|
Post by Kat on Aug 27, 2008 17:06:02 GMT 2
27.8.2008 – Puheripuli
”Mooi, mitäs teille tänään kuuluu?” huikkasin iloisena tallissa hyöriville Jaakolle ja Rosille. Jaakko pysähtyi kuultuaan iloisen kysymykseni, ja mies katsoi minua kummissaan. ”Onkos kaikki hyvin pörriäinen? Ei sulla kuumetta ole?” ja sanojaan vahvistaakseen Jaakko harppoi luokseni painaen kätensä otsalleni. Pudistin päätäni ja kohotin kulmiani: ”Kipeä? En kai, en mä kyllä usko. Mutta kilttiä sinulta huolehtia voinnistani”, kehräsin mitä kilteimmällä äänelläni. Karsinassa oleva Ros tyrskähti, mutta Jaakko katsoi edelleen minua huolissaan. Lopulta tämä kuitenkin päätti etten ole tarpeeksi kiinnostava ja mutisi ”naiset” lähtiessään jatkamaan hommiaan.
Hyräillen einiinsoveliastabiisiä pompin yläkertaan vetämään ratsastussaappaani ja kypäräni mukaani, ja hetken kuluttua pompin jo Sentin karsinalla. Sentti katsoi myöskin kummissaan menoani mutta tyytyi sitten mutustelemaan heiniään… Miehet. Harjasin orin lihaksikkaan rungon sangen nopeasti, käyttäen taas kerran jakkaratekniikkaa. Harjattuani nostin painavan yleissatulan herran selkään ja vielä nopeasti suitsitin orin,
”Noniin, nyt lähetään vähän puomeja loikkimaan, kuten jänöpussit! Siis jänopuput, tarkoitin!”, huikkasin orille selästä ja maiskautin liikkeelle lähdön merkiksi. Ori käveli pitkin rennoin askelin kentälle, jossa olevat puomit (jotka olivat ilmestyneet sinne kuin tyhjästä) kiiltelivät auringon paistaessa. Annoin Sentin kävellä viitisen minuuttia, jonka jälkeen keräsin ohjat.
”Ja sitten ravia herraseni”, huikkasin ja kuin ihmeen kautta Sentti lähti ravia. Naureskelin tapahtuneelle, mutta tarkastin kevennyksen ja aloin taivuttelemaan oria ympyröillä. Vaihdoin suunnan vasempaan kierrokseen kokorataleikkaalla ja jatkoin taivuttelua toiseen suuntaan. Noin vartin päästä sanoin selvästi ja hitaasti ”laukka” istuen alas satulaan, mutta tällä kertaa ori ei ymmärtänyt. Annoin laukka-avut ja ori loikkasi kauniisti laukkaan. Laukassa jatkoin ympyrätyöskentelyä, jonka jälkeen annoin orin kävellä hetkisen.
”Noniin, puomeille siis”, pälätin ottaessani uudelleen ohjia käsiini. Sentti käänsi toista korvaansa taakseppäin, ja kääntyi sitten pohkeenavulla puomeille. Maiskutin hieman ensimmäisellä puomilla, ja Sentti nostikin jalkansa oikein kauniisti. Jatkoin puomien ylittämistä ensin käynnissä, jonka jälkeen ravissa ja lopuksi vielä laukassa. Sentti selvityi tehtävästä loistavasti, ja karsinaan viedessäni taputtelin ja kiitin oria (joka katsoi minua kummissaan) vuolaasti.
”Ja sitten suitsien, satulan, ruokakippojen ja harjojen kimppuun” selitin Rosille joka edelleen tallissa oli sinne tullessani varusteiden kanssa. Istuuduin heinäpaaleille, joilla seuraavan tunnin ajan puhdistin kaikki Sentin tavarat. Pariin otteeseen Jaakko kävi tarkistamassa vointini, mutta kyllästyi lopulta hunajavastauksiin. Hynssättyäni kaikki irtaimiston kävin toivottamassa Sentille hyvät jatkot ja hyppäsin ei niin uljaan moponi kyytiin.
|
|
|
Post by Kat on Aug 28, 2008 15:14:55 GMT 2
28.8.2008 - Kävelylenkki Kat kävi Sentin kanssa maastossa taluttaen, ori käyttäytyi oikein mallikkaasti vaikka vähän satoikin!
|
|
|
Post by Kat on Aug 29, 2008 17:47:48 GMT 2
29.8.2008 - Kouluvääntöä Kouluvääntöä kentällä, Sentti vähän kuumeni pysähdyksissä ja oli hypätä pystyyn. (pikapiirros, valitan tasoa!)
|
|
|
Post by Kat on Aug 30, 2008 15:57:15 GMT 2
30.8.2008 - Koulua hyvällä mielellä Kat harjoitteli koulua maneesissa, Sentti oli oikein iloisella päällä ja vaihdotkin sujuivat loistavasti.
|
|
|
Post by Kat on Aug 31, 2008 8:50:29 GMT 2
31.8.2008 - Sarvekas hevonen
Argh, nenä vuotaa ja pää on aivan tönkkönä, mietin vihaisena. Onneksi olin kuitenkin viisastunut, ja tulin tätä nykyä Seppeleeseen aina uljaalla peltimopollani (joka tosin on alkanut vanhentua oikein urakalla, oikeassa kyljessä näkyy ruostetta). Saavuin tallille aivastaen komeasti, jonka seurauksena onnistuin melkein kaatumaan, mutta onneksi sain moponi hallintaan ja selvisimme parkkipaikalle. Avasin penkin ja nappasin mukaani omenapussin ja kaulaliinani. Marssin tallia kohti, ja ihmeekseni nuhaiseen nenääni leijaili ihana vastaleivotun pullan tuoksu. Ihmettelin asiaa, ja avasin tallinovet.
“Huomenta Kat!” kuului Johannan ja Carkin suusta. Pistin ihmeekseni huomiolle, että molemmilla oli essut päällä ja käsissään pelti täynnä pullia. “Huomenta vaan teillekin. Mikäs marttakerho täällä on, aamulla pullaa?” tervehdin tyttöjä toivuttuani pullien hurmaavasta tuoksusta. “Innostuttiin vähän leipomaan kun syksy tulla viilettää, ja sen jälkeen aateltiin lähteä maastoon noilla oripojilla. Tahdotko mukaan?” Johanna jatkoi iloisena. Vastasin myöntävästi ja hymyilin myöskin iloisena.
