24.11. Koulutunti - Laukan hallintaa

[Anne]

Kaikentasoisille ratsastajille kouluvääntöä, erityisesti laukkatyöskentelyä.

6 mahtuu mukaan, y-om&hoit.

Mirri - Elmo
Ansqu - Reino
Elle - Siiri
Sara - Bonnie
Pipsa - Toivo
Daniel – Laila

- Ottakaa reipas käynti pitkin ohjin, neuvoin. – Tänään aiheena siis laukkatyöskentely. Pyritään parantamaan siirtymisiä ja kiinnitämme huomiota laukan ylläpitoon. Koska teitä on monen tasoisia ratsastajia tällä tunnilla, jokainen pyrkii parantamaan omaa ratsastustaan laukassa. Muihin ei tarvitse vertailla.

Kuusi ratsukkoa kiersi maneesin kehää. Ulkona oli pimeää ja lumihiutaleita oli alkanut leijailla taivaalta vähän ennen tuntia. Toivoin, että viikon päästä joulukuussa olisi jo lunta kunnolla maassa.

- Ratsastuskoulun tunneilla ratsastavilla henkilöillä on usein ongelmana laukan ja laukkatyöskentelyn vähyys, aloitin paasaamisen. – Aika monesti vielä useita vuosiakin ratsastaneilla laukkaan liittyy jännityksen sekaista odotusta ja se on monelle tunnin kohokohta. Ja onhan tämä ymmärrettävää, laukka on se kaikista hauskin askellaji istua. On vauhdin hurmaa ja niin pois päin. Kuitenkin laukkaa on tunnilla harvoin kymmentä-viittätoista minuuttia enempää. Monissa ratsastuskouluissa hevonen työskentelee kolme, jopa neljä tuntia päivässä, jos joka päivä siitä on pelkkää laukkatyötä neljäkymmentäviisi minuuttia, se on jo paljon hevoselle. Siksi ratsastuskouluissa usein oppilaat saavat vain pieniä maistiaisia laukasta, harvoin päästään laukkaa työstämään kunnolla.

- Tällä tunnilla se olisi kuitenkin tarkoitus. Olen valinnut teille hevoset, jotka menevät tänään vain tämän yhden tunnin. Ja huomenna niillä on vain joku kevyt tunti tiedossa tai sitten hoitajille olen määrännyt, että kävelyttävät hevosia. Joten nyt päästään kunnolla työstämään laukkaa. Säkin voit, Sara, huomenna tehdä vaikka reippaan kävelymaaston Bonniella.

Ratsastajat nyökyttelivät iloisen näköisesti.

- Tämä äsken mainitsemani laukan vähyys keskivertoratsastajalla aiheuttaa ongelmia. Kun se laukka on niin kivaa ja sitä tehdään vain vähän, saattavat vähemmin ratsastaneet ajaa hevosen laukkaan, kun käsky tulee. Kunnon nostoista ei ole tietoakaan. Olen myös joskus nähnyt, kun ratsastaja taktisesti kääntää hevosen jo laukkaavan ratsukon taakse ja vauhdittaa ratsunsa niin sanottuun peesilaukkaan. Jos ratsastetaan vaikkapa yksi pitkäsivu laukkaa, oppii vähänkin enemmän tuntihevosen töitä tehnyt, että laukka nostetaan aina samaan aikaan tietystä kulmasta. Tällöin ratsastajan ei tarvitse tehdä mitään, istua möllöttää kyydissä vaan.

- Nyt tässä alkukäynnin aikana jokainen voi tutkailla, onko vielä sellainen ratsastaja, jolle se laukka on tunnin kohokohta ja se mitä odotetaan kuin kuuta noisevaa. Ja mennäänkö sinne laukkaan itsetarkoituksena vaan nauttia vauhdin hurmasta. Ei tarvitse ääneen myöntää, mutta on hyvä, jos sen itse tiedostaa, hymyilin.

- Sitten on niitä ratsastajia, jotka ovat jo ratsastaneet kauan, tai joilla on oma hevonen, että on saanut ratsastaa laukkahimot itsestään ulos. Silloin päästään työskentelemään oikeasti myös tätä askellajia.

- Nyt voittekin kerätä ohjat ja valmistelette oikean laukan noston. Jokainen nostaa laukan itsenäisesti, jos edellä oleva lähtee laukkaan, teette voltin tai käännätte radan poikki. Noston voit tehdä voltillakin, kunhan se vaan on itsenäinen.

- Sitten laukkaatte! Rentoa laukkaa, aivan kuin tämä olisi perus kevyet ravit tunnin alussa. Voi tehdä temponvaihteluita ja pääty-ympyröitä, voi välillä olla kevyessä istunnassa. Jos tuntuu, että kuulut siihen ensimmäiseen ryhmään, jolle laukka on vielä itsetarkoitus ratsastuksessa, ratsasta se pois nyt! Yritä mukautua liikkeeseen lantiolla, istu suorassa ja keskity pitämään jalat pitkinä! Nauti askellajista ja tunnustele sitä.

Kaikki nostivat vähitellen laukan ja aloittivat jokainen omalla tasollaan työskentelyn.

- Alkuverryttelyn voi tehdä aivan hyvin laukassa, mutta aina pitkän laukkatyöskentelyn jälkeen tarvitaan pitkät jäähdyttelyt ravissa ja käynnissä.

