Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 12, 2008 7:33:04 GMT 2
Arki alkaa...
Hyppäsin pois pyöräni selästä ja heivasin sen maahan lojumaan. Kipitin suoraan tammojen tarhalle ja kävin moikkaamassa Humua. Sitten kiiruhdin talliin katsomaan ilmoitustaulua.
-Eih, mutisin. Humu menisi kahdella tunnilla. Ensimmäinen alkaisi puolen tunnin päästä, joten hain Humun sisälle ja aloin laittamaan sitä kuntoon.
Vasta kun olin putsannut ja kaviot ja olin lähdössä hakemaan satulaa ja suitsia, huomasin karsinan ovelle ilmestyneen pienen tytön.
-Hei! tervehdin häntä.
-Hei, hän vastasi ujosti.
Tyttö oli aivan hiljaa, joten päätin itse kysyä, menikö hän Humulla.
-Juu…. tyttö mumisi hiljaa.
-Haluatko laittaa sille vaikka suitset?
-Juu.
Hain varusteet ja laskin satulan Humun selkään ja kiinnitin vyön. Autoin tyttöä suitsien laitossa ja niin pääsimme hyvissä ajoin taluttamaan Humun maneesiin. Autoin tytön selkään, ja pian tunti alkoikin.
Katsomossa istuivat myös Carkki ja Sastu. Sastu katseli suuren, valkoisen Andrewn menoa silmä kovana, ja Carkki nuokkui puoli unessa. Minä tiirailin ratsukoita, jotka suoriutuivat annetuista tehtävistä jotenkuten, ei kovin huonosti mutta ei kehuttavan hienostikaan. Antulla ratsastava roikkui ohjissa Antun lisätessä vauhtiaan hiemankin. Humun ratsastaja naputteli kantapäillä ja Pikulla ratsastava tyttö potkaisi ratsuaan rumasti pohkeillaan. Siitä Anne tosin huomauttikin hänelle.
Yhtäkkiä havahduin törkeistä ajatuksista. Olinhan itsekin ollut aloittelija! Onneksi en ollut sanonut mitään ääneen, joten saatoin niellä sanani ja moittia itseäni ilkeydestä.
Tunnin loputtua ratsastajat vaihtuivat kokeneempiin, ja pian meneillään olikin estetunti. Katsomoon saapuivat myös Josefiina, Pipsa ja Wear, ja Jaakkokin vaivautui katselemaan tuntia, tosin tupakka suussaan. Anne vilkaisi tuimasti Jaakkoon, ja tallimestari häipyi nopeasti ulos ja saapui takaisin ilman tupakkaa…
Emme voineet kuin ihailla ratsukkojen vaivatonta, upeaa menoa. He ylittivät pienen jumppasarjan, korkeahkon pystyn ja leveän okserin täysin sopusoinnussa. Humukin liiteli vanhemman, pienikokoisen naisen alla lennokkain askelin. Huokasin katsellessani tamman reipasta menoa. Ehkä minäkin vielä joku päivä yltäisin samanlaiseen suoritukseen tamman kanssa.
//Magnet ja Humu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 13, 2008 7:21:14 GMT 2
Kivi kaviossa
Alkusyksyn nihkeä sadeilma sai minut juoksemaan nopeasti tallin lämpöön. Hevosille oli jaettu aamuheinät, ja ne rouskuttivat niitä tyytyväisinä. Kävin rapsuttamassa Humua jonka jälkeen koikkelehdin olkkariin.
-Moi! tervehdin Karoliinaa ja Sastua jotka istuivat sohvalla ja lukivat jotain vanhoja heppalehtiä. Molemmat nostivat katseensa lehdestä ja tervehtivät minua. Istahdin myös sohvalle ja katselin sadepisaroita jotka valuivat hitaasti pitkin ikkunan lasia.
Lopulta kyllästyin ja tokaisin: -Monelta te meette kouluun tänään?
Karoliina vilkaisi kelloaan ja hyppäsi sohvalta huiman korkealle ja huusi pikaisesti moikat. Sitten häi viuhahti alas rappusia ja pian tallin ovi kolahti.
-Oho, tulipas sille kiire, Sastu mutisi.
-Jep… Mä meen kymmeneksi niin ehdin hyvin siivota Humun karsinan ja harjatakin tamman, sanoin.
Sastu nyökkäsi ja pikkuhiljaa aloimme laskeutua portaita pitkin talliin.
