Post by Mariel on Jan 19, 2009 17:11:20 GMT 2
Osallistujat
Ryhmä I
- Pipsa +
- Carkki +
- Shinqua +
- Fiia +
Maksuna kuva tai tarina!
Tarina - Uuden vuoden aloitus 12.01.2009.
Maanatai iltapäivällä ei Seppeleessä paljon porukkaa hillunut. Muutama yksityisen omistaja siivoili holhokkinsa karsinaa ja pari harjaili hevostaan. Käänsin uuusimman hevoslehden sivuja ja odottelin SVK ensinmäistä ryhmää. Toivottavasti kaikki olisivat innokkaita jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Porukkaakin oli nyt enemmän, mutta onneksi jako kahteen ryhmään helpottaisi opettamista. Tällä vältyttiin myös turhalta odottelulta.
Korviini kantautui tallin oven kolahdus ja tuttupuheen sorina. Ryhmä I oli saapunut. Siirsin lehden sivuun ja nousin pöydän äärestä. Tästä lähtisi vuoden ensinmäinen kokoontuminen.
Hyppelehdin kahvion portaat alas nähden tutut silmäparit ilmoitustaululla.
- Hei ja myöhäiset uuden vuoden toivotukset! Tervehdin ryhmä I väkeä.
- Samoin! Neljä tyttöä vastasi reippaasti.
- Voitaisiin ruveta laittamaan teidän vikellyshummaa? Kysäisin silmää vinkaten.
- Juu! Pipsa vastasi nopeasti ja tarttui nopeimpana lähimpään riimunnaruun.
- Teidätkös Pipsa kuka on meidän vikellyshumma on? Carkki kysyin hihittäen.
Pipsan ilme synkkeni. Varmaan se oli Palmi tai Kalle vai oliko sittenkään...
- No jos te haette Carkin kanssa Antun niin eiköhämme sillä pärjätä. Sanoin ja vilkaisin Carkin ja Pipsan suuntaan. Pipsan kasvoille suli taas tuttu hymy ja niimpä Carkki lähti Pipsan kanssa noutamaan kimoa puoliveristä tarhasta.
- Sillä välin te voisitte hakea Antulle varusteet. Musta vikellysvyö ja ruunan omat suitset. Liinan ja raipan voi myös tuoda! Huudahdin satulahuoneeseen ryntäävien Fiian ja Shinquan perään.
Hetken kuluttua käytävällä seisoi kimo puliverinen ja sen vieresä oli varusteita kantava Shinqua.
- Fiia harjaa Antun, Carkki pistää suitset ja Shinqua laittaa vyön. Pipsa noutaa sitä ennen paksun vikellyshuovan tuohon vyön alle! Latelin tyttöjen hommat.
Kymmenessä minuutissa oli Anttu saanut täyden valjastuksen. Nopeasti tarkistin varusteet, todeten niiden olevan oikein paikoillaan.
- Mie tuon Antun maneesiin. Menkää te edeltä ja laittakaa jumppatossut jalkaan! Tyttö lauma nappasi naulakosta muovikassit ja lähtivät juosten maneesiin. Minä irroitin Antun käytävältä ja talutin sen isoista ovista pihalle. Ruuna pärskähteli ja nyökytteli päätään. Jälleen se pääsisi vikellyshepan hommiin.
Suuren liukuoven kiskot kirskahtivat samalla kun vedin ovea kiinni. Oli tuskaista saada raskas ovi kiinni yhdellä kädellä, sillä toisessa kädessä oli Anttu. Viimein ovi kumahti paikoilleen ja pääsin keskittymään ryhmän ohjaamiseen.
- Jos kaikilla on asian mukaiset varusteet, voitte aloittaa lämmittelyn. Pari kierrosta juoksua maneesin ympäri tuon toisessa päässä olevan ristikkosarjan hyppelemistä. Venyttelyä ja vähän kuperkeikkoja! Kailotin isoon ääneen ja maiskutin Antun liikkeelle., sillä tällä kertaa ajattelin käydä pojan läpi joka askenlajissa, ennen kuin pistäisiin ketään selkään.
Puoliverinen taivutti kaulaa ja astui verkkaisesti eteen. Ruuna pysyi hyvin 10 metrin etäisyydellä eikä edes yrittänyt tulla keskelle. Anttu taisikin olla jo vähän kokoneempi konkari.
Käskytin ruunan ensin käynnistä raville ja lopulta laukalle. Anttussa olikin vähän ylimääräistä energiaa, mutta toivottavasti se lähti nyt pois. En millään haluaisi nähdä kuinka vikeltäjä toisensa jälkeen lentää selästä.
- Pruu Anttu... Lausahdin ja annoin ruunan siirtyä käyntiin. Tytöt hölkkäilivät vielä maneesia ympäri.
- Vielä yksi kierros ja niin kovaa kuin teistä lähtee! Huudahdin tytöille. Ryhmä loi minuun vaivauhtuneen katseen, mutta kirittivät tahtia. Oli se aina ollut mukavaa rääkätä viattomia ihmisiä.
Pysäytin Antun ja lyhensin liinaa. Ruuna saa pienen henkähdys hetken, mutta sitten alkaa tosi toimet.
