Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 6, 2007 14:32:50 GMT 2
Torstai 6. joulukuuta 2007, ItsenäisyyspäiväSaavuin tallille isän kyydillä pitkän maannittelun jälkeen. Hän ei pitänyt sitten ollankaan siitä, että menisin tallille itsenäisyyspäivänä. Lopulta sain kuitenkin taivuteltua papan, ajattelin lähestyessäni tallirakennusta. Avasin oven ja siellä hääräili pari hoitajaa ponien kanssa. Hoitajat tervehtivät minua ja esittelivät itsensä Maikuksi & Magnetiksi. Hymyilin hieman ja mutisin jotain vastaukseksi. Toivoin, etten ollut liian töykeä, mutten voinut typerälle ujoudelleni mitän. Kävelin yläkertaan ja sulloin kamojani lokeroon. Sitten menin katsomaan tuntilistaa, mutta tajusin, että eihän Itsenäisyyspäivänä tunteja pidetä. Saisin siis ratsastaa Pellan itse. Lähdin kävelemään ponitarhalle hakemaan itsen ponia. Tarhalla minua tervehti iloisesti lauma pörröisiä ja iloisia poneja. Tunnistin yhden niistä Pellaksi ja rupesin huutelemaan ponia. Pella tunnisti nimensä, mutta katsoi vähän aikaa hölmistyneenä. Lähdin kävelemään kohti tammaa ja se vain oli paikoillaan katsoen edelleen minua hölmistyneenä. Ojensin käteni ja Pella nuuhkaisi sitä. Taputin Pellaa kaulalle "Hyvä tyttö, meistä tulee vielä hyvä tiimi!" sanoin tammalle ja lähdin taluttamaan talliin. Talutin tamman karsinaan ja se odotti valppaana, kun hain hoitotarvikkeita. "No niin Pellapullani, oletpas sinä märkä", sanoin saapuessani harjojen kera karsinalle. Ensimmäiseksi kuivasin lumesta ja sateesta märkää Pellaa hikiviilalla ja pyyhkeellä. Pella seisoi kiltisti paikoillaan tämän session ajan. Harjasin seuraavaksi Pellan kunnolla ja puhdistin kaviot. Noudin varusteet ja pistin Pellan valmiiksi ratsastukseen. Seuraavaksi hain kypäräni ja lähdin taluttamaan Pellaa kentälle. Kenttä ei ollut ollenkaan jäässä, hieman vetinen vain. Kiristin satulavyön ja säädin jalustimet sopiviksi. Nousin tamman selkään ja annoin pohkeet alkukäyntiin. Pella köpötteli rauhallisena eteenpäin, mikä teki minuun suuren vaikutuksen, koska omistin vain poneja, jotka ovat alkukäynneissä kuin tuli hännän alla. Vähän ajan kuluttua keräsin ohjia käteen ja otin ravia. Pellan ravi oli ihanin, mitä olen koskaan kokenut ja siinä olikin mukava ratsastaa voltteja ja kiemurauria. Huomasin kentällä pienet 40 cm pystyesteet ja ajattelin sitten myöhemmin kokeilla Pellan estetaitoja. Nostin vähän ajan kuluttua laukan ja rupesin hyppimään vähänajan kuluttua pieniä puomeja. Pellan estelahjat tekivät minuun suuren vaikutuksen ja kiitin tammaa taputtamalla kaulalle jokaisen hyppysuorituksen jälkeen. Otin lopuksi loppulaukat, ravit ja käynnit. Kun siirryimme käyntiin, kentä laidalta kuului ääni "Sähän olet hyvä!" katsoin äänen suuntaan säikähtäneenä ja Maikku, Magnet sekä Annehan siellä huutelivat. "Kiitos", sain sanotuksi kun Pella köpötteli lähemmäksi heitä. Vähän ajan kuluttua ratsastin keskelle ja tulin alas satulasta. Talutin Pellan talliin, riisuin varusteet ja harjasin tamman uudestaan. Samaanaikaan Maikku ja Magnet tulivat sanomaan "Niin, se sinun esittelysi jäi vähän lyhyeksi", he hymyilivät. "Niin tosiaan", sanoin ja rupesin innoissani esittelemään itseäni. Loppupäivä tallilla sujui iloisesti poneja hoitaen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 7, 2007 14:57:08 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 7, 2007 15:43:07 GMT 2
Perjantai 7. joulukuuta 2007, Ensimmäinen maastolenkki Kun astuin talliin sisään, ryntäsin tietysti katsomaan tuntilistaa. "Jes", iloitsin huomattuani, että Pella menee vain yhdelle tunnille. Suunnittelin pientä ja rauhallista käyntilenkkiä. Hain Pellan tarhasta, oli paljon harjattavaa äkillisen sateen takia. Pella oli mukavasti löntystellyt mudassa ja kiereskellytkin siinä. Kun rupesin pesemään Pellaa, Anne astui talliin. "Pella ei menekään tänään tunnille, ratsastaja ei pääse tulemaan" hän sanoi. "Okei, onko ok jos menen Pellalla maastoon tänään?" kysyin epäröiden Annelta. "Joo, toki. Mutta pyydystä joku muukin mukaan, katos kun olet uusi täällä" Anne hymyili ja katosi