|
Post by wear on Mar 12, 2008 19:52:51 GMT 2
12.03.08 keskiviikko Kävelin hiekkatietä kohti Seppelettä. Katulamput paloivat jo, ja ilta alkoi hämärtää. Mitähän tänään Taigan kanssa keksisin puuhailla? Enää en kerkeäisi ratsastamaan, eikä maastoonkaan viitsisi lähteä. Ehkä voisin kokeilla vähän aikaa juoksuttaa Taigaa… Pohdiskelin kiirehtiessäni tallipihan poikki kohti tallia. Tallissa kävikin vielä tuttu hyörinä. Hevosilta riisuttiin varusteita tunnin jäljiltä, niitä harjailtiin, ja tallissa kaikui iloinen puheensorina. Kävelin tallikäytävän poikki tervehtien iloisesti aina tutun naaman nähdessäni. Taigan karsinan kohdalla pysähdyin ja kurkkasin sisälle. – Päivää tyttönen. Huikkasin karsinassaan torkkuvalle Taigalle. Poni avasi uneliaana silmänsä, ja hörähti pehmeästi. Kävelin Taigan luokse muutamalla harppauksella, ja halasin saman tien ponia lämpimästi. – Mitäs mun tyttösen päivään kuuluu? Kyselin Taigalta ryhtyessäni näpertämään sen loimea auki. Taiga heilautti päätään jo pirteämpänä, ja töytäisi selkääni. Hymyillen painoin suukon pörröisen ponin poskelle. Kohta otin Taigan käytävälle, ja sidoin löysästi kiinni molemmin puolin. Tallissa alkoi taas olla ihan rauhallista, ratsastajien lähdettyä, ja hoitajienkin alkaessa tekemään lähtöä. Enää yksityisten hevosten puolelta kuului tasaista puhetta, varmaankin jostain Bertin karsinalta päin.. Harjasin Taigan ensin pölyharjalla läpi, ja siirryin sitten vähän kovempaan harjaan. Kovin likainen tamma ei tällä kertaa ollut, varmaankin joku oli sen jo hoitanut ennen tuntien alkua. Kuitenkin saatuani viimein Taigan takkuisen ja paksun talvikaran puhtaaksi, ja jotenkuten kiiltäväksikin, vein harjata takaisin paikoilleen, ja pujotin Taigalle suitset päähän. Nappasin vielä juoksutusliinan ja pitkän raipan mukaamme, ja sitten talutin Taigan maneesiin. Ensin käveltiin muutama kierros ihan käyntiä pitkin uraa, ja sitten siirsin Taigan ympyrälle, ja raviin. Innokkaasti eteenpäinpyrkivä Taiga nosti maiskuttaessani laukan, ja vasta hetken päästä tajusi pudottaa raville. Juoksutettuani Taigaa muutamia minuutteja ravissa molempiin suuntiin, laukkautin sitä hiukan. Taiga liikkui todella hyvin, joten lopetin juoksuttamisen heti laukkojen jälkeen. Taluttelin sitten Taigaa vielä jäähdyttelyksi hiukan, ja vein ponin sen jälkeen talliin. Harjasin Taigan tallissa vielä lävitse, heitin loimen selkään, ja rapsuttelin hetken. Sen jälkeen olikin aika sanoa Taigalle heipat ja lähteä kotiin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 14, 2008 9:15:46 GMT 2
14.03.08 perjantai Aamu valkeni vähän sumuisena ja utuisena. Aurinko ei paistanut, mutta siltikin ilma oli suhteellisen lämmin. Keinuin Taigan paljaalla selällä, ponin kävellessä pitkin hiekkatien reunaa rauhallisesti päätään riiputtaen. Taiga pärskähti muutaman kerran, ja korvat höröllä jatkoi sitten matkaansa. Annoin Taigan kävellä vielä vähän matkaa, kunnes siirsin sen levolliseen raviin. Taigan askeleet olivat ihanan pehmeät, ja olisin voinut vain nukahtaa ponin selkään. Annoinkin ohjien valua vielä pidemmiksi käsissäni, nojasin vähän taaksepäin, ja suljin silmäni. Tunsin kevyen tuulen kasvoillani Taigan taittaessa matkaa pehmeässä ravissa. Minulla oli ihanan rauhallinen olo. Ei ollut kiirettä minnekään. Saatoin vain istua siinä, Taigan pehmeällä selällä, silmät kiinni, ja nauttien. Luotin täysin Taigaan, ja tiesin ettei se tekisi mitään typerää, vaikka ohjat roikkuivatkin pitkinä sen kaulaa vasten. Kohta heräsin haaveistani, ja ohjasin Taigan puron ylitse kohti pientä metsäpolkua. Kevyellä loikalla Taiga ylitti pienesti solisevan puron, ja jatkoimme matkaa puron penkkaa ylös, ja seuraten puiden varjostamaa metsäpolkua kohti kesantopeltoa, jolla olin ajatellut sitten vähän laukatakin.
Kesantopellon tullessa näkyviin keräsin löysinä roikkuvia ohjia vähän käsiini. Taigakin nosti päätään innoissaan, ja siirtyi nopeampaan raviin. – Sooh. Ei vielä tyttönen. Sanoin pidätellen Taigaa. Vasta pellonreunalla annoin Taigan nostaa laukan. Taiga laukkasi tasaista tahtia pitkin pellon metsänpuoleista reunaa. Nojauduin eteenpäin, ja tartuin edessä liehuvaan mustaan harjaan toisella kädelläni. Annoin Taigan kiristää laukan tahtia vielä vähän nopeammaksi. Taiga vastasi kevyeeseen pohkeen puristukseen heti, ja pidensi askeltaan yhä. Kiisimme nyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Ilmavirta sai vedet valumaan silmistäni, ja ihana vapauden tunne nostatti hymyn huulilleni. Silitin Taigan kaulaa lähestyessämme metsänreunaa, ja ryhdyin sitten hiljentämään ratsuni menoa.
Kävelimme nyt hiekkatietä kohti Seppelettä. Taiga puhalsi vieläkin hiukan laukan jäljiltä, mutta liikkui silti energisesti. Ohitimme pienen, punaisen maatilan, jonka pelloilla laidunsi muutama lehmä ja lampaita. Taiga pysähtyi ihmettelemään noita kummillisen näköisiä pörröisiä otuksia, mutta jatkoi matkaansa maiskuttaessani sille rohkaisevasti.
Pian kävelimme Seppeleen pihaan. Kamu hörisi meille tarhastaan, tallista kuului muutama hirnahdus, ja kaikki tuntui ihanan kotoisalta. Laskeuduin alas Taigan selästä, ja talutin sen talliin. Anne kävelikin meitä vastaan tallikäytävällä, ja hymyili. – Olikos kiva lenkki? Tämä kysyi ryhtyessään putsaamaan Mankin karsinaa. – Arvaa vaan! Taiga oli ihan tosi kiva tänään, ja ilmakin on just sopiva maastolenkille! Hehkutin hymyillen Annelle, ja riisuen samalla Taigalta suitsia pois päästä. Anne hymyili minulle tietäväisenä, ja lähti sitten kiikuttamaan täyttä kottikärryllistä kohti lantalaa.
Vietyäni Taigan suitset paikoilleen varustehuoneeseen, palasin Taigan karsinalle, ja pujahdin ponin seuraksi sisäpuolelle. Kaivoin harjapakista kumisuan, ja rauhallisesti ryhdyin pyörittelemään sitä Taigan karvapeitteellä. Poni nautti silmät ummessa hieronnasta. Harjattuani Taigan karvan kiiltäväksi, hinkkasin vielä ponin jalat hienoiksi, ja harjasin piikki sualla ponin paksun hännänkin siistiksi. Sen jälkeen suin vielä varovasti Taigan pään puhtaaksi, ja jäin hetkeksi rapsuttelemaan Taigaa. – Voi kuule tyttö. Sulla ei taida olla aavistustakaan kuinka tärkeä sä olet… Puhelin hiljaisella äänellä Taigalle, ja painoin samalla pääni vasten ponin pehmoista kaulaa. Taiga haukotteli unisesti, ja kääntyi hellästi tuuppaisemaan olkaani. Muutama onnen kyynel valui poskelleni. Hautasin kasvoni Taigan paksuun harjaan, ja vedin Taigan tuttua tuoksua itseeni.
Pian talutin Taigaa kohti tarhoja. Poni tanssahteli vähän vierelläni, ja yritti innoissaan tyrkätä minut kumoon. Nauraen päästin Taigan irti tarhan portilla, saman tien poni laukkasi Pellan ja Humun luokse. Tammat haistelivat ensin toisensa läpi, ja ryhtyivät sitten leikkimään. Istuin aidalle seuraamaan hevosten leikkiä.
Huomaamattani Dreamer oli ilmestynyt vierelleni. – Suloisia nuo kolme. Tyttö huomautti, ja minä säpsähdin hereille ajatuksistani. – Niinhän ne on. Mumisin, ja Dreamer kääntyi minuun päin hymyillen. – Mennäänkö juomaan muutama mukillinen kuumaa kaakaota ja juoruilemaan sohvan nurkkaan? Dreamer ehdotti virnistellen. – Joo, mikä ettei. Virkoin, ja hymyilin Dreamerille. Kiipesin alas aidalta, ja lähdimme vieretysten kävelemään kohti tallia. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 16, 2008 11:42:01 GMT 2
16.03.08 Palmusunnuntai Lunta oli satanut yön aikana maahan ihan pikkuisen. Kevyt puuterilumi leijaili yhä alas taivaalta kävellessäni kohti Seppelettä.