Pian ryhmä raahautui luokseni. Jokainen oli hengästynyt ja ilmeestä päätellen oli homma ottanut voimille.
- Sitten venyttely! Ensin pyöritätte käsiä taakse päin. Seuraavaksi eteen päin ja lopuksi kumpaakin eri suuntaan. Sitten taivutatte kädet maahan. Pari taivutusta sivulle ja reippaita haarahyppyjä! Viimeiseksi teette vpaa valintaisen venytyksen.
Tyttöjen posket punoittivat. Oli mukava katsoa kun heillä oli jo valmiiksi kuuma. Tänä vuonna ei ole vara lepsuilla, sillä parin kuukauden päästä tämän ryhmän pitäisi esittää kunnollisia vikellysohjelmia. Siihen oli vielä pitkä matka, mutta ahkeralla harjoittelulla se on vielä mahdollista.
- Okei lämmittelyt sikseen, sillä nyt ruvetaan treenaamaan kunnolla! Yksi jää tähän ja muut menee vikellyspukin päälle istumaan. Samalla seuraatte muiden opetusta.
- Kuka aloittaa? Kysyin hymyillen.
- Minä voin. Shinqua sanoi nopeasti.
Nyökkäsin ja niimpä muut lähtivät maneesin reunalla olevan vikellyspukin luo.
Ohjasin Antun kävelemään myötäpäivään rinkiä ja komensin Shinquan ringin sisäpuolelle.
- Muistatko vielä selkään nousun? Kysyin tytöltä.
- Enköhän, mutta saat sinä vielä kerrata. Tyttö sanoi hymyillen.
- Ookei. Aseta vasenkylkesi Antun kylkejen myötäisesti. Tartu kummalakin kädellä kahvoista ja sovita askeleesi Antun askeleisiin. Sitten vain hypähdät selkään. Toistin selkäänhypyn perus ohjeen.
Shinqua hypähti sirosti korkean Antun selkään saaden pojan luimistamaan korviaan. Shinqua hymähti ruunan typerille ilmaisuille ja taputin pojan kaulaa.
- Voisit ottaa perusistunnan seuraavaksi. Eli istu selkä suorana ja varpaat maata kohden. Sinun olkapäästä pitäisi kulkea suora linja lonkan kautta kantapäähän. Sitten ojennat kätesi suoriksi ja katsot että sormet ovat silmien tasolla.
Shinqua teki työtä käskettyä ja kieltämättä viime vuotiset opit olivat pysyneet tallessa.
- Hienoa! Sitten se viime vuonna kokeiltu polvivaaka. Nouset ensin polvileen ja pidät yhä kiinni kahvoista. Sitten nosta oikea jalka vaakasuoraan taaksepäin ja vastakkaisen käden vaakasuoraan eteenpäin niin, että sormet ja varpaat ovat silmien tasolla.
- Lopuksi laske käsi kahvaan ja samanaikaisesti suoristaa molemmat jalat suoraksi ja liu´u pehmeästi istuvaan asentoon.
Helppoa eikö?
Shinqua hymähti. Kertaus varmasti auttaisi muistelemaan viime vuona tehdyt liikkeet. Tämä kerta taitaa jäädä tähän vanhan kertaamiseen. Mutta se ei kyllä haittaa mitään.
- Okei. Hyvinhän se meni. Jos vielä kokeillaan sinun kanssa tuo Seisonta ja pari helppoa liikettä laukassa.
- Eli seisonnan taidatkin vielä muistaat? Kahvoista kiinni ja polvilleen. Siitä sitten kyykkyyn ja seisovaan asentoon. Kädet silmien korkeudelle ja polvet joustaa.
Shinqua nousi epäröiden seisomaan ja nosti kädet hitaasti sivuille. Tyttö katseli koko ajan Antun luimivia korvia.
- Leuka pystyyn ja katse eteen. Ei se Anttu mitään pahaa tee, ei ainakaan vielä!
Kierroksen jälkeen annoin Shinqua istua selkään.
- Nyt pyydän sen laukkaan, jossa otat ilman erillistä käskyä ensin perusistunnan ja sitten polvi vaa´an ja jos uskaltaa niin saa kokeilla seisontaa.
Maiskuatin ja heilautin tahdikkaasti piiskaa. Anttu hypähti kevyesti laukalle ja taivutti kaulaansa. Shinqua haki ensin "tuntuman" ruunan laukkaan, mutta pättäväisesti teki ensin perusistunnan ja perään polvivaa´an. Seisontaa tyttö ei halunnut tehdä.
Anttu hiljensi käyntiin ja Shinqua hypähti alas selästä.
- Siulla oli Shinqua hyvin vanhat harjoitukset muistissa, joten tuosta on hyvä jatkaa. Kehaisin Shunquaa ja viittoin seuraavan vikeltäjän paikalle.
Carkki hypähti alas vikellyspukin päältä ja riensi luokseni.
- Sinulle on varmaan homma selvä? Eli ensin selkäänhyppy, perusistunta, polvivaaka ja seisonta. Nämä käynnissä. Laukassa voitaisiin koittaa samoja liikkeitä.
