2.11. Koulutunti - Sulkutaivutuksia

[Anne]

Jatkamme taivutusten harjoittelua. Mukaan mahtuu taas tuttuun tapaan 6 ratsukkoa!

Mikäli jalkojen hallinta on kunnossa, kannukset voi ottaa mukaan. Ilmoita, jos laitat kannukset.

Däni - Frank (k)
Sara - Bonsku (k)
Sastu - Rensu
Driimi – Lanttu


---


Kyllä, sanoi katseeni, kun Sara marmatti, että tunti on kentällä.

- Hevoset liikkuvat kentällä paremmin. Lisäksi kentän pinta on kohtuu kuiva ja Jaakko on möyhentänyt sen tänään. Eikä vielä ole pakkasta, joten ulkona ratsastetaan.
- Mutta eikö Frankin pitäisi tottua maneesiin? Sara kysyi räpytellen silmiään viattomasti.
- Se ehtii tottua siihen ihan tarpeeksi talven aikana, vastasin kuivasti.
- No okei, Sara sanoi alistuneesti.
- Ei se sun kilpaponi sinne ulos jäädy. Siellä on aika lämminkin.

Sara talsi toimistosta ulos Bonniensa luo. Kääräisin kaulaliinan tiukemmalle ja hörppäsin jäähtyneet kahvinjämät mukista. Luvassa olisi neljän kokeneemman ratsastajan tunti, aiheena sulkutaivutuksia. Pari yksityistä: Bonnie ja Rensu, vanha tuntikonkari Blade ja uusi tallin asukas Frank. Olin antanut ratsastajille luvan laittaa kannukset, jos siltä tuntui.

Ulkona oli pimeää. Pimeys oli laskeutunut jo ennen viittä, kuten marraskuussa yleensäkin. Kentällä oli onneksi hyvä valaistus. Ratsukot olivat selvinneet kentälle ja Dremeria lukuun ottamatta kävelivät ympäri kenttää pitkin ohjin.

- Kiva, että pääsit tunnille, Driimi, sanoin pitkäaikaiselle hoitajalle. Dreamer oli aloittanut Seppeleessä aikaisessa teini-iässä, mutta taisi tätä nykyä jo olla aikuinen, ainakin melkein.
- Joo, kiva treenata taas kunnolla, kun en ole päässyt säännöllisemmin tunneille.
- Tekee hyvää Lantullekin koulukiemurat, nyt se on ollut paljon estepainotteisilla tunneilla.

Daniel istui valkoisen ratsunsa selässä.

- Myötää enemmän lantiolla Frankin liikettä. Liioitellusti aluksi, vaikka se tuntuisikin neitimäiseltä, virnistin.
- Tämä on ensimmäinen tunti Frankille. Näin alkuviikosta kun Elli ratsasti sillä, ja sillä taitaa olla mielenkiintoinen ravi. Korkea, pitkä ja verkkainen. Eli ainakin istuntaa tulee treenattua. Muuten se on pehmeä ratsastaa, varsinkin suusta. Mutta eteen sitä joutuu ajamaan jonkin verran.

Daniel nyökkäsi ja keskittyi myötäilemään hevosen liikkeitä.

- Hyvä käynti Rensulla, tule tänne lähemmäs, Sastu, niin voidaan ottaa jo viltti pois.

Keräsin rautiaan hevosen selästä lämmikeviltin ja heitin sen aidalle.

- Pikkuisen parempi ryhti, hartiat taakse, Sastu. Vaikka oletkin pitkä, et saa painua kasaan, vaan ryhdin täytyy pysyä hyvänä, mutten hevonen ei ole täysin allasi.

- Sara, Bonnie on vaikuttaa tänään ihan tasapainoiselta, sanoin ja katselin kimon ponin käyntiä. – Sillä on intoa, mutta ei sähellystä, hyvä.

- Aletaan keräämään pikkuhiljaa ohjia. Tehdään pari ympyrää ilman ulko-ohjan tukea ja ylitaivutettuna sisälle. Tämä on hyvä tapa koota joitakin hevosia. Sitten kun tällaista hevosta ottaa ulko-ohjalle, se hakeutuu peräänantoon. Esimerkiksi Rensu vastaa tähän harjoitukseen hyvin ja Bladekin jonkin verran. Toiset hevoset tarvitsevat taas voimakasta pohjetta, jolla ajetaan tasaista ohjasapua vastaan, että tasapaino ja muoto löytyvät. Bonnie on vähän tällainen, mutta Bonnie tarvitsee todella tiiviin istunnan ja rauhallisen käden, ettei se protestoi. Frankinsta on paha mennä sanomaan mitään, mutta katsotaan.

