|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Aug 22, 2008 19:12:42 GMT 2
19.8.08~ Syksyinen aamu
Vedin vetoketjun korviin asti ja kietaisin kaulahuiviani tiukemmalle. Hengitykseni huurusi koleassa syysilmassa, kun astuin ulos tallista. Kävellessäni tallipihan poikki kaunis myöshäiskesän aurinko levitteli säteitään ja sai kaiken kylpemään kullanhohtoisessa valossa. Hevoset käyskentelivät tarhoissaan ja nyhtivät lyhyttä, aamukasteista ruohoa. Hevosten päät ponnahtivat ylös, kun nojasin aitaan ja päästin kohmeisilta huuliltani kimeän vihellyksen. Tunnistin päiden joukosta kauniin, koveran pään ja pienet, sirot korvat, jotka kuuluivat ponilleni Mankille. Toistin vihellyksen ja hepat ravasivat yhtenä mylläkkänä portille.
-Ei Pella, minulla ei ole herkkuja. Hei Anttu..luihuliini.,lisäsin, kun Anttu veti korvansa luimuun ja näykkäisi ilmaa. -Piccolo, pieni mies.. Ja tietenkin Aksuliini, miten saatoinkaan unohtaa, jatkoin listaani suu virneessä, kun huomionkipeä poni työnsi päänsä syliini makupalojen toivossa.
Manki kinusi huomiotani, enkä ollut huomaavinaankaan, vaan silittelin ja rapsuttelin muita sen lajitovereita. Pian poni kuitenkin tuuppasi minua niin kovaa, että meinasin kaatua jäisellä hiekkatiellä. Nauraen ponin konsteille rapsutin sen otsaa ja se hörisi nautinnollisesti.
- Do you wanna go in?
Sujautin riimun ponini päähän ja ohjasin sen portista ulos. Aurinko oli jo noussut metsänlaidan yläpuolelle ja sai ponini karvan hohtamaan kultaisena. Talutin sen lämpimään talliin, jossa Elli oli juuri jakamassa heiniä.
- Huomenta, aamuvirkku! Hän sutjautti ja sulki karsinanoven.
- Huomenta, huomenta, sanoin ja talutin ponini heinäkärryjen ohitse.
- Jos kerran sitä noin virkeitä ollaan, niin voisitkohan jakaa heinät ponillesi, se on ainoa, joka ei ole vielä saanut.
- Yes, madam, virnistin ja sumplin ponini karsinaan.
Kahmaisin itselleni sylillisen heinää ja pudotin karsinaan. Pyyhkäisin käsivarteni oljista ja katselin ahmattiponiani, joka nyhti ison tukun heinää. Harpoin satulahuoneeseen ja nostin maasta haalean vaaleansinisen harjapakin ja kiikutin sen karsinan eteen. Nappasin kumisuan käteeni ja vilkaisin kelloa: 6.45. Rutkasti aikaa siis kouluunlähtöön. Hieroin pyörivin liikkein ruunani karvapeitettä, ja pian se alkoi näyttää puhtaalta. Manki oli leikkituulella; se nappasi pölyharjan, pudotti sen lattialle ja alkoi tökkiä sitä turvallaan.
Viimeistelin työni pölyharjalla, ja taputin ponia pepulle.Silitin ponin kaulaa hetkisen,suljin karsinan oven ja suuntasin kohti hoitajanhuonetta. Vaihdettuani vaatteet vein ponin takaisin laitumelle, ja se lähti portilta riemukkaasti pukitellen.
Kotvan kuluttua polkaisin pyörälläni pois tallipihasta ja heilautin kättäni Humua ja Palmikkoa taluttavalle Ellille.
Irene&manki<3
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Sept 12, 2008 19:41:27 GMT 2
Vihdoin minäkin sain tämän raapustettua...
Polkaisin Mankin liikkeelle ja sumplin sen kohti ensimmäistä estettä. Poni kävi selvästi ylikierroksilla, ja ennakoin estettä nousemalla satulassa pystyyn hieman liian aikaisin ja pidättämällä ponia ennen estettä. Olin hieman jäljessä hypyssä, mutta tarrasin harjaan kuin takiainen ja puristin polvilla satulaa. Teimme mallikkaan kurvin seuraavalle esteelle, kokosin ohjat ja puristin pohkeilla. Manki ponkaisi ja venytti selkäänsä. Ruuna liisi esteen yli ja heitti pari ilopukkia. Siirryin epätasapainoiseen kiitoraviin. Kukka huomautti oikeutetusti istunnanennakoinnistani, kun ravasin muitten luokse tukka putkella.
