Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Feb 26, 2009 19:28:01 GMT 2
Tässä olisi ensimmäinen piirtämäni kuva Humusta! (ei kylläkään ole yhtään humun näköinen, mutta kummiskin) 12HM
|
|
|
Post by Shinqua on Mar 4, 2009 20:04:24 GMT 2
04.03.2009 - Joli saapui SeppeleeseenSaavuin laahustaen Seppeleen tietä pitkin tallille, jossa minua ei pariin päivään tai pariin viikkoon oltu nähty. Se johtui kiireistäni ja koulumenosta. Olin saanut koti-arestiakin alkuviikosta, erään tyhmän jutun takia. Aukaisin tallin oven ja näin kun tallissa oli hoitajia, hevosia ja pikkutyttöjä tunteja varten. Huokaisin syvään ja menin Humun karsinalle. Siellä eräs tyttö laittoi tammaa valmiiksi tuntia varten. -Tartteks apua? kysäisin tytöltä karsinan oveen nojaten. -Ööh. Emmä taida. Paitsi että Humu hiukan pullistelee niin en saa satulavyötä kiinnni, tyttö sanoi. -Voin kiristää, sanoin ja menin tamman luokse. Kiristin vyön ja jatkoin; -Tää on mun hoitsu. Jota en pitkään aikaann oo nähnyt. -Menin viime kerrallakin Humulla. Se on tosi kiva. Viimeks satulavyön kanssa auttoi joku toinen, tyttö vastasi. -Ai. Kuka? tiedätkö nimeä, kysäisin. -Shina se tais olla, tyttö vastasi laittaen kypärää päähänsä. -Se on Humun kolmas hoitaja. No mut nähdään, vastasin ja annoin tamman turvalle pehmeän suukon. Menin yläkertaan, hoitajien oleskeluhuoneeseen. Huoneessa oli täysi pulina päällä. Jätin kengät, takin ja piponi lokerooni ja menin oleskelutilan puolelle. -Shinqua! Pipsa ja Nana kiljaisivat sohvalta. -Mooi! huusin ja juoksin tyttöjen luo ja loikkasin heidän keskelle. -Kuulitko jo "kuumimmat tallijuorut"? Nana kysyi minulta salaperäisesti. -e-en, vastasin ymmälläni. -Älä kerro! Abby kiljaisi äkkiä ja jatkoi; -Tulkaahan kaikki mun luokse niin kerron. Kaikki menivät Abbyn kassa nurkkaan, mutta minut hän hylkäsi. Ihmettelin ja hyppäsin sohvalle. -Shinqua, kohta me laitetaan sulle side silmille ja saat ison yllätyksen, Wear sanoi. -Minkä? kysäisin, mutta pian mulla oli jo kengät jalassa ja side silmillä. Minut kuskattiin alas portaita pitkin pihalle ja tunsin kylmän ilmavirran kasvoillani. Henkäisin ja kohta Abby käski minun ojentaa käteni. Tunsin jotain...hmm...karvaisaa, pehmeää ja pikkuista hörinää. Hevonen? Enään en kestäny! Vetäisin siteeni pois silmiltäni ja samassa huomasin Abbyn Joli hevosen edessäni ja katsahdin viereeni. Siinä oli Josefiina myös ihmeissään. Missä hän oli äsken ollut? -Joli? sain viimein kysyttyä muilta ja Abby nyökkäsi. Taputin hiukan Jolia ja sain kysäistyä; -Muuttaako se Seppeleeseen? -JUU , Nana ja Pipsa sanoivat yhteen ääneen. -Mikä juoru! vastasin ja pian koko piha oli nauravaista porukkaa täynnä. Joli taisi hieman ihmetellä tilannetta. "hieman" seko tarina, kun en osannu nyt kirjottaa on siinäkin syy !
33HM
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Mar 12, 2009 16:56:32 GMT 2
En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan, mutta tässä olisi nyt yksi tarina:
”Prr, prr, prr…” puhelimeni herätyskello pirisi inhottavasti puoli seitsemän aikoihin torstai-aamuna. Painoin äänen sammuksiin. Tunsin oloni hyvin väsyneeksi, ihmettelin mistä se johtui vaikka meninkin edellisenä iltana nukkumaan jo hyvissä ajoin. Ei auttanut muu kuin nousta ylös sängystä ja maleksia alakertaan aamiaiselle. Äitini oli hyvällä tuulella, liiankin hyvällä tuulella ja mainitsin hänelle asiasta: - Kylläpäs sinä olet hyvällä tuulella, onko hyväntuulisuuteesi jokin syy? - No arvaa, äitini sanoi salaperäisesti. Mistä ihmeestä minä sen olisin voinut tietää. Joten tyydyin vastaamaan: - Ei tule nyt mitään mieleen, mikä saisi sinut noin hyväntuuliseksi. - Minulla on tänään työhaastattelu ja minulla on todella hyvät mahdollisuudet saada se paikka, koska kun soitin sinne johtajalle hän sanoi, että vaikutan pätevimmältä työnhakijalta, äitini vastasi leveä hymy kasvoillaan. - No onnea sitten sinulle, sanoin ja jatkoin sämpyläni syömistä.
