Perusratsastusta ja tutustumista
Ratsukot tunnillaIina - Pella
Emi - Humu
Lauren - Cassu
Sara - Pikku
Kävelin reippaasti tallin ja menin oleskelutilaan. Tervehdin kaikkia ja avasin suuni.
- Heissan vaan kaikille! Onkos täällä ketään tulossa Elenan kouluvakkari tunnille? Kysyin reippaasti ja kaivoin kassistani vihkon ja kynän.
- Juu, muutama on paikalla täällä, sanoi hieman vieno ääni jostain sohvan perukoilta.
- Saisinkos nimet, kysyin ja hymyilin. Kuulostin aivan joltain eversti-luutnantilta.
- Öh.. Mä oon Iina, sanoi tyttö hieman vienosti.
- Ja mä olen Sara, sanoi toinen vähintään yhtä kainosti.
- Ok. Onkos Emiä tai Laurenia näkyny?
- Ei oo, mutta ne sano tulevansa ennen puolta, Iina sanoi.
- Ok. Jaan hevoset kun ne tulee. Käyn vaihtamassa vaatteet ja juon jotain lämmintä, sanoin ja katosin vessaan.
- Hieno, kaikki on siis paikalla! Totesin kun loput kaksi tyttöä tulivat paikalle.
- Sara menee Pikulla, Emi Humulla, Lauren Cassulla ja Iina saa mennä Pellalla.
- Yeah! Kunnon rääkkiä, Emi sanoi ja virnisti.
- Sä haluat oikein erikoiskohtelua? Kysyin ja naurahdin.
- Puoli tuntia aikaa laittaa ponskit kuntoon ja sitten maneesille. Olen siellä valmiina, sanoin ja jätin tytöt puuhastelemaan talliin.
- No niin. Kaikki on uralla. Eli mä olen Elena, kuten varmaan olette huomanneet. Tämä on vakiotunti ja aiheena on yleisesti istuntapainotteinen koulu. Tänään mennään ihan perusjuttuja, katon tasonne ja miten ratsastatte ja siitä lähetään eteenpäin, selitin samalla kun tytöt kävelivät ratsujensa kanssa uralla.
- Eiköhän ruveta hommiin! Aluksi reipasta kevyttä ravia. Otetaan pitkille sivuille muutama käyntiin siirtyminen ja lyhyille sivuille isot pääty-ympyrät.
- Emi enemmän eteen. Kato että selkä on suorana, katse eteen ja kyynärpäihin 90 asteen kulma. Käytä enemmän lantiota, työnnä pikkusen Humua eteenpäin. Cassulla tee puolipidätteitä ja nosta kädet hieman ylöspäin. Rentouta pohjetta Lauren, juuri noin!
- Muistakaa valmistella siirtymiset puolipidätteillä, muuten tuloksena on armotonta kiskontaa ja repimistä. Voimataistelun hevonen voittaa aina! Pitäkää kyynärpäissä kulma, se auttaa pitämään tuntuman pehmeinä. Uskaltakaa käyttää lantiota ravatessa, herkillä ja eteenpäin vievillä hevosilla sitä tarvii vähemmän. Ympyröillä taivuttakaa hevosia hieman. Ei heti tarvitse liikkua oikein ja kuin GP kouluratsut, kunhan vähän saa joustoa ja myötäystä alussa, sekin riittää.
- Huh, tää on rankkaa, Lauren puhisi Cassun selästä.
- On varmasti. Mutta kun käyt mun tunneilla pari kertaa, kestät kenen tahansa tunteja, paitsi Annen ehkä, sanoin ja tytöt nauroivat.
- Pella voisi kyllä taipua hieman enemmän. Älä Iina itse taivu! Sun painopiste heittelee jos sä taivutat kylkiäsi. Hevonen korjaa tilanteen tulemalla Sun alle enemmän, sitten sä taas taivutat itteäs ja siitä syntyy noidankehä. Nyt näyttää paljon paremmalta! Vielä terävyyttä siirtymisiin niin ok. Humulla valmistele huolella, se osaa olla aika junttura, kun se sille päälle sattuu. Nojaa hieman taaksepäin ja jännitä vatsalihaksia Emi.
- Onko mulla sellasetkin? Emi kysyi ja muutama naurunpyrskähdys kuului maneesissa.
- Pitäis olla. Käytä niitä, jollei sulla ole sikspäkkiä, ajattele että sulla on, sanoin ja virnistin ohi ratsastavalle ratsukolle.
