|
Post by Jenna on Jul 15, 2008 11:21:25 GMT 2
Jamahuto EST
|
|
|
Post by Jenna on Jul 22, 2008 14:39:06 GMT 2
Pikaiset kuulumisetViimekertaisesta hoitamisestani oli jo hieman aikaa. Olin huidellut lomalla ja tiesmissä viimeviikkoina. Mutta nyt alkaisin hoitelemaan taas Jamboani. Jambo röhnötti karsinassaan. Se katseli seinää poissaolevan näköisenä ja säpsähti kun aukaisin karsinan oven. - Poniseni, herätys, huhuilin sille. - Herää todellisuuteen ja syö ruokasi. Kaadoin ponin ruoan sen ruokakipthingy ja käännähdin sitten ympäri, kun tunsin lämmintä puhallusa niskassani. Jamppa se oli taas maan tasalla ja kerjäämässä ruoan perään. Hymähdin ruunalle ja sipaisin sen pehmoista turpaa. Väistin Jambon edestä ja jäin hetkeksi vielä katsomaan sen aterioimista. Katsahdin kellooni ja kiersin sitten katseellani karsinaa ympäri. Mietin itsekseni, että pitäisikö minun siivota sen karsina. Havahduin ajatuksistani kun ruuna tuli hieromaan kuolaista turpaansa käsivarteeni. Taputin Jamboa kaulalle ja livahdin karsinasta käytävälle. Tunsin tuuppauksen takapuolessani ja lopuksi huomasin makaavani tallikäytävällä tyhjä kauraämpäri päässäni. Nostin ämpärikypäräni otsalle ja mulkaisin Jambon suuntaan. Ruuna oli aivan tohkeissaan siitä mitä minulle tapahtui, ja minusta tuntui kuin se olisi nauranut minulle, kun se hirnui ja hyppi karsinassaan vahingoniloisena. Mumisin jotakin ja nousin ylös käytävältä puhdistaen housuistani heinänkorsia ja muuta likaa. Vilkaisin Jamboa kulmieni alta ja se katseli minua hymyssäsuin. En voinut sille mitään kun purskahdin itsekin nauramaan Jambon tönäisylle, ja miten olin maannut käytävällä kuin silakka kuivalla maalla. Minun oli pakko mennä vielä kerran rapsuttamaan ruunaa, ennenkuin lähtisin kotiin. Kun olin juuri lähdössä karsinasta, Jamppa yritti samaa temppua uudelleen. Mutta minä olin tälläkertaa nopeampi ja väistin ponin töytäisyä ketterästi. Virnistin ruunalle joka tuijotti vuorostaan hölmistyneenä minua. Lähdin hyppelemään kotia kohti hyväntuulisena. jenna _ jambo <3 Tästä tapahtuneesta tässä nyt se lupaamani kuva, ja sitä on katsottu mallista, mutta ihan omalla kädelläni piirsin. :3 Eli tää kuva kuvaa vähän niinku et Jambo naurais siinä yhessä kohtauksessa 8]
|
|
|
Post by Jenna on Jul 29, 2008 20:28:57 GMT 2
Villi ja vapaa
Pyyhälsin tallille juosten, kylkeeni pisti mutta juoksin silti koska minulla oli hirveä ikävä Jamboa. Kaasutin talliin sisälle ja Jambon karsinan eteen. Tarrasin seinästä ja huohotin melkein ääneen. Seisoin siinä hetken tasaten hengitystäni kun Jambo mutusteli heiniänsä tuijotellen minua. Se hörisi matalasti. Käytävältä kuului askelia ja nurkan takaa tupsahti turkoosiin t-paitaan pukeutunut Pipsa, hörppien colaansa kasvoilla hämmästynyt ilme. - Mikäs pyörremyrsky täällä viuhuu? Pipsa kysäisi taas hörpäten kokistansa. - Tällänen Jambohullu -pyörremysrky, oli pakko tulla nopeesti tänne kun tuli ikävä tätä karvapalleroani, vastasin Pipsalle kääntäen sitten katseeni Jamboon, sulaen pehmoiseen hymyyn. - Sää kaahasit ku heikkopäinen kuski, virnuili Pipsa kaataen loput limsat kurkkuunsa. - Totta. Hmm, pitäisiköhän minun siivota tuo karsina.. mumisin itsekseni mutta Pipsa kuuli sen ja lausahti: - Ensin työ sitten huvi. - Jaahas, sää taidatkin jo olla tehnyt työsi, virkoin tytölle. - Nojaa, en nyt kokonaan... Taidankin mennä jatkamaan, pidin tässä katos taukoo. Oli kiva jutella, tsao! Jäin hetkeksi katsomaan hyppelehtivän Pipsan perään kunnes läksin hakemaan siivouskamppeita.
