|
Post by Pyry on Oct 14, 2014 16:03:08 GMT 2
Maitoa en juo, joten mehu!
Hampurilainen vai hot dog?
|
|
|
Post by Pyry on Oct 11, 2014 19:09:59 GMT 2
30.9.2014 Alkeistunnilla, viimeinkin
Pyry tuijotti avonaisen kaappinsa sisältöä. Puolityhjä vesipullo ja kasaan myllätty huppari. Poika nosti hupparia, ratsastuskypärä kurkisti sen alta. Pyryn yllätykseksi kypärä ei ollut kärsinyt kaapin pohjalla lojumisesta. Se näytti jopa melkein yhtä uudelta kuin mitä se oikeasti olikin, Pyry oli koettanut sitä päähänsä vain sovittaakseen sitä. Perinteinen samettipotta kaupungin tavaratalon urheiluosastolta. No, ei ainakaan harmittaisi liikaa, jos kypärä osoittautuisikin turhaksi ostokseksi. Pyry nappasi kypärän käteensä ja painoi kaapin oven kolahtaen kiinni.
~~~
Tallin puolella oli täysi tohina päällä, Kasper ja Salma yrittivät paimentaa pieniä ratsastajia ystävälliseen (Kasperin tapauksessa tosin 'ystävällinen' ei ollut ehkä kuvaavin sana) sävyyn. Pian kaikki tuntilaiset oltiin saatu oleskeluhuoneeseen. Pyry tunsi olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Onneksi Sentin ujohko hoitaja oli myös tulossa tunnille. Veri kohisi korvissa ja Pyry hätkähti kuullessaan äänensä. Anne katsoi häntä odottavana. ”Niin että sä olitkin aiemmin ratsastanut enemmän?” ”Öhm, joo. Tai siis... Joo”, Pyry takelteli. Anne nyökkäsi pienesti hymyillen ja jatkoi gallupkierrostaan ja Pyry vannotti oppivansa vielä jonain päivänä vastaamaan muiden ihmisten kysymyksiin kokonaisilla lauseilla. ”Salma on luvannut auttaa Reinon kanssa”, Anne sanoi tuntilaiset haastateltuaan ja virnisti perään. Tummatukkainen nainen heilautti kättään Pyrylle hymyillen. Pyry vastasi tervehdykseen hymyilemällä, tosin hymy tuntui vääntyvän jännittyneillä kasvoilla irvistykseksi.
Malliesimerkkipari Kasper ja Huiska demonstroivat hevosen hoitoa. Pyry jättäytyi nojailemaan karsinan seinään päästäen pienemmät ratsastajat seuraamaan toimitusta lähempää. Pian tuntilaiset hajaantuivat kukin ratsunsa luo, Pyry käveli Reinon karsinan luo Salman kanssa. ”Sä et varmaan tässä hoitamisessa hirveästi tarvitse apua?” Salma kysyi pojalta hymyillen. Pyry pudisti päätään vastaukseksi ja alkoi harjata hoitohevostaan. Epämukavuutta lähentelevä hiljaisuus laskeutui karsinaan. Salman katse kaartoi karsinan seinillä ja Pyry oli varma että koko talli kuuli kuinka kovaa hänen oma sydämensä hakkasi. Hän tarvitsisi jotain muuta ajateltavaa, ja pian. ”Sähän ratsastatkin sillä kimolla ponilla”, hän katkaisi hiljaisuuden. Salman kasvot sulivat hymyyn. ”Joo, Bonniella. Kaksi vuotta ollaan jo paiskittu hommia yhdessä.” Painostava hiljaisuus katosi Salman päästessä puhumaan sponsoriponistaan ja Pyrykin innostui kyselemään tallikaveriltaan lisätietoja ponista. ”Se taitaakin olla vähän energisempi tapaus?” Salma naurahti. ”No jos tahtoo vähätellen asian ilmaista niin joo!” Yhdessä he hakivat Reinon varusteet Salman kertoillessa viimeisimmästä kisareissustaan Bonnien kanssa. Pyry nosti satulan hoidokkinsa selkään ja vatsasta vihlaisi jälleen. Salmakin huomasi tunnelman muuttuneen ja jäi hiljaisena katsomaan Pyryä, joka tuntui yhtäkkiä unohtaneen miten satulavyö kiristetään. ”Oletko sä ihan okei?” hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Pyry pudisti päätään. ”Lievästi sanottuna mua pelottaa ihan törkeästi”, poika vastasi hiljaa. Ja äkkiä Pyryn suusta purkautui ulos kaikki sisälle kertyneet ahdistuksen ja pelon aiheet. Se, miten vaikealta hevosen selkään nouseminen oli aina tuntunut, kun siskon terävä katse tuntui vain etsivän virheitä. Se, miten hermostuneen hevosen lihakset olivat pingottuneet Pyryn alla ennen kuin se päätti päästä ratsastajastaan eroon rajulla pukkisarjalla. Se, miten pahasti hän oli pelästynyt tajutessaan myöhemmin kuinka