Olin saanut aamupalani syötyä ja matkasin kylpyhuoneeseen. Pesin hampaani ja harjasin hiukseni. Konkkoilin takaisin yläkertaan. Avasin kaappini ja sieltä pöllähti iso kasa vaatteita lattialle. Valitsin mieleiseni vaatteet ja survoin loput kaappiini. ”Voisin ehkä siivota tuonkin joskus”, ajattelin. Puin vaalean villapaidan ja mustat farkut. Kaappasin koululaukkuni tuolin karmilta ja hyppelehdin alakertaan. Vilkaisin kelloa ja se näytti olevan jo 25 yli 7, joten rupesin pukemaan ulkovaatteita päälleni. Puettuani, hyppäsin pyörän selkään ja poljin kouluun.
Koulupäivä oli tavallista tylsempi ja kello tuntui matelevan eteenpäin. Vihdoin kello pirahti koulun päättymisen merkiksi. Pyöräilin kotiin rankassa lumisateessa. Kotiin päästyä vaatteeni oli yltäpäältä lumiset ja hieman kosteat. Ryntäsin yläkertaan ja vaihdoin kuivat tallivaatteet päälleni. Alakerrassa nappasin vastapaistetun pullan pöydältä ja juoksin tallille.
Vaikka juoksin kuinka lujasti, vaatteeni olivat silti lumiset. Pihalle päästyäni Jaakko huikkasi minulle: - Näköjään enää ei tarvitakaan rakentaa pihalle lumiukkoja, kun hoitajat näyttävät muuttuvan itsestään lumiukoiksi. - Hehheh, vastasin ja näytin hänelle kieltä. Hän vastasi siihen nakkaamalla lumipallon päin kasvojani. Minä tietenkin nakkasin takaisin ja siitä syntyi melkoinen lumisota. Myös Shinqua ja Pipsa saapuivat paikalle. Pipsa kysyi: - Saataisko mekin tulla teidän lumisotaan? - Mikäs siinä! Tytöt vastaan pojat! vastasin hymyssä suin. - Tämä on ihan epäreilua! Jaakko valitti. Heittelimme toisiamme lumipalloilla ja annoimme Jaakolle kunnon lumipesun. Olin lopulta ihan märkä ja ehdotin: - Me taidamme olla aika märkiä jo jokainen, että eiköhän lopeteta siihen tulokseen, että tytöt voittivat! Tytöt suostuivat oitis ja Jaakkokin suostui pienen suostuttelun jälkeen.
Laahustimme sisälle vettä valuvissa vaatteissa. Herätimme paljon katseita ja muutama kysäisi miksi olimme niin märkiä. Suuntasimme yläkertaan juomaan kupposen kuumaa kaakaota. Siinä vierähti aikaa rupatellessa ja huomasinkin pian kellon olevan jo vaikka mitä. Juoksin päätä pahkaa hakemaan kottikärryt ja talikon. Tein pikaisen puhdistuksen Humun karsinassa, enkä vaivautunut edes siirtämään Humua pois tieltä. Puhdistuksen jälkeen hain sille puhtaita heiniä ja ämpärillisen vettä. Silittelin sitä hetken ja lähdin tyhjentämään kottikärryt. Palatessani Pipsa huomasi minut käytävällä ja pyysi kärryjä itselleen. Annoin ne ja jatkoin matkaani kohti ovea. Pingoin kotiin ennätysvauhdissa. Kotona äiti aloitti: - Missä ihmeessä olet ollut? Ruoka on ollut valm… - Unohdin ajan kulun ja nyt menen suihkuun! huikkasin ja menin käymään suihkussa. Vaihdoin kuivat vaatteet ja menin syömään.
13HM
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Mar 15, 2009 17:04:24 GMT 2
Katselin huoneeni ikkunasta kaukaisuuteen. Seppeleessä oltiin jo useampi viikko suunniteltu yhteistä ratsastusretkeä ja Anneltakin oltiin saatu lupa. Ajattelin kaihoten, että tälläkin hetkellä osa seppeleläisistä ratsastaa jossain maastossa hoitsuineen. Minä en päässyt mukaan, koska Humulla oli kaksi hoitajaa ja vain toinen pääsi. Annoin paikkani Shinqualle, koska hän oli hoitanut Humua kauemmin kuin minä. Mutta nyt harmittelin sitä suuresti.
Samassa puhelimeni pirahti. Juoksin vastaamaan ja puhelu näkyi tulevan Shinqualta. - Haloo? vastasin kysyvästi. - Shinqua täällä, hän vastasi surullisesti. Hän jatkoi: - Minä en pääse ratsastusretkelle, koska minulle on noussut kova kuume. - Voi harmi, ehkä pääset sitten ensi kerralla, yritin lohduttaa shinquaa. - No, soitin vain ilmoittaakseni, ettei humulla ole nyt ketään ratsastajaa, sinä voit mennä. Seppeleläiset sopivat lähtevän retkelle seppeleen pihasta tänään kolmen aikoihin. Pidä kiirettä niin ehdit vielä, Shinqua sanoi. - Voi kiitos, ja yritä parantua pian. Moikka! sanoin ja suljin puhelun. Olin todella iloinen, tuosta uutisesta, että pääsisinkin ratsastusretkelle, mutta toisaalta minua harmitti Shinquan puolesta. Vilkaisin kelloa ja se näytti 14.30. Minulla olisi siis puoli tuntia aikaa pakata eväät, vaihtaa vaatteet, mennä tallille ja varustaa Humu.
Hyppelehdin alakertaan ja aloin laittamaan eväitä. Juoksin takaisin yläkertaan ja vaihdoin ratsastushousut jalkaani ja vetäisin villapaidan päälleni. Alakerrassa puin ratsastussaappaat jalkaani. Koppasin takin ja ratsastuskypärän kainalooni, sieppasin myös eväskassini ja lähdin pyöräilemään tallille.