Vielä ennen tunnin loppua järjestimme "ratsasta-rallin", jossa kilpailimme Lilly-Marieta ja Bertiä vastaan. Kukka vihelsi pilliin, ja ponini pongahti vauhtiin pelkästä säikähdyksestä. Bertin kavoista kuuluva kumina oli aivan kannoillamme, joten ajoin poniani eteenpäin. Ensimmäinen este ilmestyi kuin varkain eteemme, ja ponini ponnisti aivan liian kaukaa. Meinasin liusua selästä, mutta ihmeen kaupalla pysyin selässsä. Löin nenäni satulan etukaareen, ja se rusahti ilkeästi.
Kun sain keploteltua itseni uudestaan selkään, huomasin, että olimme suht-koht tasaisia Lillyn ja Bertin kanssa. Mutta kohtalolla oli näppinsä pelissä, ja Bert kielsi toisella esteellä. Hidastin vauhtia hieman, ja laukkasimme ensimmäisinä maaliin. Pysäytin ponini ja jäin odottamaan, kunnes Lilly ja Bert rantautuivat. Nauroimme ja läpsimme käsiämme yhteen, kunnes siiryimme loppuverryttelyyn, ja siitä rentoon käyntiin pitkin ohjin.
Hulluttelimme vielä pesupaikalla, kun viilensimme hevosia. Hoidettuamme hevoset Kukka huikkasi meidät hoitajainhuoneeseen, jossa hetken päästä nauroimme katketaksemme pähkähulluille ilmeille, joita Kukka oli napsinut kamerallaan.
Kiitos mahtavasta tunnista, Kukka!
Irene&manki<3
|
|
|
Post by Anne on Oct 5, 2008 15:55:43 GMT 2
Edelleen sitä VRL-tunnusta siulta oottelisin... Jos siulla ei vielä ole, VRL toimii nyt ihan hyvin, eli aika pian sen saisit. Niin saadaan Manki siun nimiin.
POistellaan tämä sitten, kun asia OK. =)
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Oct 10, 2008 18:54:02 GMT 2
10.10.08- Pukkihyppelyä
Manki pörräsi allani kuin iloinen kevään kärpänen ja viskoi päätään innostuneesti. Kävelimme kaviouraa pitkin muiden ratsukoiden kanssa Seppeleen kentällä. Pian Karoliina saapasteli kentälle ja alkoi heti komentaa kuin kenraaliluutnantti.
Siirryimme pian kevyeeseen raviin ja hyppäsimme pienen ristikon yli jännittyneenä. Takerruin huomaamattani ohjiin, josta Karo huomautti minulle.
- Pelko pois, Irene! Karoliina huudahti..- Pieni mätkähdyshän se vain on, hän sanoi kulmat koholla.
-Ai se kun putoan? Kysyin virnistellen ja taputin poniani kaulalle sen ravattua lunkisti ristikon yli.
Päästin empien lisää ohjaa ponille, joka venytti kaulaansa eteenpäin ja meni iloisesti reipasta ravia korvat pystyssä.
Pian aloitimme tehtävän. Tarkoitus oli nostaa laukka ja ohjata hevonen esteelle. Manki pinkaisi eteenpäin, mutta annoin sen vain mennä. Hyppy oli onnistunut, joskin hieman tönkkö. Ponini pukitti esteen jälkeen loikkasi sivulle, mutta pysyin jotenkuten selässsä.
Seuraava kerta meni paremmin, ja uskaltauduin kilpasille Carkin ja Leevin kanssa. Leevi loikki eteenpäin, oikaisi jalkansa ja nosti laukan, kun minä ja ponini viiletimme eteenpäin. Hyppäsimme rinta rinnan ja karautimme uralle.
Teimme vielä maailmanympäri matkan. Manki luimisti korvansa, kun kiikuin selässä takaperin. Ojensin käteni taakse ja taputin ponia kaulalle.
Saimme pian luvan ratsastaa oikeinpäin, ja ohjasimme hevoset kaartoon. Laskeuduin selästä ja taputin höyryävää poniani kaulalle kiittäen tunnista.
Kiitokset mukavasta tunnista, Karo!
Irene&manki<3
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Nov 3, 2008 18:29:29 GMT 2
3.11.08 ~ Sateen jälkeen paistaa aurinko...