Kävelin hiljaisen tallipihan poikki kohti tarhoja, ja kohta aukaisin tarhan portin, ja pujahdin sisäpuolelle. Taiga, Pella ja Humu seisoivat kauempana seuraten liikkeitäni. Tammat olivat kaikki vatsasta asti kuran peitossa, ja Humu oli käynyt jopa piehtaroimassa mutaliejussa! Kutsuin ponit luokseni, ja nappasin Taigan saman tien kiinni. Poni seurasi kiltisti perässäni taluttaessani sen ulos tarhan portista. Pella ja Humu jäivät surullisina hirnumaan kaverinsa perään, ja selvästi halusivatkin jo sisälle heiniensä ääreen.
Tallissa talutin Taigan suoraan pesukarsinaan, ja huuhdoin tamman jalat ja mahanalusen. Tyytyväisenä Taiga seisoi aloillaan lämpimän veden suihkutessa hiljaisella paineella sen jaloille. – Taiga on näköjään päässyt pesulle. Elli huikkasi hymyillen kävellessään ohi. – Jep. Päätin pestä tän nyt kun muuten en olis ikinä saanut tätä puhtaaksi. Vastasin, ja suljin hanan.
Kun olin kuivannut pyyhkeellä suurimmat vedet Taigan jaloista ja mahan alta, talutin ponin takaisin karsinaansa, ja puin viltin muruselle selkään. Taiga tuuppasi pehmeästi käsiäni, ja keskittyi sitten mutustelemaan heiniään.
Oleskeluhuoneeseen astuessani oli siellä suhteellisen hiljaista. Vain muutama hoitaja löhösi sohvalla. Laahustin vedenkeittimen luokse, ja napsautin sen päälle. Hain itselleni mukin kaapista, ja otin kaapista kaakaopurkin. Kun vesi oli valmis, kaadoin sitä mukiini, ja tiputin hiukan kaakaojauhetta päälle. Hörpin sitten kuuman kaakaon sohvan nurkassa istuen, ja ulos lumisateeseen tuijottaen. - Mitäs se wear täällä yksin istuskelee? Vierelleni sohvalle istahtanut Chao kysyi. – Mitäs tässä. Kunhan istuskelen. Oletkos ratsastamaan menossa? Kysyin, ja katsahdin hymyilevään Chaoon. – Voisin mennäkkin. Mutta ihan maastoon vaan rauhalliselle lenkille Amin kanssa. Kun on heppa päässyt vähän vähemmällä viime aikoina. Olisitko sä lähdössä Taiga-nakin kanssa mukaan? Chao ehdotti. – Nojoo, ehkä me voidaan tulla jos jaksetaan sun seuraa niin kauaa.. Ivailin, ja Chao nousi sohvalta ”järkyttyneenä”. – Jaahas. Että sellaista peliä! Tyttö dramatisoi, ja marssi oleskeluhuoneen ovelle. – Kahdenkymmenen minuutin päästä nähdään tossa pihalla. Chao vielä heitti virnistellen, ja hävisi sitten rappusiin. Minäkin kiikutin mukini tiskipöydälle, ja kiirehdin talliin.
Taiga oli jo syönyt kaikki heinänsä pujahtaessani harjakorin kanssa sen karsinaan. Poni hörähti hyväntuulisena alkaessani sukia sitä puhtaaksi. – Mitäs sanoisit näin palmusunnuntai kunniaksi, jos lähdettäisiin rauhalliselle maastolenkille? Ehdotin taskujani haistelevalle ponille. Taiga tuhisi vain tyytyväisenä rapsutellessani sitä kumisualla kaulalta. Harjattuani Taigan suhteellisen puhtaaksi, kipitin tallikäytävää pitkin Amin karsinalle. Chao harjaili vielä hevostaan siellä, mutta sanoi olevansa ihan pian valmis.
Muutamien suitsien ja vilttientäytteisen minuutin kuluttua istuimme ratsujemme selässä. Chao huojui hiukan Amin lähtiessä liikkeelle, ja minäkin olin tipahtaa Taigan loikatessa Amin perään. Ratsumme kävelivät vieretysten hiljaisessa metsässä. Niiden hengitys höyrysi pienessä pakkasessa. Olimme molemmat Chaon kanssa päättäneet jättää satulat talliin, ja heittäneet vain viltit ratsujemme selkiin. Chaon ja Amin menoa oli hauska seurata. Tyttö keinui Amin suurten askelten tahdissa, ja joutui tuon tuosta takertumaan ratsunsa harjaan pysyäkseen kyydissä. – Eikä. Tänään ei sitten laukata askeltakaan! Korkeintaan ravataan vähän, kun en mä pysy täällä selässä muuten… Tyttö protestoi ehdottaessani pienen tukin hyppäämistä. Nauroin Chaolle pehmeäaskelisen, ja tasaisen Taigan selästä.
Siirryimme leveällä peltotiellä raviin. Chao keikkui ratsunsa isossa ravissa, mutta näytti silti ihan nauttivan kyydistä. Hymyillen seurasin tytön iloista menoa, hänen kehottaessaan ratsuaan reippaampaan raviin. Taigakin näytti nauttivan lumen pöllytessä sen kavioista. Ponin ravi oli kevyttä ja minun oli helppo istua siinä. – Laukataanko? Chao ehdotti ravattuamme seuraavaan tienristeykseen. – Mikä ettei. Vastasin, ja ylitettyämme tien, nostimme laukan. Laukkasimme perätysten, Taiga etunenässä pitkin hiekkatien viertä. Kurkatessani taakseni näin vain Chaon hymyilevän ilmeen, ja Amin laukan tahdissa heiluvan pään. Hidastimme raviin laukattuamme jonkin matkaa maantien viertä. Chao hymyili onnellisena taputtaessaan suurta hevostaan, ja minäkin silitin Taigaa tyytyväisenä. Poni puhalsi kevyesti, ja korvat höröllä jatkoi reipasta ravia eteenpäin.
Palasimme Seppeleeseen melkein tunnin kuluttua lähdöstämme. Pysäytimme ratsumme tallin eteen, ja laskeuduimme alas. Taiga töytäisi hellästi olkaani nostaessani ohjia sen pään yli. – Te ootte aika suloinen pari kyllä. Chao huokaisi seuratessaan Taigan touhuja. Naurahdin tytön puheille, ja halasin Taigaa pehmeästi.
Tallissa riisuin Taigalta suitset, ja nostin viltin pois sen selästä. Harjailin Taigaa sitten jonkin aikaa, ja jätin ponin kohta mutustelemaan sille heittämiäni heiniä. Kiikutin suitset omille paikoilleen, ja laskostin viltin Taigan harjakorin päälle. Palasin sitten talliin, ja kävin vielä suukottamassa Taigaa, ennen kuin lähdin talsimaan kotiapäin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 18, 2008 19:38:14 GMT 2
18.03.08 tiistai Väsyneenä raahauduin sisälle talliin. Painava koululaukku roikkui olallani saaden ne särkemään, ja minun oli pakko hetkeksi päästä istumaan, etten pyörtyisi keskelle tallikäytävää. Niinpä laahauduin vielä oleskeluhuoneeseen asti, ja kaaduin sitten velttona sohvalle Xenin, Oonan ja Carkin väliin. – Taitaa meidän pikkuinen wear olla tänään jotenkin vähän väsynyt. Totesi Carkki virnistellen. Haukotellen nyökyttelin päätäni. – No olisit kyllä sinäkin, jos olisit ensin juossut kouluun luistinten ja täyteen ahdetun repun kanssa, ja sen jälkeen vielä luistellut liikuntatunnilla, ja myöhästynyt tallibussista. Vastasin nyrpeästi, ja melkein nukahdin saman tien.
Havahduin kuitenkin pian hereille Carkin tökkiessä minua sormellaan. – Herätys prinsessa ruusunen, Taiga pitäisi harjata ennen tuntien alkua. Se on aika törkeen likanen sitten… Carkki huomautti, ja auttoi minut ylös sohvan uumenista. Tallissa oli jo muutama hoitaja harjailemassa hoitohevosiaan. Minäkin pujahdin harjojen kanssa Taigan seuraksi. Poni tuli iloisesti höristen minua vastaan ovelle, mutta järkytyksekseni sain todeta ponin ihan järkyttävän likaiseksi! Mutaa oli suurina klimppeinä ponin lautasilla ja selässä, hiekkaa näytti olevan jopa ponin korvissa, eivätkä Taigan jalatkaan kovin kehuttavan näköisiä olleet. Väsyneesti huokaisten työnsin yli-innokkaan Taigan turvan kauemmas, ja tartuin kumisukaan.