- Kuullostaa hyvältä! Carkki lausui ja tarttui vikellysvyön kahvoista. Anttu tallusti tavallista hiitaammin, joten pieni maiskuttaminen ei ollut pahitteeksi. Näin myös Carkin oli helpompi päästä rytmiin mukaan.
- Yksi, kaksi ja hyppy! Laskin tahdin Carkille.
Tyttö ponnisti keveästi korkean ruunan selkään. Hetken Carkki haki hyvää asentoa, mutta suhteellisen nopeasti aloitti annetun sarjan tekemistä.
- Perusistuntasi on muuten todella hyvä, mutta koita pitää ne varpaat alhaalle suunnattuna.
Nopsasti perusistunta vaihtui polvivaakaan.
- ... Nosta nyt oikea jalka vaakasuoraan taaksepäin ja vastakkaisen käden eteenpäin. Ja katso että jalka ja käsi suurinpiirtein silmien tasolla!
Carkki teki hyvän polvivaan eikä tytön seisonnassakaan ollut mitään moitittavaa. Carkista huomasi, että hän oli ennekin roikkunut vikellyshepan kyydissä.
- Hyvin meni nuo liikkeet käynissä, joten tohdit varmaankin vetää saman sarjan laukassa? Kysäisin hymyillen.
Carkki nyökkäsi reippaasta.
- Okei. Tule nyt alas selästä, niin tehdään sarja ihan tuosta selkäänhypystä lähtien.
Tyttö hypähti hiekkatasanteelle ja siirtyi lähtöpisteeseen.
- Nyt vain koitat saada sen tahdin hyväksi, ennen kuin hyppäät selkään.
Yllytin Antun laukalle ja katsoin silmä kovana Carkin liikkeitä. Tyttö tarttui määrätietoisesti kahvoista ja sovitti hyvin askeleensa Antun askeleihin, sitten vain hyppy ja Carkki nökötti laukkaavan puoliverisen selässä.
- Todella hieno selkäänhyppy Carkilta! Nyt vain se perusistunnan kautta polvivaaka.
Carkki esitti ensin perusistunnan ja siitä sitten väänsi polvivaa´an.
- Pysyy, pysyy ja pysyy! No nyt riittää. Rentouta taas lihakset ja tee seisonta. Jos tuntuu siltä että ei pysty tekemääm seisontaa, niin älä tee. Ei ole mikääm pakko!
Kaikesta pälpättämisestä huolimatta Carkki uskallattui tekemään huikean seisonnan. Itse olin kuin puulla päähän lyöty. Oli vuoden ensinmäinen kerta ja jo yksi oppilaistani pystyi tekemään puhtaan seisonnan laukassa. Hetken tuntui jo siltä että jotain tästä vielä syntyy.
- Todella häikäisevää! Lausuin Carkille tytön hypähtäessä alas Antun selästä.
Seuraavaksi kotkan silmäni alle päätyi Fiia. Tyttö katseli kauhistellen Antun korkealla häämöttävää selkää.
- Anteeksi, mutta miten sie luulet miun päätyvän tuonne ylös? Fiia kysyi totisena.
- Helposti! Tartut vain kahvoista ja luot temmon Antun kanssa. Sitten vait ponnistat ja istut selässä. Neuvoin tytölle hymyillen.
- Okei. Fiia sanoi ja katsoi ympyrällä kävelevää Anttua hammasta purren.
- Kyllä sie Fiia siihen pystyt! Näytä mistä ponitytöt on tehty! Huutelivat Carkki ja Pipsa vikellyspukin päältä. Fiia vilkaisi nopeasti tyttöjä ja virnisti. Taisi rohkeus saada tytön kokeilu mielelle.
Tarmokkaasti Fiia käveli Antun vierelle ja tarttui päättäväisesti kahvoista. Tytön ilme oli keskyttynyt. Anttu astui reippaasti eteenpäin ja Fiia piteli kahvoista. Luin tytön sanattomilta huulilta temmon tahdin ja sitten Fiia ponnisti. Tyttö päätyi kuin päätyikin Antun selkään.
- No nytkö on voittajan olo? Kysyin virnistäen.
Fiia nyökkäsi ja hymyili kuin Naantalin aurinko.
- No mutta koko päivää ei jahkailla. Ensin siis perusistunta! Lausuin napakasti ja heilautin kädessäni olevaa piskaa saaden Antun reippaammaksi. Fiia huokaisi syvään ja haki ensin kunnon istunnan.
- Okei. Eli hae hyvä ryhti ja ojenna varpaat maata kohti. Sitten vain nostat kätesi suorina sivuille, silmiesi tasolle.
Fiian perusistunta ei ollut viime vuodesta muuttunut, muuta kuin parempampaan suuntaan. Tyttö sai hyvän ryhdin ja käsien korkeuden pysymään koko ajan samana. Joskus tämä teettää vähän vikellystä harrastaneille vaikeuksia. Mutta ei ainakaan Fiialle.
- Oikein hyvä! No ottappa nyt sitten polvivaa´an kautta seisonta. Sen jälkeen lisätään vauhtia.
