26.10. Estetunti poniratsukoille

[Anne]

Keskiviikkona 26.10. hyppäämme esteitä poniratsukoiden voimin. Eli ponivalikoimassa ovat mukana kaikki säältään alle 148-senttimetriset. Toiveita saapi esittää!

Tervetuloa, mukaan mahtuu tuttuun tapaan 6 osallistujaa (hoitajat, y-om.)!

Sara - Bonnie
Pipsa - Sikke
Fiia - Elmo
Lina – Taiga

Myhäilin tyytyväisenä: kerrankin tunnille oli eksynyt tasakokoinen joukko, joten esteet olisi helppo säätää. Ilta oli jo miltei pimentynyt, kun ratsastajat hyppäsivät poniensa selkään maneesissa.

- Tänään harjoittelemme vähän laukanvaihtoja esteiden välillä. Välttämättä ei haeta suoraa vaihtoa, vaan ensin aloitetaan ravin kautta.

- Kuitenkin heti alkuun venyttelemme. Osa ratsastajista venyttelee ennen tuntia, osa ei. Olette vielä nuoria, joten ei välttämättä tunnu tarpeelliselta venytellä, mutta kannattaa opetella se tapa rutiiniksi, jotta sitten vanhana ja jäykkänä ei tarvitse.

- Pysytään poissa uralta. Jaakko lanaa maneesin vasta huomenna, joten sinne on ehtinyt muodostua aikamoinen ura.

- Koska teillä on jalustimissa estepituus, on tärkeää venyttää jalkoja satulassa, ennen kun ottaa jalustimet jalkaan. Päästäkää siis jalustimet ja venyttäkää jalka pitkäksi alas. Nilkkoja voi pyöritellä ja polvia irrotella irti polvityynyistä.

- Sitten venytellään ojentajat: käsi ylös ja koukistetaan niskan taakse. Tämän jälkeen pyöritellään hartioita ja kierretään vyötäröstä.

Kun ratsastajat olivat aikansa venytelleet, pyysin hieman lyhentämään ohjia ja nostamaan ravin.

- Kevennystä kaksi ylhäällä, yksi alhaalla –tahtiin!

Käsky yllätti selvästi ratsastajat ja tytöt saivat todella keskittyä, että kaikki meni nappiin. Bonnie ei pitänyt Saran alun epävarmuudesta ja protestoi viskomalla päätään ja kulkemalla lapa edellä.

- Yks kaks, yks, yks kaks, yks, Sara! Lantio mukautuu alasistuttaessa raviin. Bonsku ei tykkää, jos istut siellä jäykkänä.

- Vaihdetaanpas suuntaa isoilla täyskaarroilla. Normaalia kevennystä hetki ja sitten kaksi alas, yksi ylös!

Ratsastajat lämpenivät selvästi ja vähitellen myös muut ponit kuin Bonnie.

- Kevyttä istuntaa ja siitä nostetaan reipas laukka ympäri maneesia! Voitte keräille ohjia jo hyvälle tuntumalle.

Yllättäen Pipsalla oli vaikeuksia tehdä hallittu nosto kevyessä istunnassa. Sikke luimi ja kaahotti kiitoraviin.

- Kunnon puolipidäte ja selkeät pohkeet, Pipsa! Raippaa, jos ei muuta.

Sikke saikin raipasta ja teki vastalauseeksi pienen pukin.

Kun kaikki olivat laukanneet ponien lavat irtonaisiksi, pyysin ratsukot käyntiin.

- Pitkä ohja siksi aikaa, että selitän juonen.

- Meillä on tällainen S:n muotinen ura. Keskellä tehdään laukanvaihto ja molemmissa päissä on 60-senttiset esteet. Laukanvaihtoalueen merkkaan puomeilla. Ensin tehdään ravin kautta, katsotaan, että saatte avut hyvin siirtymissä läpi. Noin neljä raviaskelta, ja sitten uusi laukka.

- Fiia voi aloittaa. Nosta vasen laukka ja käännä Elmo esteelle. Valmistele siirtyminen raviin hyvin. Pehmeä istunta ravissa, puolipidäte, asetus vasemmalle ja lantion ja pohkeiden avulla oikea laukka.

Tumma poni lähti laukkaan ja hyppäsi innokkaasti ensimmäisen esteen. Esteen jälkeen Fiia joutui tekemään lievää sahausta, että olisi saanut laukkaa alemmas ja pikkuhiljaa raviin. Elmo kuitenkin laukkasi ohi puomien ja Fiia sai ponin raviin vasta seuraavassa kaarteessa.

