|
Post by Sastu on Sept 30, 2008 14:07:17 GMT 2
Talsimista rauhassaKäyntilenkki mentiin, kun Antulla ei ollut tunteja. Sastu 92 HM
|
|
|
Post by Sastu on Oct 1, 2008 6:29:09 GMT 2
Tuntiponihan se on
-Onneks Seppeleessä ei ole ihan niin paljoa tunteja, kuten joissain ratsastuskouluissa, Pipsa huokaisi, harjaten Pampulaa.
-Niin. Mäkin oon nyt kahtena päivänä ratsastanut Antulla, vastasin Antun kavioiden puhdistuksesta.
-Mäkin ratsastelen yleensä kerran viikossa Pampulla. Yleensä just 2-3 kertaa. Tosin joskus se menee samana päivänä tunnin, mut vähän kunnon kohotusta, Pipsa naurahtaa, halaten Pampun kaulaa.
Pampula hörähtää tuttavallisesti.
Käännän katseeni pois. Joillekkin ponit hörähtelee, tuuppii ja kerjää rapsutuksia hyvissä mielin. Toisin kuten mulla...
Huokaisen raskaasti.
Pipsa alkaa laittaa Pampulalle satulaa, sillä ekat tunnit olivat aika... lapsipainoitteisia.
Hain Antun pintelit, ja käärin ne Antulle. Ruuna luimii aika pahasti.
-Lopeta nyt, komennan ruunaa.
Laitettuani pintelit päätän käydä Antun kanssa haukkaamassa happea. Otan riimunnarun ja vedän Antun ulos lämpimästä tallista kylmään syysilmaan.
-Älä ala primadonnaksi, varoitan Anttua.
Suuri ruuna huokaisee raskaasti, ja samalla sen koko olemus rentoutuu.
-Katos, sä kuuntelet järkipuhetta, sanon hieman huvittuneena.
Talutan Anttua tyhjään tarhaan. Ruuna ihmettelee, miksen päästä sitä vapaaksi tarhan portilla.
Lähdemme kävelemään tarhaa ympäri rauhallisesti käynnissä. Kummankin hengitykset höyryävät.
Ravasimmekin pienen pätkän, Anttu kulkien muodossa. Lopulta taputan Anttua vieden sen talliin.
Päästin sen karsinaan vapaaksi, ja päätin käydä vähän putsaamassa sen varusteita sienellä. Seurakseni sain Carkin.
Pyyhittyäni Antun kamat siisteiksi, kaappaan ne mukaani karsinan ovelle. Ruuna luimii välittömästi.
Pian tunnin alkuun on vartti, ja ratsastaja saapuu paikalle.
-Pystytkö sä laittamaan Antun yksin kuntoon, kysyn ratsastajalta vilkaisten huolestuneena kelloani.
-Joo, kyl varmaan, jos sä laitat sen kiinni valmiiks, tämä vastaa.
Otin riimun ja menin Antun karsinaan. Aluksi ruuna puraisi, mutta komensin sitä kunnolla ja laitoin riimun, jossa roikkui riimunnaru. Sidoin Antun karsinaan kiinni.
-Noniin, sanon ratsastajalle, joka sanoo käyvänsä vielä vessassa.
Rapsutan ruunaa. Kun ratsastaja alkaa tulla karsinan luokse, kuiskaan Antun korvaan:
-Vaikka mä en aina tätä sanokkaan, niin rakastan sua silti.
|
|
|
Post by Sastu on Oct 2, 2008 6:45:38 GMT 2
VikellystuntiAnttu joutui vikellysponiksi, ja minä juoksuttajaksi. Kuvassa odottelemme tunnin alkua (älä välitä taustasta tai hevosesta ) Sastu 94 HM
|
|
|
Post by Sastu on Oct 3, 2008 7:58:48 GMT 2
Raskas työ, raskaat huvitJoo pölläsin vaan otsikon jostain.
|
|
|
Post by Sastu on Oct 4, 2008 9:11:51 GMT 2
Syksyn sateita...
-Taas sataa, Wear ulisi tallissa.
-Siel on satanu koko yön, Carkki sanoi.
Kuivasimme kukin omia rakkaitamme kuiviksi. Wearilla oli se onni, että Taiga oli pieni, mutta sillä oli ponikarva. Carkki taas sai tapella Leevin kanssa paikoillaan pysymisestä, minä taas sain kuivata ison Antun, mutta Antulla oli lyhyt karva, ainakin vielä.