huonosti putoamisessa olisi voinutkaan käydä. Vuodatuksen jälkeen karsinaan laskeutui jälleen hiljaisuus. Pyry huokaisi, häntä hävetti oma avautumisensa. Hän kiristi satulavyön ensimmäisiin reikiin ja tunsi punan nousevan kasvoilleen. Mitä Salmakin hänestä ajattelisi? ”Mä luulen, että pelkääminen on ihan normaalia”, Salma aloitti, kuin vastaukseksi Pyryn ajatuksille. Pyry vilkaisi häneen ja alkoi suitsia Reinoa. ”Tässä hommassa ollaan kuitenkin tekemisissä ison eläimen kanssa ja riskit on sen mukaiset. Kyllä muakin joskus jännittää”, Salma myönsi ja hymyili pienesti Pyrylle. ”Ja se on varmaan pohjimmiltaan ihan hyvä asia, pysyypähän hereillä ja perillä tilanteesta. Kunhan se ei muutu liian hallitsevaksi tunteeksi.” Pyry kiristi suitsien soljet kiinni ja katsoi Salmaan pohdiskelevasti. ”Ja usko vaan, Reinolla ei ole tapana lingota ratsastajia selästään. Vai mitä, Reinoska?” Salma jatkoi ja rapsutti ruunaa otsasta. Pyry naurahti vastaukseksi. ”No joo, se ei vaikuta kaikkein hurjimmalta ratsulta!” Poika katseli hoidokkiaan, joka siirsi painoaan toiselle takajalalleen ja narskautti kuolainta suussaan. Silmät puoliummessa ja korvat laiskasti sivuille roikkuen Reino näytti alkeisratsun malliesimerkiltä. ”Ehkä me selvitään”, Pyry sanoi puhaltaen jännityksen pois kehostaan. ”Eiköhän mennä sitten.”
~~~
”...ja vielä ravia aina pitkät sivut ja käyntiä lyhyet.” Reino siirtyi keinuvaan raviin. Pyry nousi kevennykseen, jaloissa ei tuntunut olevan voimaa ja kädet karkasivat kumpikin omaan suuntaansa. Kypärän alla tuntui hiki, vaikka tunti oli ollut suurimmaksi osaksi käyntityöskentelyä. Huomenna lihakset olisivat jumissa ja sängystä nouseminen olisi tuskaa. Pyry yritti istua syvälle satulaan ja Reino siirtyi takaisin käyntiin. Selkään nouseminen oli ollut henkeä salpaavan pelottavaa, ensimmäiset kierrokset satulassa oli istunut jäykkä ja hevoseen tarrautunut stressikasa. Pyryn ihmetykseksi jännitys ei ollut siirtynyt Reinoon, se oli kävellyt tasaiseen tahtiinsa uraa pitkin. Salma käveli rauhassa kaksikon vierellä ja varmisteli välillä Pyryltä tuntemuksia. Ja kohta oltiinkin jo loppukäynneissä! Miten aika saattoi kulkea niin nopeasti ja miten ihmeessä Pyry oli pysynyt koko tunnin selässä? Reino venytti kaulaansa Pyryn antaessa sille ohjaa. Hän irrotti kätensä epävarmasti ohjasta ja silitti täplikästä kaulaa. Salma katsahti ylös poikaan ja hymyili, sanoi muutaman kannustavan sanan. Satulasta alas tultuaan Pyry tajusi miten jännittynyt hän oli ollutkaan, jalat eivät tuntuneet tukevilta ja päässä tuntui huippaavan. Hän löysäsi voimattomin käsin satulavyötä ja talutti muun jonon jatkona Reinon kentältä pois. ”Miltäs tuntui?” Salma kysyi vierellä kävellen. Pyryn kurkku tuntui kuivalta, otsalla valui kylmä hiki ja sormissa kihelmöi, kun veri alkoi jälleen kiertää niissä ohjista puristamisen jälkeen. Silti jostain syvältä alkoi kehoon levitä myös poreileva hyvän olon tunne. ”Ihan... hyvältä”, Pyry vastasi hetken pohdittuaan, omaksi yllätyksekseen. Ratsukot kävelivät talliin, kaviot kopisivat lattiaa vasten. Pyry käänsi Reinon karsinaansa. ”Te varmaan pärjäätte tästä eteenpäin, jos mä lähden pelastamaan Bonnien sisälle?” Pyry nyökkäsi vastaukseksi Salmalle. Nainen ehti jo kääntyä karsinalta pois, kun Pyry pysäytti tämän. ”Salma, hei”, hän aloitti epävarmasti. ”Kiitos, kun autoit... ja muutenkin.” Nainen hymyili Pyrylle. ”Eipä kestä! Voidaan lähteä joskus maastolenkille yhdessä nyt kun olet päässyt selkään takaisin.” ”Kunhan ei mennä kovaa”, Pyry lisäsi huolestuneen kuuloisena ja sai Salman lupaamaan vauhdin pysyvän maltillisena. Salman poistuttua Bonnieta hakemaan Pyry kääntyi Reinon puoleen ja varusteet riisuttuaan jäi hetkeksi rapsuttelemaan ruunaa sään kohdalta. ”Kiitos sinullekin, Reinoseni.”