- Tule este ravissa, et ehdi uutta laukkaa nostaa.

Poni ravasi esteelle ja jatkoi laukassa sen jälkeen.

- Ensi kerralla parempi valmistelu. Sitten Lina!

Taiga nosti laiskan laukan ja Lina sai ajaa sitä kovin ensimmäiselle esteelle. Taiga siirtyi helposti raviin, mutta ravipätkän jälkeen nosti uudelleen vasemman laukan.

- Seuraavalla kerralla selvempi suoristus ja katse paremmin toiselle esteelle vaihdon kohdalla.

Bonnie lähti vuorostaan laukkaan. Saran istunta oli hyvä laukassa, paljon parempi kuin ravissa. Bonnie kuumeni esteellä jonkin verran ja myös Saralla oli vaikeuksia saada poni siirtymään raviin. Muutaman töksähtävän raviaskeleen poni ottikin ennen uutta, innokasta laukkaa.

- Raviin siirryttäessä rennot reidet, Sara! Et saa istuntaa läpi, jos jännitätä reisillä. Ja Bonnien kanssa suusta repiminen vaan johtaa ojasta allikkoon. Seuraavana Pipsa!

Sikke nosti käynnistä paremmin laukan ja lähestyi korvat hörössä estettä. Se siirtyi raviin, mutta uuteen laukannostoon meni paljon enemmän kuin neljä askelta. Kuitenkin vuonis nosti halutun laukan.

- Ja kaikki tekee laukka-ravi-laukka siirtymiset uralla ennen seuraavaa koitosta. Sitten uusi kierros!

Yritysten lisääntyessä avut alkoivat mennä paremmin läpi.

- Kokeillaanpas sitten vaihtoa suoraan askeleessa. Otan merkkipuomit pois, ja voitte tehdä loivemman uran, aivan kuin olisitte radalla.

Tällä kertaa erityisesti Fiia ja Sara onnistuivat. Lina, joka ei ollut treenannut niin paljoa Taigalla sai hakea apujen vaihtoa ja Taiga tippuikin raviin. Sikke jatkoi protestilinjaa vielä tunnin lopullakin, ja Pipsa menetti pari kertaa malttinsa, joten vaihdot jäivät puolitiehen.

- Loppuravit ja sitten käyntiin! Hyviä suorituksia tänään kokonaisuudessaan. Täytyy muistaa, että joskus hevosillakin voi olla huonoja päiviä, mutta jos joku pieni juttu onnistuu, niin hyvä niin!

[Pipsa]

Sikke tuijotti minua häijysti ja painoi korvat luimuun. Oli outoa, että poni oli alkanut näin syksyn tullessa kiukuttelemaan. Vaikka olihan sillä toki aiemminkin ollut huonoja päiviä. Ja olihan se tammakin, vaikkei sitä aina sen käytöksestä huomannutkaan.
“Äh, äläs nyt viiti senkin ketale”, tuhahdin tammalle ja kiristin satulavyötä vielä reiällä. Hetken kuluttua liikuimmekin jo maneesiin muodostunutta uraa pitkin. Kaikki muut tunnille tulijat, niin ponit kuin ratsastajatkin, olivat minulle jo ennestään tuttua ja kuuluivat Seppeleen vakioporukkaan. Pitkin ohjin kävellessämme kertoi Anne tuntimme aiheeksi laukanvaihtojen teko esteiden välillä. Se sopisi minulle ja Sikelle oikein hyvin, sillä paremmat vaihdot ja kontrolli esteillä olisi tarpeen. Kesti vain hetki, kun koko poppoo jo venytteli lihaksiaan Annen komennosta - jalat venyteltiin pitkiksi ja nilkat pääsivät pyörimään kumpaankin suuntaan, samoin hartiat. Myös kädet ja vyötärö saivat kunnon venyttelyn.