taas jonnekkin. Minusta oli kiusallista pyytää jotakin mukaan, kun olen niin uusi vielä tallilla, mutta pakkohan se joskus oli tehdä. Pestyäni ja harjattuani Pellan kysyinkin seuraavalta vastaantulijalta eli Wearilta asiaa. "Jep, olenkin itse suunnitellut myös maastoon lähtöä. Taigakaan ei mene tänään tunnille joten voitaisiin lähteä ihan kohta?" Wear vastasi reippaasti ja nyökkäilin vastaukseksi. Otin Pellan taas käytävälle ja rupesin laittamaan varusteita. Kun kävelin aikeissa hakea satulaa ja suitsia, mietin hetken. "Hei, mentäiskö ilman satulaa?" huutelin Wearille. "Joo, passaa mulle!" joten otin pelkät suitset. Lopulta olimme valmiita ja vilkaisimme ulos. "Oho, siellä tulee jo pimeä", Wear sanoi ja kuin yhdestä ajatuksesta rupesimme lisäämään heijastimia ja otimme kypärälamput mukaan. Talutimme ponit pihalle ja lähdimme tallustamaan kohti metsää. ´ Naksautimme valot päälle ja juttelimme niitä näitä, sekä otimme ravia. Ravailimme jonkin aikaa ja yllätys yllätys, polulle oli kaatunut ruipelo koivu todennäköisesti kovan tuulen seurauksena. Koivu oli todellakin ruipelo ja se olisi ollut helppo ylittää ihan vain kävelemällä päältä. Silti nostimme laukan ja ponit hyppäsivät iloisina ylitse melkein metrin ilmavaralla. Pian tulimme kesantopellolle ravissa ja nostimme siellä laukan. Ponit näyttivät nauttivan laukasta, vaikka olikin jo todella pimeää. Katsoin kelloa ja se näytti olevan viisi. "Käännytään takaisin", Wear sanoi ja lähdimme käyntäämään tallille. Tallilla hoidimme ponit iltakuntoon. Annoin Pellalle heippa-pusun ja lähdin kotiin väsyneenä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 8, 2007 11:45:53 GMT 2
Lauantai 8. joulukuuta 2007, Ilopukkeja Nukuin hieman pidempään, olihan sentään viikonloppu aamu. Olin tallilla vasta viisi minuuttia vaille kaksi. Menin maneesin katsomoon ja siellähän Pella köpötteli ilkikurisen näköisesti loppukäyntejä. Pieni ratsastaja oli aivan naama punaisena ja näytti loppuun kulutetulta. Myös Taiga, Pikku ja Manki näyttivät siltä, kuin eivät olisi ihan täysillä ratsastajia kuunnellut. Anne käski ratsastaa kaartoon ja lähdin kävelemään kohti Pellaa, kuten muutkin hoitajat tekivät. Pieni ratsastaja valui pois satulasta, taputti Pellaa tuskastuneen näköisenä kaulalle ja antoi minun auttaa satulavyön löysäämisessä ja jalustinten ylös laittamisessa. "Mun pitää lähteä nyt, kun meen serkuille kylään", pikkuinen tyttö sanoi ja ojensi ohjat minulle kun lähti äitinsä autolle. Talutin Pellan karsinaan, riisuin varusteet ja rupesin harjailemaan tammaa. "Pella ei ollu ihan täysillä mukana tunneilla, joten olis kiva jos viittisit vaikka viedä sen kävelylenkille", Anne sanoi huikaten olantakaa kävellessään toimistoon. "Okei", huusin perään ja asetin riimun Pellan päähän. Kloksautin narun kiinni ja lähdin taluttamaan Pellaa maastoon pikkulenkille. Pella käveli kiltisti ja reippaasti edelläni, kun yritin pysyä tamman tahdissa. "Odotas hetki", sanoin tammalle pysäyttäessäni innokkaan ponin. Ponkaisin Pellan selkään ja sidoin riimunnarun toisenpään myös riimuun. "Onneksi pidän lähes kokoajan kypärää päässä tallilla", virnistin ja kiristin kypärää. Annoin Pellan mennä taas käyntiä. Päätin ottaa hieman ravia ja nappasin harjasta kiinni, etten hölskyisi kuin perunasäkki. Vähän ajan kuluttua suoralla ajattelin ottaa hieman laukkaa, luotin Pellaan jo niin paljon. Vähän ajan kuluttua Pella kuitenkin ryösti helposti päänsä alas ja teki pari ilopukkia. En ollut varautunut pukkeihin ja lensin onneksi varmaan viimeiseen lumikasaan, joka ei ollut sulanut. Pella laukkasi vain poispäin, mutta käännähti pian ja laukkasi pukkilaukkaa minua päin. Sitten se teki äkkipysähdyksen ja jäi odottamaan minua. Naurahdin ja pudistelin lumia pois. Sitten ponkaisin takaisin selkään ja lähdimme kävelemään takaisin tallille. Kun talutin Pellaa karsinaan, Wear oli käytävällä harjaamassa Taigaa. "Oho, mitä teille kävi?", hän kysyi huomattuaan lumiset housuni ja vinksalla olevan kypärän. "Vein Pellan pikku lenkille, ja kun laukattiin niin Pella teki pari ilopukkia", hymyilin ja rapsutin Pellaa samalla kun harjailin sitä. "Okei, no me tästä lähdetäänkin maneesiin", Wear hymyili ja lähti Taigan kanssa maneesiin. Otin Pellan käytävälle, puhdistin karsinan ja vein sen takaisin karsinaan. Pian tuli aika lähteä kotiin, hyvästelin Pellan ja muut ponit samalla kun lähdin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 8, 2007 14:13:21 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 12, 2007 20:48:48 GMT 2