Saapastelin tallille likomärkänä ja mieli maassa. Jätin kuraiset jäljet tallin sementtilattialle, mutten jaksanut välittää. Huokaisin ja suunistin kohti ponini karsinaa. Annoin reppuni lysähtää lattialle ja avasin karsinan oven yläosan. Nojasin puuoveen ja jäin mietteliäänä katselemaan poniani, joka tervehti minua hörähtämällä ja jatkoi pian kiireesti ateriointiaan. Kurottauduin ja taputin sitä lavalle.
- Haluaisitkos poika ulos?
Manki pärskähti vastaukseksi ja mussutti heiniänsä. Se säpsähti, kun käytävältä kuului tuohtunut huudahdus.
- Kuka mutakylvystä tullut virtahepo on kulkenut tallin läpi, juuri kun sain käytävän puhtaaksi!? Jakko päivitteli ja alkoi lakaisemaan lattiaa.
Laahustin hänen luokseen ja tartuin ilmeettömänä luutaan aikomuksena siivota sotku. Jaakko vilkaisi minuun nopeasti kulmat koholla.
-Onko sulla kaikki ihan OK?
- No, miten sen nyt sanoisi...
- Toisin sanoen, onko jokin vialla?
- Mun bestis ja mää ollaan riidoissa, ei mitään sen kummempaa, vastasin. Tiesin, että nuorimies halusi vain hyvää, mutten halunnut paljastaa koko totuutta.
- Oletko ihan varma? No, ei mitään sitten... Hän käänsi selkänsä ja ryhtyi lakaisemaan käytävää rivakoin vedoin.
Siivosin tallin käytävän ja tallustin hoitajienhuoneeseen. Siellä Wear, Pipsa, Josefiina ja Sastu rupattelivat iloisesti. Soin heille pienen hymyn ja kaivoin muutaman kolikon taskustani. Painoin nappia ja kuuntelin iloista lorinaa kuppini täyttyessä höyryävällä kaakaolla.
- What's wrong with you, Pipsa kysyi äkäten vieläkin itkusta turvonneet silmäluomeni.
- Ei tässä mitään, vastasin jo toisen kerran samana päivänä ja hörppäsin kaakaotani. - Tai oikeastaan,no, mullakin taitaa olla sydänsuruja...
Nielaisin ja jatkoin tarinaani. - Mun poikaystävä ja mä ollaan riidoissa, eikä edes katsota toisiamme. Me ollaan oltu jo puoltoista vuotta yhessä, ja tää on ensimmäinen kerta, kun me riidellään. Mulla on vaan jotenkin... tyhjä olo.
Muut katsoivat minua myötätuntoisesti, ja lopulta Josefiina virkkoi:
- Mullakin on ollut suruja, älä välitä. Ne menee kohta ohi.
- Ja mä oon ihan varma, että kun se poika vaan tajuaa, kuinka kiva tyttö sä oot, niin... Pipsa lohdutti.- Ne ei vaan joskus tajuu sitä.
- Kiitti, te ootte ihan parhaita, sanoin.
Kulautin lopun kaakaosta kurkkuuni ja lähdin laskeutumaan portaita. Puolimatkassa huikkasin vielä jälkeeni:
- Tuleeko joku mukaan maastoon?
- MINÄ! Kuului yhtämielinen vastaus.
Pian kopistelimme pitkin hiekkatietä Seppeleen lähimetsässä. Manki heitteli päätään innostuneesti. Taputin poniani rakastavaisesti kaulalle. Vierelläni kulkivat Taiga ja Anttu, ja takanamme kipsutti Pampula-poni.
Saavuimme pian pellon reunaan. Sastu huudahti NYT! ja lähti nelistämään Antun kanssa hurjaa vauhtia eteenpäin. Pampula lähti kipittämään perään pienillä jaloillaan.
- Viimeinen maalissa on mätämuna! Sastu kiljaisi vielä perään.
Manki laski päähänsä ruohikkoon ja alkoi laiduntamaan. Ketterä Taiga- poni ponkaisi laukkaan ja hävisi pian pölypilveen. Nostin ponini pään pois ruohikosta ja annoin sille laukkapohkeet. Vasta nyt se huomasi, että sen kaikki kaverit olivat jo pellon toisella laidalla. Poni lähti kiihdyttelemään ja sai pian muut kiinni.
Laukkasimme pellon reunaan ja hidastimme raviin. Taputin ponia kaulalle ja lähdimme köpöttelemään Seppelettä kohti auringon luodessa säteitään metsän ylle ja loistaessa kilpaa hymyilevän naamani kanssa.
