Post by Cindy on Dec 22, 2008 17:58:01 GMT 2
Tervehdys!
Annelta luvan saatuani, päätin viedä teidät kunnon maastolenkille täysin satulatta 15.02.2009! Tarkoituksena olisi siis kehittää tasapainoa, nauttia luonnosta ja eritoten maistella vauhtia hevosen paljaasta selästä käsinkin!
Reittiä en ole vielä päättänyt, sillä sen saatte tietää itse kehystarinassa, joka ilmestyy todennäköisesti parisen päivää ennen virallista päivämäärää. Maksujen täytyy tulla tähän topickiin viimeistään viikon kuluttua tuosta päivämäärästä, enempää armonaikaa ei anneta! Kannattaa siis katsoa, onko tuo päivämäärä sinulle hyvä. (=
Kaikki tulevat omilla hoidokeillaan, sillä vauhti + satulatta + vieras hevonen ei käy tällä kertaa päinsä! Ilmoittauduthan siis omalla tai hoitohevosellasi. Tällä kertaa otan maastolenkille seitsemän henkeä, toivotaan, ettemme suuresti kolaroi ja ratsut käyttäytyvät!
OSALLISTUJAT Olen koonnut alle lähtöjärjestyksen.
Cindy - Kalle
Nana - Sikke
Elkku - Eppu
Carkki - Palmikko
Karoliina - Aksu
Jokeri - Floora
Hina - Tiia
Fiona - Pikku
TÄYNNÄ!
HUOM!! Päivämäärä muuttunut!
Tarina ::
Tervehdin tuntilaisia, jotka puunasivat ratsujaan lähtökuntoon. Itse olin kiinnittänyt Kallen käytävälle ja hoitanutkin sen ennätysajassa hieman aikaisemmin. Enää tarvitsi hakea suitset ja hölmöläiseni olisi täysin valmis. ''Muistakaapas, että tänään ei satuloita köytetä heppojen selkiin!'' huutelin vielä tuntilaisilleni ja katosin satulahuoneen uumeniin hakemaan suitsia.
''Valmiita?!'' kysyin ratsukoilta, jotka heilauttivat innokkaasti päitään. Kaikki näyttivät kovin jännittyneiltä, koska kyseessä oli vauhdikas maasto ilman satuloita. ''Ja muistakaa sopiva ohjasote heti alkuun. Ei sitten tarvitse hevosia noutaa toiselta puolelta metsikköä ja toiselta ratsastajia'', jatkoin hymähtäen ja ohjasin Kallen kävelemään maastotien alkuun.
Nana, ratsunaan Sikke kävelivät aivan perässämme. Hevonen näytti puhkuvan intoa talvisessa maisemassa. Nanan jälkeen tulivat Elkku sekä Eppu, hekin hyvin vireässä kunnossa. Elkku tosin oli valitellut jo heti alussa ärsyttävää koulupäivää ja oli nukahtamaisillaan Epun rauhoittavien askelien pariin. Heidän jälkeen tulivat Palmikko ja Carkki, jotka näyttivät olevan todella hilpeällä tuulella hekin. Palmikko touhusi omiaan ja leikki kuolaimella. Eipä ollut sen tamman tapaista, ei! Palmikon lähes hännässä kävelivät ratsukko Karoliina ja Aksu. Tyttö keskittyi reippaasti olennaiseen raaputtaen toisella kädellään sievästi rauhallisen ponin kaulaa. Jokeri näytti olevan todella valpas ratsunsa selässä, sillä Floora hirnui kaihoisasti ja yritti tuntea tallin lämmön sisällään. ''Yritä saada se rauhoittumaan, Jokke! Emmehän kai halua, että salamannopeasti itket ojanpohjalla ja Floora omassa karsinassaan henkeä vetäen? Emme tietenkään! Noin, nyt näyttäisi paremmalta'', ohjastin ratsukkoa. Heidän takanaan tallustelivat Hina ja Tiia, jokseenkin todella väsyneen näköisenä molemmat. Ajattelin kuitenkin, että maaston täytyisi piristää heitä ja siirryin katsomaan viimoista ratsukkoa, Fionaa ja Pikkua. He kävelivätkin täysin rauhassa ja omia aikojaan, Pikun nuuhkiessa luonnon voimia. Suloista.