Tallille saapuessa jätin tavarani seinän viereen, jossa näytti olevan myös muutama muu eväskassin näköinen. Astelin sisälle talliin ja siellä näytti olevan moni muukin jo varustamassa hoitsuaan. Syöksähdin Cäpän selän takaa ja ilmoitin niin suuresti ettei kenellekään varmasti jäänyt asiani epäselväksi: - Minä tulen mukaan ratsastusretkelle!! - Sepäs kiva, mutta miksei Kinkku tule? Cäpä vastasi. - Sille oli kuulemma noussut kova kuume, vastasin hieman surullisena. Menin puolijuoksua hakemaan Humulle harjauspakkia. Harjasin sen nopeasti, mutta yritin tehdä hyvää jälkeä. Hain sille satulan ja suitset. Nakkasin satulan sen selkään. Kiristin satulavyön, jossa olikin hommaa. Laitoin kuolaimet Humun suuhun ja asettelin suitset sen kaulan yli. Vein harjapakin paikoilleen. Kiinnitin riimunarun ja talutin Humun pihalle. Olin siellä varmaan viimeisien joukossa. Kuulin tyttöjen suunnittelevan reittiä. - Anne sanoi, ettei saa lähteä kovin kauaksi. Meidän täytyy siis suunnitella reitti jossain lähimaastossa, kuulin Brennan selittävän. Reitiksi sovimme matkaavamme muutamien kilometrien mittaisen matkan seppeleen ympäristössä.
Lähdimme matkaan. Jokainen ratsasti omalla hoitsullaan. Yuff ratsasti Blondin kanssa ensimmäisenä ja Cäpä piti perää Pellan kanssa. Minä ratsastin Carkin ja Pipsan välissä. Lähdimme käynnillä tietä pitkin. Vähän matkan päästä käännyimme tieltä metsäpolulle. Oli todella kaunis ilma. Aurinko paistoi ja lämmintä oli varmaan +5 astetta. Oli todella energinen ja iloinen olo. Sen huomasi myös hevosista, sillä Pipsalla oli vaikeuksia pitää Solsikke paikallaan. Jambo innostui leikkimään Solsiken kanssa, veti kunnon pukittelut ja tiputti Jennan selästään. Siellä hän sitten makasi mahallaan kuusen juurella. Tilanne oli aika huvittava, enkä voinut pidättää nauruani vaan purskahdin nauruun, kun Jenna nousi seisomaan ja huusi Jambolle: - Oliko tämä sinusta jotenkin kivaa? HÄH? Samassa myös hän purskahti nauruun. Kohta koko porukka hihitti kuorossa. Rauhoituttuamme jatkoimme matkaa. Ratsastimme käyntiä vielä vähän matkaa, jonka jälkeen ravasimme hieman. Huomasimme jo ratsastaneen melko pitkän matkaa ja yuff huikkasi edestä: - Mitä jos pidettäisiin ruokatauko? Minulla on jo nälkä! - Juu, passaa minulle, kuului suostuvaa mutinaa.
Hyppäsin alas humu selästä ja kiinnitin sen riimunarusta kiinni puunrunkoon. Istahdin kannolle ja kaivelin repustani eväsleipiäni ja termospulloa. Kippasin kuumaa kaakaota mukiini ja hörpin sitä äänekkäästi. Niin tekivät myös muut. Rupattelimme niitä näitä. Kun olimme saaneet syötyä kello näytti jo lähes viittä. Aika oli kulunut todella nopeasti. Minä sanoin: - Eiköhän jatketa matkaa, kun pimeäkin tulee? Kuului suostuvaa äännähtelyä. Hyppäsimme hevosiemme selkään ja ravasimme jonkin matkaa. Hidastimme risteyksessä käyntiin. Käännyimme siitä vasemmalle. Menimme käyntiä pitkän matkaa, kunnes päädyimme taas uuteen risteykseen. Brenna sanoi hieman epäillen: - Ollaanko me eksytty? Kun ei siinä reittisuunnitelmassa tässä kohti ollut mitään risteystä. Monet tuntuivat olevan samaa mieltä. Ja useimpien päät kääntyivät Yuff:iin päin. - Öö.. mitä te mua katotte? Mistä minä tietäisin ollaanko me oikeessa suunnassa vai ei. En ole mikään maantiedon mestari, yuff sanoi puolustellen. - Mitä me oikeen tehdään? Käännytäänkö taas vasemmalle? Carkki kysäisi. - Tehdään niin, kuului monien suusta. Käännyimme siis vasemmalle. Polku muuttui vähitellen jonkinlaiseksi tieksi. Päätimme mennä laukkaa jonkin matkaa. Viileä kevät tuuli tuntui ihanalta kasvoilla ja annoin Humun laukata omaa tahtiaan. Olimme taas risteyksessä. Pienen pohdinnan jälkeen jatkoimme suoraan. Hidastimme raviin ja siitä käyntiin. Annoimme hevosien huilata hetken. Hämärä oli jo alkanut laskeutua eikä se helpottanut perille löytämistä ollenkaan, päinvastoin. Menimme käyntiä jonkin matkaa jolloin Jenna huudahti: - Minä tiedän missä me ollaan, olemme ajelleet äidin ja isän kanssa tätä tietä joskus. - No opasta sitten meidät perille, Cäpä sanoi helpottuneena siitä, että löytäisimme takaisin seppeleeseen. Jenna siirtyi eteen. Ja johti meitä eteenpäin. Menimme käyntiä ja välillä ravasimme. Pian näimme helpotukseksemme Seppeleeseen kääntyvän pihatien. Pian olimmekin Seppeleen pihassa. Anne tuli ulos ja tiedusteli missä olimme viipyneet niin kauan. Kaikki alkoivat yhteen ääneen selittää eksymisestä. Talutin väsyneenä Humun karsinaansa. Riisuin siltä varusteet ja vein ne paikoilleen. Hain vielä talikon ja kottikärryt ja siivoilin pahimmat kakkaklöntit sen karsinasta. Jätin kottikärryt käytävälle jos joku muu tarvitsisi niitä vielä. Laitoin humulle vettä, heiniä ja kauroja. Hyvästelin sen, annoin sille porkkanan ja lähdin polkemaan kotiin. Kotona rojahdin sängylle ja siihen paikkaan nukahdin.
