17.2.09 - Tytöt kostavat, jos pojat aloittavat!Istuin linja-auton kyydissä kohti Seppelettä. Tänään onneksi kerkesin käymään tallilla, koska olin koko viikon muuten päntänny hissaa, koetta varten. Matikan kokeestakin sain kivan 7- , joka oli yleisimpiä numeroita. Tylsistyneenä huomasin Seppeleen tienhaaran. Painoin Stop-nappia ja pian linkku kaartoi loivasti risteykseen. Murahdin kiitoksen kyydistä vanhalle miehelle ja lähdin liukasta lumen peittämää tietä pitkin kohti ihanaa paikkaa, Seppelettä. Saavuin tallin pihaan. Tarhoissa höristelivät tutut hevoset, Eppu, Anttu, Pella, Pikku, Taiga ja muut rakkaat tallin hevoset. Hyppelehdin yläkertaan portaita pitkin, jossa täti-Abby hörpiskeli Yuffin kanssa kahvia.
-Sehän Kinkku! Abby huudahti ja oli kaataa kahvinsa Yuffin paidalle.
-Onks se niinku ihmeellistä et ilmestyn tallille....ootas 5 päivän päästä, puuskahdin takaisin.
-Aika ihmeellistä, mut onhan sillä Shina ja Magnetkin hoitajina, Abby sanoi ja jatkoi pienen hengästystauon päästä; -Et ei sen puoleen.
-juu juu. Koeaika on mitä on! vastasin ja sain housuni vaihdettu. Hiippailin takaisin alakertaan, eli talliin ja hain lannanputsausvälineet. Humun karsinan kohdalla kuitenkin huomasin, että karsina oli jo puhdas. Puuskahdin ja vein kottarit ja talikon takaisin omille paikoilleen. Varmasti Magnet ja Shina olivat tallilla jo käyneet. Hain Humun riimunnarun satulahuoneesta ja viiletin sitten pakkasilmaan.
Kirkkaassa auringon paisteessa kävelin polkuja pitkin Humun tarhalle. Menin aitojen välistä tarhaan ja aloin huhuilla Humua;
-Humuu! Pikku tammuskainen!
Pian innokas ponitammalauma laukkasi pienen metsikön takaa kohti minua. Kiljaisin ja hyppäsin aitojen välistä ulkopuolelle. Humu hirnahti ja nousi pystyyn. Kohta kuuntelin metsikön takaa hohotusta. Kummitus vai vielä pahempi.
-Nana! tuu tänne! Kuiskasin tytölle joka tuli tallilta. Tyttö kääntyi minua kohti ja vastasi;
-Mitä nyt?
-Mistä vetoa että Kristian, Tappi ja Jaakko yrittivät juuri "tappaa" mut innokkaiden tammojen alle? kyselin tytöltä. Tyttö katseli metsään päin ja nyökkäsi.
-Hyökätään! Nana vihdoin sanoin. Lähdimme metsikön toisesta päästä poikien perään.
-Nana? Kinkku? mitä hemputtia te lumessa melkein pyöritte? Kuulimme Pipsan sanovan takaamme. Säihkähdin ja pää edellä lensin suureen lumikasaan.
-Aiotaan antaa pojille lumipesu, kun ne säikytti tammat et Kinkku oli jäädä alle! Nana vastasi ja niimpä saimme Pipsankin mukaan. Ryömimme metsässä ja pian näimme pojat metsän reunassa. Teimme sotasuunnitelman! Minä hyökkäisin Tapin kimppuun, Pipsa Krisun ja Nana Jaakon. Onneksi pojat nauroivat MINULLE niin kovaa etteivät kuulleet tuloamme.
-Lasken kolmeen, sit hyökätään!
yks, kaks Hyökkäykseen! karjaisin lopuksi ja hyppäsin pusikosta. Olin sata varma että Jaakolla pissit tuli melkein pöksyyn! Riensin lumikasat käsilläni Tapin kimppuun ja nakkelin lunta hänen naamaansa.