- Vaihdetaan suuntaa! Lävistäjälle Lauren kerkenä, reipasta ravia, ohjeistin ratsukoita.
- Iina vaihda kevennys, vieläkin on väärä. Juu, nyt meni oikein. Pikku reippaasti eteenpäin! Ja sama homma tähänkin kierrokseen, energistä ravia, teräviä siirtymisiä ja hieman taivutusta ympyröillä. Cassu sais taas rauhoittua hieman. Muut lisää vauhtia. Iina kantapäät alas ja rentouta alaselkää. Lauren kädet ylöspäin ja muista kulma. Humulle taas kunnon valmistelut siirtymisiin ja Pellalle lisää taivutusta.
Ratsukot tekivät työtä käskettyä ja olin suhteellisen tyytyväinen ratsukoihin. Pella yritti lusmuilla työstä, kuten Humukin. Cassu oli reippaalla tuulella ja liikkui kivasti eteen. Pikku kokeili ratsastajaansa muutaman kerran ja tuli tuloksen, ettei Saran kanssa kannatta leikkiä. Itse ratsastajat tekivät paljon työtä ja yritin kannustaa heitä mahdollisimman paljon. Otin heti tiukahkon linjan, jotta saisin ratsastajia eteenpäin ja näin ollen tyytyväisiä ”asiakkaita”.
- Nyt taas suunnanvaihto, itsenäisesti. Nyt mennään kolmikaarista kiemurauraa, noiden tötteröiden välistä. Otatte kunnon välimatkat ja istutte harjoitusraviin, sanoin ja Emin ilme tuntui muuttuvan salaperäisesti..
- Keskittykää suoristamaan ja taivuttamaan ratsunne kiemuran aikana. Nyt saatte jo ratsastaa niitä takaa eteen, mikä tehdään pyytämällä istunnalla ja pohkeilla lisää liikettä ja ottamalla pienen pieniä pidätteitä edestä. Pikku otti heti takaset paremmin alle! Nyt Sara pidä toi, niin onnistut hyvin. Lauren enemmän pidätettä. Istu vaikka vähän liikettä vastaan, juuri noin. Emi taas vähän kattoo että Humu liikkuu eteenpäin, kuten Pellakin. Taivuttakaa ratsut kunnolla ja suoristakaa heti kaarteiden jälkeen. Enemmän ulko-ohja tukea Pikulle Sara. Samaten Cassulle. Pella saisi taipua enemmän, ota kunnolla sisäohjasta, ei se rikki mene. Iina älä taas taivu! Loisto korjaus Iina! Nyt vain tehokasta reeniä ja kunnon kiemurauria.
Vaihdatin ratsukoilla suunnan ja he saivat harjoitella samaa toiseenkin suuntaan. Hevosten takajalkojen aktivointi oli hieman haasteellista varsinkin Pellalle, joka ei tahtonut taipua ja liikkua kunnolla. Cassu meni nätisti, mutta Lauren sai tehdä töitä kuitenkin. Sara ratsasti suhteellisen nätisti ja saisi muutaman onnistuneen kiemuran tehtyä. Emi ratsasti tosi tarmokkaasti Humulla ja onnistui samaan tammaa hieman hereille.
- Nyt otetaan käyntiin ja kävellään hetki. Hieno aloitus! Vähän tehokasta ravityötä ja homma luistaa. Mitäs ootte mieltä?
- Haasteellista on istua täällä Humun selässä, Emi sanoi ja virnisti.
- Sellaista se on. Kyllä sielläkin oppii istumaan, kunhan malttaa rauhassa opetella. Entäs Sara?
- Vähän on työlästä, mutta Pikku on tosi mukavan tuntuinen poni, tyttö sanoi ja silitti ruunan kaulaa.
- Pikku on ihan kiva poni, sellainen peruspolle. Aluksi kaikki tuntuu työläältä, kun opettaja huomauttelee ja karsii virheitä pois. No, Lauren kerros fiiliksiä!
- Reipasta menoa tällä kertaa, tykkään tosi paljon. Kiitti kun oot antanu palautetta, Lauren sanoi iloisesti ja tuntui olevan tyytyväinen ratsuunsa.
- Vielä Iina, kerros miltä tuntuu.
- No, Pella on ihan ookoo. Vähän tökkii toi meidän yhteistyö, mutta eiköhän se siitä, tyttö selitti ja toivon ettei hän olisi pettynyt.
- Juu, vaikeetahan se joskus on. Ei kukaan oo seppä syntyessään. Ratsastus on siitä mukava laji, että koskaan ei voi osata kaikkea.
