Siken hoitovihko

[Metta]

Comeback


Hermostuneena vedän takkini vetoketjun alas ja avaan tallin oven. Kiiruhdan oleskeluhuoneeseen ja moikkaan muita. "Metta?" Kuulin Pipsan äänen. "Öh.. moi..." Katson tulipunaisena maata. "Missä oot ollut?" "Mä.. no, on ollut paljon kiireitä. Mutta mä lupaan ja vannon, että oon aktiivisempi lähiaikoina!" Juoksen halaamaan tyttöjä nyyhkien. "Mutta mä häippäsen Siken luo- Pipsa, tuuksä mukaan?" Virnistän. "Aattelinki sulta kysyä että liikuttaisitko Siken." Pipsa hymähti. "No mä meen yksin sitten, nähään, ihmiset!" Huikkasin perääni ja heilautin kättäni.

Alhaalle päästyäni olisi tehnyt mieli juosta halaamaan Sikkeä, mutta pysyin rauhallisena. Kun saavuin Siken karsinanovelle, ojensin käteni. Se oli rauhallinen hetki. Sikke työnsi päänsä hieman epävarmasti syliini, puhaltaen lämmintä ilmaa kasvoilleni. Muistikohan se minut? Suljin tamman syliini ja suukotin tätä turvalle. "Annathan säkin anteeksi, jooko." Kuiskasin tammalle, joka käänteli korviansa eri äänien suuntiin. Minä hymähdin ja hain harjapakin.
Aloitin harjaamisen ihan normaalisti, mutta sekin tyssäsi siihen kun Maiss oli aikeissa tulla kertomaan minulle jotain. "Metta? Mooi!" blondi virnisti. Käännyin tyttöä kohti. "Maiss! Moi!" Mekin halasimme ja tyttö kertoi samalla, että tallissa oli kaksi uutta ponia. "Ihanko tosi? No näytäppä mulle sitten ku tullaan Siken kanssa ulos!" Onneksi olin saanut jo varusteetkin Sikelle. Sitten kiristin vain satulavyön kolmanteen reikään ja laskin ohjat kaulalle. Pian olimme hyytävässä ulkoilmassa tallinpihalla.

Vilkuilin ympärilleni. Liikenneruuhka. Ratsukkoja tuli ja meni, mutta me emme välittäneet siitä. Maiss johdatti meitä eteenpäin. Sitten huomasin ne. Valkoinen poni ja kirjava. Tiikerinkirjava. Maiss kertoi niitten nimetkin. "Ihanat! Onko niille hankittu jo hoitajat?" Pysäytin Siken ja nousin tamman selkään samalla. Sitten näpräsin jalustimien kanssa. Maiss katsoi minua vihjaavasti. "Öh. Joo. Sori, mä oon vaan pihalla." Pudistin päätäni ja keräsin ohjat käteen. "Mä lähen maastolenkille - liikutan Siken sit varmaan huomenna uudestaan. Hyvää... Joulunodotusta jo valmiiksi! Sano terkkuja muille vielä!" Maiskutin ponin liikkeelle hymyillen. "Arvaan. Vain sä ja mä." Taputin ponin silkkikaulaa lämpimästi hymyillen ja annoin tämän viedä. Pidin ohjia löysänä ja ihastelin maisemia. Tuskinpa Sikke uskaltaisi olla tälläkertaa villi. Toivottavasti ei... kuitenkin retki sujui leppoisasti. Siirryimme laukkaamaan yhdessä vaiheessa pellolle, ja päätimme vähän irrotella. Paluumatkalla ravasimme.
"Hyvää!" olin innoissani. Pakkanen sai pohkeni hehkumaan kuin mitkäkin tomaatit, ja varpaatkin olivat ihan jäässä. Mutta ei se haitannut. Tämä ystävyyssuhde lämmittää jok'ikisellä pakkaskelillä.

18 hm

[Pipsa]