Kun melkein tunnin kuluttua Taiga alkoi edes vähäsen näyttää taas ihan oikealta hevoselta, päätin jättää touhun myöhemmäksi, ja varustin Taigan seuraavalle tunnille. Innokkaana poni lähtikin ratsastajan matkaan, ja minä jäin talliin karsinaa siivoamaan. Kun Taiga lopulta tuli sisälle, jatkoin siitä mihin olin tunti sitten jäänyt. Tartuin taas kumisukaan, ja annoin karvan pöllytä. Viimein sain Taigan itseäni tyydyttävään kuntoon, ja enää nopea harjaus- ja tsadam, Taiga oli puhdas. Heitin ponille sitten loimen päälle, ja suukotin sitä nopeasti. – Nähdään taas. Huikkasin, ja hävisin tallinovesta ulos. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 20, 2008 19:32:18 GMT 2
20.03.08 torstai Kun ponit olivat aamusella suorittaneet totaalisen katoamistempun, ja vasta muutaman tunnin kuluttua löydetty metsän keskeltä laiduntamasta, olin minä muiden lähdettyä kotiin jäänyt hääräämään Taigan seuraksi. Poni oli uupunut laukkareissusta, ja riiputti nyt uupuneena päätään karsinassa. Halasin hellästi ponin pehmoista kaulaa. – Voi sua. Miten ihmeessä te pääsitte ensinnäkin karkuun tarhasta? Ja laukkasitte vielä niin pitkälle? Ei ihme että nyt väsyttää. Mumisin Taigalle, ja suukotin hellästi sen otsaa. Poni hörähti väsyneesti, ja tuuppasi aivan pienesti turvallaan kättäni. Hymyillen painoin vielä nopean suukon ponin turvalle, ja tartuin sitten pölyharjaan. Ryhdyin harjaamaan Taigan kuivuneen hien peittämää karvapeitettä pitkin vedoin. Poni seisoi aloillaan silmät ummessa, sekä että harjauksesta nauttien, että uupuneena silmiään lepuuttaen.
Harjailtuani, rapsuteltuani, ja leperreltyäni Taigalle yli tunnin, puin talliloimen ponille takaisin päälle, ja jätin sen nukkumaan karsinaansa. Kipitin itse toimistoon, jossa Anne istuikin syventyneenä joihinkin papereihin. –Taiga ei varmaan mene tänään tunnille, kun se on ihan poikki jo? Varmistin, vaikka tiesinkin jo Annen vastauksen. – Ei, ei sen tarvitse mennä. Hyvä olis jos sä viitsisit muutaman kierroksen taluttaa sitä tossa kentällä, ja vielä varmistaa ettei se onnu. Sitten se saakin nukkua väsymyksensä pois, ja huomenna laitetaan se sitten ihan tavallisesti hommiin. Anne selitti nostamatta katsettaan paperista. Inahdin jotain myöntymisen merkiksi, ja hävisin paikalta. Anne selvästikin halusi nyt olla rauhassa. Tallissa törmäsin melkein kottikärryjä työntelevään Jaakkoon. – Taiga vaikuttaa aika väsyneeltä niiden karkureissusta. Mies huomautti kurkistaessaan sisälle ponin karsinaan. Mumisin jotain vastaukseksi, ja kiirehdin oleskeluhuoneeseen.
Siellä olikin jo oikea hoitajien kokous meneillään, sillä ainakin puolet koko tallin hoitajista oli tuppautunut sisälle ahtaaseen huoneeseen. Minä tunkeuduin väkijoukon läpi kohti sohvia, joilla Carkki, Irene, Oona, Ros, ja Lilly makoilivat. Nämä moikkasivat minua iloisesti, ja syventyivät sitten puhumaan kaikkia tällä hetkellä puhuttavasta varsa-asiasta. – Blondilla on nyt tulossa kiima, et se astutetaan ihan nyt lähiaikoina. Ros kertoi, ja Carkki vitsaili Leevinkin ”alkavasta kiimasta” saaden kaikki nauramaan. Hetken rupateltuani muiden hoitajien kanssa palasin rappusia alas talliin. Taiga hörisi minulle kävellessäni sen karsinan oven eteen. – Mitäs sanoisit pienestä veryttely kävelystä tossa kentällä? Ehdotin ponille, avasin sen karsinan oven, ja pujautin riimun sille päähän. Talutin ponin sitten pihalle, ja suoraan kohti kenttää. Taiga käveli halukkaasti vierelläni, eikä vaikuttanut juuri varovan yhtäkään jalkaansa. Kävelin ensin muutaman kierroksen kenttää molempiin suuntiin, ja ravautin ponia vähän - ei merkkiäkään ontumisesta, joten talutin Taigan takaisin talliin. – No ontuiko se? Kysyi Taigan karsinalle ilmestynyt Anne. – Ei onneksi. Ravasi ihan tavallisesti enkä mä huomannut sen jaloissa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Sanoin, Anne nyökkäsi, ja hävisi sitten jonnekkin. Minä riisuin taigalta riimun pois päästä, ja rutistin ponia vielä hellästi, ennen kuin suljin sen karsinan oven, ja lähdin kotiin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 21, 2008 10:25:34 GMT 2
21.03.08 perjantai Aurinko paistoi korkealta taivaalta lämmittäen ihanasti hiukan palelevia poskiani. Oli täydellinen sää maastolenkille, kun näin pitkäperjantaina, ja ensimmäisenä lomapäivänä tallilla oli ihanan rauhallista ja hiljaista. Harjasin nyt Taigaa auringon säteissä kylpevällä pihalla. Poni nautti raikkaasta ulkoilmasta, ja seisoi täysin tyytyväisenä aloillaan kumi suan pyöriessä sen paksulla karvapeitteellä. – Eikös olisikin ihanaa lähteä nyt maastolenkille? Puhelin Taigalle huiskiessani kumisuan irrottamia likoja pois. Taiga heilautti päätään, ja kääntyi haistelemaan taas minua. – Oletpas sä tänään huomionkipeä. Naurahdin ponin tunkiessa päätään syliini. – Huomenta wear! Anne huikkasi kävellessään pihan poikki kohti tallia. – Sähän olet aikaisin jalkeilla, vaikka onkin lomaa. Mistä tämmöinen innostus? Anne kysäisi hymyillen. – Nyt on näin ihana ilma, ja enhän mä voi Taigaa yksin jättää. Vastasin virnistäen.
Harjattuani Taigan puhtaaksi taiteilin suitset sen päähän, ja painoin omaani kypärän. – Mennään sitten. Kehotin Taigaa, ja talutin sen vähän keskemmälle pihaa. Punnersin itseni Taigan selkään, ja ohjasin ponin maneesin takaa kaartavalle polulle. Halukkaasti Taiga käveli eteenpäin. Kiersimme käynnissä lyhyen metsäpolun, ja siirsin ponin raviin leveämmällä peltotiellä. Innostuneena Taiga yritti pukittaa, mutta luopui ajatuksesta napauttaessani raipalla kevyesti. Ravasimme lyhyen pätkän suoraa peltotietä, ja siirsin Taigan sitten takaisin käyntiin. Poni heilutti päätään innostuneena, ja käveli reippain askelin eteenpäin. Kevyt tuuli heilutti Taigan harjaa ponin kiivetessä loivaa mäkeä ylös. Pidin toisella kädellä kevyesti taigan harjasta kiinni, ja toisella ohjasin ponia. Nousin kevyeeseen istuntaan, ja annoin ohjien valua vähän pidemmiksi.
Laukkaamaan pääsimme vasta kesantopellolla. Pellon laidan lähestyessä alkoi Taiga tanssia ja pyöriä allani, ja sain tosissani komentaa saadakseni sen pysymään aloillaan. Kun annoin sitten ponille ohjaa, ja nojasin satulassa vähän eteenpäin, Taiga pinkaisi laukkaan. Kova tuuli sai vedet valumaan silmistäni, Taigan kiitäessä pitkin pellon reunaa. Poni näytti nauttivan täysin vauhdista. Sen pää oli korkealla, korvat hörössä, häntä liehui takana viirinä, ja takapää nousi ilmaan ponin pukittaessa innostuneena. Nauraen annoin Taigan nyt nauttia, ja istuin itsekin satulassa nauttien täysin rinnoin vauhdista.