- Sä jaksat olla positiivinen, Sara sanoi hieman sarkastisesti.
- Mun toinen nimi on Positiivisuus, vastasin mukamas puolihuolimattomasti.
- Ai, oikeen Elena Postiivisuus. Enpä haluais olla sun toppahousuissa, Iina murjaisi ja naurahdin.
- Hah! Nää on rakkaat pökät, ettäs kehtaat morkata näitä! Sanoin muka loukkaantuneesti.
- Noin, olette kävelleet riittävästi. Nyt laukataan! Laukat nostetaan pitkien sivujen alussa ja otetaan alas ennen kulmaa. Nostohan tapahtuu käynnistä, selitin ja samalla ratsastajat ottivat ohjat ja alkoivat valmistautua laukkaan.
- Emi reipas käynti ja vahva ulko-ohjan tuki koko ajan. Iina voisi käyttää sitä ulkopohjetta hieman vähemmän, ettei se Pella pukittele. Sara yrittää saada Pikun laukan rauhoittumaan ja Lauren on tarkkana ettei Cassu ennakoi. Valmistelkaa kunnolla laukannosto ja käyttäkää mieluummin sisä- kuin ulkopohjetta. Laukka nousee hevosella helpommin käyttämällä sisäpohjetta. Kannattaa asettaa myös joskus ulospäin, niin sisälapa työntyy eteen ja laukasta tulee oikeaa, eikä väärää.
- Sara istu suorassa ja pidä pohkeet kiinni Pikun kyljissä. Iina anna hieman ohjaa ja muista käsiin kulma laukassakin. Emi muuten hyvä, mutta Humun laukka on hieman vetelää. Yritä herättää se kevyesti ulkopohkeella ja anna edestä myötä. Lauren nojaa ihan pikkiriikkisen taaksepäin ja mene liikkeen mukana. Älä jännitä, älä missään nimessä kenota! Kenotus vain lisää vauhtia, sillä painopisteesi menee eteen ja hevonen lisää vauhtiaan. Noin juuri Lauren!
- Muistakaa mennä yhtä hyvin toiseen suuntaan! Nyt vaihdatte itsenäisesti suuntaa ja tehdään muutamat nostot siihenkin kierrokseen, opastin ja olin suhteellisen tyytyväinen.
- Lauren muista rentoutua ja Sara voisi käyttää enemmän alaselkää laukassa. Yrittäkää mukautua liikkeeseen ja poneilla työntäkää lantiolla hieman eteen. Tämä tuo yleensä vauhtia askeleeseen. Emi se laukka tarmokkaaksi! Nyt Iinalla menee hyvin. Pella ei enää vastustele kun sait ulkopohkeen kuriin. Huomaatkos eron?
- Juu, Pella ei enää pukittele tai mitään, tyttö vastasi tyytyväisenä.
- Noin paljon ne asiat vaikuttavat. Hyvä, että huomaat eron. Aina voi oppia virheistään ja yrittää parantaa, selitin hymy huulilla.
- Otetaan sitten rentoa kevyttä ravia. Antakaa ratsuille ohjaa ja tehkää isoja ympyröitä ja kokeilkaa temponvaihteluita istunnalla. Jännittäkää alavatsaa ja käyttäkää istuntaa ja pohkeita oikein, opetin ja paneuduin kunnolla taas oppilaisiin.
- Koittakaa itse rentoutua ja yrittäkää kunnolla! Ratsastakaa hevosia eteen alas, jotta saataisiin niiden selkälihakset käyttöön. Nyt Humu menee mukavan rennosti Emi! Yritä pieniä temponvaihteluita. Pellalla voit ottaa enemmän ohjaa takasin käteen, ettei se ihan nukahda. Cassulla voit kokeilla kanssa, vaikka se tuntuu olevan hieman pirteä Lauren. Pikku mene kanssa tosi kivan oloisesti. Vaihtakaa suuntaa ja menkää hetki toiseen kierrokseen. Sitten voidaan ottaa loppukäynnit.
Pollet tuntuivat rennoilta ja ainakin ne oltiin jäähdytelty hyvin. Annoin jokaiselle ratsastajalla kommentit ja juuri ennen kuin he tulivat alas otin yleisen puheenvuoron.