“No missäs ne oripojat on?”, kysyin ihmeissäni vieressä seisovalta Carkilta. Seisoimme orilaitumen edessä, joka ammotti tyhjyyttään. Varjostin silmiäni, ja etsin oreja mutten saanut ainuttakaan elävää olentoa katseeseeni hetkeen. Kohta kuitenkin näin kaukana jotakin ruskeaa, ja huusin kovaan ääneen “Hei tuollahan on Leevi!”. Carkki ja Johanna alkoivat hekin nyt tähystellä osoittamaani suuntaan. Katselimme yhdessä siristellen silmiämme aamuauringon alla, mutta kohta lähenevä ruskea möykky alkoi näyttää hieman eriskummalliselta. “Carkki heei, onko Leevi näyttänyt viimeaikoina kasvattava sarvia?” Johanna kysyi yhtäkkiä. Katsoimme Carkin kanssa toisiimme ihmeissään, mutta tajusimme sitten mitä Johanna tarkoitti. Ruskealla möykyllä oli todellakin komeat ulokkeet päänsä päällä, ja tuo sarvipää tulla jylisti meitä kohti täyttä vauhtia. “Se on hirvi! HIRVI!” Carkki karjaisi, ja minäkin huomasin nyt ruskean möykyn oikean olemuksen. Hirvi oli nyt jo kahdenkymmenen metrin päästä meistä, eikä se näyttänyt hidastavan vauhtiaan ollenkaan. “Sehän tulee päälle” kiljaisin, sillä hirvi ei todellakaan näyttänyt hidastavan vauhtiaan viidenkään metrin päässä. “Tossahan on aita”, Carkki huomautti mutta otti askeleen sivulle. “Ja toi aitahan on auki!” karjaisi nyt vuorostaan Johanna. Tarkensin katseeni porttiin, joka ihmeekseni todella oli auki. Kuin yhteisestä sopimuksesta lähdimme kaikki juoksemaan täyttä vauhtia tallia päin. Hirvi, luultavasti naaraista innostunut sonni, tulla laukkasi perässämme. Pelko hurjistuneesta sonnista antoi meille kaikille siivet jalkoihin, sillä pingoimme kyllä varmaan suomenennätyksen ja ehdimme kuin ehdimmekin talliin ja paiskaamaan ovenkin hirven edestä.
“Onks tää unta tai jotain?” huohottava Johanna kysyi lyhistyessään lattialle minun ja Carkin viereen istumaan. Katsoin Johannaan, ja huultani alkoi nykiä. Katsoin seuraavaksi toisella puoellani istuvaa Carkkia, jonka suupielet alkoivat myöskin uhkaavasti kaartua. Kohta jo kierimme kaikki kolme lattialla nauraen hervottomasti. Samassa Jaakko, ilmeisesti hekotuksemme houkuttelemana, saapui katsomaan mitä ihmettä nauroimme. Hetken meitä katsottuaan mies kuitenkin ilmeisesti päätti, ettemme olleet aivan täysissä järjissä. “Hain muuten orit tossa vartti sitten sisään, olivat katkoa jalkansa kirmatessaan kuin hullut laitumella”, mies huikkasi poistuessaan takaisin takavasemmalle. Jähmetyimme kuultuamme Jaakon lauseen, mutta kohta Johannalta pääsi tyrskähdys ja seuraavassa hetkessä hekotimme kahta kovempaa lattialla.
“Mitä jos jäätäisiin kuitenkin tallille, se hirvi on kuitenkin tuolla ulkona odottamassa milloin me tullaan”, Carkki ehdotti kun olimme taas puhekykyisinä. Nyökkäsimme heti Johannan kanssa. Loppupäivän putsasimme hevosten varusteita syöden Carkin ja Johannan leipomia pullia, eikä kukaan tallilainen säästynyt kertomuksesta tappajahirvestä.
Kat: 16HM
|
|
|
Post by Kat on Sept 1, 2008 18:07:57 GMT 2
1.9.2008 - Hyppyharjoituksia Kat harjoitteli hieman korkeampia esteitä Sentillä, ori innostui mukavasti
|
|
|
Post by Johanna on Sept 5, 2008 23:52:42 GMT 2
Vanhoja satuja muistioista nyt tulee putkena ;D
2.9 Hipsulasta tullessani päädyin Seppeleeseen. Sentti mutusteli tarhassa Reimarin kanssa hyvässä sovussa, tosin Reimari oli tarhan perällä, Sentti taas portin lähellä. Sentti hörähti kuullessaan askeleeni tallin pihalla.
- Moro, mitä jätkä? puhuin hevoselle kuin kavereilleni. No mutta olihan Sentti minulle toki kaveri. Riimunnaru ei ollut mukana joten nappasin Sentin sellaisenaan laitumelta, otsaharjasta vain kiinni.
- Jos kuule nyt lähdet niin sitten tulee tupenrapinat, uhkasin hevosta. Sentti kuitenkin mutusteli tyytyväisenä aidan vierestä repäisemiään ruohojaan. Ada tulikin juuri Siirin kanssa ulos tallista.
- Hei et viittis pitää tätä hetken? ojensin Sentin riimun Adan hoiviin ja katosin talliin hakemaan riimun ja harjat. Tallissa oli mukavan viileää ulkoilmaan verrattuna. Ada ja Siiri katosivat tallin pihapiiristä, ja niinpä loppui Sentin esittäminenkin. Pitihän sitä nyt Siirille esittää komeaa poikaa. Otin esiin kumisuan, jolla aloitin hierovin liikkein sukia Senttiä. Se ravisteli itseään kerran, mutta torkahti kai sitten komeusunilleen takaisin.
- Hei dude, älä nukahda, koht hypätää. Pistä parastas! taputin Senttiä lavalle. Kumisuan jälkeen siirryinkin toiseen harjaan, sen jälkeen puhdistin kaviot ja hain varusteet.
- Tarviitko helppiä esteiden kokoamisessa ja nostelussa? Jos mä vaikka meen tekeen teille pienen radan kentälle? Ada saapui Siirin kanssa tallin pihaan. - No miksipäs ei, katosin satulahuoneeseen ja palasin hetken kuluttua kaikkien tavaroiden kanssa.
- Voi jessus sulla on tavaraa! pällistelin suitsia, jotka olivat ensinnäkin aivan solmussa. Ei siinä voinut muuta kuin huokaista. Jätin ne odottamaan ja satuloin Sentin. Ori heilautti ilkeästi päätään kerran, mutta kun olin saanut satulavyön kiinni, se rauhoittui hetkessä. Sitten taas keskityin suitsiin.
- No niin! Asiaa, virnistin kun sain selvittyä suitset. Suitsin Sentin ja lopuksi huomattuani, etten ollut laittanut pinteleitä, huokaisten kipitin takaisin satulahuoneeseen. Viiden minuutin päästä tarkistin jo pinteleiden pysyvyyden ja aloin etsiä omia varusteitani. Laitoin kypärän kiinni, hanskat käteen ja nappasin vielä turvaliivin mukaan. Kiristin vyötä tallin edessä ja nousin satulaan. Ohjasin Sentin kentälle, jossa oli noin 60-80 cm esteitä sekä muutama pieni säälittävä ristikko. Sentille liian pieniä, tiesin mihin hevonen pystyi.