Pyry&Reino 7 hm
|
|
|
Post by Pyry on Oct 11, 2014 19:08:14 GMT 2
Kiitos, Anne, ihanasta spessukuvasta!
Pyry tuijotti avonaisen kaappinsa sisältöä. Puolityhjä vesipullo ja kasaan myllätty huppari. Poika nosti hupparia, ratsastuskypärä kurkisti sen alta. Pyryn yllätykseksi kypärä ei ollut kärsinyt kaapin pohjalla lojumisesta. Se näytti jopa melkein yhtä uudelta kuin mitä se oikeasti olikin, Pyry oli koettanut sitä päähänsä vain sovittaakseen sitä. Perinteinen samettipotta kaupungin tavaratalon urheiluosastolta. No, ei ainakaan harmittaisi liikaa, jos kypärä osoittautuisikin turhaksi ostokseksi. Pyry nappasi kypärän käteensä ja painoi kaapin oven kolahtaen kiinni.
~~~
Tallin puolella oli täysi tohina päällä, Kasper ja Salma yrittivät paimentaa pieniä ratsastajia ystävälliseen (Kasperin tapauksessa tosin 'ystävällinen' ei ollut ehkä kuvaavin sana) sävyyn. Pian kaikki tuntilaiset oltiin saatu oleskeluhuoneeseen. Pyry tunsi olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Onneksi Sentin ujohko hoitaja oli myös tulossa tunnille. Veri kohisi korvissa ja Pyry hätkähti kuullessaan äänensä. Anne katsoi häntä odottavana. ”Niin että sä olitkin aiemmin ratsastanut enemmän?” ”Öhm, joo. Tai siis... Joo”, Pyry takelteli. Anne nyökkäsi pienesti hymyillen ja jatkoi gallupkierrostaan ja Pyry vannotti oppivansa vielä jonain päivänä vastaamaan muiden ihmisten kysymyksiin kokonaisilla lauseilla. ”Salma on luvannut auttaa Reinon kanssa”, Anne sanoi tuntilaiset haastateltuaan ja virnisti perään. Tummatukkainen nainen heilautti kättään Pyrylle hymyillen. Pyry vastasi tervehdykseen hymyilemällä, tosin hymy tuntui vääntyvän jännittyneillä kasvoilla irvistykseksi.