14HM
Ps. Tuli aika pitkä! =) Ja voi olla kirjoitusvirheitä.
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Mar 17, 2009 18:12:39 GMT 2
Minä olin astelemassa tallille upouusissa ratsastussaappaissani. Entiset olivat menneet jo hieman huonoiksi ja oli pari reikääkin. Ulkona oli todella ihana ilma, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli suunnilleen +3 astetta. Oli erittäin keväinen ilma. Käännyin seppeleeseen johtavalle pikkutielle ja sydämeni pamppaili samalla tavalla, kuin olisin mennyt ensimmäistä kertaa tallille, en tiedä mistä tämä johtui. Ajattelin itsekseni että minulla on ”kevättä rinnassa”. Hymyilin tuolle ajatukselle.
Kun olin seppeleen pihalla. Suuntasin yläkertaan. Siellä oli muitakin rupattelemassa mehulasi kädessä ja pulla toisessa. Minäkin otin itselleni mehua ja pullan. Istuin Brennan ja Pipsan kanssa samaan pöytään. Juttelimme hevosista, keväästä ja kesästä/koulun loppumisesta. Jonkin ajan kuluttua minä sanoin: - Mutta ei ne tallityöt rupattelemalla katoa, minä taidan lähteä putsaamaan Humun karsinaa.
Pompin portaat alas alakertaan ja suunnistin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Niitä ei löytynyt, joten joku muu käytti niitä. Menin tallikäytävälle ja huomasin yhdet kottikärryt ihan Humun karsinan lähellä. Tallissa hääräili joku tyttö, jota en tuntenut. Esittelin itseni ja pyysin saada kottikärryt seuraavana. Hain riimunarun ja talutin Humun pihalle, ihmettelin, ettei kukaan muu ollut sitä vielä tehnyt. Katselin kun se pukitteli ja laukkasi innoissaan laitumen päästä päähän. Hetken päästä lähdin takaisin sisälle. Kottikärryt olivat jo vapautuneet ja rupesin putsaamaan karsinaa.
Puhdistin joka nurkan huolellisesti. Puhdistuksen jälkeen kävin kippaamassa kottikärryjen sisällön lantalaan ja palautin ne paikalleen. Hain karsinaan lisää puruja. Lopputulos oli minusta lähes täydellinen. Kävin kaatamassa vanhan veden pois ja vein uutta tilalle. Laitoin myös lisää heiniä. Kävin nakkaamassa heiniä myös laitumelle Humun iloksi. Annoin humun olla vielä hetken laitumella, ennen kuin hain sen sisälle. Kiinnitin sen riimunnarulla karsinan seinään ja lähdin hakemaan harjapakkia.
Harjauksen jälkeen hain satulan ja suitset. Varustettua Humun, hain itselleni kypärän ja talutin Humu ulos. Hyppäsin sen selkään ja suunnistin kohti lähimaastoa. Päätin tehdä pienen lenkin. Heti ensimmäisellä tarpeeksi hyvällä tiellä annoin sille laukkapohkeet ja annoin sen laukata omaa tahtiaan. Kevätilma tuntui ihanalta kasvoilla. Se oli kuin unelmista. Unelma loppui lyhyeen, kun Humu säikähti jotain ja veti sen sortin pukit, että lensin sen pään yli tielle sen jalkojen eteen. Selkääni sattui hieman, mutta nousin rohkeasti sen selkään ja jatkoin käynnillä.
Pienen lenkin jälkeen saavuin taas seppeleen pihaan. Talutin humun karsinaan ja riisuin varusteet. Vein sen pihalle ja pyysin, voisiko Anne hakea sen illemmalla sisälle. Palautin kypärän ja lähdin hölkkäämään kotiin.
15HM
|
|
|
Post by Shinqua on Mar 17, 2009 20:10:20 GMT 2
Fiian Ratsastuskurssi 21-23.11Lauantai-iltapäiväSunnuntai-tunti34HM <3
|
|
|
Post by Shinqua on Mar 20, 2009 18:03:32 GMT 2
20.3.2009 - tallilla taas!
Saavuin tallille harkkojen jälkeen. Jalkani oli turvoksissa hiukkasen eilisen jutun takia, mut hällä väliä! Pihaan nilkuttaen huomasin kentällä Annen ja Seran, jotka tekivät hyvää yhteistyötä. Kat katseli heitä aidan vieressä. Toisessa suunnassa Mariel oli viemässä Eppua ulos. -Woot? kysäisin ääneen. Mitäs Mariel täällä teki? Se myi Luyn ja Cassun Annelle ja lopetti talleilla. Mistäs nyt tuulee? Parasta ottaa selvää.