1. Joulukuuta 2010

Luminen tallitie ja kellertävien valojen laimea valo. Tähtinen koristama syvän tummansininen taivas ja valkeana kimaltelevat lumikinokset. Puhallan ilmaan höyrypilven kiskoen tupsupipoani syvemmälle päähän. Lumeen painautuneita jalanjälkiä katsellen tallustelen ovelle. Pikaisesti kopistelen kengistäni enimmät lumijäämät pois, kiskoen auki jäisen oven, joka narahtaa kotoisasti. Hymyillen ihastelen satulahuoneeseen viritettyjä välkkyviä jouluvaloja, jotka luovat aitoa jouluntuntua. Toimiston ja rehulan ohi kuljen tallin lisäosaan, josta muhkea vuonohevonen laukoo ilmoille ystävällisen hörähdyksen.
- Moi Sikke-kulta, tervehdin paksun talviturkin kasvattanutta poniani, joka huomionhakuisesti mutustaa hihansuitani. Sen pystyharja on kasvanut ylipitkäksi ja on kipeästi leikkuun tarpeessa. Tammalle jutustellen tunkeudun sen karsinaan, kiskaisten lapaset käsistäni ja upottaen ne Siken paksuun turkkiin.
- Voi kun oot lämmin, totean. Poni töytäisee minua lempeästi. - Ja söpö vai, sitäkö sie Possu tarkotit?
Tamma pärskähtää ja heilauttaa päätään. Sen turpakarvoihin tarttuneet jäähiutaleet osoittavat sen tulleen vasta äskettäin sisälle. Päälle laitettu punainen toppaloimi vahvistaa tämän.

- Moi Pipsa! punapäinen Elli tervehtii iloisesti hymyillen. - Olinkin just tulossa ottamaan loimea Sikeltä, oli pakko heittää aamulla toppaloimi sille niskaan kun tuolla ulkona oli niin pirun kylmä.
- Jep, hyvä vaan että laitoit, ettei se paleltunu, ja kiitti kun otit sen sisälle, hymyilen iloisesti.
- Tokihan mie otin, kesti vaan hetken, että huomasin sen sen siun viestin, Elli hymyilee. - Mites se oli silleen sen takasen kengän irtoamaan? Monelta se kengittäjä muuten tuli?
- Oli varmaan tarhassa innostunu riehumaan, niin kuin yleensäkin, virnistän taputtaen tamman muhkeaa kaulaa. - Matti, siis se kengittäjä sano aineskin tulevansa puol kuuelta.
- Tokihan mie Matin tiiän, punapää virnistää. - Mut hei, hyviä päivän jatkoja ja muistahan osallistua siihen Seppele tietovisaan, ilmotustaululta löytyy kysymykset!

Tottunein ottein riisun viininpunaisen loimen poniltani, kuskaten sen riippumaan karsinan ovessa olevaan “kaiteeseen”. Samalla käynnillä nappaan käytävältä mukaani viininpunaisen harjapakin, johon on pyöreällä käsialallani kirjoitettu kissankokoisin kirjaimin “Sikke”. Hiljaa alan hyräilemään jonkun joululaulun sävelmää, ponin vilkaistessa minuun iloisesti.
- Eikö ookkin ihanaa kun tulee joulu? virnistän. - Saa lahjoja ja hyvää ruokaa, kaikki on ilosia ja on lomaa ja lunta ja joulukalenteri.
Poni tuhahtaa tyytyväisesti ja nauttii rauhallisesta harjauksestani. Itsekin nautin hiljaisesta tallista, hevosten rauhallisesta tuhinasta ja Siken lämmöstä.

- Onpa se pyöristynyt, tuttu ääni kiirii korviini karsinan ovelta.
- Wear! Kehtaatkin haukkua miun ponia, virnistän kiiruhtaen kaappaamaan tytön halaukseeni.
- Kiva nähä pitkästä aikaa Pipsanen, tyttö hymyilee. - Nojoo, on Taigakin vähän pallo.
- Sitä paitsi lihakset saa treenaamalla, läskit vaan rahalla, hihkaisen. - Eiks jee?
- Ehottomasti, me taietaan sitten olla ihan miljonääri poninomistajia, Wear virnuilee.
- Nojoo, vähintäänkin! naurahdan. - Sikke tosin on oikein sopiva, karvat ne vaan pulskistaa.
- Voi olla, tai voi olla olemattakin, blondi mumisee silmät loistaen. - Mut hei, tuu oleskelutilalle, niin voiaan jutella. Harjaa vaan Sikkenen eka rauhassa.
- Toki, tää onkin jo puhas, hymyilen taputtaen Sikkeä. - Kengittäjä tulee tänään, kun Possu on onnistunu loisteliaasti irrottamaan takajalastaan kengän. Mut, mennään nyt!

Kilpaa Wearin kanssa kiiruhdamme kaappejen ohi oleskelutilalle. Pikaisesti viskaan kenkäni kaappejen edessä olevien penkkien alle, sipsutellen sukkasillani sisälle lämpimään tilaan. Pirteästi huikkaan tervehdyksen sohvilla istuskeleville Seppeleläisille, loikaten lempipaikalleni - nojatuoliin.