Fiia nyökkäsi luottavaisena ja aloitti sarjan. Tyttö siirtyi ensin polvilleen, kuitenkin pitäen vielä kahvoista kiinni. Sitten hän ojensi oikean jalkansa taaksa ja vastakkaisen käden eteen saman aikaisesti silmien korkeudelle. Tyttö piti polvivaa´an yllättävän pitkään, mutta sarjan täytyi "pyöriä" joten kehotin Fiia jatkamaan. Nyt tyttö laski kätensä kahvalle ja laski jalkansa alas, liukuen lopuksi pehmeästi Antun selkään.
Seuraavaa tehtävää varten Fiia istui vähän aikaa perusistunnassa, mutta parin kierroksen jälkeen tarttui kahvoihin ja siirtyi polvilleen. Siitä Fiia sitten nousi seisovaan asentoon. Tyttö myötäsi hyvin polvillaan Antun askellusta ja tasopaino piti yllättävänkin hyvin. Kuitenkin jostain syystä Fiia rupesi huimaamaan ja tyttö laskeutui varovasti istuvaan asentoon.
- Jos sinua rupeaa huimaamaan ei tarvitse yrittää enempään. Lausuin äidillisesti.
- Ei miulla mitään hätää ole. Huimaus on miulle ihan normaalia. Tyttö sanoi ja virnisti.
- Okei, jos olet varma niin jatketaan. Lausahdin ja heilautin raippaa saaden Antun laukalle.
Fiia istuin aluksi tuntumaa hakien perusasennossa, mutta muutti liikkeen pian perusistunnaksi. Fiian ilmeestä huomasi että häntä vähän jännitti, mutta yleensä se menee ohi, kun uskoo siihen että juoksuttaja hallitsee hevosen jos saa jonkin sortin kohtauksen.
- Jos haluat voit muiden tavoin kokeilla polvivaakaa ja seisontaa.
Fiia hymähti vaisusti ja rupesi tekemään polvivaakaa. Tyttö pinnisteli itsensä tekemään liikkeen loppuun, mutta liika on likaa, myös Fiian kohdalla.
- Mä en halua tehdä seisontaa... Fiia sanoi heti kun pääsi polvivaa´asta takaisin selkään.
- Okei, mitään ei ole pakko tehdä, eikä ketään pakoteta. Haluatko sä silti vielä jatkaa esimerkiksi tässä laukassa perusistuntaa? Kysäisin suuren puoliverisen selässä nököttävältä tytöltä.
- No voin mie vähän aikaa... Fiia tupisi.
Anttu laukkasi pari kierrosta lisää saaden Fiia rohkeammaksi. Aluksi tytöstä huomasi jännittyneisyyttä, mutta kierros kierrokselta rupesi homma näyttämään rennommalta.
- Pruu, Anttu... Lausuin rauhallisesti ja hidastin ruunan käyntiin.
- Todella hyvin rupesi tuo perusistunta menemään tuossa laukassa. Ensikerroilla koitetaan saada siut jo seisontaan. Sanoin virnistäen.
Fiia nyökkäsi ja hypähti alas Antun selästä.
- Viimeinen vikeltäjä uunista ulos! Huudahdin äänekkäästi.
Iloinen Pipsa hilputti paikalle ja nyökkäyksestäni aloitti liikkeiden suorittamisen. Tyttö teki pehmeän selkäänhypyn ja puhtaan perusistunnan. Myös polvivaaka ja seisonta sujuivat muita mutkitta.
Vaikka vauhtia lisättiin ei Pipsan hymy hyytynyt. Tyttö oli perusistunnassa neljä askelta, josta jatkoi polvivakaan.
- Seuraava tehtävä on se seisonta! Istu vähän aikaa ihan perusasennossa ja koita rentoutua. Haihduta kaikki jännitys, sillä jos rupeat jännittämään menee koko homma ihan pipariksi. Joten hengitä syvään ja RENTOUDU!
Parin kierroksen ajan Pipsa istui laukassa silmät kiinni. Antun pärskähdyksestä, tyttö kuitenkin valpastui ja aloitti seisonnan suorittamisen.
- Ota ensin polvilleen ja pidä kahvoista kiinni. Sitten kun tuntuu hyvältä voit nousta seisovaan asentoon ja nostaa kädet sivuillesi. Muista myödätä polvillasi laukan liikettä! Annoin Pipsalle viime hetken vinkit.
Tyttö taiteili itsensä puhtaaseen seisontaan. Hymy tytön huulilla piti, johtuen joka vikellyksen ilosta tai katsomossa olevasta Kristianista. Ei sillä niin väliä. Pääasia että Pipsalla oli mukavaa.
Pian Anttu siirtyi käynnille ja Pipsa hypähti alas selästä. Annoin tytölle Antun liinan ja käskin jäähdytellä ruunan hyvin, ennen kuin purkaisivat siltä varusteet.
- Te teitte ryhmä I todella hyvää työtä pitkän tauon jälkeen. Teitä oli ilo katsella, joten tästä on hyvä jatkaa. Kiitos tunnista ja jatketaan ensi viikolla. Lausuin loppusanat ja kipitin juomaan puutarhapenkillä olevasta vesipullosta. Keräsin kamppeeni ja sammutin maneesista valot. Ryhmä I uusi vuosi oli nyt saatu alkuun!