- Mirri, piiitkä jalka! Anna se valua alas ja siirrä paino syvälle satulaan. Pohkeet lähellä hevosen kylkiä ja vahva sisäpohje tarvittaessa, että Elmo säilyttää laukan. Vaikka se poni osaakin olla vauhdikas aika ajoin, siitä löytyy se perustuntiponin lasikottelu- ja huijaripuoli. Eli ratsastaa pitää.

- Däni voi tehdä vähän temponvaihteluita Lailalla. Annat sille pitkässä laukassa selvästi ohjaa ja tilaa hakeutua alas, sitten lyhennät sitä tiiviillä istunnalla ja puolipidätteillä!

- Elle, pidä Siirillä raippa lähellä alasisäpohjetta valmiina napauttamaan, jos se on siirtymässä raviin.

Kun rentoa laukkaa oli jatkunut jonkin aikaa, pyysin käyntiä.

- Äsken muutama saikin jo kunnon harjoitusta laukan ylläpidosta. Mikäänhän ei ole inhottavampaa kuin se, että hevonen rikkoo laukasta jäykkään ja hallitsemattomaan raviin. Usein siinä viimeistään katoaa kontrolli hevoseen, vaikka eihän sitä paljoa ole ollut, jos hevonen ei kunnolla laukkaa eteen.

- Tällaisen yllättävän alkulaukan hyvä puoli on se, että varsinkin laiskemmat hevoset saadaan paremmin hereille. Reinokin on terhakkaamman näköinen kuin aikoihin. Ja myös se, että kuumista hevosista saadaan heti turhia energioita pois. Parasta alkulaukassa on se, että saadaan hevosten lavat auki, jolloin vaikkapa kouluvääntöä on helpompi suorittaa.

- Ensimmäisenä tehtävänä harjoitellaan nostoja. Jokainen tulee käynnissä pituushalkaisijalle. Otatatte pysähdyksen, kun olette ratsastaneet noin kymmenen metriä. Sitten taas käyntiä. Seison tuossa kentän keskiosassa ja minun kohdalla nostetaan myötälaukka. Myötälaukka on se, jonka suuntaan olette kääntymässä halkaisijan jälkeen. Laukkaatte uralle ja lyhyen sivun lopussa siirrätte käyntiin. Sara voi aloittaa!

- Noin, hyvä pysähtyminen. Sitten käyntiin. Alat valmistella nostoa, laukkapohkeet, sisäkäsi siirtyy pari senttiä sivulle. Puolipidätteitä, varo ettei käsi muutu kovaksi. Minun kohdalla painat pohkeilla ja lantiolla työnnät eteen. Myötää sisäohjalla hetkellisesti, että Bonsku saa sisimmän etujalan ylös. Vau, hieno nosto! Sitten vaan puolipidätteillä tasaat laukan normaaliksi.

- Ansqu, valmistele pysähdys. Hevonen on helpompi pysäyttää kuin saada laukkaan. Mutta molempia edeltää sama asia: puolipidäte ja tiivis istunta, että saadaan hevosen takajalat alle.

Reino pysähtyi hieman töksähtäen. Hevonen siirtyi taas käyntiin Ansqu alkoi valmistella apuja.

- Rentona, älä jännitä. Jos jännittät se on merkki hevoselle hidastaa. Hengitä, rentoudu, aja eteen. Sitten puolipidäte ja laukka-avut. Raippa valmiina!

Onneksi raippaa ei tarvittu. Reino nosti laukan, joskin hitaan puoleisen. Se rikkoontui raviin ennen lyhyttä suoraa.

- Ensi kerralla ajattelet laukkaa sinne seuraavaan kulmaan asti. Katso jo vaikka noston jälkeen sinne, aivan kuin siellä olisi este.

Seraavaksi tulivat Elle ja Siiri. Pysähdys sujui hyvin.

- Nyt hyvät valmistelut. Älä väkerrä turhaan sisäohjalla. Asetus tehdään siirtämällä nyrkkiä sivulle, kyynärpään pysyessä kyljessä kiinni. Ja vain pari senttiä. Sitten reippaat pohkeet, pidät ohjat paikallaan, ei saa ajaa laukkaan löysäämällä ohjastuntumaa.

Siiri otti muutaman raviaskeleen ja pyysin Elleä siirtämään ponin takaisin käytiin. Uusi yritys tehtiin raipan kera, ja nousihan se laukka.

Kun kaikki olivat tehneet pari nostoa näin, vaihdoimme suuntaa ja pyysin tekemään itsenäisiä siirtymisiä raviin ja käyntiin laukan välillä.

Toivo kulki Pipsan alla pehmeästi, mutta tyttö ei uskaltanut luoda tarpeeksi painetta hevoselle.

- Pipsa, vaikka Toivo on pehmeä hevonen, on se silti tuollainen suokki. Sitä pitää ratsastaa ohjaa vasten kunnon tuntuman kanssa. Ohjat eivät voi lepattaa kuin pyykkinarut. Et tule saamaan siirtymisiä läpi, ellei hevonen ole enemmän allasi.

Pipsa keräsi ohjia ja ryhdistäytyikin hieman satulassa. Ensimmäinen laukka nousi käynnistä hyvin, mutta siirtyminen käyntiin oli töksähtävä.

- Toivolla ei ollut vielä takaosa tarpeeksi alla. Noston jälkeen ratsastat reippaasti sisäpohkeella. Ensin mietit liikettä ja sitten vasta hidastusta takaisin käyntiin. Jos heti noston jälkeen miettii hidastamista, ei siihen laukkaan saa lentoa.