Ukkonen jyrähteli uhkaavasti.
-Mitäköhän hevoset tykkää olla maneesissa... kysyin.
Carkki naurahti.
-Palmikko ei varmaan paljoa korvaansa hetkauta, tämä sanoi.
Pian tuntilaiset tulivat hevostensa kanssa talliin. Useimmat näyttivät tippuneensa.
-Tytöt, Anne kuulutti. -Loput tunnit perutaan. Hevoset on ihan vauhkoina maneesissa. Kaikki tuntilaiset, kahta lukuunottamatta, tippui. Mitä mieltä ootte, haluutteko te koittaa ratsastaa maneesissa? Te ehkä voisittekin pärjätä, nainen kertoi.
Mietimme hetken.
-Taigalle mä varmaan pärjäisin, Wear sanoi lopulta.
-Leevil en haluu ees koittaa, mut mitä jos meen Palmilla kevyesti, niin että se vähän rauhottuis, Carkki ehdotti.
-Käy, Anne nyökkäsi. -Sastu, tämä jatkoi.
-Kyl mä voin vähän kokeilla. Anttuhan ois menny kevyen tunnin, niin mäkin voisin mennä, vastasin.
Laitoimme kolmistaan hevoset nopeasti kuntoon ja menimme maneesiin.
Nousimme selkään ja aluksi kaikki vain kävelimme. Pian päätimme alkaa ravailla.
Taigaa potutti, kun ohitimme Antun kanssa parivaljakon. Tamma heitti päätään.
Pian jyrähti, ja kaikki hevoset valpastuivat. Palmikko, mistä en ois uskonut, niin teki sivuloikat. Carkki pysyi onneksi kyydissä.
Ravasimme vähän toiseen suuntaan, ja kävelimme. Ei ollut järkevää ratsastaa kamalasti, kun kaikki hevoset olivat valppaina.
-Ymmärrän kyllä, että sua pelottaa, rauhoittelin Anttua kun avasimme maneesin oven.
Sitten jyrähti kunnolla, ja salama halkaisi taivasta. Anttu nousi pystyyn, yrittäen lähteä juoksemaan.
-ELLI! Tuu auttamaan, huusin naiselle, joka oli tallin ovella.
Elli tuli auttamaan Antun kanssa juuri sopivasti, kun liukastuin märkään mutaan.
-Kiitti, sanoin naiselle.
Talutimme hevoset talliin, ja hellimme niitä.
-Urhea Anttu, sanoin ruunalle, ennen kuin päätin lähteä kotiin pesulle...
Sastu 96 HM
|
|
|
Post by Sastu on Oct 5, 2008 9:44:07 GMT 2
Kenttäkilpailun jälkeen...
Viilensin Antun jalkoja pesarissa.
-Ei oteta mitään riskiä, että sun jalat turpois, sanoin nuokuttelevalle ruunalle.
Neljännen osakilpailun kenttäratsastus oli juuri päättynyt. Sen verran, että olin käynyt vaihtamassa vaatteet, oli aikaa kulunut kilpailuista.
-Taaskaan meidän luokassa ei ollut kuin me ja sitten Annú sen oman heposensa kanssa. Mut sä pärjäsit tosi hyvin, sun kuntokin on kohonnut, sepitin Antulle alkaen viilentää seuraavaa jalkaa.
Tallissa oli hälinää, mutta se ei Anttua haitannut. Eikä tosin minuakaan.
Näin, kuinka väsynyt Anttu oli. Kaikki osakilpailut, tunnit sun muut väsyttivät sitä.
-Enään yksi osakilpailu. Ja sillon puristetaan kaikki irti mitä on jäljellä. Kouluratsastuksessa ilmoittauduin kahteen luokkaan. Toinen, ensimmäinen luokka, on vaikee B. Ja toinen, jälkimmäinen luokka, vaikee A. Ilmoitin sut jälkimmäiseen sen takia, että nähdään, kuinka kova taso siellä on. Mä tiedän, sä pystyt pärjäämään siellä, pulputin.
Anttu huokaisi.
Pian talutin Antun pois pesarista sen karsinaan. Hain Antulle talliloimen, millä se voisi tänään ulkoilla, kun oli hyvä ilma. Ulkona kumminkin tuuli kylmästi.