Mariel
Ryhmä I
- Pipsa +
- Carkki +
- Shinqua +
- Fiia +
Maksuna kuva tai tarina!
Tarina - Uuden vuoden aloitus 12.01.2009.
Maanatai iltapäivällä ei Seppeleessä paljon porukkaa hillunut. Muutama yksityisen omistaja siivoili holhokkinsa karsinaa ja pari harjaili hevostaan. Käänsin uuusimman hevoslehden sivuja ja odottelin SVK ensinmäistä ryhmää. Toivottavasti kaikki olisivat innokkaita jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Porukkaakin oli nyt enemmän, mutta onneksi jako kahteen ryhmään helpottaisi opettamista. Tällä vältyttiin myös turhalta odottelulta.
Korviini kantautui tallin oven kolahdus ja tuttupuheen sorina. Ryhmä I oli saapunut. Siirsin lehden sivuun ja nousin pöydän äärestä. Tästä lähtisi vuoden ensinmäinen kokoontuminen.
Hyppelehdin kahvion portaat alas nähden tutut silmäparit ilmoitustaululla.
- Hei ja myöhäiset uuden vuoden toivotukset! Tervehdin ryhmä I väkeä.
- Samoin! Neljä tyttöä vastasi reippaasti.
- Voitaisiin ruveta laittamaan teidän vikellyshummaa? Kysäisin silmää vinkaten.
- Juu! Pipsa vastasi nopeasti ja tarttui nopeimpana lähimpään riimunnaruun.
- Teidätkös Pipsa kuka on meidän vikellyshumma on? Carkki kysyin hihittäen.
Pipsan ilme synkkeni. Varmaan se oli Palmi tai Kalle vai oliko sittenkään...
- No jos te haette Carkin kanssa Antun niin eiköhämme sillä pärjätä. Sanoin ja vilkaisin Carkin ja Pipsan suuntaan. Pipsan kasvoille suli taas tuttu hymy ja niimpä Carkki lähti Pipsan kanssa noutamaan kimoa puoliveristä tarhasta.
- Sillä välin te voisitte hakea Antulle varusteet. Musta vikellysvyö ja ruunan omat suitset. Liinan ja raipan voi myös tuoda! Huudahdin satulahuoneeseen ryntäävien Fiian ja Shinquan perään.
Hetken kuluttua käytävällä seisoi kimo puliverinen ja sen vieresä oli varusteita kantava Shinqua.
- Fiia harjaa Antun, Carkki pistää suitset ja Shinqua laittaa vyön. Pipsa noutaa sitä ennen paksun vikellyshuovan tuohon vyön alle! Latelin tyttöjen hommat.
Kymmenessä minuutissa oli Anttu saanut täyden valjastuksen. Nopeasti tarkistin varusteet, todeten niiden olevan oikein paikoillaan.
- Mie tuon Antun maneesiin. Menkää te edeltä ja laittakaa jumppatossut jalkaan! Tyttö lauma nappasi naulakosta muovikassit ja lähtivät juosten maneesiin. Minä irroitin Antun käytävältä ja talutin sen isoista ovista pihalle. Ruuna pärskähteli ja nyökytteli päätään. Jälleen se pääsisi vikellyshepan hommiin.
Suuren liukuoven kiskot kirskahtivat samalla kun vedin ovea kiinni. Oli tuskaista saada raskas ovi kiinni yhdellä kädellä, sillä toisessa kädessä oli Anttu. Viimein ovi kumahti paikoilleen ja pääsin keskittymään ryhmän ohjaamiseen.
- Jos kaikilla on asian mukaiset varusteet, voitte aloittaa lämmittelyn. Pari kierrosta juoksua maneesin ympäri tuon toisessa päässä olevan ristikkosarjan hyppelemistä. Venyttelyä ja vähän kuperkeikkoja! Kailotin isoon ääneen ja maiskutin Antun liikkeelle., sillä tällä kertaa ajattelin käydä pojan läpi joka askenlajissa, ennen kuin pistäisiin ketään selkään.
Puoliverinen taivutti kaulaa ja astui verkkaisesti eteen. Ruuna pysyi hyvin 10 metrin etäisyydellä eikä edes yrittänyt tulla keskelle. Anttu taisikin olla jo vähän kokoneempi konkari.
Käskytin ruunan ensin käynnistä raville ja lopulta laukalle. Anttussa olikin vähän ylimääräistä energiaa, mutta toivottavasti se lähti nyt pois. En millään haluaisi nähdä kuinka vikeltäjä toisensa jälkeen lentää selästä.
- Pruu Anttu... Lausahdin ja annoin ruunan siirtyä käyntiin. Tytöt hölkkäilivät vielä maneesia ympäri.
- Vielä yksi kierros ja niin kovaa kuin teistä lähtee! Huudahdin tytöille. Ryhmä loi minuun vaivauhtuneen katseen, mutta kirittivät tahtia. Oli se aina ollut mukavaa rääkätä viattomia ihmisiä.
Pysäytin Antun ja lyhensin liinaa. Ruuna saa pienen henkähdys hetken, mutta sitten alkaa tosi toimet.