Keskiviikko 12. joulukuuta 2007, Joulun odottelua Kävelin bussipysäkiltä vihellellen Petteri Punakuonoa Pellan karsinalle saakka. "Hyvää aikaista joulua, mussukkani", sanoin Pellalle ja annoin tammalle pusun turvalle. "Minulla on sinulle jotakin täällä, mitäköhän..", jatkoin innostuneena ja kaivoin repusta mehevän, punaisen ja kookkaan omenan. Sekunnin murto-osassa Pella popsi omenan suihinsa tyytyväisenä ja rupesin koristelemaan karsinan edustaa. Myös muutkin hoitavat näyttivät olevaen samoissa puuhissa. Kaivoin repusta myös Rölli-suklaakalenterin ja ripustin sen karsinan oveen. "Hahaa, söin jo valmiiksi ensimmäiset 11 luukkua", virnistin Pellalle ja avasin 12. luukun. Se joutui oitis omenan kyytiläiseksi ja asettelin joulukuusen nauhaa. Ihastelimme Magnetin ja Wearin kanssa hoidokkiemme karsinoita. Otin Pellan sitten käytävälle ja rupesin siivoamaan papanoita. Heitin talikolla papanat kottikärryihin ja kippasin ne lantalaan. Päästin Pellan takaisin karsinaan, ja rupesin harjaamaan tammaa. Hoitajan velvollisuudet tältä päivältä oli tehty, kello oli nimittäin jo kahdeksan, pääsin vasta viideltä tallille. Moikkasin muille ja katosin takaisin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 14, 2007 19:00:23 GMT 2
Perjantai 14. joulukuuta 2007, Esteitä Laitoin evääni jääkaappiin ja ahtauduin muiden sekaan sohvalle. Pian ponit täytyisi satuloida ja viedä talutustunnille. "Katsokaa kuinka hienon kuvan sain Mankista eilen!" Heidie sanoi esitellessään kehystettyä kuvaa, jossa Manki poseerasi tarhassa arabimaisine piirteineen häntä kaarella. "Oi kuinka upea", huokailimme ja rupesimme keskustelemaan suu käyden jostakin turhan päiväisistä asioista. "Hei tytöt, siellä ne pienet on odotellut jo jonkin aikaa alhaalla", Anne sanoi ilmestyessään ovelle. "Hups!" kauhistuimme kaikki ja ryntäsimme joukolla pistämään hoidokkeja valmiiksi. Pikkuiset olivat hieman säikähtäneen näköisiä joukkoryntäyksestämme ja seisoivat tatteina vieressä. Saimme onneksi hujauksessa ponit valmiiksi ja kiinnitin riimunnarun toiseen kuolainrenkaaseen ja ojensin pienelle tytölle ohjat. Lähdimme taluttamaan Pellaa kentälle, koska ei ollut liukasta vaan kuivaa ja kylmää. Säädin jalustimet lähes niin pieniksi kuin ne menivät, pukkasin ratsastajan selkään ja lähdin taluttamaan Pellaa uralle. Pellan lisäksi tunnilla oli Pampula, Pikku, Taiga ja Humu varustettuna hieman vanhemmalla ja isommalla ratsastajalla. Lopputunti sujui helposti, mitä nyt Pampula teki ravissa ilopukin, mutta Magnet sai tamman rauhoittumaan. Ratsastajat valuivat pois selästä kun talutimme ponit kaarteeseen keskelle ja taputtelivat, halailivat ja suukottelivat poneja. Lähdimme taluttamaan poneja takaisin talliin. En riisunut Pellalta varusteita vaan irrotin riimunnarun ja puin päähäni kypärän. Sitten vein Pellaa maneesille. Tamma oli jo ehtinyt tavallaan verrytellä paljon, joten otin heti ravia ja pikku hiljaa laukkaa. Kyllä lensi hiki minulta, kun laukkasimme Pellan kanssa pari kierrosta rauhallista kevyttä laukkaa, koska täytyi samalla hillitä ja samalla yrittää olla heilumatta kuin perunasäkki kevyessä istunnassa.. Sitten otin harjoitusravin kautta käyntiä ja annoin pitkät ohjat vähäksi aikaa. Otin taas laukkaa ja ratsastin 60 cm ristikolle. Pella ei ollut vielä oikein perillä asiasta ja teki kunnon hissihypyn. Meinasin lentää satulasta, mutta onneksi pysyttiin selässä. Tein tällä kertaa ison ympyrän ennen estettä ja pyysin todella hellästi hyppyä. Nyt Pella hyppäsi taas niinkuin normaalisti. Otin mukaan pikkuhiljaa aina yhden esteen ja lopuksi hyppäsin yksittäisenä 70 cm pystyn. Pella ylitti esteen hienosti, otin loppuravit ja sitten käyntiä. Ratsastuksen jälkeen riisuin varusteet ja avasin joulukalenterin 14. luukun. Pella mutusti pienen suklaanpalasen tyytyväisenä ja lähdin mutustamaan eväitä. Tallilla riitti hommaa vielä kolmeksi tunniksi ja lähdin kotiin sen jälkeen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 15, 2007 11:37:25 GMT 2