Ratsastajat ylitaivuttivat hevosiaan ympyröillä. Vaikka harjoitus kuulosti helpolta, oli siinäkin haasteensa. Bonnie pienensi ympyrää ja Frank ei tykännyt yhtään moisesta voimistelusta vaan heitti päätään.

- Daniel, täytyy muistaa, että osa näistä jutuista on Frankille uusia. Se on ollut yksityisenä ja yksityistä saatetaan helposti ratsastaa aina samoilla harjoitteilla. Voi olla, että ylitaivutusta Frankilla ei ole tehty pitkään aikaan. Joten kärsivällisyyttä, sanoin kun näin Dänin kasvoilla orastavan turhautumisen.

- Kun olette tehneet muutaman ympyrän, siirtäkää raviin ja kerätkää ohjia ravissa. Rensulla on hyvä ryhti, Bladella saat, Dreamer, hieman enemmän ratsastaa eteen. Sara, pienet kevennykset ja rauhallinen käsi! Pysy lähellä hevosta.

Suunnan vaihdon jälkeen pyysin harjoitusravia.

- Ratsastetaan hetki ravissa niin, että hevoset ovat sisälle kaulastaan taipuneita. Ei kuitenkaan avoa. Tässä saadaan sitä ulko-ohjan tukea paremmin esille ja voidaan pian siirtyä niitä sulkuja harjoittelemaan. Sulkuataivutusta ei voi oikein tehdä, ellei hevonen ole jossain määrin avuilla.

- Sastu, myötää sisäohjalla, Rensu on herkkä ja se tarvitsee vain pientä sormien liikuttelua sisäkädessä.

- Daniel, anna selkeä johtava ohjasote urasta sisään päin. Eteenpäin pyrkimys Frankilla on hyvä, mutta nyt se on vain vähän asettuneena. Se on kuitenkin tuollainen möhkälemäinen hevonen, joten sitä saa ja pitääkin ratsastaa selkeillä avuilla.

- Sara, tee vielä tempon vaihteluita, jotta Bonnie kuuntelee sinua. Muutama askel pitkää ravia ja sitten taas kokoat sitä.

- Dreamer, Bladella hyvä taivutus kaulassa. Ota kuitenkin hieman enemmän ulko-ohjalla tukea ja aja sisäpohkeella eteen, niin se alkaa astumaan alleen.

- Siirretään käyntiin ja aloitetaan sulkujen harjoitus. Toisille sulkutaivuts on se helpompi, toisille avot. Joillekin on vaikea tuntea, että takaosa väistää pohjetta, siksi sulku voi olla hankalaa. Toisille taas on vaikeampi ratsastaa suoraan, mutta etuosa uralta pois, siksi avot saattavat olla vaikeampia.

- Suoristetaan ensin hevoset kunnolla. Keskittykää istuntaan ja yrittäkää istuinluilla tuntea, onko hevonen suora. Voitte vilkaista kaulaa, missä asennossa se on. Sitten katse taas hevosen niskasta ylös ja eteen!

- Tehdään pieni voltti. Voltin lopuksi jätetään hevosen takaosa uralle ja ratsastetaan eteen. Ulkopohje siirtyy pari senttiä satulavyön taakse ja rytmissä annatte sillä pieniä sysäyksiä. Ei jatkuvaa painamista. Istunnalla ratsastetaan eteen. Sisäpohje pysyy tiukkana ja korjaa, jos hevonen taipuu liikaa.

- Aluksi vain pari askelta taivutusta, sitten kunnon suoristus. Suoristuksen aikana keskitytte siihen miltä hevonen tuntuu, kun se on suorana versus taivutus. Sulkutaivutuksen huono puoli on nimittäin se, että liikettä ei selästä näe, vaan se pitää tuntea. Lisäksi, kun meillä ei ole peilejä käytettävissä, homma on hankalaa, kailotin ja mietinkin, että pitäisi puhua Jossulle peilihankinnasta maneesiin.

- Dreamer, älä vie ulkopohjetta niin taakse. Blade on kuitenkin herkkä hevonen ja väistää varmasti pohjetta, kun liikutat sitä ihan vähän taaemmas. Kantapää ei saa nousta ja jos jalustin alkaa tippua jalasta, on pohje liian takana ja korkealla.

- Hyvä taivutus Frankilla. Ratsasta sitä kuitenkin eteenpäin, Daniel, enemmän. Sulkutaivutus on kokoava liike ja ilman eteenpäinpyrkimystä ei ole kokoamistakaan. Sisäpohkeella edelleen ulko-ohjaa vasten ja ulkopohje keskittyy takaosan kääntämiseen pois uralta.

