|
Post by Shinqua on Jan 1, 2009 13:02:15 GMT 2
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 2, 2009 11:49:11 GMT 2
Maastoesteiden harjoittelua
Talutin innokkaan tamman pihalle. Pysäytyin Humun keskelle tallipihaa ja odotin muita. Mukaani lähtivät Brenna ja Manki ja Karoliina ja Aksu. Humu tervehti muita poneja ja seisahtui sitten odottamaan että nousisin sen selkään. Laskin jalustimet alas ja laitoin jalkani jalustimeen. Ponnahdin nopsasti Humun satulaan ja kiristin vielä vyötä.
Annoin ohjaa ja lähdin muiden perään käynnillä. -Missä käydään ratsastamassa, Brenna kysyi ja hidasti hiukan Mankia, joka meni kuin pikäkävelijä. -Ihan sama, Karoliina vastasi Aksun selästä. -Käydäänkö maastoesteillä? kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen. -Hyvä idea. Manki kaipaakin hieman maastoesteitä, Brenna sanoi ja alkoi ottaa ohjia niinkuin Karokin. -Samoin Aksu, Karo vastasi. Itsekkin otin Humulla ohjia.
Kävelimme rauhassa Seppeleen polkuja ja välillä otimme raviakin. Humu ravasi korvat hörössä Aksun perässä ja Manki piti perää. Rauhassa ravasimme myös pikkuiset mäet, joita tuli eteen. Pian otimme taas käynnin ja jatkoimme eteenpäin. -Osaatteko sanoa, kuinka pitkä matka vielä, kysyin Karolta ja Brennalta. -Noin kilometrin päässä seuraavan mutkan jälkeen, Karo vastasi. -Ok, vastasin.
Mutkan jälkeen saavuimme parinsadan metrin suoralle tielle, jota peittiaurattu lumi. Sovimme nostavamme laukan, ja pian olimme jo laukassa. Humu eteni nopein askelin Aksun edelle. Karo ei nauranut ja lisäsi hiukan vauhtia. Pian kuitenkin hidastimme ja käännyimme maastoesteradalle. Sovimme ensin harjoittelevan kuntoa vielä pellolla. Ravasin Humulla ympyrää ja tein siirtymis ja pysähtymisharjoituksia.
Pian aloitimme esteitä menemään. Minua hiukan jännitti, mutta tunneilla olin maastoesteitä mennytkin. Manki ja Brenna lähtivät ensin. He ylittivät kaksi ensimmäistä tukkia ja katosi sitten mutkan taakse. Sitten lähtivät Karo ja Aksu. Kun he menivät mutkan taakse, lähdin minäkin laukalle tukkiesteitä päin. Ensimmäiset kaksi tukkia, eivät tuottaneet vaikeuksia. 5. esteellä huomasin ettei Karo ja Aksu olleet pääseet yli. Kehotin Karoa menemään esteen vierestä ja jatkamaan.
Loppumatkalla ei sattunut mitään. Kävelimme rauhassa tallille. Pysäytin Humun ja taputin. Luisuin alas satulasta ja löysäsin satulavyön. Vein Humun karsinaan ja riisuin tamman. Toin sille fleeceloimen, ja loimitin sitten tamman. Vein sitten tamman ulos tarhaan ja vein sille heiniä. Palasin talliin ja putsasin karsinan hirveän nopeasti. Vein kottarien lannat lantalaan ja toin takaisin.
Kävin moikkaamassa vielä muita, kunnes lähdin pipari suussa.
17HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 3, 2009 19:25:50 GMT 2
Maastossa köpöttelyä =)18HM Wau =)
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 4, 2009 11:37:23 GMT 2
Reippahasti käypi askeleet, äidin hommat on niin kiireiseet.... lauleskelin tullessani Seppeleen pihaan. Lopetin laulamisen ja ajattelin; "Kummallista. Joulu oli viikko sitten ja joululaulut yhä päässä." Sipsutin jäistä pihaa tallin suurille oville ja pujahdin sisään aukastuiani niitä hiukan.
Menin rappuset pomppien yläkertaan, jossa laitoin reppuni lukerooni. Sitten astuin oleskeluhuoneeseen. Ruskealla sohvalla kököttivät Nana, Wear, Ilu ja Jokke. Toisella sohvalla taas Elkku, Abby ja Pipsa. Kaikki melkein lukivat jotain, paitsi Wear, joka näppäili kännykkäänsä.