[Metta]

Joulun alla


Sikke katsahti minuun pärskähtäen. Hymähdin hiljaa ja rapsutin tammaa turvalta. "Jahas, mitäs tässä tekisi, luukku 1?" Avasin oman suklaajoulukalenterini ja heitin pienen suklaan suuhuni. "Nam." En osannut muuta sanoakaan. Nuolaisin suupieliäni ja kiristin lopulta satulavyön. Satulointi oli aiemmin nimittäin jäänyt kesken. Sysäsin satulan alle lämmittämään loimen. Vaikka maneesissa olikin lämmin, minä varmistin että Sikellä olisi erittäin mukavaa.

"Pipsa!" Olin taluttanut Siken maneesiin, mutta tamman omistaja olikin tullut ovelle vastaan. "Moi! Ootkos menossa ratsastamaan?" Pipsa alkoi silittämään Sikkeä. "Öö.. joo, joksikin aikaa." Kun olin päässyt maneesiin, nousin selkään ja aloin säätämään jalustimien kanssa. Pian olin tehnyt alkukäynnit. Pipsa tuli kysymään mnulta, että ratsastaisinko vielä kauaa. "Enpä taida. Haluutko tehä loppukäynnit?" Ei tarvinnut toista kertaa kysyä. Pipsa hyppäsi Siken selkään minun laskeutuessani alas. Jäin maneesiin kyllä katsomaan.

19 hm

[Metta]

Reenit


"Sikke, eteenpäin!" Pitkien alkukäyntien jälkeen painoin pohkeet tamman kylkeen ja keräsin ohjat harjoitusraviin. Tamman ravi oli pompottavaa, mutta kun rytmiin pääsi hyvin mukaan, se olikin erittäin pehmeää. Myötäsin ja pidin nyrkit pystyssä. "Siikkee!" Sisäpohkeella ja ulko-ohjalla varmistin, ettei tamma oikoisi kulmissa. Pian aloin keventämään.
"Metta, moi." Kuulin äänen takaani. "Jokru? Mooi!" Huomasin tytön tulleen lämpimään maneesiin Flooran kanssa. "Mites sä?" Hymyilin aurinkoisesti. "Hyvinhän mä. Tulin Floran kanssa vähä reenaamaan. Ny ihan kunnolla." Tyttö ponnisti selkään, keräsi ohjat ja lähti käynnillä uralle. "Okei. Aion harjottaa meitin laukkaa Sikellä. Mut voin kyl lähteekki, jos haluut?" Katsoin Jokrua virnistäen. Pitkän sivun alussa painoin sisäpohkeella tamman laukkaan.

Olin laukassa mukana. Mutta yhtäkkiä.. "JOKRU!" Kaaduin Siken kaulalle räkättäen. Tamma pukitti paristi, mutta pysyin onneksi selässä. "Metta? öö kaikki kunnossa?" Pipsa avasi maneesinoven varovaisesti ja talutti Pampun kentälle. "Ei oo!" Pyyhkin silmäkulmani. "Hah, onko se reilua että Jokru alkaa väännellä naamaansa? Just kun olin saanut tasaisen laukan!" Puuskahdin. "Jokru?" Pipsa katsoi kysyvästi Jokruun. "Mitä?" Tyttö aloitti. "enmää mitään tehny.." Jokeri oli nyt vakavissaan. Suuni loksahti auki. "Joo varmaan!" Maiskautin naureskellen Siken harjoitusraviin. Pitkät askeleet peittivät räkätykseni. "Hah... Jokruvai? hahah." Pipsa maiskutti Pampun raviin. Tuhahdin. Jokeri oli keskittynyt vain Flooraan - mutta kotkansilmilläni huomasin pakosti, että tyttö kikatti kippurassa satulassa. "moe!" Pirteä tervehdys kuului ovelta jälleen. "Emmu? Mooi!" Jatkoimme treenailua rauhassa. Loppujenlopuksi kuitenkin vein Siken sisään.

"Noin, mä laitan sulle loimen ja pääset vähän ulkoilemaan." Viininpunainen peitti kokonaan voinkeltaisen tamman. Taputin tätä kaulalle ja hymähdin hiljaa. "Noniin. Jokru, mennäänkö?" Tyttö vastasi myöntyvästi ja kiristi Flooran viimeiset soljet. Veimme hevoset ulos tarhoille. Päästin Siken irti ja Jokru päästi Flooran. Jäimme katsomaan, kun hevoset lähtivät juoksemaan kilpaa muualle. Huokasin syvään. Olin silti tyytyväinen.

20 hm

[Pipsa]

pst. Metta vilkaise hoitovihkon ensimmäinen sivu (:

[Pipsa]

Malttamaton Sikke liikahtelee jatkuvasti ja sen korvat heiluvat kuin propellit sen kuunnellessa erisuunnista kantautuvia ääniä.
- Possu hei, seisohan nyt, virnistän tiukentaen otettani tamman riimunnarusta.
- Noniin, nyt se seisoo hyvin, oottakaa hetki… Jokeri mumisee säädellen järjestelmäkamerani asetuksia tarkkaavaisena. Juuri kun tyttö on ottamassa kuvaa, tarraa vuonohevonen tonttulakkini tupsuun ja kiskaisee koko myssyn päästäni.

