Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2008 20:59:13 GMT 2
<< tänne tällasenkin järjestin, toivottavasti kelpaa. >>
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2008 22:31:22 GMT 2
Lunta - ja Amia
Valkeat, puhtoiset lumihiutaleet tanssahtelivat riveissä alas maahan. Seppeleen tallirakennus oli myöskin hunnun peitossa, vain sievät ikkunat paistoi kokonaisuudessaan. Avasin kevyen, ruskean tallioven, ja astuin sisään. Hytisin hetken itsekseni käytävän nurkassa, kunnes päätin tutkiskella tallia. Pieniä, ihonvärisiä puruja lojui tallikäytävällä, samoin pitkiä heinänkorsia. Muutamia hoitajia hyöri käytävällä, jokunen uskalsi jopa sanoa pelottavalle Inkalle tervehdyksen. Selasin karsinariviä mietteissäni. Missä kummassa Ami oli? Lämpöiset tumput hakeutuivat hartijoilleni.
- Täältä sä et löydä mitään Amia, Chao huudahti naurahtaen. - Ai, moi. Mistä mahdan sitten.., en ehtinyt alkua pidemmälle. - Tule, mä näytän.
Chao lähti retuuttamaan käsivarrestani minua ulos. Lumihiutaleet putosivat päähäni, ja Chaon ruskeat hiukset olivat pian valkoiset. Viimein Chao tuuppasi minut sisälle pieneen, lämpöiseen ja kotoisaan aittarakennukseen. Näin eräässä karsinassa suloisen varsan häärimässä emänsä kanssa. Chaokin jäi ihastelemaan varsaa, ja kertoi omista suunnitelmistaan Sipeä kohtaan. Nyökkäilin levottomasti, halusin nähdä nyt Amin. Viimein Chao osoitti minulle Amin karsinaa, josta pisti ulos lempeä, suurehko turpa. Katsoin Chaoa ihmeissäni, joka jätti minut kaksin suuren, mutta lempeän ruunan kanssa. Tunkeuduin varoen ruunan karsinaan. Se katsoi minua suurilla silmillään, ja välillä painoi päätään kylkeeni. Taputin varoen ruunan lihaksikasta kaulaa.
Vartin päästä seisoin Amin vieressä pölyharja kädessäni. Nyökkäsin Amille hymyillen, ja aloin työstämään ruunan kaunista karvaa. Siitä irtosikin pölyä - ja irtokarvaa. Ami nautti suunnattomasti suurista, ja painavista vedoistani sen karvalla. Välillä se puhalsi ilmoille suuren, lämpimän puhalluspilven, joka oli niin lempeä, että olin haljeta. Olin nyt harjannut, joten vein harjapakin pois. Palasin loimi kourassani Amin karsinaan, ja heitin talliloimen sen selkään. Kiinnitin loimivyöt, ja hyväilin hetken Amin kaulakarvoja. Kuulin pienen varsan hirnahtavan Celen karsinassa, mutta minä vain rentoutuen painoin pääni Amin suurehkoon kaulaan.
- Valitettavasti et pääse ulos tänään, voihkaisin. - Siellä kun sattuu olemaan niin pirun kylmä.
Ami näytti levottomalta. Lupasin sille kuitenkin, että se pääsisi huomenna talutusretkelle maastoon. Otin shireruunalta riimun pois, ja kiinnitin sen karsinanoveen. Vetäydyin takaisin karsinaan, ja nautin suuren hevosen turvan liikkeistä takillani.
Inka & Ami
|
|
|
Post by Chao on Feb 28, 2008 9:33:25 GMT 2
Amilla kyllä on jo hoitopäivis. Mutta tämä on oikein mukava ja lämminhenkinen tarina. Tykkäsin todella paljon lukea tätä. Saa laittaa lisää samanlaisia. <33
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 28, 2008 9:50:11 GMT 2
Oi, anteeksi, en huomannut!
Saanko jatkaa kirjoittamista tänne?
|
|
|
Post by Chao on Feb 28, 2008 9:59:43 GMT 2
Minun puolesta aivan vapaasti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 28, 2008 10:47:07 GMT 2
Maastoon!