- Ensi maanantai nähdään taas! Kiitos kaikille tosi kivasta tunnista, teitä on kiva opettaa. Ensi viikolla treenaillaan taas, suunnittelen vielä vähän ohjelmaa. Mutta, nähtäillään ja hoitakaa pollet pois hyvin, sanoin ja avasin maneesin oven ja odotin että kaikki menivät pois.
Maksut kerää tähän, jotta näen helpommin kuka on maksanut : DIina & PellaIstuin Sohvalla ja kuuntelin kun muut juttelivat. Olin sen verran arka etten uskaltanut mennä mukaan keskusteluun joten tyydyin kuuntelemaan. Pian sisään astui tuntimme opettaja. Hän kyseli nimiä. Vastasin ensimmäisenä.
Kun sitten viimein opettajamme kertoi hevoset. Kun kuulin oman ratsuni aloin heti miettimään kuka se Seppeleen hevosista nyt olikaan. Sitten muistin. Suloinen gotlannin russ-poni. No, toiveeni jostain uudesta tuntipollen kokeilusta oli ainakin osunut nappiin.
Pian olimmekin jo ratsailla. Koulu tekisi minulle varmasti hyvää maaston ja esteiden jälkeen. Pella oli hiukan unenpöpperössä. Se löntysteli silmät puoli ummessa. Annoin sille hiukan pohkeita ja maiskutin. Pella reipastukin onneksi pian.
Annoin Pellalle pohkeita. Oli reipaan ravin aika. Pella lähtikin melkoista vauhtia ravaamaan. Pedättelin sitä hiukan keventäessäni parhaani mukaan. Pian tulin pääntyyn joten käänsin Pellan isolle ympytälle. Kuulin opettajan mainitsevan jotain taipuisammasta hevosesta. Yritin taivuttaa Pellaa mutta huomasin tulokseksi syntyvän vain sen että itse taivuin. No, opettajahan heti siitä moittikin. Hän kehotti myös ottamaan energisempää ravia ja rentouttaman selkää sekö laskemaan käntäpäät alas. Vilkaisin jalkoihini. Kantapäät eivät tahtoneet pysyä alhaalla mutta tein parhaani mukaan. Yritin hiukan rentoutua ja lisäsin ravia. Vihdoin tulikin pitkä sivu ja oli käynnin aika.
Kun tulimme kulmaan Pella aikoi oikoa. Yritin kääntää sitä mutta Pella meni jääräpäisesti oikomaan. "Senkin laiskuri!"tuhisin selästä. Seuraavaan oikomiseen olin nyt ainakin varautunut. Kääntäisin aina tiukasti joka kulman tästä lähin.
"Nyt taas suunnanvaihto, itsenäisesti" kuulin opettajan sanova.Tein työtä käskettyä ja vaihdoin suuntaan. "Nyt mennään kolmikaarista kiemurauraa, noiden tötteröiden välistä" kuului seuraava käsky. Katsahdin tötteröihin."Otatte kunnon välimatkat ja istutte harjoitusraviin" hän lisäsi. Nostin ravin ja ohjasin tötteröille kun aikani tuli. Kuuntelin ohjeita. Sain taas huomautuksen taipumisesta. Yritin korjata sen. Ja onneksi se onnistu! Olin tyytyväinen saamistani kehuista. Taputin Pellaa.
Vaihdoimme taas suunnan ja teimme saman uudestaan. "Mikse Pella tottele?" mietin kun se ei taipunut juuri ollenkaan. Lopusta onneksi se alkoi taipua kun opettaja oli neuvonut miten sen teen.
Otimme käyntiin. Kauhukseni hän alkoi kysellä fiiliksiä. Mutta en aikonut vastata niin kuin viime tunnilla. Vastasin rehellisesti opettajalle ja toivoin että hän kertoisi kuinka tämä sitten pitää tehdä. Mutta sitten joku alkoi puhua positiivisuudesta joten piikitin häntä takaisin.
Kun opettaja alkoi taas ohjata yritin toteuttaa ohjeita parhaani mukaan. "Kauvanko vielä tätä rääkkiä?" kysyin mielessäni.
Vihdoin oli laukan aika! Nostin Pikun laukkaan ja se lähtikin innokaasti laukkaamaan. Kauhukseni teki vieläpä pari pukkiakin mutta pysyin kyydissä. Sainkin onnekseni ohjeita tuon pukki laukan estoon ja toteutin ohjetta parhaani mukaan. Pella lopettikin pukittelemisen sen sileän tien.
Tuli kulma ja Pikku yritti oikoa. Yritin ohjata sitä sivusta mutta se oikoi kumminkin. Sain onneksi tähänkin pulmaan apua. "Anna ohjaa...." mutisin. Seuraava kulma onnistuikin onneksi paremmin.