- Sikke! tuhahdan Jokerin virnistellessä leveästi.
- Sen ois pitäny tehhä tuo hetkeä myöhemmin niin oisin saanu hienon kuvan!
- Sikke nyt ei tunnetusti tee mitään sopivalla hetkellä, hymyilen taputtaen poniani. Pakkasen kiristyessä oli se nopeasti kasvattanut itselleen paksun ja tuuhean talvikarvan, jonka turvin se pysyi lämpimänä kovillakin pakkasilla ilman loimea. Kuuluu naksahdus ja salamavalo välkähtää, kun Jokeri viimein laukaisee kameran.

- Valmis! Nyt tuli hyvä kuva, tyttö toteaa tyytyväinen hymy kasvoillaan.
- Hyvä, siitä tulee varmasti kiva joulukortti, hihkaisen pirteästi. - Lupaan ottaa siusta ja Floorasta joskus jonkun kivan kuvan, vaikka ihan pian jos vaan haluut?
- Kuulostaa hyvältä, tyttö hymisee antaen kameran minulle. - Mutta nyt juoksen tuonne lämpimään sisälle!
- Morjes! huikkaan Jokerin perään sujauttaen kameran kaulaani roikkumaan. Kiltisti Sikke seuraa minua, kun johdatan sen sisälle talliin.

Matka Siken karsinaan on varsin lyhyt ja se päästää tyytyväisen pärskähdyksen päästessään viimein omaan karsinaansa. Nappaan siitä vielä yhden kuvan, ennen kuin painelen kaakaomukin ääreen yläkertaan.

[Metta]

Tähtitaivas



Taputan Sikkeä kaulalle. "Jes, hei eikös ookkin kivaa kun pääset Pipsan kanssa estetreeneihin?" Hymähdin. Mutta huokaisin syvään. Kiristin tamman satulavyön, ja tartuin suitsiin. Puhdistin vähän kuolaimia ja tarjosin niitä sitten Sikelle. Ensin tamma kieltäytyi avaamasta suutaan. "Älä jaksa." Naureskellen tarjosin tälle kuolaimia uudelleen. "Hei. Mä tiiän mitä ostan Pipsalle joululahkaks!" Mietin hymyillen salaperäisesti laskiessani jalustimet. "Aion..." Kurottauduin kuiskimaan Siken korviin. "Älä sitten vaan lipsauta." Iskin tammalle silmää ja talutin sen maneesiin. Tai ainakin yritin. Pipsa tuli vastaan käytävällä suu ammollaan. "Metta? Mistä sä... tiesit että ratsastaisin just nyt?" Pipsa taputti Sikkeä suorastaan helpotuksesta. Toisaalta ensin tyttö oli ollut kuin aaveen nähnyt. "Sä... laitoit Siken?" Ensin kysymys sai minut hiljentymään. Seuraavat kaksi sekuntia kuuntelimme vain Siken ääntelyä ja hevosia rouskuttamassa heiniä - ja sitten repesin nauruun. Sikke katsoi minua ihmetellen ja tuuppasi minut vatsani kautta lattialle. "Metta?" Se oli Anne. "Mitäs sä siellä lattialla?" Nainen katsoi hieman ihmetellen minuun. "Öööh... eikös täällä jossain ollut se hiirenkolo? Mätota... etin... sitä..." Nolona puuskahtaen kömmin ylös ja puhdistin vaatteeni. Korjasin viininpunaisen pipon päähäni ja suoristin tumman takkini. Huokaisin. "Seelvä." Nainen katsoi Pipsaan vihjailevasti ja lähti kävelemään muualle nopeasti. "Mä... ei mitään." Katsoin Pipsaan ja Sikkeen. Pipsa oli edelleen hiljaa. Pian tytön huulille muodostui vino virne. "Ei tarvii selitellä. Mennääks myö?" Pipsa lähti taluttamaan Siken maneesiin. Seurasin jähmettyneenä perässä.

