Post by Fiia on Aug 5, 2009 11:24:28 GMT 2
Hei kaikki Seppeleläiset!
Oletko innokas, suhteellisen aktiivinen, reipas ja rohkea tallillakävijä? Kiinnostaisiko sinua kilpaileminen, mutta sinulla ei ole vielä kilpailukokemusta? Siinä tapauksessa ilmoittaudu minun, Fiian, pitämälle kurssille.
Ideana on ratsastaa viikonlopun aikana neljä tuntia.
Lauantaina on heti aamulla kouluratsastustunti, jossa harjoittelemme pätkiä kouluohjelmasta ja käymme läpi muuta tarpeellista iltaa varten. Silloin nimittäin on erittäin pienimuotoiset, kurssin sisäiset harjoituskilpailut, jossa ratsastetaan kouluaitojen sisällä C-merkin kouluohjelma vuodelta 1997.
Sunnuntaina aamu alkaa estetunnilla, jossa harjoittelemme pätkiä esteradasta ja teemme muutakin radan ratsastuksen kannalta oleellista. Illalla on jälleen harjoituskilpailut, tällä kertaa esteillä, luokan ollessa 70 cm.
Maksuista: kurssilla on siis kaksi normaalia opetustuntia, joista normaalit maksut, kuva tai tarina.
Kurssilaisista: otan kurssille neljä ihmistä. Tervetulleita ovat myös hengaajat hoitajien lisäksi, kunhan tallilla on pyörinyt jo jonkin aikaa eikä ole vasta tänne rantautunut. Hoitajilla ei ole etuoajo-oikeutta. Jos hoitsuton Maikki sanoo haluavansa koulun osalle Mansikan ja esteille Mustikan, ei Mustikan hoitaja voi tulla enää varaamaan sitä. Hän voi kuitenkin ottaa vaikka Omenan ja Päärynän ja tulla niillä. Kurssilaisten tason tulisi olla vahva helppo C - helppo B ja esteillä 70 cm esteradan tulisi ylittyä. Älä tule kurssille jos ratana sinulta onnistuu 130 cm ja osaat ratsastaa shetlanninponilla laukkapiruetteja.
Kurssin saa ratsastaa yhdellä tai kahdella hevosella. Kahdella siinä tapauksessa, että haluaa mennä koulun ja esteet eri ratsuilla. Hevoset saa itse päättää, mutta myös minä voin avustaa valinnassa. Hoitajien ei ole pakko ottaa hoitsuaan, mutta se on tietenkin mahdollista, kunhan hevonen psytyy suorittamaan kilpailuissa mentävät radat.
Tämä ei ole leiri, joten yöpymistä tai ruokailua ei ole järjestetty, kuten ei muutakaan ohjelmaa.
Osallistumaan vain!
1. Aimie & Cassu
2. Luna & Sentti
3. Jokeri & Eppu koulu & Luy este
4. Maiss & Siiri koulu & Aksu este
TÄYNNÄ.
Lauantaiaamu
Varhain lauantaiaamuna talli oli vielä melko tyhjä, paikalla oli vain Josefiina ja Jaakko sekä kolme kurssilaistani. Iskin silmät ristissä ilmoitustaululle lapun. Luin sen pääpiirteet ääneen kaikille: ”Aamulla kello kymmenen koulutunti. Hevoset oltava valmiina kentälle lähtöön viimeistään varttia vaille, tasalta aloitamme heti työskentelyn, alkukäynnit alle sitä ennen. Iltakuudelta alkaa harjoituskisat. Järjestys on Luna, Aimie, Maiss ja Jokeri. Verryttelyyn voitte varata aikaa viidestä minuutista kolmeen varttiin oman harkinnan mukaan. Suoritukset alkavat vartin välein, ensimmäinen siis tasalta, seuraava varttia yli ja niin edelleen. Muistakaa erittäin huolellinen loppuverryttely. Jos haluatte niin hevosia saa laittaa vähän kisakuntoon, sekin on hyvää harjoitusta. Kannuksia ei nyt laiteta, mutta raippa saa ja ehkä kannattaakin olla, tosin ei sitten kouluradalla tietenkään. Ratsukot ovat seuraavat: Aimie – Cassu, Luna – Sentti, Jokeri – Eppu ja Maiss – Siiri. Missä Jokeri muuten on?”
Tytöt katselivat ympärilleen ja pyörittelivät päitään.
”Täältä tullaan!” kuului sitten hengästynyt kiljaisu ja paikalle syöksyi erittäin ripsakan näköinen Jokeri. ”Sori että kesti! Mutta nyt olen tässä! Milloin aloitetaan?”
Napautin sormellani lappua taulussa ja poistuin paikalta oleskelutilaan. Siellä vedin kupin aamuäreyteen tehoavaa lääkettä, kahvia, ja istahdin sitten sohvalle. Reilu tunti aikaa tunnin alkuun, tosin menisin kyllä katsomaan ratsukoiden alkukäyntejäkin, varmuuden vuoksi. Hetken lepäiltyäni lähdin Jossun avuksi siivoamaan karsinoita, ehtisin mainiosti ottaa pari boksia ennen kuin lähtisin pitämään tuntia.
Varttia vaille kymmenen lähdin kentälle päin. Hevoset olivat keskellä kaarrossa hyvässä järjestyksessä ja seisoivat paikoilleen nukahtaneina aloillaan ratsastaen yrittäessä päästä selkään. Maissi onnistui helposti, samoin kuin Aimie, mutta muilla oli vähän ongelmia hevosten koon kanssa. Kävin punttaamassa Lunan ja Jokerin kyytiin ja palasin sitten istumaan penkille kentän toiseen päätyyn. Tytöt laittoivat jalustimia, kiristelivät vöitä ja juttelivat keskenään.
”Laittakaa kaikki reiän pidemmät jalustimet, teillä on aika lyhyet, nyt ei olla hyppäämään menossa… Mutta jalka pitää saada kuitenkin hallittua. Ja kun on valmista, uralle vasemmassa kierroksessa pitkin ohjin. Tänään siis harjoitellaan osia illan kouluohjelmasta, ajattelin, että otetaan ravissa askeleen pidennystä ja tarkastellaan hyvää pysähdystä, suoraan ratsastusta ja laukannostoa käynnistä. Tavoitteena olisi saada ratsuista rennosti liikkuvia mutta silti energisiä, teistä hyvin siististi ratsastavia, ja niin muodostaisitte sitten harmonisen kokonaisuuden.”
”Vai että harmonisen kokonaisuuden”, tuhahti Maiss, jonka alla Siiri venkoili ja yritti alituiseen siirtyä raviin. Se oli ensimmäinen hevosista, joka oli herännyt armottomasti uneliaisuudesta – Eppu kulki hitaasti kuin etana tervassa, Cassu roikotti korviaan ja lerputti alahuultaan ja Sentti vain pyöräytteli häntäänsä, kun Luna pyysi sitä hiukan vauhdikkaampaan käyntiin.
”Ottakaas kolme kierrosta käyntiä, ne saa ihan laahustaa jos haluavat, ja sitten aloitetaan se kunnon herättely. Alkukäyntien lisäksi vain loppukäynneissä ne saavat näyttää tuolta kuin peeveet nyt! Ei tytöt luovuteta ennen kun teidän hevoset lentää, sillai rauhallisesti tietenkin.”
Aimie naurahti ja käytti kokeeksi pohjetta kevyesti, Cassu räpäytti silmiään.
Katselin kolmen kierroksen ajan isojen hevosten matelua ja Siirin pomppimista, komensin sitten keräämään ohjat tuntumalle ja ottamaan ravia. Siiri ponnahti kevyesti liikkeelle ja lähti kaahottamaan pää ylhäällä. Maiss ei helpottanut tilannetta nostamalla kättä ja jäämällä jalustimille seisomaan.
”Istu kunnolla alas, Maiss, ja käsi alas. Sitten kun se myötää, myötää itsekin ja sitten alat työstämään, jalalla, kevennä sitten, rauhallisemmin, käsi alas!”
Maiss laski kättä ja sai Siirin ottamaan muutaman rauhallisemmin askeleen. Tyttö myötäsi nopeasti hiukan kohti suuta, rupensi keventämään kaikessa rauhassa ja alkoi hallita hevosen ravia paremmin. Muilla sen sijaan oli ongelmia vauhdin puutteen takia. Eppu ei juurikaan nostellut jalkojaan ja kulki kutakuinkin käynnin ja ravin sekoitusta. Jokeri yritti kovasta käyttää jalkaa, mutta kevensi itse melko hitaasti eikä saanut vaikutettua hevoseen tarpeeksi tiukasti.
”Kevennä itse vähän nopeammin, aktiivisemmin ja ylemmäs! Juuri noin! Sitten tee seuraava eteenpäinratsastus: pehmeä painallus pohkeella, jos ei reagoi, toinen samanlainen, jos ei vieläkään mitään, niin sitten kovaa jalalla ja kunnolla raipalla. Ja aina kun se hidastaa, otat uudelleen. Pian Eppukin kyllä huomaa, että kannattaa uskoa ekalla kiltillä avulla eikä odottaa, että sinä joudut komentamaan vähän epämiellyttävästi. No niin. Pehmyt pohje, huomaatko, ei mitään, uudelleen, ei eroa, nyt kepillä lautaselle kerran ja pohkeella kunnolla!”
Jokeri käytti pohjetta tehokkaasti, Epun ottaessa yhden kunnon raviaskeleen, mutta tyttö ei uskaltanut olla raippahuomautuksessa tarpeeksi tiukka vaan kutitteli hevosta vain pikkuisen.
”Uudestaan, komenna tiukemmin! Ei tietenkään hakata hevosia, mutta jos se ei oikeasti usko vaan on ihan kuuro sun avuille, se on jotenkin herätettävä! Pohje, ja raippa NYT!”
Tyttö näytti hiukan epäröivältä, mutta otti sitten ohjat yhteen käteen, käytti pohkeet kunnolla kupeissa ja huomautti ruunalle kipakasti, että eteenpäin on liikuttava. Eppu heräsi kuin salamaniskusta, nytkäytti päätään ja alkoi ravata kunnolla. Lujaa se ei mennyt vieläkään, mutta sen verran hyvää ravia, että Jokeri pystyisi siitä työstämään helposti paremmankin. Tällä välin Luna oli saanut Sentin suhteellisen salonkikelpoiseen liikkeeseen, ja Cassukin alkoi näyttää elonmerkkejä, vaikka Aimie joutuikin vaatimaan siltä ravia aika napakasti.
”Hyvä tytöt! Tää voi olla joskus aika hankalaa, mutta kun tarpeeksi jaksatte olla johdonmukaisia ja muistatte kiittää, kun hevonen toimii, saatte oikeasti tuloksia. Aloitetaan siirtymällä kaikki kahdeksikolle. Rentoa, tahdikasta ravia keventäen, keskellä suoritus ja kevennyksen vaihto, kaarella hiukan ylitaivutustakin, irrottelette hiukan sieltä suusta, ja pohkeella eteen ja jalalla myöskin muovataan hevosta sellaiseksi banaanin muotoiseksi. Välimatkoja voi muokata vain muokkaamalla ravia, ei siis mitään voltteja. Siitä vaan Luna on hyvä ja kääntää kuviolle, ja kaikki muut perässä, tasatkaa välinne.”
Sentti ravasi hyvin verkkaisesti, mutta se vastasi kuitenkin jokaiseen Lunan pyyntöön, joten varmasti se lämmetessään alkaisi vähän säpäköityäkin. Katselin hetken tytön menoa.
”Taivutus saa olla reilumpi”, kommentoin. Luna kääntyi katsomaan ja irvisti ahdistuneena.
”Se lähtee vaan pienemmälle ympyrälle”, tyttö ähkäisi ja huomasin itsekin, että Sentti seurasi orjallisesti yhtään johtavaa ohjaa.
”Siinä tapauksessa sun on käytettävä sisäpohjetta. Se ei ole sisäohja, joka taivuttaa, vaan jalka. Ota ulko-ohja paremmin käteen, tasapainota sillä, noin. Taas sisäpohje, liukuu jälleen sisälle! Noin, heti on parempi, se taipuu koko rungostaan eikä vain kaula käänny mutkalle.”