Vaihdoimme suunnan ja laukkasimme toiseenkin suuntaan. Ja... Pella totteli! En tiedä johtuiko se ohjeista vaiko suunnasta. Oletin kumminkin että oikea vastaus oli: ohjeista. Kun opettaja sitten kysyi huomaanko eron vastasin tyytyväisesti tuohon kysymykseen.
Siirryimme raviin. Pella meinasi nukahtaa ja opettajakin reagoi siihen antamalla taas kullan arvoisen ohjeen. Otin ohjia lisää ja Pella "heräsikin" heti. Pian "saimme" taas vaihtaa suuntaa ja ottaa loppu käynnin. "Vihdoin rääkki on loppu!" mietin ja taputin Pellaa.
Pian ohjasimmekin keskelle ja nousimme selästä. Hoitajat tulivat hakemaan hoitsujaan. Ja minua tuli hakemaan äitini. Pölpötin autossa kaikki saamani ohjeet vaikkei äitini juurikaan kuunnelut. Häntä kun ei hevoset kiiinnosta.
Kiitos nopeasta maksusta Iina! Toivottavasti et saanut mitään traumoja tms =)Sara & PikkuMaksu Tunnille 1:
Huoneessa nyt istuttiin, Elenaakin puhuteltiin.
Pian sain tietää pienestä Pikusta, ilopilleri taisi suuhun supista.
Kuntoon menin ruunaa laittamaan, kiltti poni vaik jekut osataan.
Vihdoinkin on varusteet päällä, maneesissa jalustimia säädellään.
Urallakin jo kävellään, kiemuroita päätellään.
Pieni Pikku reippaasti ravaa, vaikkei tie oo ihan vapaa.
Kiemurat hienosti vääntää, ei Elenan sentään tarvitse kääntää.
Laukkoja odotellen, fiiliksiä jo kertoilen.
Seuraavaksi ulkopohkeet, kaikki maailman GP ohjeet.
Onhan tunti kiva kyllä, en mä sentään rääkkiin yllä.
Nosti pian jo Pikku laukan, pieni poni vauhtiin pannaan.
Pidätteitä mä jö piinaan, niille ei haasteta riitaa.
Nyt ei enää ongelmia synny, käyntiin siirrymme rauhalliseen jo.
Hienoja juttuja ratsastuksesta opetellaan, pian on aika silti jo lopetella.
Kiitetään Elenaa tunnin pidosta, seuraavaksi huolehditaan Pikun talliin vedosta.
Hoitaja haluaa ponin huolehtia, joten jätän Pikun harjauksen varaan.
"Oli niin mahtavaa", mietin kun autossa istun vaan.
Tosi kiva kun maksat näin nopeasti! Tosi kiva runo, hienosti tehty ja pituuttakin on.-EEmi & Humu Tulin tallille vähän puolen jälkeen, näin siellä joitakin tyyppejä mutta ne eivät tainneet olla tunnille tulijoita. Suunnistin ilmoitus taululle Emi - Humu - hmmm.. ölisin taulukon edessä, onnekseni huomasin Elenan takanani - mitä? eikö ratsu ollut hyvä? Elena kysyi kummastelle. - joo.. ihan, mut oon menny sil kaks tuntii peräkkäin... vastasin hieman yllättyneenä ja säikähdyksissäni Elenan kova äänisyyttä. - tarvitseeko vaihtaa ratsu? tuo kysyi kuin mikäkin fysiikan ope. - ei tarvitse! Humu on ihan kiva mennä! vastasin nopeasti ja suunnistin tutulle Humun karsinalle. Shina oli siellä - moi, mä oon Emi! ja sä oot varmaan....Shina? Kysyin hieman ujoillen. - Joo, oon mä. Harjasin Humun valmiiks että ei oo niin paljoo työtä jos ois ollu kiire. Mut taidanki tästä lähtee, äiti pyys just syömään. Moikka! tyttö selitti hieman pitemmin mitä kuvittelin. - Moidoo! huikkasin ja hymyilin. Menin hakemaan satulaa ja otin samalla myös suitset.