Pian ryhmä raahautui luokseni. Jokainen oli hengästynyt ja ilmeestä päätellen oli homma ottanut voimille.
- Sitten venyttely! Ensin pyöritätte käsiä taakse päin. Seuraavaksi eteen päin ja lopuksi kumpaakin eri suuntaan. Sitten taivutatte kädet maahan. Pari taivutusta sivulle ja reippaita haarahyppyjä! Viimeiseksi teette vpaa valintaisen venytyksen.
Tyttöjen posket punoittivat. Oli mukava katsoa kun heillä oli jo valmiiksi kuuma. Tänä vuonna ei ole vara lepsuilla, sillä parin kuukauden päästä tämän ryhmän pitäisi esittää kunnollisia vikellysohjelmia. Siihen oli vielä pitkä matka, mutta ahkeralla harjoittelulla se on vielä mahdollista.
- Okei lämmittelyt sikseen, sillä nyt ruvetaan treenaamaan kunnolla! Yksi jää tähän ja muut menee vikellyspukin päälle istumaan. Samalla seuraatte muiden opetusta.
- Kuka aloittaa? Kysyin hymyillen.
- Minä voin. Shinqua sanoi nopeasti.
Nyökkäsin ja niimpä muut lähtivät maneesin reunalla olevan vikellyspukin luo.
Ohjasin Antun kävelemään myötäpäivään rinkiä ja komensin Shinquan ringin sisäpuolelle.
- Muistatko vielä selkään nousun? Kysyin tytöltä.
- Enköhän, mutta saat sinä vielä kerrata. Tyttö sanoi hymyillen.
- Ookei. Aseta vasenkylkesi Antun kylkejen myötäisesti. Tartu kummalakin kädellä kahvoista ja sovita askeleesi Antun askeleisiin. Sitten vain hypähdät selkään. Toistin selkäänhypyn perus ohjeen.
Shinqua hypähti sirosti korkean Antun selkään saaden pojan luimistamaan korviaan. Shinqua hymähti ruunan typerille ilmaisuille ja taputin pojan kaulaa.
- Voisit ottaa perusistunnan seuraavaksi. Eli istu selkä suorana ja varpaat maata kohden. Sinun olkapäästä pitäisi kulkea suora linja lonkan kautta kantapäähän. Sitten ojennat kätesi suoriksi ja katsot että sormet ovat silmien tasolla.
Shinqua teki työtä käskettyä ja kieltämättä viime vuotiset opit olivat pysyneet tallessa.
- Hienoa! Sitten se viime vuonna kokeiltu polvivaaka. Nouset ensin polvileen ja pidät yhä kiinni kahvoista. Sitten nosta oikea jalka vaakasuoraan taaksepäin ja vastakkaisen käden vaakasuoraan eteenpäin niin, että sormet ja varpaat ovat silmien tasolla.
- Lopuksi laske käsi kahvaan ja samanaikaisesti suoristaa molemmat jalat suoraksi ja liu´u pehmeästi istuvaan asentoon.
Helppoa eikö?
Shinqua hymähti. Kertaus varmasti auttaisi muistelemaan viime vuona tehdyt liikkeet. Tämä kerta taitaa jäädä tähän vanhan kertaamiseen. Mutta se ei kyllä haittaa mitään.
- Okei. Hyvinhän se meni. Jos vielä kokeillaan sinun kanssa tuo Seisonta ja pari helppoa liikettä laukassa.
- Eli seisonnan taidatkin vielä muistaat? Kahvoista kiinni ja polvilleen. Siitä sitten kyykkyyn ja seisovaan asentoon. Kädet silmien korkeudelle ja polvet joustaa.
Shinqua nousi epäröiden seisomaan ja nosti kädet hitaasti sivuille. Tyttö katseli koko ajan Antun luimivia korvia.
- Leuka pystyyn ja katse eteen. Ei se Anttu mitään pahaa tee, ei ainakaan vielä!
Kierroksen jälkeen annoin Shinqua istua selkään.
- Nyt pyydän sen laukkaan, jossa otat ilman erillistä käskyä ensin perusistunnan ja sitten polvi vaa´an ja jos uskaltaa niin saa kokeilla seisontaa.
Maiskuatin ja heilautin tahdikkaasti piiskaa. Anttu hypähti kevyesti laukalle ja taivutti kaulaansa. Shinqua haki ensin "tuntuman" ruunan laukkaan, mutta pättäväisesti teki ensin perusistunnan ja perään polvivaa´an. Seisontaa tyttö ei halunnut tehdä.
Anttu hiljensi käyntiin ja Shinqua hypähti alas selästä.
- Siulla oli Shinqua hyvin vanhat harjoitukset muistissa, joten tuosta on hyvä jatkaa. Kehaisin Shunquaa ja viittoin seuraavan vikeltäjän paikalle.
Carkki hypähti alas vikellyspukin päältä ja riensi luokseni.
- Sinulle on varmaan homma selvä? Eli ensin selkäänhyppy, perusistunta, polvivaaka ja seisonta. Nämä käynnissä. Laukassa voitaisiin koittaa samoja liikkeitä.