Daniel teki ympyrällä ravi-laukkasiirtymisiä. Poika oli saanut Lailaa jossain määrin alleen, mutta tamma heitteli joissakin nostoissa takaosaansa pieniin pukkeihin.

- Huomaatko, mitä Laila tekee, Dani?
- Jotain ihme pukkeja välillä.
- Juu, se on todella herkkä hevonen pohkeelle ja tarkemmin sanottuna niiden paikalle. Lailalla nousee laukka pelkällä sisäpohkeellakin. Ulkopohkeen se kokee satulavyön taakse vietynä väistäväksi ja sitä ärsyttää lähteä laukkaan, kun se myös luule, että sä haet sille sulkuväistöä tai jotain samalla. Laukannoston koulukuntia on monta ja riippuu vähän hevosesta miten ne on siihen koulutettu. Lailalla se on tosiaan sisäpohje yhdistettynä lantiolla eteenajoon. Koitappas.

Seuraavan siirtymisen Daniel teki näin ja Lailan ilmeestä näki, että tämä oli sille mieluisampaa.

- Ja kun siirrät raviin, ihan hellästi molemmilla pohkeilla tiivistät, todella tiivis istunta ja annat sille tilaa laskeutua takaosalle. Hyvä!

- Sara, hae käyntiin laukkapätkien välillä rentous. Nyt Bonnie selvästi aistii tehtävän ja odottaa jännittyneenä milloin saa taas ampaista laukkaan. Tule vaikka välillä uran sisälle kävelemään ja sitten yllättäen kokoat se laukkaan.

Hetken päästä pyysin ratsukot kevyeeseen raviin ja pian käyntiin.

- Pitkät ohjat, hengähdetään välissä!

Hevoset pärskivät ja ratsastajatkin näyttivät aika hikisiltä. Viiden minuutin käynnin jälkeen, pyysin taas keräilemään ohjia.

- Tunnin loppuosa käytetään laukan ylläpitoon ja laukassa ratsastusradan teiden ratsastamiseen. Jokainen nostaa taas rauhassa laukan ja haette hyvän rytmin.

- Mirri! Tule vielä mun luokse tekemään nosto. Tehdään ravista. Hae hyvä ravi Elmolle. Laukannostossa pyri istumaan alhaalla. Älä hyppää itse laukkaan, ennen kuin hevonen lähtee. Anna kaikki laukka-avut, mutta istu alhaalla aivan kuin jatkaisit harjoitusravia. Nyt sulla on ollut hieman epämääräistä liikehdintää näissä nostoissa. Hyvä, tämä oli parempi!

- Elle, enemmän eteen! Istunta keskellä satulaa ja ulko-ohjalla pidät kunnon tuen.

- Kaikki voivat tehdä muutamat pääty-ympyrät. Jos hevonen on laiskaho, valmistautukaa pitämään laukka yllä uralta käännettäessä. Silloin voimakkaammin sisäpohkeella eteen, ulkopohje kääntää pois uralta. Myös laukassa hevonen nauttii ulko-ohjan tuesta, joten se ympyrällä rohkeasti kehiin.

- Daniel voit ratsastaa rohkeammin kulmiin. Katsomoa Laila voi vähän pelätä, mutta kuvittele itse, ettei katsomoa ole olemassakaan. Aivan kuin olisitte kouluradalla, jos pitää kulmat nuolla laukassakin. Jos tuntuu haastavalta, voit ennen kulmaa ratsastaa suoraa niin, että käännät ylävartaloa vyötäröstä ulos. Ja vasta ihan kulmassa oikaiset itsesi suoraan ja käännät katseen uudelle uralle. Voimakkaan sisäpohkeen kanssa hevosella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ratsastaa kulmaan.

- Mirri, enemmän pohjetta vieläkin! Ota vaikka spurtti kevyessä istunnassa. Ohjastuntuma säilyy siinäkin!

- Ja taas Reino rikki raviin ympyrällä! Myös siellä laukka jatkuu, Ansqu! Ei se hevonen kaadu sisään, vaikka siltä tuntuukin. Rohkeasti vauhtia laukkaan, mutta ensin rauhoitat ravin ja teet huoellisen noston.

- Bonniella hyvä laukka, kehuin, kun kimo pärski Saran alla.

- Toivokin näyttää jo hyvältä, Pipsa! Muistat vaan ratsastaa sen etuosaa ylös. Ympyröillä pehmeämpi sisäkäsi ja katse jo ympyrän seuraavaan puolikkaaseen. Kun siirryt taas uralle, ratsasta selkeä suoristus! Ratsasta kohti kulmaa, aivan kuin se olisi este. Alapohje kiinni, mutta hae nilkkaan letkeyttä ja anna kantapään painua itse alas. Puolet painosta koko ajan jalustimilla, niin jalustimet pysyvät jaloissa ja jalat alhaalla pitkinä! Hyvä, nyt se eteenratsastus alkaa löytyä ja Toivo kevenee niskastaan!

- Oikein hienoa kaikilta! Otetaan ravipätkä ja sitten parikymmentä minuuttia käyntiä pitkin ohjin, jotta hevosten lihakset palautuvat. Ulkona pakastaa, joten tehdään loppukäynnit maneesissa!

Ansqu hakemassa kuraista Reiskaa tarhasta ennen tuntia.

