Post by henni on Mar 6, 2009 15:16:20 GMT 2
Maastoreissulle olisi siis taas tarkoitus mennä, tällä kertaa ilman satulaa. =D Evästä saa pakata mukaan, sillä käymme kiertämässä hieman pidemmänkin lenkin. Voit ratsastaa joko Seppeleen tuntihevosella tai sitten omalla hepalla. Itse johdan maastoa Cassulla. Otan retkelle mukaan 7 henkilöä.
Ratsukot:
Henni - Cassu
Veronica - Manki
Jokeri - Humu
Sini - Tiia
Eija - Luy
Roosa - Pikku
Cäpä - Pella
Ratsukkoja vaihtelin kaikkien muutosten vuoksi ja poistin Elladyn listasta, koska hän ei täällä kovinkaan pysty käymään...
Täynnä!
Kartta tulee hieman myöhemmin.
Ja maksuiksi kelpaavat runot, tarinat, kuvat ja sarjakuvat. =)
- Henni
// Tarina pahasti myöhässä inspiksenpuutteen takia, tulossa aivan pian..
// JA VIHDOIN! Tarina on saapunut!
Katselin edessäni olevia ratsastajia, jotka yrittivät hyppiä hevostensa selkään. Roosa oli ainoa, joka oli päässyt poninsa selkään vaivatta, eikä se oikeastaan ollut mikään ihmeellinen asia; Pikku on pieni poni.
- Tarviiko kukaan apua? huikkasin ja puolella joukosta nousi käsi ylös. Naurahdin.
- No minäpä tulen auttamaan, jos joku vois vähän pidellä tätä, sanoin.
- Mä voin ottaa sen, paikalle osunut Josefiina sanoi, ojensin Cassun ohjat hänelle ja lähdin punttaamaan tuntilaisia hevostensa selkään.
Pian kaikki istuivat ratsujensa kyydissä ennen tuntia määräämässäni jonossa. Katsoin vielä, että kaikki oli kunnossa.
- Ja sitten mennään! Kevyttä pohjetta ja rauhallinen käynti! huusin jonon kärjestä.
Takanani ratsastivat Roosa ja Pikku. Pikku asteli kevyitä askelia ja Roosa myötäili ohjia ponin askelten mukaan. He olivat täydellinen esimerkki. Näiden kahden jäljessä tepsuttelivat Veronica ja Manki. Manki ravisteli päätään levottomasti ja steppaili, mutta Veronica sai kermanvärisen ponin lopulta hallintaan. Vertin ja Mankin takana kävelivät Jokeri ja Humu. Jokeri keskittyi ratsastamiseen täysillä, toisin kuin Humu, joka näytti ajattelevan, että mitäpä tekisi taas tänään.
- Jokeri, Humulle vaan pohjetta, ettei se vaan laiskottele! huudahdin. Jokeri teki työtä käskettyä ja sai Humun paremmin liikkeelle. Nyökkäsin tyytyväisenä.
Jokerin ja Humun jälkeen kipittivät Sini ja Tiia. Heillä meni todella hienosti, tosin Sini joutui välillä muistuttamaan Tiiaakin, ettei täällä laiskotella. Perää pitivät Cäpä ja Pella. Kaksikon työskentely näytti hienolta, Pella ei kävellyt liian lujaa eikä liian hitaasti.
Kävelimme vielä jonkin aikaa, kunnes oli aika ottaa ravi.
- Ja sitten ravi! huusin. Kuulin muutaman voihkaisun, esimerkiksi Jokerin suusta. Humulla kun tuppasi olemaan se ompelukoneravi..
Pian koko konkkaronkka ravaili pitkin Seppeleen maastoja, ja alun vaikeuksista huolimatta sai Jokerikin pian ravin onnistumaan.
Ravailimme hetken aikaa. Kukaan ei pudonnut, tai edes horjahtanut, ja se jos mikä oli hyvä asia.
- Ja sitten käyntiä, ilmoitin jonolle ja hiljensin Cassun vauhtia.
Manki ei ensin aikonut hiljentää ollenkaan, mutta Veronica sai kuin saikin ponin kuriin lopulta.