- Kuullostaa hyvältä! Carkki lausui ja tarttui vikellysvyön kahvoista. Anttu tallusti tavallista hiitaammin, joten pieni maiskuttaminen ei ollut pahitteeksi. Näin myös Carkin oli helpompi päästä rytmiin mukaan.
- Yksi, kaksi ja hyppy! Laskin tahdin Carkille.
Tyttö ponnisti keveästi korkean ruunan selkään. Hetken Carkki haki hyvää asentoa, mutta suhteellisen nopeasti aloitti annetun sarjan tekemistä.
- Perusistuntasi on muuten todella hyvä, mutta koita pitää ne varpaat alhaalle suunnattuna.
Nopsasti perusistunta vaihtui polvivaakaan.
- ... Nosta nyt oikea jalka vaakasuoraan taaksepäin ja vastakkaisen käden eteenpäin. Ja katso että jalka ja käsi suurinpiirtein silmien tasolla!
Carkki teki hyvän polvivaan eikä tytön seisonnassakaan ollut mitään moitittavaa. Carkista huomasi, että hän oli ennekin roikkunut vikellyshepan kyydissä.
- Hyvin meni nuo liikkeet käynissä, joten tohdit varmaankin vetää saman sarjan laukassa? Kysäisin hymyillen.
Carkki nyökkäsi reippaasta.
- Okei. Tule nyt alas selästä, niin tehdään sarja ihan tuosta selkäänhypystä lähtien.
Tyttö hypähti hiekkatasanteelle ja siirtyi lähtöpisteeseen.
- Nyt vain koitat saada sen tahdin hyväksi, ennen kuin hyppäät selkään.
Yllytin Antun laukalle ja katsoin silmä kovana Carkin liikkeitä. Tyttö tarttui määrätietoisesti kahvoista ja sovitti hyvin askeleensa Antun askeleihin, sitten vain hyppy ja Carkki nökötti laukkaavan puoliverisen selässä.
- Todella hieno selkäänhyppy Carkilta! Nyt vain se perusistunnan kautta polvivaaka.
Carkki esitti ensin perusistunnan ja siitä sitten väänsi polvivaa´an.
- Pysyy, pysyy ja pysyy! No nyt riittää. Rentouta taas lihakset ja tee seisonta. Jos tuntuu siltä että ei pysty tekemääm seisontaa, niin älä tee. Ei ole mikääm pakko!
Kaikesta pälpättämisestä huolimatta Carkki uskallattui tekemään huikean seisonnan. Itse olin kuin puulla päähän lyöty. Oli vuoden ensinmäinen kerta ja jo yksi oppilaistani pystyi tekemään puhtaan seisonnan laukassa. Hetken tuntui jo siltä että jotain tästä vielä syntyy.
- Todella häikäisevää! Lausuin Carkille tytön hypähtäessä alas Antun selästä.
Seuraavaksi kotkan silmäni alle päätyi Fiia. Tyttö katseli kauhistellen Antun korkealla häämöttävää selkää.
- Anteeksi, mutta miten sie luulet miun päätyvän tuonne ylös? Fiia kysyi totisena.
- Helposti! Tartut vain kahvoista ja luot temmon Antun kanssa. Sitten vait ponnistat ja istut selässä. Neuvoin tytölle hymyillen.
- Okei. Fiia sanoi ja katsoi ympyrällä kävelevää Anttua hammasta purren.
- Kyllä sie Fiia siihen pystyt! Näytä mistä ponitytöt on tehty! Huutelivat Carkki ja Pipsa vikellyspukin päältä. Fiia vilkaisi nopeasti tyttöjä ja virnisti. Taisi rohkeus saada tytön kokeilu mielelle.
Tarmokkaasti Fiia käveli Antun vierelle ja tarttui päättäväisesti kahvoista. Tytön ilme oli keskyttynyt. Anttu astui reippaasti eteenpäin ja Fiia piteli kahvoista. Luin tytön sanattomilta huulilta temmon tahdin ja sitten Fiia ponnisti. Tyttö päätyi kuin päätyikin Antun selkään.
- No nytkö on voittajan olo? Kysyin virnistäen.
Fiia nyökkäsi ja hymyili kuin Naantalin aurinko.
- No mutta koko päivää ei jahkailla. Ensin siis perusistunta! Lausuin napakasti ja heilautin kädessäni olevaa piskaa saaden Antun reippaammaksi. Fiia huokaisi syvään ja haki ensin kunnon istunnan.
- Okei. Eli hae hyvä ryhti ja ojenna varpaat maata kohti. Sitten vain nostat kätesi suorina sivuille, silmiesi tasolle.
Fiian perusistunta ei ollut viime vuodesta muuttunut, muuta kuin parempampaan suuntaan. Tyttö sai hyvän ryhdin ja käsien korkeuden pysymään koko ajan samana. Joskus tämä teettää vähän vikellystä harrastaneille vaikeuksia. Mutta ei ainakaan Fiialle.
- Oikein hyvä! No ottappa nyt sitten polvivaa´an kautta seisonta. Sen jälkeen lisätään vauhtia.