- Sastu, Rensulla selkeämpi suoristus sisäpohkeella. Nyt se jäi hieman taipuneeksi taivutuksen jäljiltä. Ihan turhaan johdat ulko-ohjalla, Rensu vaan kääntyy uralla viistoon. Ulko-ohja pysy paikallaan, sisäpohkeella pari nopeaa liikettä satulavyön taakse, että takaosa väistää uralle. Sitten eteen reippaasti!

- Sara, Bonniella oli taivutusta aivan liikaa. Pidä huoli, että kaula on miltei suora ja hevonen liikkuu eteen. Jos liike menee ylitaipuneeksi, hevosen ulkolapa karkaa alkaa työntää ja silloin taivutus ei enää koko hevosta.

- Sitten harjoittelemme pitemmällä pätkällä. Taas, niin kuin avotaivutustunnilla, saa valita jatkatteko suoraan kulman jälkeen, voltista vai suoran hevosen kanssa taivutukseen. Taivutuksen jälkeen kuitenkin aina suoristus, ei uutta volttia tai kulmaa!

Ratsastajat alkoivat harjoittelemaan kukin omalla tyylillään. Jonkin ajan päästä vaihdoimme suuntaa ja kun taivutukset sujuivat uuteen suuntaan käynnissä, oli aika harjoitella niitä ravissa.

- Näille kaikille hevosille harjoitus on selvästi mieluisampi ravissa, koska kaikista löytyy kuitenkin vauhtia.

- Sastu muistaa pitää hartiat takana ja Sara väistön aikana istunta on suora. Ei kaaduta sisälle ja liimaa katse johonkin kiintopisteeseen.

- Dreamer, muista kanssa myödätä sisäohjalla, ettei Blade väistä kuolainta! Nyt ulkopohje on jo parempi.

- Frank kiristää selvästi hieman vasemmalle ohjalle, huomaatko, Daniel? Sillä on varmasti ratsastanut paljon joku selvästi oikealle vahvempi ratsastaja. Sitä pitää vähitellen treenata pois, mutta muuten väistöt näyttävät hyviltä.

- Siirrytään ratsastamaan suoraa uraa! Nostetaan laukka ja kevyessä istunnassa rentoa laukkaa pari kierrosta. Tämän jälkeen loppuravit ja hevoset alas eteen. Jos on toivomuksia koulutunneille, voitte loppukäyntien aikana kertoa!

[Daniel]

Pörrh, mökillä jo ennen tarinan tuloa ihan uuden hevosen inspiroimana väsäilty kuvatus - ponny ja ponnypojken...: i176.photobucket.com/albums/w169/inifique/piirros005.jpg

Koulutunti 2.11.

Nyt sitä mennään, tuumasin kavutessani ritariksi valkean ratsun selkään. Keli oli hieman vilpakka, muttei lainkaan liiaksi: kentällä, ehdottomasti. Maneesissa ehtisi homehtua sitten talvellakin niin paljon, että alkaisi jo varmaan vähän joulun jälkeen tehdä mieli paukuttaa päätä siihen samaan tympeään seinään, joka siellä aina odottaisi.

Mulla oli alla vähän muhkumpi konitsu. Franksu oli yksi niistä uusista hevosista, jotka olivat pistäneet vipinää tallin väkeen. Uudet teki sen aina. Tähän asti kaveri vaikutti mukavan simppeliltä ja lupsakalta, eikä mulla ollut mitään valittamista päästessäni ratsastamaan sillä.

"Myötää enemmän lantiolla Frankin liikettä. Liioitellusti aluksi, vaikka se tuntuisikin neitimäiseltä", Anne virnuili mulle. No jes määm, kyllä tästä lantiosta liikettä lähtisi, heh. Neitimäisyyksistä viis. Anne jatkoi puhettaan: "Tämä on ensimmäinen tunti Frankille. Näin alkuviikosta kun Elli ratsasti sillä, ja sillä taitaa olla mielenkiintoinen ravi. Korkea, pitkä ja verkkainen. Eli ainakin istuntaa tulee treenattua. Muuten se on pehmeä ratsastaa, varsinkin suusta. Mutta eteen sitä joutuu ajamaan jonkin verran. "

No, jotain sellaista mä olin vähän arvellutkin. Olisin voinut olla pahasti väärässäkin, tietysti, kun kerran lähdin ihan vain pienen selässä istuskelun ja hevosen olemuksen perusteella päättelemään. Ravia aloin odottaa suurella, alati kasvavalla mielenkiinnolla.