-Moi kaikki, huudahdin, että sain kaikki säpsähtämään ja sanomaan; -Terve ilopilleri. -Oisko jommalla kummalla sohvalla tilaa? kysyin. -Täällä, Wear vastasi ja jatkoi kännykän näppäilemistä. Istahdin Wearin viereen ja otin lehden kääsiini.
Selailin lehden kannesta kanteen ja lähdin sitten alakertaan, eli talliin. Tallissa kävin katsomassa Humun karsinan, joka oli tyhjä, mutta likainen. Hain kevyt kottikärryt ja talikon ja rupesin putsaamaan karsinaa .
Karsinan putsattua, kuurasin vielä ruokakipon.Huokaisin tyytyväisenä työhöni ja toin lisää turvetta karsinaan, ja myös heiniä. Kaiken ollessa valmista, hain Humun tarhasta ja laitoin käytävälle kiinni. Nopsasti hain harjapakin ja harjasin Humun.
Humu seisoi nätisti paikoillaan kokoajan, ja näytti hiukan väsyneeltä. -Pikku raukka. Näytät tosi uupuneelta. Tänään saat kyllä vapaapäivän, sanoin pikku tammalle ja putsasin vielä kaviot, kunnes vein sen takaisin tarhaan nauttimaan heiniä.
Vilkaisten katson vielä tammaan ja lähden kotia kohti, kunnes Abby pysäyttää miut. -Kinkku, Kinkku! Odota nyt! Abby juoksee kiljuen minulle. -Niin, vastaan ja käännyn. -Kuule kun mulla ois tärkeetä asiaa niin halusin kertoo sulle. Kuule kun........ Kuuntelin Abbyn kertomuksen tarkasti ja huomasin kuinka iloinen hän oli. -Kiva juttu, Abby, vastasin nuorelle naiselle. -Kiva? Sehän on mahtava! Sikamahtava. Oon niin Happy et ei vois, Abby saneli silmät loistaen. -Hyvä on, mahtava juttu, mut mun täytyy nyt lähtee. Moikka, Äppy -Moikka, kuulen vastauksen.
19HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 7, 2009 15:36:51 GMT 2
20HM =)
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 8, 2009 7:27:25 GMT 2
Jääkylmässä pakkasessa tallustin kohti Seppelettä heti aamulla. Sitä vartenhan olin herännyt ja olihan minulla 50% käytettävissä, ja voisin mennä vaikka kotiin vielä nukkumaan pariksi tunniksi. Pujahdin sisään, tallin lämpöön. Hamuilin pimeässä Humun karsinalle ja aukaisin karsinan oven. Humu hörähti pikkuisen ja sitten menin sen luokse. Taputtelin, rapsuttelin ja juttelin sille kaiken aikaani. Jätin Humun hetkeksi yksin ja kipaisin hakemaan sen harjapakkia, satulaa ja suitsia satulahuoneesta. Poimin satulan reippaasti hyllyköltään ja suitset naulakosta. Harjapakin sitten löysin hyllystä. Kipitin Humun karsinalle takaisin ja laitoin varusteet maahan hyvin.
Harjasin Humun hyvin, ja pitkiiin vedoin karvaa. Humu nautiskeli asiasta ja heilutteli välillä häntäänsä. Tirskahdin ja jatkoin harjausta. Putsasin vielä turpeiset kaviot ja putsasin harjan ja hännän solmuistaan ja takuistaan. Humut harjattua, nostin satulan maasta ja nostin tamman selkään. Suoristin satulahuovan ja kiinnitin satulavyön kunnolla ratsastusta varten. Otin päitset Humun päästä ja laitoin suitset tammalle päähän, kiinnittäen sitten remmit.
Hain kypäräni ja talutin Humun sitten tallin pihalle. Laskin jalustimet ja ponnahdin satulaan. Kiristin vielä vyön ja otin ohjat. Pian tallista saapui myös Pipsa Siken kanssa. -Moi Pipsa! Maastoon menossa vai? -kyl sitä maastoon oisin menossa laukkamaan hangessa. Sie? -Maastoon myös päästämään koulujutu irti aivoista. -Mennäänks samaa matkaa? -Käyhän se.