-Mitä näille tehään? Nana kyseli ja Pipsa vinkkasi; -Sidotaan ne riimunnaruilla vaikka... Annen pihapuihin tai sit laitetaan ne omalle rääkkäystunnillemme....ilman hevosia!
-Toi toinen oli parempi ehdotus, vastasin ja mietin hetken; -Ja etteivät nämä kolme karkaisi, otetaan ne riimuinnarulla kiinni.
Sidoin Tapin kädet yhteen riimunnarulla ja sitten lähdimme kuskaamaan heitä kohti maneesia.
-Mith?? Kat mumisi heti kun näki minun vetävän Tappia kohti maneesia riimunnarulla.
-Sori, Mut sun poikakaveris on ollu hiukan ilkeänä! vastasin ja sanoin vielä; -tulisitko auttamaan?
-Mitäs ne on tehny? Kat kyseli ihmeissään ja raotti maneesin ovea.
-Jätti shinquan melkein laukkaavan ponilauman alle, kun ne säikyttikin, Pipsa pulisi Katille ja veti Kristiania välillä myös korvasta, että tähän tulisi vauhtia. Jaakko taas mateli niin hitaasti että Nana oli uhkaillut risullakin häntä, mutta onneksi pahempaa ei ollut sitten Jaakon takamukselle käynyt.
-Katti! Otappa tää Tappi-polle, niin mie laitan maneesin oven tiukasti kiinni, sanoin tytölle joka ilomielin otti riimunnarun vastaan. -Rakennetaan pari estettä!
Aloin vetää pari estepalkkia uralle ja puomeja. Nyt saatte lihakset kuntoon kun hiukan treenaatte! Huudahdin pojille jotka pääsivät irti köysistä ja alkoivat liikkua meidän heilutellessa pitkiä juoksutusraippoja. Pian rupesimmekin näkemään poikien "innokasta" esteiden menoa. Puolentunnin rääkkäyksen jälkeen annoimme heille armoa ja pääsyn vapauteen. Jaakko varsinkin oli onnellinen. Se höppänä juoksi ympäri pihaa kädet heiluen ja huutaen "Olen vapaa! Olen vapaa!", sen takia saimme katsojia ja Annelta omituisen katseen.
-Ei tässä mitää. Jaakko kai löi päänsä johonkin, Pipsa vastasi ja rupesimme Nanan kanssa hekottamaan.
Vähän myöhemmin kiipesin portaat yläkertaan. Olin juuri tehnyt lenkin Humulla lähiympäristöön. Siinä oli tullut kylmä, joten palasin ja onneksi Abby oli keittänyt kaakaota. Myös huoneessa näytti olevan...Shina, Nana, Wear, tietenkin Abby ja Carkki.
-Mitenkäs Palmikon ja Siirin massu-asukkaat voivat? kyselin hetken mietittyäni.
-Siirillä ok, Nana vastasi hörppien kaakaota.
-Samoin Palmikolla. Se reppana on niin kaunis, Carkki sanoi ja unelmoi jo Leevin ja Palmin varsulista. Pian myös Anne liittyi seuraamme.
-Voi sitä pikku Jaakko-parkaa. Näkikö kukaan mitä sille kävi? Anne huolehti. Tirskahdin...samoin Nana.
-Jesus! Teittekö te hänelle jotain, Anne puuskahti ja katsoi minua ja Nanaa syyttävästi.
-Eime tiedetty että se on liikuntaherkkä, Nana ja minä vastasimme viattomasti.
-Voi teitä. Minne tämä tallin menokin päättyy? Anne kyseli huolissaan portaita alas mennessään.
Jonkin ajan kuluttua aloin jo hiukan väsyä.
-Huomen leirikouluun...makeeta! sanoi...-Paitsi etten pääse tallille!
-ihan kivaa siel varmasti on, Shina vastasi ja aloimme yhdessä tekemään lähtöä.
-Heippa kaikki, huusin ja sain vastaukseksi "Heippa!".
31HM