Raotimme Pipsan kanssa varovaisesti maneesinovea ja varmistin että Sikke pääsisi sisään. Mutta en mennyt joukon perässä - istahdin lumihankeen ja huokaisin syvään. Huomasin tutut kasvot ja tutun turvan. "Emmu? Mooi.." En edes jaksanut nostaa kättäni ylös. Kylmä, huurteinen hengitykseni katosi pian tummaan horisonttiin ja räpytin silmiäni nopeasti. Ripsiini oli tullut valkeita lumihiutaleita, mutta halusin ne pois. Katsoin tähtitaivasta. Miljoonia. "Voi kuinka kaunis." Nousin ylös ja puhdistin persukseni. "Ai mikä?" Tyttö pysäytti ratsunsa. "Tuo tähtitaivas. Katso noita tähtiäkin. " Hymyilin. "Joo, totta tosiaan. Se on kaunis. Mut mäpä meen puunaamaan Reinoa. Näkyillään!" Ennenkuin huomasin, olin jäänyt yksin taas. Mutten kauaksi aikaa. Kuulin maneesin sisältä jotain häslinkiä.

"Metta? Tuu jo. Pipsa sano, että voisit vetää loppukäynnit Sikellä? Etkai sä siitä kieltäydy?" Ilu virnisti. " Tuu nyt jo sisälle. Sää palellut sinne." Hätkähdin. "Aa, joo. Tuun... ihan just. " Ilu häippäsi taas sisälle mutta minä jäin ulos. Ihailemaan sitä. Tähtitaivasta. Lähdin hiljaa sisälle, raottaen maneesin ovea vislaillen. Pipsa oli laskeutunut Siken selästä alas. Ja nyt siis minä saisin tehdä osuuteni. Loppukäynnit. Jee! "Noniin Metta, anna mennä. No okei- voittehan te jotain raviakin mennä. Mie vaan kiusasin." Tyttö antoi minulle Siken ohjat ja nousin selkään korjaten jalustimien koot. Maiskutin tamman uralle. Liikuimme ramaisevan hitaasti kentällä. Siken siro pää oli laskeutumassa jo alas, kunnes annoin sille ravipohkeet. "Hyvä, saitpä säkin sitä vähän liikkeelle!" Pipsa hymähti. "Öö joo, tällanen tahmatassu tänää. Oliks se sunki kaa tällanen?" Kevensin pitkillä sivuilla. Nautin joka hetkestä. Katsomossa oli pari tallityttöä ja joitain hengaajia. Kun tulimme lyhyen sivun kulmalle, painoin pyllyn alas satulaan käynnin merkiksi. En kuitenkaan päästänyt ohjia. "Jaa siirtymisiä vai? No mie meen jo talliin, otetaan vaiks yhessä sitten." Huomasin Pipsan kaikkoavan jonnekkin sumuun ja menin vielä pari kierrosta laukkaa. Sitten lopetin. Käänsin tamman kaartoon, nousin selästä ja nostin jalustimet. "Eikös tuo pienikin hetki riittänyt? Eihän me mitään superhypermegaüber pitkiä ratsastuskertoja tarvita? Mä olen ainakin onnellinen näin. Palluska." Rapsutin hellästi tammaa otsalta ja talutin tämän talliin.
Aloimme riisua kamoja.

"Huhhuh. Kuka arvais, että vuonohevostamman varusteiden riisuminen saattais joskuskin olla näin vaikeaa?" Pipsa vältti näykkivää kitaa ja sai vihdoin ja viimein satulan pois. Minäpä sain ovelana suitsetkin napattua. "Noo, mitäs sitte? Tamma on liikutettu, päivän työ siis tehty. Noo, mie meen pesee kuolaimia. Kuolaimet?" Pipsa sanoi anelevasti ja tiputin suitset naisen käsille. "Oleppa hyvä. Palveluksessanne." Nostin käden otsalleni virnistäen. Pipsa lähti kikattaen pesemään kuolaimia. "Mä vien sen ulos!" Huhuilin tytön perään. Kuulin onnekseni myöntävän vastauksen. Taputin Sikkeä ja kiinnitin soljet tamman loimeen. "Hienosti. Tuus sitten, mentiin." Lähdin taluttamaan tammaa pitkin käytävää, talutin sen ulos koleaan ilmaan, jossa meidän molempien hengitys alkoi huuruta. "Ja tarhoille" käänsin tamman huomatessani, että menimme väärään suuntaan.


Päästin Siken vapaaksi ja katsoin, kun se ravasi muitten kavereittensa luokse. Hymähdin. "Noo, heippa sitten Sikke. Nähään." Heilautin kättäni, mutten saanut vastausta. Tamma oli kaukana leikkimässä muitten kanssa - kuulin vain kimeää hirnuntaa ja narskuvan lumen allani. Lähdin tallustamaan kotiapäin pimeässä. "Metta? Voinko tarjota kyydin?" Onnekseni huomasin Jossun auton edessäni. "Hooh? Kysytkin vielä!" Hyppäsin kyytiin tutisten. Jossu heitti minut kotiin ja kiitin kyydistä. Ystävät olivat korvaamattomia! Minulle ainakin!


