|
Post by wear on Feb 1, 2008 9:00:16 GMT 2
1.2.08 perjantai Aamulla, heti herättyäni ja hiukan siistiydyttyäni pakkasin reppuun evääni, ja lähdin lapsimaan tallille. Melkein kaikki lumi oli sulanut pois, mutta jäätä oli tiellä sitäkin enemmän. Liukastellen saavuin pian Seppeleen tallipihalle. Tunnistin Taigan muiden hevosten joukosta helposti. Pikkuinen ja pörröinen poni seisoi muiden keskellä ja napsi jäätyneitä ruohonkorsia suuhunsa. Tarhan portilla kutsuin Taigaa, mutta sainkin kaikki hevoset portin luo. Naureskellen napsautin riimunarun Taigan riimuun, ja pujahdin poni perässäni nopeasti portista ulos. Pella ja Humukin olisivat olleet halukaita tulemaan sisälle, mutta tällä kertaa jouduin tylysti sulkemaa portin niiden edestä. Astelin talliin Taigaa perässäni taluttaen. Vein Ponin sen omaan karsinaan, ja riisuin riimun sen päästä. – Odottelehan muru hetkinen tässä, mä käyn viemässä mun laukun oleskeluhuoneeseen. Huikkasin ponille ja lähdin ripeästi kiipeämään rappusia ylös. Heitettyäni laukkuni nopeasti lokerooni, kipitin takaisin talliin. Hain varustehuoneesta Taigan harjat, ja palasin sitten ponin karsinalle. Pujahdin harjapakkia kantaen sisälle, ja laskin sen sitten maahan. – Mitäs mun pikkumurulle kuuluu? Lepertelin Taigalle halatessani ponin pörröistä kaulaa. Ryhdyin kohta harjaamaan Taigan paksua talvikarvaa kumisualla. Irtokarvaa lähti ainakin muutama kilo, ja ihan mukavasti sain irti myös kaikkea muutakin likaa. – Hyi yök että sä olet likainen…. Tuhahdin pyöritellessäni kumisualla ponin lautasien kohdalta. Taiga nuokkui silmät ummessa aloillaan, selvästi nauttien hoidosta. Kumisuan jälkeen kaivoin harjakorista pölyharjan, ja aloin harjaamaan Taigan karvaa pitkin vedoin. Sen jälkeen nappasin harjakorista vähän kovemman harjan, ja suin Taigan läpi sillä. Lopuksi otin vielä Taigan kaviot. Vasempaan etukavioon, oli jalan ja kengän väliin kiilautunut teräväreunainen kivi. Ähkittyäni hetken sain sen irti. Kivi oli jättänyt kavioon ikävän näköisen loven, mutta muuten jalka oli kunnossa. Harjasin vielä Taigan pölyisen pään pehmoisella pää-harjalla, ja selvitin sormin ponin paksun hännän. Hoidettuani Taigan kipaisin varustehuoneeseen hakemaan sen suitset ja satulan, ja laitoin nopeasti kamat Taigalle. Poni nuokkui yhä aloillaan, vain vähän päätään heilauttaen kun kiristin satulavyötä. Taluttaessani Taigaa kohti tallin ulko-ovea, ilmestyi Anne luoksemme. – Huomenta. Huikkasin tälle iloisesti. Anne asteli Taigan vierelle, ja taputti ponin kaulaa. – Ootko sä ratsastamaan menossa? Anne kysyi ystävällisesti. Nyökäytin päätäni. – Joo, mä ajattelin vähän käydä maneesissa ratsastamassa. Sanoin ja jatkoin matkaani. Annekin lähti kävelemään toimistolle päin. Nousin vasta maneesissa selkään. Pidensin jalustimia ainakin puolimetriä, ja kiristin satuölavyötä muutamalla reiällä. Kävelimme sitten muutaman kierroksen pitkin ohjin ympäri kenttää, kunnes keräsin narut käteeni, ja siirsin Taigan raviin. Poni lähti laiskasti liikkeelle, ja vielä puoliunessa ravasi pitkin maneesin pitkää sivua. Napautin raipalla reippaasti Taigaa pohkeen taakse, ja sain ponin viimein hereille. Ravailtuani alkuveryttelyt, laukkasin muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja siirsin Taigan sitten taas raviin. Ryhdyin harjoittelemaan vähän pohkeenväistöä ja avotaivutuksia, jotka sujuivat Taigalta ihan hyvin, sen jälkeen kun poni oli tajunnut niiden idean. Kauaa en