|
Post by wear on Feb 20, 2008 11:01:20 GMT 2
20.02.08 keskiviikko - Luminen reissu
- Huomenta, Taiga tyttöseni! Huikkasin ponille, ja pujahdin harjakoria kantaen sisälle karsinaan. Taiga hörähti unisesti, ja tuuppasi hellästi silkkiturvallaan olkaani. – Mitäs sinulle kuuluu tyttönen? lepertelin Taigalle, joka uinahti lähes saman tien. Kaivoin harjakorista kumisuan käteeni, ja ryhdyin pyörittelemään sillä Taigan karvapeitettä. Nautiskellen poni venytti vähän kaulaansa eteenpäin, ja rullasi ylä-huulensa. – Voi sua höppänää! Kikatin, ja halasin Taigaa. Harjailtuani Taigaa tarpeeksi, hain Taigalle muutaman ämpärillisen vettä. Poni joi toisen ämpärin aivan tyhjäksi, ja toisesta se hörppi vähän vettä. Hain sitten Taigan suitset varustehuoneesta, ja lämmitin kylmät kuolaimet kuuman veden alla. Pujotin suitset sitten Taigan päähän, kiinnitin remmit, ja talutin tamman sitten pihalle. Talutin Taigan kentälle, pysäytin, ja nostin ohjat kaulalle. Kampesin stten itseni Taigan selkään, ja keräsin ohjia käsiini. – Mennäänpäs sitten. Sanoin, ja painoin kevyesti pohkeeni Taigan kylkiin. Ohjasin Taigan metsäpolulle.
Kevyttä puuterilunta leijaili alas taivaalta, ja metsä, jossa Taigan kanssa tallasimme, oli jo saanut valkean hunnun päälleen. Istuin Taigan pehmoisella selällä, ja nautin ponin keinuvasta käynnistä. Taiga käveli rauhallista tahtia ohjat pitkinä polkua seuraten. Kun polku vähän leveni, ja juurakot vähenivät, pyysin Taigan pohkeella raviin. Yskähtäen Taiga siirtyi tasaiseen raviin. Minä takerruin Taigan paksuun harjaan kiinni, ja nojasin vähän taaksepäin pysyäkseni paremmin kyydissä. Lumi satoi nyt vinosti, ja osui suoraan naamaani. Olin kohta jo aivan märkä, samoin kun itseään kuivaksi ravisteleva Taigakin. Käännyin seuraavasta polunhaarasta vasemmalle, ja nyt puut suojasivat meitä lumisateelta. Loikkasimme pienen ojan ylitse pellolle, jossa meidän oli tarkoitus vähän laukkailla. Taiga heilutti päätään innostuneena, ja yritti ennen laukkaapujeni antamista ryöstää laukalle. Pidätin muutaman kerran voimakkaasti, ja sain innostuneen ratsuni hallintaan. – Et lähde ennen mua.. Sanoin virnistellen, ja annoin Taigalle avut nostaa laukan. Poni singahti heti matkaan lumen pöllytessä sen kavioista. Vain takerruttuani Taigan harjaan kiinni pysyin jotenkuten kyydissä, Taigan laukatessa pukitellen pitkin pellon reunaa. Vasta melkein pellon kierrettyämme alkoi Taigakin väsyä, ja sain sen hidastamaan raviin. – No jopas, sullahan on vauhti päällä! Hihkaisin, ja taputin Taigaa kaulalle. Poni viskoi vieläkin päätään hiukan, ja steppaili pidätteitäni vastaan. Ravailimme vielä vähän paluumatkalla tallille, mutta suurimman osan matkasta taitoimme kävellen. Taiga oli vähän väsähtänyt äsköisestä spurttailustaan, ja nyt poni suorastaan raahusti loppumatkan tallille.
Laskeuduin alas selästä tallin edessä, ja talutin ponin suoraan sisälle. – Hei wear! Mä en huomannutkaan että sä lähdin jo Taigan kanssa lenkille. Anne tervehti Pellan karsinaa siivotessaan. – No joo. Me lähdettiinkin Taigan kanssa aika aikaisin liikkeelle. Sanoin, ja taputin Taigaa kaulalle. Poni pudisteli lumihiutaleet harjastaan päälleni. – Yök. Oliko pakko? Nauroin ja suukotin Taigan märkää turpaa. Otettuani suitset Taigalta pois, harjasin tamman huolellisesti, ja siistin jopa ponin hännän ja vuohistupsut. Myös yli kasvaneet korvakarvat sain napsia pois, ja Taigan niskasiiliäkin kohensin. Harjattuani Taigan taas puhtaaksi, ja ponin kuivuttua äsköisen lumireissun jäljiltä, heitin Taigalle sisäloimen selkään, ja rapsuttelin ponia hetkisen. Sen jälkeen lähdin kotiin päin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 21, 2008 16:44:09 GMT 2
21.02.08 torstai Aurinko oli vielä korkealla, ja kirpeä pakkanen nipristeli poskiani. Vihellellen kävelin viimeistä ylämäkeä kohti Seppelettä. Labradorin noutaja pentumme Nella loikki iloisesti vierelläni. Olin päättänyt viimeinkin tutustuttaa sen Taigaan, katsotaan nyt mitä siitä sitten tulee… Tallissa meitä tervehti iloisesti sekä Elli, että Anne, jotka ihastuivat molemmat pikkuruiseen Nellaan. – Voi että! Kai mekin nyt hankitaan tallille tämmönen? Elli heitti vitsinä, ja iski minulle silmää. – Eihän sitä koskaan tiedä.. Anne kuitenkin vastasi, ja virnisti.
Kiipesimme Nellan kanssa (tai no minä kiipesin Nella sylissäni..) oleskeluhuoneeseen, jossa Nella sai myöskin oman ihailija joukkonsa. – Suloinen pentu.. Chao lepersi koiralle, joka innoissaan nuoli tämän kasvoja. – Chao voisitsä vahtia Nellaa hetken, kun mä haen Taigan sisälle? Kysyin kohta tytöltä, joka nyökkäsi heti. Niinpä heitin Nellan punaisen hihnan tälle, ja kipitin itse alas talliin, ja sieltä suoraan aurinkoiselle pihalle.
Taiga tunnisti minut jo kaukaa, ja innoissaan hirnuen ravasi portille. Pella seurasi aivan Taigan vanavedessä, ja Humu-tammanen loikki portille myös. Työnsin kevyesti Humua ja Pellaa vähän kauemmaksi, sillä nekin näyttivät olevan varsin innokkaita sisälle talliin lähtiöitä. – Sori, mutta tällä kertaa mä otan vain Taigan matkaani. Pahoittelin niille, ja pujahdin Taiga perässäni tarhan portista ulos.
Tallissa otin Taigalta sen ulkoloimen pois, ja hain sille ämpäreillä vettä vesipisteestä. Taiga joi ahnaasti melkein yhden ämpärillisen tyhjäksi. – Odotas hetkinen muruseni, mä käyn hakemassa Nellan suoa tervehtimään. Sanoin, ja suljin karsinan oven huolellisesti.
Oleskeluhuoneessa Chao ojensi heti Nellan hihnan minulle takaisin. – Sun koiras on aika kahjo.. Tyttö vain huikkasi helpottuneena, ja hävisi huoneesta. Odessa, joka istui sohvan nurkalla nauroi katketakseen. – Mitä Nella oikein teki Chaolle? Kysyin kummissani. – Se- Se roikkui koko tän ajan Chaon takissa, eikä päästänyt millään irti! Odessa kikatti. Hymyillen katsahdin tyytyväisenä jaloissani istuvaan Nellaan. – Jaahas. Että sellasta tällä kertaa. Huokaisin.