Pian saavuimmekin jo lähelle laukkasuoraa.
- Kuka haluaa vähän laukkailla? kysyin turhautuneen näköisiltä ratsastajilta, joiden ilme kirkastui hetkessä kysymykseni kuullessaan. Kaikki hihkaisivat yhteen ääneen: "MINÄ!". Naurahdin.
- Selevä homma, sitten ottakaapas laukka! ilmoitin, ja laukkasuora osui juuri kohdallemme. Ja pian koko poppoo kiisi pitkin laukkasuoraa, ja kaikilla oli hauskaa, kunnes..
Humu pukitti ilosta, ja Jokeri päätti lentää selästä.
- Auuuuuu... tyttö valitteli. Loikkasin Cassun selästä pois ja ryntäsin Jokerin luo. Veronica nappasi Humun kiinni ja ojensi sen ohjat minulle.
- Miten kävi? kysyin huolestuneena.
- Selkä.. häntäluu.. sattuu, Jokeri valitti.
- Pystytkö jatkamaan? Soitanko Josefiinalle? kyselin ja yritin pysyä rauhallisena.
- Yritän.. Kyllä mä varmaan pystyn, Jokeri sanoi ja yritti nousta ylös. Autoin tyttöä ja pian hän olikin jo jaloillaan.
- Jos mennään loppumatka ihan rauhassa, sanoin ja Jokeri nyökkäsi.
Jatkoimme matkaa käynnissä. Menimme sitä aika pitkään, kunnes Jokke ilmoitti, että voisi mennä ravia ihan pienen pätkän.
- Ootko ihan varma?
- Oon. Mutta ei kovin lujaa sitte, Jokeri sanoi.
- No otetaan sitten kaikki hiljainen ravi, käskin ja ravailimme jonkun matkaa. Jokerin ilmekin näytti hieman kirkastuvan, ja Humun ravikin oli tällä nopeudella siedettävä. Otimme pian taas käynnin ja kävelimme tallille asti.
- Okei, ja sitten pois selästä ja hevosten hoitoon, huusin. - Oli oikein mukavaa, kiitos tunnista. Ja Jokke koittaa parannella ittensä, huudahdin vielä ja lähdin hoitamaan Cassua.
Ja maksuja kehiin!
Ratsukot:
Henni - Cassu
Veronica - Manki
Jokeri - Humu
Sini - Tiia
Eija - Luy
Roosa - Pikku
Cäpä - Pella
Ratsukkoja vaihtelin kaikkien muutosten vuoksi ja poistin Elladyn listasta, koska hän ei täällä kovinkaan pysty käymään...
Täynnä!
Kartta tulee hieman myöhemmin.
Ja maksuiksi kelpaavat runot, tarinat, kuvat ja sarjakuvat. =)
- Henni
// Tarina pahasti myöhässä inspiksenpuutteen takia, tulossa aivan pian..
// JA VIHDOIN! Tarina on saapunut!
Katselin edessäni olevia ratsastajia, jotka yrittivät hyppiä hevostensa selkään. Roosa oli ainoa, joka oli päässyt poninsa selkään vaivatta, eikä se oikeastaan ollut mikään ihmeellinen asia; Pikku on pieni poni.
- Tarviiko kukaan apua? huikkasin ja puolella joukosta nousi käsi ylös. Naurahdin.
- No minäpä tulen auttamaan, jos joku vois vähän pidellä tätä, sanoin.
- Mä voin ottaa sen, paikalle osunut Josefiina sanoi, ojensin Cassun ohjat hänelle ja lähdin punttaamaan tuntilaisia hevostensa selkään.
Pian kaikki istuivat ratsujensa kyydissä ennen tuntia määräämässäni jonossa. Katsoin vielä, että kaikki oli kunnossa.
- Ja sitten mennään! Kevyttä pohjetta ja rauhallinen käynti! huusin jonon kärjestä.