tänään ratsastanut, ja jo reilun puolentunnin rankan työskentelyn jälkeen siirsin Taigan käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Poni oli vähän kaulaltaan hionnut, mutta muuten se tuntui vieläkin ihan reippaalta ja eteenpäinpyrkivältä. Jäähdyteltyäni Taigaa kymmenisen minuuttia käynnissä, pysäytin Taigan keskelle maneesia ja loikkasin alas. Nostin jalustimet ylös, otin ohjat ponin kaulalta, ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Tallissa riisuin Taigalta varusteet ja vein ne paikoilleen. Harjasin sitten Taigan huolellisesti ja tarkistin jalat kunnolla. Loimitin sen jälkeen Taigan talli-loimella ja jätin ponin hetkeksi karsinaansa. Hain siinä välissä kottikärryt ja talikon tallin seinään nojaamasta, ja toin ne Taigan karsinalle. Ryhdyin lappaamaan likaista turvetta kottikärryihin, ja vein ne sitten lantalaan. Toin karsinaan uutta turvetta tilalle, ja tasoitin ne huolella. Vielä ennen lähtöäni rapsuttelin Taigaa hetken. Poni tuuppi minua uteliaana silkkiturvallaan, ja katseli ystävällisesti nappisilmillään. Hymyillen suukotin Taigan pörröistä otsaa. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 3, 2008 10:52:45 GMT 2
03.02.08 sunnuntai – Rauhallinen lenkki lumisessa maastossa
Istuin Taigan pehmeällä selällä. Kävelimme ohuen puuterilumen peittämää metsäpolkua pitkin. Taiga pärskähti muutaman kerran, ja yritti innoissaan karata raviin. Pidättelin nauraen innokasta ratsuani. – Tää ei meinaa enää käsissä pysyä! Huikkasin takanamme tulevalle Lillylle, joka istui rauhallisen Kamun selässä. Hymyillen tyttö taputti kermanvärisen hevosensa kaulaa. – Tää nyt ei varmaankaan minnekkään jaksa lähteä. Papalla kun löytyy ikää jo ihan kunnioitettava määrä. Lilly sanoi. – Just. Tuhahdin. – Mut Taiga ei kyllä pysy enää sekuntiakaan aloillaan, siirrytäänkö raviin? Ehdotin Lillylle, joka nyökkäsi. – Mut ei sitten mennä lujaa. Tämä vielä varmisti, ja siirsimme sitten ratsumme raviin. Taiga heilautti päätään, ja lähti vauhdikkaaseen raviin.
Ravasimme perätysten metsäpolkua pitkin ainakin puolikilometriä, kunnes Lilly halusi siirtyä käyntiin. – Mun jalat ei enää jaksa. Särkee.. Tyttö voivotteli, ja hieroi reittään. – Ois sittenki pitäny ottaa ne satulat mukaan. Lilly sanoi ja naurahti. – Jos kävellään vähän matkaa? Tämä kysyi. Suostuin pyyntöön.
- Ihanan rauhallista. Huokaisin katsellessani ympärillemme. Kävelimme lumisten peltojen pientareita pitkin kohti Seppelettä. Taiga ja Kamu tallustivat vierekkäin rauhallisina, ohjat pitkinä. Hevosetkin tuntuivat nauttivan rauhallisesta käynnistä kirpeässä pakkassäässä. Lillyn posket punoittivat jo ja samoin varmaan minunkin. – Niin. Tekee varmaan Kamullekkin hyvää tälläinen rauhallinen maastoilu. Lilly totesi, ja nojautui halaamaan ison ruunan kaulaa.
Kohta saavuimme käymäjalkaa Seppeleen tallipihalle, pysäytimme ratsumme ja laskeuduimme alas. – Kiitti paljon seurasta. Huikkasin Lillylle taluttaessani Taigaa talliin. – Ei mitään. Lilly vastasi hymyillen.
Karsinassa riisuin Taigalta suitset, ja kiikutin ne varustehuoneeseen. Nostin suitset omalle paikalleen koukkuun roikkumaan, ja ristitin ne siististi. Lillykin saapui kohta Kamun suitsia kantaen paikalle. – Mä laitan kohta Kamun tarhaan, vietkö sä Taigankin ulos? Lilly kysyi nostaessaan kypärää päästään. – En mä ainakaan vielä. Hoidan sen ensin ja rapsuttelen hetken, sitten varmaan heitän sen ponitarhaan Pellan ja Humun seuraksi. Vastasin.