21 hm

[Metta]

Tarhassa

i846.photobucket.com/albums/ab30/Meeba10/Sikkepiehratoi.png?t=1291745995

Heh, vein Siken tarhaan ja kappas vaan, sepä alko irrotella! Juostiin ympäriinsä, kinattiin kavereitten kanssa ja loppujenlopuksi kierähdettiin lumeen piehtaroimaan!

22 hm

[Pipsa]

8.12.2010 - Loppukäynnit maastossa

[Metta]

17. Päivä Joulukuuta



"Pipsa, moi!" Tervehdin reippaasti tallille tullessani Pipsaa, joka taluttaa Pampua talliin. "Hei, Metta! Viittisiks sie ottaa Sikkelin sisään, ja hoitaa sen? Voitais vaikka yhessä mennä maastossa joku pikkulenkki, jos siulle sopii?" Pipsa hymähti. "Mielelläni!" Hain riimun ja narun, ja hain Siken tarhasta. Talutin tammuskan sisälle talliin ja vein tämän karsinaan. "Metta, moi." Huomasin Jossun hääräämässä Toivon kanssa ja moikkasin naista. "Mitäs sä? Onks Joulunodotus sujunut niinkun halusitkin?" Laskin harjapakin maahan ja sidoin Siken kiinni. "Öö, joo. Osittain ainakin. Toivo on ainakin ollut tosi nätisti lähiaikoina." Vaaleahiuksinen nainen silitti hevostansa turvalta ja laski tämän selkään satulan. "Sepä kiva." Pian olin harjannut Siken ja huomasin Pipsan ilmestyvän talliin. Olin hakenut suitset, syötin Sikelle kuolaimet suuhun ja asetin suitsetkin tamman päähän. KLIKS! Käännyin oven suuntaan, ja huomasin, että Pipsa oli ottanut minusta ja Sikestä kuvan. "Senkin! Ei musta saa ottaa kuvia." Menin varjoon nurkkaan ja huomasin Pipsan räkättävän karsinan ulkopuolella. "Perkule sun kanssas, hyvä nainen", naureskelen ja talutan Siken ulos karsinasta.

"Tiedätkös mitä", sanoin ulkona Pipsalle. "No?" Nousin Siken selkään ja tuijotin murhaavasti Pipsaa. "Sun kannattais... sanoo.." aloitin, ja jatkoin kera kamerani "MUIKKU!" Näppäsin kuvan Pipsasta ja Sikestä. "Buahah..." Katsoin muka 'ilkeästi' Pipsaa. Lähdimme iloisena... (lukuunottamatta mököttävää Pipsaa) maastolle tekemään pienen lenkin. "Oisitpa nähny ilmees." Katsoin vakavoituneeseen Pipsaan. "Just", nainen tuhahti. Vilkuilin tähän ja huomasin pakosti hymynkaarron ilmestyneen tämän kasvoille. "Arvasin et suakin naurattaa. Ravataanko vähän?" Korjasin asentoni, ja kun hain jalustimista tukea, muistinkin että olin aikonut tulla Pipsan kanssa ilman satulaa. "oho", naureskelin. "Joo, käy. Mennään!" Minä ravasin, ja Pipsa hölkkäsi vierelläni. "Ihanan raikas ilma, eikö?" Hengitin viileää ilmaa suuhuni hymyillen. "Tällaset pakkaskelit saa mut hymyilee. Ehdottomasti." Virnistin. "Jaa. Mie en kyl ihan näin kylmistä keleistä tykkää, meinaan siis -15 tai yli. Palataanko? Tääl on ihan pimeetä." Vaihdoimme paikkoja, Pipsa tuli selkään ja minä alas. "Sikke on tosiaan ollut tosi kiltti. Ihan uskomaton." Taputin tammaa kaulalle. "Ei se kauaa kestä." Repesimme Pipsan kanssa nauruun ja palasimme tallinpihaan naureskellen. "Emmu!" Huomasin Emmun ja Reinon ratsastavan ohitsemme, kunnes he pysähtyivät. "Ei ollakkaan nähty vähään aikaan. Mitäs sä ja Reino?" Virnistin. "Hyvinhän me, mennään pikku maastolenkura tossa", tyttö pidätti ratsuansa. "Oolrait. Ei mulla muuta, eiku maastoon sit vaan. Hetkinen!" Katsoin Pipsaa anelevasti. "Saanko mä mennä Emmun mukaan Sikellä, vai hoidatko sä sen?" Katsoin Pipsaa koiranpentuilmeellä. "Ööh, emmie tiiä..." Pipsa katsoi muualle. Minä katsoin koiranpentuilmeelläni jälleen naista. "Pliis..." Sain kyyneleet onnekseni silmäkulmiini, ja sain Pipsan heltymään. "Mrh.. No okei", nainen hymähti. "Mie meen tonne, tuo sitten Sikke nii hoidetaan se yhessä." Pipsa jätti Siken minulle ja nousin selkään. "Kiitti ihan hirveesti!" Hymyilin tyytyväisesti. "Mennään." Käänsin Siken ja lähdimme Emmun kanssa käyskentelemään maastoon. "Ootko aatellu ostaa Reinolle mitään Joululahjaa?" Vihjailin tytölle. "Hih... emmätiiä." Emmu maiskutti Reinon raviin, ja minä nostin laukan. Pompin selässä nauraen kippurassa ja välillä räkättäessäni niin pahoin kaaduin kaulalle. "METTA!" Kuulin Emmun huutavan, ja yht'äkkiä huomasin olevani lumihangessa. Sikke oli pysähtynyt. Ja olin vakavissani. Kului pieni hiljaisuus, eikä kuulunut hiiskahdustakaan. Sitten repesin nauruun Emmun kanssa. "Palataan nytten, heh.." Puhdistin takkini ja käännyimme ravissa tallille. Ponit pärskivät, ja Sikke kulki allani kuolainta pureksien. Veimme hepat talliin ja hoidimme Siken Pipsan kaa. "No, Sikke on nyt saanut ihan tarpeeksi liikuntaa tänään. Onneks", hymähdin.