-Mä meen nyt siivoomaan Antun karsinan! Sastu sanoi ja lähti omille teilleen. Minä kiinnitin Humun käytävälle ja hain talikon ja kärryt. Sitten nostelin likaiset turpeet kärryyn ja kiikutin sen lantalaan. Hain vielä pari kärryllistä puhtaita kuivikkeita ja päästin Humun syömään heinänrippeet loppuun.
Kun tamma oli viimeistellyt aamiaisensa, kiinnitin sen taas käytävälle ja hain harjat. Aloin hieroa sen pehmeää karvaa kumisualla niin että pöly nousi pintaan. Sitten poimin pakista pehmeän luonnonharjas harjan ja suin pölyt sillä pois. Harjasin Humun samalla harjalla vielä kertaalleen. Sitten otin pehmeän pikkuharjan ja harjasin Humun posket ja otsan. Selvitin takkuiset jouhet ja vuohiskarvat.
Kun yritin nostaa Humun oikean etujalan, tamma vain nojautui minua vasten eikä suostunut nostamaan jalkaa. -Mikäs sulla nyt on.. mutisin. Lopulta minun oli pakko antaa periksi. Tunnustelin jalan, mutta se tuntui aivan hyvältä. Sitten kiersin toisen etujalan luokse. Sekin tuntui kuivalta ja viileältä. Kun koitin nostaa sitä, Humu nosti sen tyytyväisenä, ja pian selvisikin syy miksei tamma halunnut varata painoa jalalle nostaakseen toisen jalkansa: sädettä painoi iso kivi. Koukkasin sen kaviokoukulla pois ja huomasin, että säde oli hiukan rikki kiven painamasta kohdasta.
Kiiruhdin toimistoon, josta onneksi löysin Annen.
-Anne, Humulla oli kaviossa iso kivi joka painoi sädettä, ja säteen reuna on mennyt vähän rikki, ei niin että verta tulis mutta kuitenkin, papatin.
Anne nousi tuoliltaan ja lähti astelemaan käytävällä kököttävän Humun luo. Hän nosti tamman jalan ja vilkaisi kavioon.
-Ei tuo paha ole, voisit kuitenkin huuhdella sen vedellä, ja sitten kun Lotta tulee taas kengittämään, niin voin vielä pyytää häntä katsomaan sitä. Mutta ei Humu tunnu tätä pahemmin aristavan, Anne puhui, laski tamman jalan ja silitti sen kaulaa.
Siirsin Humun pesukarsinaan ja valutin sienellä säteelle vettä. Tamma yritti nypätä jalan kädestäni mutta pidin kiinni ja jatkoin huuhtelua. Kun tamma lopulta rauhoittui, lopetin ja laskin jalan alas.
Sitten päästin Humun karsinaansa odottelemaan hienompaa säätä ja ulos pääsyä.
//Magnet ja Humu
Magnet: 91HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 20, 2008 6:47:32 GMT 2
Tallilla taas
Tuuli puhalsi vimmatusti ja paukautti tallin oven takanani kiinni hurjalla voimalla. Kävelin Humun karsinalle, astuin sisään ja tervehdin sitä halauksella ja rapsutuksilla. Painoin pääni sen silkkistä kaulaa vasten ja tallilaisten äänet olivat vain huminaa korvissani. Vihdoinkin olin taas Humun luona.
Vaikka olimmekin olleet erossa vain muutaman päivän, se tuntui ikuisuudelta, kun olin Vaellusleiriä ennen käynyt hoitelemassa tammaa lähes päivittäin. Humu oli hieman väsähtänyt, mutta vaikutti hyvin tyytyväiseltä vaellukseen. Hain satulahuoneesta harjapakin ja aloin harjailla tammaa.
Humu nautti, kun harjasin sen kaulaa ja säkää. Se venytti ylähuultaan nautinnollisesti ja sen hampaat pilkistivät esiin. Jatkoin harjaamista kaikin voimin kunnes käteni väsähti. Pettyneen Humun ylähuuli palasi normaaliin asentoon ja minä huoahdin ja ravistelin kättäni. Kun käteni oli hiukan elpynyt, jatkoin harjailua.
Puhdistin tamman kaviot ja selvitin jouhet, jonka jälkeen siirsin sen käytävälle ja siivosin karsinan, ja sen jälkeen tietysti siirsin sen takaisin karsinaan.