Kohta kävelin Taigan karsinalle harjakoria kantaen, ja pujahdin saman tien sisälle boksiin. Taiga etsi turpeelta viimeisiä heinänkorsia, ja hörähti nopeasti astellessani ponin luo. – Noniin, nyt hoidetaan sut huolella.. Virkoin kaivaessani harjakorista kumisukaa. Pyöriteltyäni Taigan karvan läpi kumisualla, otin pölyharjan käteeni ja huiskin sillä liat Taigan karvalta pois. Harjasin sen jälkeen Taigan pään pää-harjalla, ja otin kaviot kaviokoukulla. – Sun häntää pitääkin vähän siistiä.. Puhelin tarkastellessani Taigan paksua häntää, joka ulottui melkein maahan asti. Kaivoin harjakorista sakset esille, ja napsin häntää vähän lyhyemmäksi. Myös Ponin villiintynyt harja alkoi näyttää enemmänkin linnunpesältä, kuin siistiltä harjalta. Leikkasin siitä reilusti pois, siistin sitä hiukan, ja ohensin kevyesti saksilla. Nyppimään en tällä kertaa ryhtynyt, sen tekisin sitten vähän paremmalla ajalla. Tasoitin vielä Taigan niskasiilin, ja leikkasin vuohiskarvoja siistimmäksi. - Nyt sä alat taas näyttää vähän enemmän ponilta, pikku karvapallo. Sanoin Taigalle, ja halasin ponin lämmintä kaulaa. Taiga tuuppasi hellästi turvallaan selkääni.
Kohta talutin Taigaa tallipihan poikki tarhoille. Tamma tanssahteli innoissaan ympärilläni, ja hirnui jo pitkän matkan päästä Pellalle ja Humulle, jotka molemmat odottelivat ystäväänsä tarhan portilla. Avasin varovasti tarhan portin, ja työnsin Pellaa ja Humua vähän sivummalle. Taiga syöksähti heti sisälle tarhaan, ja päästin ponin irti mahdollisimman nopeasti. Pian ponit jo kirmasivat peräkkäin pitkin tarhan aidan viertä innoissaan pukitellen. Hymyillen käännyin ympäri, nostin Taigan riimun roikkumaan aidalle, ja suljin tarhan portin takanani. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 5, 2008 20:09:57 GMT 2
05.02.08 tiistai - tavallinen tiistai
- Nyt lasket satulan varovasti ponin selkään, niin että ensin lasket sen kaulalle, ja liu´utat sitten paikalleen. Neuvoin yhtä alkeiskurssilaista, joka vaivalloisesti oli yrittänyt itse satuloida ratsunsa. Taiga seisoi kärsivällisesti aloillaan. – Ja sitten korjaat satulahuovan, ettei se jää ryppyyn tai muuten huonosti. Sen jälkeen lasket satulavyön alas satulan päältä, ja kiinnität sen näihin kahteen reunimmaiseen remmiin… Sanoin, ja kiinnitin vyön toiselta puolelta. – Laittaisitko sä tämän vyön sieltä toiselta puolelta kiinni? Pyysin, ja innokas ponityttö ryhtyi heti toimeen. Tyttö sähläsi kauan ennekuin sai vyön kiinni, ja näytti sitten todella tyytyväiseltä itseensä. Yritin pitää naamani peruslukemilla, ja jatkoimme sitten Taigan laittamista kuntoon. Kun poni viimein oli valmis, talutimme sen yhdessä ulos, ja autoin tytön selkään kentällä. Pidensimme jalustimia muutaman reiän, ja tarkastin vielä Taigan vyön. Sitten toivotin tytölle hauskaa tuntia, ja hilpaisin itse takaisin talliin.