Luna jatkoi Sentin kanssa humputusta ja minä siirsin silmäni Cassuun. Aimie oli saanut ruunan mukavaan raviin, mutta hevonen oli yhä kovin jäykän näköinen ja taipui hyvin haluttomasti.
”Cassu on sellainen hevonen, että se vaatii kärsivällisen alkuverryttelyn, joten älä hermostu, jos se ei nyt heti paikalla mene peräänannossa selkä pyöreänä ja kroppa pehmeänä kuin muovailuvaha. Taivuta hiukan vähemmän, mutta kauemmin, niin vaikutus on parempi. Kanna itse kätesi ja jalkaa hiukan taemmas, just. Ja sitten kaikki – harjoitusraviin, suunnanmuutos täyskaarrolla vasemman kautta miten parhaiten pystyttä ja homma jatkuu.”
Kaikilla ratsastajilla oli aluksi ongelmia ravin kanssa. Aimie tottui nopeiten Cassun ponimaisen rauhalliseen, mutta silti matkaavoittavaan askeleeseen ja häntä seurasi hyvänä kakkosena lyhyt Maiss, jolle Siirin tikittävä ravi ei ollut liian haastava. Jokerilla ja Lunalla kesti jonkin aikaa saada lantion tarpeeksi joustoa, jotta he pystyivät mukautumaan hevostensa valtaviin liikkeisiin.
Vähän aikaa ravia työstettyämme annoin luvan ottaa käyntiin. Selitin seuraavan tehtävän: ”Tullaan L-päädystä minua kohden suoraan, ravataan jokunen metri kulman jälkeen, otetaan suoralla hevoselle ravista seis. Pysähdys tasajaloin, aloillaan nelisen sekuntia ja siirtyminen käyntiin. Kävellään rauhassa metristä kymmeneen metriin ja tehdään laukannosto. Jos tulee vasemmasta kierroksesta, nostetaan oikea laukka ja jatketaan oikealle ja toisin päin. Pitkälle sivulle tultaessa jarrutellaan raviin, rauhoitetaan ravi ja tasataan välimatkat. Voitte aloittaa, ravia etenpäin!”
Maiss aloitti tehtävän. Siiri oli nyt hienosti rauhallinen, vielä hiukan jäykän oloinen, mutta ei kuitenkaan yliampuvan vauhdikas ja teki hienon pysähdyksen tasajaloin. Maiss ratsasti kolmisen metriä käyntiä ja otti sitten laukkaan.
”Väärä laukka!” huusin heti noston jälkeen. Tyttö otti käyntiin ja kokeili uudestaan, tällä kertaa tuli pukki ja ristilaukkaa. Kolmas yritys tuli ravin kautta, mutta laukka oli oikea ja kulma hyvin ratsastettu.
”Näytä paremmin hevoselle laukka nostossa, mutta yritä silti pitää se suorana. Äläkä itse hermostu!”
Siirin jälkeen tarkasteluun astui Eppu. Se oli kivan rento ja pyöreä, mutta nyt jo sopivasti virkku ja valutti kuolaa ryntäilleen ja maahaan. Ruuna haki peräänantoa ja kuunteli hienosti Jokeria. Pysähdys oli erittäin hyvä, samoin laukannosto täsmällinen, mutta laukka ei kunnolla pyörinyt vaan oli vielä vähän etupainoinen ja hidas, ja Jokeri lopetti ratsastamisen hyvissä ajoin ennen kulmaa, Epun oikaistessa roimasti. Ohjeistin tyttöä olemaan itse vähän aktiivisempi laukannostossa ja avittaa vaikka hiukan raipalla rytmiä, ja ohjaamaan kulman tarkasti loppuun saakka.
Cassu tykkäsi sen sijaan suoraan tulosta ja kulki samalla uralla millilleen minua kohden koko ajan. Pysähdys ei ollut tasan ja väliin tuli hiukan käyntiä, mutta laukannosto oli oikein mallikelpoinen ja kulma paras tähänastisista. ”Hienoa, Aimie!”, kehuin tyttöä ja kehotin taputtamaan hevosta. Aimie taputtikin oikein kunnolla ja hymyili samalla iloisesti – hevonen taisi olla mieleinen.
Sentti oli juuri sopivasti innostunut ja ravi oli nyt superhieno, mutta pysähdys vähän venyi eikä jäänyt tasan. Laukannosto oli valtavan hyvä, reipas, energinen ja lähti kunnolla takajaloista, mutta kulmassa ruuna ei malttanut kuunnella ohjeita ja lähti väärään suuntaan.
”Hiukan selkeämpi suunnannäyttö ja jos se ei kuuntele, niin saat olla aika napakka pohkeella. Vähän myös kiemurteli tuossa, eli paremmin suoraan.”
Tytöt tekivät tehtävää vielä muutaman kerran, ja suoritukset paranivat koko ajan. Viimeisellä kierroksella kaikki sujui oikein mallikkaasti ja hevoset olivat jo hienosti ohjan ja pohkeen välissä kuunnellen apuja tarkkaavaisesti. Alussa laiskat hevoset olivat sopivan eteenpäinpyrkiviä, ja Siiri oli rentoutunut juuri sopivaksi.
”Hienoa, tytöt! Ruvetaan nyt tekemään sitä ravilisäystä. Ottakaa harjoitusravia melko pienehkölle pääty-ympyrälle kaikki, ja ruvetkaa valmistelemaan kunnon lisäystä. Pieniä pätkiä pyydätte eteenpäin, sitten otatte ravia kiinni, ja taas ja taas. Taivuttakaa sisään ja ulos, herkistelkää hevoset, ja sitten kun tunnette olevanne valmiita, otatte kokorataleikkaalle, ryhdytte keventämään ja ratsastatte ne mahdollisimman pienin avuin mahdollisimman pitkään raviin. Kulmaan tultaessa istutte alas, otatte ravia kiinni ja teette uuteen päätyyn ympyrää, kunnes hevonen tuntuu taas vastaanottavaiselta, ja sitten uusiksi, ja niin edes päin.”
Ratsukot aloittivat valmistelut pääty-ympyrällä. Sentti ei ihan malttanut asettua, ja Luna joutui tekemään kunnolla töitä saadakseen asetuksen läpi, kun taas Eppu oli kuin sulaa vahaa ja rullasi kaunista tasaista ravia hienosti peräänannossa Jokerin ollessa hiukan epävarma siitä, miten hänen tulisi vaikuttaa hevoseen, joka kulki jo valmiiksi kauniisti. Siiri oli jälleen hiukan kuumunut, osittain ehkä siksi, että Maiss tukeutui vähän ohjaan yrittäessään istua harjoitusravissa. Aimie oli työstänyt Cassua määrätietoisesti, ja nyt hevonen olikin oikein miellyttävän näköinen ja kuolaintuella.
”Tulkaa vaan, Eppu ainakin on jo ihan valmis”, virnistin tytöille, kun he vaan pyörittivät hevosia ympyrällä ja osa alkoi näyttää hiiltymisen merkkejä.
”Okei”, Jokru sanoi vähän epävarmasti, mutta tuli sitten kulman kautta lävistäjälle, rupesi keventämään ja käytti pohkeet lujaa kyljissä. Eppu hätkähti, nosti päänsä ylös ja lähti tahditonta ravia eteenpäin.
”Jalat lähellä, ettei sille tule yllätyksenä eteenpäin lähtö. Kokeile ensi kerralla keventää ensin isosti ja kun se vähän reagoi, että ahaa, kiinni oleva pohje painaa päättäväisesti, muttei mitenkään yllätyksellisesti. Okei, seuraava!”
Seuraavana tuli Maiss, jonka poni hyppäsi heti ensimmäisestä pohjemerkistä laukalle ja lähti viipottamaan häntä soihtuna. Poniratsukkoa seurasi Sentti, jonka Luna oli saanut vähän pehmenemään, ja askeleen pidennys oli ihan mukava, mutta ei erityisen iso. Cassu ja Aimie tekivät pisimmän valmistelun, ja se kantoi hedelmää, sillä hevonen lähti rivakasti eteen parin huomautuksen jälkeen ja alkoi venyttää kauniisti, kun tyttö käytti raipan kerran pohkeen takana jalan apuna.
Kaikki tulivat vielä pari kertaa, parantaen jälleen koko ajan. Cassulta alkoi löytyä liitovaihettakin, Eppu teki superhienon lisäyksen Jokerin vinkaistessa apua jättimäisissä liikkeissä, Siiri malttoi hiukan ottaa pidempää askelta ilman laukkaa ja Sentti, joka parani kerta kerralta, alkoi kunnioittaa Lunan pieniäkin apuja.
”Hienoa, ne menevät nyt oikein hyvin kaikki! Taputtakaa! Tehdään vielä vähän laukkaa ympyrällä ja aloitetaan sitten loppuverryttely. Mutta nyt pikku hengitystauko, antakaa vähän ohjaa”, kerroin iloisesti hymyileville ratsastajille. He rupattelivat, kehuivat hevosiaan ja pyörittelivät nilkkojaan, kunnes käskin jälleen kerätä ohjat ja nostaa laukan käynnistä.
”Sentti ja Eppu tänne päätyyn ja Siiri ja Cassu sinne toiseen, ja sitten laukkaa. Maiss nostaa uusiksi, väärä, Cassu uusiksi, tuli ravia, Epulla vähän lyhyempää laukkaa, jalat lähellä! Sentillä ota Luna ulko-ohja käteen ja tasapainota.”
Katselin hetken ratsukoiden laukkaa ja keskityin hetkeksi hevosien sijaan istuntaan: Maissin piti laskea kättä alemmas, Aimien venyttää jalkaa vähän pidemmäksi, Jokerin kantaa kädet ja istua ryhdikkäämmin ja Lunan muistaa pitää kädet omilla puolillaan harjaa, tai muuten hevonen meni sekaisin siitä, mitä siltä odotettiin.
”Sitten laukasta suoraan käyntiin, ympyröiden vaihto ja uuteen suuntaan laukkaa. Kaikilla hienot nostot! Voitte antaa laukan sujua vähän paremmin, Sentin laukka ei nyt pyöri, Eppu on vähän etupainoinen, Aimie muista ne jalat ja Maiss kädet. Hienoa! Palatkaa sitten laukassa uralle, vähän ohjasta löysää, keventäkää vähän istuntaa ja antakaa hevosten kunnolla laukata. Senttiä eteen! Cassua eteen! Siirin kanssa vähän tasapainota, ei laukata suin päin terävään kulmaan. Eppu hyvin, saa vieläkin vähän nousta ja pyöriä se laukka. Nooin, hienoa! Ei riehaannuta”, nauroin, kun Siiri innostui pukittelemaan ja Cassukin alkoi pyöritellä vinhasti häntäänsä. ”Ottakaa vaan raviin, soo, hyvin. Hetki kevyttä ravia ja sitten voitte kävellä kunnolla, vaikka kymmenisen minuuttia. Onnea illan kisaan, nähdään silloin, hyvin ratsastettu, kaikki!”
Illan kisa:
1. Aimie - Cassu www.freewebs.com/fjalin/aimien.png
2. Luna - Sentti www.freewebs.com/fjalin/lunan.png
3. Jokeri - Eppu www.freewebs.com/fjalin/jokrun.png
4. Maiss - Siiri www.freewebs.com/fjalin/siirin.png
__________________________________________________
Sunnuntaiaamu
Rata: www.ratsastus.fi/uploads/PowerCup_am5_seura.pdf
Sunnuntaiaamuna kaikki olivat ajoissa. Tytöt seisoivat rivissä kypärä toisessa kädessä ja esteraippa toisessa ja hymyilivät kuin neljä muovista mallinukkea.
”Öö, okei, tää on vähän karmivaa”, sanoin epäröivästi laahustaessani paikalle kello kymmenen yli yhdeksän pipo päässä ja posket punaisina. Vasemmalla reunalla seisova Aimie kallisti vähän päätään.
”Me vaan haluttiin olla ajoissa!”