Ähkittyäni Nellan ja itseni takaisin tallin puolelle, kävelimme tallikäytävää pitkin Taigan karsinalle. Nostin Nellan taas syliini, ja annoin sen haistella Taigaa ensin näin kalterin välistä. Taiga veti voimakkaasti Nellan kummallista tuoksua nenäänsä, ja yritti tunkea turpansa kalterien lävitse lähemmäs Nellaa. Nella taas kurotteli innostuneena Taiga kohti, eikä osannut lainkaan pelätä tätä isoa eläintä. – Tehän tulette ihan hyvin juttuun. Sanoin avatessani varovasti karsinan ovea. Nyt Taiga yleillyi jo varovasri turvallaan koskettamaan Nellaa, joka pelästyneenä työnsi päänsä kainalooni. Reipastuttuaan Nella kuitenkin taas halusi tehdä tämän ison kummajaisen kanssa tuttavuutta, ja kurkotti haistelemaan Taigan turpaa. Kohta Nella ja Taiga tulivat jo todella hyvin toimeen, joten päätin lopettaa tutustumis session siihen. Sidoin Nellan hetkeksi käytävälle kiinni, ja kävin pukemassa Taigalle sisäloimen. – Sori tyttönen kun en sua nyt paremmin kerkeä hoitamaan, mutta huomenna taas nähdään. Sanoin Taigalle, ja suukotin sitä hellästi. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 22, 2008 20:29:28 GMT 2
22.02.08 perjantai
Kiirehdin Seppeleeseen juoksien. Viimeisessä ylämäessä oli pakko pysähtyä vetämään henkeä, ja kylkeenkin alkoi pistämään. Fiia oli minulle soittanut melkein tunti sitten, ja kertonut Celen varsoneen tänään. Ori-varsa oli kuulemma todella suloinen, joten oli minunkin pakko saada nähdä se mahdollisimman nopeasti. Aitta-tallin ovella pysähdyin, vedin henkeä, ja astuin varovasti sisälle. Sari seisoikin jo siellä, karsina oveen nojaten. Lumoutuneena tyttö tuijotti karsinaan. Kävelin hiljaa tämän viereen, ja tervehdin. Sari vastasi tervehdykseeni nopeasti. – Eikö se olekkin maailman suloisin olento? Sari huokaisi, ja minunkin oli pakko vetää hämmästyksestä henkeä. Ori-varsa oli todellakin ihmeellisen kaunis. Sen vähän punertava karva säihkyi auringon valossa, ja varsan kauniit silmät tarkkailivat meitä. – Suloinen kuin mikä. Henkäisin, ja mieleni olisi tehnyt saman tien kaapata varsa mukaani.
Päälisteltyäni varsaa tarpeeksi, jätin Sarin aittaan nauttimaan hoitohevosiensa seurasta, ja kipitin itse pää-tallin puolelle. Säteilevä Elli asteli siellä minua vastaan. – Joko sä näit sen? Tämä kysyi, ja hymy ylettyi korvasta korvaan. Nyökkäsin. – Ihan älyttömän suloinen näky. Sanoin hymyillen. Elli röyhisti rintaansa ylpeänä, ja tallusti ovesta ulos. Kävelin tallikäytävän poikki, ja astuin sisälle Taigan karsinaan. Poni hörisi hyväntuulisesti, ja pukkasi minua alkutöikseen olkapäähän hellästi. – Heissan murunen. Mitäs haluaisit tänään tehdä? Puhelin pörröiselle ponilleni, joka tunki turpaansa samalla taskuihini. Kohta otin Taigan käytävälle, ja ryhdyin harjaamaan sitä. Ponin pitkää, takkuista, ja pörröistä talvikarvaa irtosi todella paljon pyörittelessäni kumisualla ponia puhtaaksi. Taiga kuitenkin nautti tästä täysin siemauksin lepuuttaen toista takajalkaansa, ja ummistaen silmänsä nautinnosta.
Hoidettuani Taigan huolellisesti, talutin sen takaisin karsinaan, ja hain sille ämpärillisen vettä. Se ei kuitenkaan kelvannut, vaan Taiga päätti kaataa ämpärin kumoon. Siivottuani Taigan jäljet loimitin sen, ja talutin tarhaan. Poni pomppi ja loikki melkein ylitseni kävellessämme tarhoille päin. Päästin sen nopeasti portilla vapaaksi, ja pukitellen Taiga hävisi tarhan puiden taa, jossa Pella ja Humu tätä jo odettelivatkin. -wear&Taiga<3-
(sori outo tarina, mut rupes väsyttää vaan niin armottomasti, ettei jaksanu loppuun asti panostaa) ;D
|
|
|
Post by wear on Feb 24, 2008 12:12:35 GMT 2
24.02.08 sunnuntai - Untuvaa Pitkästä aikaa taivaalta satoi kunnolla lunta. Vähän liukastellen kävelin Seppeleen tallipihaan, ja tervehdin muutamaa hoitohevosiaan jo tarhoista hakevaa hoitajaa iloisesti. Jatkoin sitten matkaani ponitarhalle, josta tähyilin pörröistä hoitoponiani. En kuitenkaan erottanut puiden takana seisoskelevista hevosista yhtäkään omaksi murusekseni, joten päätin kutsua niitä lähemmäs. – Taigaaa! Huusin, ja vihelsin perään. Pian luminen kolmikko ravasi luokseni, ja Taigan tunnistettua minut se hörähti ilahtuneena. – Hei tyttönen. Mitäs sulle kuuluu? Puhelin, ja kaivoin taskustani kaikille leivänpalat.
Hetken rapsuteltuani ympärilläni pörrääviä poneja, kiipesin aidan ylitse, ja jätin ne vielä hetkeksi nauttimaan lumesta ja kirpeästä pakkasilmasta. Tallissa Elli tervehti minua iloisesti, ja lykkäsi saman tien Jambon ja Epun riimunarut minulle käteen. – Viitsisitkö viedä nää ulos? Vaikka takatarhaan voisin ne tunkea… Elli aneli, ja suostuin pyyntöön virnistellen. Heti ulos tallin ovesta päästyämme, alkoi Jambo pyöriä ja tanssahdella virelläni. Suuri ruuna tepoi riimunarua kädestäni, ja minulla oli vaikeuksia rauhoitella sitä. Eppukin alkoi hermostua kaverinsa loikkimisesta, ja pian sain pidellä kahta innostunutta ruunaa. – Sooh! Yritin rauhoitella niitä, mutta molemmat pyörivät minua ympäri kuin väkkyrät. Onneksi joku hoitajista oli huomannut ahdinkoni, ja pian topakan näköinen tyttö tuli minua auttamaan, ja nappasi Epun riimunarun itselleen. Kiitollisena aloin rauhoitella Jamboa, ja pian sainkin sen asettumaan. Myös Eppu alkoi rauhoittua, ja lähdimme taluttamaan niitä vierekkäin kohti takatarhaa. – Kiitti tosi paljon kun tulit auttamaan. Sanoin, ja vierelläni kävelevä tyttö hymyili minulle. – Sähän olet wear, eikö? Tämä kysyi, ja nyökkäsin. – Mä olen Siru. Tyttö esittäytyi. – Hoidan sitä Annen uutta hevosta, Ristoa. Siru jatkoi. – Ai sitä? Se näyttääkin todella hienolta hevoselta. Mä hoidan Taigaa. Sanoin. Tarhan portilla päästimme molemmat ruunan veitikat irti, nämä laukkasivat innoissaan tarhaa ympäri.
Palasimme yhtä matkaa tallille, ja Siru esitteli minulle uuden hoitohevosensa, Suomenpienhevos ruunan, Risto- Ryövärin. Taputtelin vaikuttuneena vaaleanrautiaan hevosen lämmintä kaulaa, ja Siru hääräili hevosen ympärillä ylpeänä.
Muutaman Ristontäytteisen minuttin jälkeen jätin Sirun nauttimaan hoitohevosensa saurasta, ja kipitin itse tallipihan poikki takaisin ponitarhalle, jossa kolme lumista turpaa jo odotteli hakijaansa. – Tälläkin kertaa vain Taiga lähtee teistä mukaani, sori. Pahoittelin myrtyneille Pellalle ja Humulle, jotka jäivät portin taakse hirnumaan peräämme. Taiga taas tepasteli innokkaana vierelläni, innoissaan päästessään sisälle lämpimään.
Tallissa talutin Taigan sen omaaan karsinaan, pujotin riimun pois päästä, ja otin ulkoloimen Taigan selästä. Kiikutin lumessa kostuneen loimen varustehuoneeseen kuivumaan, ja palatessani karsinalle nappasin samalla Taigan harjapakin mukaani. Otin tamman käytävälle hoidettavaksi, ja ryhdyin pyörittelemään kumisualle sen paksua talvikarvaa puhtaaksi. Taiga nautti hoidosta silmät ummessa, välillä huokaillen autuaana. Kumisualla otettuani koko ponin puhtaaksi, nappasin pölyharjan käteeni, ja pitkin, myötäkarvaan menevin vedoin suin Taigan puhtaaksi. Sen jälkeen vielä viimeistelin hoidon juuriharjalla, ja avot! Ponin karva jopa hiukan kiilsi puhtauttaan. Enää harjasin sen jälkeen pään ja jalat huolellisesti, ja otin kaviot kaviokoukulla.
- Lähetäänkö lyhyelle taluttelulenkille maastoon? Taigan karsinalle ilmestynyt Siru ehdotti, ja innoissani suostuin ehdotukseen. Pujotimme molemmat hoitoponeillemme riimut päähän, ja talutimme ne ulos. Aurinko alkoi juuri sopivasti pilkottaa valkoisten pilvenhattaroiden takaa, ja maisema muuttui hetkessä ihanan valoisaksi. Lähdimme Sirun kanssa vieretysten kävelemään maneesin takaa kiertävää metsäpolkua pitkin. Risto katseli uteliaana metsää, ja Taiga tallusti rauhallisena ruunan vierellä. Juttelimme Sirun kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Siru vaikutti oikeasti mukavalta tyypiltä, ajattelin, ja hymyillen taputin taigan pehmoista kaulaa.