Oleskeluhuoneessa oli muutamia hoitajia jo istuskelemassa ja jutustelemassa. Liityin heidän seuraansa, mutta jo vähän ajan kuluttua palasin talliin. Hetken seisoskeltuani hämmentyneenä paikoillani, päätin putsata Taigan karsinan oikein huolellisesti. Kipaisin hakemassa kottikärryt ja talikon tallin seinään nojailemasta, ja ryhdyin heti toimeen. Likainen turve ja lantakasat lensivät kottikärryihin, jonka täytyttyä kiikutin lastin lantalaan. Hain sitten uutta turvetta tilalle, ja tasoitin sen karsinaan. Heinät keräsin siistiin kasaan ruokakupin viereen, ja kokeilin vielä juoma-automaatin toiminnan. Sen jälkeen laahustin taas oleskeluhuoneeseen, ja kuuntelin puolella korvalla muiden höpötystä. Viimein yksi uusista hoitajista, Essi huudahti: - Hei ponit tulee just sisälle, mennään auttamaan niitä ratsastajia, kun ei ne vielä paljoa osaa.. Se saikin hoitajat liikkeelle, ja kaikki lähtivät valumaan alas talliin, josta kuuluikin jo tuttu kavioiden kopse betonilattiaa vasten. Kipitin tallikäytävän poikki Taigan karsinalle, jonne ratsastaja oli saanut ponin talutettua. Taiga oli kuitenkin päättänyt jämähtää puolitiehen, eikä suostunut astumaan kunnolla karsinaansa - ponin takajalat olivat yhä ulkona. Ratsastaja raukka alkoi olla melkein itkun partaalla, kun ei saanut ponia karsinaansa. Riensin auttamaan tyttöä, ja läpsäytin Taigaa lautasille, jolloin poni hypähti eteenpäin sisälle karsinaansa. Tyttö hymyili minulle helpottuneena, ja tarjouduin vielä auttamaan ponin riisumisessa.
Otettuamme varusteet pois Taigalta, tyttö kiitti avustani, ja lähti matkoihinsa. Minä hain varustehuoneesta Taigan harjakorin, ja otin ponin käytävälle harjaukseen. Taiga vaikutti vähän väsyneeltä. Poni roikotti päätään silmät ummessa, eikä oikein jaksanut kiinnostua mistään. – Et kai sä sairas ole pikkuinen? Vaan vähän uupunut, vai? Lepertelin ponille hiljaisella äänellä, ja halasin Taigan pörröistä kaulaa. Poni hörähti hiukan, ja upotti päänsä syliini. Hellästi suukotin Taigan otsaa.
Hoidettuani Taigan huolellisesti korvista häntään asti, talutin ponin karsinaan, ja heitin lämpimän sisäloimen sille selkään. Peruutin sitten karsinasta ulos, ja suljin oven huolellisesti. – Koita pärjäillä. Huikkasin vielä Taigalle, ja kävelin sitten harjapakki sylissäni varustehuoneeseen.
Olin juuri lähdössä tallilta, kun huomasin Annen istuvan toimistossa. Astelin ripein askelin huoneeseen, ja pysähdyin Annen pöydän eteen. – Tota.. Mä vaan ajattelin, että voisitko sä seurailla Taigan kuntoa nyt vähän tarkemmin, kun se tuntui tänään jotenkin tosi väsyneeltä ja kipeeltä? Ehdotin varovasti. Anne nosti katseensa papereista, ja tarkasteli kasvojani. – Joo, tottakai. Taiga on ollutkin jotenkin viimeaikoina tosi vaisu, toivottavasti ei ole kipeäksi tulossa… Anne viimein sanoi huolestuneena. Kipitin sitten pois toimistosta saatuani tyydyttävän vastauksen, nyt Taigalla ei olisi mitään hätää, eikä minun tarvitsisi huolehtia turhia. -wear&Taiga<33-
|
|
|
Post by wear on Feb 6, 2008 18:01:00 GMT 2
06.02.08 keskiviikko
Tunnistin jo kaukaa Taigan pörröisen olemuksen muiden hevosten joukosta. Kipitin tarhan portille, ja vislasin. Kolme uteliasta päätä nousi heti ylos lumesta, ja yksi kerrallaan ne lähtivät rymistelemään portille. Taiga ehti ensimmäiseksi tervehtimään minua. Poni hörähti ilahtuneesti, ja kurottautui haistelemaan ojennettua kättäni. Taiga kerkesi nopeasti nuuskaista kättäni, kun Pella työntyi rapsutettavaksi. Hymyillen rapsutin hetken Pellaa korvan takaa, kunne Humu työntyi eteen rapsutuksia kaivaten. Hellittyäni poneja hetkisen, pujahdin aidan yli tarhan puolelle, ja nappasain Taigan kiinni. Poni hiukan harasi vastaan pujahtaessamme portista ulos, mutta kohta se jo käveli nätisti vierelläni kohti tallia.