Lauantai 15. joulukuuta 2007, Ei lunta Meinasin jo menettää toivon lumen suhteen, koska noustessani sängystä ei pihalta löytynyt isoja lumikinoksia. Ruoho oli vain jäätynyt inhottavasti ja ikkunat huurtuneet. Kävelin bussipysäkille ja luonnollisesti nakkasin itseni seuraavan bussin kyytiin ja jättäydyin tallin lähellä olevalle pysäkille. Hain heti Pellan tarhasta ja vein tamman karsinaan. Aloitin harjaamisen ja annoin Pellalle porkkanan. Harjasin Pellan ja vilkaisin kelloa. Pian alkaisi ratsastustunti ja kävin katsomassa tuntilistaa. Pella menisi kahdella tunnilla, joten minun ei tarvitsisi ratsastaa sitä. Pian rupesin satuloimaan Pellaa ja odotin ratsastajaa. Pian ratsastaja saapui ja lähti tunnille. Hain talikon ja rupesin siivoamaan karsinaa, olipas se likainen vaikka Pella ehti olla siellä sotkemassa vain pari tuntia. Tarkistin vielä, että kaikilla on vettä. Sitten kannoin tarhoihin myös kuumaa vettä jäätyneen veden päälle, että se sulaisi. Menin oleskeluhuoneeseen, söin eväät ja juttelin muiden kanssa kun odottelin, että Pellan tunnit olisivat loppu. Kun tunnit olivat loppu, riisuin varusteet harjasin uudestaan ja jäin vähän aikaa lellimään Pellaa. Sitten täytyikin lähteä. (:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 16, 2007 9:52:22 GMT 2
Sunnuntai 16. joulukuuta 2007, Mutainen näky Reippailin kohti tallia kurasäällä. Aamulla ei ollut paljoa pakkasta, sen sijaan todella vetistä ja inhottavaa oli. Kaikesta huolimatta suuntasin ensin tarhaan. "Voi Pella", sanoin pettyneenä kun Pella kömpi pienen kummun takaa ruskeana ja paakkuisena aina niin kiiltävän harmaan sijasta. Kloksautin riimunnarun paikoilleen ja lähdin taluttamaan heti kohti pesuboxia. Pella kuopaisi kun kiinnitin sen pesuboxiin, eikä näyttänyt muutenkaan viihtyvän siinä. Kun otin vesiletkun esiin niin siitä vasta riehuminen alkoi."Pella, NYT loppu!" murahdin ja tamma lopetti vikuroinnin oitis ja kuopaisi vain välillä lattiaa kun mutavettä valui viemäriin. Otin vielä hikiviilalla paakkuja pois ja rupesin kuivaamaan. Kun Pella oli lähes kuiva, päästin tamman karsinaan. "Auta armias jos piehtaroit sen märän turkkis kanssa tossa turpeessa", sanoin Pellalle kun taputin sitä kaulalle ja lähdin yläkertaan. Asetin eväät jääkaappiin, lysähdin sohvalle ja luin Hevoshullua. "Onpa tylsää olla yksin", mutisin itsekseni ja odottelin, että joku muu saapuisi sunnuntai aamuna tallille, paitsi tietenkin Anne. Pian tulikin onneksi Anne, Wear, Magnet ja Maikku. Juttelimme monta minuuttia, kunnes päätin käydä katsomassa, että onko Pella kuiva. Pella oli jo sopivan kuiva, eikä ollut onneksi ruvennut piehtaroimaan ja avasin palkkioksi joulukalenterin 16. luukun. Rupesin harjaamaan Pellaa ja satuloimaan, koska Pella ei mennyt tunnille. Lähdin taluttamaan tammaa kentälle, joka oli märkä, mutta ei liukas. Nousin selkään ja annoin Pellan mennä alkukäyntejä. Vähän ajan kuluttua otin ohjat ja annoin Pellan mennä oikein reipasta lisättyä käyntiä ja tein paljon voltteja. Pikku hiljaa otin harjoitusravin kautta kevyttä ravia ja jatkoin samaa. Nyt ratsastelin vähän maapuomien yli ja yritin saada Pellan kolauttamatta jalkojaan puomeihin. Hyvinhän se onnistui ja otin hetken kuluttua laukkaa. Laukkailin hieman ja ratsastin keskiympyrällä. Otin loppukäynnit pitkän ravin jälkeen ja taputin Pellaa kaulalle. Ajattelin mennä loppukäynnit maastossa joten ratsastin Pellan kohti metsää. Tamma käveli rauhallisesti metsässä ja pian käännyimmekin tallille. Riisuin varusteet, harjasin ja vein takaisin laitumelle koska kello oli vasta 15:00. Menin yläkertaan syömään eväitä ja rupesin tekemään talliaskareita esim. karsinoiden siivoaminen ja käytävien lakaisu. Sitten menin taas yläkertaan juttelemaan ja lukemaan lehtiä. Illan hämärtyessä haimme ponit sisälle ja lähdimme kotiin annettuamme iltakaurat.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 17, 2007 15:46:16 GMT 2