Reilun puolentunnin taluttelun jälkeen palasimme tallille, ja veimme hoitohevosemme omiin karsinoihinsa. Harjasin Taigan vielä kerran läpi, ja rapsuttelin ponia hetken. – Voi sua tyttöseni. Mitä mä tekisinkään ilman sua? Kuiskasin. Taiga tuuppasi hellästi käsiäni vastaukseksi, ja hörähti lempeästi. Painoin pääni vasten Taigan lämmintä otsaa, ja suljin silmäni. En halunnut olla missään muaalla, kuin juuri siinä, Taigan kanssa, ikuisesti. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 26, 2008 18:41:01 GMT 2
26.02.08 tiistai Astessani talliin, ja lähestyessäni Taigan karsinaa, kuulin jo tutuksi tulleen ilahtuneen hörähdyksen rakkaan hoitohevoseni luota. – Päiviä vaan sullekkin. Hymähdin, ja pujahdin Taigan seuraksi karsinaan. – Mites sun päiväsi on sujunut, mussukka? Lepersin, ja suukotin hellästi Taigan otsaa. Poni tuuppasi uteliaana käsiäni, ja haisteli taskujani herkkujen toivossa. – Kuules nyt, en mä sulle joka hoitokerta voi herkkuja kiikuttaa, muutenhan sä lihoisit aivan muodottomaksi, rakas ystäväiseni… Puhelin uteliaalle Taigalle, joka yhä tuuppi taskujani, se ei tainnut ymmärtää puhettani kovin hyvin…
Kohta jo harjasin Taigan paksua talvikarvaa pitkin vedoin pölyharjalla. Irtokarvoja lensin ilmaan jokaisella vedolla, ja Taiga nautti harjan liikkeestä. – Mistä tää kaikki karva oikein tulee? Puhisin heiluessani harjan kanssa Taigan takajalkojen luona. Kiersin Taigan takapään, ja jatkoin harjaamista toiselta puolelta. Taiga taisi nukahtaa, sillä alkaessani harjaamaan ponin päätä, sen silmät olivat jo ummessa, ja Taiga hengitti tasaisesti. Naurahtaen taputin Taigaa hellästi kaulalle, jolloin poni heräsi säpsähtäen. – Ohhoh, ei hätää, minä se tässä vaan. Sanoin, ja Taiga rauhottui tunnistaessaan ääneni. Jatkoin harjaamista, ja jo muutamien minuuttien päästä olin valmis. Irrotin Taigan ketjuista käytävältä, ja talutin yhä uneliaan tamman karsinaansa riimusta kiinni pitäen. Jätin Taigan sitten hetkeksi sinne odottelemaan, ja kipitin itse toimistoon tuntilistaa katsastamaan. Anne istuikin jo siellä papereita selaillen, ja tervehti iloisesti. – Taiga menee nyt seuraavalle tunnille, ja sitten vielä illalla yhdelle alkeistunnille. Anne sanoikin, ennen kuin kerkesin edes kysyä mitään. – Aa.. selvä. Virkoin vain, ja kävelin ulos toimistosta.
Olin juuri saanut Taigan varustetuksi, ja kiinnitin suitsien viimeisiä remmejä, kun Taigalle saapui ratsastaja. Ojensin ponin ohjat tälle, ja toivotin hyvää tuntia. Tyttö vaikutti jo sen verran kokeneelta, että pärjäisi varmasti selkään itsekseenkin. Taigan lähdettyä tunnille hain kottikärryt ja talikon, ja kiikutin ne Taigan karsinalle. Ryhdyin sitten lappaamaan märkiä puruja ja lantakasoja kottikärryn kyytiin, ja kiikutin ne sitten lantalaan. Hain uutta turvetta tilalle, ja tasoitin ne karsinan pohjalle. Tyytyväisenä katselin hetken työni tulosta, ja vein sitten kottikärryt paikoilleen. Kiipesin sen jälkeen rappuset ylös oleskeluhuoneeseen, jossa istuskelikin jo tuttu porukka hoitajia. Moikkasin kaikkia iloisesti, ja istuin näiden seuraan jutustelemaan. Kun Taiga viimein tuli tunnilta, autoin ratsastajaa ottamaan siltä varusteet pois, ja harjasin Taigan pikaisesti. Heitin sille sitten sisäloimen selkään, ja halasin heipoiksi. – Nähdään taas. Kuiskasin, ja suljin karsinan oven huolellisesti. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 28, 2008 20:29:18 GMT 2
28.02.08 torstai Kiiruhdin tallipihan poikki ponitarhalle, jossa arvelin Taigan olevan. Kiipesin nopeasti aidan ylitse toiselle puolelle, ja vislasin tutun kutsun. Taiga vastasi siihen reippaasti hirnahtaen, ja pian se ravasikin puiden takaa Pella aivan kintereillään. – Hei muru! Tervehdin Taigaa, joka oli innokaasti pökäten saada minut kumoon. Nauroin, ja suukotin Taigan märkää turpaa. – Minun pikku tammaseni, eikös? sanoin, ja Taiga vastasi hamuamalla pehmeästi vaaleita hiuksiani, niin että poninhännällä olleet hiukseni sojottivat jokainen ties mihin suuntaan! – Noniin, tulkaahan sitten sisälle. Virkoin hymyillen, ja napsautin molemmille poneille riimunarut riimuihin kiinni. Lähdin sitten taluttamaan niitä talliin. Tallissa vein ensin Pellan omaan karsinaansa, ja talutin sitten Taigan omaansa. Riisuin siltä kuraisen ja kastuneen ulkoloimen, ja kiikutin sen kuivumaan. Palasin sitten Taigan luokse, ja aikasemmin karsinalle tuodustani harjapakista kaivoin ensin kumisuan käteeni. – Sotten hommiin.. Mutisin, ja aloin pyörittelemään likaa ja kuraa irti Taigan mahan alta, ryntäiltä, ja hellästi jaloista. Kuivunut lika irtosi helposti, ja pääsin nopeasti eroon kumisuasta, ja otin pölyharjan käteeni. Suin Taigan sillä lävitse huiskien kuran ja hiekan pois ponin karvasta. Taiga käänteli päätään uteliaana seuraten hoitotoimenpiteitä. Pysähdyin välillä rapsuttelemaan Taigaa ohimennen, joka olikin varsin hellyydenkipeä tänään. Tamma hankasi päätään olkaani, ja tunki turpaansa syliini jokaisessa välissä. – Taiga-höpsö enhän mä saa sua ikinä puhtaaksi jos sä tunget itseäsi joka paikkaan tielle! Puhahdin leikkisästi, ja suukotin tamman otsassa komeilevaa valkoista tähteä.
Hoidettuani Taigan kunnolla, pujotin sille riimun päähän, ja heitin kevyen, vintiltä löytämäni viltin sille selkään. – Mennään sitten. Kehotin ponia, joka innokkaana seurasi aivan kannoillani. Lähdin johdattamaan Taigaa aurinkoista metsäpolkua pitkin yhä syvemälle metsään. Taiga seurasi nätisti vierelläni, ja taisi sekin nauttia yhteisestä lenkistämme.
Juuri laukkaamista varten suunniteltu pelto avautui kohta edessämme, ja minun oli pakko päästä kiitämään sitä pitkin Taigan kanssa. Virnistellen sidoi pitkän riimunarun kiinni Taigan riimuun myös toiselta puolelta, ja nostin ne sitten ponin kaulalle ”ohjiksi”. Punnersin sitten itseni rauhallisena paikallaan seisovan Taigan selkään, ja keräsin riimunarua paremmin käteeni. Taigakin innostui lähestyessämme peltoa. Se nyki rauhattomasti päätään, ja yritti karata raviin. Pidättelin sitä kuitenkin aivan pellon reunaan asti, kunne annoin Taigan mennä. Poni pongahti lähes paikaltaan täyteen vauhtiin, jolla se kiidätti minua pitkin peltoa. Nojauduin lähemmäs Taigan kaulaa, ja nappasin käteeni harjasta muutaman vapaana liehuvan jouhen. Myötäilin Taigan liikkeitä kevyesti, ja annoin ohjien pysyä aika pitkinä. Taigan häntä liehui takanamme tuuliviirin lailla, ja ponin korvat olivat terhakkaasti höröllä.