Lämmiteltyämme sopusoinnussa tällä kertaa, nostin vähän laukkaa ja Adan ehdotuksesta hyppäsin muutamaan kertaan ristikot. - Sehän alkaa sopivasti kuumua, Ada ilakoi. - Eikö voitas jo siirtyä isompiin, tää poju ei pysy hyppysissä enää! annoin Sentille hetkiseksi pitkät ohjat ja annoin sen kävellä.
- No niin, voisit alottaa tällä pystyllä. Katotaan sitten jos vähän nostan korkeutta, kunhan nää ensin sujuu, Ada käskytti. Nostin laukan kulmasta, tein pääty-ympyrän ja ohjasin pystylle. Sentti ei epäröinyt hetkeäkään, hyppäsi lennokkaasti ja ilmavasti.
- Eikös nää oo ihan liian helppoja? Mitä luokkia Anne tällä kisaa? Kasikymppii? - Jep, kasikymppiä joo, Ada vastasi, nosti ristikon pystyksi ja istahti puomille. - No huh, täähän pärjäis jo vähintään metris! kommentoin, jatkoin laukalla samalle esteelle, josta jatkoin okserille.
Sentti oli mukava ratsastaa, oikein mukava. Haaveena oli tietty kisata koko hevosella! Tässä oli ytyä. Loppukäynnit päätin suunnata maastoon.
- Käydäänkö Sentti uimassa? ori höristi korviaan, aivan kuin muka tietäisi mitä tarkoitan. Ohjasin Sentin kohti maastopolkua, jossa kävisimme myös vähän ravailemassa ja laukkailemassa, jonka jälkeen voitaisiin mennä kahlaamaan. Käveltiin hetki, sitten ravailtiin. Sentti olisi halunnut mennä vain kovempaa. Kun yritin pidättää, poika nosti päänsä ylös. Päätin nostaa laukan, jotta Sentti saisi liikaenergioitaan pois. Kun käskin Senttiä laukkaan, tämä nosti välittömästi takapäänsä ilmaan ja jatkoi vauhdilla matkaansa polulla, pää viidentenä koipena. Ei siinä voinut muuta kuin nauraa..!
Sentti oli jo hieman rauhoittunut, huom. vain hieman! Rantaan päästyämme Sentti ei epäröinyt vaan melkeinpä ravasi veteen, melko syvälle. Yhdessä kohtaa se katosi päätään myöten veden alle. Kiskoin siinä hetken hevosen päätä ylös. Sentti olisi halunnut kantaa minut vielä syvemmällekin, mutta en sitten päästänyt, käskin takaisin rantaan. Sentti ravisteli rannassa niin että olin tippua! Vesi oli yllättävän lämmintä tähän vuodenaikaan!
Matka menikin ihan mukavasti. Tallille päästyä syötin vitamiiniksi Sentille muutaman appelsiinin viipaleen, jotka se hotkaisi innokkaasti. Päästin sen uudestaan tarhaan, jossa se innostui sitten piehtaroimaan.
- Voi kökkö sun kanssas, huokaisin kun seurasin orin lapsellista leikkiä tarhan laidalta. Pian jouduin kiirehtimään takaisin Hipsulaan, tahdoin ehdottomasti nähdä Ellin valmennettavat ratsukot!
|
|
|
Post by Johanna on Sept 6, 2008 0:04:48 GMT 2
3.9 Kiiruhdin tallille – jälleen kerran. Äiti oli ollut hieman vihainen kun menin heti tallille kotiin palattuamme, mutta sain sentään luvan vaikka jouduinkin hankkimaan kyydin itse. Skootteri räyhäsi käynnistäessäni sen, mutta tallitiehen mennessä kulki jo kauniisti. Olin iloinen päästessäni taas Sentin luo.
Huomasin, että hevonen oli taas tarhassa. Moikkasin oria kävellessäni tarhan ohi ja kaksi paria silmiä tölläsi minua kävellessäni kohti tallia. Naurahdin ja jatkoin matkaa. Harjapakin hakuun nimittäin ja nyt minulla oli oikein namipussikin. Kannattaisi hevosen käyttäytyä erityisen hyvin, voisi saada namin. Ei sen olisi pakko käyttäytyä edes niin erityisenerityisen hyvin, riittäisi, ettei se oikkuilisi ja tottelisi muutenkin hienosti.
Napattuani mukaani pakin astelin takaisin kohti tarhaa. Sentti seisoi portilla korvat höröllään. Tarhakaveri Reimari vain pällisteli minua ja voikkoa kaveriaan kuin kysyen siltä, että mikä minussa nyt noin paljon kiinnosti. Tuhahdettuaan se kuitenkin poistui paikalta.
Orillani oli riimu päässä ja narukin roikkui koukussa tarhan tolpassa. Nappasin narun mukaan ja hivuttauduin aidan ali. Sentti tunki turpansa taskuuni namien toivossa. Napsautin narun kiinni sen riimuun ja talutin orin tallin viereiselle harjauspuomille. Sidoin voikon siihen suhteellisen löysästi.
Oli kaunis päivä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli muutenkin tyyntä. Eikä ollut edes hirvittävän kylmä, suunnilleen seitsemäntoista astetta lämmintä.
Avasin pakin ja sujautin namipussin sinne ottaessani pöläriä käteeni. Senttikään ei ollut kauhean likainen. Hevonen näytti nauttivan suunnattomasti harjaillessani sen karvaa. Sekin tuntui nauttivan päivästä. Hymyilin onnellisena ja taputin ponin kaulaa vaihtaessani puolta. Oli tämäkin elämää.
Poimiessani pääharjaa tunsin, että Sentti nyki takinlievettäni. Oikaisin selkäni ja näin pitkän hevosennaama tuijottavan minua viattomasti. En voinut olla nauramatta ottaessani orin pään käsiini ja harjatessani sen nätistä nassusta likaa pois. Oli sekin hassu otus.
- Hymyä, ukkoseni, heläytin Sentille laittaessani pääharjaa paikalleen ja poimiessani kaviokoukkua. Nostin hevosen kintut ja puhdistin kaviot. Tänä mahtavana päivänä tekisimme kivan taluttelun, mutta sen lisäksi ajattelin kävelyttää voikkoa vielä hieman tallipihalla, ettei sen tulisi tylsää kävellessä vain koko ajan uraa pitkin. Sieppasin vielä harjakamman ja setvin takut hoitsuni harjasta.