Loimitin Antun, ja hain oleskeluhuoneesta pussilisen porkkanoita, joilla olin varautunut tähän päivään.
Anttu söi nopeasti monta porkkanaa.
-Jätetään Rensullekkin, naurahdin ruunan ahneudelle.
Rapsuttelin sitä rauhallisesti, kunnes tartuin riimuun ja talutin sen vilisevän tallipihan läpi.
Päästin sen tarhaan Epun kanssa. Hain rehulasta vielä päiväheinät ruunille, ja tarkistin niiden tarhaveden. Sitten menin putsaamaan karsinaa mun supersankarille.
|
|
|
Post by Sastu on Oct 6, 2008 8:48:01 GMT 2
Salamointia tummalta taivaalta//tota kuvaa oli hauska tehä, ja yritin saada siihen sellaista vähän rennompaa meininkiä Sastu 98 HM
|
|
|
Post by Sastu on Oct 7, 2008 6:40:15 GMT 2
This is not a competition. Because we are the winners anyway.Yes. Ravikilpailuja pellolla, mukana Tiia & Nana. Hämmästyin, kuinka paljon Anttu jaksoi.
|
|
|
Post by Sastu on Oct 8, 2008 6:21:12 GMT 2
Aamuvirkkujen aamuhetki
-Moikka, kuiskasin ruunalle tullessani sen karsinalle.
Anttu törkkäsi päänsä käytävälle. Aluksi se tutki käteni, ja löysi sieltä porkkanaa.
-Joo-o, se on sulle, sanoin Antun syödessä jo porkkanaa.
Rapsuttelin Anttua korvien takaa ja kaulalta. Huomatessaan, etten antanutkaan sille enään mitään, se uhkasi näykkäistä, ja veti pään karsinaan.
Kävin toimistolla kyselemässä päivän tunneista. Anne oli juuri vasta tullut.
-Joo mä en tiiä hölkäsen pöläystäkään tän päivän tuntihommista, joten en voi vastata kysymykseesi, tämä sanoi lievä stressi jo päällä.
-Okei. Näyttäis siltä, et sä et oo saanu kahvii. Keitänkö, kysyin naiselta hymyillen.
-Se olis hyvä. Kiva, kiitos, Anne sanoi ja huokaisi istuen penkkiin.
Pian annoinkin Annelle jo kupin kuumaa.
-Päästin Chaon lähtemään aikaisemmin, kun sillä on näitä kouluhommia, ja lupasin heittää hevoset pihalle, sanoin ohimennen Annelle.
Vein kaikki muut hevoset, paitsi Antun, kirpeään syysilmaan. Anttu olisi ollut innokkaasti lähdössä ulos, ja kiukutteli, kun tulinkin harjapakin, enkä riimunnarun, kanssa karsinaan.
-Noniin, lopetas nyt, komensin ruunaa.
Luimiminen oli jo arkea. Tosiasiassa minusta tuntuu, että Anttu voisi ehkä pitää minusta, mutta luimiminen on sen elämäntehtävä.
-Mut ethän sä oikeesti tarkoita pahaa kun sä yrität purra? Et tietystikkään. Sul on vaan huonoja kokemuksia, ehkä, puhelin ruunalle alkaessani putsata kavioita.
Hoidin Antun huolellisesti, ja sitten ruunan iloksi talutin sen tallipihalle. Tosin en tarhaan, vaan maastoreitille.
Käppäilimme molemmat innoissamme, vaikka oli melkein pakkasta.
-Taitaa olla tänään mielenkiintoiset tunnit, kun hevoset on näin virkeitä, totesin Antulle.
Pian käännyimme takaisin ja heitin Antun tarhaan. Se lähti perää heitellen laukkaamaan Epun luokse.
-Miettiiköhän se vielä Cassua, mietiskelin ääneen.
Sitten menin putsaamaan Antun karsinan. Ehdin myös pyyhkäistä kamat sienellä, ennen kun jouduin juoksemaan kouluun. Tosin, pitihän minun käydä vielä tervehtimässä Anttua, joka oli niin hyvällä päällä, ettei luiminut. Vai... johtuiko se pelkästään hyvästä päivästä?
Sastu 100 HM
|
|
|
Post by Sastu on Oct 10, 2008 7:48:08 GMT 2
It's so warm when you are with me
|
|
|
Post by Sastu on Oct 11, 2008 11:14:49 GMT 2
Fantasiaako?