”Nyt ohjia hieman lyhyemmiksi ja kevyeeseen raviin mars!” nainen komensi napakasti maneesin keskeltä. Kevyt napautus pohkeilla ja Sikke siirtyI raviin. Maiskautuksella pyysin sitä hieman reippaampaan raviin, minkä poni toteuttaakin. Annen ”kevennystä kaksi ylhäällä, yksi alhaalla - tahtiin”-komento saa minut keskittymään. Harjoitus ei ollut koskaan ollut minun vahvuuteni vaan päinvastoin - tuntui silloin tällöin alkuun lähes mahdottomalta saada tahti säilymään pidemmän aikaa. Paneudun tehtävään siis tarkkaavaisesti, laskien tahtia alkuun pääni sisällä. Pikkuhiljaa kevennys alkaa sujua oikein hyvin. Suunnan vaihdoksen jälkeen toistettiin vielä harjoitus hieman muutettuna, nyt kevennettiin kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä -tahtiin. Näiden harjoitusten jälkeen oli taatusti jokaisella ratsastajalla lämmin.

”Kevyttä istuntaa ja siitä nostetaan reipas laukka ympäri maneesia! Voitte keräille ohjia jo hyvälle tuntumalle”, Anne ohjeisti taas. Istuntaani poni ei tuntunut huomioivan, vaan paahtoi vaan menemään korvat luimuun painettuina kuin ravuri konsanaan. Edes hieman napakammat pohkeet eivät saaneet sitä nostamaan. Annen neuvosta yritin vielä kerran mahdollisimman selkeästi, mutta kun tamma ei vieläkään reagoinut, päädyin napauttamaan sitä raipalla. Tähän otus reagoi pienellä pukilla, päätyen kuitenkin nostamaan laukan. Laukassa saan kuitenkin jatkuvasti hoputtaa sitä eteenpäin, kun poni tuntuu hyytyvän koko ajan. Vähitellen se alkaa kuitenkin liikkua jo paremmin eteen.

Kun ponit olivat hetken aikaa laukanneet, komensi Anne meidät ottamaan ne käyntiin. Yllättävän pienillä pidätteillä Sikke hiljensi ja pääsin antamaan sille pitkät ohjat.
”Meillä on tällainen S:n muotinen ura. Keskellä tehdään laukanvaihto ja molemmissa päissä on 60-senttiset esteet. Laukanvaihtoalueen merkkaan puomeilla. Ensin tehdään ravin kautta, katsotaan, että saatte avut hyvin siirtymissä läpi. Noin neljä raviaskelta, ja sitten uusi laukka”, Anne selitti tehtävän ratsukoiden kävellessä.

Sivusilmällä katselin muiden hyppimistä, kunnes koitti minun ja Siken vuoro. Pitkällä sivulla nostin vasemman laukan, jossa poni tuntui jo aiempaa paljon paremmalta. Linja ensimmäiselle esteelle oli oikein hyvä ja tamma ylittikin esteen kevyesti. Siirtymä laukasta raviin oli oikein siisti, mutta raviaskeleita tuli selvästi enemmän kuin neljä, mutta laukka kuitenkin lopulta nousi ja toisestakin hypystä tuli kohtuullinen.

”Ja kaikki tekee laukka-ravi-laukka siirtymiset uralla ennen seuraavaa koitosta. Sitten uusi kierros!”

Siirtymisissä Sikke heräsi hieman, mutta tuntui edelleenkin hieman tahmealta. Toinen kierros meni meidän osaltamme paremmin, laukka nousi selvästi paremmin. Seuraavaksi pääsimme harjoittelemaan vaihtoa suoraan askeleessa. Anne opasti meitä tekemään loivemman uran, aivan kuin olisimme radalla. Tämä harjoitus meni minulla ja Sikellä heikosti, sillä poni tuntui pistävän koko ajan vastaan. Laukassa se mateli eteenpäin ilman minkäänlaista eteenpäin pyrkimystä, todennäköisesti minusta johtuen. Tamma aisti myös oman turhautumiseni. Loppuun otimme vielä rentoa ravia ja käyntiä.

[Sara]