Palasimme Seppeleeseen rauhallisessa käynnissä. Taiga oli yhä täynnä energiaa, ja poni tanssahteli laskeutuessani alaa sen selästä tallipihassa. Talutin Taigan suoraan ponitarhaan, jossa riisuin siltä suitset, ja päästin sen riehumaan Pellan kanssa. Ponit nauttivat ihanasta ilmasta varmaan ihan yhtä paljon kun minäkin, sillä ne näyttivät leikkivän ja juoksevan nyt vieläkin enemmän ja iloisemman näköisinä kuin ennen. Hymyillen kävelin suitsien kanssa talliin, ja kiikutin ne paikoilleen. Huusin vielä heipat Annelle, ja lähdin sitten kotiin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 23, 2008 15:07:57 GMT 2
23.03.08 sunnuntai - Pääsiäinen Juoksin lumista tietä kohti Seppelettä. Aurinko paistoi korkealta taivaalta, saaden lumen kimaltelemaan ihanan kirkkaana. Minä en juuri kerennyt sitä ihailemaan, sillä kova ikävä sai minut juoksemaan yhä lujempaan. Oli siitä ainakin muutamia päiviä vierähtänyt kun viimeksi sain nähdä Taigan, ja minun oli pakko myöntää ikävöiväni suloista palleroani todella. Tallipihan häämöttäessä edessäni oli minun aivan pakko pysähtyä haukkomaan henkeä. Kylkeenkin pisti, eli jatkoin matkaa kävellen. – Taiga? Huhuilin ponitarhan portille päästyäni. Pörröinen poni nosti päänsä ylös tarhan keskellä seisovasta heinäkasasta, ja poni hirnahti ilahtuneena. Hetken se oli kahden vaiheilla, ”jatkaakko syömistä, vai kiiruhtaa tervehtimään hoitajaa? Hmm.. ” Näin Taigan ilmeestä ponin pohtivan pienessä päässään vaihtoehtoja, mutta kohta se kuitenkin laski päänsä heiniin, nappasi ison tukun mukaansa, ja ravasi iloisesti heinää mutustellen luokseni. - Hei tyttönen, ja hyvää pääsiäsitä! Huikkasin ponille nauraen, ja suukotin Taigan pehmeää turpaa ponin selvästi ylpeillessä hyvällä keksinnöllään. – Mun pikku professori. Lepersin ponille, ja painoin vielä yhden suukon sen turvalle, ennen kuin Taiga ravasi takaisin heiniensä ääreen, ja minä kipitin talliin. - Hei wear! Huikkasi Dreamer astuessani talliin. Tämä harjaili juuri Bladea käytävällä, ja näytti varsin uupuneelta jo, Blade kun oli yltä päältä hiekassa. – Miten toi on saanut itsensä tohon kuntoon, kun ulkonahan on melkein kymmenen senttiä lunta, eikä hiekkaa missään? Huudahdin kummastuneena. – Anne päästi tän maneesiin vapaaksi, ja tämä neitihän kävi heti kieriskelemässä siellä. Dreamer totesi huvittuneena, ja taputti sitten tamman pölyävää kaulaa. Nyökkäsin tytölle, ja marssin sitten toimistoon, jossa Anne istuskeli selaillen jotain hevoslehteä. – Kappas, wear. Nainen tervehti hymyillen. – Ei sulla olis vähän aikaa, kun vesijohdot on taas jäässä, ja kaikki hevoset juotettava manuaalisesti? Anne kysyi virnistäen väsyneesti. – Joo, mikä ettei, jos mä saan sitten käydä Taigalla ratsastamassa. Sanoin, ja hymyilin Annelle. – Noh, jos tämän kerran.. Anne heitti nauraen, ja nousi tuoliltaan. Kaikkien hevosten juottaminen oli yllättävän työlästä. Sain juosta vesipisteen, ja tallin väliä kahta ämpäriä käsissäni raahaten ainakin sata kertaa, ja toiset sata kertaa raahasin uudet juotavat janoisille hevosille aittarakennukseen. Kun työ viimein oli tehty, istuin heinäpaalin päälle lepäämään. Annekin pyyhki hikeä otsaltaan, ja kiitti sitten minua avusta. – Nyt mä päästän sut paapomaan Taigan taas ihan pilalle. Nainen virnisti, ja hävisi sitten tallin ovesta ulos, kohti päärakennusta. Talsin tunnin kuluttua kohti ponitarhaa Fiian ja Dreamerin kanssa. Olimme saaneet Annelta käskyn ottaa hevoset sisälle, joten päätimme ryhtyä heti toimeen. Ponit oli helppo napata kiinni niiden ravatessa heti portille kuullessaan jonkun tulevan. Minä tartuin Taigan riimuun, Fiia nappasi Pellan kiinni, ja Dreamer tui avuksemme sieppaamalla energisen Humu-tytön narunpäähän. Talutimme hepat sitten talliin, riisuimme niiltä riimut, ja tarkistimme vielä haavojen varalle. Sitten lähtikin Fiia jo kotia päin, ja Dreamer ehdotti ratsastamaan menemistä. – Joo käy mulle. Kai me mennään sitten ihan maneesiin ratsastamaan, kun mä ainakin olen ollut nyt aika usein maastossa? Varmistin vielä, ennen kuin ryhtyisin hoitamaan Taigaa puhtaaksi. Onneksi Dreamerilla ei ollut mitään maneesissa ratsastamista vastaan, joten kohta hävisimme molemmat hoitohevosiemme karsinoihin. Dreamer tosin oli jo hoitanut Bladen, eli tämä vain rapsutteli ja leperteli hepalleen sillä välin kun minä ruokkosin Taigan karvapeitettä. - Tuntuuko muru ihanalta kun kutittava talvikarva irtoaa? Puhelin Taigalle pyöritellessäni kumisualla ponin karvaa. Taiga vastasi puhahtamalla pehmeästi, ja ummistamalla silmänsä. Kun poni oli hoidettu, aloin varustamaan sitä. Dreamerkin haki Bladen varusteet satulahuoneesta ja alkoi pukea niitä tammalle päälle. Taiga vähän kenkkuili kiristäessäni satulavyötä, mutta muuten poni seisoi mallikaasti paikoillaan suitsiessani sitä. Samaa ei oikein voinut sanoa Baldesta, ja pyöri ympäri karsinaansa kuin väkkyrä, eikä seisahtunut hetkeksikään. Vasta Dreamerin sidottua tamma huolellisesti kiinni sai tämä heitettyä satulan innokkaan tamman selkään, ja suitset pujotettua päähän. Kohta seisoimme molemmat pihalla satulavöitä kiristellen, jalustimia laskien, ja kypäröitä päihimme tunkien. Nousimme sitten ratsujemme selkiin, kumpikin omalla tyylikkäällä tyylillään. Dreamer nääs meinasi kupsahtaa kapean Bladen toiselta puolelta alas, ja minä olin kaatua pepulleni yrittäessäni hyppiä yhdellä jalalla eteenpäin kävelevän Taigan vierellä. Kun sitten lopulta istuimme molemmat ratsujemme selissä, ohjasimme ne ensin kentälle, jossa päätimme suorittaa alkuveryttelyt. Blade vaikutti varsin kuumalta ja innostuneelta alkaessamme ravata, Taigan taas ravatessa rauhallista vauhtia pitkin uraa. Nauroin Dreamerin turhille yrityksille saada kuumuva hevonen hallintaansa, ja vasta ravailtuamme melkein puolituntia lumisella kentällä ympäriinsä alkoi Baldekin asettua. Taiga taas kulki tässä vaiheessa jo siististi kuolaimella, hiukan kaulaansa kaartaen ja reippaasti ravaten. Laukata emme vielä kentällä uskaltaneet, sillä salakavala lumi peitti alleen liukkaat kohdat, ja laukkaaminen saattaisi olla vaarallista niin hevosille, kuin meillekkin. Niinpä kävelimme kohta maneesiin, ja laukkailimme siellä hetken. Bladekin alkoi laukan jälkeen taipua hienosti, ja Dreamer taas loisti ilosta saatuaan ratsunsa viimein kuuntelemaan apujaan. Taigallakin oli tänään erityisen ihanaa ratsastaa, kun poni kuunteli täydellisesti apuja, ja liikkui lähes pelkästä ajatuksesta haluttuun suuntaan. Loppuveyttelyjen jälkeen annoimme ratsujemme kävellä, ja minä taputin Taigaa iloisena. Tamma tosiaan oli kehittynyt nyt talven aikana aika paljonkin, ja olin iloinen ponin edistyksistä. – Vai ei muka vanha koira opi uusia temppuja? Kuiskasin Taigalle hymyillen. Poni heilautti päätään kuin kertoakseen olevansa samaa mieltä. Talliin palattuamme Taiga sai osakseen hemmottelua, rapsuttelua ja hyvää hoitoa. Poni sai nauttia kokonaisen tunnin kumisuan hieronnasta, ja toisen samanmoisen hellimisestä ja silittelystä. Viimein puin uniselle Taigalle loimen päälle, ja kävin vielä viimeisen kerran halaamassa ponia. – Sä olet mun rakas tyttönen. Lepersin ponille, ja painoin vielä hetkeksi poskeni vasten ponin pehmeää otsaa. Suikkasin suukon lopuksi Taigan turvalle, ja peruutin sitten ulos karsinasta. -wear&Taiga-tyttönen<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 26, 2008 16:18:39 GMT 2
26.03.08 keskiviikko Kiirehdin lumipyrystä sisälle lämpimään talliin, ja puistelin siellä suurimmat lumet pois. Oli vasta aika aikainen aamu, ja kun koulunkäynti ei oikein maistunut, päätin tulla Taigaa moikkaamaan. – Moro, wear. Mitäs sä täällä tähän aikaan teet? Anne kysyi huomatessaan minun seisovan märkänä tallin ovella. – Moi! Tulin vaan kattomaan että Taigalla on kaikki ok kun on tuo myrskykin ja kaikkee.. Vastasin. Jakkokin oli ilmestynyt paikalle. – Älä kuule narraa, tulit oikeasti mua kattomaan. Poika heitti leikillään, ja iski virnistäen silmää. Punastuin korviani myöten. – ööh.. mä tästä taidan mennä kaakaolle.. Mutisin posket punoittaen. – Mikäs sille tuli, eikö tyttö ymmärrä huumorin päälle? Kuulin Jaakon kysyvän Annelta kiirehtiessäni poispäin.