Irene&manki
|
|
|
Post by brenna on Nov 29, 2008 18:37:22 GMT 2
Pitkään aikaan rakas<3
Pyöräilin pitkästä aikaa Seppeleen pihamaalle ja jätin pyöräni nojailemaan tallin seinustalle. Hieman jo jäisen tallipihan poikki liukastellen saavuin tarhoille, jossa näin Mankin pyörähtelevän kärsimättömänä ja yltä päältä kurassa ja märkänä. - Mankii! huusin ponille ja se nosti päätään kummastuneena. Huusin toisenkin kerran ja poni hirnahti kimakasti. Se ravasi liukastellen tarhan läpi ja tuli haistelemaan. - Miten on mennyt kulta, muistatko mut vielä? kysyin ja siltin ponin pyrstötähteä. - Jaa´a, mennäänkös pesulle, olet aikas likainen ja jos Irene tulee ratsimaan tänään sulla, mutisin ja kävelin portille Mankin kävellessä vieresä aidan toisella puolella. Nappasin maasta märän riimunnarun ja pujahdin sisäpuolelle. Kiinnitin Mankin naruun ja avasin portin. Talutin ponin talliin ja suoraan omaan karsinaan. Manki hörähti väsyneesti nähdessään leipäpalat ruokakipossaan ja tunki niitä syömään. - Hassu, naurahdin ja annoin sen mutustella rauhassa.
- Oletko sinä Brenna? kysyi ääni selkäni takaa kun olin sukimassa Mankia. - Joo, olen, vastasin ja käännyin katsomaan puhujaa. - Olen Irene, Mankin omistaja, tyttö esittäytyi ja rapsutti ponin otsaa. - Joo, puunasin juuri Mankia, selitin ja jatkoin sukimista. - Hyvä, menen kohta ratsastamaan, joten jos viitsit... Irene vihjaisi ja ymmärsin heti. - Okei, vastasin ja vaihdoin harjaa. Irene katosi johonkin ja otin pölärin. Viimeistelin koko komeuden sillä ja siltin ruunan silkkistä karvaa. Manki hörähti ja etsi makupaloja taskuistani. - Hah, sää oot yhtä viisas kun ennekin, nauradin ja kaivoin taskusta porkkanan. Ojensin sen ponille ja se ahamisi sen hetkessä. Nappasin kaviokoukun ja nojasin ponin jalkaan. Manki nosti jalan ja hamusi takin reunaani. - Höpsö, naurahdin ja putsasin kavion. Sitten taka kaviot ja toisen puolen etukavion. Hyvinhän se meni, tietysti xD
- Öö.. Missä se olikaan? mietin ääneen ja katselin satuloita. - Haa, tossa, äkkäsin sen ja nappasin kainaloon. Toisella kädella otin suitset ja menin takaisin Mankin luo. Jätin varusteet karsinan eteen ja menin laittamaan suojia. Suojat olivat puhtaat, mutta likaantuisivat varmasti pian. Suojat etu- ja takajaloissa niin riimu ja ohjat kaulalle. - Meetkö esteitä? kysyin Ireneltä joka käveli juuri ohi. - Joo, hän vastasi ja hymyili. - Kohta valmista, ilmoitin ja pyysin Mankia avaamaan suun. Poni kiukutteli tavallaiseen tapaansa mutta suostui lopulta kohtaloonsa ja avasi suun. Vedin hihnat korvien yli niskaan ja laitoin jouhet hyvin. Manki pureskeli kuolaimiaan ja ravisteli hiukan päätään. Kiinnitin remmit ja taputin sitä kaulalle. - Seuraavaksi satula, ilmoitin ja nostin satulan karsinaan. Manki luimi ja louskutteli hampaitaan, mutta luotin edelleen ettei se tee mitään, ei se koskaan ole tehnyt<3. Sain laitettua satulan selkään ja oijoin huovan. Pujotin martingaalin satulavyöstä ja kiinnitin sen. Kiristin vielä vyötä Irenen tullessa ja luovutin ponin hänelle. - Kiitos, hän sanoi ja lähti taluttamaan ponia maneesiin. - Mun täytyy mennä nyt, hihkaisin hänen peräänsä ja tipautin loput porkkanat ponin ruokakippoon. Sitten lähdin sipsuttelemaan kohti pyörääni ja polkemaan kotia kohti. - Brenna ja Manki<3
P.S. Saanko jossain vaiheessa osallistua Mankilla tunneille? Ei vielä, mutta joskus? =)
|
|
|
Post by brenna on Dec 6, 2008 10:33:06 GMT 2
Kaunis päivä tänään<3
"Heij kulta!", tervehdin pientä hoitoponiani. "Käydäänkö vaikka kävelyllä tänään?", kysäisin ja silitin sen silkkistä turkkia. Avasin karsinan oven ja kiinnitin riimunnarun löysälle seinään. Nappasin kumisuan ja aloitin huolellisen puhdistamisen. Ensin kumisualla kaula, selkä, kyljet, lautaset ja pehvan päällynen ja toiselta puolelta. Manki roikotti alahuultaan rentoutuneena hyvästä hoidosta ja pärskähti aina välillä. Seuraavaksi otin pölärin ja puhdistin kumisualla pintaan nousseet liat helposti ja harjasin hieman Mankille arasta kohtaa, vatsan alta, jolloin ruuna luimi hieman mutta jätti hampaiden louskuttelut sikseen, varmaan aamu-unisena =P Viimeiseksi kovaharjalla jalat ja vuohiskuopat huolella, jottei lika hankaisi niissä, kun suojat laitettaisiin. Tietysti putsasin kaviot, mutta ei siinä mitään erityistä kertomista kai tarvita?