''Ravataan!'' hihkaisin ja painoin jalkani Kallen kylkiin. ''Muistakaa sopiva ohjasote! Hevosten täytyy pysyä hallinnassanne koko ajan! Kohta saavumme Pyöstin vuorelle ja siitä ravailemme yhä eteenpäin laukkasuoralle. Siellä pitää olla valppaina, eikä kisailla saa!'' ohjastin omia tuntilaisiani. Nana näytti olevan hyvin keskittynyt ja kuunteli valppaasti ohjeistustani. Jokerilla oli hieman ongelmia saada Floora keskittymään. ''Juttele sille, herättele sitä ja yritä saada se keskittymään! Yritä saada se herkäksi ja valppaaksi!'' hymyilin. Kohta kaikki ratsastivat innoissaan ravia ja hevoset nostelivat jalkojaan tiuhaan tahtiin. ''Tulemme nyt Pyöstin vuorelle, ottakaa enemmän ohjaa, jos mahdollista'', ohjasin heitä ja noudatin myös itse omaa neuvoani. Kalle ei näyttänyt pitävän siitä lainkaan ja heitteli päätään kuin vimmattu. Kun katsahdin taakseni huomasin, kuinka peränpitäjä Fiona ja Pikku heittivät iloista pukkiravia – olihan heillä omaa tilaakin semmoiseen. ''Höpsö Pikku! Yritäpäs saada sekin keskittymään, Fiona! Vaikka kyllähän tuossa on kivan paksu lumi alla, jos sinne meinasitte pöngertää'', nauroin, mutta keskityin taas ohjaamaan Kallea ja tuntilaisiani. Hinalla ja Tiialla sujui mainiosti, tammalehmä olikin todella reippaalla tuulella – ehkä se oli säästellyt voimiaan kohta alkavalle laukkasuoralle! Ajatuksiani häiritsi Siken hörinä ja pörinä, Nanan leikkisä nauru ja Aksun pörinä takaisin Sikelle. ''Eihän täällä omia ajatuksiaan kuule.. Mutta nyt, nyt tulemme laukkasuoralle ja muistakaa – ei sitten kisailuja, jotta ei tapahdu mitään! Suunnitellaan sitten semmonen maasto erikseen!'' hymähdin ja annoin Kallelle varovasti laukkapohkeet. Se oli todella kuuma ja herkkä nyt jostakin syystä.
Laukkapätkä sujui mahtavasti, hevoset laukkasivat intoa täynnä ja ratsastajat saivat väistellä kavioista sinkoavia lumipalloja. ''Hyvin meni, tytöt!'' huudahdin takana tuleville lumiukoille. ''Sanoin Jaakolle, että laittaa kaakaot valmiiksi teille – olette kai sen tarpeessakin?'' hymyilin ja vilkaisin taakseni. Hevoset tarpoivat paksussa lumihangessa, eivätkä olleet yhtään hengästyneitä – vain Pikku huohotti ohuesti talvi-ilmassa. ''Mä ainakin olen kaakaon tarpeessa'', Nana henkäisi. ''Ja mä!'' muut hihkaisivat yhteen ääneen.
Annelta luvan saatuani, päätin viedä teidät kunnon maastolenkille täysin satulatta 15.02.2009! Tarkoituksena olisi siis kehittää tasapainoa, nauttia luonnosta ja eritoten maistella vauhtia hevosen paljaasta selästä käsinkin!
Reittiä en ole vielä päättänyt, sillä sen saatte tietää itse kehystarinassa, joka ilmestyy todennäköisesti parisen päivää ennen virallista päivämäärää. Maksujen täytyy tulla tähän topickiin viimeistään viikon kuluttua tuosta päivämäärästä, enempää armonaikaa ei anneta! Kannattaa siis katsoa, onko tuo päivämäärä sinulle hyvä. (=
Kaikki tulevat omilla hoidokeillaan, sillä vauhti + satulatta + vieras hevonen ei käy tällä kertaa päinsä! Ilmoittauduthan siis omalla tai hoitohevosellasi. Tällä kertaa otan maastolenkille seitsemän henkeä, toivotaan, ettemme suuresti kolaroi ja ratsut käyttäytyvät!
OSALLISTUJAT Olen koonnut alle lähtöjärjestyksen.
Cindy - Kalle
Nana - Sikke
Elkku - Eppu
Carkki - Palmikko
Karoliina - Aksu
Jokeri - Floora
Hina - Tiia
Fiona - Pikku
TÄYNNÄ!
HUOM!! Päivämäärä muuttunut!
Tarina ::
Tervehdin tuntilaisia, jotka puunasivat ratsujaan lähtökuntoon. Itse olin kiinnittänyt Kallen käytävälle ja hoitanutkin sen ennätysajassa hieman aikaisemmin. Enää tarvitsi hakea suitset ja hölmöläiseni olisi täysin valmis. ''Muistakaapas, että tänään ei satuloita köytetä heppojen selkiin!'' huutelin vielä tuntilaisilleni ja katosin satulahuoneen uumeniin hakemaan suitsia.
''Valmiita?!'' kysyin ratsukoilta, jotka heilauttivat innokkaasti päitään. Kaikki näyttivät kovin jännittyneiltä, koska kyseessä oli vauhdikas maasto ilman satuloita. ''Ja muistakaa sopiva ohjasote heti alkuun. Ei sitten tarvitse hevosia noutaa toiselta puolelta metsikköä ja toiselta ratsastajia'', jatkoin hymähtäen ja ohjasin Kallen kävelemään maastotien alkuun.