23 hm.

[Metta]

18.12. 2010 - Meiningissä menkäämme


Siemaisin juomapullostani lähteenkirkasta vettä. Siirryin pian takaisin Siken karsinaan - jatkamaan puunausta. Pitkin vedoin kävin voinkeltaista karvapeitettä läpi, välillä kuulin tyytyväistä hörähdystä ja välillä huomasin tamman säpsyilevän. "Hienosti." Taputan tammaa hymyillen. "Metta, moro!" Huomasin Claran taluttavan Bonnieta talliin. "Heei, Clara!" Käännyin heidän suuntaan ja moikkasin innokkaasti. "Onks siel kylmä?" Kysyin tytöltä ja laitoin Sikelle samalla loimea. "Onhan siellä.. Ihan peruskylmä, meinaan siis, että samanlaista kun eilenkin... me Bonnien kanssa oltiin kyllä maneesissa." Clara taputti valkeaa kaulalle ja hymähdin. "Oolrait. Eiku aattelin jos oisin Sikkee talutellut vähän tossa ulkona... tai kentällä." Asetin loimen soljet kiinni ja avasin karsinanoven. Lähdin taluttamaan Sikkeä ulos. "Sehän ois hyvä idis", Clara huikkasi perään. Häippäsimme Siken kanssa ulos.


Kylmä pakkaskeli vastaanotti meidät. Hyytävä ilma, johon Sikke oli tottunut ja minä en. Hyrisin ja vedin pipoa syvemmälle päähäni. "Täälläpäs on kylmä..." Supisten Sikelle lähdin taluttamaan tätä kentälle.

Talutin Sikkeä pari kierrosta. Olin kentällä onnekseni yksin, enkä häirinnyt ketään. Pakkanen taisi yltyä koko ajan. Hengitykseni huurusi koko ajan ja minua värisytti. Pian menisimme sisään. Maiskutin Siken vielä laukkapätkään. "Hyvä!" Juoksin tamman kanssa pari kierrosta. "Prr..." Pysäytin tamman sitten ja taputin tätä pari kertaa kaulalle. Huomasin Pipsan tulevan kentän aidalle. "Mooi! Hienoa että kerkesit hoitaa ja liikuttaa Sikkeä. Myö mennään sitten varmaan myöhemmin vielä maneesiin Sikkeliinin kaa, tai varmaan parin minan päästä, jos sie nyt ojentaisit Siken miulle?" Pipsa tuli tervehtimään Sikkeä. "Ööh, joo. Mutta voin laittaa sen sulle kuntoon, jos sä ootat oleskeluhuoneissa?" Naurahdin. "Se käy. Mie meen tuonne nytten, niin tavataan pihalla parin minan päästä." Pipsa häippäsi sisälle ja minä vein Siken tallin lisäösaan. Otin Siken loimen pois ja asetin tilalle satulan, sekä riimun tilalle laitoin suitset. Sitten vein Siken ulos.