Frank tuntui vähän vempulalta tyypiltä, ja mun teki mieli huokaista syvään, kun se ilmaisi mielipidettään. Se ei selvästikään ilahtunut ensimmäisestä tehtävästä, vaan viskeli päätään ja tuntui kyseenalaistavan mun tekemisiäni. Mitähän talitinttiä sä setä oikein duunaat siellä, ei noin ratsasteta! Voi kuule, kyllä ratsastetaan. Reppanalle se vaan taisi olla uusi pala, ja sitä mieltä tuntui Annekin olevan.

"Daniel, täytyy muistaa, että osa näistä jutuista on Frankille uusia. Se on ollut yksityisenä ja yksityistä saatetaan helposti ratsastaa aina samoilla harjoitteilla. Voi olla, että ylitaivutusta Frankilla ei ole tehty pitkään aikaan. Joten kärsivällisyyttä."
Kärsivällisyyttä niin, kärsivällisyyttä. Jag är så jävla tålmodig. Harmi vaan kun poni ei tajua mun olevan kärsivällinen. Okei, Dani, hengitä syvään... hengitä syvään ja rauhoitu. Phuuuuuuh.

Ja sitten koitti Se hetki. Se suuri, mahtava hetki. Mä pääsin ravaamaan Frankilla.

Sillä oli hauska, varsin työstettävissä oleva ravi. Jahka sen saisi paremmin avuille, siitä tulisi aivan sairaan hauska hobunen. Harjotusravi oli tosiaan harjotusta, istunnalle. Jotain samaa Frankin ravissa oli kuin mun silmäteräni, Jere-friisiläisen askelluksessa, muttei kuitenkaan mitenkään kovin paljoa.

"Daniel, anna selkeä johtava ohjasote urasta sisään päin. Eteenpäin pyrkimys Frankilla on hyvä, mutta nyt se on vain vähän asettuneena. Se on kuitenkin tuollainen möhkälemäinen hevonen, joten sitä saa ja pitääkin ratsastaa selkeillä avuilla."
Ja mä ja mun möhkyni tehtiin parhaamme miellyttääkseemme matamia. Frängie liikkui ja alkoi se taivutella kivaa pikku kaulaansakin, kun mä oikein pyysin. Ei se ollut lainkaan hullumpi.

Sulkutaivutukset olivat mulle sinänsä tuttua kauraa, mutta Fränklinillähän en tietenkään ollut niitä aikaisemmin tehnyt. Sitä sai ratsastella aika roimasti eteen, mutta kyllä se kiltisti teki sen mitä pyydettiin. Taisi vaan olla vähän sellainen kaveri, että jonkun piti toisinaan vähän ajatella eteen sen puolesta.

Frankin kanssa osoittautui helpommaksi aloittaa taivutus suoraan kulman jälkeen ilman volttia. Vielä helpompi homma olikin sitten suorittaa liike ravissa. Ravissa ei tarvinnut huolehtia etenemisestä niin paljoa kuin käynnissä, vaan liikettä alkoi löytyä jo ilman jatkuvaa muistutteluakin. Tuntui kivalta olla uudenlaisen hevosen selässä ja samalla myös vielä itselle uuden valvovan silmäparin alla. Kaikki kunnia Iisalle, Petrille ja Mialle, ehdottoman hyviä opettajia kaikki, mutta mä hain aina mielelläni uusia ahaa-elämyksiä, ja niitähän sai, kun oli uusi tyyppi osoittamassa niitä ahaan arvoisia asioita.

Fränklin vaikutti ilahtuneelta päästessään laukkaamaan. Valitettavaa kyllä se tuntui myös ajattelevan, että jippii, pääsee löysäilemään. Ei ihan vielä, kulta pieni, kyllä vieläkin saa ajatella ja liikkua eteen ja pitää myös sitä takaosaa matkassa mukana. Frank pärski ja laukkasi ja tuntui ihan ookoolta. Loppuraveissa mulla oli allani rento hevonen.

"Miltäs se Frank tuntui?" tuli Anne kävelemään meidän rinnalle loppukäyntien aikana.
"Hauska kaveri, sellai et kyl siitä saa työstämällä ja tutustumalla irti varmaan vähän mitä vaan", sanoin ja silitin vähän mietteliäänä hevosen kaulaa. "Hyvä tuntipolle se ainakin ihan taatusti on, tän kanssa voi oppia vaikka ja mitä."
"Jees, hyvä kuulla ja niinhän se varmasti onkin", Anne hymähti. "Toiveita tuleville koulutunneille?"
"Kunnon rääkiä?" ehdotin ja annoin pienen virneen nousta kasvoilleni, kun mietin tuntia, jonka jälkeen tipahtaisi suoraa tietä persiilleen hiekkaan, kun ei jalat kantaisi satulasta valuessa. "Jotakin missä joutuu oikeasti ajattelemaan ja tekemään ja sitten tunnin jälkeen on ihan rättipoikkikuitti, kun on oppinut niin paljon. Ja sellanen viimesen päälle istunnanhiontatunti ja perusratsastusta, kaikki tulee tarpeeseen."
"Kjeh, hyviä toiveita kaikki. Sä et varmaan saa treeneissä tarpeekses tommosteta rättipoikkikuitteluista...?"
"No kato ku on tarpeeks teräskunnossa, ni ei ne tunnu missään", rehvastelin leikkimielisesti.
"Varo vaan sanojas - mäpä voinkin ottaa miehestä mittaa ja katsoa, oletko sä sanojesi mukainen atleetti", Anne lähti mukaan hullutteluun, mutta arvasin kyllä, että oli siellä tottakin taustalla. Niin hän aivan perhanan hyvin voisi, ja toivottavasti tekisikin.