Astuin lämpimään bussiin - olin tajunnut, että ulkona olisi aivan liian kylmä taivaltaa. Bussinkuljettaja kiitti rahasta, ja päästi minut turvallisesti istumaan. Bussi nytkähti liikkeelle, ja minä asetuin ikkunapaikalle. Suuret, vaaleat lumihiutaleet tanssahtelivat taivaalla, ja väkisinkin hymy kasvoi huulilleni. Näin jo kaukaa Seppeleen tarharakennukset, ja siellä kirmailevat hevoset ja ponit. Hieman lähempää huomasin myös Amïn olevan laitumella. Huokaisin, ja päätin kavuta linja-autosta sen pysähdyttyä. Vielä pari metriä, ajattelin. Kävelin lötkösti Seppeleeseen, ja menin tervehtimään pulleaa ruunaani. Ami torkkui tarhassa. Astuin sen vierelle, sen lämpimään karvaan olisi voinut ahtautua kuka tahansa. Ami katsoi minua ihmeissään, ja hörähti. Annoin käteni liukua Amin lämpöistä kaulaa pitkin, ja sitten huulieni osua sen karvaan. Pienen lämmittelyhetken Amin kainalossa -jälkeen, pujotin riimunnarun ruunan riimuun. Ami korskahti rauhallisena, ja tyyntyi lähtemään hiljaiseen käyntiin. Kello oli puoli yksitoista, joten olisi vielä rutkasti aikaa.
- Noni, hyvä poika, sanoin naksauttaessa kieltäni vielä.
Ami siirtyi hieman reippaaseen käyntiin, ja minun oli siten hyvä olla. Samalla kävellessämme painauduin tiiviisti Amia vasten. Pian aitta jo näkyikin, ja painoin Amiruunan karsinaansa. Se hirnahti Celebritylle, ja alkoi mussuttamaan aamuheiniänsä. Näytti olevan hyvää herran mielestä, siellä oli vielä tiputtamani porkkana. Ami rouskutti sen tyytyväisenä, ja puski minua. Varmaan kiitokseksi, tai sitten muistutti maastolenkistä. Ai, maastolenkki! Olin unohtanut kokonaan lupaukseni. Menin satulahuoneeseen, otin harjapakin ja tartuin pölysukaan. Aloin sukia mieheni karvoitusta, ja mies tykkäsi siitä mielettömästi. Vaikka varmaan tykkäsi enemmän heinistään..
Ripeän harjauksen jälkeen, kiinnitin ruunalle jälleen riimun ja narun. Sitten naksautin kieltäni, ja herra levottomasti painoi askeleensa aittakäytävälle. Kävelimme yhdessä ulos ovesta. Suuntasimme askeleemme rauhalliselle maastopolulle, joka oli täysin lumenpeitossa. Kasvaisi Amillakin kunto rämpiessä. Ami yritti hamuta kuusienoksia, ja tyynnyin antamaan poitsulle evästä. Se rouskuttikin sen tyytyväisenä, ja jatkoi askeliaan. Naksautin kieltäni riimunnarun toisessa päässä. Ami laittoi korvansa kysyvään höröön, ja naksautin kieltäni uudestaan. Ami älläsi, ja kiihdytti hienoon raviin. Katselin Amin vierestä vähän sen askelia, ja ne olivat ihan hienot, vain vähän täytyisi herraa kuntouttaa. Kun koeaika olisi ohi, alkaisin poitsullani hyvän treeniviikon.
Käännyin takaisin Seppeleen suuntaan, mutta annoin pojan ravata. Se puuskutti ja puhisi, kunto ei siis ollutkaan mistään parhaimmasta päästä. Kuustenoksilta tipahti välillä kerros itsepintaista, ja kaunista untuvaa. Onneksi Ami ei ollut säikkyvää lajia, ja suoritti maastopolut leikiten. Siirryin käyntiin hieman ennen seppelettä, ja taputin ruunaa kunnolla kaulalle. Jäähdytin sitä vielä hetken kentällä, n. pari kierrosta käynnissä, ja sitten vein sen omaan, lämpimään karsinaansa. Painoin Amin turvalle suuren, mojovan suukon ja tarkistin herran hyvinvoinnin. Pikaisen harjauksen ja loimituksen jälkeen oli pakko lähteä talsimaan bussipysäkille.
Inka & herra
|
|
|
Post by Chao on Mar 3, 2008 17:33:13 GMT 2
Hienoa. Siinä se hangessa kävellessä paranee se kunto. Pitkät, reippaassa käynnissä tehdyt käyntilenkit olisivatkin nyt herralle parasta kunnon kohotusta, joten sitä vain lisää. Ami tuntuu tykkäävän sinusta, teillä synkkaa hyvin yhteen. Jatkakaa samaa rataa. // Chao
|
|
|
Post by Carkki on Apr 13, 2008 14:55:47 GMT 2
Heipat!
Vielä jaksoin kulkea pihatolle, mutta iloisemmin mielin. Astuin ovesta sisään ja sain tervehdykseksi kauran tuoksuisen hönkäyksen kasvoilleni. Taputtelin ruunaa kaulalle ja annoin sillekkin hieman herkkuja.
- Sinä pääset ulkomaille, uuteen kotiin valjakkohepaksi, mutta on hyvästien paikka sinunkin kanssa. Muistan sinut aina, karvajalka!
|
|