Hidastimme metsänreunan lähestyessä raviin, ja sitten käyntiin. Taiga puhalsi hiukan, mutta hetken käveltyämme alkoi sekin tasoittua. Omakin hengitykseni oli hetkisen huohottavaa, kunnes sain sen tasaantumaan. Taputin Taigaa hymyillen kaulalle, ja annoin sille aivan pitkät ohjat. Kaulansa pitkäksi venyttäen Taiga pärskähti, ja yskähti muutaman kerran.
Kävelimme viimeistä hiekkatietä pitkin ennen kuin kääntyisimme Seppeleeseen johtavalle hiekkatielle. Taiga nosti yhtäkkiä päänsä ylös, ja hirnahti. Poni pysähtyi jännittyneenä, ja jäi odottamaan jotain. Hiukan kummissani yritin komentaa Taigaa eteenpäin, mutta itsepäisesti poni tökötti aloillaan. Vähän ajan päästä polun mutkan takaa ravasikin Jambolla rastastava oona. Tämä hidasti meidän nähdessään. – Mä ihmettelinkin minne Jambolla oli niin kiire, mutta nyt se selvisi! Tyttö naurahti, ja taputti hevosensa tummaa kaulaa. – Taigakin oli tosi jännittynyt tossa äskön. Virkoin. Annoimme hevostemme haistaa toisiaan nopeasti. Jatkoin sitten matkaani Taigan kanssa, ja Oonakin lähti omaan suuntaansa.
Liu´uin tallipihassa alas Taigan lämpimältä selältä, ja talutin Taigan talliin. Riisuin siltä riimun päästä, ja puin sisäloimen tammalle. Taiga puhalteli tyytyväisenä, ja kiirehti sitten sille heittämieni heinien pariin. Tarkastin vielä Taigan jalat mahdollisilta hiertymiltä, ja rapsuttelin hetken ponia. Taigaa ei kuitenkaan enää kiinnostanut muu kuin heinät, joten halasin ponia vain nopeasti, ja sujahdin sitten karsinasta ulos. Vietyäni harjapakin paikoilleen, lähdin tallustamaan kotiinpäin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 29, 2008 9:15:03 GMT 2
29.02.08 perjantai – nopea aamu hoito Olin menossa vasta kymmeneksi kouluun, joten herättyäni siinä seitsämän aikoihin päätin käydä tallilla Taigaa moikkaamassa. Niinpä puin nopeasti vaatteet päälleni, ja söin muutaman leivän aamiaiseksi. Nappasin vielä omenan Taigalle viemisiksi, kunnes kiiruhdin ovesta pihalle, ja sieltä suoraan bussipysäkille. Pian nousin tyhjyyttään ammottavan bussin kyytiin, ja kävelin tutulle paikalleni bussin perälle. Istuin penkille ikkunan viereen, ja ryhdyin seuraamaan maisemia. Havahduin ajatuksistani hereille kuullessani jonkun kutsuvan. – wear? Kuului aivan läheltä, ja säpsähtäen käännyin katsomaan viereiselle penkille istahtanutta dreameria. – Ai moi! Mä en huomannutkaan sun tuloa. Virkoin, ja siirsin laukkuani jotta dreamer pystyisi istumaan penkillä paremmin. – Tallille menossa? Kysyin, ja kohensin nopeasti poninhännälle kietaistuja hiuksiani. Dreamer nyökkäsi. – Entä sä? Dreamer kysyi. – Tallille mäkin olen matkalla. Sanoin. Seurasi muutaman minuutin hiljaisuus, kunnes Dreamer ryhtyi selittämään joistakin tallilla pidettävistä kenttäkisoista, joihin aikoi Bladella osallistua. – Mitä luokkia siellä on? Voisinkohan mäkin osallistua Taigalla? Kyselin kiinnostuneena. Kenttäkisat kuulostaisivat tidella ihanilta, ja nyt kun olin hypännyt Taigalla viimeaikoina aika paljonkin, meillä voisi olla kisoissa edes pieni sauma voittaa… - Siellä on poni- ja hevosluokat. Kouluratsastuksessa molemmissa taso on helppo B. Poniluokassa maastoesteet on korkeimmillaan 50cm ja rataesteet 60cm, ja hevosluokassa taas maastoesteet korkeimmillaan 60cm ja rataesteet 80cm. Dreamer selvensi, ja kertoi vielä osallistuvansa Bladella hevosluokkaan. – Kyllä Taiga varmaan pärjäisi poniluokassa, vai mitä? Varmistin vielä dreamerilta. – Joo, eiköhän. Tämä vastasi virnistellen.
Kävelimme yhtä matkaa Seppeleeseen, ja lähdimme sitten tallipihassa kumpikin omiin suuntiimme. Dreamer lähti moikkaamaan Bladea tarhoille, ja minä kipitin sisälle talliin Taigaa tervehtimään. Astuessani sisälle lämpöiseen, ja heinäntuoksuiseen talliin, tervehti minua iloisesti hymyilevä Anne, joka kiikutti juuri täyttä kottikärryllistä likaista turvetta lantalaan. – Huomenta wear! Tämä tervehti ohi kävellessään, ja minä vastasin hymyillen Annen tervehdykseen. Harpoin sitten varustehuoneeseen hakemaan Taigan harjapakin, ja kiikutin sen sitten Taigan karsinalle. Energiseltä vaikuttava Taiga hörisi iloisesti astellessani sen karsinaan, ja poni tuli heti tervehtimään minua pökkäisemällä hellästi olkaani. – Huomenta tyttönen, mitäs sulle tänään kuuluu? Nyt on kuule karkauspäivä, eli me saatiin yksi päivä lisää yhteistä aikaa, eikös kuulostakkin oikein ihanalta? Lepersin, ja kaivoin Taigalle omenan laukustani. Poni rouskutti sen riemastuneena, ja ryhtyi heti sen jälkeen kerjäämään lisää. Nauraen työnsin Taigan turvan kauemmaksi, ja ryhdyin kumisualla pyörittelemään Taigaa. Karvaa irtosi ponista ainakin muutama kilo, ja olin pian itsekkin aivan Taigan karvojen peitossa. Paksun talvikarvansa alla tyytväisenä seisoskeleva Taiga taas nautti täysin siemauksin hieroessani sitä kumisualla. – Kyllä mullekkin kelpais tällänen paapominen, että sais ilmasta hierontaa, herkkuja, ja lellimistä. Puhahdin, kun Taiga autuaana huokaisten sulki silmänsä. Harjattuani irtokarvat irti Taigasta, harjasin juuriharjalla vielä viimeiseksi silaukseksi Taigan selän ja kaulan, ja otin vielä lopuksi ponin kaviot, ja harjasin pölyisen pään.
Hoidettuani Taigan puistelin sen sisäloimen ulkona, ja puin sen sitten ponille päälle. Sen jälkeen halasin vielä Taigaa hellästi, ja tarkistin, että sillä oli kaikki kunnossa. – Huomenna taas nähdään! Huikkasin ponille, ja vietyäni Taigan harjat paikoilleen, lähdin lampsimaan kohti bussipysäkkiä. -wear&Taiga-mussukka<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 1, 2008 13:46:40 GMT 2
1.03.08 lauantai Avasin tallin oven varovasti, ja annoin ihanan auringom paisteen tulvia sisälle hämärään talliin. Hiljaisessa tallissa kuului vain hevosten rouskutus, ja toimistosta vaitelias puheensorina. Kävelin tallikäytävää pitkin muutamia päätään uteliaina nostavia hevosia tervehtien Taigan karsinalle, ja avasin oven salvan. Taigan tunnistaessa minut tämä päästi äänekkään hörähdyksen, ja asteli nopeasti luokseni. – Huomenia vaan sinullekkin. Sanoin, ja ojensin taskustani porkkanan Taigalle. Tamma söi sen natiskellen, pukkasi sitten hellästi käsiäni, ja siirtyi takaisin heiniensä pariin. Riisuin Taigalta näppärästi sen ohuen sisäloimen, ja viikkasin sen lattialle siististi. Hain sitten Taigan harjat, ja ruokkosin ponin likaisen ja takkuisen talvikarvan huolellisesti. Nypin hellin käsin Taigan harjasta siihen takertuneet oljet ja heinänkorret. Taigan alahuuli lerpatti mielihyvästä rapsutellessani sitä sään päältä. – Kohta sä näytät taas hevoselta.. Mutta heti tarhaan päästysäi sä varmaankin käyt mudassa kierimässä.. Mumisin, kun vedin pölyharjalla Taigan selkää pitkin. Vedin vielä piikkisualla Taigan hännän lävitse, suukotin sitten ponia turvalle, ja kiikutin harjat takaisin omille paikoilleen.