Kapusin olkkariin ja juttelin siellä muiden hoitajien kanssa, kunnes kuulimme Annen huutelevan jotain tallista.
-Joku menee kuuntelemaan mitä se Anne siellä huutaa, Carkki sanoi.
-Mee sä Maikku, Jenna jatkoi.
Maikku poistui rappusiin ja huusi Annelle että emme kuulleet mitä hän sanoi. Lopulta Maikku palasi ja sanoi että kaikkien pitää mennä viemään hevosia ulos, sää kun oli jo parempi. Niinpä hyppelimme portaat alas ja lähdimme viemään heppoja ulos.
//Magnet ja Humu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 20, 2008 19:01:03 GMT 2
Tänään sitten tuli piirtopöytä postista, harjoittelukohteeksi pääsi Humu Hitsi kun on vaikiaa mutta silti paljon mukavampaa kuin hiirellä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 25, 2008 8:28:02 GMT 2
Olin jäänyt kotiin flunssan vuoksi, mutta en voinut olla lähtemättä tallille. Poljin rauhallisesti tallia kohti, en viitsinyt mennä liian lujaa, sillä oloni ei ollut paras mahdollinen. Tallin pihaan parkkeerasin pyörän ja lähdin hiippailemaan tammojen tarhalle.
Vislasin kevyesti ja Humu hörähti pehmeästi ja käveli luokseni. Se nuuski taskuni ja tunki päänsä syliini. -Joo, oot sä söpö, mutisin hymyillen. Tartuin tamman riimuun ja lähdin taluttamaan sitä tallille.
-Aaaaaatsiuh, aivastin kovaan ääneen.
-Terveydeksi, ohi kulkeva Anne sanoi.
-Jooh, vähän tugossa nenä, mutisin kummallisella, vieraalla äänellä.
-Kyllä sun vaan pitäs olla kotona lepäämässä, kuulostat sen verran nuhaiselta, Anne huolehti.
-Mm… Mutta kyllä mun oli vaan pakko päästä tallille. Harjaan vaan Humun ja sit meen takas nukkumaan kotiin.
Anne nyökkäsi ja katosi toimistoonsa.
Harjailin Humun ensin kumisualla läpi. Se alkoi jo kasvattaa pehmoista talvikarvaa, ja kesäkarvaa irtosi vähäsen. Suin tamman vielä pölyharjalla läpi, kunnes olin jo aivan poikki. Puhdistin kaviot ja lysähdin nojaamaan Humun kaulaa vasten.
Tamman turvallinen lämpö sai oloni niin hyväksi, että pikkuhiljaa aloin nuokkua silmän puoliummessa…
-Hei, herätys! kuulin Annen äänen vierestäni.
-Mitä?? säpsähdin hereille. Irrottauduin lämpimästä Humusta, joka seisoi vieläkin paikallaan tyytyväisenä, sekin nuokkuen pää alhaalla.
-Nyt kyllä kotiin, mars, Anne sanoi. -Mä vien Humun tarhaan, ettei sun tarvi lähteä tonne sateeseen rämpimään.
Vilkaisin ulos ja näin sateen ripsivän ikkunaruutuihin.
-Mä oon pyörällä.. huokasin.
-Voin heittää sut kotiin autolla ettei sun tarvi tossa ilmassa pyörällä mennä kun oot kipeekin, Anne sanoi. -Haet pyöräs sitten joku päivä!
Istahdin Annen auton etupenkille, ja Anne kaasutti matkaan. Viitisen minuuttia kului, ja Anne jarrutti kotipihani vieressä. Hyppäsin ulos autosta ja huikkasin Annelle kiitoksen.