”No, sitä te kyllä olette”, tyrskähdin ja käännyin ilmoitustaulun puoleen iskeäkseni sinne lapun, jossa luki tämän päivän ratsukot ja vasemmalla kädellä rustattu aikataulutus. ”Tunti alkaa kymmeneltä, käynnit sitä ennen, kuudelta kisat, ottakaa esteraipat mukaan sekä tunnille että kisoihin, verryttelyaikaa kisoissa on noin puoli tuntia, huolehtikaa itse että olette ajoissa! Viideltä saa tutustua rataan, sen jälkeen ehditte laittaa hevoset ja puolesta lähtien saa alkaa verryttelemään, suoritukset heti peräjälkeen, kun edellinen lopettaa seuraava tulee radalle. Verryttelyesteinä on pysty ja okseri. Rata on korkeutta 70 cm, uusintaa ei ole, samoin kuin ei aikaa, vaan jos vaikka kaikki ratsastavat nollat, sijoitukset jaan minä mielivaltaisesti sen mukaan, miten siististi ja tyylikkäästi rata suoritettiin. Luna saa muuten taas aloittaa, eli sama järjestys kuin eilenkin. Kisojen jälkeen erittäin huolellinen loppuverryttely ja käydään loppukävelyt yhdessä maastossa, minä nappaan tuolta tallista jonkun hevosen. Hoidetaan ratsut pois ja kokoonnutaan sitten oleskelutilaan, siellä annan teille palautteet esteradasta ja sitten on ehkä vähän muutakin ekstraa. Okei, menkäähän hakemaan hevosia, Jossu oli laittanut ne aamuvarhain tarhaan, että saavat vähän happea ennen hyppäämään lähtöä.”
”Haettiin jo!” Jokeri ilmoitti häivähdys naurua äänessään.
”Tehän olette olleet reippaita”, sanoin hivenen hämmentyneenä ja aloin tekemään lähtöä kohti Pellan karsinaa – menisin moikkaamaan sitä ja Svantea vielä ennen tunnin alkua.
Reilun puolen tunnin kuluttua menin katsomaan alkukäyntejä. Kaikki olivat päässeet omatoimisesti selkään ja lyhentelivät jalustimia. Aimiella ja Lunalla oli allaan samat hevoset kuin edellisenä päivänä, kun taas Jokrun ja Maissin ratsut olivat vaihtuneet.
”Mä tiputin raipan!” Maiss kiljaisi.
”Okei! Mä tuun antamaan”, vastasin ja hölkkäsin tytön luokse. Nostin maasta lyhyen läpyskäpäisen tikun ja annoin sen Maissille.
”Pidähän nyt tiukasti kiinni”, naurahdin ja palasin kentän keskelle, jossa istahdin esteen päälle. Olin urakoinut radan Josefiinan kanssa valmiiksi edellisenä iltana. Se oli Hevoshullu Power Cupin seurakarsintarata tältä vuodelta, ei siis liian helppo, mutta haasteita riitti varmasti. Mietin vielä tunnin ohjelmaa ja kävin laskemassa muutamasta esteestä puomit alas. Jäljelle jääneitä esteitä pienensin parikymmentä senttiä näin alkuun.
Käveltyään ratsukot alkoivat ottaa ravia. Hevoset olivat paljon pirteämpiä kuin eilen, eikä raviinsiirtyminen tuottanut kenellekään ongelmia.
”Tehdään nyt vähän sellaista itsenäistä alkuverryttelyä, kuten estetunneilla usein on. Eli ravaatte ja teette sellaisia harjoituksia joista arvelette olevan hyötyä hevosenne vertymisen kannalta – siirtymisiä, kaarevia uria, temmonvaihteluita, pysähdyksiä, ehkä peruutusta, niin kauan että saatte ne kuuntelemaan sekä eteenpäinvieviä että jarruttavia apuja.”
Aimie käänsi Cassun heti isolle pääty-ympyrälle, jossa hän järkevästi taivutti Cassua vähän, mutta pitkään. Kun ruuna antoi yhteen suuntaan periksi, tyttö kiitti, vaihtoi suunnan ja teki toiseen, ja kun asetus alkoi pikkuhiljaa mennä läpi, hän teki muutamia temmonvaihteluita ja otti sitten pätkiä käyntiä.
”Oikein, Aimie! Cassu on jo nyt, näin lyhyen verryttelyn jälkeen, tosi hyvän näköinen! Jatka samaa rataa, noin se pehmenee entisestään ja on paljon kivempi hypätä.”
Aimie virnisti ja taputti hevosta. Heidän ohitseen porhalsi innokas Aksu-raksu, jolle ei ravin lisääminen tuottanut ongelmia. Lyhyt Maiss sopi ponin selkään täydellisesti ja näytti nauttivan vauhdista.
”Aksutin menee nyt ihanan reippaasti, se siitä vähän tasoittuu kun päästään kunnolla hommiin, mutta teehän vähän ympyröitä, taivuttele sun muuta - muuten huomaat et se sujahtaa ohi joka esteestä. Vielä vaan, reilumpi asetus, just noin, hyvä Maiss!”
Sentti ravasi tavalliseen tapaan, Lunan keventäessä rauhallisesti. Kaikki sujui ongelmitta, eikä mitään valittamista ollut. Samoin kuin Luyllekaan. Kummatkin hevoset näyttivät tasapainoisilta ja kevyiltä ja ratsastajat tyytyväisiltä.
”Okei, nyt on hyvä. Jääkää perusistuntaan ja valmistelkaa laukannostoa. Jokeri jalka pidemmälle alas, istu hiukan rennommin. Maiss pohje aloillaan! Kohta poni hermostuu – okei, just, ja sitten voit nostaa laukan. Muut vielä ravaa! Cassun kanssa asetus sisälle, ihan samalla tavalla kun ympyrällä, asettaa vaan, oikein, tönäise vähän sisäpohkeella, ja sitten laukka. Senttiä voit ratsastaa hitusen lyhyemmäksi, Luna, älä jää vetämään! Just, ja sitten laukka. Jokeri vähän tasapainota ravia ulko-ohjalla, noniin, nyt se kuuntelee, ja laukkaa vain. Menkää uraa pitkin, ratsastakaa laukkaa kunnolla eteen. POHKEELLA!”
Maiss käytti jalkaa nopeasti ja sai Aksun suorastaan lennähtämään eteenpäin, kun taas Sentti ja Cassu eivät liikkuneet juurikaan vauhdikkaammin ja Jokeri pyysi hevosta pohkeella eteen pitäen samalla ohjasta tiukasti, ja sen Luy tottelevaisena ratsuna tulkitsi käskyksi lyhentää laukkaa. Se jäi suorastaan pomppimaan aloillaan Jokerin ihmetellessä, mitä kävi.
”Myötää Jokeri! Kättä suuta kohti! Työnnä vaan, noooin. Ja sitten jalalla. Aksu hyvin, pikku pidätettä ulko-ohjasta. Aimie ja Luna, käyttäkää raippa kerran pohkeen takana, että ne tajuavat ottaa tosissaan. Ja sitten pohkeella! Maiskuta, Aimie!”
Tyttö maiskautti ja tönäisi pohkeillaan Cassun kylkiä. Hevonen heräsi, samoin kuin Senttikin, ja pian nekin painelivat vauhdikasta laukkaa pitkin uraa.
”Oikein! Sitten istutte syvälle alas satulaan, otatte ohjat kunnolla käteen ja alatte vähän hallitsemaan laukkaa. Ulko-ohja on ensiarvoisen tärkeä! Nyt se ihan roikkuu Maissilla. Jokeri erittäin hyvä, kiitä hevosta!”
Sentti oli juuri päässyt laukan makuun eikä olisi halunnut hidastaa sitä ollenkaan, mutta Luna oli päättäväinen ja sai sen kuuntelemaan. Samoin Aimie vaikutti Cassuun hienosti, ja Aksukin alkoi kulkea oikein nätisti Maissin otettua ulko-ohjasta kunnolla kiinni.
”Ja sitten käyntiin kaikki, ja pitkät ohjat. Tullaan ihan ensimmäiseksi puomeja. Kuten näette, olen laskenut esteiden nro 7 ja 8 puomit maahan. Esteen 7 puomit ovat raviväleillä ja kasin laukka, joten tullaan ensimmäisille reippaassa ravissa, nostetaan päädyssä laukka ja tullaan laukalla toisille. Tulkaa aina kun mahdutte, ei mitään järjestystä. Ala vaan Maiss jo tulemaan sieltä!”
Aksu tuli hyvin sisään, mutta pomppasi laukalle ensimmäisen puomin jälkeen ja tuli laukalla, vaikka Maiss yrittikin jarruttaa. Päädyssä tuli huono tie ja lähestyminen laukkapuomeille oli hiukan vino.
”Tule vain heti uudestaan, jarruja! Puolipidäte, nyt! Jarruta vaan ihan rohkeasti, noniin, nyt se vastas, ja sitten myötää. Just noin! Rauhoita ravia, siitä laukannosto, ja anna sen laukata. Ohjaa puomeille!”
Maiss joutui tekemään hommia hampaat irvessä, mutta suoritus oli erittäin hyvä edelliseen verrattuna. Seuraavaksi tuli Cassu, joka kolautteli ravipuomeja, mutta muuta moitittavaa ei ollut, suoritus oli hieno ja tasapainoinen. Sentti taasen pysähtyi keskelle ravipuomeja ja jäi hämmentyneenä siihen.
”Nyt se ei voinut ravata, koska sä et a) tukenut pohkeella b) antanut yhtään ohjaa. Sillä on niin pitkä askel, että jos se vain menee menee menee, niin ei mahdu väleihin, mutta sitä ei myöskään saa jarruttaa painavalla kädellä. Tule vain uusiksi. Pohkeella! Ja sitten ohjaa, myötää kohti suuta! Vielä! Noniin, super, tosi hyvä Luna! Ja laukkaa.”
Loppupuoliskon Sentti tuli erittäin hyvin ja Luna oli selvästi ymmärtänyt myötäämisen idean. Seuraavana tuleva Luy teki erittäin hienon suorituksen, vaikka nostikin ensimmäisellä kerralla väärän laukan. Tytöt tulivat tehtävän vielä muutaman kerran, ja sitten minä nostin esteet takaisin noin 50-senttisiksi.
”Otetaan nyt muutama verkkahyppy esteelle numero kolme. Hyvässä laukassa hyvällä tiellä, pohkeet kiinni ja esteen kokoon suhteutettu myötäys, ei siis sukellella. Otetaan järjestykseksi Aksu, Cassu, Luy, Sentti. Saa tulla!”
Aksu tuli reippaassa laukassa, ehkä hiukan liiankin pitkässä, mutta erinomaisella tiellä ja teki hyvän hypyn. Maiss lähti hyppyyn ehkä hiukan liian aikaisin, mutta poni ei ottanut siitä nokkiinsa. Cassu tuli jokseenkin löysää laukkaa ja lähti hiukan kaukaa, mutta tuntui heräävään esteen jälkeen, kun Aimie sitä hiukan patisteli liikkumaan.
”Siinä oli hyvä myötäys, Aimie”, kommentoin ja katselin sitten seuraavan suorituksen. Luikku oli ihanan ryhdikäs ja tuli erittäin hienossa laukassa esteelle, mutta Jokeri hiukan tuuppasi sitä ja hevonen vastasi ponnistamalla kaukaa. Ruuna joutui venyttämään hurjasti, ettei se olisi tiputtanut.
”Odota vaan hevosta enemmän, olisi tullut tosi hyvä hyppy, hieno lähestyminen! Ja sitten se Sentti-män.”
Sentin reitti ei ollut maailman parhain, mutta hevonen hyppäsi uskollisesti ja Luna myötäsi hienosti, tyttö oli selvästi tajunnut jutun juonen. Kaikki tulivat vielä kahdesti, niin että viimeisellä kerralla este oli sen 70 cm. Aksulle alkoi tehdä jo tiukkaa, mutta muut lämpenivät juuri sopivasti.
”Nyt sun on tuotava se poni joka kerta hyvään paikkaan vauhdikkaassa, mutta hallitussa laukassa ja myödättävä kunnolla – mutta muista ryhti! Niin se saadaan hyppäämään mahdollisimman puhtaasti”, selitin Maissille, joka nyökkäsi ja taputti tyytyväisenä ratsunsa kaulaa.
”Tullaan sitten esteitä 1 ja 2. Se on tollainen kaareva ura, esteet on 60 cm. En nyt anna hirveästi ohjeita, tulkaa niin kuin koette parhaaksi ja katsotaan sitten, mikä toimii ja mikä ei. Tulkaa kaikki reippaasti, kun edellinen lopettaa seuraava on jo tulossa, ja kommentoin sitten lopuksi. Menoksi vain!”