Malliesimerkkipari Kasper ja Huiska demonstroivat hevosen hoitoa. Pyry jättäytyi nojailemaan karsinan seinään päästäen pienemmät ratsastajat seuraamaan toimitusta lähempää. Pian tuntilaiset hajaantuivat kukin ratsunsa luo, Pyry käveli Reinon karsinan luo Salman kanssa. ”Sä et varmaan tässä hoitamisessa hirveästi tarvitse apua?” Salma kysyi pojalta hymyillen. Pyry pudisti päätään vastaukseksi ja alkoi harjata hoitohevostaan. Epämukavuutta lähentelevä hiljaisuus laskeutui karsinaan. Salman katse kaartoi karsinan seinillä ja Pyry oli varma että koko talli kuuli kuinka kovaa hänen oma sydämensä hakkasi. Hän tarvitsisi jotain muuta ajateltavaa, ja pian. ”Sähän ratsastatkin sillä kimolla ponilla”, hän katkaisi hiljaisuuden. Salman kasvot sulivat hymyyn. ”Joo, Bonniella. Kaksi vuotta ollaan jo paiskittu hommia yhdessä.” Painostava hiljaisuus katosi Salman päästessä puhumaan sponsoriponistaan ja Pyrykin innostui kyselemään tallikaveriltaan lisätietoja ponista. ”Se taitaakin olla vähän energisempi tapaus?” Salma naurahti. ”No jos tahtoo vähätellen asian ilmaista niin joo!” Yhdessä he hakivat Reinon varusteet Salman kertoillessa viimeisimmästä kisareissustaan Bonnien kanssa. Pyry nosti satulan hoidokkinsa selkään ja vatsasta vihlaisi jälleen. Salmakin huomasi tunnelman muuttuneen ja jäi hiljaisena katsomaan Pyryä, joka tuntui yhtäkkiä unohtaneen miten satulavyö kiristetään. ”Oletko sä ihan okei?” hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Pyry pudisti päätään. ”Lievästi sanottuna mua pelottaa ihan törkeästi”, poika vastasi hiljaa. Ja äkkiä Pyryn suusta purkautui ulos kaikki sisälle kertyneet ahdistuksen ja pelon aiheet. Se, miten vaikealta hevosen selkään nouseminen oli aina tuntunut, kun siskon terävä katse tuntui vain etsivän virheitä. Se, miten hermostuneen hevosen lihakset olivat pingottuneet Pyryn alla ennen kuin se päätti päästä ratsastajastaan eroon rajulla pukkisarjalla. Se, miten pahasti hän oli pelästynyt tajutessaan myöhemmin kuinka huonosti putoamisessa olisi voinutkaan käydä. Vuodatuksen jälkeen karsinaan laskeutui jälleen hiljaisuus. Pyry huokaisi, häntä hävetti oma avautumisensa. Hän kiristi satulavyön ensimmäisiin reikiin ja tunsi punan nousevan kasvoilleen. Mitä Salmakin hänestä ajattelisi? ”Mä luulen, että pelkääminen on ihan normaalia”, Salma aloitti, kuin vastaukseksi Pyryn ajatuksille. Pyry vilkaisi häneen ja alkoi suitsia Reinoa. ”Tässä hommassa ollaan kuitenkin tekemisissä ison eläimen kanssa ja riskit on sen mukaiset. Kyllä muakin joskus jännittää”, Salma myönsi ja hymyili pienesti Pyrylle. ”Ja se on varmaan pohjimmiltaan ihan hyvä asia, pysyypähän hereillä ja perillä tilanteesta. Kunhan se ei muutu liian hallitsevaksi tunteeksi.” Pyry kiristi suitsien soljet kiinni ja katsoi Salmaan pohdiskelevasti. ”Ja usko vaan, Reinolla ei ole tapana lingota ratsastajia selästään. Vai mitä, Reinoska?” Salma jatkoi ja rapsutti ruunaa otsasta. Pyry naurahti vastaukseksi. ”No joo, se ei vaikuta kaikkein hurjimmalta ratsulta!” Poika katseli hoidokkiaan, joka siirsi painoaan toiselle takajalalleen ja narskautti kuolainta suussaan. Silmät puoliummessa ja korvat laiskasti sivuille roikkuen Reino näytti alkeisratsun malliesimerkiltä. ”Ehkä me selvitään”, Pyry sanoi puhaltaen jännityksen pois kehostaan. ”Eiköhän mennä sitten.”