Tallissa talutin Taigan karsinaan, ja riisuin riimun pois ponin päästä. Suljin sitten huolellisesti Taigan karsinan oven, ja painelin oleskeluhuoneeseen. - Wear! Huudahtivat Lilly, Kismet ja Chao yhteen ääneen. Tytöt istuivat sohvalla suklaata mutustellen, ja minä kipusin Lillyn viereen istumaan. Tämä ojensi minulle kohta palan suklaata, ja tungin sen nopeasti suuhuni. – Vähänkö hyvää.. Kismet mumisi suu täynnä suklaata. Chao nauroi mahaansa pidellen jollekkin, jota muut eivät ymmärtäneet, ja Lilly mossutti suklaata tyytyväisenä. – Ketkä ponit on saanu uusia hoitajia? Kysyin uteliaana. Chao lopetti nauramisen, ja otsaansa kurtistellen vastasi kohta. – Ainakin Jambo, ja Humu ja Manki ja Mari on saanu uudet hoitajat.. Tyttö viimein mokelsi yhä suklaata suu täynnä. Purskahdimme kaikki nauruun Chaon mokelluksesta. Tyttö istui hetken nolona sohvalla, mutta nauroi kohta muiden mukana.
Hetken päästä sain hilattua ahterini talliin. Taiga hirnahti karsinastaan kävellessäni sen luo harjakori sylissäni. – No nyt sä et enää vaikuta niin väsyneeltä ja sairaalta kun eilen. Se tais sittenki olla vaan uupumusta, eikö? Puhelin ponille pujahtaessani sen karsinaan. Laskin harjakorin maahan, ja astelin ponin pään luo. Oijoin ponin paksua otsatukkaa siistimmäksi, ja pyyhin rähmät Taigan silmistä. Poni puhalsi lämpöistä ilmaa käsilleni, ja laski päätään syliini.
Vähän ajan päästä, leperreltyäni Taigalle jonkin aikaa, tartuin viimein pölyharjaan, ja aloin sukimaan ponin paksua talvikarvaa pitkin vedoin. Taiga nautti hoidosta silmät ummessa. Harjasin ponin jokapuolelta ensin pölyharjalla ja sitten juuriharjalla. Taiga ei ollut moksiskaan, vaikka harjasin sen mahanalta reippain ottein. Poni vain seisoi aloillaan, välillä vain kurkaten puuhailuani. Hoidon lopuksi otin vielä Taigan kaviot, ja selvitin ponin hännän sormin. Sen jälkeen heitin loimen Taigalle selkään, ja kiikutin harjakorin takaisin paikoilleen.
Toimistossa oli paljon väkeä, hyvä että enää hupneeseen mahduin. – Noniin. Kenelläkäs Aino meni viimeksi? Anne aloitti ponien jakamisen. – Ööh. Kait Pellalla. Ruskeahiuksinen tyttö vastasi. – Selvä. Sä saat sitten Pikun tänään.. Anne sanoi, ja tyttö kiiruhti hymyssä suin toimsiton ovesta ulos. Kun toimistossa oli enää kaksi ratsastajaa, Anne viimein jakoi Taigan toiselle tytöistä. Tämä vaikutti hyvin tyytyväiseltä ratsuunsa, ja hyppeli ulos toimistosta laulellen. Kiiruhdin tytön perään, ja tarjouduin auttamaan. – En mä tarvitse apua. Tyttö kuitenkin tuhahti, ja nosti Taigan satulan käsivarsilleen. Hämilläni jäin seisomaan paikoilleni, ja seurasin tytön menoa. -Ei sitten jos ei apu kelpaa. Tuhahdin viimein ja jäin seuraamaan esitystä vähän kauempaa. Ensiksi ratsastaja yritti saada loimen pois ponin päältä, mutta onnistui vain sähläämään kaikki narut solmuut. Kohta ratsastaja tyttönen kuitenkin sai loimen pois ponin päältä, mutta Taiga alkoi jo olla aika kyllästynyt tilanteeseen. Kun tyttö nosti satulaa ponin selkään, luiskahti Taiga karsinan toiseen nurkkaan, ja satula lämähti yllättyneen ratsastajan käsistä lattialle. Kävelin rauhallisesti karsinan ovelle, ja tarjosin apuani uudemman kerran. – Joo, no auta sitten. Tyttö vastasi selvästi helpottuneena. Yhdessä saimme Taigan nopeasti kuntoon, ja tyttö lähti taluttamaan ponia ulos tallista.