//Magnet ja Humu
P.s. Sori sekava tarina, oon oikeestikki aika kipee :s
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 26, 2008 6:42:53 GMT 2
MutapäiväAskelsin tallillepäin hitaasti, varoen yön aikana sataneita lätäköitä. Tallipihalle saavuttuani näin tarhoissa seisoskelevia kuramöykkyjä, joita ei helpolla tunnistanut hevosiksi… Niistin tukkoisen nenäni ja loikin hakemaan Humun tarhasta. Otin tamman harjauspuomille ja aloin raaputtaa sitä kumisualla voimakkain ottein. Raaputin ja raaputin, raaputin ja raaputin, ikuisuudelta tuntuneen ajan. Vihdoin harmaa kuori oli hajonnut moneen eri osaan, ja sain pöläyttää sen pois pölyharjalla. Sitten etsin käsiini pehmeän harjan, ja aloitin sukimaan Humun pörröistä takkuharjaa. Vihdoin olin tyytyväinen. Humu hiukan kiilteli ja sen paksu harja lepäsi silkkisenä kaulalla. Liu’utin sormiani vielä harjan lävitse. Ainiin, häntäkin vielä. Tartuin paksuun kurakokkareeseen käsilläni ja aloin hajottaa isoimpia möykkyjä käsin. Kun häntä näytti jo kaukaisesti hännältä, vaihdoin pehmeään harjaan, jolla suoritin harjauksen loppuun. Sormeni olivat aivan puutuneet, kun lähdin taluttamaan Humua takaisin tarhaan. En ehtinyt ratsastaa koska koulu kutsui jo. Onneksi päivä alkaisi kuvaksella, eli mukava päivä olisi tiedossa. Irrotin riimunvarren ja rapsutin Humua vielä hetken. Sitten tamma lähti kävelemään verkkaisesti muiden tammojen luo. Lähdin kävelemään pyörälleni, joka oli eilen jäänyt tallille. Olin juuri polkaisemassa matkaan, kun näin rautiaan pikkutamman kuopivan mutaista maata. Se kuopi hetken, etsi sopivaa paikkaa… Ja kellahti suoraan paksuun mutaan. Nautinnollisesti se heittelehti puolelta toiselle, nousi sitten ylös mudan lipsuessa kavioiden alla. Sitten se ravisteli ja käveli tyytyväisenä kavereiden luo. Katsoin surkeana tammaa, sitä peitti taas samanmoinen kurakerros. Polkaisin pyöräni vauhtiin ja jätin julman sottapytyn nauttimaan mutanaamiostaan! //Magnet ja Humu Magnet: 95HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 27, 2008 19:02:26 GMT 2
Painajainen
Sysimustan syysillan aavemainen hiljaisuus ympäröi minut ja Humun. Tamman herkät korvat sojottivat jänittyneinä eteen, ja sen kaula oli kohonneena korkeuksiin. Sieraimista pääsi korahdus, joka jäi kaikumaan pimeydessä. Tamman pää heilahti sivulle tarkkaillen tummaa, pimeää metsää. Vaistomaisesti käänsin katseeni samaan suuntaan. Suuri, takkuinen susi lähestyi kuola terävien hampaiden lomasta valuen. Kiljaisin, Humu ponnahti takasilleen ja lähti täyttä neliä eteenpäin. Yhtäkkiä edessämme aukeni jyrkänne. Humu yritti jarruttaa, mutta oli liian myöhäistä, ja niin tipuimme mustaan pimeyteen...
-Magnet! Hei herää. Ootsä ihan kunnossa? Wear ravisteli minua olkapäästä. –Huusit kuin syötävä. -Öö... hieraisin silmiäni ja suoristin sekaiset hiukseni. –Taisin vähän nukahtaa. Wear naurahti. Hän kehotti katsomaan ulos. Ulkona oli sysipimeää, aivan kuten unessa... Kuinkahan kauan olin nukkunut olkkarin sohvalla?
Laskeuduimme talliin. Wear postui Taigan luo ja minä kävin rapsuttamassa jo aiemmin harjaamaani Humua. Tamma seisoi rauhassa karsinassaan syöden heiniä.
Poistuin satulahuoneeseen putsaamaan Humun kamoja. Huokaisin, sillä sydämeni löi yhä tiheämmin kuin normaalisti. Mutakeleistä kärsineen satulan hinkkaus kuitenkin vei ajatukseni muualle ja niinpä päätinkin vielä käydä taluttelemassa Humua läheisessä metsässä.
Tamma nuuski tyytyväisenä syysillan ilmaa ja yritti hamuta ruskan kellastuttamia lehtiä suuhunsa. Parin nuhtelun jälkeen se käveli kiltisti perässäni ilman pahempia haukkailuja. Yhtäkkiä pensaassa rasahti.
Humun pää kohosi ja korvat terästäytyivät. Kuulin jonkun suuren lähestyvän pensaista. Olin jo huutaa kauhusta, kun Humukin hermostui. Aika tuntui kuluvan kuin hidastetussa filmissä...
-Moi! Tekin ootte iltakävelyllä?
Puskasta pilkisti Maikun ja Pikun naamat.
Huokaisin syvään helpotuksesta, ja naurahdin.