-Nyt ne hevoset hallittuun laukkaan kuin olisi jo, Anne kiljui kentällä.
Katselimme Dreamerin kanssa tuntia pidellen naurua. Yleisryhmäläiset yrittivät puoliksi parkuen hidastaa reippaiden hevosten menoa. Syysilma innostaa nähtävästi hevosetkin.
-Hidasta vielä sitä Tiiaa. Ja istu satulaan, hyvänen aika! Harjoitusravia tytöt, Anne tuskasteli.
Dreamerilta pääsi tyrskähdys.
-Kato Siirin laukkaa, tämä hörähti.
Kiinnitin katseeni pienen Sirkkelin lauk... no, askellajiin.
-Mitä issikoiden passia se vetää, henkäisin, ennen kun peitin naamani huppariini. Pokka ei pitänyt.
Pian emme pystyneet enään pidättelemään naurua, ja ryntäsimme ulos, Annen mulkaistessa meitä.
Ulkona räjähdimme nauramaan. Nauroimme mahamme kipeiksi, enkä saanut aika ajoin edes henkeä. Ja minäkö olisin juonut tänään jaffaa? En, en toki.
Pian sain vähän hillittyä nauruani. Katseeni osui tallin vieressä olevaan lehtikasaan. Pian työnsin Dreamerin kasaan, mutta Dreamer sai otteensa kädestäni, ja niin lensin tämän mukana kasaan.
Heittelimme lehtiä toistemme päälle kun pikkulapset. Otimme painimatseja, ja kikatimme hervottomasti.
Lopulta nousin ylös ja autoin Dreaminkin ylös.
-Mun pitää laittaa Anttu valmiiks tunnille, huokaisin pudistellessamme toistemme vaatteita lehdistä.
-Mä hoidan tänään Myntin ja Bladen. Hei lähetkö mun kaa käyntimaastoon Antun kanssa tunnin jälkeen, Dreami ehdotti.
-Joo, jos ei oo kauheen raskas tunti, vastasin, ja tiemme erkani siinä.
Lähdin hakemaan Anttua tarhasta. Anttu seisoi tarhan perällä, eikä maanitteluista huolimatta tullut luokseni.
Kävelin ruunan luokse toivoen, ettei se lähtisi pakoon.
Toiveeni oli kuultu: Anttu seisoi paikoillaan tarkkaillen tekemisiäni, yrittäen näyttää siltä, ettei huomannut mitään.
-Huono huijari, sanoin Antulle taputtaen sen kaulaa.
Otin Antun riimusta kiinni ja hetken rapsuttelun jälkeen nykäisin kevyesti riimusta. Ruuna lähti suosiolla kävelemään perässäni.
Avasin portin, ja huomasin Wiren hölkkäävän tietä pitkin, huutaen odottamista.
Lopulta tyttö saapui paikalle, huokaisi ja otti Epun kiinni.
-Ehdin, Wire naurahti.
-Niinpä, vastasin.
Harjasin Antun karsinassa. Anttu käyttäytyi hyvin. Nyt oli se hetki, kun musta tuntu, että ei ollut Sastua tai Anttua; oli vain me.
-Yhdessä, ei erikseen, jatkoin mietteitäni ääneen.
-Mitä, Jenna kysyi Jambon karsinasta.
-Nothing, vastasin nopeasti.
Harjasin Antun, putsasin kaviot, ja ehdin sekä jaksoin selvittää harjan ja hännän -ilman väkivaltaa.
Pian kietaisin pintelit Antun jalkoihin, ja kamat päälle. Talutin muun joukon mukana Antun maneesiin. Meitä vastaan tuli tyttö, joka näytti epävarmalta.
-Tuutko sä tähän tunnille, kysyin tytöltä.
-Joo... tyttö vastasi.
-No sit sä meet tällä, sanoin osoittaen Anttua.
Tytön ilme helpottui, ja maneesissa autoin tämän selkään. Anttu luimi, kun kiristin vyötä.
-Lopeta, sanoin kylmästi Antulle.
Kipitin pois kentältä. Asetuin mukavasti maneesiin loimen alle, jota revin Karolta.
Katsoimme tunnin puhuen harvoin. Tunti oli perustavallinen, ja pian se olikin ohi.
Otin Antun ilkeästi tytöltä, joka tosin lähtikin heti. Otin satulan pois, ja vein ulos puomille.
Pomppasin Antun hikiselle selälle.