Maanantai 17. joulukuuta 2007, Pullapellapuppeli Plääh, koulupäivä. Mutta viimeinen viikko starttasi koulussa ennen joululomaa ja viikon päästä on jo jouluaatto! Kävelin bussipysäkiltä tallille normaaliin tapaan ja ryntäsin heti hakemaan Pellaa tarhasta. Pella siellä huvitteli Taigan kanssa, tammat ravasivat harjat hulmuten kohti porttia. Kloksautin Pellan riimunnarun kiinni ja Taiga oli lähdössä mukaan. "Hops, sinä jäät tänne. Kyllä se Wear sieltä tulee", sanoin toiselle tammalle ja pistin portin kiinni. Taiga seurasi meitä aidan takaa minkä pystyi ja lähti sitten villisti pukkien saattelemana kauemmaksi, sieltä vähän aikaa hirnuen perään. Kiinnitin Pellan pesuboxiin, jälleen kerran koska tamma oli ollut ahkera sotkemisessa. Ruiskutin vedellä mudat pois ja tällä kertaa Pella ei temppuillut yhtään, päinvastoin seisoi korvat hörössä paikoillaan. Ehkäpä se oli pelkkää testailua silloin eilen. Kuivasin jalkoja pesun jälkeen ja talutin tamman karsinaan. Lähdin lampsimaan sitten yläkertaan. Siellä oli melko hiljaista, ainoastaan hevosten hirnunta ja pauke kuului alhaalta välillä. Kävin heti käsiksi eväisiin, koska ruoka koulussa ei maistunut. Popsin siinä mehevää leipääni ja katselin ulos ikkunasta. Vähän ajan kuluttua kuulin kun Magnet talutti Humua sisään Wear ja Taiga perässä. Pian he tulivatkin ylös ja tuttuun tapaan jutustelimme. Hetken kuluttua lähdin rymistelemään alas. Vilkaisin tuntilistaa ja Pella menisi tänään kahdella tunnilla. Ensimmäinen tunti alkaisi kymmenen minuutin kuluttua joten rupesin varustamaan Pellaa. Satulointi sujui ongelmitta ja odottelin ratsastajaa. Ratsastaja saapuikin melkein heti sen jälkeen ja luovutin Pellan ohjat hälle. Ratsastaja lähti taluttamaan Pellaa maneesiin ja jäin katsomaan haikeana perään, kunnes rupesin siivoamaan karsinaa. Kärräsin lannat lantalaan ja rupesin lakaisemaan tallin lattioita. Hetken kuluttua menin maneesin katsomoon seuraamaan Pellan ensimmäistä tuntia. Kun Pellan ensimmäinen tunti loppui, lähdin takaisin talliin. Kaivoin tamman harjat esiin ja päätin puhdistaa ne. Puhdistettuani harjat minulle tuli taas tylsää. Odottelin innolla Pellan takaisin saapumista, jotta pääsisin käsiksi tamman varusteisiin, ne olivat ehtineet jo likaantua aika paljon. Pian kuuluikin monen pikkuisen kavion kopse ja ryntäsin oitis Pellan luokse. Pellan ratsastaja taputti kaulalle ja laittoi omenan tamman ruokakuppiin ja lähti. Vedin Pellan pään vähäksi aikaa pois kupista ja riisuin suitset ja satulan. Asetin satulan karsinan oven päälle ja rupesin puunaamaan suitsia ja kuolaimia. Kun kuolaimet olivat putsattu, vein ne satulahuoneeseen. Otin satulan ja Pella työnsi päänsä uteliaana oven ylitse kun hinkkasin satulaa puhtaaksi. "Niin, tuleeko Pullapellapuppelin satula hienoksi?" lässytin Pellalle joka samalla sekunilla vetäisi päänsä takaisin karsinan sisälle. Satulan puhdistettua vein senkin varustehuoneeseen. Kävin hakemassa vasta pestyt harjat ja rupesin harjailemaan Pellaa. Kun työt oli tehty, oli aika lähteä kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2007 15:06:31 GMT 2
Torstai 20.12. joulukuuta 2007, Tuiki tavallinen tallipäivä Jes, pian olisi jouluaatto ja huomenna jaettaisiin välitokarit, sekä tietysti joululoma. Tanssahtelin iloisesti tallin ovelle ja kiskaisin sen auki. Kävelin Pellan karsinalle ja arvasin oikein, että Pella oli sisällä. Sitten heitin reppuni yläkertaan ja vilkaisin tuntilistaa. Pellan nimeä ei lukenut listassa, joten rupesin heti harjaamaan tammaa, että ehtisin maneesissa ratsastamaan ennen tuntia. Harjauksen jälkeen hain varusteet ja rupesin laittamaan niitä Pellalle. Sitten talutin tyttösen maneesiin. Pukkasin itseni selkään ja annoin Pellan kävellä. Kun kymmenisen minuuttia oli kulunut, otin ohjat ja ravia. Pella ei mennyt tällä kertaa reippaasti, kuten