Lähdimme perätysten Seppeleen maasto teille. Ravasimme välillä tien laidassa. Ohitimme myös autoja. Laukkasuoralla laukkasimme poneilla kilpaa ja jätimme kouluhommat männyn oksalle lököttelemään. ja Sitten laukaten taas takaisin ja tallille. Voi kun oli iloinen hoitaessani pulskaa tammaa, Humaus-tyttöä. Mutta toivottavasti aikani riittäisi sille, ehkä vielä enemmän.
21HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 10, 2009 12:23:19 GMT 2
Maksu : Osastossa ratsastamista 8.1.2009. , Tunninpitäjä: Mariel 22HM
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Jan 11, 2009 12:57:10 GMT 2
Herätyskelloni pirahti kahdeksalta. Normaalisti minua ei olisi saanut millään ylös sunnuntaiaamuna niin aikaisin, mutta nyt olikin ensimmäinen päiväni Seppeleessä. Olimme Shinquan kanssa sopineet, että näkisimme tallilla puoli 10:n aikoihin. Pomppasin ylös sängystäni ja kiiruhdin keittiöön. Muu porukka oli varmaankin vielä nukkumassa, koska koko talo oli pimeänä. Laitoin muroja kuppiin ja kaadoin lorauksen maitoa niiden päälle. Kun olin syönyt, katsoin lämpömittaria, ulkona oli 15 astetta pakkasta. Onneksi ei sen kylmempi. Menin huoneeseeni ja puin päälleni uudet ruskeat ratsastushousut ja vihreämustan takkini. Hiippailin eteiseen ja vedin ratsastussaappaat jalkaani. Ulkona oli kova tuuli, mutta onneksi tallille ei ollut kuin parin kilometrin matka. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan tallille.
Tallille päästyäni menin varovasti raollaan olevasta ulko-ovesta sisään. Rupesin tutkiskelemaan karsinoiden ovissa olevia nimikylttejä. Humun karsina oli lähellä ovea josta olin tullut. Humu kurkisti karsinasta minua. Silitin sen pehmeää turpaa ja juttelin sille kaikenlaista. Säikähdin kun Shinqua taputti minua selkään ja sanoi: ”Eikös se olekin ihana?” ”Juu, onhan se. Ajatella, että olen sen apuhoitaja”, vastasin mietteliäänä. Silittelimme hetken Humua ja sitten Shinqua lähti esittelemään minulle paikkoja. Hän esitteli minulle pesuboksin, satulahuoneen ja rehulan. Shinqua käski minun käydä ilmoittamassa Annelle, että olen se Humun uusi apuhoitaja. Koputin toimiston oveen ja kuulin Annen huikkaavan: ”Sisään” Astelin sisään hyvin näyttävästi, sillä kompastuin kynnykseen. Nousin ylös nolon näköisenä. ”Ei se mitään, olen itsekin kompastunut siihen joskus”, Anne sanoi lohduttavasti. Ojensin käteni ja esittelin itseni: ”Hei olen Shina ja olen Humun uusi apuhoitaja” ”Tervetuloa tallillemme. Shinqua varmaan esitteleekin sinulle paikkoja?” Anne kysyi. En ehtinyt vastata mitään, kun sisään pöllähti lauma muita tyttöjä. He alkoivat pälättämään Annelle kaikkea uusista ratsastustunneista, jne… Päätin lähteä Shinquan perässä yläkertaan.