Annen estetunti oli alkamaisillaan, joten aloitimme verryttelyn. Tällä kertaa tehtävänä oli venytellä ennen hyppyjä. Bonnie kulki reippaasti uralla pitkin ohjin, kun irrotin jalkani jalustimista ja pyörittelin nilkkoja Annen selittäessä asian merkitystä. Tämä pitäisi kuulemma opetella rutiiniksi ennen estetunteja, opettajamme selitti. No, enhän haluaisi olla kankea mummeli vanhempana, joten ei se pahempikaan juttu voisi olla.
Kun kädet, hartiat, nilkat, ja polvet oltiin venytelty, oli aika siirtyä ratsastamiseen. Siirsin Bonnien raviin ja ohjasin taas uran sisäpuolelle.
- Kaksi ylhäällä, yksi alhaalla kevennyksiä!, Anne selitti.
Tammani aloitti pään viskailun taivaaseen, sillä se huomasi heikon rytmini ja epävarmuutta. Yritin ryhdistäytyä, sillä Annekin neuvoi rentoutumaan jotta ponin olisi mukavampi työskennellä kanssani. Kun olin taistellut ylävartaloni kanssa hetken aikaa, oikea istunta ja tahti alkoi vähitellen löytyä. Bonnien huomattuaan eron, se alkoi rentoutua eikä enää kulkenut lapa edellä.

Vaihdettuamme suunnan keventelimme normaalisti kunnes Anne pyysi meitä jälleen vaihtamaan tahtia. Tällä kertaa kaksi alas, yksi ylös keventelyä. Bonsku alkoi lämmetä ja kulki erittäin hienosti allani. Löysin tahdin helpommin rentouduin liikkeeseen täysin.
- Kerätkää ohjat täysin, ja nostakaa laukka. Kevyessä istunnassa etenette, niin että saadaan ponien lavat irtonaisiksi.
Puolipidätteillä ja selkeillä pohjeavuilla Bonnie nosti ison ja sujuvan laukan. Siirsin painon jaloille kevyessä istunnassa ja pidin huolen ettei käteni nousisi liikaa. Kun Anne oli tyytyväinen, saimme siirtää ponimme käyntiin tehtävän selostuksen ajaksi.
- Meillä on tällainen S:n muotoinen ura. Keskellä tehdään laukanvaihto ja molemmissa päissä on 60-senttiset esteet. Laukanvaihtoalueen merkkaan puomeilla. Ensin tehdään ravin kautta, katsotaan, että saatte avut hyvin siirtymissä läpi. Noin neljä raviaskelta, ja sitten uusi laukka.

Lähdimme Bonnien kanssa kolmantena suorittamaan tehtävää. Se nosti hienosti laukan mutta kuumeni ensimmäisen esteen jälkeen melkoisesti. Oli erittäin haastavaa saada se siirtymään raviin, mutta onnistuin kuitenkin saamaan parin töksähtävän raviaskeleen puomien väliin. Uusi laukka nousi taas hienosti ja pääsimme toisen esteen yli ongelmitta. Anne käski rentouttaa reidet ravisiirtymisen jotta ravisiirtyminen olisi parempi.

Suorituksemme parani kohti loppua. Saimme erityiset kehut viimeisestä tehtävästä, jossa ura toiselle esteelle oli loivempi ja laukan oli vaihduttava kahden esteen välissä, laukassa. Mahtava ponitamma pärski tyytyväisenä tunnin lopussa kun keventelimme uran sisäpuolella. Heitin sen selkään enkkuviltin ja köpöttelin vielä loppukäynnit ennen tavallisia tallin iltarutiineja.

[Lina]

Jälleen Taigan selässä ja estetunnilla. Mieliala oli korkealla. Annoin Taigan kävellä melko vapaasti ja kuuntelin Annen alkupuheita venyttelystä. Tunsin pienen pistoksen - itse en paljoa venytellytellyt, se oli pakko myöntää. Anne myös käski pysyä poissa uralta. Taiga ei itse valitettavasti suomea ymmärtänyt, ja yritti kävellä uralle, mutta sain sen pidettyä pois sieltä.

Kuuntelin sitten ohjeita venytyksiin. Otin jalat pois jalustimesta ja venytin jalkaa pitkälle aas. Se oli vielä helppoa. Pyörittelin sitten jalkojani parhaani mukaan. Tuntui ihan kun olisi ollut liikuntatunnilla... Patisi tämä oli hauskempaa hevosten kanssa.

Siirryttiin venyttelemään käsiä. Koukistin käteni niskan taakse ja yritin noudattaa ohjeita hartioiden pyörittelystä ja vyötärön kiertämisestä. Se tuntuikin jo vähän hankalammalta.

Lopetimme sitten pian venytykset, joten pyydystin jalustimet jalkaani ja otin lyhyemmälle ohjia. Sitten vain Taiga raviin ja keventämään. Anne pian kuitenkin kertoi että kevennytksen tahti oisi toinen kun normaalisti... Keventäminen näin olikin pian hankalampaa kuin luulin.