Kohta istuin yksinäni oleskeluhuoneessa kaakaota hörppien. Voi rähmä kun mun piti taas nolostua. Nyt ne varmaan luulee että mä oon pihkassa Jaakkoon. Ja kun en tosiaan ole.. Mietiskelin kuuman kaakaomukin lämmittäessä kohmeisia sormiani. Juotuani kaakaon palasin talliin. Anne ja Jaakko olivat onneksi jo hävinneet paikalta, ja minäkin pujahdin nopeasti Taigan karsinaan. Poni hörähti ilahtuneena minut tunnistaessaan. Painoin pääni vasten Taigan lämpöistä kaulaa, ja suukotin hellästi ponin otsaa. – Mitäs sanoisit jos lähdettäisiin vähän treenailemaan? Ehdotin ponille, joka tuuppasi pehmeästi käsiäni. Nappasin sitten harjan käteeni, ja puhdistin reippain liikkein Taigan selän satulan kohdalta, mahan alta, ja jaloista. Otin vielä sen jälkeen kaviot, ja ryhdyin sitten varustamaan Taigaa.
Pian talutin Taigan lumipyryn läpi maneesiin, jossa nousin ponin selkään. Xeni ja Jaakko harjoittelivat kevyttä ravia maneesin toisessa päässä. Xeni sentään uskaltaa jutella Jaakolle, vaikka hiljainen onkin. Mä en ikinä pystyisi opettamaan Jaakkoa… Mietin kerätessäni Taigan ohjia käsiini. Poni liikkui tänään energisesti ja reippain askelin eteenpäin. Alkuveryttelyjen jälkeen harjoittelin Taigan kanssa muutamien puomien avulla laukanvaihtoja, jotka poni suoritti suhteellisen hyvin, vaikkakin liioitteli joka kerta vaihdon hyppäämällä pitkälle eteen, ja venyttäen joka kerta askeliaan epämukavan pitkiksi vaihdon jälkeen. Kesken harjoituksen huomasin sivusilmällä, kun Cele loikkasi peloissaan maneesin seinän vierestä poispäin. Jaakolla oli vielä kovin huono tasapaino vasta-alkavana ratsastajana, joten tämä tippuikin suuressa kaaressa maahan tömähtäen ilkeästi. – Hui! Mitä tapahtui? Huusin Xenille ihmeissäni, ja pysäytin Taigan. Laskeuduin ketterästi alas Taigan selästä, ja viiletin maassa makaavan Jaakon luo. – Ootko kunnossa, Jaakko? Kysyin pojalta, joka päätään pidellen kohottautui ylemmäs. – Joo- Tai siis en.. Pää taisi saada aikamoisen tällin.. Jaakko mutisi. – Viedään sut tallille lepäilemään. Xeni ehdotti hiukan hermostuneena. Autoimme Jaakon yhdessä toimiston sohvalle. Taiga ja Cele seisoivat varusteet päällä karsinoissaan meidän hyöriessä huolestuneina Jaakon ympärillä. – Sut me kiikutetaan kyllä terveys asemalle. Raahaudutaanpas nyt autoon. Anne järjesti selitettyämme katkonaisesti epäonnisen tarinamme. – Tytöt, huolehditteko te sillä aikaa hepoista? Emme viivy kauaa. Anne kysyi, ja suostuimme ilman muuta pyyntöön.
- Eiköhän Jaakko selviä siitä. Perus aivotärähdys varmaan.. Xeni mutisi katsellessamme Annen punaisen henkilöauton katoamista tallipihasta. – Niin, eiköhän. Vastasin, ja hymyilin Xenille rohkaisevasti. Mäkin taisin päästä ujoudesta Jaakkoa kohtaan … Ainakin hetkeksi. Mietin harjaillessani Taigaa myöhemmin. Poni oli yhä varsin uteliaalla ja vilkkaalla tuulella. Taiga haisteli taskujani ja pyöri karsinassaan ympyrää. – Voi sua. Taidat olla vähän tyytymätön nyt olotilaasi, kun et edes tarhaan pääse. Puhelin ponille myötätuntoisesti sukiessani pölyharjalla sen paksua karvaa. Vielä viimeinen harjan veto Taigan kaulalle, suukko ponin lämpöiselle turvalle, ja lopuksi vielä loimi ponin päälle. Huikkasin sitten Taigalle heipat, ja kävelin Xenin seuraksi toimistoon odottelemaan Annen ja Jaakon paluuta. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 27, 2008 18:53:37 GMT 2
27.03.08 torstai - Hellittelyhetkiä Heti koulun loputtua kiirehdin Seppeleeseen. Taiga seisoskeli lumisessa tarhassaan tyytyväisenä, eikä eilisestä lumimyräkästä ollut enää jäljellä kuin suuret kinokset lunta. Muistelin hymyillen eilisen tapahtumia, ja ripeytin askeliani ponitarhan portin lähestyessä. Onneksi Jaakolle ei ollut pahemmin käynyt, lievä aivotärähdys vain, joka paranisi levolla. Tarhan portille päästyäni kutsuin Taigaa, ja kiipesin aidan ylitse toiselle puolelle. Taiga oli nähnyt tuloni jo kaukaa, ja ilkikurinen ilme kasvoillaan poni laukkasi luokseni, ja töytäisi minut melkein kumoon turvallaan. Hetken kompuroituani sain taas tasapainoni kuntoon, ja palasin Taigan luokse hymyillen. – Vai että tuollainen tervehdys tänään. Tuhahdin, ja nappasin leikilläni ponin silmille ulottuvasta etutukasta kiinni. Taiga ravisteli päätään harmissaan, ja saikin pian itsensä irti otteestani. Poni asteli sitten taas minua lähemmäs, ja kurkottui haistelemaan taskujani. – Okei, saat yhden sokeripalan, mutta ei sitten tänään enää muuta. Selitin Taigalle, kaivoin taskun pohjalle unohtuneen herkun, ja ojensin sen ahnaalle pikku possulleni. Nappasin sitten ponin riimusta kiinni, ja talutin sen portille, ja siitä ulos. Riimunarua en jaksanut tallista raahautua hakemaan, kun kävihän tämä näinkin. Taiga nimittäin käveli rauhallisena vierelläni kuljettaessani sitä kohti tallia.
Tallissa olimme törmätä kottikärryjä työntelevään Anneen. – Hei wear ja Taiga! Nainen huikkasi hymyillen, ja jatkoi sitten matkaansa. Taiga hörähti omistajalleen ystävällisesti, kuin vastaten tervehdykseen. Jatkoimme sitten matkaamme kohti Taigan karsinaa. Puolessa välissä tallikäytävää päästin Taigan riimuista irti, maiskautin, ja annoin Taigan itse tallustaa karsinaansa. Kävelin sitten sinne Taigan perässä, ja riisuin siltä riimun pois päästä. Luminen ja vähän märkäkin poni kiersi karsinassaan ympyrää heiniään etsien. – Voi sua, etkös sä ole vielä saanut heiniäsi? Kysäisin virnistellen ponilta, joka nyt hädissään kurkotteli Mankin karsinalle päin, jossa naapuri mussutti tyytyväisenä omia heiniään. Anne ilmestyi juuri sopivasti sisälle talliin. – Eikös Taiga vielä ole saanut päiväheiniään? Kysyin, ja Anne pudisti päätään. – Ei ole, kun se oli vielä silloin tarhassa kun heinät jaettiin. Nyökkäsin, ja kiirehdin hakemaan Taigalle sen heiniä.