Hän esitteli minulle oleskelutilat ja heinävaraston. ”No niin, nyt oletkin nähnyt tallin. Voin kai seuraavaksi näyttää sinulle mitä voit tehdä täällä?” Shinqua kysäisi. ”Juu, mikäs siinä”, vastasin. Shinqua sanoi vielä: ”Voin näyttää sinulle vaikka huomenna, tallin ympäristöä.” Lähdimme alakertaan. Siellä Shinqua näytti mistä löydän karsinansiivous-välineet. Hän kertoi, että voisin aloitella karsinan siivouksista ja osallistua muutamille tunneille ennen kuin aloitan ratsastuksen Humulla. ”Mutta nyt minun täytyy kiitää omiin hommiini, voit tutkiskella paikkoja omatoimisesti jos haluat”, Shinqua selitti. Ryhdyin omatoimisesti puhdistamaan Humun karsinaa. Karsina oli tyhjä, koska Shinqua lähti viemään Humua pihalle. Hain kottikärryt ja talikon. Aloin siivoamaan karsinaa. Kun se oli siivottu, piti tyhjentää kottikärryt, mutta en tiennyt mihin. Tallilla hääräili eräs toinenkin tyttö. Kysyin häntä neuvomaan minulle missä oli lantala. ”Minä voin tyhjentää kärryt puolestasi”, tyttö sanoi. Kiitin tyttöä ja aloin miettiä mitä tekisin seuraavaksi. Äkkäsin Shinquan satulahuoneen ovella ja kipitin hänen luokseen. ”Mitä voisin nyt tehdä? Olen siivonnut jo karsinan”, sanoin. ”Siivonnut karsinan?! Kiitos kovasti. Sinä voitkin lähteä kotiin”, Shinqua sanoi. Sanoin tulevani huomenna heti koulun jälkeen. Lähdin polkemaan kotiin.
1HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 11, 2009 13:09:02 GMT 2
23HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 12, 2009 15:32:42 GMT 2
Vuodenvaihdos ponien kanssa koulutunnilla! 1.1.09! Opettajana Karoliina 24HM
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Jan 13, 2009 18:50:13 GMT 2
Kouluni loppui kahdelta. Juoksin sieltä suoraan tallille. Tallille päästyä pompin portaat ylös oleskeluhuoneeseen. Vein reppuni lokerikkoon, laitoin sen lukkoon ja nappasin avaimet taskuuni. Lähdin kipittämään rappuset alas. En oikein tiennyt mitä olisin tehnyt, joten kuljeskelin vain tallilla.
Huomaamattani päädyin Humun karsinan ovelle. Humu työnsi päänsä ulos karsinastaan. Minä silittelin sitä ja syötin sille kuivuneen leivänkannikan jonka olin löytänyt takkini taskusta. Kurkistin karsinaan ja huomasin sen olevan puhdistamaton, joten päätin tarttua työhön.
Lähdin hakemaan kottikärryjä, mutta ne eivät olleetkaan siellä missä viimeksi olin ne nähnyt. Joku oli ilmeisesti tarvinnut niitä myös. Tutkiskelin karsinoita missä niistä kottikärryt olivat. Mutta yhdessäkään karsinassa ei näkynyt olevan hevosen lisäksi muita. Kummallista. Huomasin jonkun pesevän satuloita käytävän päässä. ”Anteeksi, oletko nähnyt kottikärryjä?” Kysyin tytöltä. ”Ai hei, näin ne viimeksi rehulan ovella,” hän vastasi. ”Olen muuten Shina”, minä sanoin. Ja ojensin hänelle käteni tervehtiäkseni häntä. ”Minä olen Magnet, olen Humun hoitaja,” hän esitteli itsensä. Ja jatkoi vielä: ”Sinä taidat olla se Humun uusi apuhoitaja?” ”Juu, toista päivää tallilla,” vastasin. ”Mutta minun pitää jatka töitäni. Heippa! Ja tavataan taas joskus,” minä ilmoitin lähtiessäni etsimään kottikärryjä. Kävin katsomassa rehulan ovelta jossa Magnet oli ne viimeksi nähnyt. Ne eivät olleet siellä. Ajattelin itsekseni: ”Mihin ihmeeseen ne ovat joutuneet? Miten oikein nyt saan puhdistettua karsinan..?” Äkkäsin suuren sankon toimiston edessä ja päätin käyttää sitä kottikärryjen sijaan. Vein sen Humun karsinan eteen. Otin riimunnarun ja talutin Humun laitumelle. Hain talikon ja aloitin karsinan siivouksen.
Kun olin valmis, vein talikon paikoilleni ja lähdin etsimään lantalaa. En nimittäin edelleenkään tiennyt missä se oli, koska eilen se ystävällinen tyttö tarjoutui tyhjentämään kottikärryt. Huomasin lantalan olevan tallin toisen pääoven lähettyvillä. Kippasin sankon sinne ja vein sen samalle paikalle mistä olin sen ottanutkin. Lisäsin Humun karsinaan vähän puruja. Päätin laittaa sille puhdasta vettä ja lisää heiniä. Magnet saisi laittaa kauroja, koska en tiennyt minkä verran niitä piti laittaa Humulle. Huomasin Magnetin edelleen pesevän satuloita, joten huusin hänelle: ”Voisitko hakea Humun sisälle ja laittaa sille kauroja?” ”Ilomielin!” Hän vastasi minulle.