Hetkeksi sai taas vaihtaa tuuttuun ja turvalliseen kevennykseen, ja vaihdettiin suuntaakin. Suunnanvaihdon jälkeen kaksi alas, yksi ylös kevennyt alkoi pikkuhiljaa sujua.

Pian saataisiinkin laukata! Olimme hetkessä siinä kohdalla missä pitäisi nostaa laukka, ja nostin Taigalla laukan. Laukkapätkä teki todella hyvää minullekkin ja nautin hallakon ponineidin laukasta täysin siemauksin. Muutaman laukkapätkän jälkeen olikin aika hiljentää vauhtia ja antaa hetkeksi pitkät ohjat.

Anne antoi ohjeet, ja huokaisinkin helpotuksesta kun minun ei tarvitsisi aloittaa. Seurasin Fiian suoritusta ja koitin painaa päähäni mitä pitikään sitten tehdä radalla.
No, kuten arvata saattoi seuraavana olin minä.

Nostin laukan, mutta siitä tulikin aika laiska nosto Taigan osalta. Ensimmäiselle esteelle lähestyminen oli työlästä kun Taiga oli ruvennut taas laiskalle tuulelle, ja siirtyi raviin. Sain sitten hetken yrittämisen jälkeen taas laukan.

Anne kehotti ensikerralla parempaan suoritukseen, ja päätin mielessäni että sellainen siitä myös tulisi. Seurasin muiden suorituksia samalla kun koitin herätellä hieman Taigaa.

Otimme vielä laukka-ravi-laukka siirtymisiä uralla ennen seuraavaa kierrosta. Taiga nosti helposti laukan, ja hidasti siitä raviin mutta takaisin laukkaan siirtyminen olikin haasteellisempaa. Onnistuin siinä kuitenkin. Ja pian olikin uuden kierroksen aina.

Kuten olin itselleni luvannutkin, seuraava kierros meni paremmin ja Annekin lisäsi panoksia. Merkkipuomi vietiin pois ja vaihto tehtäisiin suoraan askeleesta.

Se ei ollutkaan sitten niin helppoa - Taiga tippui useasti raviin minun keskittyessäni enemmän apujen mietintään.

Tunti oli taas vain vilahtanut ohitse. Oli loppuravien aika. Ja pian loppukäyntejen. Nopeasti ne tunnit aika menikin! Taiga koitti vielä loppujäähdyttelyissäkin hieman oikoa, joten sain tehdä vielä jäädyttelyisskin töitä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen Taigaan, vaikka tietenkin paremminkin olisi voinut mennä.

[Fiia]

Neljä ponia kävelee maneesissa verkkaisin askelin. Sara nykii Bonnien villaloimea paremmin ponin takaosalle alkukäyntien ajaksi, Pipsa ja Sikke näyttävät molemmat kylmettyneiltä ja Lina Taigan selässä lyhentää jalustimia vauhdissa. Minä kökötän Elmon satulassa polvet jäässä. Ilma on yllättävän kolea ottaen huomioon, että eletään lokakuun loppua. Anne harppoo maneesiin pirteän näköisenä ja käskee meidät saman tien venyttelemään. Se tekeekin terää – veri lähtee kiertämään ja pakottava tunne lonkankoukistajissa poistuu, kun aikani heiluttelen jalkojani ja pyörittelen nilkkoja. Pitäisi varmasti ottaa tavaksi venytellä hetki ennen jokaista tuntia ja varmasti mielellään vielä sen jälkeenkin, mutta aina on mukamas tärkeämpää tekemistä.

”Ottakaa sitten ohjat ja ravia! Kevennystä kaksi ylhäällä, yksi alhaalla –tahtiin!” Anne kailottaa maneesin laidalta. Kerään ohjat tuntumalle ja pyydän Elmon raville. Se vastaa pohkeeseen nopeasti mutta liikkuu aika varovaisen oloisesti, kun minä heilun sen selässä yrittäen pitää tasapainoni ja keventää ohjeiden mukaisesti. Jalat tuntuvat lähtevän ihan väkisinkin taakse ja käsi ottaa kuin huomaamatta tukea ohjasta ylhäällä ollessa. Elmo kulkee niska jäykkänä, mutta rentoutuu heti, kun saan rytmistä kiinni. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdamme suuntaa täyskaarrolla. Saamme keventää hetken normaalisti, ennen kuin Anne käskee keventämään yhden ylös ja kaksi alas. Se on minulle luontevampaa, ja Elmokin kulkee nyt paremmin: ravia on huomattavasti helpompi kontrolloida tähän rytmiin keventäessä eivätkä jalat elä ihan omaa elämäänsä. Reisilihakset tosin joutuvat koville.