Kun olin saanut Sentin kokonaisuudessaan harjattua ja sen takun selviteltyä suljin pakin ja irrotin hevosen puomilta. Klipsautin narun irti orin riimusta, pistin sen koukkuun ja kävelin takaisin talliin viemään pakkia paikalleen. Nappasin mukaani suitset satulahuoneesta ja lähdin takaisin tarhoille. Siellä Sentti kaveerasi Reimarin kanssa, rahnuttelivat toisiaan säistä. Sujahdin tarhaan taasen aidan alta ja hätistelin toista hieman kauemmaksi.
- Ikävä keskeyttää mutta meidän täytyy hieman lenkkeillä, sanoin anteeksipyytävästi isommalle orille, joka tyytyi tilanteeseen, puhahti ja käveli pois. Huomasin Oonan juttelevan tallilla wearin kanssa Reimarin harjapakki mukanaan.
- Kohta säkin pääset liikkeelle, hymyilin Rensulle. Pujotin riimun pois Sentin päästä ja laitoin ohjat kaulalle. Tartuin tukevasti hevosen päähän ja hivutin kuolaimet sen suuhun. Vedin niskahihnan korvien yli ja otin otsaharjan pois hihnan alta. Kiristin remmit sopiviksi ja talutin voikon portille. Laitoin riimun samaan koukkuun narun kanssa ja avasin portin. Livahdimme sen kanssa ulos ilman Reimaria, joka katseli kiinnostuneena touhujamme. Onneksi se ei yrittänyt karata.
Sentti nosti korvansa pystyyn ja kohotti päätään. Se tuhisi innokkaasti. - Haluat ilmeisesti liikuntaa, ukkoseni? kysyin leikilläni ja hevonen puhisi innostuneesti. Taputin sen kaulaa ja rapsutin hieman samalla. Kokeilin rapsuttaa sen säkää lujasti ja huomasin, että Sentti nautti siitä. Sen ylähuuli venyi, liikahteli edestakaisin sivusuunnassa ja pää heilui.
Taluttaessani Senttiä kentällä se tuhahteli välillä ja kulki reippaasti vierelläni. Hyvä liikuntamuoto myös minulle, joka olin yleensä patalaiska. Teimme reippaan kävelypätkän ja ravasimme myös hieman taas kerran. Emme kuitenkaan paljoa. Kuumalla tarpominen oli raskasta. Hevoseni oli kuitenkin mitä ilmeisimmin paremmassa kunnossa kuin minä, sillä se ei hionnut juuri yhtään. Emme me toisaalta mitään kovin raskasta tehneetkään. Kokeilimme ihan huviksemme hieman maasta käsin pohkeenväistöä vaikka avut olikin hankala antaa, meni Sentti pari askelta väistössä.
Olin siihen jo tyytyväinen, emmehän me edes vakavasti kokeillutkaan. Olin suorastaan hämmästynyt kun ori oli tehnyt ne pari askelta. Totesin kuitenkin, että nyt oli aika mennä pihalle käveleskelemään. Niin me sitten hevosen kanssa poistuimme kentältä ja kävelimme pihalla.
Käväisimme myös tallin takana katselemassa polkuja jotka johtivat maastoon. Sentti olisi halunnut sinne, mutta minä en antanut periksi. Annoin hevosen silti maistaa hieman kuusenoksaa ja tuhista poluille päin. Hetken päästä käänsin orin ja kävelimme tallille takaisin.
Otin riimun matkaan ja vein hevosen puomille ja riisuin siltä suitset. Sujautin riimun niiden tilalle ja otin ohjat kaulalta. Vein hevosen tarhaan, mistä Rensu oli kadonnut. Taputin Senttiä vielä kaulalle ja lähdin tallia kohti.
Talliin päästyäni otin myös satulan mukaani ja menin pesuhuoneeseen tutkimaan kaappien sisältöä. Sieni ja saippua. Hienoa. Pesin nopsaan kuolaimet, tosin jouduin paria kohtaa vähän hinkkaamaan saadakseni ne puhtoisiksi. Katselin sienen ja puristin siitä vedet pois. Hieraisin mukaan hieman saippuaa ja aloin hangata likaa suitsista. Turpa- ja otsahihnaan oli kerääntynyt pinttynyttä möhnää, mutta sain senkin onneksi hyvin irti.
Suitset valmiiksi saatuani siirryin pesemään satulaa. Se ei ollut juurikaan likainen ja sain sen nopeasti siistittyä. Vaihdoin samalla jalustinhihnojen puolia, ettei vasen venyisi liikaa, kun siltä puolen noustiin selkään. Harjasin satulahuovan ja vyön huolellisesti kaikista valkoisista karvoista. Osan jouduin nyppimään käsin mutten pannut sitä pahakseni. Puhtaus on puoli ruokaa, niin sitä sanottiin.
Puhdistettuani varusteet vein ne takaisin paikalleen. Katsoin kelloani ja huomasin, että pian olisi menoa. Otin namin vielä pakista ja kipaisin ulos. Kävelin reippaasti tarhoille ja houkuttelin Sentin aidalle namin avulla. Syötin namusen sille, olihan se ollut tänään hienosti. Mennyt oikein pohkeenväistöä ilman ratsastajaa ja kaikkea.
Bert tuijotti kateellisesti toisesta tarhasta meitä kuin kysyäkseen, miksei sekin saanut namia minulta? Suukotin Sentin pehmeää turpaa ja taputin hevosen kaulalle. Hellyin lopulta antamaan vähän nannaa myös Bertille.
|
|
|
Post by Johanna on Sept 6, 2008 0:12:32 GMT 2
4.9 Tänään päätin pyöräillä tallille, sillä kuntoni on selvästi laskenut, vähäisen liikkumisen takia ja tänään oli oikein kiva sää. Matka tallille oli hikinen ja perille päästyäni puuskutin väsyneesti. Miten kunto voikaan laskea tälle tasolle, mietiskelin avatessani tallin ovea. Sisällä wear harjaili Taigaa käytävällä ja tervehdin heitä.
- Näytät kuin olisit jäänyt junan alle, wear tokaisi. Vilkaisin punaista, ryppyistä hupparia ja haroin hätäiselle ponnarille vedettyjä hiuksiani. Kohensin silmälaseja ja virnistin wearille. - Voihan sitä niinkin kuvailla, nauroin mennessäni Sentin karsinalle, wearin nauraessa perääni.
