|
Post by Nana on Jan 8, 2009 18:01:05 GMT 2
Kestäkää kuin miehet. Eikä ees tunkenu Siiri lähelle kameraa :'o30hm ! (::
|
|
|
Post by Nana on Jan 10, 2009 23:47:45 GMT 2
~ Halihetki 10.1.09 (yhteishoito)
Hiljaa pimenevä ilta imi sisäänsä viimeisetkin äänen rippeet, samalla kun ihmiset treenasivat suihkulaulua lämpimän veden tippuessa heidän ihonsa pinnalle. Itse olin lähtenyt kylmässä pakkasessa, miltei yöllä, kohti suurta ja mahtavaa Seppeleen tallia.
Painoin Ipodin päälle ja huidoin ympäriinsä tanssien rytmikkään musiikin tahtiin. Ennen kuin huomasinkaan, Seppele häämötti näköpiirissä. Repäisin korvanapit korvistani ja juoksin naama punaisena sisään äärimmäisen lämmintunnelmaiseen talliin.
Hymyilin huomatessani Fiian sisällä porkkanoita hakemassa. ''Mo.'' sanoin miltei äänettömästi ja hiippailin sitten Siken karsinalle. Halin ja paijasin vuonistammaa, ja annoin sen haistella lapasiin verhottuja käsiäni.
Sitten tepastelin kauniis shetlanninponin luokse. Nappasin sen turvan käsieni väliin ja suukottelin sitä karvaiselle, mutta aina niin pehmeälle turvalle.
Sidoin Siken käytävälle aivan Siirin karsinan viereen, jotta voisin paijata molempia. Tammat hermostuivat, kun nuuhkivat toisiaan varovasti.
Rapsutin pitkien otsaharjojen alta 'kutituskohtaa.' Kohta vein pienehkön ponin, Sikke-tamman omaan karsinaansa lepäilemään; ei hevoset ilman unta elä!
Juoksin rehuhuoneelle Jaakon ja Fiian avuksi ruokia laittamaan. ''Tässä sulle tää kasa valmiiksi, vie Siirille!'' Jaakko sanoi ojentaen minulle hirvittävän kasan heinää, ilman että näin kasan takaa.
''No ei ihme et sulla tuota läskiä on.'' sanoin nauraen, juosten hakemaan seuraavaa annosta. Sitten odotin pakkasessa kyytiäni, saaden sen vihdoin jäätyneen nenäni eteen.
|
|
|
Post by Nana on Jan 11, 2009 21:08:39 GMT 2
Maastoilua
Siiri pitkin tietä laukkaa, lumihiutaleen suuhunsa haukkaa. Jalat uppoo lumehen, vaivun syvään unehen
Rauha valtaa hiekkatien, nappaan sen syliini ja Seppeleelle vien.
Haluaisin yhä jatkaa tätä pitkää maastomatkaa
Mutta aika ei periksi anna ellei koulua lopeta ja sitä sisään kanna
Mutta sitten Siirin menettäisin ja aivan yksin jäisin
Sillä sinä olet elämä nyt, ja aina.
Tätä minä mietin, kun tunnen laukkavietin. Nostan laukan uudestaan, lähelle Seppelettä kuljetaan.
32hm
|
|
|
Post by Nana on Jan 12, 2009 21:46:46 GMT 2
|
|
|
Post by Nana on Jan 14, 2009 18:35:06 GMT 2
~ Astutus 14.1.09
Maiseman korkeat lumilinnat vaihtuivat pian sulaneeseen ja liukkaaseen valkoiseen mössöön. Mitä, kutsutaanko sitä lumeksi? Ei, en ikinä kutsuisi tätä ilmaa ihanaksi ja autuaaksi.
Suuren farmariauton takana hytkyi Seppeleeltä lainaamamme traileri, ja autoa ohjasi yhdellä karvaisella kädellään puhelimessa pälättävä Jaakko. Liukas tie ei miehen vauhtia hidastanut.
''Tästä käännytään seppeleelle.'' tokaisin reippaasti, Jaakon tehdessä nopean, pyörähtävän mutta hevosille sopivasti pehmeän liikkeen. Mies jarrutti, ja hyppäsin valkoiset lenkkarit jalassa täyttä päätä kuraan.