-Mennäänkö tallille samaa matkaa? ehdotin.
Maikku nyökkäsi ja niin lähdimme poneinemme askeltamaan tallin valoja kohti.
//Magnet ja Humu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 28, 2008 7:25:44 GMT 2
Kallioilla
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 30, 2008 10:16:24 GMT 2
Retki raunioille
Yöllä oli ollut hiukan pakkasta, ja ilma oli hyvin kolea. Humun pehmeä selkä lämmitti takamustani hengityksen höyrytessä ilmassa. Huurre peitti ruohonkorsia jotka Humu tallasi suloisilla pikku kavioillaan.
Olin tullut tallille heti aamulla ja norkoillut muiden hoitajien seurassa. Carkki oli halunnut tänään ratsastaa Palmilla. Mikäs siinä, ja niin minä olin harjannut Humun ja laittanut sille suitset, ja lähtenyt tamman kanssa retkelle. Olimme kävelleet ja ravailleen pitkän matkaa, suunnitelmissani nimittäin oli käydä tsekkaamassa uusin kohde, rauniot.
Humullekin se näytti sopivan mainiosti. Laukkailimme yli peltojen ja kävelimme metsäpoluilla varovasti juurakoita varoen. Varmajalkainen Humu oli taivaan lahja epätasaisessa maastossa.
Vihdoin olimme perillä. Humu pärskähti hiljaa kun laskeuduin sen selästä. Kosteat rauniot kiiltelivät ja sammal niiden pinnalla näytti ihanan pehmeältä. En kuitenkaan viitsinyt istahtaa siihen...
Kaivoin takustani kaksi näkkäriä. Toisen välissä oli voita ja toisen välissä porkkanaraastetta... Humu sai porkkanaraaste näkkärin ja itse ahmaisin voilla höystetyn version.
Lähdimme paluumatkalle, ja kävimme maastoesteradalla. Humu loikki melko hienosti esteiden yli. Eräällä umpinaisella tukki-esteellä Humu kuitenkin kieltäytyi. Kun emme kolmannellakaan yrittämällä päässeet yli, kävin kurkkaamassa esteen toiselle puolelle. Siellä tönötti ilkeännäköinen keppi - niin että Humun olisi voinut helposti kolhaista siihen jalkansa todella pahasti. Kiitin onnea ja ennenkuin hyppäsimme muita esteitä, kävimme tarkistamassa niiden takana olevan maaston.
Tallille tultuamme Humu oli hikinen, mutta vaikutti tyytyväiseltä. Laitoin sille loimen ja kävelytin sitä vielä hetken kentällä. Sitten vein tamman karsinaansa jota aloin samalla siivota.
//Magnet ja Humu
|
|
|
Post by Anne on Aug 30, 2008 22:00:00 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 31, 2008 6:43:05 GMT 2
Tuo on ihan huippu tuo sarjakuva Kiitos, Anne =)Saapuessani Seppeleelle olin jo suunnata talliin, kunnes muistin, että Humuhan oli jo eilen muuttanut aittaan. Kipitinkin sinne tervehtimään mammalomaansa aloittanutta tammaa. -Mitäs sanoisit jos mentäis rauhalliselle kävelylle tohon metsään? Ja sitä ennen saisit perusteellisen harjauksen, puhelin tammalle. Kävin hakemassa harjat ja aloin puunata Humua reippain vedoin. Ruskea karva alkoi kiiltää kun pöly lenteli pois. Selvitin jouhet saaden sormeni rakkuloille, mutta lopputulos oli sen arvoinen. Sitten vielä kaviot. Kun Humu seisoi kiiltävänä karsinassaan, kävin hakemassa narun ja eikun menoksi. Tallustelimme lähimetsän poluille jossa linnut laulelivat. Varhainen aamu oli vielä vilpoinen, ja pitelin kohmeisia käsiäni vuorotellen Humun paksun, lämpimän harjan alla. Kävimme kääntymässä metsälammen luona. Lammen pinnassa oli vielä paikoitellen millinohut jääkerros. Humu halusi hiukan juoda. Annoin sen siemaista pienen hörpyn, mutten enempää sillä vesi oli todella kylmää. Palattuamme aittaan aurinko alkoi jo pilkistää pilvien lomasta. Irrotin narun Humun riimusta ja