Maneesissa nousin matalan Humun selkään, tuossa se näytti vain jättimäiselle shettikselle. Kiristin satulavyön selästä käsin ja laitoin jalustimet hieman pidemmiksi. - voinko mennä ravissa harjotus ravia, kun sitä ois vähän treenattava? kysyin Elenalta. - Totta kai, mut kevennä alus et saahaan nää pollet sit verryteltyyn kunnolla! . kuului vastaus vierestäni. - laita pohetta vähän taakse päin ja ota enemmän kulmaa käsiisi. Elena korjaili lopuksi istuntani. Laitoin hieman paremmin pohkeet ja tunsin heti oloni paremmaksi.
- Humu ei oio niitä kulmia siellä! ja kaikki kevyttä ravia! Kuulin Elenan hauskan karjaisun ja otin onemmän pohkeilla tuntumaa. yks,kaks,yks,kaks... kevensin hyvässä ja reippaassa tahdissa. - emi käytä enemmän vatsalihaksia ja yritä sitten! kuulin taas Elenan opetuksen. - jaha, ja onkos mulla sellasetki? sanoin ja repesin nauruun. - no jos ei sixpäkciä niin leiki et olis. Elena yritti vastata hyvin positiivisesti. Olin juusi äsken käynyr estetunnilla joten olin hieman uupunut.
- Kaikki halukkaat nostaa täällä kulmassa laukkaa, ja yritetään saada ponskeja vähän tuntumalle. Elenan painostava ääni kuului taas mikrofoniin. - joo joo.. mumisin itsekseni. * Maisk, laukka pohkeet* annoin Humulle hieman ohjaa ja sain se kulkemaan suht koht muodossa, se olisi halunnut laukkailla kuin päätön kana, mutta en antanut sen karkailla. Istuin tiiviisti Humun narisevassa satulassa.
teimme lopuksi paljon kaartoja ja menimme puomeja. - kaikki tulevat yksitellen käymään luonani, korjaan teidän virheenne. Ensin Iina ja Pella sit Emi ja Humu sitten Lauren ja Cassu ja tietysti häntä päässä Sara ja Pikku, joka juuri tällä hetkellä näytti omat pienet pään viskonta temput |?| Meidän vuoromme koitti, ohjasin Humun Elenan viereen ja yritin istua mahdollisimman hyvin. - Laita varpaat meno suuntaan ja pohetta hieman taaemmas, se ei saisi olla vyön edessä, ja istu itsekkin vähän taaempana. Elena opetti. - kiitos. sanoin ja ohjasin Humun uralle. väliin Elena vielä sanoi: - kaikki jo "arvostelussa" käyneet menette loppu käynnit melko vapaasti.
tallissa:
laittelin Humun varusteita telineisiin. Palasin ponin luokse ja annoin kiitokseksi porkkanan ja halasin sitä. - Kiitos kivasta tunnista Elena! ens tunnilla haluisin kokeilla Siiriä tai Pampulaa.. sanoin ja menin ulos.
Toivottavasti oli hauskaa! Sulla on oikein tehomaanantai, jos olet Roosan estevakkarillakin. Täytyy vähän katsella millä siellä menet, ettet mene kahta tuntia peräkkäin samalla pollella, tää oli mun moka! Ja vaikka tunnu pelottavalta, niin saa sanoa toiveita jne, lupaan etten syö ketään -E Lauren & Cassu- … Lauren Cassulla …
Hymy kohoaa huulilleni, enkä ehdi lainkaan ajatella muiden tyttöjen ratsuja. Olen ratsastanut Cassulla aikaisemminkin, Josefiinan pitämällä koulutunnilla. Kokemus oli mahtava, joten en voi kuin odottaa innolla tulevaa. Muut kolme tuntuvat yhtä tyytyväisiltä, mikä vain lisää pirteää tunnelmaa.
- Teillä on puoli tuntia aikaa laittaa pollet kuntoon, sitten kaikki maneesille, Elena toteaa häviten jonnekin pääoven suuntaan. Hassua sinänsä, että kaikki muut tunnille tulevat nelijalkaiset ovat ponikokoisia Cassua lukuun ottamatta. Itsekseni hyräillen lähden puoliverisen karsinaa kohti.
- Terve taas, huikkaan ruunalle joka kohottaa päätään ja höristää korviaan. En halua käyttää liikaa aikaa ylimääräiseen, joten aloitan saman tien harjaussession. Saan kiittää onneani, ettei Cassu ole helposti itsensä likaavaa sorttia ja on vieläpä helppo laittaa kuntoon. Se seurailee puuhiani tarkkaavaisena eikä yritäkään liikkua viimeistellessäni harjauksen luonnonharjalla. Nappaan vielä kavioista kaiken ylimääräisen pois ja kipaisen hakemassa sekä omat, että hevosen varusteet. En huomaa minkäänlaista vastaanhangoittelua sujauttaessani satulan selkään, kiristäessäni vyön ja tarjotessani ruunalle kuolaimia ja olemmekin pian täysin valmis ratsukko.