~~~
”...ja vielä ravia aina pitkät sivut ja käyntiä lyhyet.” Reino siirtyi keinuvaan raviin. Pyry nousi kevennykseen, jaloissa ei tuntunut olevan voimaa ja kädet karkasivat kumpikin omaan suuntaansa. Kypärän alla tuntui hiki, vaikka tunti oli ollut suurimmaksi osaksi käyntityöskentelyä. Huomenna lihakset olisivat jumissa ja sängystä nouseminen olisi tuskaa. Pyry yritti istua syvälle satulaan ja Reino siirtyi takaisin käyntiin. Selkään nouseminen oli ollut henkeä salpaavan pelottavaa, ensimmäiset kierrokset satulassa oli istunut jäykkä ja hevoseen tarrautunut stressikasa. Pyryn ihmetykseksi jännitys ei ollut siirtynyt Reinoon, se oli kävellyt tasaiseen tahtiinsa uraa pitkin. Salma käveli rauhassa kaksikon vierellä ja varmisteli välillä Pyryltä tuntemuksia. Ja kohta oltiinkin jo loppukäynneissä! Miten aika saattoi kulkea niin nopeasti ja miten ihmeessä Pyry oli pysynyt koko tunnin selässä? Reino venytti kaulaansa Pyryn antaessa sille ohjaa. Hän irrotti kätensä epävarmasti ohjasta ja silitti täplikästä kaulaa. Salma katsahti ylös poikaan ja hymyili, sanoi muutaman kannustavan sanan. Satulasta alas tultuaan Pyry tajusi miten jännittynyt hän oli ollutkaan, jalat eivät tuntuneet tukevilta ja päässä tuntui huippaavan. Hän löysäsi voimattomin käsin satulavyötä ja talutti muun jonon jatkona Reinon kentältä pois. ”Miltäs tuntui?” Salma kysyi vierellä kävellen. Pyryn kurkku tuntui kuivalta, otsalla valui kylmä hiki ja sormissa kihelmöi, kun veri alkoi jälleen kiertää niissä ohjista puristamisen jälkeen. Silti jostain syvältä alkoi kehoon levitä myös poreileva hyvän olon tunne. ”Ihan... hyvältä”, Pyry vastasi hetken pohdittuaan, omaksi yllätyksekseen. Ratsukot kävelivät talliin, kaviot kopisivat lattiaa vasten. Pyry käänsi Reinon karsinaansa. ”Te varmaan pärjäätte tästä eteenpäin, jos mä lähden pelastamaan Bonnien sisälle?” Pyry nyökkäsi vastaukseksi Salmalle. Nainen ehti jo kääntyä karsinalta pois, kun Pyry pysäytti tämän. ”Salma, hei”, hän aloitti epävarmasti. ”Kiitos, kun autoit... ja muutenkin.” Nainen hymyili Pyrylle. ”Eipä kestä! Voidaan lähteä joskus maastolenkille yhdessä nyt kun olet päässyt selkään takaisin.” ”Kunhan ei mennä kovaa”, Pyry lisäsi huolestuneen kuuloisena ja sai Salman lupaamaan vauhdin pysyvän maltillisena. Salman poistuttua Bonnieta hakemaan Pyry kääntyi Reinon puoleen ja varusteet riisuttuaan jäi hetkeksi rapsuttelemaan ruunaa sään kohdalta. ”Kiitos sinullekin, Reinoseni.”
|
|
|
Post by Pyry on Oct 11, 2014 16:48:40 GMT 2
Kemia, fysiikka aiheuttaa aivokipua!
Maantieto vai biologia?
|
|
|
Post by Pyry on Oct 11, 2014 13:57:11 GMT 2
Luistelu, en ole ikinä lasketellut! Nuotiolla vai laiturilla istuskelu?
|
|
|
Post by Pyry on Oct 11, 2014 13:55:19 GMT 2
Rosan tarinat on sujuvaa ja kiinnostavaa luettavaa ja dialogin kirjoituksesta olen ihan kade! Mielenkiintoinen hahmo, joka ottaa kivasti muita tallilaisia huomioon ja aiheuttaa mukavasti säpinää tallille! Erottuu joukosta, positiivisella tavalla. :> Ja saa hoitaa komeaa Kössiä!
|
|
|
Post by Pyry on Oct 11, 2014 13:52:13 GMT 2
Upea merkintä Danielilta, ja tuhottoman söpö varsa! Salman merkinnässä ihanasti uudet henkilöt heti mukaan! Jasonin itsetietoinen tyyli on ihan mahtava, loistava persoona! Pipsalta hyvin samaistuttavaa liimakavion kanssa turhautumista
|
|
|
Post by Pyry on Oct 6, 2014 22:05:59 GMT 2
Aristo Gitta Edi Elmo Eela Frank Hestia Hype Siiri Laila Patron Pella Rotta Sentti Taiga Walma Bonnie Tollo
Lähdetään Reinon kanssa nukkumaan :>
|
|
|
Post by Pyry on Oct 6, 2014 22:04:36 GMT 2
Tummat, ehdottomasti!
Kaakao vai kahvi?
|
|
|
Post by Pyry on Oct 6, 2014 21:58:17 GMT 2
Mahtimerkintöjä jälleen! Sussulta ihania piirroksia! Eetun uusin tarina eläväisesti kirjoitettu, loistavaa angstikuvailua. Emmyllä kanssa hauska piirustustyyli, hahmot ja hevoset kivan ilmekkäitä. Kasperin tarina taas taattua Kasper-laatua!
