin lähdin.


Kiitos Annelle kivasta maastosta ja hirrveen kivasta ratsuvalinnasta! (:

[Riella]

- Kyllä tää pituus joskus vähän turhauttaa ! tuhahdin punkiessani Lailalle satulaa selkään. Oli vähän kirpeä pakkanen joten olin pukeutunut kunnolla, kerrospukeutuminen on tällaisilla ilmoilla pop. Kun olin saanut tammani valmiiksi, keskityin kuuntelemaan Annen antamaa järjestystä jossa suuntaisimme pihalle. Puhelin Lailalle kävellessämme pihalle ja valmistautuessamme maastoreissulle. Laila oli tänään yllättävänrauhallisen oloinen joten senkin takia lähdin hyvillä mielin matkaan. Alkumatkasta juttelin edellä menevän ratsukon kanssa, kunnes Anne käski nostamaan ravin. Keskityin nauttimaan puudelin rauhallisesta ja letkeästä ravista lumisissa maisemissa. Kehuin tammaa, koko ajan koska se vain rentoutti sitä enemmän. "Voi että miten tykkäänkään sinusta joka kerta enemmän" ajattelin silittäessäni tamman kaulaa.

Isommalle tielle tultuamme siirryimme käyntiin ja jatkoimme kohti peltoa missä olisi tarkoitus laukata.
- Kohta pääset Laila laukkaamaan, totesin tammalle suupielet korvissa. Tammallakin oli korvat hörössä ja se selvästi odotti mitä oli tulossa.
- Nyt jokainen isolle ympyrälle. Sen jälkeen nostatte laukan ja laukkaatte reippaasti eteenpäin ulko-ohjan tukea kuitenkin käyttäen, Anne komensi ja tein työtä käskettyäni. Edellä kulkeva ratsukko meinasi mennä vähän liian hidasta laukkaa, joten tein taktisen ja isonsin ympyrää sen verran että pääsin turvallisesti heistä ohitse. Lailalla kun muutenkin oli niin iso ja eteenpäinpyrkivä laukka ilman että sitä tarvitsi ajaa eteenpäin.
- Hyvä Riella, vielä kun laitat sisäpohkeen hieman taaksepäin niin tuossa on Lailan kanssa hyvä, Anne kehui ja hieraisin itse samalla tammaa kaulalle. "Hyvä tamma" ajattelin. Laukkasimme vielä hetken ja sekä minä että hevonen nautimme kovasti menosta. Vaikka laukka ei ollutkaan mitään peltorallia vaan ympyrällä jumputtamista, oli se silti meidän ensimmäinen yhteinen maastoreissumme minun ollessa selässä.
- Seuraavaksi istutte satulaan ja hidastatte laukkaa, katse hevosen ulkokorvan yli että painonne tulee kohilleen, Anne käski taas ja tein työtä käskettyä. Laila selvästi alkoi pyöristyä ja niska laskeutua hieman alemmas myödäten. Hieraisin tammaa taas kaulalle ja kehuin ääneen.
- Riella nyrkit pystyyn nyt, ainako niistä saa olla paapattamassa, Anne huusi ja naurahti perään.
- No mie yritän, mutta et oo vieläkään keksiny keinoa millä nää saadaan kuriin, huudahdin takaisin naurun rytmittämänä.
- Ootahhan..

Laukattuamme sopivan aikaa kumpaankin suuntaan, oli aika siirtyä käyntiin ja kehua hevosia. Laila alkoi kulkea letkeästi peräänannossa ja sekös vasta hienoa olikin. Sen laukka oli jotain niin hienoa ! Annoimme hevosten hengähtää kävellessämme tallille. Lumipyry yltyi yltymistään mutta onneksi pääsimme vihdoin tallille.
- Nyt kun mennään sisälle ni joka hepsulle hikiloimet päälle ! Anne ohjeisti mennen kärkenä talliin.
Tallissa sisällä riisuin Lailan rapsutellen sitä samalla. Kävin tamman vielä läpi juuriharjalla ennenkuin heitin sille fleeceloimen päälle ja annoin porkkanan.
- Olet sinä kyllä aika tamma, sanoin rapsutellessani sitä turvasta ja puhaltaen siihen kevyesti. Laila oli niin uupunut reissusta ettei jaksanut edes hökeltää tai säikkyä mitään ryminää käytävillä. Hellin neitokaistani vielä hyvän tovin ennenkuin Anne tuli häätämään kotia, olinhan kertonut koeviikon alkavan ja pitkän matikan kokeeseenkin oli vielä luettava.
- En millään malttais, parahdin surullisesti.
- Alahan mennä nyt, Anne sanoi naurahtaen ja ohjaten käsi selälläni minut ulko-ovelle. "Heippa!" hän vielä huudahti kävellessäni autolleni.

Kiitos mukavasta maastoreissusta !