[Ansqu]

Maksu 25.11.

i40.tinypic.com/2wqbzw2.png <-- ja tuossa sellainen ihan onnistunut kuva koneella Ja tausta ei ihan onnistunut joten päätin jättää sen väliin. Ja koska oli vähän lyhyempi tarina, niin tein siksi kuvan.

Olimme kaikki maneesissa kaarrossa. Laskin jalustimet. Anne kävi vielä tarkistamassa satulavyön ja nousin selkään. Painoin pohkeeni Reinon kylkiin, joka lähti laiskahkosti kävelemään uralle. Pian kaikki olivat jo kävelemässä.

Anne kertoi meille laukasta, ja ratsastajan mahdollisista ongelmista sen kanssa. Oli niin kiinnostavaa kuunnella Annen laajaa hevostietämystä ja oppia niin paljon uutta.

Pian Anne jo käski meitä ottaa ohjat tuntumalle ja valmistella oikeaa laukkaa. Nostin oikean laukan ja Reino lähti hitaaseen, keinuvaan laukkaan. Yritin olla mahdollisimman rento.

Tein päädyissä voltteja. Yritin parhaani mukaan pitää yllä laukkaa, mutta välillä Reino saattoi tiputtaa raviin ja aloin pomppia satulassa holtittomasti. Rentouduin ja nostin laukan uudelleen.

Hetken laukattuamme Anne pyysi meitä käyntiin. Reino tuntui selvästi reippaammalta, kuin tunnin alussa.

Aloitimme seuraavan tehtävän niin, että pituushalkaisijalla otimme pysähdyksen, käyntiä ja myötälaukka. Kun vuoroni tuli pyysin Reinoa pysähtymään. Se pysähtyi kuin seinään ja jatkoi madellen käyntiä. Anne kehotti minua rentoutumaan. Nostin laukan. Reino laukkasi matalin askelin, ja ennen kulmaa se pudotti raviin. Minua harmitti, mutta Annen rohkaisusta halusin yrittää ensikerralla paremmin.

Jokainen teki muutaman noston, ja sen jälkeen vaihdoimme suunnan. Laukkasimme toiseenkiin suuntaan saman tehtävän.

Välillä annoimme hevosille pitempää ohjaa ja levähdyshetken. Ratsastajatkin levähtivät, sillä tunti oli ollut melkoisen rankka ja tehokas.

Tunnin lopuksi ratsastimme vielä laukkaa. Keskityimme jälleen laukan ylläpitämiseen ja samalla ratsastimme eri ratsastusradan teitä laukassa. Itse päädyin melko helppoihin kuvioihin, kuten voltteihin ja ympyröihin. Yhdellä pääty-ympyrällä itsepäisesti Reino siirtyi raviin. Ravi oli rauhaton ja epämukava. Anne käski rauhoittaa ravin ja tehdä uuden noston. Se onnistui hyvin.

Laukattuamme tarpeeksi siirryimme raviin ja annoimme hevosten palautua. Loppukäynnin ajaksi annoimme pitkät ohjat ja kävelimme noin 20 minuuttia. Hengähdin. Olipas rankka, mutta tosi hyödyllinen tunti! Kiitos Anne! : )

[Mirri]

virtuaalihepo.webs.com/Elmo.jpg

Kiitos kivasta tunnista Annelle.

[Elle]

Piirsin siis kuvan, sillä mua ei yhtään huvittanu alkaa kirjottamaan.
Kuvassa Elle säätää Siirin jalustimien kanssa ennen tuntia ja Pipsasta ja Toivosta näkyy iihan vähän kuvässa ylhäällä

24.11 koulutunnin maksu

i.imgur.com/hCC1w.jpg

Kiitos tunnista Anne !!

[Pipsa]

”Ne tuntilistat on varmaan jo tullu”, mumisin vilkaisten kelloon, joka näytti puoli kuutta. Kiristin löystynyttä poninhäntääni ja nappasin sohvatyynyn taakse piiloutuneen kypäräni.
”Jep, luulisin”, jaffaa hörppivä Metta henkäisi pöydän äärestä. ”Koulutunnilleko sie oot menossa?”
”Mjoo, Anne sano että mennään paljon laukkatyöskentelyä kun kysyin”, hymisin kiskoessa takkini vetoketjua kiinni. ”Ratsastat sie sit Siken?”
”Of course”, tyttö totesi heittäen Jaffa-keksin suuhunsa. ”Ajattelin mennä kentällä, kun ei tonne maastoon jaksa raahautua”
”Sen kun”, totean raahautuen ovelle. ”Hihi, onpa outoa mennä pitkästä aikaa kattomaan tuntilistoja”
”Sie et kyllä ookkaan pitkään aikaan ollu tuntiratsastaja”
”En nii. En ees muista millä muulla kun Sikellä menin viimeks. Oiskohan se ollu Laila? No, nähhää varmaa vielä tänään. Morjes!”
Tytön hei hei-hyvästelyjen saattelemana sipsuttelin ilmoitustaululle, vilkaisten tuntilistan läpi.

”Pipsa… ja Toivo”, mumisin hiljaa hymyn kohotessa kasvoilleni. Toivoa en ollut päässyt vielä kertaakaan kokeilemaan, olihan se vasta äskettäin siirtynyt tuntikäyttöön. Josefiinan alla se oli kuitenkin aina näyttänyt varsin mukavalta suomenhevoselta, joten odotukseni sen suhteet olivat positiiviset. Nopeasti katsastin myös muut tunnille tulijat läpi; Mirri ja Elmo, Ansqu ja Reino, Elle kera Siirin, Sara poninsa Bonnien kanssa, sekä Daniel Lailan kanssa. Lähes kaikki Saraa lukuun ottamatta olivat minulle melko tuntemattomia, kenenkään muun kanssa en ollut jutellut. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaista porukkaa uudemmat kävijät olivat.