- Kas, wear, huomenta! Anne tervehti ohittaessani toimiston oven. – Huomenta. Huikkasin takaisin. – Olisikos sulla aikaa auttaa mua vähän? Anne kierteli. – Riippuu vähän mitä mun pitäisi tehdä. Virnistin, ja hiljennyin kuuntelemaan Annea. – Voisitko sä laittaa mulle Riston kuntoon, jos mä menen kohta sillä ratsastamaan? Itse en kerkeä kun aitta-tallin karsinat on vielä putsattava, ja Celen ja varsan vointi tarkistettava… - Enköhän mä voi. Sanoin, ja Anne väläytti aurinkoisen hymyn. – Kiitos, oi pelastava enkelini. Tämä vielä hihkaisi, kunnes pyyhälsi ovesta ulos kohti aittaa. Minä hain sitten Riston harjat ja muut varusteet jo valmiiksi hevosen karsinan luo, ja hain sen sitten sisälle tarhasta. Suomenhevonen käyttäytyi hienosti harjatessani sitä karsinassa kiinni sidottuna. Ruuna seisoi kuuliaisena paikallaan, ja siirtyi heti kun vähän sitä kehotin. Juuri kiinnittäessäni Riston suitsien viimeisiä remmejä asteli Anne karsinalle. – Kiitos paljon wear! Tämä kiitteli, ja tarttui Riston suitsiin. – Eipä kestä. Vastasin, ja taputin vielä Ristoa kaulalle, ja sujahdin sitten hevosen kaulan alitse takaisin Taigaa katsomaan. Anne lähti sitten taluttamaan Ristoa perässään kohti ulko-ovea.
Taiga kurkotteli karsinan oven ylitse, ja nähdessään minut poni hirnahti ilahtuneena. – Mitäs sanoisit jos käytäisiin vähän maneesissa treenamassa koulua? Ehdotin uteliaalle ponille, joka yritti haistella käsiäni karsinan oven toiselta puolelta. Pian Taiga seisoi karsinassaan satula selässä ja suitset päässä. Painoin vielä kypärän omaan päähäni, kiristin sen leukahihnaa, työnsin hanskat käsiini, ja lähdin sittan taluttamaan Taigaa ulos ovesta. Poni seurasi lauhkeasti perässäni.
Pysäytin Taigan oven ulkopuolella, nostin ohjat kaulalle, laskin jalustimet alas, ja kiristin satulavyötä vielä reiällä. Sitten työnsin jalkani jalustimeen, ja ponnistin Taigan selkään. Poni seisoi koko ajan korvat höröllä paikoillaan, ja vasta annettuani sille kevyseti pohkeita, poni lähti liikkumaan reippaasti eteenpäin. Ohjasin Taigan suoraan maneesiin, jossa Anne ratsasti hevostaan ravissa pitkin uransisäpuolta. Hevonen kaarsi kauniisti kaulaansa, ja liikkui sulavin askelin eteenpäin kuunnellen tarkasti Annen näkymättömiä apuja. Ihaltuani jonkin aikaa Riston ja Annen yhteistyötä, aloin kerätä Taigan ohjia käteeni. Poni siirtyi kuuliaisesti pohkeistani raviin, ja minä ryhdyin keventämään ravin tahdissa.
Veryteltyäni Taigaa ravissa molempiin suuntiin tehden erikokoisia voltteja ja muita kiemuroita, siirryin harjoituslaukkaan. Taiga nosti helposti laukan pitkänsivun keskeltä, ja laukkasimme muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan, kunnes annoin Taigan kävellä välikäynnit. Poni puhalsi jo vähäsen, mutta ei vaikuttanut vielä kovin paljoa rasittuneelta. Silitin Taigan pörröistä kaulaa ponin venyttäessä päätään pitkälle alas. Anne ratsasti vieläkin Ristolla erillaisia väistöjä, ja en voinut kuin ihailla parivaljakon menoa. Riston kevyt askellus oli ihanaa katseltavaa, ja olisin voinut seurata sitä vaikka kuinka kauan. Minut herätti kuitenkin haavelustani Taigan pelästynyt hyppäys laukkaan, kun maneesin katolta tippui lunta maahan. Ristokin säpsähti tätä, ja loikkasi ihmeissään sivulle. Anne menetti hetkeksi tasapainonsa, ja oli tipahtaa satulasta. Taigakin hermostui yhä enemmän Riston pyöriessä ympyrää. – Mitä tapahtui? Anne kysyi kummissaan yrittäen saada ratsunsa taas kuuntelemaan apuja. En kuitenkaan kerennyt vastata Annelle, pidätellessäni yhä hätääntyneenä laukkaavaa Taigaa. Kun viimein käänsin Taigan ympyrälle, sain ponin ravin kautta käyntiin. – Lunta tippui katolta, ja Taiga säikähti sitä. Huikkasin Annelle, joka ratsasti pomppivalla Ristolla lähemmäs. – Mä olin niin keskittynyt tehtävään, etten edes kuullut sitä. Ihmettelin vain mitä Risto rupesi pomppimaan… Anne virkkoi, ja silitti Ristoa rauhoittavasti kaulalle.
Kohta jatkoimme taas ratsastusta kumpikin tahollaan. Anne jatkoi Riston kanssa kesken jäänyttä avotaivutusta, ja minä keräsin Taigalla ohjat kunnolla käteeni, ja siirsin ponin harjoitusraviin. Aloin kerätä ponia paremmin alleni, ja ratsastaa sitä kootummaksi. Muutaman kierroksen, ja monien volttien ja pohkeenväistöjen jälkeen sain Taigan kulkemaan halutulla tavalla, ja palkitsin ponin taputtamalla sitä kaulalle. Taiga höristi iloisesti korviaan, mutta jatkoi koottua raviaan maneesin uraa pitkin. Taiga kulki nyt kaula hiukan kaartuneena, ravaten reipasta ravia takapäätäänkin kantaen.
Tunnin ratsastuksen jälkeen siirsin Taigan käyntiin, ja annoin ponille pitkät ohjat. Annekin lopetteli juuri Riston kanssa, jonka karva oli jo aivan hiestä kostunut. Taiga ei ollu tällä kertaa paljoa hiostunut, hiukan ponin karva vain kihartui kaulalta. Taputin Taigaa tyytyväisesti hymyillen kaulalle. – Hienosti meni Taiga. Kehuin ponia, joka käänteli korviaan ääneäni kohden.
Laskeduin alas tallin edessä, nostin jalustimet ylös, ja talutin Taigan talliin. Annekin tuli Riston kanssa perässämme sisälle. – Taiga näytti kulkevan tänään hyvin. Anne kehaisi, ja punastuin hyvilläni. – Joo, se meni tänään tosi hyvin. Takeltelin, ja irrotin taigan satulavyön. Nostin sitten Taigalta satulan pois selästä, ja riisuin sitten suitset. Taiga haukotteli uneliaana, ja laahusti ruokakupilleen, jonne olin pudottanut aikaisemmin sille muutaman porkkanan.
Pyyhkäistyäni Taigan suitset, satulavyön ja satulan sienellä, kiikutin ne omille paikoilleen. Palasin sitten Taigan karsinalle harjojen kanssa, ja pujahdin sisälle ponin seuraksi. Kaivoin harjapakista ensimmäiseksi kumisuan, jolla pylörittelin Taigan karvan puhtaaksi liasta ja muista moskista. Sen jälkeen harjasin vielä ponin lävitse vähän kovemmalla harjalla, pyyhkäisin Taigan sieraimet, ja silmät, otin kaviot, ja lopuksi vielä vedin piikkisualla Taigan hännän ja harjan siisteiksi. Puin Taigalle sitten sisäloimen päälle. – Heippa sitten Taiga-mussukka. Sanoin, ja halasin vielä Taigan pörröistä kaulaa. Poni tuuppasi hellästi selkääni, ja hörähti hiljaa. Aurinko paistoi vielä korkealta kävellessäni Seppeleestä pois vievää hiekkatietä pitkin. Linnut lauloivat, ja tuuli heilutteli paljaita puita. Hymyillen kohensin takkini kaulusta, ja kävelin vielä vähän reippaammin askelin kohti bussipysäkkiä. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 3, 2008 19:55:11 GMT 2
03.03.08 maanantai Tarvoin lumihangessa kevyillä koulukengilläni kohti Seppelettä. Tuuli puhalsi voimakkaasti, lennättäen taivaalta viistosto satavia kylmiä lumihiutaleita naamalleni. Kylmästä tutisten pyyhkäisin naamani kuivaksi, ja astuin sisälle kuivaan talliin. - Mitä ihmettä sulle on käynyt? Sun hiukset on ihan sekaisin, ja sä melkein valut vettä? Minua vastaan kävelevä Kukka kysyi ihmeissään. – Tuolla ulkona on aika inhottava lumimyräkkä. Tuhahdin, ja ravistelin itseäni kuivaksi. Kukka kurkisti ovesta pihalle, ja sulki sen nopeasti. – No kappas, niimpäs onkin. Ei siellä vielä vähän aikaa sitten satanut lunta juuri yhtään… Kukka selitti, ja katosi kohta Istelin karsinaan.