Odottelimme Dreamia. Pian olimme kuitenkin valmiit lähtemään, ja niin matkamme alkoi.
Nautimme käynnin tahdista. Dreamer hyräili takanamme, ja tuntui, että aika meni liian nopeasti. Sillä pian olimme jo tulosuunnassa.
Kun saavuimme tallipihalle, ja laskeuduimme alas selästä, kuulimme Jaakon räyhäämisen tallissa.
-Kuka idiootti on mennyt hyppimään lehtikasaan, minkä vaivoin haravoin tänään?! Kaikki työ ja tuska, Jaakko dramatisoi naama punaisena.
-Hupsis, sanoin kääntäen katseeni Dreamiin.
Kummatkin ryhtyivät nauramaan.
Sastu 102 HM
|
|
|
Post by Anne on Oct 12, 2008 14:54:26 GMT 2
100hm! Onnea!!
|
|
|
Post by Sastu on Oct 12, 2008 16:51:14 GMT 2
It's my model.Anttu posetti tunnin jälkeen. Seisoi kivasti paikoillaan et sain mun ikivanhal kameral kuvan.
|
|
|
Post by Sastu on Oct 13, 2008 8:57:56 GMT 2
Vapaata Antulla, ei mulla.
-Mites Antun kaa sujui eilen kouluosuudet, Anne kysyi hymyillen.
-Vaikee B meni aika hyvin. Anttu ei vaan tuntunu innostuvan. Mut sit kun mähän päätin et me kokeillaan vaikeet A'ata, niin radal Anttu ihan räjähti. En tiiä olikse huono vai hyvä. Tosin, ite vaadin silt aika paljon, sepitin. -Ent sul, jatkoin.
Nainen hymyili.
-Elli meni Bladella. Aika hyvin niil meni, paitsi et tuntu et Blade ei ottanut rataa tosissaan. Ja Risto oli sympaattinen jälleen, nainen sanoi, ehkä vähän kaipuussa.
-Seppele vie taas palkinnot, naurahdin, ja raahasin Antun harjapakin ruunan karsinalle.
Lähdin hakemaan Anttua. Ruuna erottui hyvin sinisessä loimessaan.
-Andreeeeew, huhuilin.
Ruuna nosti laiskasti päätään.
-Just sinä. Alas tulla, maanittelin.
Kuitenkin jouduin itse vaivautua hakemaan ruunan.
Kun olin saamassa Antun kiinni, se kääntyi luimien pois, ja lähti pokkana kävelemään poispäin.
Sieppasin sen riimusta nopeasti.
-Ehei, mähän oon päättänyt hoitaa sut tänään, naurahdin ruunalle.
Talutin alistuneen hevosen talliin, otin loimen pois, ja aloin harjaamaan.
-Tänään sul ei oo tunteja, sepitin Antulle leppoisesti.
Ruuna teki kaikkea muuta paitsi seisoi aloillaan. Kuopi, viskeli päätään, näykki, luimi...
-Kyl mä voin hommata sut tunnille jos haluut, uhkasin.
Harjasin, putsasin kaviot & selvitin hännän ja harjan.
-Anttuhan on komea, Nana sanoi tullessaan talliin.
Tosin lähellekkään ei tyttö uskaltanut tulla, Anttu kun vartioi aluettaan.
-Nytkö sä vast sen tajusit, sanoin, taputtaen ruunaa.
Kun Nana oli lähtenyt, jäin rapsuttelemaan ruunaa.
-Sä oot kaikist komein! Ja parhain. No joo, ei sua ja Rensuu voi vertailla. Ootte kummatkin yhtä ihanii, puhelin leppoisasti.
Rapsutteluhetkemme päättyi siihen, että talliin tuli edellisen tunnin hevosia ja Anne patisti minut karsinanputsaushommiin. (korjaan: karsinoiden)
-Vien vaan eka Antun ulos, vastasin.
Otin ruunan riimusta kiinni.
-Nyt sä et tarvii loimea, sanoin sille.
Sää oli muuttunut sateiseksi. Kuljimme kuitenkin eteenpäin välittämättä.
Ennen kun päästin Antun tarhassa vapaaksi, otin sen pään syliini, ja toivon, että hetki kestäisi ikuisesti.
Sastu 104 HM
|
|
|
Post by Sastu on Oct 14, 2008 6:26:26 GMT 2
Enään yksi vapaapäiväHere we stand, together, forever.
|
|