Satulahuoneesta kävin ottamassa mukaani Toivon tummansinisen harjaämpärin, jonka kanssa purjehdin tallin lisä-osaan, joka oli minulle hyvin tuttu – asuihan Sikkekin siellä, oikeastaan aivan Toivon karsinan vieressä. Nopeasti morjestin hyväntuulisen oloista vuononhevosta ennen kuin sullouduin sisälle suomenhevosen karsinaan. Ruuna toivotti minut tervetulleeksi puhaltamalla lämmintä ilmaa käsilleni.

”Mitäs Toivo?”, hymisin suomenhevoselle sitoen sen samalla kiinni kaltereihin.

Ennen kuin huomasinkaan, istuin jo vaaleanpunarautiaan hevosen leveässä selässä. Rennon oloisena ruuna tallusteli eteenpäin.

”Ottakaa reipas käynti pitkin ohjin”, Anne komensi maneesin keskeltä. ”Tänään aiheena siis laukkatyöskentely. Pyritään parantamaan siirtymisiä ja kiinnitämme huomiota laukan ylläpitoon. Koska teitä on monen tasoisia ratsastajia tällä tunnilla, jokainen pyrkii parantamaan omaa ratsastustaan laukassa. Muihin ei tarvitse vertailla”
Vielä pitkin ohjin kävellessämme selitti nainen vuolaasti tuntiratsastajien vähäisestä laukkaamisesta, mikä tuntui täysin tutulta. Itsekin olin tuntiratsastaja-aikoinani ollut turhautunut, kun laukkaa työstettiin tunneilla niin vähän, eikä siinä oikein kerennyt laukkaa työstää millään tavoin.

”Nyt voittekin kerätä ohjat ja valmistelette oikean laukan noston. Jokainen nostaa laukan itsenäisesti, jos edellä oleva lähtee laukkaan, teette voltin tai käännätte radan poikki. Noston voit tehdä voltillakin, kunhan se vaan on itsenäinen”, Anne lausui ensimmäisen komentonsa. Välittömästi aloin ottaa ohjia paremmin tuntumalle ja pyytää Toivolta reippaampaa käyntiä. Ratsastuksenopettajan komennosta pyysin ruunan laukkaan, jonka se nosti herkästi – huomasi, ettei ruuna ollut joutunut juoksemaan aloittelijoiden tunneilla ja näin ollen paatunut istuntaan. Toivo tuntui oikein mukavalta ratsastaa laukkapätkän jälkeen; se liikkui sopivasti eteen, muttei rynninyt ja se kuunteli hyvin istuntaa temponvaihteluissa.

Hetken kävelyn jälkeen siirryimme seuraavaan tehtävään; nostoihin. Oman vuoromme tullessa käänsin Toivon ohjeiden mukaisesti pituushalkaisijalle. Noin kymmenen metrin päähän uralta tulee valmistettu pysähdys. Siitä taas reipasta käyntiä eteenpäin ja suomenhevosen valmistelemista laukkaan puolipidätteiden avulla. Annen kohdalla oikean laukan nosto ja siitä laukkaa lyhyen sivun loppuun. Harjoitus tuntuu sujuvan hyvin, vaikkakin laukka nousee hieman liian myöhään.

Lopputunnista otimme vielä siirtymiä sekä erilaisia ratsastusradan teitä laukassa. Etenkin siirtymissä sain Annelta hyviä neuvoja, joiden avulla sain Toivon kulkemaan paremmin. Menimme vielä kevyttä ravia, unohtamatta pitkiä loppukäyntejä. Tunnin jälkeen niin minä kuin suomenputtekin olimme väsyneitä, mutta tyytyväisiä.

[Daniel]

Mulla on kyllä kuvaluonnoskin, jonka länttäilen tähän jossain kohti. Löytyi vaan niin herkku mallikuva, että piti vähän kokeilla...!

Koulutunti 24.11.

Toiveeni on kuultu, tuumasin katsoessani listaa. Laila oli ollut niin hauska ekalla maastotunnillani täällä, että mä olin jäänyt vähän haikailemaan hienon tamman perään. Koulutunti sillä tulisi taatusti olemaan silkkaa unelmaa! Mä en unelmoinut siitä, että hevonen kulkisi itsestään kuin saturatsu, ratsastuskoulutotilas, mitä unelmaa siinä olisi ollut? Mä halusin enemmän kuin mitään muuta päästä todella ratsastamaan ja ratkomaan allani kulkevan kaunokaisen saloja. Mä halusin koetella oman osaamiseni rajoja ja ratsastaa niin hyvin kuin osasin... ja no, tuntea osaavani. Tai ainakin oppivani.