Tallustin kohti Taigan karsinaa. Poni kurkotteli päätään karsinan oven ylitse, ja hörähti nähdessään minut. – Hei Taiga. Tervehdin ponia, ja avasin karsinan oven salvan. Taiga pökkäsi itse oven kokonaan auki, ja kurotteli haistelemaan taskujani. – Miten sä heti tiesit että mulla on sulle tänään tuomisia? Ihmettelin nauraen, kun Taiga yritti tunkea turpaansa taskuun, jonka pohjalla lojui sille varaamani omenanpuolikas. Kaivoin sitten herkun taskustani, ja ojensin Taigalle, joka söi sen nopeasti. Taputin Taigan kaulaa hymyillen. – Harjattaisiinkos sut nyt puhtaaksi? Ehdotin ponille, ja riisuin siltä loimen selästä. Taiga oli jo ollut selvästikkin tunnilla, sillä satulavyön jättämä jälki näkyi vielä hyvin. Harjat oli jätetty karsinan oven viereen, joten minä sain aloittaa heti kumisualla pyörittelyn. Taiga nautti rapsutellessani sitä harjan juuresta sualla. Poni venytti päätään ylös, ja rullasi ylähuulensa nautinnosta.
Kumisualla otettuani koko ponin huolellisesti, tartuin pölyhrarjaan, jolla harjasin Taigan vielä lävitse. Sen jälkeen otin kaviot, ja harjasin Taigan pään pää-harjalla. Poni käänteli uteliaana päätään selvitellessäni sen häntää. Taiga yritti kurottautua haistelemaan käsissäni olevaa piikkisukaa, mutta joutui tyytymään katselemaan sitä kauempaa. – Mehän voitaisiin kokeilla vähän venytellä sua! keksin, ja kiikutin piikkisuan takaisin harjakoriin. Kävelin sitten rauhallisesti Taigan etujalkojen luokse, nostin ensin toisen ylös, ja venytin sitä varovasti eteenpäin. Kummastuneena Taiga yritti riuhtaista jalkaansa pois. – Sooh, ei hätää. Rauhoittelin ponia, ja pidin tiukasti kiinni sen jalasta. Pian Taiga rauhoittuikin, ja sain venyteltyä myös sen muut jalat. – Eihän ollut niin kamalaa? Kysyin sen jälkeen Taigalta, joka pökkäsi minua hellästi olkaan. – Hyvä juttu. Naurahdin, ja suukotin Taigan turpaa. Ravistelin ulkona Taigan loimen, ja puin sitten sen puhtaana ponin päälle. Kiinnitettyäni loimen remmit taputin Taigaa vielä kaulalle, ja huikkasin sille heipat. Poni hörisi hiljaa, ja köpötteli sitten viimeisiä heiniään mutustamaan. Pujahdin karsinasta ulos, ja suljin oven perässäni. Nappasin sitten harjapakin kainalooni, ja kiikutin sen omalle paikalleen. Huusin vielö sitten Kukalle heipat, ennekuin lähdin taas uhmaamaan sää-oloja kävellessäni kohti bussipysäkkiä. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 5, 2008 19:21:18 GMT 2
05.02.08 keskiviikko - kenttäkisat! Rankan kenttäkisan jälkeen hemmottelin, rapsuttelin, ja harjailin Taigaa kauan. Poni nautti saamastaan huomiosta täysin siemauksin, ja kun viimein pujahdin ulos sen karsinasta, Taiga jäi ovelle tuhisemaan tyytymättömänä. – Mä tulen kohta takaisin. Huikkasin sille, ja kiipesin rappuset ylös oleskeluhuoneeseen.
Sinne olikin kokoontunut varsinainen lauma hoitajia, jotka yrittivät kaikki saada äänensä kuuluviin kertoakseen kuinka kenttäkisat sujuivat. – Hei wear, kuinkas sulla ja Taigalla meni? Heitti joku, ja kaikki hiljentyivät kuuntelemaan. Kohautin hämilläni olkiani, ja mumisin jotain epämääräistä. – Ihan hyvin kait… Sain viimein tuhahdetuksi, ja laahustin hakemaan tiskikaapista itselleni mukin lämmintä kaakaota varten. – Taiga näytti aika väsyneeltä kun sä talutit sitä tallille päin. Miten se nyt sillai? Kismet kysyi. – En mä tiedä. Se väsähti jotenkin siinä esteosuudella tai jotain. Vastasin, ja kaadoin kuumaa kaakaota mukiini. Istuin sitten sohvalle Dreamerin viereen, ja tavanomainen pulina jatkui taas. – Mites sulla meni? Kysyin vierelläni istuvalta Dreamerilta. – Njääh.. Ihan hyvin kait. Tämä vastasi, eikä jatkanut aiheesta sen enempää.
Hetken puheltuani muiden hoitajien kanssa, ja juotuani kaakaoni loppuun palasin alas talliin. Hevosille oli jaettu juuri päiväheinät, ja tallissa kuului vain vaimea rouskutus hevosten syödessä ruokiaan. Kävelin pitkin hiljaista tallikäytävää Taigan karsinalle, ja avasin oven hitaasti. Taiga nosti päätään heinäkasasta, ja hörähti aivan hiljaa tunnistaessaan minut. Pujahdin sisälle karsinaan, ja istuin viileälle turpeelle karsinan seinään nojaten. Taiga asteli varovasti lähemmäs, ja poni kurottui ensin haistelemaan minua hellästi. Sitten se astui vielä vähän lähemmäs, ja tuuppasi lempeästi turvallaan poskeani. – Höppänä. Naurahdin, ja suukotin Taigan turpaa. Poni höristeli korviaan uteliaana, ja palasi sitten heiniensä luo. Minä istuin vielä hyvän tovin Taigan seurana, vain hiljaa sille puhellen. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 7, 2008 9:03:09 GMT 2
07.03.08 perjantai Taiga oli huonolla tuulella. Tiesin sen heti kuullessani poni pienen tervehdyksen, ja hajamielisin astelun ympäri karsinaa. – Mikäs Taigaa tänään vaivaa? Vierelleni ilmestynyt Dreamer kysyi uteliaana. – Sillä on vaan huono päivä. Tokaisin, ja pujahdin ponin seuraksi karsinaan. Taiga nuuhkaisi nopeasti käsiäni, ja siirtyi sitten taas karsinan perimmäiseen nurkkaan, aivan vasten tapojaan. – Tyttönen, mikäs sulla nyt on? Puhelin ponille, ja astelin lähemmäksi. Kummakseni Taiga luimisti minulle korviaan, ja heilutti päätään tyytymättömänä. Hiukan peloissani peruutin ulos karsinasta. – Taiga ei ole koskaan käyttäytynyt noin. Suhahdin Dreamerille, joka myös tuijotti kummastuneena karsinan perällä seisoskelevaa Taigaa. – Onhan toi vähän kummallista. Pitäisikö pyytää Annea kurkkaamaan, ettei sitä satu mihinkään? Dreamer ehdotti, ja katsahti kysyvästi minuun. – Ei kai toi ole voinut tulla niistä kenttäkisoista? Taiga oli tosi uupunut niiden jälkeen? Kyselin Dreamerilta hädissäni. Kyyneleet kihosivat silmiini, kun katselin päätään riiputtavaa, rakasta hoitoponiani. Dreamer laski lohduttavasti kätensä harteilleni. – Käydään sanomassa tosta Annelle. Ei Taigalla varmaankaan ole hätää… Dreamer sanoi, ja veti minut perässään toimistoon. Anne istuikin siellä papereita selaten, ja nosti hymyillen päätään astuessamme sisälle pienehköön huoneeseen. – Taiga on varmaan jotenkin kipeä. Se käyttäytyy ihan kummallisesti. Seisoo vaan karsinansa perällä, ja luimii kaikille, jopa wearille. Dreamer selitti tilannetta minun seistessä lamaantuneena paikoillani. Annenkin ilme synkkeni. – Taiga ei eilenkään Jaakon mukaan syönyt päiväheiniään loppuun. Tulen saman tien katsomaan sitä. Anne sanoi, ja nousi pöytänsä äärestä.