Maiss ratsasti viisaasti ympyrän päätyyn ja haki siellä laukan reippaaksi. Aksu reagoi nopeasti ja sähäkästi pohkeeseen ja oli oikein hyvän näköinen ensimmäiselle esteelle tullessa. Maiss malttoi odottaa hyvin ja hyppy oli hyvänmallinen. Maiss teki loivan ympyräkaaren katsomatta kunnolla seuraavaa estettä, ja ulkopohkeen ollessa irti kyljestä Aksu suihkaisi ohi häntä soihtuna ja kaula jäykkänä. Maiss käänsi pienen ympyrän, suoristi ponin ansiokkaasti ja läimäytti raipalla kaulalle. Aksu hyppäsi tasajaloin, korvat luimussa, matalalta ja selvitti esteen ainoastaan kiskaisemalla etujalat kainaloihin.
Aimie herätteli myös ratsuaan tekemällä ympyrän, jossa hän patisti ruunaa todella eteenpäin. Sitten tyttö ohjasi esteelle, odotti hevosta hyppyyn ja myötäsi erinomaisesti. Aimie ratsasti hiukan erilaisen tien kun Maiss: hän ohjasi esteen jälkeen suoraan, käänsi voimakkaan kulman ulkoavuilla ja suoristi taas toiselle esteelle. Tämä toimi Cassulla hyvin, mutta terävä kaarre nieli paljon laukkaa ja hevonen tiputti ylimmän puomin, koska sillä ei kerta kaikkiaan riittänyt vauhti.
Luy oli erittäin pirteän ja iloisen näköinen tullessaan ensimmäiselle esteelle. Ruuna nautti silminnähden hyppäämisestä, oli ryhdikäs ja sopivan reipas. Esteen jälkeen se viskaisi pikkuisen ilopukin, johon Jokeri ei ollut varautunut, eikä tyttö pystynyt tasapainon kaikottua tekemään muuta kuin kääntämään esteelle viime tingassa ja napauttamaan jaloilla hevosen kylkiä. Luylle este tuli liian nopeasti, ja se kielsi. Uusintayritys oli oikein hyvä.
Sentti tuli todella pitkää laukkaa ja hyppäsi ison hypyn, mutta kauniilla kaarella Lunan ollessa hyvin tilanteen tasalla. Kaarre meinasi mennä aivan plösöksi, mutta Luna petrasi viime tingassa ja komensi epäröivää ratsuaan eteen, joka hyppäsi, koska sille ei annettu muuta vaihtoehtoa. Myötäys ja istunta olivat jälleen huippuluokkaa.
”Hienoa, girls! Aksu hyppäsi kuin vihainen lentokone – lujaa ja matalalta. Kontrolloi vähän paremmin laukkaa ja ratsasta tarkempi tie, sille voisi sopia tuollainen Cassu-tyyli, eli terävällä kulmalla ja suoraan. Se kun on reipas, niin käännös ei vie liikaa vauhtia. Muuten hyvä suoritus. Cassulla oli erinomainen tie, hyvin ratsastettu, Aimie, mutta tuollaisessa kaarteessa on käytettävä jalkaa oikein kunnolla, tai seuraavalla kerralla se kieltää. Luikku olisi tullut superisti, mutta pilasi itse oman tehtävänsä pukittamalla. Jos se uusii, pää ylös ja pohkeella eteen. Nyt se on kuitenkin sopivan reipas ja eteenpäinpyrkivä, varmasti tuntuu myös kivalta ratsastaa? Ja Sentti. Yritä Luna vähän ratsastaa sitä lyhyemmäksi, laukkaa ei eteen vaan ylös. Istunta sulla on oikeasti erinomainen, mutta tie oli erittäin huono ja vähän herkempi ei olisi ehkä hypännyt vaan pistänyt liinat kiinni. Nostan nyt esteet, niin tulkaa uudestaan!”
Kävin laittamassa puomit kilpailukorkeuteen ja katselin sitten hymynkare huulillani, kuinka kaikki paransivat suorituksiaan viime kerrasta.
”Nyt näin neljä erinomaista tehtävää”, kehuin, kun hevoset kävelivät välikäyntejä. ”Voidaan siirtyä seuraavaan. Tullaan estettä numero kuusi kerran onnistuneesti per ratsukko. Se on jo nyt 70 cm. Kättä mukaan, kunnolla, tukekaa pohkeella!”
Tytöt tulivat vuoronperään ja kaikki suorittivat harjoituksen hyvin, mutta paras puhti oli hävinnyt kentän tomuun. Aksu näytti jo lopen uupuneelta, kun taas Sentti alkoi vasta kunnolla kuumua ja Luy vaikutti siltä, että se kieltää hetkellä minä hyvänsä. Cassu veti takapuomia maahan pari kertaa, kunnes Aimie alkoi hiiltyä ja pamautti raipalla ponnistuksessa – nosta jo koipesi, tyhmä poni!
”Uskon, että tämä riittää – aikakin alkaa jo loppua. Kunnon verryttely, menkää vielä laukkaakin hiukan, ja kävelkää kunnolla, etteivät ne jäykisty iltaa kohden. Harjoitelkaa rata huolella ja miettikää, miten ratsastatte, sillä tässä on tosi paljon kaarevia uria. Nähdään illalla, muistakaahan syödä, ettei kukaan pyörry hevosen selkään!”
Illan kisat
Laitettuamme hevoset yökuntoon pikku maastolenkin jälkeen kokoonnuimme oleskeluhuoneeseen. Istuimme kuka mihinkin, otimme limsat ja joimme hetken hiljaisuuden vallitessa.
”Okei! Illan kisat menivät tosi, tosi hyvin kaikilla, olen ylpeitä teistä! Voittajaksi selviytyä Jokeri Luikulla, hyväksi kakkoseksi tuli Maiss Aksun kanssa, kolmantena Aimie plus Cassu ja hiuksenhienolla erolla neljäntenä Luna Sentillä. Annan teille nyt palautteet.”
Selailin papereitani, vetäisin sitten esiin Jokerin lippusen ja aloin lukea siihen rustaamiani kommentteja.
”Tuloksena oli nollarata ja epäilisin, että aikakin oli ihan hyvä.
Este 1: Hyvä tie hyvässä laukassa, kaunis hyppy
Este 2: Erinomainen tie, lähtee vähän kaukaa, enemmän kädellä mukaan
Este 3: Tie olisi saanut olla parempi, hyvä hyppy, esteen jälkeen paremmin suoraan
Este 4: Vähän jarruttaa esteelle tullessa, hyvä hypyn varmistaminen, laskeutuu väärässä laukassa
Este 5ab: Tulee sisään liian lujaa, Luy joutuu tekemään töitä että mahtuu väliin, ratsastaja hyvin mukana
Este 6: Huono reitti, mutta hyvä hyppy ja erinomainen myötäys
Este 7: Niin ikään huono tie, mutta tulee hyvää laukkaa, hyvä hyppy, laskeutuu väärässä laukassa mutta korjaa itse kaarteessa
Este 8: Lähestyminen hyvä, laukka melkoisen vauhdikas, hieno hyppy, vielä hiukan enemmän kädellä mukaan jotta hevonen saa venyttää okserilla.”
Nostin katseeni paperista ja hymyilin Jokerille. Tyttö oli tehnyt todella hienon radan Luylla ja ansaitsi voittonsa. Seuraavaksi selasin Maissin lapun ja kerroin, mitä siihen olin kirjannut.
”Jos aika olisi ratkaissut, olisitte varmasti voittaneet, mutta valitettavasti se ei ollut tänään arvosteluperuste ollenkaan. Tuloksena oli harmilliset neljä virhepistettä, mutta rata oli hyvä ja sukkela.
Este 1: Erittäin hyvä lähestyminen, tulee reipasta, alleen polkevaa laukkaa, hyvä hyppy
Este 2: Ei kuuntele ulkoapuja, tulee oikeaan laitaan, mutta hyppy hyvä ja ratsastaja hienosti tilanteen tasalla
Este 3: Oikaisee päädyssä, siksi lähestyminen hiukan hankala, tulee aika vauhdilla
Este 4: Hieman kiemurtelee lähestymisessä, todella vauhdikas laukka, laaja hyppy
Este 5ab: Tulee reippaassa laukassa, mutta mahtuu hyvin väliin, hyvä myötäys!
Este 6: Todella hyvä lähestyminen, ratsukko hyvin skarppina, kaikin puolin onnistunut hyppy
Este 7: Tulee vasempaan laitaan ja aivan liian lähelle, hyppää ratsastajan rohkaisemana mutta tiputtaa
Este 8: Rytmi vähän kateissa, vauhtia kiitettävästi, todella iso hyppy.”
”Se oli kyllä aika vauhdikas rata”, Maiss kommentoi virnistäen ja minä olin samaa mieltä.
”Sitten Aimie ja Cassu, joilla tuloksena kahdeksan virhepistettä. Rata oli todella hyvä, vähän olisi laukka saanut sujua paremmin, mutta tuo sarja oli teille kompastuskivi. Ei kuitenkaan huolta, se ei ollut maailmaakaatava virhe, ette vain olleet hevosen kanssa samalla aaltopituudella.
Este 1: Tulee melko hitaasti ja erittäin lähelle, ratsastaja ei ollut ihan valmis niin pieneen pomppuun
Este 2: Laukka huomattavasti parempi, hyppää reunasta, mutta hyvä ponnistuskohta
Este 3: Kaarre nielee jälleen vähän laukkaa, mutta hyppy hyvä, vähän enemmän kädellä mukaan
Este 4: Hevonen joutuu ottamaan miniaskeleen ponnistukseen, nyt hyvä myötäys
Este 5ab: 1. osalle tulee väärässä laukassa erittäin hitaasti, ratsastaja yrittää tasapainottaa ohjalla laukkaa -> hevonen tulkitsee käskyksi pysähtyä, hyppää kuitenkin lähes paikaltaan ja tiputtaa, 2. osalle kielto, yli pääseminen olisi ollut sula mahdottomuus, uusintayritykselle hyvin
Este 6: Hyvin tsempattu hankalan sarjan jälkeen, hevonen vähän epäröi, ratsastaja kannustaa hyvin hevosta
Este 7: Täydellinen; hyvä ponnistuskohta, ihan keskellä, hyvä laukka, ratsastaja hienosti hypyssä mukana
Este 8: Laukka voisi olla hiukan parempi, mutta hyvä hyppy ja oikein hyvä myötäys.”
Aimie naurahti: ”Sarja olikin täysi katastrofi.. mutta Cassu oli hieno!”
Nyökkäsin hymyillen ja vedin sitten viimeisen paperin esiin.
”Luna ja Sentti saivat kahdeksan virhepistettä. Rata oli hyvä, teillä on vain ensimmäisen ja viimeisen esteen kirous… Oli vaikea laittaa sinut ja Aimie järjestykseen, mutta nyt näin, koska teillä oli muutama, onneksi sinun voittoosi päättynyt, tappelu suunnasta ja vauhdista.
Este 1: Tulee liian lujaa, lähtee liian kaukaa, takajalat tiputtavat
Este 2: Hyvin kontrolloitu laukka, hyvä hyppy, hiukan liian pitkä myötäys -> laukkaa ei saa esteen jälkeen kunnolla kiinni
Este 3: Tulee jälleen aika lujaa, mutta katsoo paremmin mistä ponnistaa, hyvä hyppy
Este 4: Tulee laitaan, vähän haparoi, ratsastaja jää jälkeen
Este 5ab: Huippuhyvin! Hyvässä rauhallisessa laukassa sisään, hyvin odotettu hypyissä, kaunis sarja
Este 6: Hevonen ei ihan avuilla, mutta ok hyppy ja ratsastaja hyvin mukana
Este 7: Lähestyminen väärässä laukassa, mutta ratsastaja tuo hevosen hyvin esteelle
Este 8: Pääsee taas vähän karkaamaan, hyppää liian kaukaa, tiputtaa kuten ensimmäiselle.”
Kasasin paperit ja hymyilin tytöille, jotka juttelivat suorituksistaan.
”Kaikilla meni todella hyvin! Jatkakaa harjoittelua ja menkää kisoihin, kunhan vain pääsette! Tästä kaikki saavat hyvän kurssin johdosta karkkia”, nauroin ja tarjosin tytöille karkkiapussia.