"Kah, mitäs mulkoilet? Kiva, että säkin osaat näyttää ämmältä, mutta jos et mulle muijailis kuitenkaan, jooko, kun en oo mitään pahaa sulle tehnyt tai tekemässä? Hömppä hevonen", naurahdin Lailalle ja rapsutin sen otsaa, kun pääsin rapsutteluetäisyydelle. "Johan sitä nyt ollaan sitten nätisti. Hirviöksikö sä mua erehdyit luulemaan?"
"No en ihmettelis jos erehtyisi - enkä tiedä paljonko sen luulon kanssa oltaisiin edes metsässä!" joku velmuili käytävällä, ja jostain kumman syystä mun epäilyskompassini pyörähti heti Jecun suuntaan.
"Mitä se Jeccu siellä huutelee?" kysyin ja tavoittelin närkästynyttä sävyä. "Kerro yksikin tilanne, jossa mä olen käyttäytynyt kuin hirviö."
"Mistä mä aloitan?"
"Äh... jos et aloita ollenkaan", ehdotin vähän lampaana ja hieraisin niskaani. "Oo niin kiltti. Ja oisitko vielä niinkin kiltti, että ojentaisit mulle siitä sen - sen just."

Jeccu oli arvannut tarpeeni ja ojentanut karsinan eteen laskemastani harjapakista kumisuan, jolle tulisi olemaan käyttöä. Arvon ratsuneitoni ei sekään ollut välttynyt kurakelien sivuvaikutuksilta. Kelit olivat kyllä koko ajan kylmenemään päin, ja ennen kuin huomaisimmekaan, hyppäisi valtaistuimelle talvi. Saataisiin taas elää tovi ilman kuraa. Mä en ollut järin talvi- tai jouluihmisiä, mä olin kai aika kesäkolli, mutta kyllä talvi aina syksyn voitti. Joillakin osa-alueilla ainakin.

Mä harjailin Lailaa hyvän tovin. Se oli hohtava kuin vastapainettu hopearaha ja mä olin aika tyytyväinen kätteni työhön. Toivottavasti olisin yhtä tyytyväinen myös omaan ratsastukseeni sitten tunnin jälkeen.

Maneesissa oli taas aika kirjavaa porukkaa. Kaikista kirjavin oli kyllä Reino-niminen ruuna, jos ihan kirjaimellisesti ajateltiin. Muut nelijalkaiset olikin sitten väreiltään tavallisempia. Mä annoin oman ratsuni keinahtaa käyntiin ja istuskelin vaan, mietiskelin asioita. Laila jännittyi yhtäkkiä, kun alettiin lähestyä katsomoa, mutta en mä kiinnittänyt siihen oikeastaan mitään huomiota, ennen kuin tamma viskasi päätään, teki stopin ja lähti tepakoimaan takavasemmalle. Jaha.

Se oli kuitenkin vain ohimenevä omg-toi-on-siis-niiiiin-kauheeta -kohtaus, joka meinasi kyllä kieltämättä toistua seuraavalla kierroksella. Meinasi, mutta jätti kuitenkin toistumatta, kun mä ilmaisin Lailalle lempein avuin, että hoi reikäpää, ei mokoma juttu ole nyt yhtään draaman arvoinen. Sillä hetkellä mä olin Lailan elämässä kutakuinkin ainoa huomionarvoinen asia, ja vaadinkin siltä ansaitsemanilaista huomiota.

Laukka oli mulle askellaji, jossa mä viihdyin. Se tuntui kotoisalta, ja kun sen sai rullaamaan ja toimimaan, se oli paras kaikista askellajeista. Tietysti riippui vähän hevosesta, mihin askellajiin mä miellyin eniten - osalle mun ratsastamistani hevosista laukka oli ollut luontaisesti mieleisempi askellaji ja toisten ravissa oli ollut sitä jotakin.

Laila liikutteli pienesti korviaan odottaessaan pääsevänsä laukkaan. Edellä ratsastaja oli nostanut laukan ja tuntiratsuna tamma tiesi, että kun kerran kaveritkin laukkasivat, sekin saisi vaihtaa askellajia. Harhautin ja hämmensin sitä vähän, jotta laukka olisi noussut mun tahdostani sen omien päätelmien sijaan. Zup, se siirtyi sulavasti laukkaan, ja sitten mä sain jo ratsastaa vähän jalalla.

Mä hengitin syvään mukautuessani Lailan laukkaan. Sillä riitti askelta ja vireäkin se oli. Mä usutin sitä eteen yhdellä pitkällä sivulla ja lähdin sitten keräilemään sitä vähän kasaan, en mitenkään ihan hirmuisesti paketoinut, mutta hain sen kuulolle. Keskityin pitämään jalkani aktiivisena muttei turruttavana, ja laukkailin suoria teitä ja lopulta isoja, laajoja kaarteita. Halusin, että Laila pysyi suorana eikä kellahtanut heti kumolleen kaarteen sisään kuin ratamoottoripyörä tiukassa kurvissa konsanaan.

"Däni voi tehdä vähän temponvaihteluita Lailalla. Annat sille pitkässä laukassa selvästi ohjaa ja tilaa hakeutua alas, sitten lyhennät sitä tiiviillä istunnalla ja puolipidätteillä!" kajahti Annen käsky ruoskaniskun lailla - no, ei sentään ihan ruoskaniskuna, vaan kajahti kuitenkin, ja sitäpä ohjetta aloin sitten noudattaa.

Laila vastasi apuihin hyvin niin kauan, kun ei oltu lähellä katsomoa. Siellä sen keskittyminen hairahtui johonkin ihan muualle, mörköihin tai mihin lie. Huoh. Kun se keskittyi muhun, kaikki toimi ihan kivasti. Mä sain huomata, että mitä enemmän mä Lailalta pyysin, sitä enemmän se kiinnitti huomiotaan muhun ja jätti muut asiat sitten pois mielestään.