käännyin Bladen puoleen. Tamma nuuhki taskujani ja pyysi rapsutusta pukkaamalla minua kevyesti turvallaan. -Niin, sullekin tulee pikku varsuli, puhelin silkkisen mustalle tammalle. -Hei Magnet, auttaisitko viemään heppoja ulos? Anne tuli aitalle ja kysyi. -Juu, tottakai! vastasin. -Saat varmaan Humun ja Bladen yhdellä kertaa, sitten voit hakea tuolta tallista Sentin, Epun, Antun... Siirin ja Pampulankin voit viedä tarhaansa. -Jepulis, vastasin ja kiinnitin narut tammojen riimuihin. Ne seurasivat perässäni kuin pikku puudelit, kiltisti päät alhaalla. Senttikin kulki rauhallisesti vierelläni, Eppu hieman kiirehti mutta käyttäytyi silti asiallisesti. Anttu taas luimi minulle ilkeästi, mutta kun en jaksanut välittää, sekin hiukan rauhoittui. Kun hepat olivat pihalla, menin auttamaan Anne vielä karsinoiden kanssa, sillä Jaakko oli taas myöhässä. //Magnet ja Humu Magnet: 100HM
|
|
|
Post by Anne on Sept 4, 2008 18:41:51 GMT 2
Humu on saavuttanut PP MVA-arvonimen. =)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 28, 2008 13:59:28 GMT 2
Harpoin talliin pitkin askelin, ja livahdin nopeasti Humun karsinaan. Tamma oli selvästi tehnyt aamupäivällä tunteja, koska sillä oli päällään fleeceloimi. Silitin tamman kosteaa kaulaa. Se puhalsi pehmeästi käsilleni jatkoi heinien rouskuttamista.
Tunsin pahaa oloa siitä, etten ehtinyt käydä Humua ja Palmikkoa hoitelemassa juuri ollenkaan. Mutta koulu vei suurimman osan ajasta, sille tosiasialle ei vain voinut mitään.
Rapsutin vielä pitkän tovin Humua ja puhelin sille niitä näitä. Sitten lähdin katsomaan ilmoitustaulua, sillä halusin tietää oliko mitään merkittävää tapahtunut tallilla.
//kiireinen Magnet ja Humu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 8, 2008 9:44:52 GMT 2
Huurteinen aamu
Rautiaan tamman hengitys höyrysi kirpeässä syys säässä. Nostin kaulaliinaa paremmin kasvojeni eteen ja vedin takkini vetoketjun ylemmäs. Humu tallusti perässäni talliin. Kiinnitin sen käytävälle ja aloin harjailla sen pörheää talviturkkia. Aurinko paistoi korkealta taivaalta saaden huurteiset kasvit kimaltelemaan kauniisti. Vedin jalustinhihnat alas ja nousin ratsaille. Humu lähti kävelemään mutta pysäytin sen ja kiristin vyötä vielä pari reikää. Sitten annoin pohkeita ja tamma lähti askeltamaan huurteiselle metsäpolulle. Olimme kävelleet hetken, kunnes valkoinen hevonen ratsastajineen tuli meitä vastaan. Se oli Sastu Antun kanssa. -Moi! tervehdin. Sastu vastasi tervehdykseen ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan maastoesteradalle. -Mikä ettei, hymyilin ja ohjasin Humun Antun perään.
Maastoesterata näytti houkuttelevalta edessämme. Aurinko kultasi huurteiset esteet. –Ootko valmiins? Sastu huikkasi ja käski Andrew’n laukkaan heti vastattuani myöntävästi.
Humu pinkoi suuren Antun perässä huimaa vauhtia pikku jaloillaan. Sen harja hulmusi ja hengitys höyrysi. Ensimmäisellä esteellä se kohosi huimiin korkeuksiin, puolet korkeammalle mitä este olisi vaatinut. Sen pikku korvat sojottivat innosta eteenpäin kun se laukkasi esteille ylittäen ne onnellisena. Radan jälkeen ravasimme hetken, kunnes siirryimme käyntiin. Hevosten hikiset turkit vääntyivät kiharalle ja lämmin höyry kohosi ilmaan. Siirryin Humun kanssa Sastun ja Antun vierelle kävelemään. Sastun naama punoitti kylmästä ja tytön kasvoilla oli tyytyväinen hymy – ja niin taisi olla minunkin kasvoillani.