Neljä hevosta kävelee uralla pää rennosti alhaalla, jättäen jälkeensä hiljaisen töminän. Kuuntelen Elenan puhetta mukaillen Cassun reippaita liikkeitä. Se tuntuu olevan erityisen virkeällä tuulella, enkä pahastu vaikka onkin. Hyvä vaan kun ei tarvitse joka toisella askeleella käskeä eteenpäin.
- No niin, voitaisiin ruveta töihin. Ihan vaan kevyttä ravia uralla ja yrittäkää saada hevoset kulkemaan reippaasti. Päätyihin isot ympyrät ja pitkille sivuille voi tehdä muutaman käyntisiirtymän, ihan pari askelta vaan, Elena ohjeistaa kuuluvalla äänellä jääden seuraamaan sivusta lämmittelyämme. Hän ei kuitenkaan kauaa ehdi vaieta, kun on jo aika alkaa korjaamaan istuntavirheitä.
- Älä anna Cassun kaahottaa ympäriinsä vaan pidätteitä niin että saat sen kuulolle. Kädet pois kaulalta, nosta niitä pikkuisen ylemmäs ja pohje rennoksi. Hyvä!
Noudatan ohjeita kykyjeni mukaan samalla, kun keskityn taivuttamaan ruunaa volteilla ja tekemään siirtymiset mahdollisimman pehmeästi. Aluksi Cassu tuntuu hivenen jäykältä kuten aina näin alkutunnista, mutta tiedän sen vetreytyvän ajan mittaan. Puoliverisellä on sen verran virtaa, ettei se mielellään hidasta vauhtiaan kun olisi aika kävellä. Pienet pidätteet eivät tunnu auttavan, joten istun tiiviimmin satulaan ja valmistelen paremmin, jolloin hevonen alkaa kummasti kuunnella.
- Huh, täähän on rankkaa, puhahdan virnistäen työskenneltyämme hetken aikaa. Kovin usein en ole sitä mieltä, että ratsastustunti ottaa voimille, mutta Elena on selvästi hyvä opettaja eikä anna meidän löysäillä. Parempi niin, en minä ihan turhan takia valmennukseen tullut.
- Ootas vaan kun pariin kertaan käyt mun tunneilla niin kestät varmasti kaikkien muidenkin tunnit. Tai no, Annesta en tiedä, tyttö vastaa saaden aikaan pari naurunpyrskähdystä. Hymyilen tälle ohi mennessäni ja keskityn jälleen ratsastukseen. Teemme samaa tehtävää vielä tovin ennen seuraavaa käskyä.
- Sitten vaihdetaan suunta lävistäjällä. Lauren kärkenä Cassun kanssa. Reipasta ravia ja sama homma tähän kierrokseen, Elena kajauttaa saaden meidät terästäytymään. Toisin kuin kolme muuta minun ei tarvitse ruunaa eteenpäin ajaa. Se liikkuu letkeästi pidentäen lävistäjällä askelta entisestään jolloin kuulen pyynnön rauhoitella ratsuani hitusen.
- Nosta taas niitä käsiä vähän, Lauren. Ne ei sais lötköttää siellä hevosen kaulalla!
Minua suoraan sanottuna turhauttaa se, etten koskaan osaa korjata juuri tuota käsien virhettä. Siitä huomautetaan joka ikisellä ratsastustunnilla, mutta aina ne pääsevät valahtamaan. Ei sillä, hyvä vain kun ridaopet muistuttavat. Itse itseäni ärsytän kun en muista noita lukuisia ohjeita.
Itsenäisen suunnanvaihdon jälkeen saamme luvan työstää hevosia kolmikaarisella kiemurauralla.
- Muistakaa suoristaa ja taivuttaa kunnolla, saa alkaa ratsastamaan vähän takaa eteen, Elena kertoo ja jää seuraamaan työskentelyä. Istun harjoitusraviin ja mukailen liikettä mahdollisimman tasaisesti tehden samalla pieniä pidätteitä. Ne ovat ilmeisesti liian pieniä Elenan seuraavasta kommentista päätellen.