Iso puoliverinen siirtyi sulavasti käyntiin ja olisi jumahtanut heti mummokäyntiin, ellen olisi ratsastanut sitä eteen. Haistapas, neiti, kaunis kukkanen, käynti ei tarkoita laiskottelua. Kyllä se siitä sitten, Laila oli ihan virkeänä. Vähän sen piti vaan testata, voisiko tehdä sen, minkä ratsastuskouluhevoset niin hyvin osaavat: olla työskentelemättä ihan kunnolla. Kyllä mä tiesin, että meillä oli Mallaspurossa niitä kettuja, jotka osasivat olla kulkevinaan tosi nätisti ja höynäyttää ratsastajansa siihen uskoon, että jippii, hevonen kulkee ihan peräänannossa. Tuuurha luulo, ponis ei kyllä liiku, vaikka kaulaansa kaartaisikin, se on se peräänanto jotain muutakin.

Laila keskittyi jo enemmän muhun kuin mörköihin. Itse asiassa se tuntui toistaiseksi unohtaneen mokomat örkkimörkkiäiset täysin. Mä aloin saada aikaan oikeaa ratsastamisen meininkiä ja iso, kaunis puoliverinen liikehti ajoittain jo oikein kivasti. Se malttoi kuunnella apuja ja toimia niiden mukaan.

Ja sitten se alkoi heittää takaosaansa. Kieltämättä hämmennyin, kun se ekan kerran teki niin, ja horjahdinkin vähän, vaikka pukki oli olemattoman pieni. En vaan osannut odottaa, että laukannosto saisi siinä aikaan sellaisen reaktion. Ei muuta kuin kokeilemaan uudestaan - ja taas! Hmm.

"Huomaatko, mitä Laila tekee, Dani?" kuului Anne kysyvän - totta hitossa huomasin, en vaan tajunnut miksi.
"Jotain ihme pukkeja välillä."
"Juu, se on todella herkkä hevonen pohkeelle ja tarkemmin sanottuna niiden paikalle. Lailalla nousee laukka pelkällä sisäpohkeellakin. Ulkopohkeen se kokee satulavyön taakse vietynä väistäväksi ja sitä ärsyttää lähteä laukkaan, kun se myös luule, että sä haet sille sulkuväistöä tai jotain samalla. Laukannoston koulukuntia on monta ja riippuu vähän hevosesta miten ne on siihen koulutettu. Lailalla se on tosiaan sisäpohje yhdistettynä lantiolla eteenajoon. Koitappas."

Noi koitinpas ja sepäs toimipas. Yippee! Kas vain, oli se vaan mukavaa kun oli joku muu vähän ratkomassa ongelmia omasta puolesta. Mä en olisi tullut ajatelleeksi moista pohjesäätöä ollenkaan. Olisin vaan jumittanut tekemässä sitä mitä tein, ja oho, siitäpäs olisikin ollut hyötyä... noot.

Lailalla oli ihana laukka, silloin kun se pyöri hyvin eteen. Siitä sitä pystyi muuntelemaan vaikka millaiseksi: pistämään pakettiin, leväyttämään eteenpäin kontrollissa, venyttämään, vanuttamaan, kutistamaan... Siellä vaan istui mukana ja uppoutui ratsastamiseen, ah sitä tunnetta. Pieni apu ja hevonen vastasi siihen. Pienen pieni pyyntö venyttämään ja hevonen venytti, pieni otto takaisinpäin ja hevonen tuli takaisin. Väliin sattui pikkuisia yhteyskatkoksia ja hämmentymisiä, mutta ne nyt oli pieniä asioita.

Jos Laila tuntui nyt tällä tuntumalla tältä, en voinut olla miettimättä, millaista olisi, kun voisi ratsastaa sillä enemmänkin. Siinä oli ehdottomasti hieno hevonen, joka vaatisi vähän lisää tutustumista ollakseen Todella Hieno myös mun kanssa. Niissä ajatuksissa mä keventelin tamman rennon letkeiden raviaskelten tahdissa ja pidin sitä vielä kuulolla, vaikka loppuverkkaa mentiinkin. Niin se ei enää siinä kohti alkanut uudestaan pälyillä päätyjä. Mua ihan hymyilytti ääneen, kun tamma venytteli kaulaansa ja päästi ilmoille pärskyntää. Lailassa oli sitä jotain ja kaiken lisäksi se oli hevonen, jolta saattoi oppia ihan hurjasti. Saattoiko siitä olla pitämättä?

[Sara]

Bonnie käveli reippaasti uraa pitkin, kun Anne saapui maneesiin. Olisi taas koulutuupin aika, jonka aiheena on laukan hallinta. Olin itse kiinnostunut tästä aiheesta kun Anne oli osallistumislistan seinään laittanut, joten päätin ilmoittautua. Luulen että tunti olisi hyvää harjoitusta meille ja toisi vähän erilaista näkökulmaa siihen, miten laukan kanssa voi työskennellä. Mukana oli nähtävästi enemmän ja vähemmän tutut ratsukot. Hevoset ja ponit olivat myös aika vaihtelevia kokonsa puolesta; maneesista löytyi ratsuja shettiksestä puoliveriseen.