aina joten jouduin hieman napauttelemaan raipalla muistutukseksi. Useiden volttien ja suunnanvaihdon jälkeen otin laukkaa. Nyt Pella ei ollut yhtään laiska, päin vastoin. Jouduin olemaan ohjat korvissa, jotta Pella ei ryöstäisi. Hetken kuluttua tamma kuitenkin rauhoittui ja otin käyntiä. Sitten taas keräsin ohjia ja nostin käynnistä laukan. Suuntasin 60 cm ristikolle ja hyppäsin sen yli. Pella pursui täynnä intoa ja toistin samaa kolme kertaa. Sitten pyysin tallityttöjä korjaamaan sen pystyksi ja jatkoin samaa rataa. Pella tuntui hyvältä ja pyysin heitä korottamaan sen 10 centillä. Pella hyppäsi taas kepeästi yli. Minun teki mieli korottaa vielä, mutta en koittaisi Pellan ennätystä ennenkuin Anne antaisi luvan. Otin hetken kuluttua ravia ja sitten käyntiä. Ehdin antaa Pellan mennä loppukäyntejä vain kaksi minuuttia, kun maneesin ovesta tulvi pieniä ratsastajia. Ratsastin maneesista ulos ja pahoittelin Annelle ja vähän aikaa ratsastelin käyntiä tallipihalla. Sittten tulin pois selästä ja vein Pellan sisään. Riisuin varusteet, lellin Pellaa ja jouduin lähtemään pois karsinan siivouksen jälkeen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 21, 2007 20:03:34 GMT 2
Perjantai 21.12. joulukuuta 2007, Pizza Perjantai Kyllä hymy ulottui korviin kun sain käsiin todistuksen. Pelkkiä kymppejä, ysejä ja kaseja. "Tästä kyllä revitään euro jos useampi", virnistin ajatellen vanhempiani ja sainkin kivasti ylimääräistä heiltä. Kävin oitis ostamassa Pellalle uuden satulahuovan, vaikka olihan tammuskalla jo ihan hyvä, mutta tämäpä oli aivan erikoinen: se oli vaaleanpunainen snoopykuvioitu! Hyppelin hilpeästi bussista tallin ovelle ja vein kamat yläkertaan. Sitten hain Pellan. Pella ravasi ylpeästi lennokkain askelin yrittäen vetää kaula kaarella. Repsahdin hieman Pellan yritykselle ja tämä katseli hölmistyneenä kun nappasin riimusta kiinni ja talutin sisälle. Hain heti uuden satulahuovan ja Pella vain tuijotti sitä hetken ja palasi takaisin askareisiin. "Pah, kyllä sä vielä mua kiität", virnistin tammalle ja rupesin harjaamaan. ´
jatkuu
|
|
|
Post by Summer on Jan 29, 2008 19:38:52 GMT 2
29.1.2008- ensimmäinen hoitokerta
Lunta sateli hiljalleen maahan. Kiristin kaulaliinaani ja nostin takkini kaulusta. Kyllä oli hyvä, että laitoin kaulaliinan kaulaani, sillä pakkanen nipisteli inhottavasti poskia.
Katsoin kauemmas eteeni. Edessä häämötti puiden oksien takaa tallirakennus. Kävelin reippaasti eteen päin ja näin kyltin tien laidassa; VIRTUAALITALLI SEPPELE->. Olin siis tulossa aivan oikeaan suuntaan.
Aloin kävellä reippaammin, sillä halu päästä katsomaan uutta hoitohevosta lisääntyi, lisääntymistään. Lumihiutaleetkin kasvoivat jo suuremmiksi.
Avasin tallin suuren ja painavan oven ja astuin sisälle. Nenäni valtasi ihana hevosten tuoksu. Näin jonkun mukavan oloisen tytön ponin karsinassa ja kävelin karsinan luo: -Hei, olen Summer. Osaisitko neuvoa, missä Pellan karsina on? Olen nimittäin uusi täällä, sanoin varovasti. -Ai, hei. Olen Ella ja tämä ponin pallero on Manki. Ja Pellan karsina on tästä vähän eteen päin. Tule mukaani, niin näytän, hän vastasi. Tyttö ohjasi minut Pellan karsinan luo. -Kiitos, sanoin ja tyttö lähti jatkamaan Mankin hoitamista.
Avasin karsinan oven raolleen ja maskutin hiukan. Pörröinen poni kääntää päätän minua kohti ja hörähtää. -Hei, Pella. Olen uusi hoitajasi, sanoin ja ojensin kättä Pellaa, kohti, jotta se saisi haistella kättäni. Pella tulikin rokeasti luokseni ja noulaisia lämpimällä kielellään kättäni. -Voi sinua hassua, sanoin ja otin riimunarun koukusta. Kiinnitin Pellan karsinaan ja hain sen harjat. Aloin harjata Pellaa. Harjasin ensin sen päätä. Sen jälkeen putsasin jokaisen kavion, vaikka Pella tökkikin minua päällään, ihan leikillään vain. Sitten otin kumisuan ja pyörivin liikein harjasin sen selkää ja vatsaa. Selvin myös käsin Pellan tuuhean harjan ja hännän.
-Tänään en vielä ratsasta sinua, kun haluan ensin vähän sinusta jotain ensi vaikutelmaa, sanoin ja silitin Pellan turpaa. Irrotin Pellan vapaaksi ja vein harjat pois.