[Anne]

No niin, Annen sisälukutaito on taas jäänyt viime vuosikymmenelle, kun Dänillä näyttää olevan ihka oikeat chapsit puolien sijaan...

Mutta kiitos hienosta maksusta!

//BTW Däni näyttää ihan OC:n Ryanilta. Uutta inspiraatiota =D

[Sara]

Uhkasin tunkea Bonnien selkään tuhat kiloisen toppaloimen, sillä joutuisimme tänään jäätymään ulkona. Olin tottunut ratsastamaan syksyt maneesissa joten vierastin vielä kentän tuulta ja erilaista pohjaa. Siellä on tullut vietettyä vain alkusyksyt ja kuumat kesäpäivät, joten puin itselleni toppaliivin ja lähdin kankeana kävelemään muiden kanssa kohti valaistua kenttää joka sijaitsi aivan tallin vieressä. Tunnin teemana olisi sulkutaivutukset joten Anne oli varmasti valmistanut meille hiostuttavan rääkin.
Kun ohjat oli aika kerätä käteen, päätin rentoutua istunnallani saman tien, jottei tulisi ongelmia ponini pään viskomisen kanssa. Annen mielestä Bonnie oli tänään tasapainoinen ja sen käynti kulki sopivassa tahdissa. Jatkoimme samaan tahtiin uralla kunnes aloitimme tekemään ympyröitä, hevoset ylitaivutettuina ilman ulko-ohjan tukea. Asia ei ollut hirveän tuttu minulle, joskus olin toisen opettajan tunnilla käyttänyt tätä tapaa.

Anne sai homman kuulostamaan erittäin helpolta, verrattuna siihen mitä haasteita se oikeasti toi tullessaan. Bonnie pienensi ympyräänsä ilman ulko-ohjaa, joten yritin saada sitä sisäpohkeen ja istunnan kanssa ulospäin. Muutaman ympyrän tehtyämme, Anne pyysi meitä siirtämään hevoset raviin ja muistutti minua pienistä rauhallisista kevennyksistä. En saisi keventää vauhtia, vaan pysyä lähellä hevosta.
Suunnan vaihdoksen jälkeen oli tehtävänä edetä harjoitusravissa niin että hevoset taipuvat sisäänpäin, kuitenkin ilman avotaivutusta. Bonnie taipui hyvin kun sain vihdoin käyttää ulko-ohjan tukea. Anne muistutti minua tekemään vielä muutaman temponvaihtelun ravin sisällä ennen sulkuja. Tämän jälkeen jäin kuuntelemaan Annen tehtävänantoa:

- Suoristetaan ensin hevoset kunnolla. Keskittykää istuntaan ja yrittäkää istuinluilla tuntea, onko hevonen suora. Voitte vilkaista kaulaa, missä asennossa se on. Sitten katse taas hevosen niskasta ylös ja eteen!


- Tehdään pieni voltti. Voltin lopuksi jätetään hevosen takaosa uralle ja ratsastetaan eteen. Ulkopohje siirtyy pari senttiä satulavyön taakse ja rytmissä annatte sillä pieniä sysäyksiä. Ei jatkuvaa painamista. Istunnalla ratsastetaan eteen. Sisäpohje pysyy tiukkana ja korjaa, jos hevonen taipuu liikaa.


- Aluksi vain pari askelta taivutusta, sitten kunnon suoristus. Suoristuksen aikana keskitytte siihen miltä hevonen tuntuu, kun se on suorana versus taivutus. Sulkutaivutuksen huono puoli on nimittäin se, että liikettä ei selästä näe, vaan se pitää tuntea. Lisäksi, kun meillä ei ole peilejä käytettävissä, homma on hankalaa.