Kinkaten vaivaisesti hoitajien huoneeseen yläkertaan, sain parilta henkilöltä makoisat halit ja kysymyksiä, missä olin ollut? Noh... Vanhemmillani ja minulla oli nykyään pientalli, oli kokeita, koulua, kavereita! Humu oli hiukan jäänyt, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Katselin pihalle, katsellen laitumille. Kun silmiini löysin Humun, hymy nousi kasvoille, mutta sitten huomasin jonkun puuttuvan. Kallen nimittäin. -Missä tota Kalle on? Kysyin kömpelösti kaikilta. -Eks sä tiedä? Nana kyseli vihjailevasti ja näin Pipsankin silmäkulmassa ilkikurisen ilmeen. Aloin jo hermostua. -Kertokaa nyt! Sanoin hiukan kovemmin ja purin kynsiäni. -Se muutti, Nana sanoi. -Muutti? Minne? Kenelle? hyvään kotiin? Kysymykset sinkoilivat suultani. -Hyvä koti sillä ainaskin on, ja kavereita, Pipsa vastasi. -Niin mutta kenelle? kysyin kärsimättömänä. -Flieniin, Nana sanoi innostuneena. -Siis..Flieniin, vastasin kummaksuen. Nimi oli jotenkin tuttu mutta...-Teille? -Nii justiinsa, Pipsa vastasi. Naurahdin ja onnittelin hienon ruunan saannista.
Piakkoin etsin myös ABbya, jota oli ollut hirveä ikäwä kuluneiden päivien aikana. Missä nainen oli? Leevin luona? Kävelin käytävää pitkin Leevin karsinan kohdalle. Abby harjaili Leevia tahdikkaasti myötä karvaan. Abby näytti jotenkin hieman surulliselta ja itkeneeltä. -Moi, sanoin kuiskaten. -Moi, Abby sanoi ja hieraisi silmäkulmiaan. -Ooks sä itkeny? kysäisin ja menin karsinaan. -ei täs mitää, Abby sanoi. -Hei! mä huomaan et jotakin on vialla, vastasin silittäen Leevin turpaa. -Kinkku. Mul on enää vuos aikaa, Abby sanoi suoraan ja näin kun rakkaan ystävän silmäkulmasta tuli kyynel. -ei, kuiskasin. Yritin lohduttaa häntä, mutta nainen vain sanoi että haluaisi olla yksin.
Jätin Abbyn rauhaan ja pian aloin itkeä minäkin. Ryntäsin tallista nilkuttaen jalkaani. Juoksin suoraa tammatarhalle, Humun luokse. Istahdin aidan viereen ja pian tamma haahuili lumen läpi luokseni. -Moi tyttöseni, sanoin hempeästi tammalle. Etsin käsiini porkkanan palasen, annoin tammalle ja rutistin tamman pään rintaani vasten. Tää oli väärin Abbylle. Se oli mahtava, taitava, ihana! Rapsutin Humun harjan alustaa ja hymyilin. Tamma hörähti. Nousin seisomaan ja etsin riimunnarun aidan portin vierestä. Talutin tamman talliin. Käytävällä touhusivat ponitytöt. Nana ja Pipsa. -Tytöt! lähettekö mun kaa mastoon? Kysäisin. -Tietty. Eikun ponit valmiiksi, Nana vastasi ja vinkkasi. Hymyilin ja sanoin: - Seppele is the best.
35HM
|
|
|
Post by Shinqua on Mar 29, 2009 18:02:49 GMT 2
29.3.09 - Kaikki muuttuu joskus
Harjailin hiljalleen Humun pehmeää karvaa. Tamma sai minut olemaan rentona ja viisaana, missä milloinkin. Siirryin harjaamaan Humun mahaa puruista. Purut tippuivat harjasta lattialle. Katselin niitä hieman. Jokainen oli samanlainen, mutta silti niin....erilainen. Niin. Se tuntui minustakin olevan.
Humun harjattua, vein sen takaisin kavereidensa luo tarhaan. Tallustelin takaisin sisään ja mietin tapahtumia tallilla. Anne oli muuttanut kaupunkiinsa miehensä Kristerin kanssa. Tallin pomoksi oli tullut Josefiina. Rehki ja reipas, luotettava ja viisas tyttö. Minä luotin häneen. Hän pitäisi Seppeleen pystyssä vaikka väkisin.
Joli oli muuttanut pois, vasta muutettuaan. Jane muutti Flieniin, tuttuun ponitalliin, jonka Nana ja Pipsa omistivat yhdessä. Siellä asui nykyään myös Kallekin, Seppeleen ex-tuntiratsu. Anne oli itselleen ottanut tamman Palmikon, urhean pojan Topin, pikkuneidin Myntin ja Seran.
ääh. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, viisastii ja vielä kerran nopeasti! Istahdin sohvalle. Mietin tapahtumia ja tallia. Mikään ei jäisi ennalleen. Ei mikään, omasta mielestä, mutta silti kaikki on...samanlaista. Nyt ja aina. Toivottavasti.
36HM
Anteeks, hiukan, sekalaisesta, tarinastani!
|
|
|
Post by Shinqua on Apr 1, 2009 16:00:22 GMT 2
Salapoliisit Humu, Sera ja Sikke
-Mihin se pullero on jo voinut livistää? Pipsa kivahteli vähän väliä tallin pihalla, etsien tietysti Pampua. Se poni oli jälleen kerran karannut tarhastaan, tällä kertaa näköjään lopullisesti. No, tuskimpa. -Ootko kattonu jo tallin takaa? Kat kysäisee punaiselta Pipsalta. -Katoin katoin. Koko talli alue on jo katsastettu. Mä en tiiä enää mistä ettiä sitä ponia, Pipsa jupisee takaisin Katille.