Varvistin karsinan oven yli ja Sentin pää nousi melkein samalla hetkellä kalterien väliin ja se hamusi otsaani. Vedin pääni taaksepäin ja silitin orin silkkiturpaa. Sitten avasin sen karsinan oven ja menin sisälle. Silittelin sen kaulaa hetken ja nappasin sitten riimunnarun karsinan ulkopuolelta. Lähdin taluttamaan Senttiä tarhaan Taigan ja wearin perässä. Taiga pukitteli jo laitumella riemusta ja wear katsoi masentuneena nähdessään kuran lentelevän ympäriinsä tamman turkille.
wear lähti takaisin talliin ja itse päästin Sentin viereiseen tarhaan. Se ravasi innokkaasti Taigan luo ja ne haistelivat toisiaan ystävällisesti aidan yli ja pyrähtivät sitten laukkaan kilpaillen tarhan aitaa pitkin.
Tallissa hain kottikärryt Sentin karsinalle ja tyhjensin likaiset aluset sinne. Kävin kippaamassa aluset lantalaan ja hain tilalle uusia. Jätin kottikärryt alusineen Sentin karsinan eteen ja kipaisin hakemassa pesutilasta sankon täynnä lämmintä vettä sekä pesuainetta, juuriharjan ja sienen.
Aloin hinkkaamaan Sentin karsinan seiniä lämpimällä saippuavedellä, eikä aikaakaan, kun seinät alkoivat näyttää omaa aitoa väriään. Jynssäsin seiniä runsaan tunnin ja lopuksi vielä pesin ruokakipon ja vesiautomaatin. Sitten kaadoin melkein ruskean veden pihalle rikkaruohojen elinvoimaksi. Kävin pesemässä juuriharjan ja sienen vessassa ja vein harjan, sienen ja sankon takaisin paikoilleen.
Kippasin puhtaat aluset karsinaan ja ihailin aikaansaannostani. Karsina melkein säteili puhtautta. Tai siltä se ainakin näytti omissa silmissäni.
Muutaman tunnin päästä lähdin hakemaan Senttiä tarhasta riimunnaru olalla. Sentti näytti hirveältä. Sen koko karvapeite oli hiekassa ja kurassa ja se oli selvästi piehtaroinut mutaisessa tarhassa. Tuijotin sitä kauhuissani, kunnes ori huomasi minut. Se päästi kovaäänisen hörähdyksen ja ravasi portille. Menin sen luokse ja mietin, mitä olin tehnyt ansaitakseni moisen epäonnen, silitellessäni sen kaulaa.
Huokaisin syvään ja pujahdin tarhaan aidan välistä. Napsautin riimunnarun kiinni ja avasin portin. Taiga ei osoittanut merkkejäkään sisälle tulosta, mikä oli hyvä, sillä minun ei tarvinnut huolehtia sen yksin jäämisestä. Talutin Sentin talliin kuraisen tallipihan poikki ja vastaani tuli wear ja Nana, jotka olivat hakemassa hoitsujaan sisälle.
- Minä kuvittelin Taigan olevan mutakuono, mutta Sentti selvästi veti pohjat tällä kertaa, wear virnisteli. - Odotappa vaan kun näet oman tammasi, niin mielesi muuttuu hyvin nopeasti, sanoin Hopeatuulelle pirullisesti hohottaen, joka näyttikin vähän huolestuneelta. Itse asiassa Taiga oli todella siistissä kunnossa, moisen kuratarhan jälkeen, mutta saipa hetken aikaa ylimääräisiä sydämenlyöntejä naureskellessaan minun epäonnelleni.
Tallissa kiinnitin Sentin keskikäytävälle ja hain sen harjat. Aloin hinkkaamaan kuivuneita mutapalleroita Sentin turkista, jotka lähtivät vastentahtoisesti irti. Hinkkasin voikon turkkia hiki päässä kun wear toi sisälle Taigan.
- Huijari, wear sanoi mukamas vihaisena. - Täytyhän mun jotain yrittää, nauroin pahoitellen. - Ehkä ens kerralla, wear hymyili ja vei Taigan jo siivottuun karsinaan. Jatkoin Sentin harjaamista määrätietoisesti ja vartin päästä ori muistutti vähän harmahtavaa hevosta.
Päätin luovuttaa ja lopuksi nostin vielä Sentin kaviot. Sentti seisoi paikallaan ja takakavioita nostaessa se piti aluksi jalkansa tukevasti maassa. Komensin sitä kerran ja nojasin sen jalkaan ja lopulta se nosti senkin.
Kun olin valmis harjauksen kanssa vein Sentin karsinaansa, jota se tutkaili mielenkiinnolla. Se haisteli juuri pestyjä seiniä kummissaan ja lopulta palasi luokseni ovelle. Taputin sitä kiittävästi ja suljin sitten karsinan oven.
Vein Sentin harjat takaisin satulahuoneeseen, omalle hyllylleen ja lakaisin lopuksi tallikäytävältä ylimääräiset heinänkorret ja mutapaakut pihalle. Sitten aloin lähtemään kotiin, joten hain takkini ja kävelin pyöräni luo. Talutin tallille vievän tien, sillä se oli vielä vähän jäässä, mutta loppumatkan poljin taas puolikuolleena kotiin.
|
|
|
Post by Johanna on Sept 6, 2008 0:15:58 GMT 2
5.9 Saavuin tallille päivällä suoraan opiskelujeni jälkeen. Suuntasin kulkuni Sentin karsinalle ja siellä ori söi tyytyväisenä ruokaansa. En aikonut häiritä sitä, joten menin satulahuoneeseen puhdistamaan Sentin harjoja. Hyräilin putsatessani harjoja ja kun olin valmis katsoin tyytyväisenä lopputulosta: suurin osa karvoista ja pölyistä koristi nyt tallin pihaa ja harjat näyttivät hyviltä.
Sitten menin kurkkaamaan mitä Sentille kuului ja ori näytti syöneen jo kaikki ruokansa. Lakaisin tallikäytävää antaakseni Sentille vielä vähän sulatteluaikaa. Kun olin valmis, talutin Sentin käytävälle ja kiinnitin sen riimusta. Sitten hain kottikärryt ja talikon ja aloin tyhjentämään karsinaa. Karsinassa ei ollut paljon sotkuja ja se tyhjeni nopeasti. Kärräsin sisällön lantalaan ja hain kottareihin uusia alusia. Sitten kyyditsin ne karsinalle ja levitin ne karsinan pohjalle. Vein kottikärryt ja talikon takaisin paikoilleen ja päästin Sentin takaisin karsinaansa.
Hain satulahuoneesta harjan ja rätin ja palasin Sentin karsinalle. Puhdistin juomakippoa harjalla ja pyyhein sen lopuksi rätillä ja ruokakippo sai saman kohtelun. Sentti seurasi vieressä kiinnostuneena ja työnsi välillä turpansa tielle.