Takanani ratsastivat Roosa ja Pikku. Pikku asteli kevyitä askelia ja Roosa myötäili ohjia ponin askelten mukaan. He olivat täydellinen esimerkki. Näiden kahden jäljessä tepsuttelivat Veronica ja Manki. Manki ravisteli päätään levottomasti ja steppaili, mutta Veronica sai kermanvärisen ponin lopulta hallintaan. Vertin ja Mankin takana kävelivät Jokeri ja Humu. Jokeri keskittyi ratsastamiseen täysillä, toisin kuin Humu, joka näytti ajattelevan, että mitäpä tekisi taas tänään.
- Jokeri, Humulle vaan pohjetta, ettei se vaan laiskottele! huudahdin. Jokeri teki työtä käskettyä ja sai Humun paremmin liikkeelle. Nyökkäsin tyytyväisenä.
Jokerin ja Humun jälkeen kipittivät Sini ja Tiia. Heillä meni todella hienosti, tosin Sini joutui välillä muistuttamaan Tiiaakin, ettei täällä laiskotella. Perää pitivät Cäpä ja Pella. Kaksikon työskentely näytti hienolta, Pella ei kävellyt liian lujaa eikä liian hitaasti.
Kävelimme vielä jonkin aikaa, kunnes oli aika ottaa ravi.
- Ja sitten ravi! huusin. Kuulin muutaman voihkaisun, esimerkiksi Jokerin suusta. Humulla kun tuppasi olemaan se ompelukoneravi..
Pian koko konkkaronkka ravaili pitkin Seppeleen maastoja, ja alun vaikeuksista huolimatta sai Jokerikin pian ravin onnistumaan.
Ravailimme hetken aikaa. Kukaan ei pudonnut, tai edes horjahtanut, ja se jos mikä oli hyvä asia.
- Ja sitten käyntiä, ilmoitin jonolle ja hiljensin Cassun vauhtia.
Manki ei ensin aikonut hiljentää ollenkaan, mutta Veronica sai kuin saikin ponin kuriin lopulta.
Pian saavuimmekin jo lähelle laukkasuoraa.
- Kuka haluaa vähän laukkailla? kysyin turhautuneen näköisiltä ratsastajilta, joiden ilme kirkastui hetkessä kysymykseni kuullessaan. Kaikki hihkaisivat yhteen ääneen: "MINÄ!". Naurahdin.
- Selevä homma, sitten ottakaapas laukka! ilmoitin, ja laukkasuora osui juuri kohdallemme. Ja pian koko poppoo kiisi pitkin laukkasuoraa, ja kaikilla oli hauskaa, kunnes..
Humu pukitti ilosta, ja Jokeri päätti lentää selästä.
- Auuuuuu... tyttö valitteli. Loikkasin Cassun selästä pois ja ryntäsin Jokerin luo. Veronica nappasi Humun kiinni ja ojensi sen ohjat minulle.
- Miten kävi? kysyin huolestuneena.
- Selkä.. häntäluu.. sattuu, Jokeri valitti.
- Pystytkö jatkamaan? Soitanko Josefiinalle? kyselin ja yritin pysyä rauhallisena.
- Yritän.. Kyllä mä varmaan pystyn, Jokeri sanoi ja yritti nousta ylös. Autoin tyttöä ja pian hän olikin jo jaloillaan.
- Jos mennään loppumatka ihan rauhassa, sanoin ja Jokeri nyökkäsi.
Jatkoimme matkaa käynnissä. Menimme sitä aika pitkään, kunnes Jokke ilmoitti, että voisi mennä ravia ihan pienen pätkän.
- Ootko ihan varma?
- Oon. Mutta ei kovin lujaa sitte, Jokeri sanoi.
- No otetaan sitten kaikki hiljainen ravi, käskin ja ravailimme jonkun matkaa. Jokerin ilmekin näytti hieman kirkastuvan, ja Humun ravikin oli tällä nopeudella siedettävä. Otimme pian taas käynnin ja kävelimme tallille asti.
- Okei, ja sitten pois selästä ja hevosten hoitoon, huusin. - Oli oikein mukavaa, kiitos tunnista. Ja Jokke koittaa parannella ittensä, huudahdin vielä ja lähdin hoitamaan Cassua.
Ja maksuja kehiin!