- Enemmän pidätettä Cassulle, ei se hevonen huomaa ollenkaan jos vaan pikkusen hiplaat niitä ohjia, hän nauraa. Ruunikko alkaakin pyöristyä varsin hyvin noudattaessani ohjeita. Välillä suoristus jää väliin, sillä Cassu painelee varsin vinhaa vauhtia eteenpäin. Hidastan sitä pidättein ja saan sen jälleen kuulolle. Puoliverinen menee muutaman kiemurauran jälkeen oikein nätisti ja vauhtikin pysyy hyvänä.
- Nyt voitte ottaa käyntiin niin kävellään hetki. Nyt on ravihommia työstetty, miltä vaikuttaa?
Kuuntelen muiden mielipiteitä tunnista ja herään mietteistäni vasta oman vuoron tullessa.
- Reippaastihan tää kulkee, tykkään tosi paljon. Ja kivasti annat palautetta, vastaan tyytyväisenä. Cassu venyttää nautinnollisesti kaulaansa kävellessämme, mutta hommat eivät vielä ole ohi. Muutaman rauhallisen kierroksen mentyä Elena ottaa taas komennon.
- Sitten laukattais. Nostatte pitkien sivujen alussa ja ennen kulmaa otatte alas. Nostot käynnissä.
Olemme ehtineet kerätä ohjat ja valmistautua laukkatyöskentelyyn. Jostain syystä tuntuu, että Cassu arvaa mitä on luvassa.
- Oo tarkkana ettei Cassu ennakoi, opettajamme muistuttaa jatkaen selittämistä sisäpohkeen merkityksestä nostossa. Pidän ruunan kuulolla koko ajan ja kulmaan tultaessa siirrän pohjetta hiukan eteen, jolloin hevonen hypähtää energiseen laukkaan. Pitkän sivun toiseen päähän ei ole valtava matka, joten pian alan hidastelemaan ratsuani. Se ei mielellään palaa käyntiin, mutta tekee työtä käskettyä. Seuraavalla laukkapätkällä saan hyviä ohjeita.
- Nojaa pikkiriikkisen taaksepäin ja pysy rentona. Ei saa kenottaa, silloin vauhti vain kiihtyy kun painopiste siirtyy. Noin juuri!
Muutaman noston jälkeen vaihdamme vielä suunnan ja sama juttu edelleen. Cassu kuuntelee yhä paremmin, eikä Elenankaan tarvitse enää huomautella istunnastani.
- Ja sitten loppuun kevyttä ravia. Ohja saa vähän valua, yrittäkää saada hevoset rennoiksi, tyttö sanoo lopulta. Päästän ohjia hitusen sormieni välistä ja liikuttelen kuolainta kevyesti. Cassu pärskähtää rennosti ja taipuu hyvin pääty-ympyröillä. Pitkillä sivuilla teen temponvaihteluja osaamisen mukaan ja yllättävää kyllä ruuna hidastaa raviaan melko mallikkaasti – tosin ohjaa pikkuisen apuna käyttäen.
- Voit sä Cassuakin ratsastaa eteen ja alas, se vaan on nyt aika pirtsakalla tuulella, Elena myhäilee minulle. Loppua kohden hevonen meneekin mukavassa muodossa, vauhtia piisaa silti edelleen. Ja itse en voi muuta kuin olla tyytyväinen ratsuuni.
Viimein koittaa loppukäyntien aika. Vaikka tunti on ollut rankka, voisin mielelläni viettää Cassun selässä vielä muutaman tovin. Jokainen saa lyhyen kommentin kuluneesta tunnista ja pian on aika lopettaa.
- Kädet, kädet. Muista kädet, Elena virnuilee hypätessäni alas satulasta. Näytän tälle leikilläni kieltä ja nostan ripeästi jalustimet.
- Kiitos kaunis tunnista. Mä jätän kuules kädet enskerralla kotiin, niin ei oo mitään valitettavaa, naurahdan sarkastisesti Elenalle, joka seuraa ratsukkoja ulos maneesista.
Eli iso kiitos tunnista! Tuli opittua paljon : DD
Kiitos nopeasta maksusta! Tosi pitkä maksutarina, mukavaa että jaksat kirjoittaa. Lisäksi oli mukavaa huumoria, joka piristi ankeaa maanantaita kummasti ;DJos makselette aina tunnit näin nopeasti niin ansaitsette jonkun palkinnon! Juku, mikä maksuvauhti..=). KIITOS teille! Mun opetus voi olla suoraa ja kirjoitan tökerösti, mutta ketään en tahallani ota silmätikuksi. Yritän laittaa aina vähän kehujakin jokaiselle tarinassa.