Huomasin Annen menevän toimistoonsa ja kiiruhdin hänen peräänsä. Koputin toimiston oveen ja astuin sisään. ”Hei, tiedätkö missä kottikärryt ovat? Niitä ei löytynyt mistään tallilta,” kysyin häneltä. Anne vastasi minulle kysyvästi: ”Oletko käynyt katsomassa jo heinävarastosta?” ”Sieltä en ole tajunnutkaan katsoa, lähdenkin sinne heti,” sanoin kiireen vilkkaa. Kiipesin portaan oleskeluhuoneeseen ja sieltä menin heinävintille. Siellä oli pimeää ja hieman tunkkaista. En löytänyt valokatkaisijaa mistään. Huomasin yhdet kottikärryt olevan kumollaan keskellä heinävarastoa. ”Kuka kumma ne oli tänne tuonut?” Mietin itsekseni. Otin kottikärryt esille. Ne eivät olleet samat joita olin edellisenä päivänä käyttänyt, mutta ajattelin että olisipa seuraavalle karsinan puhdistajalle edes jonkinlaiset kottikärryt. Ne näyttivät olevan ehjät. Huomasin jonkun tumman mötikän olevan kottikärryjen paikalla.. Se näytti ihan karvalakilta. Tartuin siihen ja nostin sen ilmaan. Mutta hui kauhistus, se oli joku kuollut eläin. Siitä vuosi verta joka puolelle. En ollut varma mikä se oli. Se oli suunnilleen minkin kokoinen, mutta minkki se ei ollut. Nakkasin sen takaisin paikoilleen ja pinkaisin oleskeluhuoneeseen kottikärryt mukanani. Jatkoin matkaani portaat alas. Jätin kottikärryt rehulan eteen. ”Mikähän sen oli tappanut? Ja juuri heinävarastossa, ja miten se oli saatu kottikärryjen alle?” Ajattelin. Tunsin selkäpiissäni kylmänvärähdyksiä…
Päätin lähteä kotiin siltä päivältä. Lähdin takaisin ylös hakemaan reppuni lokerosta. Useat hoitajat tulivat sinne myös. Menin alakertaan ja lähdin kävelemään kotiin.
2HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 16, 2009 18:04:14 GMT 2
Kiristin Humun satulavyön tarpeeksi tiukalle ja punnersin itseni Humun pehmeän satulan selkään. Otin hiukan pitemmät jalustimet ja lähdin käynnillä maastoon. Kävelimme pitkin pehmeää lumista maastoa eteenpäin.
Parinkymmenen minuutin kuluttua, otin ohjat. Annoin hiukkaset ravipohkeet Humun paksuun talvikarvaan ja Humu lähti tikittävälle ravilleen. Olin ennen maastoretkeä varustoinut Humun suitsiin laitettavilla heijastimilla, heijastinloimella ja heijastin suojilla. Itselläni oli heijastin liivi ja kypäränheijastin. Kypärässäni komeili myös pieni, kirkas kypärävalo.
Ravasimme eteenpäin paksussa lumihangessa, jota oli satanut kokoajan. Vähän ajan kuluttua otin Humun käynnille ja annoin sitten tammalle ohjaa. Kävelimme vielä vähän matkaa, kunnes minulle alkoi tulla kylmä.
Käännytin Humun ja palasimme tallia kohden. Otin vielä vähän pientä laukkaa, mutten kovin paljon. Tallilla loimitin Humun lämpimään talliloimeen ja toin sille heiniä. Sitten palasin ulos lumisateeseen ja lähdin kotiin.