"Ääh, rähmiikö silmäsi?" kysäisin huomatessani rähmät ponin silmän ympärillä. Hain sienen pakistani ja kastelin haalealla vedellä. Palatessani takaisin ruuna yritti rimpuilla, mutta alistui lopulta kohtaloonsa. Sain rähmät pyyhittyä ja putsasin sienen laittaen sen sitten pakkiin. Seuraavaksi otin suojat ja laitooin ne tottunein ottein ruunan jalkoihin ilman mitään mutinoita.
Hain suitset ponin omasta naulakosta ja jätin ohjat sekä martingaalit ponin paikalle. Tulin pelkkien suitsien kanssa ja lämmitin kuolaimet lämpimällä vedellä. Sitten alkoi parin minuutin nahistelu kuolainten kuninkuudesta mutta arvaat kai kuka voitti kun kävin poimimassa riimunnarun ja olin valmis lähtemään. Kaksipäinen ketjuriimunnarun pujotin ruunan kuolaimista ja otin itse ratsastushanskat.
Lähdin taluttamaan ruunaa tallista ja huikkasin Irenelle menevän hetkeksi maastoon. Talutin ruunan pihamaalle ja vedimme raikasta pakkasilmaa keuhkoihimme. Lähdimme tallustamaan kuin yhdessä tuumin kohti pientä maastopolkua. Siellä me ensimmäisen ratsastusretkemme olimme yhdessä tehneet<3 Taputin liinakon kaulaa ja annoin sen haistella lumisia maisemia. Kävelimme hetken hiljaisessa maisemassa ja huokaisin syvään. Emme sanoneet mitään, olimme vain kaksin siinä ihanssa talviaamussa<3. Katsahdin kelloon ja se olikin jo paljon! Iik, lähdimme juoksemaan kohti tallia, Manki ravaten. Tietysti kävelimme loppumatkan jotta jäähdyimme hieman kiristä ja sitten vein iloisesti pärksähtelevän ruunan talliin.
"Menen ratsastamaan sillä hanipuppelilla", Irene ilmoitti ja oli jo satula kädessä meitä odottamassa. "Okei", vastasin ja pidin ruunaa kun Irene laittoi sen kuntoon. "Sorry, en kerkee nyt muuta, mun täytyy mennä", ilmoitin ja säntäsin tallista. Juoksin pihamaan poikki odottavalle äitin autolle ja sain kuulla säiti kuhnimisestani..
- Brenna ja Manki<3
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Dec 12, 2008 18:37:13 GMT 2
12.12.08- Rakkautta ensi silmäyksellä
Saapastelin tallipihan poikki hakemaan Manki tarhasta. Lumi suli kovaa vauhtia kirkkaassa auringonpaisteessa ja teki isoja vesilammikoita pihalle. Välillä katonharjalta lähti liukumaan lunta ja putosi lätsähtäen maahan. Maa oli melkein paljas ja kaikkialla oli epämiellyttävän märkää. Samaa mieltä oli myös ponini.
- Ne on vaan lätäköitä, toope! Kivahdin ponilleni, kun se tanssahteli korahdellen ja kiersi jokaisen lätäkön kaukaa.
Äkkiä ponini jarrutti lopullisesti ja jäi tuijottamaan kuin huumaantuneena. Tallin ovesta oli ilmestynyt Anne mukanaan siro ponitamma, joka hirnahti iloisesti ja pärisytteli sieraimiaan innostuneena.