- Taigan selkä on selvästi kipeänä. Lihakset ihan piukeina ja jännittyneinä. Sen takia se varmaan käyttäytyy noin. Anne kertoi meille astuessaan ulos Taigan karsinasta. Tämä oli käynyt huolellisesti koko ponin lävitse, ja selän kohdalla Taiga oli yrittänyt näykätä Annea. Se oli näköjään todella kipeä. – Nyt ei laiteta sille vähään aikaan satulaa selkään, ja muutenkin vain kevyttä liikuntaan. Voisi samalla kokeilla jos uusi satula auttaisi yhtään. Anne sanoi, ja hymyili hiukan. – Nyt se tarvitsee paljon huolenpitoa ja hoivaa. Kyllä Taiga tuosta nopeasti toipuu. Anne vielä virkkoi, ja lampsi sitten käytävää pitkin takaisin toimistoon. – Onneksi ei mitään kovin vakavaa. Dreamerkin sanoi pirteämpänä, ja hävisi kohta Bladen karsinaan. Haettuani Taigan harjapakin, astelin sisälle Taigan karsinaan. Poni katseli minua karsinansa takanurkasta hiukan uteliaana. – Tulehan nyt tänne, mulla on sulle porkkanakin. Yritin maanitella Taigaa herkun avulla.
Pian Taiga astelikin luokseni, ja nappasi porkkanan kämmeneltäni. Sujautin silloin riimun ponin päähän, ja sidoin löysästi Taigan kiinni. Poni käänteli päätään tyytymättömänä, mutta pian asettui, ja seisoi nätisti aloillaan. Harjailtuani ja rapsuteltuani, nyt jo vähän paremmalla tuulella olevaa Taigaa yli tunnin, keräsin viimein harjat siististi paikoilleen harjapakkiin, ja riisuin Taigalta riimun päästä. Taputin vielä ponia hellästi kaulalle, ja painoin nopean suukon sen otsalle. – Mun pitää kohta ruveta lähtemään tyttönen. Mutta huomenna tulen taas, ja sitten mennäänkin lenkille maastoon, vai miltä kuulostaa? Taiga tuuppasi kevyesti käsiäni, ja sulkiessani sen karsinan oven, Taiga hörähti pienesti. – Kyllä sä paranet nopeasti, lupaan sen. Kuiskasin Taigalle, ja käännyin kannoillani. Näin vielä vilaukselta Taigankin tallustelevan takaisin karsinan takanurkkaan, ja jäävän sinne nuokkumaan. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 8, 2008 12:50:51 GMT 2
08.03.08 lauantai Kävelin ripein askelin hiekkatietä kohti Seppelettä. Aurinko paistoi ja pikkupakkanen nipristeli poskipäitä. Nopeutin askeleitani tallin lähestyessä, ja pistin juoksuksi viimeisessä ylämäessä. Tallipihassa huikkasin nopean tervehdyksen Kamua tarhasta hakevalle Lillylle, ja jatkoi sitten matkaani kohti tallia.
Astuessani talliin sisälle kuulin tutun hörähdyksen Taigan karsinasta. Poni vaikutti selvästi iloisemmalta kuin eilen, ja se tuuppi tavalliseen tapaan käsiäni pujahtaessani sen karsinaan. – Hyvä että sä voit jo paremmin tyttönen, lepersin Taigalle, ja suukotin ponin valkoista tähteä. – Mitäs sanoisit reippaasta lenkistä maastossa? Taiga heilautti päätään, ja tuhahti. – Selvä, sitten lähdetään heti kun sut on harjattu puhtaaksi, ja karsina siivottu. Totesin, ja hain kottikärryt nopeasti. Siirsin ne Taigan oven eteen, ja aloin lappaamaan likaista turvetta ja lantaa kottikärryihin. – Heti aamusta hommissa, vai? Jaakko heitti virnistellen kävellessään ohi. – Jepjep. Mites sun ratsastusopettelu edistyy? Kysäisin heittäessäni viimeistä talikollista kottikärryihin. – No, siinähän se... Jaakko mutisi, ja hävisi kohta rehuhuoneeseen.
Kipattuani likaisen turpeen lantalaan, ja haettuani uutta tilalle, otin Taigan käytävälle harjaukseen. Poni vähän venkoili, eikä oikein suostunut seisomaan aloillaan. Harjailtuani Taigan takkuista talvikarvaa tarpeekseni, laskin huokaisten harjan takaisin harjapakkiin, ja silmäilin työni tulosta uupuneena. Vieläkin vähän likainen ja paikoin sotkuinen karvapeite ei meinannut puhdistua millään! Niinpä vedin vielä kertaalleen Taigan turkin läpi juuriharjalla, ja siirryin sitten sukimaan Taigan häntäjouhia siisteiksi. Saatuani viimein Taigan edes jotenkuten siedettävän näköiseksi vein harjata takaisin omille paikoilleen, ja heitin Taigalle kevyen viltin selkään. Painoin vielä omaan päähäni kypärän, ja talutin Taigan sitten pihalle.
- Maastoonko oot menossa? Huikkasi juuri maneesista pois Bertillä ratsastava Lilly. – Joo, ajattelin vähän laukata vaan pellolla, ja hypätä muutaman ojan yli että taiga saa vähän veryteltyä jalkojaan. Vastasin. – Selvä. Voidaanko me Bertin kanssa liittyä seuraan? Lilly kysyi. Nyökkäsin hymyillen, ja lähdimme sitten vieretysten ratsastamaan metsäpolkua pitkin. Ravailimme sitten peltotiellä, ja annoimme ponien laukatakkin vähän matkaa. Taiga innostuikin hiukan liikaa, ja pukitti muutaman kerran.
Palasimme noin tunnin päästä takaisin Seppeleeseen. Bert-poika vaikutti vähän väsähtäneeltä, mutta Taiga jaksoi yhä pomppia ja loikkia ravatessamme viimeistä hiekkatietä pitkin ennen Seppeleen pihaa. – Rauhoituhan nyt vähäsen, Puhelin Taigalle, ja pidätin muutaman kerran voimakkaasti. Viimein sain Taigan asettumaan, ja annoin sille pitkät ohjat hetkeksi.
Tallipihassa laskeuduimme molemmat alas. Talutin Taigan talliin sisälle Lillyn ja Bertin perässä, ja karsinassa irrotin suitsien remmit, ja pujotin ne pois Taigan päästä. Tarkastin sitten vielä Taigan jalat, ja heitin sisäloimen ponille päälle. Vietyäni suitset paikoilleen palasin vielä Taigan karsinalle. Poni seisoskeli puolinukuksissa karsinansa seinään nojaten, ja höristi korviaan astuessani karsinaan sisälle. – Minä se vaan taas tyttönen. Supatin, ja astelin Taigan pään luo. Annoin ponin ensin nuuhkaista kättäni, ja rapsuttelin sitä sitten hellästi otsasta. Otin Taigan pään käsiini, ja painoin nopean suukon Taigan turvalle. – Huomenna nähdään taas. Sanoin, ja Taiga hörähti vastaukseksi -wear&Taigatyttönen<3-
|
|
|
Post by wear on Mar 8, 2008 20:32:46 GMT 2
piirtelin nyt ajankuluksi Taigasta tälläsen oudon kuvan.. <http://www.freewebs.com/sitraa/Ti.bmp>
|
|
|
Post by wear on Mar 10, 2008 20:13:57 GMT 2
10.03.08 maanantai Muta lötisi ja litisi saappaideni alla tallustaessani mutavellissä Seppeleen tallipihaa kohti. Vähään aikaan en ollutkaan käynyt Taigaa moikkaamassa, ja jo nyt oli tammaa kova ikävä. Kiristin tahtiani juoksuksi viimeisessä ylämäessä, ja pian jo saavutinkin tallipihan. Kamu hirnui ja hörisi minulle tarhastaan kävellessäni ohitse. – Päiviä vaan sullekkin herra, huikkasin orille, ja jatkoin matkaani kohti ponitarhaa. Kamu jäi surullisena hirnumaan perääni, taisi sekin haluta jo sisälle, pois mutavellin peittämästä tarhasta.
Kiipesin ponitarhan aidan yli toiselle puolelle. Vihelsin kerran, ja jäin sitten hetkeksi odottamaan. Pian puiden takaa rymistelikin rapa roiskuen joukko hevosia. Tunnistin Taigan jo kaukaa, tamman laukatessa muiden perässä minua kohti. Tänään Taiga oli päässyt vähän isommalla porukalla ulos. Poni oli saanut tavanomaisten Humun ja Pellan lisäksi seurakseen Bladen, Palmikon ja Marinkin. Tammat tunkivat kaikki luokseni rapsutuksien ja herkkujen toivossa. Taigakin tunkeutui viimein joukon läpi luokseni, ja tuuppasi hellästi käsiäni. Kohta talutinkin jo Taigaa talliin. Poni käveli innokkaana perässäni. Talliin astellessamme, moikkasin muutamaa tuttua hoitajaa, ja talutin Taigan sitten suoraan omaan karsinaansa. Riisuin siellä mutaisen ja märän ulkoloimen Taigalta, ja vein sen varustehuoneeseen kuivumaan. Palasin sitten Taigan karsinalle harjat mukanani, ja ryhdyin sukimaan Taigaa puhtaaksi.