''Tuitsu kultahanipöö onhan kaikki varmasti hyvin?'' lepertelin karvaiselle shetlanninponille, joka vastasi pärskähtäen orimaisesti.
Siiri seisoi tarhassa tuijottaen suurilla, mustilla mollukkasilmillään suoraan Tuitsuun. Tuitsu hirnui kovaan ääneen ja nousi sitten pystyyn. Rakkautta ensisilmäyksellä?
''Kaikki valmista.'' tokaisi Elli, hypäten eteeni trailerin takaa. Talutin varovasti orhini laitumelle, ja tärisevin käsin päästin mustan ponin irti.
''Nyt alkaa tositoimet!'' huusi Ros takaani, katsellen toisiaan nuuhkuttavia shetlanniponeja tottuneesti.
34 hoitomerkintää ja anteeksi lyhyt. : (
|
|
|
Post by Nana on Jan 17, 2009 21:22:58 GMT 2
sähelsin dodgella ja burnilla näin illalla. Voisin kirjotella vähän useemmin
|
|
|
Post by Nana on Jan 18, 2009 11:55:17 GMT 2
Nana paimentaa kahta riiviötä ~ alkeistunti 7.1 Annen johdolla
Annen suusta tulee hevosia innostuneille alkeisryhmäläisille kuin apteekin hyllyltä. Nurkassa nurisee ainoastaan yksi pieni poika, jonka luonnonkiharat hiukset roikkuvat silmillä ja jonka kypärä vinksottaa minne sattuu. ''Panu voikin ottaa Siirin.'' Anne pamauttaa.
Poika kiljuu naama punaisena äidilleen ettei varmasti ratsasta yhtään kellään. Lopulta Panuksi kutsuttuttu poika lähtee kuitenkin mukaan. Pojan ilmeestä huomaa, ettei tämä tiedä tallielämästä mitään; hyvä jos ei mennyt etsimään satulahuoneesta poniaan.
''Tuollanen rääpälekkö se on?!'' Panu kummastelee. ''Ai mustangiako odotit.'' vastaan närkästyneenä.
Esikoululainen määki yhtä sun toista, minun käskiessä napakasti auttamaan. ''Ei Siiri sua syö.'' vastasin melkeimpä tavuttaen, jotta poika lopulta ymmärtäisi.
Maneesiin oli kerääntynyt suuri joukko erikokoisia ja -näköisiä hevosia ja poneja hoitajineen. Monet tytöistä olivat aivan yli-innokkaita ja kyselivät jo hoitajien paikkoja, mutta Anne vastasi niihen rauhassa 'katsotaan.'. Miksi juuri minun piti nyt kaitsia kahta riiviötä?
''Kun nyt on nämä alkukäynnit menty, niin voitte ohjia hiukan kiristää, mutta tehkää se rauhassa ja pikkuhiljaa.'' Anne neuvoi. Panu vetäisi ohjat suoraan kattoa kohti, Siirin heittäessä päätään hurjasti ilmaan.
''.. ihan rauhassa Siirin kanssa.'' Anne jatkoi. ''Ja sitten se ravi!'' Nainen huokaisi. Siiri siirtyi kevyesti kohtalotoverinsa Pellan takaa tikittävään raviinsa. ''Yy-kaa yy-kaa'' luettelin Panulle, joka epätoivoisesti yritti pysyä kyydissä.
''Kiitokset tunnista!'' Anne huudahti hevosten levättyä hetken käynnissä. ''Pampula, Palmi ja Aksu jatkavat westernille.'' tallinomistaja hymyili.
|
|
|
Post by Nana on Jan 19, 2009 19:11:39 GMT 2
Hurjastelua ilman satulaa ~ Karon koulutunti
Ryhdikkäästi istun leveässä selässä, kun pieni, mutta ei minulle liian pieni Siiri taapertaa allani. Karo toivottelee iloisesti uudet vuodet, minun huikatessa samat kohteliaisuudet. Karo lyö kätensä yhteen,- aika aloittaa!
Rivakasti käännän ponin voltille, muiden tehdessä omiaan. Siiri kulki turhankin reippaasti, ja jokaisessa kulmassa oli tehtävä ainakin yksi puskapomppuloikkakoikkavoikkanen. Mutta estin kipakasti tamman aikeet.