Pestyäni kupit, vein rätin ja harjan takaisin paikoilleen ja hain Sentin harjat. Menin orin karsinaan ja aloin harjailemaan sitä rauhallisesti. Hieroin sitä kumisualla pitkään ja Sentti sulki silmiään nauttivasti. Kun se vaikutti täysin rennolta vaihdoin harjaa ja pian sen karva olikin jo puhdas. Lopuksi nostin kaviot ja tarkistin Sentin vuohiset, mitkä näyttivät hyviltä.
Hain satulahuoneesta juoksutusliinan ja hain Sentin. Kävelimme ulkokentälle. Sentti näytti pirteältä päästessään maneesista vaihteluun ja nosteli jalkojaan innokkaasti. Ohjasin Sentin ympyrälle ja kehotin sitä käyntiin. Sentti lähti reippaaseen käyntiin ja tarkkaili minua todella tarkasti, mikä oli minulle uutta.
Se tuntui jo odottavan seuraavaa merkkiäni, kun pyysin siltä hetken päästä ravia. Sentti lähti reippaaseen ja rentoon raviin. Aluksi se ravasi itsekseen, mutta viimein alkoi taas kiinnittää huomiota minuun ja seuraavaan merkkiini. Annoin sen ravata muutamia ympyröitä, kunnes pyysin sitä taas käyntiin.
Ori hidasti, ehkä vähän vastahakoisesti ja hidasti reippaaseen käyntiin. Kehuin sitä kunnolla ja annoin sen rauhoittua. Hetken kuluttua pyysin uudestaan ravia ja Sentti nosti ravin heti. Nyt se keskittyi minuun jo heti pyydettyäni ravia ja sen pää oli hivenen asetettu sisällepäin minua kohti.
Viimein maiskautin ilmaa ja Sentti nosti kuin raketti reippaan laukan. Se pukitteli ilmaa pari kertaa ja näytti todella nauttivan olostaan. Annoin sen laukata reippaasti hetken ja kuluttaa ylimääräistä energiaansa, kun se ei näyttänyt kuitenkaan menevän vaarallisen lujaa.
Lopulta tyynnyttelin sitä ja ori hidasti jo normaaliin laukkaan, mutta ei kuitenkaan löntystelevään vaan eteenpäin pyrkivään. Se näytti seuraavan apujani todella tarkkaan ja kehuin sitä siitä. Lopulta pyysin sitä raviin ja annoin sen ravata vielä muutaman kierroksen. Se meni innokkaasti, mutta sen kupeilla kimalteni jo muutama hikipisara, joten pyysin sitä käyntiin.
Annoin sen kävellä muutamia kierroksia, jotta se jäähtyisi ja lopulta pyysin sitä pysähtymään. Sentti kiersi vielä kierroksen, mutta pysähtyi lopulta ja menin sen luokse kehumaan sitä. Kaivoin taskustani sokerinpalan ja taputtelin oria sen syödessä sokerin ahneesti.
Lähdimme kohti tallia ja tallissa vein Sentin karsinaansa. Irrotin juoksutusliinan ja vein sen satulahuoneeseen. Nappasin sieltä Sentin kevyimmän loimen ja menin laittamaan sen Sentille. Sitten istuin karsinaan ja juttelin Sentille. Se seurasi minua mielenkiinnolla ja kuunteli korvat höröllä juttujani. Annoin sille vielä viimeisen porkkanani ja Sentti rouskutti sen rauhallisesti.
Istuttuani karsinassa ehkäpä tunnin huomasin kellon vierähtäneen ja että minun olisi aika lähteä. Kello ei ollut vielä edes seitsemää joten minulla ei ollut aikaa jäädä tänään ruokkimaan hevosia. Hyvästelin kuitenkin Sentin ja hain sitten reppuni käytävältä ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Johanna on Sept 6, 2008 0:24:56 GMT 2
6.9 Heräsin aamulla - tai ei se nyt niinkään aamua ollut - auringon valoon. Söin äkkiä aamupalani. Lähdin kävelemään bussille tuulisessa, koleassa syysamussa. Tuuli leikitteli lehdillä, luoden pieniä pyörteitä, heittäen edellisyön vesisateen jäljet puista kadulla kulkijoiden niskaan.. Bussi oli myöhässä, joten jäädyin melkein jääkalikaksi.
Kun se bussi viimein tuli, painoin bussikortin sirutunnistimeen ja menin taakse. Kun pääsin tallille, etsin Senttiä sen karsinasta, mutta en nähnyt. Se oli varmaankin tarhassa, joten otin riimunarun ja kävelin tarhalle. Siellä näin voikon hurmurin piehtaroivan nautinnollisesti.
Katselin niin kauan, kunnes ori lopetti. Sitten menin tarhaan, annoin sen haistella itseäni ja sitten laitoin riimunarun päitsiin kiinni. Talutin Sentin talliin, laitoin sen kiinni, otin kumisuan ja aloin harjaamaan. Kyllä ori ainakin piehtaroida osaa!
Sentti lepuutteli takajalkaansa samalla kun harjailin sitä. Se vain tutkiskeli kun vaihdoin pehmeään harjaan ja harjasin. Sillä oli silmät puoliummessa kun vaihdoin puolta. Se näytti niin söpöltä. Harjasin toisenkin puolen ihastellen hoitohevoseni sulokkuutta.
Otin sormet käyttööni ja nypin varovaisesti kaikki paakut ja takut pois Sentin harjasta. Kun se oli tehty, tein saman hännälle. Sentti nosti hyvin kaviot, mitkä puhdistin huolellisesti. Harjaamisen jälkeen laitoin Sentin hetkeksi karsinaansa ja lakaisin tallikäytävää. Kun olin sen tehnyt, talutin Sentin ulos koukaten riimunnarun matkalla mukaan.
Sitten matka jatkui kentälle. Kentällä taluttelin Senttiä käynnissä tehden voltteja, pääty-ympyröitä ja pieniä ravipätkiä. Tein sille ensin käynnistä pysähtymisen ja sitten ravista pysähtymisen. Tein näitä kaikkia harjoituksia orin tahtiin ja lähdimme puolen tunnin päästä talliin. Tallissa tein pikaharjauksen ja sieltä suoraan vein Sentin tarhaan sadeloimi päällä, sillä ensimmäiset tipat olivat tulleet juuri kun astuimme talliin.
Sen jälkeen menin takaisin talliin, otin raskaat kottikärryt ja talikon. Sitten menin Sentin karsinalle ja otin talikolla lantakikkareita ja märkiä länttejä pois. Sen jälkeen vein lantalaan ne ja kärräsin vähän uutta purua tilalle. Palautin tarvikkeet paikoilleen. Sitten menin katselemaan Senttiä. Annoin sille porkkanan ja muutama kymmen suukkoa. Silittelin ja rapsuttelin sitä aika kauan kunnes katsoin parhaaksi lähteä, etten myöhästy bussista.
|
|
|
Post by Kat on Sept 7, 2008 17:39:27 GMT 2
7.9.2008 - “Se on mun isoveli, näpit irti!”