Kun poni viimein mussutti tyytyväisenä heiniään, hain minä ponin harjat varustehuoneesta, palasin ponin karsinalle, ja ryhdyin sukimaan Taigan takkuista ja likaista karvaa puhtaaksi. Poni kääntyi aina välillä haistelemaan minua, kuin varmistaakseen, että olisin yhä siinä. Hymyilin ponin ystävälliselle ilmeelle sen pörröisen otsatukan alta pilkottavien ystävällisten silmien katsellessa minua. Painoin nopean suukon hienon tyttöni turvalle, ja laskin käteni suojelevasti ponin kaulalle. – Sä et tiedäkkään kuinka tärkeä olet mulla. Kuiskasin hiljaa, painoin pääni Taigan pehmoista harjaa vasten, ja annoin muutaman onnen kyyneleen valua poskelleni. Taiga kurkotti hiukan huolestuneen näköisenä haistelemaan minua, ja tuuppasi samalla hellästi samettisella turvallaan käsivarttani. Naurahtaen kiedoin käteni Taigan kaulan ympärille. Hellittelyhetken loputtua puin Taigalle rauhallisin ottein loimen päälle, kiinnitin soljet, ja halasin vielä hellästi Taigaa. – Nähdään taas. Huikkasin sitten ponille, suljin karsinan oven huolellisesti, ja hävisin kohta tallin ovesta ulos. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 30, 2008 13:22:52 GMT 2
30.03.08 sunnuntai – kevättä ilmassa Näin heti talliin astuttuani Taigan pörröisen pään, joka kurkotteli uteliaana karsinan puolioven yli. Ponin korvat olivat terhakkaasti hörössä, ja se yritti juuri kurkotella Mankin karsinaan päin. – Hei tyttö! Tervehdin Taigaa hymyillen. Vasta nyt poni huomasi minut, hörähti ilahtuneena, ja ryhtyi puskemaan päällään olkaani. – Mitäs mun tytölle kuuluu? Onkos sulla ollut yhtään ikävä? Lepersin ponille rapsutellessani sitä. – Kyllä sillä on taitanut olla sua vähän ikävä. Kuului takaani. Säpsähtäen käännyin, ja näin Annen virnistelevät kasvot. Lehahdin punaiseksi, ja käännyin taas Taigaan päin piilottaakseni punoittavana hehkuvat poskeni. – Kerkeäisitkö sä auttaa mua näiden päiväheinien jakamisessa, ja lattia lakaisussa? Anne kysyi. Tämä ei ollut selvästikään huomannut tulipunaisina hehkuvia kasvojani, tai sitten ei vaan kehdannut sanoa mitään. – Ei mulla taida olla muutakaan tekemistä. Vastasin, ja hymyilin varovasti Annelle. – Hyvä! Jakaisitkos sä tän vasemman puolen karsinoihin heinät, jos mä jaan näille lopuille? Anne ehdotti. Nyökkäsin, ja tartuin toimeen. Hevoset pyörivät ja potkivat karsinoidensa seiniä tyytymättöminä. Ne halusivat nyt heti heinänsä, eivätkä malttaneet odottaa hetkeäkään. Manki oli todella kiukkuisena, kun ei saanut ensimmäisenä heiniään. Se potki vihaisesti karsinansa takaseinää, ja kolisteli ovea. – Saat säkin, odota nyt edes hetki. Mutisin yrmeästi ponille, ja heitin sille heinät eteen. Kun lopulta kaikille oli jaettu heinät, ja lattiakin lakaistu, Anne kiitti avustani, ja hävisi toimistoon. Minä hipsutin hiljaa rappuset ylös oleskeluhuoneeseen. – Moi wear! Oona huikkasi heti astuessani sisälle. – Täällä onkin ollut aika hiljaista, kun ei kukaan oo näin sunnuntaisin vaivautunut tallille. Oona sanoi virnistäen. – Joo, eipä täällä kovin kovaa tungosta näy olevan. Vastasin, ja heittäydyin sohvalle makaamaan. – Mitäs sä ajattelit tänään Jambon kanssa tehdä? Kysyin villivarsa.lehteä selailevalta Oonalta. – mm.. En mä vielä oikein tiedä. Vois raahautua maneesiin koulua vääntämään - jos jaksais. Tyttö vastasi naurahtaen. – Entäs sä? Oona vielä kysyi. – Mä varmaan vaan harjailen Taigaa tänään, ja ehkä vois lähteä sellaselle lyhyelle taluttelulenkille maastoon. Vastasin. Juteltuani vielä hetken Oonan kanssa, päätimme kipittää tallin puolelle rakkaita hoitsujamme harjailemaan. Taiga olikin juuri sopivasti saanut ruokansa syötyä pujahtaessani sen karsinaan harjapakkia kantaen. Poni hörähti lempeästi painaessani suukon sen otsalle. – Nyt hoidetaan sut oikein siistiksi. Puhelin, ja kaivoin harjakorista kumisuan käteeni. Taiga nautti hoidosta silmät ummessa. Poni taisi jopa hetkeksi torkahtaa, sillä se heräsi säpsähtäen pujottaessani riimua sille päähän. – Huomenia vaan sullekkin! Naurahdin, ponin katsellessa minua hölmistyneenä. Lähdimme suunnistamaan pihasta maneesin taakse kiertävää polkua pitkin kohti hiekkatietä. Kuljimme ensin kapeaa metsäpolkua peltotielle, ja sieltä kesantopellon laitaa maastoesteiden ohitse. Taiga käveli koko matkan rauhallisena vierelläni, ja säpsähti vain kerran linnun lehahtaessa lentoon pusikosta. Aurinko paistoi korkealta taivaalta, linnut lauloivat, ja sora ratisi jalkojemme alla. Oli täydellinen kevätpäivä. Palasimme tallille virkeinä. Taiga pyörähti muutaman kerran lähestyessämme ponitarhaa, sillä se tiesi pääsevänsä kohta kavereidensa kanssa riehumaan. Pella ja Humu hirnuivat Taigalle ilahtuneina, ja innostunut poni oli talloa minut alleen. – Otas ihan rauhassa. Mumisin taigalle, ja tiukensin otetta narussa. Avasin nopeasti tarhan portin auki, ja pujahdin Taigan kanssa sisäpuolelle. Pella ja Humu kävelivät nopeasti luoksemme, ja haistelivat Taigaa tuttavallisesi. Napsautin Taigan riimusta narun irti, ja taputin ponia lautaselle. Taiga ponnahti eteenpäin, ja lähti pukitellen laukkaamaan Pellan ja Humun perään. Hymyillen seurasin tammojen leikkiä. Ne nauttivat täysin rinnoin aurinkoisesta kelistä, ja lähestyvän kesän lämmöstä. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Apr 1, 2008 17:54:04 GMT 2
1.04.08 tiistai Oli todella kaunis ilma, ja lämminkin oli. Aurinko porotti pilveettömältä taivaalta, eikä tuulenutlaan paljoa. Tarkenin vallan hyvin pelkässä ohuissa verkkareissani. Kävelin tallille päin ja tunsin hieman häpeää siitä, kun en ollut nähnyt Taigaa taas pitkään aikaa, mutta nyt vihdoin ja viimein pääsisin taas hoitamaan neitosta! - Toivottavasti tamma ei olisi suuttunut siitä kun en ollut päässyt hellimään sitä vähään aikaan… Mumisin itsekseni. Sutaisin nopeasti hiukseni ponin hännälle, ja siirryin sitten juoksuun lähestyessäni Seppeleen tallipihaa.
Hymyilin astuessani tallin lämpöön ja haistaessani niin tutun tuoksun. – Ai hei wear! Anne moikkasi läheisestä karsinasta. – Moi. Mä tunkeuduin taas pitkästä aikaa tänne Taigaa lellimään. Virnistin Annelle, ja kiiruhdin kohti Taigan karsinaa. – Taiga on sitten ulkona. Anne huikkasi, ja pian sen itsekin huomasin. Ponin karsina ammotti tyhjyyttään, mutta putsauksen se kylläkin kaipasi. Huokaisten hain talikon ja kottikärryt, ja ryhdyin putsaamaan Taigan karsinaa. Putsasin Taigan karsinan oikein huolellisesti. Käänsin ensin turpeen reunoilta asti ympäri, heitin sitten kikkarat, ja märän turpeen kottikärryihin, ja möyhensin vielä alusen tasaiseksi. Hain vielä hiukan puhdasta turvetta tilalle, ja tasoitin senkin karsinaan huolellisesti. Seuraavaksi putsasin Taigan juoma- ja ruokakupit, vaikkei ne sittenkään olleetkaan niin likaiset, mutta tulipahan nekin sitten putsattua kerrankin. Kun olin tehnyt työni, nappasin riimunarun mukaani, ja lähdin lampsimaan ponitarhalle.
Taiga nosti päänsä nähdessään minut, ja hirnahti. Hymähdin hymyillen ja pujahdin tarhaan sisälle. – Hei Taiga. Sori kun mä en nyt vähään aikaan olekaan sua käynyt katsomassa, mutta mulla on vaan ollut niin paljon kokeita ja muuta.. Selitin silittäen Taiga silkkistä turpaa. Taiga ummisti nauttien silmänsä, ja puski hellästi olkaani. Tarjosin Taigalle sitten porkkanan palasen, joka oli taskuuni jäänyt, pujotin riimun ponin päähän, ja lähdimme sitten kävelemään tallille päin.
Laitoin tallissa Taigan käytävälle kiinni, ja hain harjat sekä varusteet siihen. Otin kumisuan käteeni ja alkoi pyörittelemään sitä tamman karvapeitteellä oikein kunnolla, ja samalla puhelin ponille. - Että susta lähtee karvaa paljon! Puhahtelin. Sain harjata Taigaa reilun tunnin, ja samalla venyttelin sitä kevyesti. Harjasin sitten enää ponin pölyisen pään, otin kaviot, ja sitten olikin Taiga puhdas. – Nyt mun pitää lähteä. Nähdään taas tyttönen. Supatin Taigalle, painoin suukon ponin turvalle, ja suljin sen karsinan oven perässäni. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Apr 4, 2008 8:15:24 GMT 2
4.4.08 perjantai - kärryajelua Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, kevyt tuuli puhalsi vapaana heiluvia hiuksiani. Poljin tuttua hiekkatietä kohti Seppelettä. Kiireesti ponnistelin vielä viimeisen pienen ylämäen tallipihaan, jossa hiljensin menoa. Kamu hörisi tarhastaan tervehdyksen, johon muutama viereisessä tarhassakin yhtyi. Hymyillen huikkasin niillekin tervehdyksen, ja jatkoin pyörällä matkaani. Jätin pyöräni tallin nurkalle nojailemaan, ja kiirehdin itse sisälle talliin. Melkein kaikki karsinat olivat tyhjiä, lukuun ottamatta muutamaa boksia yksityisten hevosten puolella. Tartuin heti seinää vasten nojailevaan luutaan, ja aloin lakaista käytävälle jääneitä heinänkorsia, ja muita roskia pois. Siinä huitoessani oli Jaakko ilmestynyt viereeni. – Huomenia. Tämä tervehti minua virnistellen. Hiukan säpsähtäen käännyin ympäri, ja vastasin pienesti Jaakon ystävälliseen hymyyn. – Pitkästä aikaa suakin näkee. Mies puheli työntäessään kottikärryjään Humun karsinaan. – Joo.. No tässä on ollut aika moista koeruuhkaa. Hyvä että nyt pääsin edes hoitamaan... Puhahdin, ja jatkoin ponnekkaasti lattian lakaisemista. Jaakko vilkaisi minuun nopeasti. – Haluaisitko sä tulla auttamaan tarhaamisessa? Kun noi pojat, Bert ja Leevi pitäis hakea tuolta sisälle, ja Friida, Istel ja Blondi heittää tilalle… - Kyl mä voin tulla auttamaan. Vastasin nopeasti, ja hymyilin hiukan.