Opettajamme pyysi meitä keskelle, ja käänsin Siirin sinne. Kun karo kertoi pelistä, jota pelaisimme ensin, eli viestistä, olin hypätä kattoon, mutta päädyin vain myhäilemään erittäin tyytyväisenä.
Oma joukkueeni oli neljän pientiimi; minä, Kat with diiva-sera, Ilu taiga-pallolla sekä toki Cindy kalle-kaahottajalla.
Ensimmäiseksi pelinavaajaksi oli meiltä valittu minut, toisesta joukkueesta Abby. Kun lähtömerkki oli annettu, shetlanninponi kaahotti välittömästi matkaan, ja alta aikayksikön Cindy oli jo matkassa suomenhevosen kera.
Lopulta kuitenkin toisen joukkueen nopeat pinkojat voittivat meidän joukkueemme aikamoisella murskavoitolla. ''Reilu peli on tärkein! Mutta nyt sitten hippasille. Kuka teistä tahtoo olla hippa?'' Karo puheli.
''Mie!'' hihkaisi Miltsu, johon en ollutkaan ennen Seppeleessä tai muuallakaan maapallolla törmännyt. Pella pinkaisi matkaan innoissaan leikistä, ja saikin pian pienikokoisen Pampulan helposti kiinni. Nyt Abby saalisti jo Seraa, jota ohjasi Kat. Sera innostui pomppaamaan suuret pukit, ja Kat maistelikin pian maneesin hiekkaa.
''Mie tahon mansikkakakun!'' kiljaisin maneesin toisesta päästä. ''Suklaakakkupas!'' Abby ärsyyntyy.
Sain tahtoni läpi ja Kat lupasi leipoa suuren ja kermaisen mansikkakakun. Hippapeli loppui nopeaan, ja kohta olikin laukkaympyröiden vuoro.
Kalle rynnisti Siirin takaa suoraan kohti tämän harmahtavaa häntää, mutta shettis lähti kiitämään niin kovaa kuin jaloistaan pääsi pakoon. Meinasin pudota, mikä ei olisi ollut siinä vauhdissa ihme, mutta tartuin tiukoin ottein harjasta kiinni ja pelastin itseni hiekkaan iskeytymiseltä.
Nyt viimein Abbykin pääsi kunnon laukkaan koko tunnin vähän laiskotellella Pampulalla. Mutta itku pitkästä ilosta, poni lähti täysin käsistä ja Abbykin kupsahti maahan.
''Saadaan lisää kakkua.'' Karoliina virnisti tyynesti, muiden hurratessa riemuisasti.
Nyt nopea ja mukava tunti oli jo vierähtänyt loppuun, omasta mielestäni liian nopeasti, sillä olisin voinut jatkaa karon kivassa opetuksessa pidempäänkin!
~ Kiittää Nana & Siiri
|
|
|
Post by Nana on Jan 20, 2009 17:07:40 GMT 2
38. hoitomerkintä
|
|
|
Post by Nana on Jan 22, 2009 21:55:43 GMT 2
~ Unohda en 24.1.09
Siirin keinahtava, stressiä poistava nopea shettiskäynti sai minut rauhoittumaan ja huokaisemaan syvään. Jopa näin ruutitynnyrin selässä. ''Rauhottaakohan mammaloma sua vähän. Oot ainakin varmasti paras äiti ikinä!'' tokaisin, kannustaen pohkeillani shetlanninponin ravaamaan. Nopeasti kevennän tahtiin, joka tuntuu nopenevan hetki hetkeltä.
Pian Siirin kiiltävän innokkaat silmät välkähtelevät laskevan auringon humuisessa valossa. Lyhyet jalat uppoavat syvään, untuvaiseen lumeen ja hidastan Siirin käyntiin.
Poni kahlaa korvat hörössä kaukana kaikesta tallitohinasta. ''Saat ihan kunnon loman, nyt vaan vähän maastoillaan ja otetaan rennosti.'' puhahdan tammalle päästäen henkäyksessäni höyryä ulos suustani. Vaaleanpunaiseksi pikkuhiljaa muuttuva maisema on lumoavan kaunis juuri näin oikealla hetkellä.
Kun lähestyimme järveä, Siiri heitteli päätään ilmaan hermostuneesti. ''Nonih, mikä on? Prr-rr..'' puhelin, mutta yhtäkkiä ohitsemme viuhahti kiitävä karvaformula. ''Sera seis!'' Kat karjaisee, tamman tehdessä äkkipysähdyksen ja Katin pudotessa tyylikkäästi kaulalle. ''En pudonnu!'' tyttö hihkaisee ja kääntää Seran luoksemme.