Kun Taiga oli tunnillä työskentelemässä, minä kipusin taas oleskeluhuoneeseen. Chao istui edelleen sohvalla, tällä kertaa mehua juoden. – Moi taas. Tämä huikkasi. – Hoh hoijakkaa. Haukottelin vajotessani sohvalle. – Mä en millään jaksaisi vaan venata tallilla et Taiga tulee sisälle.. Tuhahdin. – Miks sun sit edes tarvitsis odottaa? Eiks Taiga mene vielä tän jälkeen toisellekkin tunnille? Chao kysyi. Nyökkäsin väsyneesti päätäni. – No sittenhän sun kannattais jo lähteä kotiin, ei kukaan jaksa kahtaa tuntia vaan istuskella täällä… Tyttö puhahti. – Nojoo, kai mä sitten lähden kotiinpäin. Voitko sä huolehtia että Taigalla on sitten tuntien jälkeen talliloimi päällä? Kysyin vielä Chaolta. Tyttö nyökkäsi hymyillen. Kohta astuin jo ulos tallin ovesta pimeään pakkasiltaan. -wear&Taigahöpsö<33-
|
|
|
Post by wear on Feb 8, 2008 9:09:38 GMT 2
08.02.08 perjantai – rankka aamuratsastus
Kiirehdin Seppeleen tallipihalle, ja erotin Taigan muiden hevosten joukosta helposti. Pörröinen poni oli ainut hallakko koko tallissa, eli siitä ei voinut erehtyä. Kiipesin notkeasti aidan yli tarhan puolelle, ja kutsuin poneja luokseni. Ne nostivat päitään uteliaina, ja ravasivat pian perätysten tervehtimään minua. – Hei tyttöset. Huikkasin niille, ja ojensin jokaiselle oman sokeripalasen laukustani. – Oikeastaan nää herkut ois ollut Taigalle, mutta suökää nyt sitten… Puhelin tammoille, jotka ryhtyivät kerjäämään lisää syötävää. – Hei, ei makeaa mahantäydeltä, pian ette mahu tuosta tarhan portista enää uloskaan! Toppuuttelin innokkaita hevosia. Nappasin sitten Taigan riimusta kiinni, ja talutin Taigan portin luo, jossa kiinnitin riimunarun ponin riimuun kiinni. Taiga seurasi säyseästi perässäni kun pujahdimme ulos tarhasta, ja suljin portin huolellisesti. Pella ja Humu jäivät kumpainenkin portille hirnumaan Taigan perään.
Tallissa törmäsimme Anneen. Moikkasin tätä nopeasti, ja ajtkoi sitten matkaani Taigan karsinalle. Poni näytti helpottuneelta päästessään syömään loputkin aamuruokansa jäännökset. Kun poni oli kalunnut jokaisen karsinan nurkkauksenkin heinänkorsien toivossa, hain ponin harjapakin varustehuoneesta, ja ryhdyin harjaamaan mutaista ja kuraista Taigaa. Poni nautti kumisualla pyörittelystä silmät ummessa, ja takajalkaansa lepuuttaen.
Harjailtuani Taigan oikein puhtaaksi, heitin tammalle satulan varovasti selkään, ja pujotin suitset päähän. – Tulehan sitten. Kehotin Taigaa, joka olisi selvästikkin mieluiten jäänyt nukkumaan karsinaansa.
Pihalla nousin unisen ratsuni selkään, ja ohjasin sen ensin kentälle hetkeksi kävelemään. Lumisella kentällä olisi muutrn ollut kiva ratsastaa, mutta pohja tuntui liukkaalta. Hetken käveltyämme menimme maneesiin, jossa aloitimme heti ravityöskentelyn. Tyhjässä maneesissa oli aavemaisen hiljaista, kuului vain Taigan kavioiden tasainen kumina hiekkaan. Siitä taisikin olla jo vierähtänyt muutama tovi, kun viimeksi ratsastin Taigalla maneesissa, ajattelin pyytäessäni vetelää ponia reippaampaan raviin.