Fiia nyökkäsi luottavaisena ja aloitti sarjan. Tyttö siirtyi ensin polvilleen, kuitenkin pitäen vielä kahvoista kiinni. Sitten hän ojensi oikean jalkansa taaksa ja vastakkaisen käden eteen saman aikaisesti silmien korkeudelle. Tyttö piti polvivaa´an yllättävän pitkään, mutta sarjan täytyi "pyöriä" joten kehotin Fiia jatkamaan. Nyt tyttö laski kätensä kahvalle ja laski jalkansa alas, liukuen lopuksi pehmeästi Antun selkään.
Seuraavaa tehtävää varten Fiia istui vähän aikaa perusistunnassa, mutta parin kierroksen jälkeen tarttui kahvoihin ja siirtyi polvilleen. Siitä Fiia sitten nousi seisovaan asentoon. Tyttö myötäsi hyvin polvillaan Antun askellusta ja tasopaino piti yllättävänkin hyvin. Kuitenkin jostain syystä Fiia rupesi huimaamaan ja tyttö laskeutui varovasti istuvaan asentoon.
- Jos sinua rupeaa huimaamaan ei tarvitse yrittää enempään. Lausuin äidillisesti.
- Ei miulla mitään hätää ole. Huimaus on miulle ihan normaalia. Tyttö sanoi ja virnisti.
- Okei, jos olet varma niin jatketaan. Lausahdin ja heilautin raippaa saaden Antun laukalle.
Fiia istuin aluksi tuntumaa hakien perusasennossa, mutta muutti liikkeen pian perusistunnaksi. Fiian ilmeestä huomasi että häntä vähän jännitti, mutta yleensä se menee ohi, kun uskoo siihen että juoksuttaja hallitsee hevosen jos saa jonkin sortin kohtauksen.
- Jos haluat voit muiden tavoin kokeilla polvivaakaa ja seisontaa.
Fiia hymähti vaisusti ja rupesi tekemään polvivaakaa. Tyttö pinnisteli itsensä tekemään liikkeen loppuun, mutta liika on likaa, myös Fiian kohdalla.
- Mä en halua tehdä seisontaa... Fiia sanoi heti kun pääsi polvivaa´asta takaisin selkään.
- Okei, mitään ei ole pakko tehdä, eikä ketään pakoteta. Haluatko sä silti vielä jatkaa esimerkiksi tässä laukassa perusistuntaa? Kysäisin suuren puoliverisen selässä nököttävältä tytöltä.
- No voin mie vähän aikaa... Fiia tupisi.
Anttu laukkasi pari kierrosta lisää saaden Fiia rohkeammaksi. Aluksi tytöstä huomasi jännittyneisyyttä, mutta kierros kierrokselta rupesi homma näyttämään rennommalta.
- Pruu, Anttu... Lausuin rauhallisesti ja hidastin ruunan käyntiin.
- Todella hyvin rupesi tuo perusistunta menemään tuossa laukassa. Ensikerroilla koitetaan saada siut jo seisontaan. Sanoin virnistäen.
Fiia nyökkäsi ja hypähti alas Antun selästä.
- Viimeinen vikeltäjä uunista ulos! Huudahdin äänekkäästi.
Iloinen Pipsa hilputti paikalle ja nyökkäyksestäni aloitti liikkeiden suorittamisen. Tyttö teki pehmeän selkäänhypyn ja puhtaan perusistunnan. Myös polvivaaka ja seisonta sujuivat muita mutkitta.
Vaikka vauhtia lisättiin ei Pipsan hymy hyytynyt. Tyttö oli perusistunnassa neljä askelta, josta jatkoi polvivakaan.
- Seuraava tehtävä on se seisonta! Istu vähän aikaa ihan perusasennossa ja koita rentoutua. Haihduta kaikki jännitys, sillä jos rupeat jännittämään menee koko homma ihan pipariksi. Joten hengitä syvään ja RENTOUDU!
Parin kierroksen ajan Pipsa istui laukassa silmät kiinni. Antun pärskähdyksestä, tyttö kuitenkin valpastui ja aloitti seisonnan suorittamisen.
- Ota ensin polvilleen ja pidä kahvoista kiinni. Sitten kun tuntuu hyvältä voit nousta seisovaan asentoon ja nostaa kädet sivuillesi. Muista myödätä polvillasi laukan liikettä! Annoin Pipsalle viime hetken vinkit.
Tyttö taiteili itsensä puhtaaseen seisontaan. Hymy tytön huulilla piti, johtuen joka vikellyksen ilosta tai katsomossa olevasta Kristianista. Ei sillä niin väliä. Pääasia että Pipsalla oli mukavaa.
Pian Anttu siirtyi käynnille ja Pipsa hypähti alas selästä. Annoin tytölle Antun liinan ja käskin jäähdytellä ruunan hyvin, ennen kuin purkaisivat siltä varusteet.
- Te teitte ryhmä I todella hyvää työtä pitkän tauon jälkeen. Teitä oli ilo katsella, joten tästä on hyvä jatkaa. Kiitos tunnista ja jatketaan ensi viikolla. Lausuin loppusanat ja kipitin juomaan puutarhapenkillä olevasta vesipullosta. Keräsin kamppeeni ja sammutin maneesista valot. Ryhmä I uusi vuosi oli nyt saatu alkuun!
Mariel