Bonnie taipui liikaa. Sen kaula pitäisi olla suora ja liike täytyisi mennä eteenpäin. Asia vaati useita toistoja ennen kuin se miltei onnistui. Pidemmällä pätkällä harjoittelu, ja kiintopisteen löytö helpottivat asiaa paljon. Lopulta tamma meni paremmin joten lopetimme sulut siihen. Laukkasimme lopuksi uraa pitkin muutaman kierroksen kunnes keventelin loppuravit ja kiitin Annea tunnista. Kentällä ratsastaminen ei ollutkaan tuntunut niin hirveältä, sillä minullahan oli jo melkein kuuma. Taputin kimoa ponitammaa kaulalle ja annoin sille pitkät ohjat.
Asiat voivat olla haastavia, mutta tunti pitää aina jättää hyvään fiilikseen, mietin.

[Sastu]

Marraskuun toinen päivä. Ilma oli silti yllättävän lämmin, tietysti kolea muttei nyt niin kolea, kun se voisi olla. Luntakaan ei ollut satanut ollenkaan. Talvi saisi tulla jo, kunhan se ei viipyisi kauaa.
Rensu käveli reippaasti tarhan portille, kun olin nojaillut siihen hetken. Se tönäisi minua hellästi poskelle, kun en kiinnittänyt siihen huomiota.
- Sori, poika, olin ajatuksissani. Mentäiskö sisään? Pitäis alkaa valmistautua henkisesti ja fyysisesti koulutuntiin - tänään tehdään nimittäin sulkutaivutuksia. Niin, just niitä, missä ei olla hirveen hyviä. Tai no, mä oon vaan niin laiska etten niitä hirveesti jaksa jyystää, höpöttelin hevoselleni rauhallisesti, samalla kun se katseli ympärillensä.
Hitaasti nousin kunnolla seisomaan, luikahdin lautojen välistä tarhaan ja pistin Rensulle riimun päähän. Sen silmät olivat kirkkaat odottaessaan, että lähdettäisiin talliin. Avasin portin ja sit lähdettiin kävelemään reipasta tahtia talliin.

Rensu hirnahti kuuluvasti heti, kun sen kaviot osuivat tallin betonilattiaan. Se sai pari vastausta, jonka jälkeen ori vielä hörähti perään. Talutin sen reippaasti vesikarsinaan ja pistin sen kiinni molemmilta puolilta. Heitin ketjunarun naulakkoon, käärin hihat ja pistin hanan päälle. Hinkkasin lämpimän veden kanssa Rensun jalat puhtaaksi ravasta, jonka jälkeen kuivasin ne pyyhkeen kera. Iskin samaan syssyyn sille etusiin pintelit ja takasiin lyhyet hivarit. Sen jälkeen heitin sen karsinaan syömään heinänrippeitään, samalla kun kannoin satulan ja suitset karsinan eteen. Vaihdoin itselleni nahkasaappaat kumisaappaiden tilalle. Pistin kypäränkin jo päähän ja aloin sitten satuloimaan. Rensun mussuttelu loppui siihen, kun pistin sille satulan selkään. Se käänsi päänsä minua kohti ja tarkkaili, kun pistin vyön kiinni. Laitoin sille sitten suitset päähän ja heitin vielä filtin selkään sekä pistin hanskat käteen. Ooteltiin vielä Driimi ja Blade, jonka jälkeen mentiin samaa matkaa kentälle.

Kentällä mentiin kaartoon, laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Sitten pomppasin selkään, tai itseasiassa puoleenväliin, kun Rensu päätti lähteä jo liikkeelle. Pysäytin sen välittömästi ohjalla ja peruutin pari askelta. Kun se odotti, nostin toisen jalan satulan yli. Nyt se antoi ihan hyvin nousta selkään. Taputin sitä kaulalle ja kehuin. Kiristin vielä vyötä ja laitoin filtin paremmin. Sitten päästin Rensun kävelemään.

Aloitimme pian, kun Anne oli tullut. Hän otti Rensulta filtin pois samalla kun selitti tunnin aihetta ja ajatuksia. Sen jälkeen otimme ohjat käteen ja alettiin ylitaivuttamaan ympyröillä. Rensu kokoaa itsensä jo automaattisesti tässä harjoituksessa, aina kun sen kroppa on kunnossa eikä sillä ole jäykkyyttä. Rensu taipui aavistuksen huonommin vasempaan, kuin oikeaan. "Pitäis varmaan tilata hieroja", mietin kun ylitaivutin sitä vaikeampaan kierrokseen. Se yritti puskea sisäpohjetta vastaan, mutta hetken herkistämisen jälkeen se kuunteli senkin ihan hyvin.