Irtokarvaa ja mutaa lenteli joka puolelle saaden minutkin yskimään. – Miten susta nyt näin paljon karvaa lähtee? Naurahdin, hieroen samalla pölyä silmistäni. Taiga seisoi vain tyytyväisenä aloillaan, selvästi nauttien saadessaan edes vähän helpotusta paksun talvikarvan irrotessa. Harjattuani Taigaa tunnin verran, oli minun lopetettava, ja ruvettava laittamaan Taigaa kuntoon seuraavalle tunnille. Taiga luimisti korviaan tyytymättömänä laskiessani satulan sen selälle. Tiukasti komensin ponia seisomaan aloillaan sen lähtiessä astelemaan sivuille hermostuneena. Satulavyön kiinnitettyäni sujautin vielä suitset Taigalle päähän, ja sitten olikin poni valmis.
Autettuani vielä ratsastajan kentällä Taigan selkään, taputin Taigaa vielä kaulalle, ja toivotin tytölle ponin selässä hauskaa tuntia. Sen jälkeen kipitin katsomoon seuraamaan tunnin kulkua. Taigan juostua muutaman alkeiskurssin tasoisen tunnin uralla, palasi poni uupuneena talliin. Autoin ratsastajaa riisumaan ponilta varusteet, ja ryhdyin sitten harjaamaan Taigaa puhtaaksi. Väsyneenä haukotellen Taiga töytäisi hellästi olkaani astuessani sen karsinaan harjapakki sylissäni.
Taigan jalat olivat aivan kuraiset, ja ponin mahan allekin oli muutamia roiskeita lentänyt. – Mitäs jos mentäisiin sittenkin vähän pesulle? Ehdotin ponille, kun tajusin, etten harjaamalla sitä puhtaaksi saisi. Niinpä pujotin riimun Taigalle päähän, ja talutin sen pesupaikalle. Sidoin Taigan löysästi kiinni, ja väänsin vesihanan päälle. Käänsin veden haalealle, ja hiljaisella paineella suihkutin Taigan jalat, ja mahanalusen puhtaaksi. Taiga seisoi jännittyneenä paikoillaan, yrittäen välillä väistää suihkua. Suihkutettuani Taigan kuivasin jalat sekä mahanalusen pyyhkeellä, ja talutin Taigan sitten takaisin omaan karsinaansa. Heitin ponille loimen selkään, ja hain hiukan heiniä naposteltavaksi. – Huomiseen. Huikkasin vielä Taigalle, joka hörähti pehmeästi vastaukseksi. Pujahdin sitten ulos tallin ovesta. -wear&Taiga<33-
|
|
|
Post by wear on Mar 11, 2008 17:42:18 GMT 2
11.03.08 tiistai Istuin tuskaisena koulunpenkillä. Yritin huomaamattomasti kirjoittaa Lillylle tekstiviestiä, jossa pyysin tätä jo hakemaan Taigan sisälle tarhasta, muuten en kerkeäisi mitenkään hoitamaan Taigaa ennen ensimmäisten tuntien alkua. Viimein opettajamme päästi meidät lähtemään tunnilta - tälläkin kertaa kuitenkin melkein kymmenen minuuttia myöhässä! Juoksin suoraan koulun ovesta ulos bussipysäkille, ja loikkasin juuri ovensa sulkevaan bussiin sisälle. Maksoin kuskille matkani, ja koikkelehdin istumaan auton perälle, vapaalle ikkunapaikalle.
Tallinpysäkillä loikkasin ulos bussista, ja lähdin pikakävelyä kiitämään hiekkatietä pitkin kohti Seppelettä. Kiiruhtaessani talliin sisälle huomasin heti Lillyn, joka kantoi molemmilla käsivarsillaan satulaa. Hymyillen otin tytöltä toisen satuloista. – Huh, kiitos. Lilly sanoi, ja väläytti huojentuneen hymyn. – Mä otin Taigan justiinsa vähän aikaa sitten sisälle. Nyt pitäisi laittaa Pella, Pikku, Palmikko, Taiga, sekä Manki kuntoon aika aloittelijoiden tunnille, joka alkaa kymmenen minuutin päästä. Eikä täällä edes ole muita hoitajia kuin me, eli saadaan hoitaa kaikki ponit kuntoon kahdestaan… Lilly puhisi, ja pujahti sitten sisälle Pellan karsinaan. – Okei. No mä laitan sitten vaikka Taigan ja Pikun kuntoon, jos sä heität kamat Pellalle ja Mankille. Laitetaan vaikka Palmikko sitten yhdessä vikana kuntoon. Järjestelin, ja kipitin hakemaan Pikun suitset satulahuoneesta.
Kun Pikulla oli sitten kamat päällä, hain Taigan varusteet käytävälle, ja pujahdin muutaman harjan kanssa Taigan karsinaan. Tamma hörähti pienesti tunnistaessaan minut. – Nyt suoritetaankin vähän nopeampi harjaus. Sanoin Taigalle, ja ryhdyin reippain vedoin harjaamaan sen paksua talvikarvaa edes vähän puhtaammaksi. Otin sen jälkeen vielä Taigan kaviot, ja harjasin nopeasti pölyisen pään. Laskin sitten satulan Taigan selkään, ja asettelin sen hyvin paikoilleen. Vielä satulavyön kiristys, ja suitsien pujotus ponin päähän, ja Taiga olikin valmis. Sidoin Taigan sitten riimunarulla kiinni karsinaansa, ettei se odotellessa kävisi piehtaroimaan, tai sotkeutuisi ohjiinsa. Kun Palmikkokin oli laitettu kuntoon, alkoi juuri sopivasti talliin virrata innokkaita aloittelijoita, jotka varovaisesti kurkkivat hevosten karsinoihin. Sitten Annekin asteli talliin, ja pyysi sitten ratsastajat toimistoon hevostenjakoon.
Autettuani ratsastajan Taigan selkään palasin talliin, ja kiipesin oleskeluhuoneeseen vaihtamaan ratsastusvaatteet päälleni. Tänään olin päättänyt ratsastaa Taigalla edes hetken maneesissa, kun edellisestä ratsastuskerrasta olikin vierähtänyt jo muutama tovi. Vaihdettuani beiget, kokopaikkaiset ratastushousut päälleni, nappasin vielä kypärän ja raipan matkaani, ja menin maneesin katsomoon seuraamaan tuntia. Alkeistunnin päätyttyä marssin kentälle kypärä ja raippa mukanani, ja Taigalla ratsastanut tyttö ojensi ponin ohjat minulle varovaisesti hymyillen. – Olikos Taiga kivasti? Kysyin tytöltä, joka nyökkäsi pienesti. – Ehkä vähän laiska… Tyttö vastasi. Hymyilin tytölle ystävällisesti. Pujotin sitten jalkani jalustimeen, ja ponnistin selkään.
Ratsastin Taigalla reilut puolituntia tehden erilaisia siirtymisiä, voltteja, ja taivutuksia. Taiga liikkui vähän laiskasti, eikä pyrkinyt juuri ollenkaan eteenpäin. Muutenkin poni tuntui tahmealta, ja vaikka yritin kuinka ratsastaa ponia kootummaksi, en saanut sitä kuin siirtymään hitaampaan, ja töksähtelevämpään raviin. Niinpä päätin lopettaa ratsastuksen saatuani Taigan kulkemaan edes jotenkuten reipasta vauhtia uralla.
Pysäytin Taigan kentän keskellä kaartoon, ja liu´uin alas sen selästä. Taputin ponia nopeasti kaulalle. Taiga venytti päätään pitkälle alas, ja pärskähti. Poni käveli korvat höröllä perässäni kun talutin sen talliin. Iloisesti se tervehti karsinassaan seisoskelevaa Pellaa ja seinänaapuriaan Mankia, jotka molemmat vastasivat sille laiskasti. Riisuttuani Taigalta varusteet harjasin ponin huolella. – Miten sä olitkin tänään niin älyttömän tahmea? Puhelin ponille harjatessani sitä samalla pitkin vedoin. Taiga huokaisi syvään, ja kääntyi sitten haistelemaan uteliaana taas taskujani. – Ehkä sä olet vaan väsynyt.. Jatkoin itsekseni höpöttelyä. Taiga tuuppasi samettiturvallaan hellästi käsiäni harjatessani varovasti sen päätä.
Selvitettyäni vielä Taigan mustan hännän, otin ponilta vielä kaviot ja tarkistin jalat hiertymiltä. Puin sitten Taigalle loimen, ja suukotin ohi kulkiessani Taigan otsaa. Vietyäni harjat takaisin paikoilleen, ja pyyhittyäni Taigan suitset lähdin kulkemaan kotia päin. -wear&Taiga<3-
|
|