//Magnet ja Humu
|
|
|
Post by Shinqua on Dec 7, 2008 20:12:04 GMT 2
Ensimmäinen kerta yhdessä
Oli sunnuntai ja olin kävelemässä kohti Seppelettä , jossa odotti uusi hoitoponi , nimeltä Humaus-Tyttö eli Humu. Astuin talliin ovesta ja kuljin suoraan hoitajien huoneeseen viemään kassini. Siellä ei ollut muita , joten jätin laukkuni ja menin talliin.
Kävelin reippaasti Humun karsinalle ja menin sisälle. -Hei tyttö , sanoin rauhallisesti. Menin sen vierelle ja rapsuttelin sitä tervehdykseksi. Humu pärshkähti ja heilautti päätään.
Naurahdin ja hain satulahuoneesta Humun harjapakin. Tulin nopeasti takaisin Humun karsinalle ja menin Humun luokse. Otin harjapakista pölyharjan ja aloin pitkin tasaisin vedoin harjaamaan Humua.
Kun Humu oli puhdistettu pölyharjalla , harjasin sen vielä kertaalleen pehmeälläharjalla. Harjauksen jälkeen putsasin kaviokoukulla kaviot , joissa oli purua ja lunta. Kavioiden jälkeen selvitin harjaa , mutta luovutin vähäksi aikaa , yrittäessäni selvittää tamman takkuja.
Kun harja oli edes jotenkin selvitelty , selvitin myös häntää , joka ei ollut samassa jamassa. Sitten kävin vilkaisemassa tuntilistat ilmoitustaululta. Humu ei mennyt tunneilla , joten rauhassa hain tytön riimunnarun satulahuoneesta.
Kävin hakemassa Humun karsinasta ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Ajattelin käydä taluttamassa Humua parilla Seppeeleen pikkuisella hiekkatiellä , jotka olivat lumessa. Rauhassa kävelimme tietä pitkin vierekkäin.
Puhelin tammalle kaikesta taivaan ja maan välillä. Reippaasti menimme vielä jotain parisataa metriä eteenpäin , kunnes varpaat alkoivat jäätyä kylmässä talvisäässä. Käännyimme ja palasimme tallille puolituntia myöhemmin.
Päästin heti tallille tultessa Humun tarhaan muutan tamman kanssa ja menin hoitajien huoneeseen lämmittelemään. Sohvalla istui Abby , Karoliina ja Sastu , jotka tunsin jo. Olinhan käynyt parikyt kertaa tunneilla ja oleskellut vain tallilla.
Tervehdin tyttöjä ja käperryin sohvan nurkaan. Abby tarjosi kaakaota ja suostuin heti , koska olin vieläkin jäässä. -Hyi että tuolla on kylmä , sanoin muille ja join kulauksen kaakaostani. -Jep jep , Karoliina vastasi. - Saiks siä muuten sen Humun hoitoponiksi? -Juu , toivottavasti kukaan ei suutu et mä pääsin sen hoitajaksi , sanoin ja katsoin kaakaooni. -Tuskin , osahan on iloisii et saatiin uusia hoitajia tallille , Abby sanoin. - Esim onhan Liinakin uus ja Magnum.
Jatkoimme vielä rupattelua , kunnes päätin lähteä putsaamaan Humun karsinaa. Kottikärryt löysin nopeasti , samoin talikon. Nostelin turpeesta eka lannat pois , sitten märät turpeet. Olihan turve vaihtelua purulle , ja nyt sain opetella siihen.
Kävin tyhjentämässä kottarit ja putsasin sitten ruokakipon , josta Humu syö. Hain karsinaan vielä heiniä ja samalla vein uloskin heiniä. Sit menin toimistoon. -Anne ? kysyin varovaisesti. -Sisään , kuului huoneesta , oven takaa. -Mie täällä. Kiitti kun sain Humun hoitsuksi. Olihan miul vähän epäonnea Myntissä, Epussa ja Mankissa , mut nyt tais onni potkaista. Kiitti , puhelin Annelle. -Eipä mitään. Olithan sie aktiivinen tunneilla kävijä ja sillei , Anne sanoi. -Juu. Mie käytin Humua lenkillä jos ei haitannut , sanoin. -Eihän se mitään haittaa. Hyvä kun tamma sai hiukan liikuntaakin , vastasi tallinomistaja. -Mut, mie taidan lähtee nyt , sanoin viel. - Heippa! -Heipä hei , kuulin vastaukseksi ja lähdin hyppien kotiin.
1HM
|
|