''Tuu toki mukaan.. ollaan mamman kanssa menossa tähän suuntaan.'' väläytän, Katin nyökätessä. Hiljaa Serakin alkaa rauhoittua, mutta kuuntelee silti uteliaasti ympäristön ääniä ja nuuhkaisee vähän väliä Siiriä varmistaakseen pienen ystävänsä läsnäolon.
''Kiitti seurasta!'' huikkaan ja heitän itseni alas satulasta. Nostan jalustimet ja tallustelen talliin, jossa porukka alkaa olla rajoittuneempaa ja rauhallisempaa. Epun raskaat silmäluomet alkavat painua kiinni rankan tuntipäivän jälkeen ja Pikku rouskuttaa erittäin tyytyväisesti muoniaan.
Varovasti puhdistan jokaisen karvan, tai karvan murto-osapalankin Siirin turkista. Tamma rauhoittuu pikkuhiljaa. ''Huomenna tulen taas, tai siis yritän tulla. Ruotsin kokeet ei mua estele, ehei!'' räväytän iskien silmää pikkuneidille.
Nana & Siiri
|
|
|
Post by Nana on Jan 23, 2009 23:10:14 GMT 2
~ Ruokasota 23.1.09 Yhteishoito (taas) ihan inspiksen takia.
Hoitajien huoneessa kaikuu iloinen puheensorina, jotkut ovat omassa jengissään kiinni kynsin ja hampain ja jotkut taas heittävät läppää sinne sun tänne. Jaakko keittää tapansa mukaan astetta vahvempaa kahvia, joka tuoksahtaa aika.. viemäriltä. Montaa innokasta huutoa ei tule, kun Jaakko kysyy että maistuisiko muillekkin. Vain yuff nostaa arasti kätensä, mutta se onkin arkipäivää – harvoin Yuffia ilman kahvia näkee.
Jaakko kilttinä miehenä kiikuttaa kahvia toisessa päässä huonetta räsyisellä sohvalla rötköttävälle Yuffille. Jalka kuitenkin luiskahtaa alta, ja pian kahvit ovat uuden uutukaisella matolla. Säpsähdän, ja pomppaan pystyyn ennen kun saan kuumat juomat päälleni. ''Varo vähän!'' kiljaisen.
Kun kahvi on saatu siivottua, Ros heittää leikkisästi voileipänsä viimeisellä, kinkulla täytetyllä palalla miestä. Jaakko virnistää ja ottaa pöydältä kaurakeksin, jolla alkaa pommittaa Rosia. ''Nyt loppu!'' Anne sanoo tulipunaisena, Jaakon nolostuessa.
Nopeasti tallitytöt hajaantuvat ja kipittävät omien hoitsujensa luokse. Itse päätän tänään kokeilla samaan aikaan talutusta ja ratsastusta kahdella täysin arvaamattomalla sukupuoleltaan tammoja edustavilla ritariratsuilla.
''Pipsa.. sopiiko et meen maastoilemaan vähän näiden kaa.. siis istun Siken selkään ja otan siirin ja..'' kuiskuttelin tytölle joka nappasi kottarit ja ojensi käteeni valmiiksi varustetun Siken. Ponnistin Siken selkään häpeilemättä, vaikka olinkin melkein varma putoamisestani.
Loviisa kilttinä tyttönä kiikutti Siirin paikalle, ja rauhallisessa käynnissä lähdimme liikkeelle. Siiri yritti rynnistää, mutta Sikke kulki mahdollisimman hitaasti, pää alhaalla.
Kohta saavumme tienristeykseen. Tähän hetkeen asti kaikki on sujunut loistavasti, mutta entä sitten, kun ohittaisimme laukkasuoran? en uskalla ajatella..
Siiri pärski hiljaa, ja tarrasin tiukasti toisella kädelläni Siken pystyharjasta. Tammat kuopivat yhtäaikaa, ja sitten tapahtui se mitä aavistelin – molemmat ponit kiisivät täyttä höyryä, ja minä makasin maassa mahallani valitellen kipuja.