Kuuntelin tyttöjen juttuja samalla, kun harjasin Humua hoitopuomilla, irrottaen talvikarvaa, joka oli lähdössä. Harjat olivat täynnä karvaa ja niitä sai putsata vähän väliä. -Voidaan lähtee ratsastamalla etsimään sitä, ehdotin ja sain Pipsan miettimään hetkeksi. -Se on hyvä idis. Otanko Siken? Pipsa kysäisi. -noh...onko sulla jotain muita vaihtoehtoja sitten? Kat kysäisi. -No ei. Mutta kummiskin. Haetaan Kat, Sera ja Sikke tarhasta, niin mennää, Pipsa huikkasee ja menee jo hakemaan riimunnaruja.
naurahdan ja harjaa viimeisen kerran Humun läpi. Tamma seisoi hieman valppaana, katselleen vähän väliä ympärilleen, hermostumatta. Maneesista kuului huutoa, joten Jossu tai Anne piti siellä tällä hetkellä tuntia. Hain satulahuoneesta Humun varusteet. Asettelin Humun satulan sitten puomille, alkaen laittaa tammalle suitsia.
Suitsien jälkeen laitoin satulan sään yläpuolelle ja hiukan liikutin sitä taaksepäin. Satula oli kohdallaan, kiristin enään vain satulavyön. Kun Humu oli valmis, kuten muutkin, varustoimme itsemme. Otin kypärän, laitoin sen päähäni ja nousin satulaan, samoin Kat Seran ja Pipsa Siken.
Kävelimme pitkin metsäteitä, Pipsan välillä huutaen "PAMPULAAA. MIUN OMA PIKKU PAMPULAA!" Huutelimme myös Katin kanssakin. Pipsa puri hammasta, ettei olisi itkenyt välillä. Lohduttelimme tyttöä, ettei Pampulalle ole mitään tapahtunut.
Erään tienristeyksessä, Sikke, Humu ja Sera jähmettyivät. Ne olivat nähneet jotain. Meitä alkoi myös pelottaa hiukan, koska ponit katsoivat samaan suuntaan, eivätkä liikkuneet. Sitä paitsi, metsä oli aavemaisen hiljainen.
Sain suustani tuskin mitään. Pian ponit alkoivat hermostua ja peruutella. Yritimme itse pysyä mahdollisimman rentoina. Pian alkoi kuitenkin kuulua hiljaista köpöttelyä. Ja piankos pensaiden keskeltä ravasi pikkuruinen Pampula temppuillen. Pampula näki meidät ja antautui suosiolla. Sillä oli ollut varmaan rankka päivä.
-Voi ihana pikku ponini, Pipsa nyyhkytteli Pampulan harjaan. Hän otti riimunnarun satulastaan irti, jonka oli laittanut siihen kiinni ennenkuin olimme lähteneet. Loppu matkan sitten Pipsa talutti molempia, Sikkeä ja pampua.
Tallilla kehuimme niin sanottuja salapoliisi hevosiamme. Ilman niitä, olisimme voineet mennä Pampulan ohitsekkin. Annoin tammalle omenan ja kehuin sitä paljon. Veimme tammat ulos ja ristimme ne "Salapoliisi jengiksi".
37HM
|
|
|
Post by Shinqua on Apr 10, 2009 16:18:04 GMT 2
Humu poni
Humu poni kosio matkallaan, ahaa, ahaa. Humu poni kosio matkallaan hän lauleli kauniita laulujaan, ahaa, ahaa, ahaa.
Hän Jambo ruunan tavatessaan ahaa, ahaa. Hän Jambo ruunan tavatessaan, pyysi mukanaan tulemaan pappilaan, ahaa, ahaa, ahaa. Mikset tyttösein kosinut aikanaan, ahaa, ahaa. Mikset tyttösein kosinut aikanaan, minut Blade neidille naitetaan, ahaa, ahaa, ahaa. Sulle Blade sovi ei ollenkaan, ahaa, ahaa. Sulle Blade sovi ei ollenkaan, sillä neidillä on möhnää kavioissaan ahaa, ahaa, ahaa.
Mutta Jambo ruunasta huomataan, ahaa, ahaa. Mutta Jambo ruunasta huomataan, että poika on poika aina vaan, ahaa, ahaa, ahaa. Häitä Jambo ruunan soitetaan, ahaa, ahaa. Häitä Jambo ruunan soitetaan, on söpö Pella nyt morsiamenaan, ahaa, ahaa, ahaa. Ei kelvannut Humu, ei Bladekaan, ahaa, ahaa. Ei kelvannut Humu, ei Bladekaan, sillä Pella se soitteli suuta vaan, ahaa, ahaa, ahaa. Humu poni ei enää huomaakaan, ahaa, ahaa. Humu poni ei enää huomaakaan, että neidillä on möhnää kavioissaan, ahaa, ahaa, ahaa.
tällästä nyt tuli kehitelty =)
38HM
|
|
|
Post by Shinqua on Apr 11, 2009 14:14:45 GMT 2
39HM
|
|
|
Post by Shinqua on Apr 12, 2009 12:34:35 GMT 2
40HM
|
|
|
Post by Shinqua on Apr 15, 2009 14:53:47 GMT 2
15.4.09 - Kuvauspäivä41HM
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Apr 17, 2009 13:30:39 GMT 2
Maksu maastotunnista:
Kurkimme millä hevosella saisimme ratsastaa, mutta mitään emme nähneet etukäteen. Pian lappu olikin valmis. Minä sain ratsukseni Sentin, en tiennyt yhtään minkälainen se oli ratsastettaessa, koska en ollut sillä koskaan ratsastanut. Kaikki muutkin näyttivät olevan tyytyväisiä ratsustaan.