|
|
|
Post by Pyry on Oct 1, 2014 21:13:12 GMT 2
HAHMON TYYPPI: hevonen HAHMON NUMERO: 4 NIMI JA LEMPINIMI: Shamrock's Cornelius, "Maissi"
Maissi on Latviassa syntynyt 13-vuotias pv-ruuna. Se on 167 cm korkea mustanruunikko, jolla on ohut piirto ja takasissa korkeat sukat. Sillä on hyvin ohut harja ja etenkin kesäisin otsaharja hankautuu lähes kokonaan pois. Sileällä Maissi kaipaa päättäväisen ratsastajan, se on hyvin mukavuudenhaluinen ja menee sieltä mistä aita on matalin. Esteillä ruuna on erittäin osaava ja luotettavana hyppääjänä aloittelijoiden mieleen. Tosin motivaatio on toisinaan hukassa, ruuna onkin hyvin hidas ja tahmea ellei sitä saa kunnolla syttymään. Maissi on kisannut 120 cm luokkia, mutta juurikin hitautensa takia ei kisannut suuremmissa luokissa, vaikka ponnistusta tältä löytyykin. Koulutustasoltaan ruuna on HeA, re 120 cm ja me 90 cm. Hoidettaessa ruuna on hyvin leppoisa tapaus, mutta pään harjaaminen ja suitsiminen on sen mielestä inhottavaa puuhaa. Laumassa Maissi on helposti alistuva, mutta sosiaalinen. Maastossa hevonen kulkee varmasti, pelästyessään jotain lähinnä vain hätkähtää paikallaan, karkuun juokseminen on sen mielestä liian työlästä. Ruskamäkeen ruuna on tullut entisen omistajansa siirtyessä isompiin luokkiin ja on kotiutunut nopeasti tuntihevosen rooliin. Syksyn tullen se tarvitsee ajoissa päälleen talliinkin loimen, sillä on varsinainen vilukissa. Myös ratsastaessa kylmällä ja sateella ratsastusloimi on hyvä laittaa selkään. Maissin kanssa pärjää nivelkuolaimella kaikissa tilanteissa, se toimii hyvin myös hackamorella.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 30, 2014 19:38:09 GMT 2
Iski hevostentekoinspiraatio Alla muutamia ehdotuksia Ruskamäen asukeiksi. Ideoita saa vapaasti jatkojalostaa ja tarkempia tietoja lisätä. :> Rita (rautias pv-tamma) on herkkä ja nopealiikkeinen tamma, jonka mielialat tuntuvat vaihtelevan tähtien asentojen mukaan. Toisinaan hoidettaessa tamma on rauhallisuuden perikuva, toisinaan päällä on sähellys ja sohellus, eikä vetopaniikin omaavaa tammaa saa sitoa kiinni. Ratsastaessa Rita on osaavan ja nopeasti reagoivan ratsastajan unelma, etenkin esteillä tämä entinen kisatamma loistaa edelleen. Rita peilaa ratsastajaansa herkästi ja hermostuu epäselvistä avuista, joten hevonen ei ole alottelijoiden ratsu. Foxi (tummanruunikko laukkipää ja sukkajalka, pv) on tallinpitäjän/ratsastuksenopettajan/yms. silmäterä ja tekee toisinaan tunteja. Tämäkin tamma on kisannut sekä esteitä että koulua, mutta viettää nykyään ansaittuja eläkepäiviä siitostamman ja harrasteratsun virassa. Luonteeltaan Foxi on täysi kymppi, ei pelkää mitään ja suhtautuu ihmisiin ystävällisen uteliaasti. Se kantaa aloittelevatkin ratsastajat varovasti selässään, mutta syttyy osaavamman alla. Silloin tammalta löytyy hienot koulukiemurat ja vain taivas tuntuu olevan rajana esteillä. Maissilta (mustanruunikko/musta, piirto ja sukkia, Latvian sport horse) löytyisi myös ponnistusta vaikka muille jakaa, mutta suurena ja hidasliikkeisenä hevosena se ei ollut omiaan isoihin luokkiin. Sen sijaan se opettaa nykyään ratsastajille napakoiden apujen käyttöä. Maissi on hyvin mukavuudenhaluinen ruuna ja menee mielellään sieltä mistä aita on matalin ja valitettavan usein ratsastajat tyytyvät ruunan isolta tuntuviin liikkeisiin, vaikka