Vatsani alkoi kurnia ja oli pakko mennä syömään eväät. Menin hoitajien huoneeseen ja kaivoin repustani eväsrasian. Olin tehnyt itselleni kinkkuvoileivän ja mansikka mehua. Kun olin saanut evääni melkein kokonaan syötyä, tuli joku hoitajienhuoneeseen. -Hei, olen Virtuaalitalli Seppeleen omistaja, Anne, hän tervehti.- Sinä olet kai Pellan uusi hoitaja, Summer? -Joo, olen, vastasin hiukan ujosti. Anne lähti pois ja minunkin olisi aika lähteä kotiin. Menin sanomaan heipat Pellalle ja lähdin kävelemään kotiin päin.
|
|
|
Post by Fiia on Feb 8, 2008 20:13:48 GMT 2
Perjantai 8.2.08, Pakkasen- ja poninpuraisemia Lumihiutaleet tanssivat ympärilläni villisti, tuuli puhkui ja ärisi. Ilta oli jo pimenevään päin. Raollaan olevien silmäluomieni lomasta näin kutsuvat tallin valot ja sitten, kuulin tutun hirnahduksen: olin selvästi tulossa oikeaan paikkaan. Vedin tallin oven varoen auki ja astuin sisään Seppeleeseen.
Talli oli hyvin kodikas ja tallimaisen sotkuinen: heinänkorsia joka puolella, purua käytävällä, varusteet siististi mutta silti vähän sikin sokin. Muutama hoitaja harjaili hevosia, joku, jonka oletin Anneksi, jakoi heinää karsinoihin. "Sinä olet varmaankin Fiia", kuulin iloisen äänen tervehdivän takanani. Käännyin, hymyilin ja nyökkäsin. "Anne on kertonut, että uusi hoitaja on tulossa! Voin näyttää Pellan sinulle, mutta sitten jätän sinut selviytymään yksikseni, minun pitää käydä ratsastamassa oma hoitohevoseni." Seurasin pirteää tyttöä tarhoille. Tunnistin heti pienen, harmaan russiponin lumisesta maasta. "Tuossa on sen riimunnaru", toistaiseksi vielä nimetön tyttö neuvoi, toivotti onnea ja lähti tuulispäänä takaisin tallille, jättäen minut ja uuden hoitoponini kahden.
Pella ravasi portille herkkujen toivossa. Vilkaisin silmiä: niistä saa aina selville, mikä kukin on hevosiaan. Pellan silmistä paistoi ilkikurisuus, uteliasuus ja myös lempeys. Tämä hiirakkoponi oli varmasti kokeillut jo kaikenlaista, mutta oli mukava huomata, että se oli kiinnostunut uudesta ihmisestäkin. Katsoin alas maahan, käännyin kylki poniin päin ja annoin sen itse tehdä tuttavuutta. Pella ojensi lumista turpaansa, hieroi ylähuultaan villapaitaani ja hamuili huulillaan superlämpöistä neulettani. Poni tökkäsi minua pirteänä kylkeen ja astui reilusti lähemmäs. Se oli valmis lähtemään talliin. Ojensin käteni tamman haisteltavaksi ja raaputin kevyesti sen otsaa. Samalla saatoin kiinnittää riimunvarren neidin riimuun. Maiskautin kevyesti ja lähdin taluttamaan Pellaa talliin. Tamma selkeästi tunsi oman paikkansa, eikä minun tarvinnut kysellä, vaikkakin pidin huolen, että minä astuin karsinaan etummaisena. Irrotin riimun ja laitoin sen nauruineen naulaan. Poni painoi heti päänsä heiniin eikä ollut enää suuremmin kiinnostunut minusta. Jätin sen ruokailemaan ja siirryin Annen seuraan, joka esitteli minulle tallin ja hevoset sekä muut yleiset tilat. "Voit kokeilla ratsastaa tänään, jos haluat, niin ensi kerralla pääset heti tositoimiin", hän lupasi tarjottuaan kahvit ja piparkakun.
Siirryin takaisin kylläisen ja levänneen Pellan karsinalle harjat kainalossani. Lumiseen poniin ei tehoa pehmein harja, sen olin oppinut jo pienenä. Niinpä tartuin kumisukaan ja hieroin koko ponin kauttaaltaan läpi, jonka jälkeen kävin kaikki kolkat perusharjalla läpi. Pella katseli minua ja loppuja heiniään vuorotellen. Juttelin ponille koko ajan ja etsin sen mielirapsutuspaikkaa. Puhdistettuani kaviot ja pään löysin sen: vatsa. Tamma nautti suunnattomasti, kun varoen raaputin sen mahaa. Tyytyväisenä hain satulan ja suitset. Pella palautti minut heti maan pinnalle: poni ojensi kaulaansa ja näykkäisi korvat luimussa minua kädestä kiristäessäni satulavyötä. Jähmetyin heti paikalleni ja matalalla äänellä toruin sitä. Sitten jatkoin vyön kiristämistä, eikä neiti enää yrittänyt temppuja. Suitsinta sujui hienosti. Talutin varustetun Pellan valoisaan maneesiin ja nousin keskihalkaisijalta selkään. Maneesissa oli muutama muukin hevonen treenamassa. Muuan komea suomenhevonen tanssahteli pitkin lävistäjää, toisaalla puoliveriratsu harjoitteli väistöjä. Pyysin reipasta käyntiä, ja Pella siirtyi heti tottelevaisesti liikkeelle. Ehdin hyvin totutella sen keinuvaan käyntiin, ennen kuin keräsin ohjat ja aloitin taivuttelun. Poni oli hyvin kuulias, taipui kauniisti ja yritti parhaansa. Volttien ja muutaman pysähdyksen jälkeen nostin ravin. Pellan satumaisen raviin tuudittautuminen olisi ollut helppoa, mutta sen sijaan aloitin työskentelemään samoilla tutuilla ympyröillä. Kun viimein päätin kokeilla laukkaa, olin hikinen, mutta tyytyväinen. Laukan poni nosti pienen ilopukin saattelemana. Laukkasimme rauhassa muutaman ison keskiympyrän. Loppuravien- ja käyntien jälkeen olin aivan satavarma siitä, että olin löytänyt unelmieni hoitoponin!