” Tänään aiheena siis laukkatyöskentely. Pyritään parantamaan siirtymisiä ja kiinnitämme huomiota laukan ylläpitoon. Koska teitä on monen tasoisia ratsastajia tällä tunnilla, jokainen pyrkii parantamaan omaa ratsastustaan laukassa. Muihin ei tarvitse vertailla.”, Anne selitti.
Saimme kuulla paasausta myös siitä, miten tuntiratsastajat yleensä odottavat laukkaa sillä sitä ratsastetaan niin vähän normaaleilla ratsastuskoulun tunneilla. Koko juttu ei oikein kuulostanut tutulta itselleni, sillä kun olin pikkutyttö, oli meillä aina ollut hevosia. Yläasteen tullessa päätin kuitenkin siirtyä ratsastamaan tunneilla haluamiseni mukaan. Pyrin myös itsenäiseen ratsasteluun, sillä tätähän olin tehnyt päivät pitkät pienempänäkin. Laukan himoitseminen ei siis ollut lainkaan tuttua, sillä oman valmentajan kanssa olin aina ratsastanut ne jo alkuverryttelyissä pois.

Seuraava käsky kuului: ” Nyt voittekin kerätä ohjat ja valmistelette oikean laukan noston. Jokainen nostaa laukan itsenäisesti, jos edellä oleva lähtee laukkaan, teette voltin tai käännätte radan poikki. Noston voit tehdä voltillakin, kunhan se vaan on itsenäinen.”
Keräsin ohjia käteen ja tunsin kuinka Bonnie jännittyi hieman allani. Sehän oli kuin sellainen ratsastaja josta Anne oli juuri selittänyt. Sellainen joka odottaa vauhdin huumaa. Rentoutin tamman kädelläni pikaisesti, ja kun sillä ei ollut ennakkoluuloja, päätin valmistella noston. Onnistimme siinä melko hyvin ja poni jatkoi rentoa laukkaa uralla. Anne sanoi että voisimme tehdä pääty-ympyröitä ja temponvaihteluita, joten päätin aloittaa sillä, että ratsastaisin isoa laukkaa pitkät sivut ja kokoaisin lyhyempään laukkaan lyhyellä sivulla, jossa ratsastaisin Bonnien pääty-ympyrälle ja työstäisin laukkaa siinä.

Laukan pidennys onnistui omasta mielestäni erittäin hyvin, eikä Annellakaan tainnut olla mitään sanomista. Kokoaminen taas täytyi aloittaa tarpeeksi ajoissa, sillä se vaati vielä työtä. Ympyrällä sain tamman kuitenkin lyhyempään mutta silti rentoon laukkaan paljon helpommin. Näin lyhyetkin sivut alkoivat vähitellen onnistua.
Anne pyysi käyntiä, kun kaikki olivat onnistuneet rennon laukan ylläpidossa. Kun tämä oli selittänyt verryttelyn tarkoituksen, siirryimme ensimmäiseen tehtävään:
” Ensimmäisenä tehtävänä harjoitellaan nostoja. Jokainen tulee käynnissä pituushalkaisijalle. Otatte pysähdyksen, kun olette ratsastaneet noin kymmenen metriä. Sitten taas käyntiä. Seison tuossa kentän keskiosassa ja minun kohdalla nostetaan myötälaukka. Myötälaukka on se, jonka suuntaan olette kääntymässä halkaisijan jälkeen. Laukkaatte uralle ja lyhyen sivun lopussa siirrätte käyntiin. Sara voi aloittaa!”
Minun oli aika aloittaa. Aloitin siis rentouttamalla Bonnien käynnissä ja kävelemällä pituushalkaisijalle ottamaan pysähdyksen. Anne ehti välissä kehua pysähdystä, ja antoi sitten neuvoja nostoon. Minun pitäisi varoa kovaa kättä, ja pohkeet antaessa työntää lantiolla eteen.
”Vau, hieno nosto! Sitten vaan puolipidätteillä tasaat laukan normaaliksi.”, Anne kehui.

Kun kaikki olivat tehneet pari nostoa näin, vaihdoimme suuntaa ja tarkoituksena oli tehdä itsenäisiä siirtymisiä raviin ja käyntiin laukan välillä. Bonnie jännittyi ennen laukannostoa ja kulki pää pystyssä siirtymisien ajan. Anne neuvoikin vaatimaan siltä rentoutta ennen nostoa, ja ratsastamaan pehmeällä kädellä. Meidän tehtävänämme oli nyt kävellä uran sisäpuolella, ja yllättäen koota tamma laukkaan. Tämä toimi paremmin, ja pian poni olikin rennompi, kun ei tiennyt mitä odottaa.

Annoimme hevosten ja itsemme hengähtää viisi minuuttia, kunnes oli lopputunnin tehtävien aika. Anne kertoi että keskittyisimme nyt laukan ylläpitoon ja ratsastusradan teiden ratsastamiseen. Tarkoituksena oli taas nostaa laukka ja työstää sitä pääty-ympyröillä. Bonnie tuntui nyt erittäin miellyttävältä ratsastaa, ja Anne kehuikin sen laukkaa hyväksi. Ponitamma pärski allani ja hikoili kaiken tämän työskentelyn jälkeen. Tuuppaus kyllä kannatti, sillä Anne oli tyytyväinen ja oli aika lopettaa tunti. Ratsastimme vielä ravipätkän ja tämän jälkeen loppukäynnit pitkin ohjin maneesissa, sillä ulkona pakkasti. Pyysin Annea heittämään katsomoon jättämäni enkkuviltin ponineitini selkään loppukäyntien ajaksi, sillä se oli hikoillut paljon. Kuivatusoperaatiosta tulisikin mielenkiintoinen..

Kiitoksia taas kivasta tunnista ! =)