Kun olimme hakeneet hevoset sisälle, piti Jaakon ryhtyä korjaamaan jonkun tarhan aitoja, ja minä kipitin varustehuoneeseen. Tutkiskelin hetken Taigan varusteita. Niitä ei oltu pesty kyllä vähään aikaan, sen näki selvästi. Suitsia peitti ällöttävä muta- ja kuivunut hikikerros. Huokaisten tartuin sieneen, ja istuin penkille suitsia putsaamaan.
Pestyäni Taigan suitset, satulavyön ja satulan, lähdin viimein varustehuoneesta tyytyväisenä. Nyt taigan varusteet kiilsivät puhtauttaan! Tallikäytävällä näin Bladea varustavan Annen. – hei wear! Tämä huikkasi iloisesti. – Mä ajattelin lähteä Bladella pienelle ajelulle, lähetkö kaveriksi? Anne ehdotti. – Joo, tietty! vastasin innoissani, ja ryhdyin auttamaan Anne Bladen varustamisessa. Eihän minusta mitään apua valjaiden pukemisessa ollut, mutta ainakin yrtin parhaani.
Kun Blade sitten viimein seisoi pihalla kärryt perässään, puimme molemmat varmuuden vuoksi kypärät päähämme, ja hyppäsimme sitten kevyiden käryjen kyytiin. Anne ohjasti, ja minä istuin vieressä. - Noniin, sitten mentiin! Anne naurahti, ja maiskutti vähän. Blade siirtyi tottelevaisesti reippaaseen käyntiin. Lähdimme kävelemään kentän vierestä kaartavaa hiekkatietä pitkin. Blade vaikutti innostuneelta. Tamma yritti jokaisessa mutkassa siirtyä raviin, mutta totteli kuitenkin Annen tiukan otteen alla. – Mä en ole ikinä ennen ajanut kärryillä. Toi näyttääkin ihan hirveän vaikealta. Selitin Annelle, joka naurahti sanoilleni. – Ei tämä kovin vaikeaa ole. Anne sanoi, ja siirsi Bladen raviin. Teimme melkein tunnin lenkin maastossa, ja palasimme sitten Seppeleeseen. Blade oli vähän hikinen, mutta vieläkin varsin energinen. Laskeuduimme alas kärryiltä, jonka jälkeen Anne irrotti Bladen valjaista, ja talutti talliin pesulle. Minä suuntasin kulkuni sitten ponitarhalle. Portille päästyäni vihelsin muutaman kerran. Pella ja Taiga nostivat päitään uteliaina, ja lähtivät kumpikin ravaamaan kohti porttia. – Hei tytöt! Huikkasin niille, ja Taiga vastasi ilahtuneella hörähdyksellä. Nappasin Taigan saman tien kiinni, ja talutin sen talliin. Pella jäi surkeana valittamaan portille. – Mä tuon Taigan pian takaisin. Huikkasin Pellalle, joka yhä hirnui surkeana Taigan perään.
Tallissa talutin Taigan sen omaan karsinaan, otin riimun siltä päästä, ja ryhdyin saman tien sukimaan sitä kumisualla. Taigalla oli vielä vähän aamusta heiniä karsinassaan, joita se keskittyi mussuttamaan minun hieroessa sitä kumisualla. Ponista lähti aivan tuhottoman paljon karvaa! Muutaman minuutin jälkeen kumisuka oli aivan täynnä irtokarvoja, ja karsinan lattiakin lainehti niissä! Niinpä otin Taigan käytävälle harjattavaksi, jotta minun olisi sitten lopuksi helpompi kerätä irtokarvat pois. Taiga ei oikein tästä järjestelystä pitänyt, kun heinät jäivät karsinaa, ja se joutui käytävälle seisoskelemaan. Tyytymättömänä poni kuopi jaloillaan maata, ja pyöri hermostuneesti. – Rauhoituhan nyt! Komensin pyöriskelevää ponia, joka seisahtui kyllä hetkeksi, mutta jatkoi kohta taas pyörimistään. – Seiso! Komensin nyt topakammin, ja napautin ponia ryntäille. Taiga katsahti minuun tuimasti, mutta seisahtui nyt. – Hyvä tyttö. Kehuin ny ponia, ja kaivoin taskustani porkkanan sille. Taiga muutti heti mieltään, ja korvat hörössä se tuli hakemaan namin kädestäni. Sen jälkeen se puski ystävällisesti päällään olkaani, ja kutitteli samettiturvallaan käsiäni. Halasin ponia hellästi, ja painoin suukon sen turvalle. Kumisualla otettuani koko ponin, harjasin Taigan pölyharjalla, sekä juuriharjalla, jolla sain vähän kiiltoa Taigan karvaan. Niiden jälkeen otin vielä kaviot, ja harjasin lopuksi Taigan pään. Sitten poni olikin puhdas. – Nyt sä alat taas muistuttaa ihan oikeata ponia, eikö niin mussu? Lepersin ponille, joka nyt oli todella hyväntuulinen, saatuaan minulta muutamia nameja hyvästä käytöksestään. – Mutta nyt sä pääset takaisin Pellan luokse. Se varmaan odottaakin jo sua. Puhelin Taigalle, ja halaisin ponia vielä kevyesti. Pujotin sitten riimun Taigan päähän, ja talutin sen ulos tallista kohti tarhoja. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Apr 6, 2008 19:02:07 GMT 2
06.04.08 sunnuntai Päivä alkoi jo kääntyä iltaan, kun kävelin Seppeleen pihalle. Hevoset oli jo otettu sisälle iltaruokaa popsimaan, ja piha oli pelottavan hiljainen. Yleensä iloisesti raikuva puheensorinan ja naurun täyttämä pihamaa oli nyt pimeä ja kolkko. Hiukan hytisten kävelin sisälle valoisaan talliin.
Elli jakoi parhaillaan iltaheiniä minun astellessa sisälle. – Kappas, wear. Mitäs sinä täällä tähän aikaan teet? Nainen kysyi kummastellen. – Tulin hoitamaan Taigan. Vastasin nopeasti, ja suuntasin kulkuni suoraan hoitoponini karsinalle.
Vasta harjakorin kanssa sisään pujahdettuani, ja suljettuani karsinan oven perässäni, Taiga tunnisti minut, ja hörisi hyväntuulisesti. – No terve vaan sullekkin tyttö. Me ei ollakaan vähään aikaan nähty, vai mitä? Mumisin ponin korvaan, ja hautasin kasvoni mustaan, paksuun, ja takkuiseen harjaan. Poni kutitteli hellästi samettiturvallaan selkääni. Hetken päästä ryhdistäydyin, ja otin käteeni kumisuan, jota aloin pyöritellä Taigan pölyisellä karvapeitteellä. Poni nautiskeli hierovasta liikkeestä, ja nappasi vain välillä hiukan heiniä suuhunsa. Kumisuan jälkeen harjasin koko ponin lävitse vielä pölyharjalla, ja otin kaviot.
- Nyt saa luvan kelvata. Nähdään taas muru. Sanoin, suukotin vielä Taigan otsaa, ja kiirehdin ulos karsinasta. Elli alkoi juuri sammutella tallista valoja, kun minä pyyhälsin ovesta ulos. – Huomiseen! huikkasin vain, ja hävisin juoksien illan pimeyteen. -wear&Taiga<33-
|
|
|
Post by wear on Apr 8, 2008 17:24:56 GMT 2
08.04.08 tiistai Pujahdin Taiga perässäni ulos tallin ovesta sateiselle pihamaalle. Poni takanani hidasti oviaukossa käyntiään suoranaiseksi mateluksi, ja sain vetää sitä jonkin matkaa perässäni saadakseni sen astumaan ulos lämpimästä ja kuivasta tallista. – Tehdään kuule ihan lyhyt lenkki. Et sä kerkeä edes kastua siinä välissä. Tuhahdin kuralätäköiden lomitse sipsuttelevalle Taigalle. Ponilla oli selässään kaulankin peittävä viltti, joten kastumaan se ei todellakaan pääsisi, kuin korkeintaan vuohiskarvoistaan.