tosi asiassa vasta edetään löysästi hölkkäillen. Ruuna kaipaa pitkät verryttelyt ja päättäväisen ratsastajan, jonka alla hevonen alkaa tehdä töitä omalla tasollaan. Hoitaessa Maissi on hyvin leppoisa, mutta suitsimisesta hevonen ei pidä. Siro Fantti (ruunivoikko, tähti ja sukkia, arabi) on tyypillinen arabi, helposti kuumuva ja nopealiikkeinen. Ilmeikästä ruunaa on kuitenkin helppo tulkita ja kemioiden osuessa kohdalleen ruunasta tulee monen lempiratsu kovan työmotivaationsa ja pehmeiden askellajiensa ansiosta. Vaikka ruuna kiihtyykin helposti, niin se on hyvin maastovarma eikä säiky turhia. Esteitä ja maastoilua Fantti rakastaa ja vauhti ei lopu kesken. Hoidettaessa Fantti häärää kaikessa mukana, mutta kilttinä hevosena ei tartu ketään hampaillaan kiinni, vaikka muuten hevonen tahtookin tutkia ympäristöään huulillaan. Lenski (kimo, PRE) on kuvankaunis PRE-tamma, joka on monen koulutuupparin unelma tasaisen luonteensa ja näyttävien liikkeidensä ansiosta. Lenski kulkee helposti muodossa, mutta reilu eteenpäinpyrkimys ei tule hevoselta ilmaiseksi. Tamma jääkin herkästi virkuukoukkuna steppailemaan, jos avut eivät ole riittävän selkeitä ja ratsastajan käsi jää kovaksi. Aloittelijoille Lenski antaa tällaiset virheet anteeksi, mutta osaavammalta ratsastajalta vaatii enemmän. Maastossa tamma on rauhallinen ja varmajalkainen. Hoidettaessa Lenski on rauhallinen, mutta kiimassa ollessaan vingahtelee dramaattisesti.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 30, 2014 10:56:02 GMT 2
Jessen kuva Tollolle on yksityiskohtainen ja vauhdikas, kiva nähdä kuvia ei niin tavallisista tilanteista. Rosan tarinat kulkevat sujuvasti eteenpäin ja niissä on ihanasti vuorovaikutusta muiden tallilaisten kanssa. Wenlan ja Inkerin päiväkirjoista on kiva seurata tallidraamaa eri näkökulmista ja Pihlalla jännitystä elämässä! Ja jes, Kassu ratsastamassa, jatkoa odotellessa! / Ja apua, meinasin unohtaa! Danielin sarjisidea ja -toteutus on ihan mahtava, aloin itsekin odottaa varsan syntymää ihan eri tavalla!
|
|
|
Post by Pyry on Sept 29, 2014 21:13:54 GMT 2
Oleskeluhuoneen sohva oli maailman pehmein ja mukavin. Pyry oli valahtanut puolimakaavaan asentoon sohvalle ja epäili, ettei enää pääsisi nousemaan ylös. Hän tuijotti kattoon ja oli iloinen siitä että sai hetken olla aloillaan. Viime viikkoinen motoristimetsästys ja puskissa kökkiminen oli aiheuttanut kaiken energian vievän flunssan. Onneksi tauti ei tuntunut iskevän liian rajusti päälle, Pyry alkoi olla jo elävien kirjoissa. Huomenna pitäisi olla ratsastuskunnossa, ajatus putkahti päähän. Miten yksi ratsastustunti saattoikin hermostuttaa näin paljon? Joutuisiko hän talutusratsastukseen kymmenvuotiaiden pikkutyttöjen kanssa muiden hoitajien hihitellessä katsomosta? Jos hän nyt edes jännitykseltään pääsisi tallille asti... Oleskeluhuoneen ovi kävi päästäen sisälle Rosan ja Britan. Tallilaiset tervehtivät toisiaan. Pyry hörppi viilenevää teetään ja kuunteli tyttöjen puhetta seuduilla nähdystä kummallisesta hiipparista. Tallilla tuntui koko ajan sattuvan ja tapahtuvan. Ja minä kun luulin tulleeni rauhalliselle maalaistallille, Pyry hymähti ja hörppäsi kitkeräksi muuttuneen teen loppunsa kurkusta alas. Hän sanoi tytöille lähtevänsä pelastamaan Reinon koko ajan pahemmaksi yltyvän tuulen kynsistä sisälle talliin.