Cäpä passitti meidät laittamaan hevosia kuntoon. Ja varmisti myös, että kaikki olivat pukeneet tarpeeksi lämmintä ylleen.
Astelin Sentin karsinan luokse. Harjasin sen ja laitoin sille varusteet. Taputtelin ja tutustuin siihen hetken aikaa, jonka jälkeen suuntasimmekin ulos. Sain ratsastaa heti Cäpän ja Tiian perässä. Päätimme lähteä oikealle. Aluksi kuljimme kentän ohi ja suunnistimme leiriläisten asunnoille, sieltä oli tarkoitus jatkaa matkaa laukkasuoralle. Noin kymmenen minuutin kuluttua Cäpä ilmoitti: - Nyt ravia! Annoin Sentille ravipohkeet ja aluksi kaikki sujuikin hyvin, mutta jossain vaiheessa sentti innostui liikaa ja oli joka välissä liian lähellä Tiiaa. Mutta niin näytti myös muilla olevan hankaluuksia ratsunsa kanssa.
Cäpä antoi muutamia ohjeita. Emily sanoi: - Tämän pitäisi olla maastotunti eikä mikään koulutunti, voitais olla ihan rennosti. Sitten hidastimme käyntiin ja annoimme hevosten levähtää hetken. Sitten lähdimme jälleen raviin, mutta voi ei. Sentti innostui ja lähti laukalla ohittamaan Cäpää ja Tiiaa, perässäni tulivat myös Pella ja Humu. Olimme viilettämässä jo laukkasuoran puolessa välissä, kun Cäpä antoi hädissään ohjeita, mitä pitäisi tehdä. Onneksi laukkasuora oli lopuillaan ja Senttikin alkoi hidastaa tahtia. Minä selitin: - Sentti kai säikähti jotain ja sitten siinä samalla Pellakin innostui lähtemään perään.
Järjestäydyimme jonoksi ja laukkasimme laukkasuoran päähän. Sieltä käännyimme takaisin. Menimme ravilla kohti tallia. Lähempänä hidastimme käyntiin ja loppumatkan menimmekin käyntiä.
Tallin pihalla Cäpä sanoi: - Toivottavasti teillä oli hauskaa, pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. - Minulla oli ainakin hauskaa! Huudahdin ja muut yhtyivät samaan. Otin Sentiltä varusteet, pesin sen ja laitoin sille loimen, juuri niin kuin Cäpä oli käskenyt.
16HM
|
|
|
Post by Shinqua on Apr 17, 2009 16:15:28 GMT 2
17.4.09 - Joskus voi tapahtua mitä tahansa
Kävelin hiljaisella polulla metsässä, vieressäni hölkkäävä veljeni. Hän oli jonkun sortin urheilutyyppi ja kilpaili yleisurheilussa vähän väliä. Itse olin menossa tallille hoitamaan Humua. Veljeni taasen lähti mukaani vain sen takia että pystyisi harjoittelemaan kevään nuorten maratonia varten. Veljeni pinkaisi äkkijuoksin, mutta itse tyydyin kävelemään tallille suuri huppari päällä. Huokailin rauhallisesti kevät ilmassa ja ajattelin mitä voisin tänään Humun kanssa touhuilla. Ensin kyllä harjaisin sen talvikarvoista ja ratsastaisin sillä maneesissa esteitä pitkästä aikaa jonkun kanssa. Pian punainen tallirakennus tuli esiin lehdittömien puiden takaa. Kävely olikin tehnyt hyvää.
Olin Seppeleen tienpäässä viisi minuuttia myöhemmin. Pysähdyin ja katsoin kun veli teki erillaisia venytysliikkeitä. Itse olin kankea kuin jauhosäkki. Tuhahdin ja lähdin jälleen kävelemään. -Moikka systeri, veljeni vielä huudahti ja lähti hölkkäämään sitten kohti kotia, metsäpolkua pitkin. Yläkerran ikkunasta näin pari naamaa ja tiesin ketä he tuijottivat. Varmasti veljeäni! Kävin repun heittämässä hoitajien huoneeseen, mutta ei aikaakaan kún joku huudahti. -SHINQUAA! Arvelujeni mukaan se taisi olla Nana. Nousin portaita takaisin ylös, menin huoneeseen ja sanoin ; -Terve teillekkin! Lysähdin sohvalle, tartuin lähimpään lehteen ja selasin sen läpi. -Kukas se tyyppeliini oli joka siut saatteli? uusin poikakaverisi? Nana kyseli ja vinkkasi silmää. Pysyin vaiti, etsin kolikon taskusta ja menin limsa-automaatille. Laitoin rahan syöttökoneeseen ja painoin sprite nappia. Pullo pyörähti esiin. Otin sen käteeni, puristin ja menin takaisin sohvalle. Aukaisin korkin ja join pullosta yli puolet.