25HM
|
|
|
Post by Shinqua on Jan 18, 2009 14:56:56 GMT 2
-Tämä saa riittää! Et saa olla kohta ikinä iltaisin olla kavereidesi kanssa ulkona, jos sinä tuollaista teet! äitini huusi täyttä kurkkua minulle. Kuuntelin ja olin hetken hiljaa, mutta äiti jatkoi; -Et kai sinä mitään juonut sentään? -NO en tosiankaan! parkaisin. Kaikki johtui siitä että olin ottanut nenäkorun. -Ja sitä paitsi pari muutakin otti ja muut yllyttivät. Ei se edes käynyt paljon. Sitä paitsi, se näyttää hyvältä. -Kaikkea te nuoret keksittekin! Arvaa vain saako isäsi raivarin, kun tulee töistä? Äiti kyseli vihaisesti. -Ehkä, ehkä ei. Ellen ole sitten tallilla, vastasin ja laitoin takin päälleni. Kiristin nopsaan tallikenkäni jalkoihin ja lähdin lauhaan pakkassäähän. -TA-KAI-SIN ja HE-TI, äiti karjui ovelta. -Ei kiinnosta. Humu, tallikamut ja Anne on paljon kivempia kuin sä! Eli heippa, huudahdin ja kävelin rivakasti niskoja nakellen bussiasemalle.
Nousin bussiin heti kun se tuli. Bussissa ei muita ollut kuin Pipsa ja Josefiina. He istuivat takana jutellen jotakin. Kävelin tyttöjen luokse napakasti. -Moi, sanoin heti. -Ai moi Kinkku, Pipsa vastasi iloisesti. -Mikäs aihe? Kyselin. -Blondin ja Siirin mammaloma, Josefiina vastasi. -Mitäh? ´Kummatkin kantavia? Kysyin ihmetellen. -Kyl maar. Nanan shettisori kävi astuttamassa Siirin, Blondin varsan isästä en oikein tierä, Pipsa vastasi. -Oi miten söpöä, vastasin. -Mut mikäs sulla on tos....nenässä? Jossu kysyi. -Nenäkoru. Kaverit yllytti, ja mie vaan otin. Äiti oli ihan hermona, vastasin. -Älä huoli. Pian ne siihen tottuvat, Pipsa lohdutti. -Kumpa tottuisivatkin, vastasin Pipsalle heikosti hymyillen.
Pian olimme Seppeleen pysäkillä. Pipsa painoi nappia ja niin bussi pysähtyi lähimmälle asemalle. Kiitimme kyydistä ja hiljaisuudessa kävelimme tietä pitkin. Mutta pian alkoi kuulua jalkojen pieni rummutus jäistä maata vasten. Vastaamme lähestyi shettis. -Pampula! Pipsa kiljaisi ja yritti ottaa ponia kiinni. Onneksi Pipsa sai riimusta kiinni ja sai pysäytettyä ponin. Pipsa jatkoi; -Tuhma poni! keltäs nyt karkasit. Samassa näimme Annen juoksevan tallista ja liukastuvan jäätikköön. Minä ja Jossu menimme auttamaan heti miten naista. -Sattuiko pahasti Anne? kyselimme Jossun kanssa vuorotellen. Anne voihkaisi ja nousi. -Ei tässä mitään. Kiitos. Ja nyt tuo ponin riiviö saa olla kohta koko loppupäivän karsinassaan järsimässä puuta, Anne meuhkasi. -Olitkos sitä tarhaan viemässä, Jossu kyseli. -Sinneppä sinne. No mutta jos saat sen, Pipsa niin laita tarhaan, kiitos, Anne sanoi Pipsukalle ja meni talliin takaisin. Kaikki me tirkuimme vähän aikaa, mutta pian Pampu laidunsi parin muun kanssa jo rauhassa.
Menimme hoitajien oleskeluhuoneeseen. Abbyn keittämä kaakao oli vielä lämmintä, joten me kaikki kolme otimme mukilliset. Joimme rauhassa kaakaot ja keksejä, joita ihana Wear oli ostanut tultuaan kaupasta tallille. Kiitimme tyttöä ihanasta välipalasta. Kaikki myös ihmettelivät suurta päähänpistoani, nenäkorua. Mutisin vastaukseksi ja aloin valmistautua lumiseen ratsastukseen. -Mitäs lajia aiot Humul mennä, Nana kyseli. -Maastoon rentoutumaanhan minä, vastasin ja laitoin kaulahuivin. -Voinkos mie tulla Siirillä? Kun sillä on alkanut se mammalomakin, ja eihän sitä voi jättää liikuttamatta olla pariin kuukauteen, Nana sanoi. -Seura kelpaa aina, vastasin innokkaalle tytölle.