- Heippa, Irene, tässä on Shera kel. Eikö olekin nätti tyttö?
Tamma oli mielestäni todella suloinen, ja, jälleen kerran, samaa mieltä näytti olevan myös ponini, sillä se oli jäykistynyt täysin liikumattomaksi ja heilutteli korviaan edestakaisin.
- Maisk,maisk. Tuus nyt tyttö, viedään sut tarhaan. Ai sä haluat tutustua vai? Anne hymyili, kun tamma venytti turpaansa innokkaasti edemmäs.
Manki oli jäykistynyt. Sitten se vastasi tervehdykseen hörähtämällä pehmeästi. Annoin ponin deittailla hetken, ennenkuin kuin riistin raa'asti nuoriparin toisiltaan. Heilautin kättäni Annelle ja lampsin Mankin kanssa talliin. Tallilla oli hiljaista, kuului vain hevosten mussutusta.
Vein ponin karsinaan ja aloin sukia sen karvaa pitkin vedoin. Kun poni oli puhdas, aloin pukea sille varusteita kuunnellen seinäkellon hiljaista tikitystä. Vihdoin talutin ponin ulos ja suuntasin Seppeleen punaista maneesia kohti.
Viheltelin joululauluja, kunnes avasin maneesin oven, ja huomasin Sastun ja Reimarin menevän koottua ravia pitkälläsivulla. Talutin vastahakoisen ponini keskihalkaisijalle ja ponnistin selkään. Säädin jalustimia keskittyneenä, ja Manki selvästikin päätti lähteä käppäilemään itsekseen. Ennenkuin huomasinkaan, olimme jo lähteneet liikkeelle ripeässä ravissa.
- Pruu-t, sanoin ja pysäytin ponini päättäväisesti. Katsoin punastuneena ympärilleni, mutta onnekseni kukaan ei ollut katselemassa möhläilyäni.
Aloitin ratsastuksen lämmittelemällä poniani. Se tuntui hieman jäykältä kyljistä, joten pyöritin sitä ravissa ympyrällä, kunnes uskaltauduin ravaamaan uralle. Manki alkoi vihdoin ja viimein taipua, ja pyysin siltä hillittyä ja hallittua laukkaa. Viiletimme vitkän sivun tukka putkella, mutta olihan se laukkaa kuitenkin.
Manki säpsähteli joka kerta, kun lunta liukui katolta alas. Koitin hammasta purren keskittyä ratsastukseen, ja pian huhkimiseni alkoi tuottaa tulosta: poni ravasi kiltisti ja nätisti asettamieni kavalettien yli hipaisemattakaan puomia.
Sitten aloin vääntämään vähän vaikeampaa asiaa kuten takaosakäännös ja sulkutaivutus: yritys oli jo tuhoon tuomittu syntyessään. Manki nakkeli niskojaan kiukkuisesti, kun pyysin sitä taipumaan ja kääntymään. Sen mielestä liika oli jo liikaa.
Harjoituksemme tyssäsi siihen, kun Kat ja Sera astuivat sisään. Ponini pysähtyi äkisti ja meinasin lyödä nenäni sen niskaan. Molemmat hirnahtivat toisilleen ja Shera jatkoi matkaansa viuhtoen häntäänsä jättäen Mankin pällistelemään peräänsä.
Vihdoin luovutin suosiolla ja vein ponin takaisin talliin. Harjasin sen ja peittelin lämpimällä fleeceloimella. Siivosin karsinaan ja levitin uudet kuivikkeet. Juoksin Mankin pöperöiden perässä ponin kopautellessa oveen kaviollaan. Viimein istuin ylhäällä hoitajainhuoneessa hörppimässä kaakaota ja Manki syöden karsinassaan ilmeisen tyytyväisenä.
Nappasin marhamintan koukusta ja napsautin lukon Mankin riimuun. Lähdin viemään ruunaa ulkoilemaan tarhaan Taigan, Piccolon ja Aksun kanssa. Olin onneksi riisunut loimen, sillä poni pisti heti piehtaroinniksi päästyään tarhaan ja riehui hetken muitten kanssa, kunnes laski päänsä heinäkasaan ja alkoi rouskuttaa heiniä.