Siirryttiin raviin. Rensu oli aika jees, kivan ryhdikäs, ehkä aavistuksen tikittävä. No, ehkä se siitä kun se vertyisi. Aluksi rauhassa kevyttä ravia molempiin suuntiin verrytellen. Annoin Rensun mennä ihan aavistuksen pidemmällä kaulalla, mutta kun istuttiin harjoitusraviin niin otin sitä lyhyemmälle. Sain naputtaa pari kertaa nopeasti pohkeella, jotta se muistaisi astua takajaloillaan hyvin alle, eikä vain rullautua edestä.
Sitten taivutusta sisään. Aloin alkuun hosua apujen kanssa, jolloin Rensu tarjosi jyrkkää avoa. Suoristin sen ja pikku hiljaa selkeiden apujen kanssa pyysin sitä taipumaan, ja kas kummaa kun se sitten toimikin, kun kuski ei säätänyt liikaa. Se tuli hyvin ulko-ohjalle.

Siirryttiin takaisin käyntiin. Rensu alkoi painamaan kädelle, se varmaan luuli pääsevänsä seuraavaksi laukkaamaan. Nostin sitä vähän puolipidätteillä ja pohkeilla.
Aloitimme sulkutaivutusten teon niin, että ensin tehtiin voltti ja sen jälkeen jatkettiin perse aavistuksen sisäänpäin kääntyneenä. Rensu tuntui ajattelevan ensiksi pelkkää laukkaamista, se halusi laukata! Aloin taas ajattelemaan asiaa teknisesti liikaa ja käyttämään apuja liian paljon päällekkäin, jolloin Rensu ei tiennyt mitä siltä pyysin. Alku menikin siinä, että sain ajatuksen yksinkertaistettua ja pyysin ensin vain vähän, enkä heti ahnehtinut liikaa. Rensu oli onneksi ymmärtäväinen, eikä ottanut nokkiinsa. Rensun kanssa oli niin mukava tehdä töitä!
Toiseen suuntaan sujui jo paremmin käynnissä, joten siirryttiin raviin. Keskityin paljon vain sulkujen ajatukseen ja siihen, että pidin sen yksinkertaisena, enkä säätänyt liikaa. No, siihen unohtukin se ryhti, mistä Anne mulle motkotti, ihan syystäkin! Ei ole helppoa olla pitkä.
Lopuksi alkoi kuitenkin sujumaan, ja otimmekin tuttuun tapaan lopuksi rentoa laukkaa. Rensu innostui niin, että ryntäsi pukkilaukkaa eteenpäin. Ratsastin sitä vain eteen. Se oli tehnyt hyvin töitä, vaikka kuski olikin säätänyt aika lailla.
Lopuksi vielä extrapitkät eteen-alas loppukeventelyt ja loppukäynneiksi filtti selkään ja loppukäynnit. Pyysin Annea pitämään jonkun tunnin siirtymisiin keskittyen.

Sen jälkeen kävin hakemassa vielä heijastinliivin ja sitten käytiin vielä pitkä loppumaastokävely.

Kiitos Anne tunnista!

[Dreamer]

No nyt mie olen oikeasti ollu tiläpäisesti sekasin. Se oli kieltämättä ensimmäinen ajatus kun tajusin ihan aikuisten oikeasti ilmoittautuneeni ensimmäiselle tunnilleni miesmuistiin. Ja vielä minkälaiselle tunnille! Bonnien kanssa kilpailuihin tähtäävän Saran lisäksi tunnille näytti ilmoittautuneen Sastu oripojunsa kanssa sekä minulle vieraampi lintu tallilla; Daniel. Paljoa en pojan ratsastustaidoista en tiennyt, mutta se että Anne oli luottanut Topin toisen käsiin viesti jo jotain. Nielaisin hiljaa itsekseni listaa tutkaillessani, nuo kolme ja minä: tunteja kartellut hieman taukoa muutenkin pidellyt esteihminen koulutunnilla. Mitä lie olin ajatellut.

Laittaessani Bladea valmiiksi inspiraationi kuitenkin muistui hiljalleen mieleeni, olin löysäillyt aivan tarpeeksi omaan mieleeni pelkkänä sunnuntairatsastajana ilman sen suurempia pyrkimyksiä kehittyä. Nyt siihen tulisi muutos, samalla myös musta hoidokkini saisi hieman lisää treeniä. Letkeä harjailuni sai uutta puhtia Sastun ilmestyessä talliin rautiaan oriinsa kanssa, toisen toiminta kun näytti tappavan tehokkaalta. Tyttö jäikin odottamaan minua valmistuttuaan, minun kiristellessä vielä ohjien hihnoja. Nappasin kypärän päähäni ja seurasin kaksikkoa kentälle, nautiskellen myöhäissyksyn, tai alkutalven miten se nyt onkin, raikkaasta ilmasta.