Haimme ponit yhdessä tarhasta ja menimme sitten sisälle varustoimaan niitä. Suitsin Humun, mutta satulaa en jaksanut laittaa, eikä Nanakaan. Talutimme ponit ylös ja Nanan avustuksella pääsin Humun leveään selkään istumaan. Kun Nanakin pääsi sitten Siiri ponisen selkään, lähdimme käynnillä ja pitkillä ohjilla kohti maastoa. Kävelimme pitkiä aikoja tiellä, kunnes alkoi hämärtyä. -Voihan jesus. Meillä ei oo heijastimia, Nana, sanoin tytölle. -Parasta sitten kääntyä takaisin, tämä vastasi. Käännimme ponit ja otimme hiukan raviakin tiellä. Humun tikuttavassa omelukone ravissa ei ollut helppo istua, mutta pian näimme Seppeleen valot puiden välistä. Otimme käynnin, kehuimme polleja ja annoimme ohjat.
Talli pihalla nousimme selästä ja veimme ponit talliin. Harjasimme ne ja veimme vielä loimet päällä ulos tarhaan. Kannoimme ihastuttaville hepoille vielä heiniä, kunnes menimme putsailemaan kahden tamman karsinat.
26
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Jan 20, 2009 17:05:28 GMT 2
Heräsin joskus seitsemän aikoihin, kun pikkuveljeni John kävi herättämässä minut: ”Shani! Shani! Herätys! Minä sain sen! Minä sain sen!” ”Niin minkä sinä sait?” Kysyin hämmästyneenä. ”No mitäs luulet?! Sain rallipelin!” Hän huusi innostuneena, ja jatkoi vielä: ”Etkö muista että tänään on syntymäpäiväni?” ”Juu juu, muistanhan minä. Hyvää syntymäpäivää!” Sanoin muka pirteänä. Katsoin kelloa ja huomasin sen olevan sen verran vähän että ehtisin käydä tallilla ennen koulun alkua, eli ennen yhdeksää. Kävin syömässä aamupalaa, puin päälleni ja lähdin marssimaan tallille. Tallin pihalla oli muutama pyörä pyörätelineissä. Astun sisään talliin. Kasvoilleni pöllähti tuttu hevosten ja heinän tuoksu. Suuntasin ensimmäisenä Humun karsinalle. Taputtelin sitä ja syötin sille omenan, jonka olin napannut keittiöstä. Se rouskutteli sitä iloisesti. Humun karsina ei ollut likainen, joten en siivonnut sitä. Täytin Humun vesiastian raikkaalla vedellä ja lisäsin heiniä. Annoin sille kuppiin kauroja. Ne äkättyään sitä ei voinut pitää irti kaurakupista. Jätin sen syömään herkkujaan rauhassa ja lähdin kipuamaan portaita yläkertaan. Siellä oli joitain muitakin hoitajia juomassa kuumaa kaakaota ja kahvia. Minä menin ja otin kuumaa kaakaota kupillisen. Nautiskelin sitä kotoa ottamani pullan kanssa. Huomasin kellon olevan jo kahdeksan. ”Onpas äkkiä mennyt tunti” Ajattelin itsekseni. Syötyäni kävin moikkaamassa Humua. Lähdin käymään kotona suihkussa ja vaihtamassa vaatteita, sen jälkeen lähdinkin kouluun. Minua harmitti, kun en ehtinyt tulla enää koulun jälkeen hoitamaan Humua, koska lähdimme shoppailemaan äidin kanssa.. 3HM Ps. Tuli aika lyhyt..
|
|
Shina
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
|
Post by Shina on Jan 22, 2009 19:18:20 GMT 2
Siivosin Humun karsinaa ja kaadoin vahingossa vesiastian. Siitä syntyi kauhea sotku. 4HM Ps. kuva ei ole paras mahdollinen, koska piirsin sen aluksi paperille, skannasin koneelle ja sitten väritin päälle paintilla. Ei löytynyt hyviä värejä, joten lopputulos ei ollut luonnollinen eikä kovin hyvä.. :S
|
|