-Huhuu, Kinkku, Nana hömisi tyytymättömänä paikoillaan odottaen jotain. -Mitä nyt? kysyin tietämättömänä ja hörppäsin kulauksen limsasta. -Se tyyppi...kuka se oikein oli? pliis pliis Kinkku, kerrooo nyt, Nana aneli kiltisti. -No tota..RÖYH! sanoin ja päästin röyhtäyksen ja hiljaisuus ruperi vallitsemaan. Jatkoin kuitenkin; -Se on mun veli. -Velli? täh? Nana oli ymmällään, koska taisi kuunnella sanan hieman väärin. -Hömppä.. sanoin Veli. Se on mun veli! kuulitkos nyt oikein, kysäisin rukea hiuksiselta tytöltä. -aa...okey. Mikä sen nimi on, tai ikä?? Nana uteli ja siirtyi hieman lähemmäs. -Nana! No sen nimi on Lauri ja se on 15 vuotta. Muo vuoden vanhempi, vastasin ja sain jälleen suustani röyhtäyksen. -Okeiii...näytti...yllättävän söpöltä, Nana takelteli hieman. -Väitätkö sä ettei siinä oo yhtää mun näköä ? kysäisin tytöltä muka vihaisesti ja totisesti. -Ei ku... On teissä hiukkasen, Nana sai sanottua ja laittoi naamalleen herttaisimman hymynsä. -No ei mitää, koska se ei oo oikeesti mun veli. Se on velipuoli, vastasin hiukan haikeasti jatkaen; -eli jos te rupeatte seurustelemaan niin ei olla ihan sukua sitten. -Wot`? Kinkku, kinkku, kinkku. Älä mene asioiden edelle. En mä nyt ku vaa vähä kyselin...siis utelin, Nana kertoi. -Okey, vastasin lyhyesti.
Vähän ajan kuluttua rupesin vaihtamaan ratsastushousut jalkaani ja piakkoin olin valmiskin. Otin myös mukaani kypärän ja raipan, esteiden kannalta. -Nana muuten, huutelin. -Niin, kinkkuseni, kuului sohvalta, lehden takaa. -Tuuks hyppii Siirillä esteitä, kun ite ajattelin mennä ´Humulla pari hyppyä, huutelin takaisin. -Käyhän se. Sie voitkin mennä harjaamaan omaa karvapalloas jo, koska Sirppaseni on harjattu ja puunattu. -Ei oo kauaa, kuului ääni portaikon juuresta jatkaen; -Vein sen tarhaan ja se pyöri kurasimmassa paikassa heti kun sinne pääsi. Tunnistin äänen Pipsaksi. Hihkaisin ja sanoin; -eli alahan Nana jo tulla. Tyttö nousi vastahakoisesti sohvalta ja lähdimme yhdessä ottamaan tammoja kiinnitse tarhasta.
Otin Humun riimunnarun, eli punaisen, joka sopi sen päitsien väriinkin. Kiiruhdin mutavelli altaiden ylitse tarhalle huutaen Humua paikalle. Pian tamma saapuili ja sain sen otettua kiinnitse. Talutin kurajalka tamman pesukarsinaan. Säädin veden lämpöiselle ja sitten virutin tamman jalat aika puhtaiksia. Kun koivat saatiin puhtaiksi, vein tamman käytävälle ja sillä välin Nana toi Siirin pesukarsuun putsamaan kuraisen olennon vedellä. Kiinnitin Humun koukkuun riimunnarulla ja hain tamman harjat ja varusteet satulahuoneesta. Palasin piakkoin takaisin ja Nana työskenteli vieläkin hikiviilan ja veden avulla pikku tamman kanssa.
Aloitin Humun harjaamisen pölyharjalla, jolla sain kaikkein enimmät talvikarvat jo pois. Pyörittelin myös tamman karvaa kumisualla, johon tarttui kunnon könttejä karvaa. Pian kuitenkin vaihdoin ne harjat kovaan harjaat ja harjasin sillä, sekä pehmeällä harjalla jalat ja muun Humun rakenteen loppuun asti. Lopuksi putsailin tamman kaviot punaisen värisellä kaviokoukulla, jolla sain kaikki liat pois. Samalla myös harjasin ne kavioharjalla puhtaiksi. Otin vielä kovaharjan käyttöön, sillä harjasin Humun harjasta ja hännästä enimmät takut pois. Pääharjalla tein vielä silauksen Humun kauniille päälle.
Pian huomasin jo Nanankin touhuavan Siirin kanssa harjojen kanssa. Itse jo nostin Humun selkään sen kevyen satulan ja suoristin satulahuopaa joka puolelta. Laskin satulavyön satula päältä roikkumaan ja aloin reikä reidältä sitä kiristämään. Pian se oli kolmois rei'ässä. Pujotin Humun päitset kaulalle ja aloin suitsimaan tammaa. Pistin sen ohjat kaulalle ja yritin kutittamalla saada tammalle suitset. Kuolaimet oikein pyrkivät Humun suuhun ja tamma pureskeli niitä vähän aikaa. Kiristin turpahihnan ja leukahihnan sekä otin harjan pois niskalenkin takaa.
Nana laitteli juuri varusteita Siirille ja minä itse pistin Humulle takajalkoihin mustat kevyet pintelit. Etujalkoin taasen Humun omat jännesuojat ja suojaksi vielä kumibootsit. Vinkkasin Nanalle että menen jo maneesiin. Nyt tulee hauskaa!
Sori tökerö loppu, mutta tein sellasen ´hirveen pitkän lopun mutta puff...olin yhtäkkiä rekkautunut pois. Sen takia en kirjoita sitä uudestaan, mutta seuraavaan tarinaan tulee siitä ja seuraavaan!
42HM
|
|