Veryttelyjen jälkeen ryhdyin ratsastamaan Taigaa kootummaksi. Poni hangoitteli ensin hanakasti vastaan, eikä kuunnellut laisinkaan pohjetta. Sain sen kuitenkin kohta mukavammaksi ja tasaisemmaksi, ja aloin harjoitella temponvaihteluja maneesin lyhyillä sivuilla. Pitkillä sivuilla tein pysähdyksiä, voltteja, ja avo- sekä sulkutaivutuksia kootussa ravissa.
Nostaessani laukkaa Taiga vasta heräsi. Poni nosti hassusti vingahtaen laukan, ja sitten kiisimme pukkilaukkaa pitkin maneesia. Tasapainoni petti viimein maneesikulmassa, kun Taiga pääti karistaa minut lopullisesti selästään. Kiroten nousin ylös maneesin hiekasta, ja pudistelin vaatteeni puhtaiksi. Taiga laukkasi sillävälin maneesin toisessa päässä ympyrää, katsellen samalla toisella silmällä touhujani.
Viimein sain pyydystettyä pikku karkulaisen, ja nousin takaisin selkään. Pamautin heti alkutekijöiksi pohkeillani käskevästi Taigan kylkiä, ja poni pongahti taas eteenpäin laukkaan. Pidättelin, ja sain Taigan raviin. Aloitin työskentelyn alusta. Nyt Taiga alkoi jo kuunnella paino- ja ääniapujani paremmin, ja teki temponvaihtelut huolellisesti. Lopetin ratsastettuani hiukan yli tunnin, ja saatuani viimein tyydyttävän laukanvaihdon Taigalta. Taputin hymyillen ponin kaulaa, ja annoin sille pitkät ohjat. Taiga venytti päätään pitkälle alas, ja pärskähti.
Tallissa riisuin Taigalta varusteet, ja loimitin tamman huolellisesti. Sen jälkeen kiikutin ponin varusteet varustehuoneeseen, ja pesin ne huolellisesti satulasaippualla. Sitten palasinkin Taigan luo, ja tarkistin ponin jalat. Taiga vaikutti varsin iloiselta ja energiseltä, vaikka olin juuri ratsastanut sillä aika rankasti. – Hyvä tyttönen. Supatin ponille, ja kaivoin viimeisen sokeripalan taskustani. Taiga nappasu herkun tyytyväisenä kämmeneltäni. Kun poni oli hoidettu ja taas siisti, loimitin sen lämpimällä ulkoloimella, ja talutin tarhaan. Pella ja Humu jo odottelivatkin kaveriaan takaisin, ja tammat ryhtyivät heti leikkimään saadessaan Taigan takaisin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 8, 2008 21:31:59 GMT 2
08.02.08 perjantai – taas tallilla
Vihellellen astuin tutun puheen sorinan ja hevosten kavioiden kopinan täyttämään talliin. Sain heti muutamia iloisia tervehdyksiä hoitoponejaan harjailevilta hoitajilta, joita osaa en edes tuntenut. Yksi tuutu naama sentään pilkiksti joukosta. – Lilly! Huudahdin Kamua harjailevalle tytölle, joka kääntyi nimensä kuultuaan. – Kas wearhan se siinä. Lilly naurahti. – Tota, sitä mä vaan että onko Taiga jo ollut tänään tunnilla? Kun mä kävin jo aamulla ratsastamassa, mut mietin vaan että laittoko Anne sen vielä juoksemaan montaakin tuntia? Selitin hihittävälle Lillylle. – Ei se kai ole vielä mitään tunteja mennyt, ainakin se on vielä tarhassa Pellan kanssa.. En mä sitten tiedä että onko se jo ollut tunnilla vai mitä, mutta kuitenkin…. En jäänyt kuuntelelmaan enää Lillyn puhetulvaa, vaan kipitin takaisin ulos tuuleen ja tuiskuun.
Tarhan portilla minua oli vastassa kuitenkin vain yksi poni, Taiga lumikuorrutuksen saaneena. Tähyilin hetken tarhaa, josko Pellalle olisi käynyt jotain. Taiga vaikutti kuitenkin tavallisen rauhalliselta, joten pujotin riimun ponin päähän ja napsautin riimunarun paikoilleen. Helpottuneena Taiga lähti kävelemään vierelläni, taisi olla ihan tyytyväinen päästessään sisälle lämpimään.