“Lähen tästä tallille, moikka!” huikkasin isoveljelleni. “Minne rallille?” tämä huikkasi takaisin laiskasti. “No tallille, siellä niitä koneja on!” “Minne salille jossa koneita on?” “Nyt prkl hiljaa sinä saamaton kurja!!” “Missä on kurki?” “Argh!” “No kyllä mä sut sinne tallille voin heittää, sun mopohan on huollossa” “Täh?” “No niinnii, haen vaa takkini nii mennään mun prätkällä” Pudistin päätäni, isoveljet ovat sitten outoa porukkaa. Mikäköhän taka-ajatus Markuksella olisi, ei se ilman lahjomista minnekään lähde viemään. Taitaa olla rakastunut. Ja pöh, Marco Bjurström rakastuisi naiseen ennen kuin minun veljeni rakastuisi, liian naistenmies siihen hommaan.
“Älä hullu kaahaa, kaadutaan kohta!” karjuin veljeni korvaan kiitäessämme tietä pitkin Seppelettä kohti. “Systeri älä huolehdi, ei me mitää kaaduta saati kaahata”, Markus huusi vastaukseksi. Hymyilin, olipa nyt ainakin varoitettu vaikken tosissani pistänyt vauhtia pahakseni. Musta nahkatakkini piti lämmön hyvin sisällä, joten kylmä ei ollut. “Tästä vasemmalle”, neuvoin seuraavassa risteyksessä ja kohta olimmekin jo Seppeleen parkkiksella. Nousin ylös prätkän selästä ja olin juuri sanomassa kiitoksen veljelleni, kun huomasin ihmekseni tämän nousevan myöskin ylös ottaen kypärän pois. “Mä vähän aattelin tulla tutustumaan sun “töihin””, Markus selitti kummastuneelle ilmeelleni. Katsoin veljeäni tutkivasti heilauttaessani mustan hiuskiehkuran silmiltäni, mutta lähdin kävelemään tallia kohti perässäni melkein kaksoisolentoni. Markus nimittäin on täysin samannäköinen kuin minä, tietenkin miespuolisena vain. Usein meitä luullaan kaksosiksi, vaikka veljeni onkin minua oikeasti kaksi vuotta vanhempi, eli melkein 19-vuotta. Jumalattoman hyvännäköinen hän on, eikä Markus pelkää käyttää sitä hyväkseen.
Tallissa kuhisi kun astuin sinne, Markus perässäni. “Moi Kat!” kuului monesta suunnasta, mutta samassa kun tytöt huomasivat perässä kulkevan Markuksen syntyi hiljaisuus. Hiljaisuutta ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kohta oli Markus ympäröity ja kysymysrumba alkoi. Olisi pitänyt arvata, mutisin ja marssin jo pelottavan lähellä olevien tyttöjen keskelle. “Se on mun isoveli, näpit irti!” huikkasin hiljaa mutta painokkaasti. Tytöt katsoivat minuun, mutta lähtivät sitten Markukselle heiheit huikaten. “Nyt tajusin, tulit tänne iskemään likkoja”, naurahdin kuivasti veljelleni. Markus vain hymyili lammasmaisesti, iskien silmää. “Mees nyt hoitaa sitä sun oria, mä jään tänne talliin. Miten muuten pääsisit takaisin kotiin sitten?” Markus kysäisi. Tuhahdin, mutta lähdin Sentin karsinaa kohti.
“Onneks sä et oo yhtä ärsyttävä kun Markus”, mutisin Sentille rapsutellessani oria otsasta. Sentti hörähti hiljaa, kuin sanoen sanos muuta. Naurahdin, ja nappasin pölyharjan käteeni. Harjasin ilmeisesti piehtaroineen orin kunnolla lävitse, mutta lika oli onnekseni vain pintapölyjä jotka lähtivät pölärillä. Harjattuani orin tarkastin vielä kaviot, joissa ei likaa näkynyt. Lopuksi vielä suitsitin orin.
Tallin ohi kulkiessani kuulin Markuksen äänen, ja avonaisesta ovesta näin tämän istuvan heinäpaaleilla ainakin kymmenen tytön ympäröimänä. Silmissäni pilkahti, kun huusin: “Markus hei, tuus vähän helppii systeriäs!” Näin veljeni sanovan pahoittelevan näköisenä jotain tyttölaumalle, ja samassa Markus hyppäsi paalilta alas ja lähti tulemaan kohti. “Oli sitten pakko keskeyttää? Meillä oli hyvä juttu kesken” mies sanoi tullessaan luokseni. “Sulla mitään hyviä juttuja ole. Mutta nyt punttaas mut tän orin selkään”, sanoin pirullisesti. Markuksen ilme venähti. “Mäkö tulisin ton jättimäisen elukan viereen? Älä unta nää!” “Miitä, pelkääksä tämmöistä enkeliä?” kysyin ja lupsautin Sentin alahuulta. Markus pälyili Senttiä edelleen epäillen, mutta tuli vierelleni ja otti jalastani kiinni. “Yks--kaks--kolme” laskin, ja kolmosella Markus nosti hyvin nopeasti jalastani. Kirosin mielessäni veljeäni tuntiessani lentäväni kuin leppäkeihäs orin selän yli. En ehtinyt ottaa edes orin harjasta kiinni, kun rämähdin maahan suoraan taipuneen nilkkani päälle.
“Au hemmetti, oli sitten ihan pakko!!” karjaisin pidätetysti Markukselle, joka katsoi toiselta puolelta Senttiä minua hölmistyneesti. “Ja ota nyt ees herrajumala ohjista kiinni, tai Sentti karkaa!” Hetken emmittyään Markus nappasi ohjista kiinni, vaikkei Sentti koko jupakan aikana ollut edes korvaansa loksauttanut. “Miten sä kuvittelet mun ratsastavan tällä jalalla? Tää on just mun kipeä nilkka jonka oon ennenki loukannu”, raivosin pahoillaan olevalle veljelleni kömpiessäni Sentistä tukea ottaen seisaalleen. Samassa mieleeni nousi kuva Sentillä ratsastavasta Markuksesta. Veljeni ilmeisesti huomasi pirullisen pilkkeen silmistäni, sillä hän voivotteli jo valmiiksi.