Oletko innokas, suhteellisen aktiivinen, reipas ja rohkea tallillakävijä? Kiinnostaisiko sinua kilpaileminen, mutta sinulla ei ole vielä kilpailukokemusta? Siinä tapauksessa ilmoittaudu minun, Fiian, pitämälle kurssille.
Ideana on ratsastaa viikonlopun aikana neljä tuntia.
Lauantaina on heti aamulla kouluratsastustunti, jossa harjoittelemme pätkiä kouluohjelmasta ja käymme läpi muuta tarpeellista iltaa varten. Silloin nimittäin on erittäin pienimuotoiset, kurssin sisäiset harjoituskilpailut, jossa ratsastetaan kouluaitojen sisällä C-merkin kouluohjelma vuodelta 1997.
Sunnuntaina aamu alkaa estetunnilla, jossa harjoittelemme pätkiä esteradasta ja teemme muutakin radan ratsastuksen kannalta oleellista. Illalla on jälleen harjoituskilpailut, tällä kertaa esteillä, luokan ollessa 70 cm.
Maksuista: kurssilla on siis kaksi normaalia opetustuntia, joista normaalit maksut, kuva tai tarina.
Kurssilaisista: otan kurssille neljä ihmistä. Tervetulleita ovat myös hengaajat hoitajien lisäksi, kunhan tallilla on pyörinyt jo jonkin aikaa eikä ole vasta tänne rantautunut. Hoitajilla ei ole etuoajo-oikeutta. Jos hoitsuton Maikki sanoo haluavansa koulun osalle Mansikan ja esteille Mustikan, ei Mustikan hoitaja voi tulla enää varaamaan sitä. Hän voi kuitenkin ottaa vaikka Omenan ja Päärynän ja tulla niillä. Kurssilaisten tason tulisi olla vahva helppo C - helppo B ja esteillä 70 cm esteradan tulisi ylittyä. Älä tule kurssille jos ratana sinulta onnistuu 130 cm ja osaat ratsastaa shetlanninponilla laukkapiruetteja.
Kurssin saa ratsastaa yhdellä tai kahdella hevosella. Kahdella siinä tapauksessa, että haluaa mennä koulun ja esteet eri ratsuilla. Hevoset saa itse päättää, mutta myös minä voin avustaa valinnassa. Hoitajien ei ole pakko ottaa hoitsuaan, mutta se on tietenkin mahdollista, kunhan hevonen psytyy suorittamaan kilpailuissa mentävät radat.
Tämä ei ole leiri, joten yöpymistä tai ruokailua ei ole järjestetty, kuten ei muutakaan ohjelmaa.
Osallistumaan vain!
1. Aimie & Cassu
2. Luna & Sentti
3. Jokeri & Eppu koulu & Luy este
4. Maiss & Siiri koulu & Aksu este
TÄYNNÄ.
Lauantaiaamu
Varhain lauantaiaamuna talli oli vielä melko tyhjä, paikalla oli vain Josefiina ja Jaakko sekä kolme kurssilaistani. Iskin silmät ristissä ilmoitustaululle lapun. Luin sen pääpiirteet ääneen kaikille: ”Aamulla kello kymmenen koulutunti. Hevoset oltava valmiina kentälle lähtöön viimeistään varttia vaille, tasalta aloitamme heti työskentelyn, alkukäynnit alle sitä ennen. Iltakuudelta alkaa harjoituskisat. Järjestys on Luna, Aimie, Maiss ja Jokeri. Verryttelyyn voitte varata aikaa viidestä minuutista kolmeen varttiin oman harkinnan mukaan. Suoritukset alkavat vartin välein, ensimmäinen siis tasalta, seuraava varttia yli ja niin edelleen. Muistakaa erittäin huolellinen loppuverryttely. Jos haluatte niin hevosia saa laittaa vähän kisakuntoon, sekin on hyvää harjoitusta. Kannuksia ei nyt laiteta, mutta raippa saa ja ehkä kannattaakin olla, tosin ei sitten kouluradalla tietenkään. Ratsukot ovat seuraavat: Aimie – Cassu, Luna – Sentti, Jokeri – Eppu ja Maiss – Siiri. Missä Jokeri muuten on?”
Tytöt katselivat ympärilleen ja pyörittelivät päitään.
”Täältä tullaan!” kuului sitten hengästynyt kiljaisu ja paikalle syöksyi erittäin ripsakan näköinen Jokeri. ”Sori että kesti! Mutta nyt olen tässä! Milloin aloitetaan?”
Napautin sormellani lappua taulussa ja poistuin paikalta oleskelutilaan. Siellä vedin kupin aamuäreyteen tehoavaa lääkettä, kahvia, ja istahdin sitten sohvalle. Reilu tunti aikaa tunnin alkuun, tosin menisin kyllä katsomaan ratsukoiden alkukäyntejäkin, varmuuden vuoksi. Hetken lepäiltyäni lähdin Jossun avuksi siivoamaan karsinoita, ehtisin mainiosti ottaa pari boksia ennen kuin lähtisin pitämään tuntia.
Varttia vaille kymmenen lähdin kentälle päin. Hevoset olivat keskellä kaarrossa hyvässä järjestyksessä ja seisoivat paikoilleen nukahtaneina aloillaan ratsastaen yrittäessä päästä selkään. Maissi onnistui helposti, samoin kuin Aimie, mutta muilla oli vähän ongelmia hevosten koon kanssa. Kävin punttaamassa Lunan ja Jokerin kyytiin ja palasin sitten istumaan penkille kentän toiseen päätyyn. Tytöt laittoivat jalustimia, kiristelivät vöitä ja juttelivat keskenään.
”Laittakaa kaikki reiän pidemmät jalustimet, teillä on aika lyhyet, nyt ei olla hyppäämään menossa… Mutta jalka pitää saada kuitenkin hallittua. Ja kun on valmista, uralle vasemmassa kierroksessa pitkin ohjin. Tänään siis harjoitellaan osia illan kouluohjelmasta, ajattelin, että otetaan ravissa askeleen pidennystä ja tarkastellaan hyvää pysähdystä, suoraan ratsastusta ja laukannostoa käynnistä. Tavoitteena olisi saada ratsuista rennosti liikkuvia mutta silti energisiä, teistä hyvin siististi ratsastavia, ja niin muodostaisitte sitten harmonisen kokonaisuuden.”
”Vai että harmonisen kokonaisuuden”, tuhahti Maiss, jonka alla Siiri venkoili ja yritti alituiseen siirtyä raviin. Se oli ensimmäinen hevosista, joka oli herännyt armottomasti uneliaisuudesta – Eppu kulki hitaasti kuin etana tervassa, Cassu roikotti korviaan ja lerputti alahuultaan ja Sentti vain pyöräytteli häntäänsä, kun Luna pyysi sitä hiukan vauhdikkaampaan käyntiin.
”Ottakaas kolme kierrosta käyntiä, ne saa ihan laahustaa jos haluavat, ja sitten aloitetaan se kunnon herättely. Alkukäyntien lisäksi vain loppukäynneissä ne saavat näyttää tuolta kuin peeveet nyt! Ei tytöt luovuteta ennen kun teidän hevoset lentää, sillai rauhallisesti tietenkin.”
Aimie naurahti ja käytti kokeeksi pohjetta kevyesti, Cassu räpäytti silmiään.
Katselin kolmen kierroksen ajan isojen hevosten matelua ja Siirin pomppimista, komensin sitten keräämään ohjat tuntumalle ja ottamaan ravia. Siiri ponnahti kevyesti liikkeelle ja lähti kaahottamaan pää ylhäällä. Maiss ei helpottanut tilannetta nostamalla kättä ja jäämällä jalustimille seisomaan.
”Istu kunnolla alas, Maiss, ja käsi alas. Sitten kun se myötää, myötää itsekin ja sitten alat työstämään, jalalla, kevennä sitten, rauhallisemmin, käsi alas!”
Maiss laski kättä ja sai Siirin ottamaan muutaman rauhallisemmin askeleen. Tyttö myötäsi nopeasti hiukan kohti suuta, rupensi keventämään kaikessa rauhassa ja alkoi hallita hevosen ravia paremmin. Muilla sen sijaan oli ongelmia vauhdin puutteen takia. Eppu ei juurikaan nostellut jalkojaan ja kulki kutakuinkin käynnin ja ravin sekoitusta. Jokeri yritti kovasta käyttää jalkaa, mutta kevensi itse melko hitaasti eikä saanut vaikutettua hevoseen tarpeeksi tiukasti.
”Kevennä itse vähän nopeammin, aktiivisemmin ja ylemmäs! Juuri noin! Sitten tee seuraava eteenpäinratsastus: pehmeä painallus pohkeella, jos ei reagoi, toinen samanlainen, jos ei vieläkään mitään, niin sitten kovaa jalalla ja kunnolla raipalla. Ja aina kun se hidastaa, otat uudelleen. Pian Eppukin kyllä huomaa, että kannattaa uskoa ekalla kiltillä avulla eikä odottaa, että sinä joudut komentamaan vähän epämiellyttävästi. No niin. Pehmyt pohje, huomaatko, ei mitään, uudelleen, ei eroa, nyt kepillä lautaselle kerran ja pohkeella kunnolla!”
Jokeri käytti pohjetta tehokkaasti, Epun ottaessa yhden kunnon raviaskeleen, mutta tyttö ei uskaltanut olla raippahuomautuksessa tarpeeksi tiukka vaan kutitteli hevosta vain pikkuisen.
”Uudestaan, komenna tiukemmin! Ei tietenkään hakata hevosia, mutta jos se ei oikeasti usko vaan on ihan kuuro sun avuille, se on jotenkin herätettävä! Pohje, ja raippa NYT!”
Tyttö näytti hiukan epäröivältä, mutta otti sitten ohjat yhteen käteen, käytti pohkeet kunnolla kupeissa ja huomautti ruunalle kipakasti, että eteenpäin on liikuttava. Eppu heräsi kuin salamaniskusta, nytkäytti päätään ja alkoi ravata kunnolla. Lujaa se ei mennyt vieläkään, mutta sen verran hyvää ravia, että Jokeri pystyisi siitä työstämään helposti paremmankin. Tällä välin Luna oli saanut Sentin suhteellisen salonkikelpoiseen liikkeeseen, ja Cassukin alkoi näyttää elonmerkkejä, vaikka Aimie joutuikin vaatimaan siltä ravia aika napakasti.
”Hyvä tytöt! Tää voi olla joskus aika hankalaa, mutta kun tarpeeksi jaksatte olla johdonmukaisia ja muistatte kiittää, kun hevonen toimii, saatte oikeasti tuloksia. Aloitetaan siirtymällä kaikki kahdeksikolle. Rentoa, tahdikasta ravia keventäen, keskellä suoritus ja kevennyksen vaihto, kaarella hiukan ylitaivutustakin, irrottelette hiukan sieltä suusta, ja pohkeella eteen ja jalalla myöskin muovataan hevosta sellaiseksi banaanin muotoiseksi. Välimatkoja voi muokata vain muokkaamalla ravia, ei siis mitään voltteja. Siitä vaan Luna on hyvä ja kääntää kuviolle, ja kaikki muut perässä, tasatkaa välinne.”
Sentti ravasi hyvin verkkaisesti, mutta se vastasi kuitenkin jokaiseen Lunan pyyntöön, joten varmasti se lämmetessään alkaisi vähän säpäköityäkin. Katselin hetken tytön menoa.
”Taivutus saa olla reilumpi”, kommentoin. Luna kääntyi katsomaan ja irvisti ahdistuneena.
”Se lähtee vaan pienemmälle ympyrälle”, tyttö ähkäisi ja huomasin itsekin, että Sentti seurasi orjallisesti yhtään johtavaa ohjaa.
”Siinä tapauksessa sun on käytettävä sisäpohjetta. Se ei ole sisäohja, joka taivuttaa, vaan jalka. Ota ulko-ohja paremmin käteen, tasapainota sillä, noin. Taas sisäpohje, liukuu jälleen sisälle! Noin, heti on parempi, se taipuu koko rungostaan eikä vain kaula käänny mutkalle.”
Luna jatkoi Sentin kanssa humputusta ja minä siirsin silmäni Cassuun. Aimie oli saanut ruunan mukavaan raviin, mutta hevonen oli yhä kovin jäykän näköinen ja taipui hyvin haluttomasti.