''Mun syytä!'' huusin hangaten verille raapeutunutta kättäni. Vastaani tuli kuitenkin Anne suuren lapsijoukon kanssa. ''Oltiin tässä juuri maastoreissulla, mistäs nämä elikot tuli?'' Anne kyseli uteliaana.
Selitin päivän tapahtumat, ja sillä hetkellä tajusin, että älä ikinä, ikinä lähde maastoon yksin kahden ponin kanssa. Älä ainakaan Ilolan eliksiirin ja Solsiken. Taputin tammojen kauloja ja annoin niille kehut jännittävästä reissusta.
Nana, sikke ja Siiri
40hoitomerkintää!
|
|
|
Post by Nana on Jan 24, 2009 22:54:23 GMT 2
Pikku runo 24.1.09
Siiri kavionsa turpeelle lyö, Pampula tyytyväisesti heiniä syö. Shetlanninponi se sydämen saa sykkimään, Seppeleessä ei kukaan jää kykkimään.
Mammalomalainen, hauska, nuori nainen on se mun kulta, tappuraa ja tulta
Astun sisään karsinaan, rikkoutunutta loimea parsimaan. Siiri hiljaa jököttää, kun Nanan housut lököttää.
Halivat he toisiansa, katsoo sitä koko tuntikansa. Joku annelta kysyy, saako hoitsuksi tämän tamman, mutta Anne antaa käteen vain Jambon harjakamman.
Kun aika on lähteä, yhdessä katsotaan viellä kirkkainta iltatähteä. Tähän tämä ystävyys ei jää, vaikka olis ukkosilma tai luminen sää.
|
|
|
Post by Nana on Jan 25, 2009 13:28:23 GMT 2
Riimuratsastusta 25.1.09/Ei menny meidän riimuratsastelu putkeen.. mä olin jo lentäny kentän hiekkaan tuossa vaihees. mustavalkosuttu
|
|
|
Post by Anne on Jan 27, 2009 20:49:40 GMT 2
Nana 3 kohista! Nana ja Siiri olivat menossa maastoilemaan, kun Siiri äkkäsi tarhojen edessä maahan tippuneen heinäkasan... =)
|
|
|
Post by Nana on Jan 28, 2009 21:43:50 GMT 2
~ Kouluajan pätkähoitelu 28.1.09
Viileähkö ilma ja hiljainen lumen narskunta sai minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi, tai ehkä ei, mutta ainakin se oli täydellinen irtiotto kouluhulinasta. Talli oli elämä, mutta jos koulu menisi penkin alle, menettäisin tallin; eli menettäisin käytännössä elämän.
En ehtisi tänään kun moikata rakasta hoitsuani, mutta ehkä se merkitsisi edes jotain Annelle. Tai pääasiassa oli tärkeintä, että sain olla Siirin lähellä. Vasten sen lämmintä turkkia hiljaisessa hetkessä, jonka ei olisi määrä loppua koskaan, mutta jonka joku onneton keskeyttäisi, saaden raivot niskoilleen. Kovikin syvälliset ajatukseni puhkaisi Alina. ''Maa kutsuu meteoriitti-Nanaa.'' Tyttö henkäisi. ''Sori mut siis koulu painaa päälle ja siiriä haluan moikkailla ja..'' selitin naama punaisena tytölle. ''Ei hätää, hei.'' punapää sanoi iloisesti ja pörrötti ympäriinsä rehottavia otsahiuksiani.
Astuin talliin, jossa hihittelivat, hohottelivat ja karjuivat niin tallitytöt että tuntilaiset, sekä kaikki ylimääräiset höpöttäjät siltä väliltä. Kiskaisin tamman sisälle riimusta, tämän luimaistessa vihaisesti. Rapsutin sitä hetken ja se rauhoittui silminnähtävästi. Sujut taas.
Suukotin ponia (jonka maha oli selvästi pyöristynyt paljon!) varovasti turvalle ja silitin sen pehmeää karvaa. Lupasin sille, että tulisin käymään sen luona useammin. Hiljaa shettis hörisi, Anttua säestäen. ''Anteeksi.'' lipsautin sanat huuliltani ja hymyilin sitten päälle. Siiri meinasi koreasti pompata pystyyn, mutta rauhoittui pian. ''Palaillaan asiaan'' hihkaisin.
anteeks lyhyt. mutta 43 hm.
|
|