Talutin Taigaa yli lammikkoisen tallipihan, ja jatkoimme matkaamme liejuisen kentän ohitse metsään. Kova tuuli ja sade sai minut hiukan hytisemään ohuessa tuulitakissani, mutta mitäpä emme tekisi rakkaiden hoitsujemme hyväksi? Varovasti vesilätäköiden ylitse astellen vauhditin hiukan vauhtiamme, napauttamalla riimunarun päällä Taigan kylkeä. Poni hypähti eteenpäin, käveli hetken reippaasti, ja hidasti sitten taas vauhtiaan mateluksi. – kuules neiti. Sä pääset täältä sitä nopeammin pois, mitä reippaammin kävelet. Mutisin ponille, ja maiskutin sille vauhtia.
Puolentunnin reippaan kävelyn jälkeen palasimme litimärkinä, ja hiukan uupuneinakin tallille. Chao asteli tallikäytävällä meitä vastaan huvittunut ilme kasvoillaan. – Sitä on tultu käytyä vähän uimassa vai? Tyttö naurahti. Ja totta tosiaan. Taisin näyttää aika uitetulta koiralta seistessäni siinä vettä valuvana, hiukset liimaantuneina päähäni, ja kumisaappaat lötsyen. Taiga taas oli säilynyt aika kuivana vilttinsä alla.
Kun poni lopulta seisoi karsinassaan jalat pestyinä, ja kuivana, aloin harjailla ponin vieläkin talven jäljiltä pitkää ja paksua karvaa. Vaikka Taigan karva olikin selvästi ohentunut ja lyhentynyt näin talven jälkeen, irtosi siitä vieläkin aivan järkyttävä määrä karvaa. Sain kumisualla hinkata ponia ainakin puolisen tuntia, ennen kuin sain Taigan edes jotenkin siedettävään kuntoon. Enää jokaisella kumisuan vedolla ei lähtenyt tukuittain karvaa. Harjattuani Taiga vielä puhtaaksi pölyharjalla, aloin olla aika valmis. Lopuksi otin enää Taigan kaviot, ja harjasin ponin pään. – Tänään tuleekin tällänen vähän nopeampi hoitokerta. Ethän pane muru pahaksesi, ethän? Mutta sä olet sitten puhdas? Olethan sä. Joo, olet olet… Höpötin ponille. Taiga tuuppasi hellästi käsiäni, ja tunki tyytyväisenä turpansa syliini. – Voi pikku prinsessaa. Huokaisin hymyillen onnellisena, ja painoin pääni vasten Taigan lämmintä otsaa. -wear&Taiga<3.
|
|
|
Post by wear on Apr 11, 2008 8:12:42 GMT 2
11.04.08 perjantai - Pitkästä aikaa tallilla Rankan koulupäivän päätteeksi kävelin nyt kohti Seppelettä. Aurinko paistoi ja ulkona oli ihan kesäinen ilma. Yli 10 astetta ainakin! - Päiviä! huudahdin astuessani sisälle valoisaan talliin. Talli oli täynnä vilskettä, ja hymyilin katsellessani tuota tuttua ja turvallista näkyä - siitä olikin jo vierähtänyt jokunen tovi, kun viimeksi olin kunolla ehtinyt käydä Seppeleessä hoitelemassa mussukkaani.
Kävelin ilmoitustaululle ja paikansin tuntilistan. Etsin Taigaa sormellani listasta, ja huonoksi onnekseni se menisi seuraavalle, puolentunnin kuluttua alkavalle tunnille. - Perhana, mutisin hiljaa itsekseni ja pian joku asteli selkäni taakse. Väistyin tytön tieltä ja tämä lukai listaa. - Eikä, Taiga taas! en saa sitä koskaan valmiiks, pieni tyttö sanoi ja vilkaisi alakuloisesti jalkojaan. – Mä voin auttaa. Mä katsos hoidan sitä, joten siitä ei olisi ollenkaan vaivaa. Selitin, ja tyttö hymyili kiitollisena. – Meidän täytyy vain ensin hakea se sisään, se on nimittäin tarhassa. Sanoin, ja kipaisin hakemaan Taigan riimunarun.
Kävelimme ponitarhoille, jossa näin jo kaukaa Taigan oleskelevan. Poni nyhti märkää, ja lyhyttä ruohoa suuhunsa mutaisesta maasta, ja vihellykseni kuultuaan se ravasi portille iloisesti hirnahdellen. – Mitäs tytölle kuuluu? Puhelin ponille pujahtaessani pieni tyttö aivan vanavedessäni sisälle tarhaan. Taiga painoi luottavaisena päänsä syliini, ja töytäisi sitten lempeästi olkaani. – Se näyttää tykkäävän susta tosi paljon. Onko Taiga sun oma? Tyttö kysyi uteliaana, silitellessään Taigan silkkistä turpaa kämmenellään. – Ei se mun oma ole. Mutta mä toivon että tulee joskus olemaan… Vastasin tytölle hymyillen, napsautin narun kiinni Taigan riimun solkeen, ja ojensin narunpään tytölle. Tämä katsoi minua epäuskoisena hetken, ja tarttui sitten ojennettuun riimunaruun. – Mä en ole ikinä taluttanut hevosta pois tarhasta, enkä tarhaan… Astuuko tää mun pääle jos mä kävelen sen edeltä tarhan portista? Tyttö kysyi huolissaan, ja lähti varovasti kävelemään eteenpäin. – Ei tietenkään. Vastasin naurahtaen, ja siirryin varmuuden vuoksi kävelemään Taigan toiselle puolelle. Kävelimme näin koko matkan aivan ponin karsinalle asti, jossa tyttö kävi kääntämässä Taigan ympäri. Poni oli käyttäytynyt koko matkan hienosti, aivan kuten yleensäkkin, ja vaikka tiesin sen aistivan tytön olevan aloittelija, oli se käyttäytynyt aivan mahdottoman hienosti! Halasin Taigaa tyytyväisenä, ja sujautin sille taskustani porkkanan puolikkaan. Kipaisin sitten hakemassa Taigan harjapakin, ja ryhdyimme sitten yhdessä tytön, joka muuten esitteli itsensä Senniksi, kanssa harjaamaan Taigaa puhtaaksi.
Ponin karva pölysi aika paljon, ja saimme ottaa sitä aika kauan kumisualla, ennen kuin siirryimme pölyharjaan. Kun Taiga sitten oli melkein valmis, opastin vielä tyttöä kavioiden putsaamisessa, ja hännän, sekä harjan selvityksessä. Pyysin sitten Senniä hakemaan Taigan suitset ja satulan varustehuoneesta, ja jäin itse Taigan luokse odottelemaan. – Mitäs sä siinä seisoskelet? Dreamer kysyi hymyillen astellessaan Taigan karsinan eteen. Taiga nuuhki kiinnostuneena Dreamerin käsiä, tämä kun oli varmaankin juuri palannut Bladen luota. – Odottelen ratsastajaa, että se tois tän varusteet. Vastasin. – Mut mitäs tänne kuuluu? Mä kun oon ollut vähän poissa viime aikoina, ja ihan pihalla tallin tapahtumista. Selvensin, ja Dreamer pohdiskeli hetken. – Noh ainakin Irene on ostanut Mankin itselleen, Blondi telonut itsensä tarhassa aika pahasti, ja Kamusta on tullut taas tuntsari, ainakin osa-aikaisesti, ja sitten kai ei muuta sen tähdellisempää.. Dreamer selitti, ja naurahti kummastuneelle ilmeelleni. – Mitä?! Miten Anne nyt Mankin meni myymään? Miten Blondi voi? Entäs Kamu? Päpätin, ja Dreamer kiiruhti tyynnyttelemään minua. – Bondi on kuule ihan kunnossa, pieni naarmu kai ryntäissä tai jotain, ja muutin ponit voi oikein hyvin. Dreamer totesi rauhallisena. Samassa saapui Senni Taigan varusteiden kanssa, joten ryhdyimme yhteis tuumin varustamaan ponia.
Kun Taigalla sitten viimein oli varusteet niskassa, talutin sen Sennin kanssa kentälle, ja autoin tämän selkään. Toivotin tytölle hyvää tuntia, ja tämä kiitteli vuolaasti avustani. Hymyillen tepastelin takaisin talliin, ja nappasin kottikärryt ja talikon tallin seinustalta nojailemasta mukaani.
Siivottuani Taigan karsinan pesaisin vielä ponin ruoka- ja juomakupit, ja putsasin vielä Taigan harjatkin. Autoin sitten Sennin tunnin jälkeen vielä Taigan varusteiden pois ottamisessa, ja heitin kevyen viltin vielä Taigalle selkään. – Nyt mun pitää lähteä, anteeksi. Mulla vaan on niin hirveästi läksyjä ja kokeita, etten mä enää millään meinaa ehtiä joka paikkaan, jos en nyt lähde… Supatin Taigalle jäätyämme viimein kahdestaan. Poni töytäisi minua lempeästi, ja hörisi hiljaa. – Mä tiesin että sä ymmärrät. Sanoin hiljaa, ja painoin vielä suukon Taigan samettiturvalle, ennen kuin peruutin karsinasta ulos, ja suljin oven huolellisesti. -wear&Taiga<3-
|
|