Nappasin koululaukkuni lattialta ja pyyhälsin tietä pitkin bussipysäkille. Joku oli päästänyt Seran vastapäiseen tarhaan; näin vielä, kun ruunikonvoikko ja rautias poni rapsuttelivat toisiaan aidan toisilta puolin ♥
Irene&manki<3
|
|
|
Post by brenna on Dec 22, 2008 11:14:28 GMT 2
Pientä maastoilua<3
"Älähän nyt jaksa kulta!", komensin pientä hyörivää ponia ja kiristin ohjasotetta. Manki heitti päätään närkästyneenä ja siirsi takapäänsä aina alta pois, kun yritin ponnistaa selkään. "Onnea matkaan ja yritä päästä selkään!" Irene huusi parkkipaikalta hymyillen ja nousi äitinisä kyytiin mustaan Volvoon. "Moikka!", hihkaisin hänelle hetkenä, jolloin Manki ei osannut odottaa sitä, ponnistin ponin selkään ja laskeuduin pehmeästi satulaan. Voikko poni heitti päätään tajutessaan minun olevan selässä ja heitti hieman takapäätään närkästyksen merkiksi. "Hyvä yritys pikkuinen, kyllä minä sut tunnen", nauroin ponin yritykselle ja lyhensin jalustimia muutamalla reiällä sekä kiristin vyötä, ennen kuin lähdimme köpöttelemään maastopoluille.
Talviaamu oli kaunis ja lumi painoi puiden oksia. Metsä oli hiljainen, mutta lumen narina kavioiden alla rikkoi sen. Manki käveli reippaasti haistellen metsän tuoksuja ja pyöräytteli häntäänsä lakaisten kaikki puskat lumenpeitosta, joidenka ohi kävelimme. Pian tulimme polkujen risteykseen ja hetken harkinnan kuluttua käännyimme vasemmalle, kohti asutuksia vievälle polulle. Nautimme hiljaisesta aamusta ja liikuimme reipasta käyntiä kohti suurempaa tietä. Noin kilometrin jälkeen kääntymisestä saavuimme suuremmalle hiekkatielle ja näin asutukset vasemmalla olevan tien varressa. "Nyt ravataan", kerroin ruunalle ja painoin pohkeet ponin herkkiin kylkiin. Manki kiskaisi päänsä korkealle ja lähti ravaamaan suoraan hiekkatien reunaa pitkin. Istuin hetken satulassa, kunnes sain ravin tasaiseen tahtiin ja sitten kevensin rennosti askelten tahdissa. "Good boy!", kehuin Mankia ja silitin sen kaulaa toisella kädellä. Tuntumaa en pitänyt kovin tiukalla, vaan siten että tunsin ruunan suun. Tiedän pojan olevan aika innokasta sorttia ja olin päättänyt jättää turhat pidättelemiset kentälle ja Irenen iloksi.
Pian kiersimme Pyöstin vuoren ja sen huomatessani siirsin ponin käyntiin. Manki oli innoissaan tietäessään, että pian edessä olisi laukkasuora. Jatkoimme vielä hetken tietä käynnissä, mutta sitten käänyimme pikku polulle kohti laukkasuoraa. Manki alkoi jo hieman steppailla aavistaessan tulevan ja kun pääsimme laukkasuoran alkuun, ei minun tarvinnut kuin hipaista pohkeilla, niin poni ryntäsi laukkaan. Pidättelin hieman ohjista ja Manki hidasti pukitellen laukkaansa. Muutaman kymmenen metrin päästä nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin ponin painaa. Manki venytti askeliaan ja kiihdytti vauhtia. Kylmä pakkasilma nipisteli poskia kovassa vauhdissa, mutta nautin tästä hetkestä ja muistelin kenttäkisojamme, missä olimme jopa sijoittuneet toisiksi hevosten luokassa<3 Aww niitä hetkiä. Nautimme täysillä tästä laukkasuorasta ja kun se läheni loppuaan, hidastin Mankia epäröiden. Ponikin tunsi epävarmuuteni ja kaihoisuuteni, joten muutaman pukin kautta se siirtyi raviin ja hyppäsi ojan yli tielle. Ravasimme tietä vähän matkaa oikealle, mutta sitten tulimme polulle ja siirryimme käyntiin.