|
|
|
Post by Fiia on Feb 16, 2008 18:13:19 GMT 2
Lauantai 16.2.08, Estehyppelyä Hieman flunssaisenakin jaksoin tallille tulla, kun viimein tahto voitti kurkkukivun. Äitini kärräsi minut tallille, toivotti hyvää tallipäivää ja kaasutti pois jättäen minut köhimään tallipihalle. Painalsin heti pakkasesta sisään, jossa minua tervehti muutama iloinen 'moi' ja jokunen lämmin hörinä. Hymyilin muille hoitajille, heitin reppuni nurkkaan ja lähdin hakemaan Pellaa sisään toista kertaa elämässäni.
Pella seisoi keskellä tarhaansa tympääntynyt ilme naamallaan, eipä sekään ilmeisesti erityisemmin tykännyt pakkasesta ja tuulesta. Vihelsin sille reippaasti, mutta poni ei ollut kuulevinaankaan. Niinpä minun piti käydä itse hakemassa se. Pella oli leikkisällä tuulella eikä olisi antanut millään kiinni, mutta lopulta viekkaudella sain sen kiikkiin. Heti kun riimunvarsi oli kiinni, poni rauhoittui ja hörisi iloisesti. Nauroin ja talutin tamman lumista polkua pitkin karsinaansa.
Pella oli ilmeisesti piehtaroinut lumessa, sillä siihen oli tarttunut kerros lunta selälle ja kylkiin, kuin kevyt tomusokerikuorrutus. Lisäksi tamman jalat olivat kosteat ja jouhet aivan takussa. Minulle siis riitti hommaa! Aloitin kumisualla, koska sillä sai jää- ja lumikokkareet irtoilemaan. Pella rentiutui hieronnan aikana enkä meinannut saada sitä millään siirtymään toista puolta varten. Hyräilin vanhoja lastenlauluja työskennelläni ja aika kului kuin siivillä, ja poni puhdistui samaa tahtia. Hännän selvittäminen vei eniten aikaa, se kun piti selvittää lähes jouhi kerrallaan irrottamatta niitä. Lopuksi puhdistin kaviot ja kuivasin huolellisesti vuohiset. Harjauksen päätteksi Pella sai ison halauksen ja pusun turvalle.
Puhdistettuani harjat ja laitettua ne paikoilleen hain satulan ja suitset. Viime kerrasta viisastuneena tarkkailin tamman elekieltä ja kielsin heti, kun se yritti näykkäistä satulavyötä kiristäessä. Päinvastoin kehuin, kun kiristäminen onnistui ilman temppuilua. Lämmitetyt kuolaimet tamma otti pelleilyttä suuhunsa ja saikin siitä hyvästä kasan lepertelyä ja reippaan taputuksen kaulalle. Painoin vielä kypärän päähäni, ja sitten menoksi! Aloitin kentällä, mutta kylmä keli ajoi meidätkin maneesiin. Pella käveli reippaasti eteenpäin ja oli hyvin kuulolla. Aloitin pysähdyksillä ja peruutuksilla sekä kaarevilla teillä. Poni oli ihanan taipuisa ja pysähtyi hyvin tasajaloin, joskin peruutus vaati vähän työtä. Ravi oli taas ihanan tasaista ja varmaa. Verryttelyksi laukkasin myös muutaman ison ympyrän. Pella toimi herkillä avuilla, sen laukka oli helposti lisättävää ja sain sitä koottuakin muutaman asteen. Maneesin lävistäjällä oli muutama houkutteleva ristieste, joita päätin kokeilla. Ensimmäisen kerran Pella kielsi, mutta tuettuna hyppäsi ilmavaralla ja kauniisti. Kehuin ponia runsaasti ja tulin toisesta suunnasta pari kertaa. Pella tarvitsi aika paljon tukea pohkeesta, että hyppy onnistui, mutta kun kaikki meni nappiin, nautimme kummatkin.
Huolellisen loppuverryttelyn jälkeen vein Pellan takaisin karsinaan. Riisuin siltä varusteet, harjasin karvat suoraan ja pyyhin ja kuivasin jalat. Lopuksi levitin vielä ponin päälle ohuen loimen ja asetin Annen ohjeiden mukaan sen eteen tukon heinää. Tamma örähti tyytyväisenä ja kävi hanakasti iltaruoan kimppuun. Hymyilin sille ja annoin vielä hyvänyönpusun, ennen kuin minunkin piti lähteä kotiin iltapalalle.
|
|