“Ja sit ravia, hyvinhän tää menee” huutelin kentän reunalta istuessani mukavasti tuolissa, jalka tuettuna ylös. Katsoin naureskellen Sentin selässä olevaa Markusta, jota hoitaja talutti. Oppii ainakin olemaan heittelemättä minua, mietin vahingoniloisesti kun hoitaja kehotti Sentin juuri raviin, Markuksen puristaessa Sentin harjaa vimmoissaan.
|
|
|
Post by Johanna on Sept 14, 2008 19:32:24 GMT 2
|
|
|
Post by Johanna on Sept 29, 2008 11:29:00 GMT 2
Sitä ne syyssateet teettää.. Hain Sentin tarhasta ja otettuani loimet pois, jouhet sähköistyivät ja nousivat pystyyn =( <3 11 HM
|
|
|
Post by Johanna on Oct 1, 2008 17:03:38 GMT 2
1. lokakuuta 2008 - Rauhallinen kävelyreissu ? Lähdin ajelemaan vanhalla Corollallani kohti Seppelettä - villalapaset käsissä ja mummun kutomat villasukat jaloissa. "Pitäisiköhän tämäkin auto viedä huoltoon?" mietiskelin, kun auto ei millään tuumannut lämmetä koko matkan aikana. Tallipihassa tuulettimet alkoivat puhaltaa lämmintä ilmaa.
"Kyllä se syksy vain tuli!" tokaisin Sentille tämän ollessaan tarhassa muiden kanssa, kun tuuli tuiversi ja vettä piskotteli. Juoksin talliin, ja aloin siivoamaan orin karsinaa, joka oli tapansa mukaan siistissä kunnossa.
Hain lämmintä vettä, ja rupesin kuuraamaan sen juoma- ja ruokakippoa, joka oli melassin ja kauran sekoituksesta likainen. Hinkkasin ruokakippoa sienellä ja tiskiharjalla, kunnes sain sen suht puhtaaksi. Seuraavaksi hinkkasin juomakupin, josta löytyi ties mitä likaa! Hetken putsasin astiaa kunnes sain melkeinpä putipuhtaaksi, ja vein sitten tavarat paikoilleen. Hain karsinaan kuivikkeet ja hieman heinää, jota Sentti saisi popsia päiväevääksi ennen liikutusretkeä.
"Tulepas poika! Pääset lämpimään talliin", huutelin tarhan portilta ja Senttihän tuli kuin nakutettu heti paikalle. Talutin sen tällä kertaa riimunnarun kanssa talliin, ja vein sen karsinaan. Otin märän sadeloimen pois, ja laitoin tilalle fleeceloimen, joka ylettyy kaulalle asti. Ori popsi heiniä menemään kuin vimmattu, ja itse astelin yläkertaan syömään juustoleipäni ja kupposen sumppia.
"Kyllä ruoka tekee hyvää", mumisin samalla, kun selailin hevosten hoitovihkoista, mitä täällä oltiin tehty. Huomasin, että Reni oli saanut vaihtanut omistajaa ja Hensu sekä Risto oli myyty uusille omistajille. Uutisen piristävä puoli oli se, että molemmat olivat löytäneet tiensä myös Seppeleessä käyville ihmisille, Risto ilokseni Pipsalle.
Lämmittelin yläkerrassa fleece- ja tallitakkini kanssa kunnes astelin sieltä alas kohti Sentin karsinaa. Ori nukkuikin jo sikeästi makuuasennossa karsinassaan - harja ja häntä täynnä puruja eikä heinistä tietoakaan! "Sentti! Mikä sulla on, etsä ikinä oo tollanen.." parahdin hiljaa avatessani karsinan oven.
"Herätys jätkä..", sipisin Sentille, kun se avasi silmänsä ja katsoi minua hämmästyneenä. Hain harjapakin karsinaan, ja otin orilta loimen päältä, ja rupesin selvittelemään sen puruista häntää ja harjaa. Hetki meni kunnes olin saanut kaikki purut pois, ja sitten siirryin harjaamaan itse hepoa.
Jalat olivat hyvin kuraiset, joten niitä sai jonkun aikaa sutia, jotta näyttäisivät siltä, mitä ne olivat. Kun sain Sentin harjattua valmiiksi, ja hain sen varusteet varustehuoneesta. "No niin poika!" sanoin iloisesti sille, ja laitoin tällä kertaa iloisen limenvihreät suojat jalkoihin, jotka olivat uudet. Seuraavaksi asettelin samaan sävyyn kuuluvan ratsastusloimen ja hymyilin työni tulokselle - tästä tulisi oiva reissu ilman satulaa. Lopuksi lämmitin kuolaimet, ja laitoin suitset orille päähän ja näin olimme valmiita retkeilyymme!
Tallipihassa Jaakko punttasi minut Sentin selkään - "Noni, koeta jo ponnistaa!" - ja suuntasimme kohti maastoreittejä. Vielä tihutti, mutta pahin sade ja tuuli oli loppunut. Valitsin tällä kertaa metsätien, joka vei läheiselle lammelle, ja sinne asti me vain kävelimme rauhassa ja juttelin Sentille samalla. "Kyllä tämä sade voisi loppua!", tiuskaisin ja ori käveli eteenpäin korvat hörössä puhtia uhkuen.
Pääsimme lammelle asti, jossa vähän aikaa katselimme maisemia ja haistelimme sateen kosteuttamaa luontoa. Lammelta lähdimme asutusalueelle vievälle tielle, jossa otimmekin muutamat laukat ja ravit. Tien päässä käännyimme kohti tallia, ja orihan innostui ja halusi nostaa laukan. Kannustin hevosen kunnon laukkaan, ja kiisimme metsän lävitse kuin salama! Lopuksi hölkkäsimme ja lopun matkaa käveltiinkin.
"Sori Sentti, huomenna voin antaa sulle sen talutusretken!" kumarruin toteamaan orille ja se näytti tyytyväiseltä vaikkemme lähtenytkään kävelylle. Talutin hevosen karsinaan, ja riisuin siltä varusteet pois. Se saikin heti päiväkauransa. Pian sateen ropina loppui, ja kurkkasin ulos - sieltä näytti aurinko pilkistävän pilven takaa! Annoin Sentin levätä hetken aikaa karsinassaan kunnes laitoin sille ohuen loimen päälle, ja vein sen ulos paistattelemaan syyskuista säätä auringon merkeissä.
Siivoilin hieman tallia, ja lakaisin käytävän. Juttelin hetken aikaa Jaakon kanssa, jonka jälkeen lähdin kotia kohti saunomaan! Ajatuksena oli tulla vielä tekemään iltatallia Annen ja Ellin avuksi, mutta siskoni soitti, että vasta parivuotias Tihvo-poika kaipaisi lapsenvahtia, ja ainahan minulle Tihvon näkeminen kelpaa! Huomiseksi lupasinkin kokonaisen päivän tallilla, joten kaikenlaista hommaa minulle saa keksiä tekemiseksi!
Johanna: 12 HM
|
|