Raahasin kottarit ja talikon Jambon karsinan viereen ja nappasin riimun sekä riimunarun viereisestä koukusta. Puhelin ruunalle kuinka paljon minulla on ollut ikävä sitä ja kuinka kaasutin tänne. Pujotin riimun sen päähän ja laitoin riimunarun riimuun kiinni. Taputin ruunaa kaulalle, maiskautin ja yritin lähteä taluttamaan Jamboa, mutta se halusi jäädä syömään, koska se ei tiennyt minne me olimme menossa. - Noh tule nyt! tiuskaisin. Se ei reagoinut mitenkään, pärskähti vain ja jatkoi syömistä. Nappasin heinää sen kasasta ja yritin sillä houkutella sitä tulemaan, sillä minulla ei ollut yhtään muita herkkuja. Jambo ei edes vilkaissut pienen pienen heinäkasaa. - Hiivatin kaakki, onko se niin vaikeeta tulla?! murahdin äkäisesti ja potkaisin ruunan heinäkasaa, jolloin se kuin 'heräsi todellisuuteen' ja nosti päänsä ylös viimein heinäkasasta. Sitten tartuin tilaisuuteen, maiskautin uudelleen ja kiskaisin hieman narusta heilutellen heinätuppoa sen turvan edessä. Se otti muutaman askeleen lähemmäksi karsinanovea hamuillen ilmaa, yrittäen napata heinätuppoa. Jatkoin samalla tavalla niin kauan kunnes sain Jambon ulos tallista. Se näytti hölmistyneeltä, koska tajusi vasta pihalla kuinka olin saanut sen ulos karsinasta.
Tarhoilla aukaisin portin toisella kädelläni ja toisella pidin riimunarusta kiinni. Portti oli kuitenkin jäänyt hieman jumiin ja minulla kesti hetken ennenkuin sain sen auki. Juuri viimehetkillä Jambo riuhtaisi itseään pois minun otteestani ja lähti nelistämään kohti maneesia. Sain kuitenkin pidettyä yhdellä kädellä riimunarusta kiinni, mutta raahauduin ponin perässä muutamia metrejä ennenkuin otteeni lipesi. Ja riemastunut ruuna säntäili paikasta toiseen kuitenkin kohti maneesia. Manailin itsekseni ja lähdin Jambon perään. Se jäi laiduntamaan ruohokaistaleelle, ja sitten kun lähestyin sitä varovasti se kirmasi uudelle ruohokaistaleelle. Se nautti vapaudesta ja nyt se laukkasi maneesin ovelle tekien ilopukkeja. Kun saavuin maneesin ovelle, olin hionnut ja kuumissani. Tunsin kuinka inhottavasti paita liimautui selkääni ja otsaltani valui hikijuovia. Pyyhkäisin kädelläni otsaa ja puikahdin maneesiin sisälle. Jambo kirmaili edelleen vapaana maneesissa, siellä oli jäänyt joltakulta esteitä joita poni väisti laukatessaan viime hetkellä ennenkuin se olisi törmännyt. Mietin ahkerasti kuinka saisin sen kiinni.
Viimein sain siirrettyä viimeisen esteen paikoilleen. Olin muodostanut esteistä maneesin toiseen päähän vähän niinkuin 'laatikon' jonneka häätäisin Jambon, siellä olisi vähemmän tilaa sillä kirmailla ympäriinsä. Aloin juoksemaan ruunan perässä, yrittäen ohjata sitä jotenkuten kohti esteaitausta. Vihdoin sain sen laatikkoon ja siellä se etsi pakoreittiä. Loikkasin maassa olevan riimunarun päälle, ja sitten poni loikkasi yhden esteen ylitse ja laukkaili taas vapaana maneesissa. Voihkin maneesin hiekkapohjalla sylkien maahan suuhuni joutuneita hiekan murusia. Nyt kirosin melkein ääneen ja säntäsin Jambon perään kiukusta pihisten. Painelin sen perässä n. 5 minuuttia - tuloksetta. Lopulta olin lopenuupunut ja istahdin maahan pyyhkien hikeä otsaltani. Hetken siinä istuttuani poni jo luovutti, sillä ei löytänyt mistään syötävää ja tuli luokseni ravaten. Katsahdin siihen, nousin ja tarrauduin sen riimunaruun. - Hyvä poika, paha poika! toruin sekä kehuin sille sen karkumatkasta ja loppu antautumisesta. Taputin ruunaa kaulalle ja sipaisin sen pehmoista turpaa. Se puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni kun lähdin taluttamaan sitä kohti tarhoja.
Tallissa huokaisin ja katsoin Jambon likaista karsinaa. - No, kai sitä pitää sitten ryhtyä töihin, totesin ja aloin lappaamaan lantakikkareita kottareihin. Kottarit alkoivat täyttyä melko hyvää vauhtia ja lopulta sain karsinan puhtaaksi sekä kottarit täyteen. Lähdin kuskaamaan kottareita lantalalle, ja kippasin sen sisällön muiden lantakasojen joukkoon. Vein kottikärryt paikoilleen ja nappasin kuurausvälineet, kiiruhdin takaisin karsinalle ja puhdistin sen ruokakipon, sekä vesiautomaatin. Tarkastin samalla että toimiiko se. Lähdin hakemaan Jamboa tarhoilta ja se näytti suhtkoht puhtaalta, joten en jaksanut harjata sitä tänään, sillä se takaa-ajo vei minulta kaikki voimat.
Päästin ruunan karsinaan rapsutin sitä otsalta, ja sitten siirsin käteni sen kaulalle, jota hetken päästä taputtelin. - Riiviörakkaani, kuiskasin sen korvaan hymähtäen. - Minun on nyt aika lähteä. Jambo tuuppasi minua turvallaan ja annoin sille suukon turvalle, sen jälkeen lähdin talsimaan kotia kohti.
jenna _ jambo <3
|
|