”Cassu on sellainen hevonen, että se vaatii kärsivällisen alkuverryttelyn, joten älä hermostu, jos se ei nyt heti paikalla mene peräänannossa selkä pyöreänä ja kroppa pehmeänä kuin muovailuvaha. Taivuta hiukan vähemmän, mutta kauemmin, niin vaikutus on parempi. Kanna itse kätesi ja jalkaa hiukan taemmas, just. Ja sitten kaikki – harjoitusraviin, suunnanmuutos täyskaarrolla vasemman kautta miten parhaiten pystyttä ja homma jatkuu.”
Kaikilla ratsastajilla oli aluksi ongelmia ravin kanssa. Aimie tottui nopeiten Cassun ponimaisen rauhalliseen, mutta silti matkaavoittavaan askeleeseen ja häntä seurasi hyvänä kakkosena lyhyt Maiss, jolle Siirin tikittävä ravi ei ollut liian haastava. Jokerilla ja Lunalla kesti jonkin aikaa saada lantion tarpeeksi joustoa, jotta he pystyivät mukautumaan hevostensa valtaviin liikkeisiin.
Vähän aikaa ravia työstettyämme annoin luvan ottaa käyntiin. Selitin seuraavan tehtävän: ”Tullaan L-päädystä minua kohden suoraan, ravataan jokunen metri kulman jälkeen, otetaan suoralla hevoselle ravista seis. Pysähdys tasajaloin, aloillaan nelisen sekuntia ja siirtyminen käyntiin. Kävellään rauhassa metristä kymmeneen metriin ja tehdään laukannosto. Jos tulee vasemmasta kierroksesta, nostetaan oikea laukka ja jatketaan oikealle ja toisin päin. Pitkälle sivulle tultaessa jarrutellaan raviin, rauhoitetaan ravi ja tasataan välimatkat. Voitte aloittaa, ravia etenpäin!”
Maiss aloitti tehtävän. Siiri oli nyt hienosti rauhallinen, vielä hiukan jäykän oloinen, mutta ei kuitenkaan yliampuvan vauhdikas ja teki hienon pysähdyksen tasajaloin. Maiss ratsasti kolmisen metriä käyntiä ja otti sitten laukkaan.
”Väärä laukka!” huusin heti noston jälkeen. Tyttö otti käyntiin ja kokeili uudestaan, tällä kertaa tuli pukki ja ristilaukkaa. Kolmas yritys tuli ravin kautta, mutta laukka oli oikea ja kulma hyvin ratsastettu.
”Näytä paremmin hevoselle laukka nostossa, mutta yritä silti pitää se suorana. Äläkä itse hermostu!”
Siirin jälkeen tarkasteluun astui Eppu. Se oli kivan rento ja pyöreä, mutta nyt jo sopivasti virkku ja valutti kuolaa ryntäilleen ja maahaan. Ruuna haki peräänantoa ja kuunteli hienosti Jokeria. Pysähdys oli erittäin hyvä, samoin laukannosto täsmällinen, mutta laukka ei kunnolla pyörinyt vaan oli vielä vähän etupainoinen ja hidas, ja Jokeri lopetti ratsastamisen hyvissä ajoin ennen kulmaa, Epun oikaistessa roimasti. Ohjeistin tyttöä olemaan itse vähän aktiivisempi laukannostossa ja avittaa vaikka hiukan raipalla rytmiä, ja ohjaamaan kulman tarkasti loppuun saakka.
Cassu tykkäsi sen sijaan suoraan tulosta ja kulki samalla uralla millilleen minua kohden koko ajan. Pysähdys ei ollut tasan ja väliin tuli hiukan käyntiä, mutta laukannosto oli oikein mallikelpoinen ja kulma paras tähänastisista. ”Hienoa, Aimie!”, kehuin tyttöä ja kehotin taputtamaan hevosta. Aimie taputtikin oikein kunnolla ja hymyili samalla iloisesti – hevonen taisi olla mieleinen.
Sentti oli juuri sopivasti innostunut ja ravi oli nyt superhieno, mutta pysähdys vähän venyi eikä jäänyt tasan. Laukannosto oli valtavan hyvä, reipas, energinen ja lähti kunnolla takajaloista, mutta kulmassa ruuna ei malttanut kuunnella ohjeita ja lähti väärään suuntaan.
”Hiukan selkeämpi suunnannäyttö ja jos se ei kuuntele, niin saat olla aika napakka pohkeella. Vähän myös kiemurteli tuossa, eli paremmin suoraan.”
Tytöt tekivät tehtävää vielä muutaman kerran, ja suoritukset paranivat koko ajan. Viimeisellä kierroksella kaikki sujui oikein mallikkaasti ja hevoset olivat jo hienosti ohjan ja pohkeen välissä kuunnellen apuja tarkkaavaisesti. Alussa laiskat hevoset olivat sopivan eteenpäinpyrkiviä, ja Siiri oli rentoutunut juuri sopivaksi.
”Hienoa, tytöt! Ruvetaan nyt tekemään sitä ravilisäystä. Ottakaa harjoitusravia melko pienehkölle pääty-ympyrälle kaikki, ja ruvetkaa valmistelemaan kunnon lisäystä. Pieniä pätkiä pyydätte eteenpäin, sitten otatte ravia kiinni, ja taas ja taas. Taivuttakaa sisään ja ulos, herkistelkää hevoset, ja sitten kun tunnette olevanne valmiita, otatte kokorataleikkaalle, ryhdytte keventämään ja ratsastatte ne mahdollisimman pienin avuin mahdollisimman pitkään raviin. Kulmaan tultaessa istutte alas, otatte ravia kiinni ja teette uuteen päätyyn ympyrää, kunnes hevonen tuntuu taas vastaanottavaiselta, ja sitten uusiksi, ja niin edes päin.”
Ratsukot aloittivat valmistelut pääty-ympyrällä. Sentti ei ihan malttanut asettua, ja Luna joutui tekemään kunnolla töitä saadakseen asetuksen läpi, kun taas Eppu oli kuin sulaa vahaa ja rullasi kaunista tasaista ravia hienosti peräänannossa Jokerin ollessa hiukan epävarma siitä, miten hänen tulisi vaikuttaa hevoseen, joka kulki jo valmiiksi kauniisti. Siiri oli jälleen hiukan kuumunut, osittain ehkä siksi, että Maiss tukeutui vähän ohjaan yrittäessään istua harjoitusravissa. Aimie oli työstänyt Cassua määrätietoisesti, ja nyt hevonen olikin oikein miellyttävän näköinen ja kuolaintuella.
”Tulkaa vaan, Eppu ainakin on jo ihan valmis”, virnistin tytöille, kun he vaan pyörittivät hevosia ympyrällä ja osa alkoi näyttää hiiltymisen merkkejä.
”Okei”, Jokru sanoi vähän epävarmasti, mutta tuli sitten kulman kautta lävistäjälle, rupesi keventämään ja käytti pohkeet lujaa kyljissä. Eppu hätkähti, nosti päänsä ylös ja lähti tahditonta ravia eteenpäin.
”Jalat lähellä, ettei sille tule yllätyksenä eteenpäin lähtö. Kokeile ensi kerralla keventää ensin isosti ja kun se vähän reagoi, että ahaa, kiinni oleva pohje painaa päättäväisesti, muttei mitenkään yllätyksellisesti. Okei, seuraava!”
Seuraavana tuli Maiss, jonka poni hyppäsi heti ensimmäisestä pohjemerkistä laukalle ja lähti viipottamaan häntä soihtuna. Poniratsukkoa seurasi Sentti, jonka Luna oli saanut vähän pehmenemään, ja askeleen pidennys oli ihan mukava, mutta ei erityisen iso. Cassu ja Aimie tekivät pisimmän valmistelun, ja se kantoi hedelmää, sillä hevonen lähti rivakasti eteen parin huomautuksen jälkeen ja alkoi venyttää kauniisti, kun tyttö käytti raipan kerran pohkeen takana jalan apuna.
Kaikki tulivat vielä pari kertaa, parantaen jälleen koko ajan. Cassulta alkoi löytyä liitovaihettakin, Eppu teki superhienon lisäyksen Jokerin vinkaistessa apua jättimäisissä liikkeissä, Siiri malttoi hiukan ottaa pidempää askelta ilman laukkaa ja Sentti, joka parani kerta kerralta, alkoi kunnioittaa Lunan pieniäkin apuja.
”Hienoa, ne menevät nyt oikein hyvin kaikki! Taputtakaa! Tehdään vielä vähän laukkaa ympyrällä ja aloitetaan sitten loppuverryttely. Mutta nyt pikku hengitystauko, antakaa vähän ohjaa”, kerroin iloisesti hymyileville ratsastajille. He rupattelivat, kehuivat hevosiaan ja pyörittelivät nilkkojaan, kunnes käskin jälleen kerätä ohjat ja nostaa laukan käynnistä.
”Sentti ja Eppu tänne päätyyn ja Siiri ja Cassu sinne toiseen, ja sitten laukkaa. Maiss nostaa uusiksi, väärä, Cassu uusiksi, tuli ravia, Epulla vähän lyhyempää laukkaa, jalat lähellä! Sentillä ota Luna ulko-ohja käteen ja tasapainota.”
Katselin hetken ratsukoiden laukkaa ja keskityin hetkeksi hevosien sijaan istuntaan: Maissin piti laskea kättä alemmas, Aimien venyttää jalkaa vähän pidemmäksi, Jokerin kantaa kädet ja istua ryhdikkäämmin ja Lunan muistaa pitää kädet omilla puolillaan harjaa, tai muuten hevonen meni sekaisin siitä, mitä siltä odotettiin.
”Sitten laukasta suoraan käyntiin, ympyröiden vaihto ja uuteen suuntaan laukkaa. Kaikilla hienot nostot! Voitte antaa laukan sujua vähän paremmin, Sentin laukka ei nyt pyöri, Eppu on vähän etupainoinen, Aimie muista ne jalat ja Maiss kädet. Hienoa! Palatkaa sitten laukassa uralle, vähän ohjasta löysää, keventäkää vähän istuntaa ja antakaa hevosten kunnolla laukata. Senttiä eteen! Cassua eteen! Siirin kanssa vähän tasapainota, ei laukata suin päin terävään kulmaan. Eppu hyvin, saa vieläkin vähän nousta ja pyöriä se laukka. Nooin, hienoa! Ei riehaannuta”, nauroin, kun Siiri innostui pukittelemaan ja Cassukin alkoi pyöritellä vinhasti häntäänsä. ”Ottakaa vaan raviin, soo, hyvin. Hetki kevyttä ravia ja sitten voitte kävellä kunnolla, vaikka kymmenisen minuuttia. Onnea illan kisaan, nähdään silloin, hyvin ratsastettu, kaikki!”
Illan kisa:
1. Aimie - Cassu www.freewebs.com/fjalin/aimien.png
2. Luna - Sentti www.freewebs.com/fjalin/lunan.png
3. Jokeri - Eppu www.freewebs.com/fjalin/jokrun.png
4. Maiss - Siiri www.freewebs.com/fjalin/siirin.png
__________________________________________________
Sunnuntaiaamu
Rata: www.ratsastus.fi/uploads/PowerCup_am5_seura.pdf
Sunnuntaiaamuna kaikki olivat ajoissa. Tytöt seisoivat rivissä kypärä toisessa kädessä ja esteraippa toisessa ja hymyilivät kuin neljä muovista mallinukkea.
”Öö, okei, tää on vähän karmivaa”, sanoin epäröivästi laahustaessani paikalle kello kymmenen yli yhdeksän pipo päässä ja posket punaisina. Vasemmalla reunalla seisova Aimie kallisti vähän päätään.
”Me vaan haluttiin olla ajoissa!”