Ruuna tuli Pyryn yllätykseksi ravaten portille vastaan. Pyry vilkaisi hevosen jalkoja ja totesi hoitourakan alkavan kinttupesulla. Syksyn mutakelit oli yksi niistä asioista, joita hän ei ollut kaivannut harrastustaukonsa aikana. Mutta ei voi mitään, huonoja kelejä pelkäävän ei kannata lähteä harrastamaan hevosia. Reino seurasi poikaa sisälle ja pesukarsinaan yllättävänkin reippain askelin. ”Oletpas sinä hyvän tuulinen”, Pyry totesi ruunalle hymyillen. Karsinaansa päästyään Reino alkoi nuohota lattiaa heinänkorsien toivossa. Pyry vilkaisi kelloa, tuntilaiset alkaisivat kohta saapua tallille. Reino oli menossa hölköttelemään alkeistunnille, joten Pyry jäi ruunan luo odottamaan sen ratsastajaa. Pisamanaamainen tyttö tulikin pian karsinalle ja kurkisti vilkuilemaan ratsuansa kalterien välistä. ”Sano vain jos tarvitset apua”, Pyry sanoi tytölle ja avasi karsinan oven tälle tarjoten harjapakkia mukaan. Reinon ilme hapantui, mutta Pyry tiesi jo sen olevan vain esitystä pienemmille ratsastajille. Tosi asiassa Reino oli oikein leppoinen hoidettava ja Pyry oli alkanut voittaa ruunaa puolelleen, etenkin löydettyään parhaat rapsutuspaikat sään vierestä. Nuori tyttö ei välittänyt hevosen ilmeilystä vaan harjasi tätä reippaasti. Kavioiden puhdistuksessa ja varustamisessa hän tarvitsi Pyryä apuun, mutta muuten pärjäsi itsekseen. Annen johdolla ratsukot lähtivät maneesille, Pyry käveli hoidokkinsa vierellä ja avusti ratsastajan Reinon selkään. Hän jäi seuraamaan tuntia katsomoon. Vielä ei ollut liian viileää istuskella maneesissa tunteja seuraten, talvella tämä hupi varmasti vähenisi ja oleskeluhuoneessa istuskelu kuuman juotavan kanssa alkaisi kuulostaa mukavammalta vaihtoehdolta. Pyry yritti keskittyä Annen opetukseen, mutta huominen tunti vaani koko ajan alitajunnassa. Entä jos minä en osaakaan mitään? Äh, miksi hänen pitäisikään osata, oppimaanhan hän oli tunnille menossa. Mutta entä jos jotain tapahtuu? Entä jos Reino säikähtää jotain ja... Kuin vastauksena kirjava ruuna käveli juuri katsomon ohi puoliunisen näköisenä korvat koomisesti sivuille lerputtaen. No jaa, ehkä Reino ei olisi tallin hurjin hevonen. Ruuna pärskähti ja siirtyi laiskasti raviin. Pyry vajosi jälleen ajatuksiinsa. Miksei hän luottanut itseensä hevosten kanssa? Hän pelkäsi usein epäonnistumisia ja uusien asioiden kokeilemista. Ehkä hän ei vain ollut päässyt tekemään virheitä ja oppimaan rauhassa. Ympärillä olevat ihmiset olivat aina olleet kokeneita yksityis- ja kisahevosten omistajia, Pyry oli aina ollut se osaamattomin ja kokenemattomin. Pyryn sisko oli... No, Pyry ei halunnut ajatella pahaa siskostaan, mutta Tuulin täydellisyyden hakuisuus oli yltänyt myös hänen hevostensa hoitajiin. Sisko oli viimeksi hänen kanssa puhuessaan valittanut, että jälleen yksi hoitaja oli lyönyt hanskat naulaan ja jättänyt Tuulin vaille kisahoitajaa. Hoitajien vaihtuvuudesta voisi toki päätellä jotain, mutta sellaisia sisko ei ajatellut. Pyry huokaisi syvään, oikean käden sormet räpläsivät korvan takaa kasvavaa lettiä, niin kuin aina pojan vaipuessa pohdintoihinsa. Reino hölkkäsi uudestaan katsomon ohi ja pärskähti mennessään. Sen vaalea häntä heilahteli puolelta toiselle askelteen tahdissa. Ruunan katselu sai Pyryn hymyilemään. Se ei ollut nopealiikkeinen kisahevonen tai voittoisa ruusukehai, suvukas siitosori tai koulukenttien liitelevä ihme. Sen sijaan se oli kovin tavallinen Reino, rauhallinen tuntihevonen, jonka selkään uskalsi laittaa nuoren aloittelijan ja jolla pystyi lähtemään kevyelle maastoestetreenille. Eikä Pyry, siskon odotuksista ja paineista huolimatta, ollut energinen kisahoitaja tai tavoitteellisesti treenaava kisakaveri. Hän oli totta puhuen kovin tavallinen tallipoika, jolle kelpasi ihan hyvin kovin tavallinen tuntihevonen hoidettavaksi. Kelpaa itse asiassa paljon paremmin kuin vain hyvin, Pyry ajatteli hymyillen.
Pyry&Reino 6 hm
|
|
|
Post by Pyry on Sept 29, 2014 19:31:26 GMT 2
Ajaminen, etenkin jos saa mennä kovaa! :>
Sarjakuvat vai animaatio?
|
|