”Kevyttä istuntaa ja siitä nostetaan reipas laukka ympäri maneesia! Voitte keräillä ohjia jo hyvälle tuntumalle”, Anne huutaa. Helpotusta ei siis ole luvassa. Nousen kevyeen istuntaan, työnnän kättä vähän eteenpäin Elmon pystyharjassa ja lyhennän hitusen ohjaa saadakseni paremman tuntuman. Elmo hyppää halukkaasti laukkaan pohjemerkistä ja laukkaa eteenpäin liikkuen isosti, mutta hallitusti ja rennosti. Teen isoja voltteja ja temponvaihteluita nopeassa tahdissa – muutama laukka eteen, muutama kootumpi, taas muutama isompi. Elmo rupeaa lämpenemään ja pehmenemään allani, se myötää kaulastaan ja polkee alle. Vaihdamme suuntaa ja laukkaamme toiseen kierrokseen hetken, sitten Anne pyytää meidät käyntiin. Elmo puhaltaa kevyesti ja minä olen kuumissani. Heitän takin hupparin päältä pois ja annan ponille pitkää ohjaa siksi aikaa, kun Anne selittää päivän tehtävän. Laukanvaihtoja. Ne ovat toki avainsana hyvään suoritukseen esteradalla, mutta tuottavat minulle harmaita hiuksia. Elmo vaihtaa laukan näppärästi esteen päällä ja osaa tarvittaessa myös vaihdon askeleessa sileällä, mutta se vaatii ratsastajalta jonkun verran osaamista. Enkä minä ole ihan varma, onko minulla sitä.

Aloitamme kuitenkin tekemällä vaihdot ravin kautta, joten suuria paineita onnistua heti ensi yrittämällä ei ole. S-kirjaimen muotoisella uralla on kaksi kuusikymmensenttistä pikkupystyä ja puomeilla merkitty laukanvaihtoalue.
”Fiia voi aloittaa. Nosta vasen laukka ja käännä Elmo esteelle. Valmistele siirtyminen raviin hyvin. Pehmeä istunta ravissa, puolipidäte, asetus vasemmalle ja lantion ja pohkeiden avulla oikea laukka”, Anne ohjeistaa. Teen työtä käskettyä, tasapainotan ravin puolipidätteellä, asetan ja nostan laukan. Elmo tuntuu pirteältä ja lähestyy estettä korvat hörössä. Hyppy on pieni, mutta ruuna ehtii kuitenkin karata vähän alta ja menee ohi puomeista. Joudun ottamaan sitä aika kovaa saadakseni laukan alas ja tulen toisen esteen ravissa. Anne muistuttaa paremmasta valmistelusta. Teemme suoralla uralla muutamat ravi-laukka –siirtymiset ennen uutta kierrosta, ja se auttaakin heti. Elmon kanssa vaadittava nopeus vaatii vähän harjoitusta – mitä nopeammin sille myötää pidätteen jälkeen, sitä paremmin pidäte menee läpi. Loppujen lopuksi ruuna alkaa kuitenkin kuunnella ja suoritus paranee joka kerta.

Lopuksi kokeilemme muutaman kerran vaihtoa suoraan askeleessa. Elmo tietää jo mistä on kyse, ja se tekee tyylitellyn vaihdon lyhyessä laukassa. Hypyt ovat pirteitä, mutta poni ei silti kaahota tai tappele pidätteitä vastaan. Me keskitymme molemmat, ja saamme loppuun minusta oikein hyvän tuntuisen suorituksen. Nälkä kasvaa koko ajan syödessä. Minun tekisi vielä mieli jatkaa harjoittelua, kun Anne käskee meidät loppuverryttelemään, ja Elmokin on vasta päässyt vauhtiin. Annan sen ravata kunnolla eteen, ja se hakeutuukin pyöreällä selällä eteen- ja alaspäin. Vastahakoisesti jarrutan sen reippaiden loppuravien jälkeen käyntiin ja taputan ruunan tummaa kaulaa. Se teki oikein hienon työn tänään.

Pahoittelut tosi myöhäisestä maksusta & kiitos mukavasta tunnista!