Nana, ratsunaan Sikke kävelivät aivan perässämme. Hevonen näytti puhkuvan intoa talvisessa maisemassa. Nanan jälkeen tulivat Elkku sekä Eppu, hekin hyvin vireässä kunnossa. Elkku tosin oli valitellut jo heti alussa ärsyttävää koulupäivää ja oli nukahtamaisillaan Epun rauhoittavien askelien pariin. Heidän jälkeen tulivat Palmikko ja Carkki, jotka näyttivät olevan todella hilpeällä tuulella hekin. Palmikko touhusi omiaan ja leikki kuolaimella. Eipä ollut sen tamman tapaista, ei! Palmikon lähes hännässä kävelivät ratsukko Karoliina ja Aksu. Tyttö keskittyi reippaasti olennaiseen raaputtaen toisella kädellään sievästi rauhallisen ponin kaulaa. Jokeri näytti olevan todella valpas ratsunsa selässä, sillä Floora hirnui kaihoisasti ja yritti tuntea tallin lämmön sisällään. ''Yritä saada se rauhoittumaan, Jokke! Emmehän kai halua, että salamannopeasti itket ojanpohjalla ja Floora omassa karsinassaan henkeä vetäen? Emme tietenkään! Noin, nyt näyttäisi paremmalta'', ohjastin ratsukkoa. Heidän takanaan tallustelivat Hina ja Tiia, jokseenkin todella väsyneen näköisenä molemmat. Ajattelin kuitenkin, että maaston täytyisi piristää heitä ja siirryin katsomaan viimoista ratsukkoa, Fionaa ja Pikkua. He kävelivätkin täysin rauhassa ja omia aikojaan, Pikun nuuhkiessa luonnon voimia. Suloista.
''Ravataan!'' hihkaisin ja painoin jalkani Kallen kylkiin. ''Muistakaa sopiva ohjasote! Hevosten täytyy pysyä hallinnassanne koko ajan! Kohta saavumme Pyöstin vuorelle ja siitä ravailemme yhä eteenpäin laukkasuoralle. Siellä pitää olla valppaina, eikä kisailla saa!'' ohjastin omia tuntilaisiani. Nana näytti olevan hyvin keskittynyt ja kuunteli valppaasti ohjeistustani. Jokerilla oli hieman ongelmia saada Floora keskittymään. ''Juttele sille, herättele sitä ja yritä saada se keskittymään! Yritä saada se herkäksi ja valppaaksi!'' hymyilin. Kohta kaikki ratsastivat innoissaan ravia ja hevoset nostelivat jalkojaan tiuhaan tahtiin. ''Tulemme nyt Pyöstin vuorelle, ottakaa enemmän ohjaa, jos mahdollista'', ohjasin heitä ja noudatin myös itse omaa neuvoani. Kalle ei näyttänyt pitävän siitä lainkaan ja heitteli päätään kuin vimmattu. Kun katsahdin taakseni huomasin, kuinka peränpitäjä Fiona ja Pikku heittivät iloista pukkiravia – olihan heillä omaa tilaakin semmoiseen. ''Höpsö Pikku! Yritäpäs saada sekin keskittymään, Fiona! Vaikka kyllähän tuossa on kivan paksu lumi alla, jos sinne meinasitte pöngertää'', nauroin, mutta keskityin taas ohjaamaan Kallea ja tuntilaisiani. Hinalla ja Tiialla sujui mainiosti, tammalehmä olikin todella reippaalla tuulella – ehkä se oli säästellyt voimiaan kohta alkavalle laukkasuoralle! Ajatuksiani häiritsi Siken hörinä ja pörinä, Nanan leikkisä nauru ja Aksun pörinä takaisin Sikelle. ''Eihän täällä omia ajatuksiaan kuule.. Mutta nyt, nyt tulemme laukkasuoralle ja muistakaa – ei sitten kisailuja, jotta ei tapahdu mitään! Suunnitellaan sitten semmonen maasto erikseen!'' hymähdin ja annoin Kallelle varovasti laukkapohkeet. Se oli todella kuuma ja herkkä nyt jostakin syystä.
Laukkapätkä sujui mahtavasti, hevoset laukkasivat intoa täynnä ja ratsastajat saivat väistellä kavioista sinkoavia lumipalloja. ''Hyvin meni, tytöt!'' huudahdin takana tuleville lumiukoille. ''Sanoin Jaakolle, että laittaa kaakaot valmiiksi teille – olette kai sen tarpeessakin?'' hymyilin ja vilkaisin taakseni. Hevoset tarpoivat paksussa lumihangessa, eivätkä olleet yhtään hengästyneitä – vain Pikku huohotti ohuesti talvi-ilmassa. ''Mä ainakin olen kaakaon tarpeessa'', Nana henkäisi. ''Ja mä!'' muut hihkaisivat yhteen ääneen.