”No, sitä te kyllä olette”, tyrskähdin ja käännyin ilmoitustaulun puoleen iskeäkseni sinne lapun, jossa luki tämän päivän ratsukot ja vasemmalla kädellä rustattu aikataulutus. ”Tunti alkaa kymmeneltä, käynnit sitä ennen, kuudelta kisat, ottakaa esteraipat mukaan sekä tunnille että kisoihin, verryttelyaikaa kisoissa on noin puoli tuntia, huolehtikaa itse että olette ajoissa! Viideltä saa tutustua rataan, sen jälkeen ehditte laittaa hevoset ja puolesta lähtien saa alkaa verryttelemään, suoritukset heti peräjälkeen, kun edellinen lopettaa seuraava tulee radalle. Verryttelyesteinä on pysty ja okseri. Rata on korkeutta 70 cm, uusintaa ei ole, samoin kuin ei aikaa, vaan jos vaikka kaikki ratsastavat nollat, sijoitukset jaan minä mielivaltaisesti sen mukaan, miten siististi ja tyylikkäästi rata suoritettiin. Luna saa muuten taas aloittaa, eli sama järjestys kuin eilenkin. Kisojen jälkeen erittäin huolellinen loppuverryttely ja käydään loppukävelyt yhdessä maastossa, minä nappaan tuolta tallista jonkun hevosen. Hoidetaan ratsut pois ja kokoonnutaan sitten oleskelutilaan, siellä annan teille palautteet esteradasta ja sitten on ehkä vähän muutakin ekstraa. Okei, menkäähän hakemaan hevosia, Jossu oli laittanut ne aamuvarhain tarhaan, että saavat vähän happea ennen hyppäämään lähtöä.”
”Haettiin jo!” Jokeri ilmoitti häivähdys naurua äänessään.
”Tehän olette olleet reippaita”, sanoin hivenen hämmentyneenä ja aloin tekemään lähtöä kohti Pellan karsinaa – menisin moikkaamaan sitä ja Svantea vielä ennen tunnin alkua.
Reilun puolen tunnin kuluttua menin katsomaan alkukäyntejä. Kaikki olivat päässeet omatoimisesti selkään ja lyhentelivät jalustimia. Aimiella ja Lunalla oli allaan samat hevoset kuin edellisenä päivänä, kun taas Jokrun ja Maissin ratsut olivat vaihtuneet.
”Mä tiputin raipan!” Maiss kiljaisi.
”Okei! Mä tuun antamaan”, vastasin ja hölkkäsin tytön luokse. Nostin maasta lyhyen läpyskäpäisen tikun ja annoin sen Maissille.
”Pidähän nyt tiukasti kiinni”, naurahdin ja palasin kentän keskelle, jossa istahdin esteen päälle. Olin urakoinut radan Josefiinan kanssa valmiiksi edellisenä iltana. Se oli Hevoshullu Power Cupin seurakarsintarata tältä vuodelta, ei siis liian helppo, mutta haasteita riitti varmasti. Mietin vielä tunnin ohjelmaa ja kävin laskemassa muutamasta esteestä puomit alas. Jäljelle jääneitä esteitä pienensin parikymmentä senttiä näin alkuun.
Käveltyään ratsukot alkoivat ottaa ravia. Hevoset olivat paljon pirteämpiä kuin eilen, eikä raviinsiirtyminen tuottanut kenellekään ongelmia.
”Tehdään nyt vähän sellaista itsenäistä alkuverryttelyä, kuten estetunneilla usein on. Eli ravaatte ja teette sellaisia harjoituksia joista arvelette olevan hyötyä hevosenne vertymisen kannalta – siirtymisiä, kaarevia uria, temmonvaihteluita, pysähdyksiä, ehkä peruutusta, niin kauan että saatte ne kuuntelemaan sekä eteenpäinvieviä että jarruttavia apuja.”
Aimie käänsi Cassun heti isolle pääty-ympyrälle, jossa hän järkevästi taivutti Cassua vähän, mutta pitkään. Kun ruuna antoi yhteen suuntaan periksi, tyttö kiitti, vaihtoi suunnan ja teki toiseen, ja kun asetus alkoi pikkuhiljaa mennä läpi, hän teki muutamia temmonvaihteluita ja otti sitten pätkiä käyntiä.
”Oikein, Aimie! Cassu on jo nyt, näin lyhyen verryttelyn jälkeen, tosi hyvän näköinen! Jatka samaa rataa, noin se pehmenee entisestään ja on paljon kivempi hypätä.”
Aimie virnisti ja taputti hevosta. Heidän ohitseen porhalsi innokas Aksu-raksu, jolle ei ravin lisääminen tuottanut ongelmia. Lyhyt Maiss sopi ponin selkään täydellisesti ja näytti nauttivan vauhdista.
”Aksutin menee nyt ihanan reippaasti, se siitä vähän tasoittuu kun päästään kunnolla hommiin, mutta teehän vähän ympyröitä, taivuttele sun muuta - muuten huomaat et se sujahtaa ohi joka esteestä. Vielä vaan, reilumpi asetus, just noin, hyvä Maiss!”
Sentti ravasi tavalliseen tapaan, Lunan keventäessä rauhallisesti. Kaikki sujui ongelmitta, eikä mitään valittamista ollut. Samoin kuin Luyllekaan. Kummatkin hevoset näyttivät tasapainoisilta ja kevyiltä ja ratsastajat tyytyväisiltä.
”Okei, nyt on hyvä. Jääkää perusistuntaan ja valmistelkaa laukannostoa. Jokeri jalka pidemmälle alas, istu hiukan rennommin. Maiss pohje aloillaan! Kohta poni hermostuu – okei, just, ja sitten voit nostaa laukan. Muut vielä ravaa! Cassun kanssa asetus sisälle, ihan samalla tavalla kun ympyrällä, asettaa vaan, oikein, tönäise vähän sisäpohkeella, ja sitten laukka. Senttiä voit ratsastaa hitusen lyhyemmäksi, Luna, älä jää vetämään! Just, ja sitten laukka. Jokeri vähän tasapainota ravia ulko-ohjalla, noniin, nyt se kuuntelee, ja laukkaa vain. Menkää uraa pitkin, ratsastakaa laukkaa kunnolla eteen. POHKEELLA!”
Maiss käytti jalkaa nopeasti ja sai Aksun suorastaan lennähtämään eteenpäin, kun taas Sentti ja Cassu eivät liikkuneet juurikaan vauhdikkaammin ja Jokeri pyysi hevosta pohkeella eteen pitäen samalla ohjasta tiukasti, ja sen Luy tottelevaisena ratsuna tulkitsi käskyksi lyhentää laukkaa. Se jäi suorastaan pomppimaan aloillaan Jokerin ihmetellessä, mitä kävi.
”Myötää Jokeri! Kättä suuta kohti! Työnnä vaan, noooin. Ja sitten jalalla. Aksu hyvin, pikku pidätettä ulko-ohjasta. Aimie ja Luna, käyttäkää raippa kerran pohkeen takana, että ne tajuavat ottaa tosissaan. Ja sitten pohkeella! Maiskuta, Aimie!”
Tyttö maiskautti ja tönäisi pohkeillaan Cassun kylkiä. Hevonen heräsi, samoin kuin Senttikin, ja pian nekin painelivat vauhdikasta laukkaa pitkin uraa.
”Oikein! Sitten istutte syvälle alas satulaan, otatte ohjat kunnolla käteen ja alatte vähän hallitsemaan laukkaa. Ulko-ohja on ensiarvoisen tärkeä! Nyt se ihan roikkuu Maissilla. Jokeri erittäin hyvä, kiitä hevosta!”
Sentti oli juuri päässyt laukan makuun eikä olisi halunnut hidastaa sitä ollenkaan, mutta Luna oli päättäväinen ja sai sen kuuntelemaan. Samoin Aimie vaikutti Cassuun hienosti, ja Aksukin alkoi kulkea oikein nätisti Maissin otettua ulko-ohjasta kunnolla kiinni.
”Ja sitten käyntiin kaikki, ja pitkät ohjat. Tullaan ihan ensimmäiseksi puomeja. Kuten näette, olen laskenut esteiden nro 7 ja 8 puomit maahan. Esteen 7 puomit ovat raviväleillä ja kasin laukka, joten tullaan ensimmäisille reippaassa ravissa, nostetaan päädyssä laukka ja tullaan laukalla toisille. Tulkaa aina kun mahdutte, ei mitään järjestystä. Ala vaan Maiss jo tulemaan sieltä!”
Aksu tuli hyvin sisään, mutta pomppasi laukalle ensimmäisen puomin jälkeen ja tuli laukalla, vaikka Maiss yrittikin jarruttaa. Päädyssä tuli huono tie ja lähestyminen laukkapuomeille oli hiukan vino.
”Tule vain heti uudestaan, jarruja! Puolipidäte, nyt! Jarruta vaan ihan rohkeasti, noniin, nyt se vastas, ja sitten myötää. Just noin! Rauhoita ravia, siitä laukannosto, ja anna sen laukata. Ohjaa puomeille!”
Maiss joutui tekemään hommia hampaat irvessä, mutta suoritus oli erittäin hyvä edelliseen verrattuna. Seuraavaksi tuli Cassu, joka kolautteli ravipuomeja, mutta muuta moitittavaa ei ollut, suoritus oli hieno ja tasapainoinen. Sentti taasen pysähtyi keskelle ravipuomeja ja jäi hämmentyneenä siihen.
”Nyt se ei voinut ravata, koska sä et a) tukenut pohkeella b) antanut yhtään ohjaa. Sillä on niin pitkä askel, että jos se vain menee menee menee, niin ei mahdu väleihin, mutta sitä ei myöskään saa jarruttaa painavalla kädellä. Tule vain uusiksi. Pohkeella! Ja sitten ohjaa, myötää kohti suuta! Vielä! Noniin, super, tosi hyvä Luna! Ja laukkaa.”
Loppupuoliskon Sentti tuli erittäin hyvin ja Luna oli selvästi ymmärtänyt myötäämisen idean. Seuraavana tuleva Luy teki erittäin hienon suorituksen, vaikka nostikin ensimmäisellä kerralla väärän laukan. Tytöt tulivat tehtävän vielä muutaman kerran, ja sitten minä nostin esteet takaisin noin 50-senttisiksi.
”Otetaan nyt muutama verkkahyppy esteelle numero kolme. Hyvässä laukassa hyvällä tiellä, pohkeet kiinni ja esteen kokoon suhteutettu myötäys, ei siis sukellella. Otetaan järjestykseksi Aksu, Cassu, Luy, Sentti. Saa tulla!”
Aksu tuli reippaassa laukassa, ehkä hiukan liiankin pitkässä, mutta erinomaisella tiellä ja teki hyvän hypyn. Maiss lähti hyppyyn ehkä hiukan liian aikaisin, mutta poni ei ottanut siitä nokkiinsa. Cassu tuli jokseenkin löysää laukkaa ja lähti hiukan kaukaa, mutta tuntui heräävään esteen jälkeen, kun Aimie sitä hiukan patisteli liikkumaan.
”Siinä oli hyvä myötäys, Aimie”, kommentoin ja katselin sitten seuraavan suorituksen. Luikku oli ihanan ryhdikäs ja tuli erittäin hienossa laukassa esteelle, mutta Jokeri hiukan tuuppasi sitä ja hevonen vastasi ponnistamalla kaukaa. Ruuna joutui venyttämään hurjasti, ettei se olisi tiputtanut.
”Odota vaan hevosta enemmän, olisi tullut tosi hyvä hyppy, hieno lähestyminen! Ja sitten se Sentti-män.”
Sentin reitti ei ollut maailman parhain, mutta hevonen hyppäsi uskollisesti ja Luna myötäsi hienosti, tyttö oli selvästi tajunnut jutun juonen. Kaikki tulivat vielä kahdesti, niin että viimeisellä kerralla este oli sen 70 cm. Aksulle alkoi tehdä jo tiukkaa, mutta muut lämpenivät juuri sopivasti.
”Nyt sun on tuotava se poni joka kerta hyvään paikkaan vauhdikkaassa, mutta hallitussa laukassa ja myödättävä kunnolla – mutta muista ryhti! Niin se saadaan hyppäämään mahdollisimman puhtaasti”, selitin Maissille, joka nyökkäsi ja taputti tyytyväisenä ratsunsa kaulaa.
”Tullaan sitten esteitä 1 ja 2. Se on tollainen kaareva ura, esteet on 60 cm. En nyt anna hirveästi ohjeita, tulkaa niin kuin koette parhaaksi ja katsotaan sitten, mikä toimii ja mikä ei. Tulkaa kaikki reippaasti, kun edellinen lopettaa seuraava on jo tulossa, ja kommentoin sitten lopuksi. Menoksi vain!”