Ähkittyäni lopulta mustan puoliverisen selkään Anne onnistuu lähes nollaaman tilanteen säikyttämällä minut ilmestymällä yhtäkkiä paikalle. Nainen kommentoi hyväntuulisen olosena tallilla oloani ja vastaan tälle yrittäen peitellä hienoista jännitystäni, en edes muista milloin joku on oikeasti seurannut ratsastustani. Ja vielä taivutuksia, huh. Kokoan itseni ja samalla ohjaten mustan uralle.
"Eiköhän ruveta tyttö töihin." tokaisen ratsulleni joka lähtee verkkaisesti liikkeelle pyynnöstäni.

Heti alkuun Anne pyysi meitä ylitaivuttamaan hevosia, ilman ulko-ohjan tukea. Naurahdin itsekseni, niinpä niin, tänään oli turha kuvitella pääsevänsä helpolla. Blade kuitenkin tuntui ottavan harjoitteen hyvin vastaan, kuten Anne oli sanonutkin, joskin aluksi tamma pyrki pienentämään ympyrää unohdettuani käyttää sitä minulle siunattua sisäpohjetta. Musta taipui helpon oloisesti kumpaankin suntaan, joskin itse huomasin vasemman pohkeeni olevan oikeaakin huonommassa kunnossa.

Kannustaessani tähtipään raviin tämä ei edes yrittänyt rynnätä, ei kaiketi ollut vielä sen vertaa lämmennyt näin tunnin alkuun, tai sitten muuten vain harvinaisen rauhallisella tuulella. Musta korskahti pyytäessäni siltä reippaampaa tahtia, mutta taipui tahtooni kuitenkin ilman sen suurempia protesteja. Harjoitusraviin istuminen oli kuitenkin aluksi yhtä painajaista, johtuen lähinnä aikaisesta mustelmasta takalistossani, liukkaat kelit olivat hieman päässeet yllättämään. Blade kuitenkin hämmästytti minua kuuliaisuudellaan, jotenkin ratsastus tuntui sujuvan nyt helpon oloisesti, tamman kanssa ei tarvinnut vääntää kättä siitä kumpi vei ja kumpi vikisi. Tosin vauhdin säätelyssä meillä oli hieman selvitettävää, tällä kertaa tamma kuitenkin jäi kuuliaisesti käyntiin niin ilmoitettuani.

Nyt sitten ihan tunnin aiheeseen; sulkutaivutuksiin. Aluksi ulkopohje hakeutui jo vanhasta muistista aivan liian taakse ihme kun en saanut puoliveristä loikkaamaan allani moisesta avusta, Annen haukansilmät tottakai huomasivat tämän ja nainen korjasi virheen välittömästi. Jatkoin sulkutaivutuksien harjoittelemista voltilta, Blade tuntui ottavan harjoituksen hyvin, vaikka yrittikin välillä lintsata. Palautin mieleeni Annen äskeiset ohjeet, lisäksi muistuttelin itseäni ulkopohkeestani ja syvennyin tekemiseen. Muutaman toiston jälkeen sain kiinni myös liikkeen erosta suoran ja taipuneen hevosen välillä. Uskaltauduin yrittämään harjoitusta jopa ilman volttia, eikä maailma romahtanut, päin vastoin mustalle tämä tuntui olevan mielekkäämpää tammaa ei tarvinnut edes muistuttaa tahdista.

Ravissa tähtipää tuntui enemmän vastaanottavaiselta, ainakin harjoitus omalta osaltani meni nyt helpomman oloisesti. Ehkä en vain ehtinyt ylimiettiä tekemisiäni ja ote pysyi rennonpana. Ulkopohjekkin tuntui pysyvän kurissa. Päästessään kuitenkin harjoituksesta suoralle uralle musta jännittyi ja yritti lintsata kulmissa, arvasi tietenkin mitä oli edessä. Kokosin tamman paremmin ennen kuin nostin laukan, ihme ja kumma Blade ei hypännyt laukalle vaan nosti siistin rennon laukan. Pidin kuitenkin huolen että ratsastin hoidokkini kunnolla kulmiin, sen oli turha opetella löysäilemään laukassa.

Lopuksi vielä loppuravit, sekä käynnit. Taputin tyytyväisenä Bladea, tämän venyttäessä kaulaansa saatuaan pitkät ohjat. Elossa oltiin ja tunnistakin oli selvitty kiitettävästi, olin ehkä maalaillut turhaan mörköjä sulkutaivutuksista itselleni, tai sitten jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut jopa edistymään näin ratsastajana. Tuleville tunneille minulla ei juuri ollut toiveita, kun ei ollut hajuakaan milloin seuraavan kerran pääsisin edes moiselle ilmottautumaan.

Annelle kiitokset tunnista.