Annoin ohjien luisua sormieni välistä niin pitkäksi, kun Manki pyysi ja kävelimme reipahkoa käyntiä Seppeleen pihalle. Pihalla oli hiljaista ja halasin ponia. Rapsutin Mankia muutaman minuutin, mutta sitten hyppäsin alas selästä ja hölläsin vyön. Lopuksi vielä nostin jalustimet ja talutin ruunan talliin. Kävelimme tallikäytävällä kaksin ja koko talli oli hiljainen. Menimme Mankin karsinaan ja riisuin suoraa kaikki varusteet ponilta vieden ne paikoilleen. Palatessani voikko oli ruvennut piehtaroimaan ja nousi juuri sopivasti kun tuli. "Höpsö", nauroin ja kumarruin riisumaan suojat samalla tunnustellen, olivatko jalat kunnossa. "Hyvä, hyvät ovat koivet", totesin ja laitoin suojat harjakoppaan. Lopuksi otin vielä harjan ja kävin sillä koko ponin läpi samalla puhdistaen sen puruista. "Nätti poika!", kehuin vielä Mankia kun puhdistin kavioita. Lopulta kun kaikki hoitotoimet oli tehty, jätin Mankin karsinaan, jättäen pinene makupalaporkkanan ruokakuppiin. Sitten oli aika minun lähteä ja hain tavarani hoitajienhuoneesta. "Heippa poika, nähään pian?", hyvästelin Mankin ja lähdin vanhan Tunturini luo. Nousin pyöränrähjän satulaan ja lähdin polkemaan kohti moottoritietä.
Brenna&Manki
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Dec 22, 2008 13:49:59 GMT 2
Kiva tarina, Brenna. Oletkohan vastannut tuonne Hoitajapäivitykseen =)? Hoitotarinasaldosi on nyt 10.
Ps. En tykkää mustista autoista, pidän enemmän ruskeista
|
|
|
Post by brenna on Dec 22, 2008 14:35:12 GMT 2
Empä ole tainnut vastata Hoitajapäivitykseen.. Missä sellainen on niin sinne heti sitten =)
Mielenkiintoista, ensi kerralla sitten ruskea auto xD
Ja kiitos kun pidät tarinoista<3
|
|
|
Post by brenna on Dec 24, 2008 15:09:35 GMT 2
Hyvää Joulua!
"Moi Manki, mitä kuuluu?" juttelin ruunalle ja silitin sen valkoista otsaa. "Toin sulle joululahjan", kerroin ja kaivoin repustani suuren paketin. "Tää on sulle", selitin ja annoin ruunan haistella pakettia. Manki tarttui paperista kiinni ja riepotteli lahjaa villisti. "Senkin pikku tonttu!", naurahdin ja otin paketin riehuvalta ruunalta. Avasin jo kärsineen paketin ja kaivoin esiin kuivatun leivän, jonka päälle oli pinottu salaattia, kauraa, omenaa ja porkkanaa. "Hyvää joulua!", toivotin ponille ja annoin herkkuleivän sen ruokakippoon. Sillä aikaa kun poni rouskutti herkkuaan, otin paketista punaisen ratsastusloimen johon oli kirjailtu kultaisella langalla Eva's Monkey Business. "Ole hyvä", sanoin ja annoin Mankin haistella uutta loimeaan. Poni heitti päätään ja hirnahti iloisesti. "Laitan sen nyt tähän karsinan eteen", kerroin ja ripustin sen loimitelineeseen. "Sittem vielä Irenelle lahja", mutisin ja kaivoin repustani lahjapaketin joka sisälsi suklaarasian, ratsastushanskat ja pipon, johon olin kirjaillut Irene. Ripustin paketin ruunan karsinan eteen ja jätin kortin, jossa ilmeni, kelle paketti oli. "Hyvää Joulua", toivotin vielä ruunalle ja halasin sitä. Sitten lähdin pihalle pakkaseen ja menin vanhalle pyörälleni. Nousin pyörälle ja lähdin polkemaan kohti kotia.
Brenna&Manki
Hyvää Joulua Irenelle ja Mankille sekä kaikille muille tallilaisille ja karvakasoille!
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Dec 25, 2008 18:33:06 GMT 2
Kiitos paljon lahjoista ja hyvää Joulua itsellesi =)!
Irene&manki<3
Ps. En itse ehtinyt joulukiireiltäni tulla morjenstamaan poniani- onneksi sinä ehdit =)
|
|
|
Post by brenna on Jan 1, 2009 20:06:50 GMT 2
Yön taikaaHehe, käsin piirretty tusseilla, ensimmäinen kuva hoitoni ja Manki on ihan oranssi xD Irene muuten, minulle on kertynyt noita hoitomerkintjä Annen mukaan 8, jos lasketaan ne entiset, ennen kuin Manki siirtyi sinulle. Eli laskenko että tämä on nyt yhdeksäs? Brenna&Manki
9 hm?
|
|