Maiss ratsasti viisaasti ympyrän päätyyn ja haki siellä laukan reippaaksi. Aksu reagoi nopeasti ja sähäkästi pohkeeseen ja oli oikein hyvän näköinen ensimmäiselle esteelle tullessa. Maiss malttoi odottaa hyvin ja hyppy oli hyvänmallinen. Maiss teki loivan ympyräkaaren katsomatta kunnolla seuraavaa estettä, ja ulkopohkeen ollessa irti kyljestä Aksu suihkaisi ohi häntä soihtuna ja kaula jäykkänä. Maiss käänsi pienen ympyrän, suoristi ponin ansiokkaasti ja läimäytti raipalla kaulalle. Aksu hyppäsi tasajaloin, korvat luimussa, matalalta ja selvitti esteen ainoastaan kiskaisemalla etujalat kainaloihin.
Aimie herätteli myös ratsuaan tekemällä ympyrän, jossa hän patisti ruunaa todella eteenpäin. Sitten tyttö ohjasi esteelle, odotti hevosta hyppyyn ja myötäsi erinomaisesti. Aimie ratsasti hiukan erilaisen tien kun Maiss: hän ohjasi esteen jälkeen suoraan, käänsi voimakkaan kulman ulkoavuilla ja suoristi taas toiselle esteelle. Tämä toimi Cassulla hyvin, mutta terävä kaarre nieli paljon laukkaa ja hevonen tiputti ylimmän puomin, koska sillä ei kerta kaikkiaan riittänyt vauhti.
Luy oli erittäin pirteän ja iloisen näköinen tullessaan ensimmäiselle esteelle. Ruuna nautti silminnähden hyppäämisestä, oli ryhdikäs ja sopivan reipas. Esteen jälkeen se viskaisi pikkuisen ilopukin, johon Jokeri ei ollut varautunut, eikä tyttö pystynyt tasapainon kaikottua tekemään muuta kuin kääntämään esteelle viime tingassa ja napauttamaan jaloilla hevosen kylkiä. Luylle este tuli liian nopeasti, ja se kielsi. Uusintayritys oli oikein hyvä.
Sentti tuli todella pitkää laukkaa ja hyppäsi ison hypyn, mutta kauniilla kaarella Lunan ollessa hyvin tilanteen tasalla. Kaarre meinasi mennä aivan plösöksi, mutta Luna petrasi viime tingassa ja komensi epäröivää ratsuaan eteen, joka hyppäsi, koska sille ei annettu muuta vaihtoehtoa. Myötäys ja istunta olivat jälleen huippuluokkaa.
”Hienoa, girls! Aksu hyppäsi kuin vihainen lentokone – lujaa ja matalalta. Kontrolloi vähän paremmin laukkaa ja ratsasta tarkempi tie, sille voisi sopia tuollainen Cassu-tyyli, eli terävällä kulmalla ja suoraan. Se kun on reipas, niin käännös ei vie liikaa vauhtia. Muuten hyvä suoritus. Cassulla oli erinomainen tie, hyvin ratsastettu, Aimie, mutta tuollaisessa kaarteessa on käytettävä jalkaa oikein kunnolla, tai seuraavalla kerralla se kieltää. Luikku olisi tullut superisti, mutta pilasi itse oman tehtävänsä pukittamalla. Jos se uusii, pää ylös ja pohkeella eteen. Nyt se on kuitenkin sopivan reipas ja eteenpäinpyrkivä, varmasti tuntuu myös kivalta ratsastaa? Ja Sentti. Yritä Luna vähän ratsastaa sitä lyhyemmäksi, laukkaa ei eteen vaan ylös. Istunta sulla on oikeasti erinomainen, mutta tie oli erittäin huono ja vähän herkempi ei olisi ehkä hypännyt vaan pistänyt liinat kiinni. Nostan nyt esteet, niin tulkaa uudestaan!”
Kävin laittamassa puomit kilpailukorkeuteen ja katselin sitten hymynkare huulillani, kuinka kaikki paransivat suorituksiaan viime kerrasta.
”Nyt näin neljä erinomaista tehtävää”, kehuin, kun hevoset kävelivät välikäyntejä. ”Voidaan siirtyä seuraavaan. Tullaan estettä numero kuusi kerran onnistuneesti per ratsukko. Se on jo nyt 70 cm. Kättä mukaan, kunnolla, tukekaa pohkeella!”
Tytöt tulivat vuoronperään ja kaikki suorittivat harjoituksen hyvin, mutta paras puhti oli hävinnyt kentän tomuun. Aksu näytti jo lopen uupuneelta, kun taas Sentti alkoi vasta kunnolla kuumua ja Luy vaikutti siltä, että se kieltää hetkellä minä hyvänsä. Cassu veti takapuomia maahan pari kertaa, kunnes Aimie alkoi hiiltyä ja pamautti raipalla ponnistuksessa – nosta jo koipesi, tyhmä poni!
”Uskon, että tämä riittää – aikakin alkaa jo loppua. Kunnon verryttely, menkää vielä laukkaakin hiukan, ja kävelkää kunnolla, etteivät ne jäykisty iltaa kohden. Harjoitelkaa rata huolella ja miettikää, miten ratsastatte, sillä tässä on tosi paljon kaarevia uria. Nähdään illalla, muistakaahan syödä, ettei kukaan pyörry hevosen selkään!”
Illan kisat
Laitettuamme hevoset yökuntoon pikku maastolenkin jälkeen kokoonnuimme oleskeluhuoneeseen. Istuimme kuka mihinkin, otimme limsat ja joimme hetken hiljaisuuden vallitessa.
”Okei! Illan kisat menivät tosi, tosi hyvin kaikilla, olen ylpeitä teistä! Voittajaksi selviytyä Jokeri Luikulla, hyväksi kakkoseksi tuli Maiss Aksun kanssa, kolmantena Aimie plus Cassu ja hiuksenhienolla erolla neljäntenä Luna Sentillä. Annan teille nyt palautteet.”
Selailin papereitani, vetäisin sitten esiin Jokerin lippusen ja aloin lukea siihen rustaamiani kommentteja.
”Tuloksena oli nollarata ja epäilisin, että aikakin oli ihan hyvä.
Este 1: Hyvä tie hyvässä laukassa, kaunis hyppy
Este 2: Erinomainen tie, lähtee vähän kaukaa, enemmän kädellä mukaan
Este 3: Tie olisi saanut olla parempi, hyvä hyppy, esteen jälkeen paremmin suoraan
Este 4: Vähän jarruttaa esteelle tullessa, hyvä hypyn varmistaminen, laskeutuu väärässä laukassa
Este 5ab: Tulee sisään liian lujaa, Luy joutuu tekemään töitä että mahtuu väliin, ratsastaja hyvin mukana
Este 6: Huono reitti, mutta hyvä hyppy ja erinomainen myötäys
Este 7: Niin ikään huono tie, mutta tulee hyvää laukkaa, hyvä hyppy, laskeutuu väärässä laukassa mutta korjaa itse kaarteessa
Este 8: Lähestyminen hyvä, laukka melkoisen vauhdikas, hieno hyppy, vielä hiukan enemmän kädellä mukaan jotta hevonen saa venyttää okserilla.”
Nostin katseeni paperista ja hymyilin Jokerille. Tyttö oli tehnyt todella hienon radan Luylla ja ansaitsi voittonsa. Seuraavaksi selasin Maissin lapun ja kerroin, mitä siihen olin kirjannut.
”Jos aika olisi ratkaissut, olisitte varmasti voittaneet, mutta valitettavasti se ei ollut tänään arvosteluperuste ollenkaan. Tuloksena oli harmilliset neljä virhepistettä, mutta rata oli hyvä ja sukkela.
Este 1: Erittäin hyvä lähestyminen, tulee reipasta, alleen polkevaa laukkaa, hyvä hyppy
Este 2: Ei kuuntele ulkoapuja, tulee oikeaan laitaan, mutta hyppy hyvä ja ratsastaja hienosti tilanteen tasalla
Este 3: Oikaisee päädyssä, siksi lähestyminen hiukan hankala, tulee aika vauhdilla
Este 4: Hieman kiemurtelee lähestymisessä, todella vauhdikas laukka, laaja hyppy
Este 5ab: Tulee reippaassa laukassa, mutta mahtuu hyvin väliin, hyvä myötäys!
Este 6: Todella hyvä lähestyminen, ratsukko hyvin skarppina, kaikin puolin onnistunut hyppy
Este 7: Tulee vasempaan laitaan ja aivan liian lähelle, hyppää ratsastajan rohkaisemana mutta tiputtaa
Este 8: Rytmi vähän kateissa, vauhtia kiitettävästi, todella iso hyppy.”
”Se oli kyllä aika vauhdikas rata”, Maiss kommentoi virnistäen ja minä olin samaa mieltä.
”Sitten Aimie ja Cassu, joilla tuloksena kahdeksan virhepistettä. Rata oli todella hyvä, vähän olisi laukka saanut sujua paremmin, mutta tuo sarja oli teille kompastuskivi. Ei kuitenkaan huolta, se ei ollut maailmaakaatava virhe, ette vain olleet hevosen kanssa samalla aaltopituudella.
Este 1: Tulee melko hitaasti ja erittäin lähelle, ratsastaja ei ollut ihan valmis niin pieneen pomppuun
Este 2: Laukka huomattavasti parempi, hyppää reunasta, mutta hyvä ponnistuskohta
Este 3: Kaarre nielee jälleen vähän laukkaa, mutta hyppy hyvä, vähän enemmän kädellä mukaan
Este 4: Hevonen joutuu ottamaan miniaskeleen ponnistukseen, nyt hyvä myötäys
Este 5ab: 1. osalle tulee väärässä laukassa erittäin hitaasti, ratsastaja yrittää tasapainottaa ohjalla laukkaa -> hevonen tulkitsee käskyksi pysähtyä, hyppää kuitenkin lähes paikaltaan ja tiputtaa, 2. osalle kielto, yli pääseminen olisi ollut sula mahdottomuus, uusintayritykselle hyvin
Este 6: Hyvin tsempattu hankalan sarjan jälkeen, hevonen vähän epäröi, ratsastaja kannustaa hyvin hevosta
Este 7: Täydellinen; hyvä ponnistuskohta, ihan keskellä, hyvä laukka, ratsastaja hienosti hypyssä mukana
Este 8: Laukka voisi olla hiukan parempi, mutta hyvä hyppy ja oikein hyvä myötäys.”
Aimie naurahti: ”Sarja olikin täysi katastrofi.. mutta Cassu oli hieno!”
Nyökkäsin hymyillen ja vedin sitten viimeisen paperin esiin.
”Luna ja Sentti saivat kahdeksan virhepistettä. Rata oli hyvä, teillä on vain ensimmäisen ja viimeisen esteen kirous… Oli vaikea laittaa sinut ja Aimie järjestykseen, mutta nyt näin, koska teillä oli muutama, onneksi sinun voittoosi päättynyt, tappelu suunnasta ja vauhdista.
Este 1: Tulee liian lujaa, lähtee liian kaukaa, takajalat tiputtavat
Este 2: Hyvin kontrolloitu laukka, hyvä hyppy, hiukan liian pitkä myötäys -> laukkaa ei saa esteen jälkeen kunnolla kiinni
Este 3: Tulee jälleen aika lujaa, mutta katsoo paremmin mistä ponnistaa, hyvä hyppy
Este 4: Tulee laitaan, vähän haparoi, ratsastaja jää jälkeen
Este 5ab: Huippuhyvin! Hyvässä rauhallisessa laukassa sisään, hyvin odotettu hypyissä, kaunis sarja
Este 6: Hevonen ei ihan avuilla, mutta ok hyppy ja ratsastaja hyvin mukana
Este 7: Lähestyminen väärässä laukassa, mutta ratsastaja tuo hevosen hyvin esteelle
Este 8: Pääsee taas vähän karkaamaan, hyppää liian kaukaa, tiputtaa kuten ensimmäiselle.”
Kasasin paperit ja hymyilin tytöille, jotka juttelivat suorituksistaan.
”Kaikilla meni todella hyvin! Jatkakaa harjoittelua ja menkää kisoihin, kunhan vain pääsette! Tästä kaikki saavat hyvän kurssin johdosta karkkia”, nauroin ja tarjosin tytöille karkkiapussia.