"Siellähän sä", hymyilin Pipsalle joka ilmestyi jälleen tallinpihalle. "Mie luovutan Sikkeliinin sulle nyt, ku mä lähen tallilt nyt. Heips!" Huudahdin perääni ja heippasin Sikenkin. "Nähään ehkä huomenna, kuitenkin joskus ~" Naurahdin.

24 hm =)

[Metta]

19. Päivä - Lumiukot kävelylenkillä

"Moro, Emmu!" Olin taluttanut Siken pihalle ja huomasin Emmun ja Reinon ilmestyvän eteemme. Tänään veisin Siken kävelylle. "Heeei", nainen tervehti iloisesti ja heittäytyi maahan ratsunsa selästä. "Minnes matka, teettekö kävelylenkin vai?" Emmu taputti Reinoa kaulalle ja katsoi minua hymyillen. "Joo, talutan sitä tonne vähän matkaa, haluatko tulla mukaan?" Rapsutin Sikkeä otsalta. "Mielelläni, mehän voitais samalla Reinon kanssa jäähdytellä", Emmu naurahti. "Meinaan, oli tänään aika jästipää maneesissa", tämä jatkoi räkättäen.

Lähdimme tallinpihasta pois ponien kanssa. "Nää pakkaskelit ei kyllä välillä tee hyvää poskille, meinaan että siis munkin posket oli ihan valkoset kerran", katsoin Emmuun hytisten. Nostin kaulaliinani poskieni päälle. "Hoh, sanos muuta. Mut mun posket ei jäädy, vaan varpaat. Pitäs kai hankkia jotku lämpimämmätkin kengät", nainen maiskutti Reinoa nopeampaan käyntiin. "Hölkättäiskö näitten kaa vähän matkaa?" Katsoin Emmuun virnistäen. "Mikäs siinä, sit eikun mennään. Toivottavasti nää ei rynni ohi..." Emmu maiskutti Reinon raviin, ja minä Siken. Ponien liitävät askeleet narskuivat lumessa ja minua hymyilytti. "Onhan nää aikamoisia. Sikke on kyllä ollu yllättävän kiltti ponski", taputin voinkeltaista kaulalle. "Jebu. Reinokin oikea herrasmies, mut kyl tääkin osaa veetuilla", Emmu naurahti. Ennenkuin huomasinkaan, olin yht'äkkiä lennähtänyt sivulle Siken tökkimänä. "Saatana sun kanssas", hoipuroin ojasta ja suoristin paitani. Onneksi pidin riimua senverran tiukalla, ettei tämä ollut päässyt irti.

Suht pian, pienen talutuslenkin jälkeen huomasimme tien synkistyvän kokoajan ja valoja ei ollutkaan enää mitkä olisivat valaistaneet tiemme. "Käännytään takasin, pakkanen vaan yltyy ja koht tääl ei nää enää mitään", Emmu huomautti ja käänsi Reinon ympäri. Samoin tein minä. "Jeps, hyvä idea." Lähdimme kulkemaan synkkää tietä takaisin kohti tallia. "Joskus mä en vaan tajua, että miten mä oon oikeen saanut näin ihanan hoitoponin.. kyl niitäkin päiviä tulee, milloin toivois ettei tätä kettuilijaa ois ees tavannukkaa, mut.." Silitin Sikkeä kaulalta. "Tää on kyl yks ihanimmista", suukotin tätä. "Sanos muuta. Tää on osottautunut tosi monipuoliseks talliks, ja tää porukka... ihan mahtavaa." Emmu nousi Reinon selkään ja hän ratsasti loppumatkan. "Eksä ridaa enää ollenkaa?" Emmu katsoi minua kysyvästi ja laski toisen kätensä Reinon lautasille katsoessaan taaksepäin. "Emmä tänään enää.. ehk huomenna vähän aikaa", virnistin. "Nyt mä vaan taluttelen.." Taputin Sikkeä. Pian olimmekin palanneet tallipihalle.

"Hei tytsät, mites meni?" Jossu oli kaartanut juuri autollansa pihaan ja sulkenut ovet, kun tämä oli tullut ulos autosta. "Ihan hyvin, molemmat hepat kunnolla. Paitsi Sikke vähän... mukiloi mua tossa yhessä vaiheessa. Ei ollu onneeks pukkipäällä tänään", räkättäen taputin tammaa kaulalle. "Hyvähyvä", nainen häippäsi muualle ja minä vein Siken karsinaan ja Emmu Reinon. Sitten lähdimme omille teillemme.

25 hm

[Metta]

Emmu ja minä maastolenkillä. Hyvinhän hepat meni, Sikke vähän kettuili...

26 hm

Attachments:

[Pipsa]

116hm jo!

[Anne]

Laukkailua Liekkijärvellä




Spessu joulukalenteritehtävästä Pipsalle!