Tallissa päästin Taigan käytävällä irti, ja poni käveli säyseästi omaan karsinaansa. – Taigahan on saanut mukavan lumikuorrutuksen ulkona.. Lilly huomautti naureskellen kurkatessaan ponin karsinaan sisälle. Nauraen taputin Taigan kaulaa, ja riisuin siltä ulkoloimen, ainakaan ei poni ollut kokonaan kastunut. Taiga ravisteli itseään kuivaksi, ja sai lumikasat harjaltaan ja päästään lentämään suoraan Lillyn, sekä minun päälleni. Kiljuen peruutimme ulos karsinasta, jonne hölmistynyt poni oli jäänyt seisomaan.
Kohta otin Taigan jo käytävälle harjaukseen. Poistin lumipaakut ponin jaloista huolellisesti, ja harjasin päällipuolin ponin selän puhtaaksi. Märkää kaulaa ja vettä valuvaa päätä en voinut harjata, vaan pyyhin niitä pyyhkeellä vähän kuivemmiksi. Suin vielä piikkisualla Taigan hännästä heinänkorret, ja sitten olinkin valmis. Heitin vielä Taigalle loimen selkään, ja pujahdin ulos karsinasta. Kipaisin sitten hakemassa kottikärryt ja talikon tallin seinustalta, ja palasin Taigan karsinalle. Poni pysyi hienosti poissa tieltä huiskiessani talikolla likaista turvetta ja lantaa kottikärryihin. Vihellellen heiluttelin talikkoa vinhaa vauhtia, ja olinkin todella nopeasti valmis. Vietyäni likaisen turpeen lantalaan, vein kottikärryt ja talikon paikoilleen, ja kävin huikkaamassa Taigalle heipat. Poni nuokkui silmät ummessa astuessani sisälle karsinaan. – Sooh, tulin vaan moikkaamaan.. Puhelin ponille astellessani hitaasti lähemmäs. Taiga hörähti hiljaa, ja käänsi päätään minua päin. – Pikku tyttöseni.. Suopatin Taigan korvaan, ja painoin suukon tamman turvalle. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 9, 2008 16:42:38 GMT 2
09.02.08 lauantai
Vihellellen sipsutin talliin sisälle, ja kiirehdin samantien Taigan luo. Taiga haistoi kättäni nopeasti, varmaankin varmistaakseen että olin sen oma hoitaja, enkä kukatahansa tunkeilija. Hörähtäen poni tunki päänsä syliini, ja rapsutuksia kaipaillen kyhnytti päätään olkaani. – Mitäs sanoisit jos käytäis tänään maastossa vähän loikkimassa esteitä? Ehdotin Taigalle rapsutellen sitä korvan takaa. Poni tuhahti hassusti, ja ummisti silmänsä nautinnosta.
Hetken päästä pujahdin ulos Taigan karsinasta, ja huomasin uuden näköisen tytön Pellaa harjaamassa. Kävelin varovasti Pellan karsinalle, ja moikkasin tyttöä. Tämä kääntyi nopeasti, ja hymyili minulle. – Ai moi. En huomannut sua laisinkaan.. Tämä pahoitteli, ja kääntyi taas Pellan puoleen. – Mä oon muuten Fiia, hoidan Pellaa. Tyttö sanoi. – Ja mä luulen että sä olet wear. Oon tainnut nähdä sut ennekin Taigan luona hääräämässä, ja olen mä kuullut myös muiden susta puhuvan. Etkös sä hoida nyt ihan yksikses tota Taigaa? Tyttö papatti, niin etten suunvuoroa saanut. Viimein tämän lopetettua aloitin nopeasti puhumaan, ennenkuin Fiia ehtisi taas aloittaa puhetulvansa. – Joo, mä oon wear, ja hoidan tällä hetkellä yksin Taigaa. Sanoin hymyille. Fiia nyökkäsi. – Olisitko sä halukas lähtemään mun kanssa maastoon? Kysyin tytöltä, ja tämä nyökytteli innoissaan. – Joo, mennään vaan. Fiia vastasi.
Kiirehdin varustehuoneeseen, ja nappasin Taigan harjapakin kainalooni. Pyyhälsin sitten takaisin talliin, ja puikahdin sisälle Taigan karsinaan. Poni katsahti minuun kummastuneena, kun ryhdyin reippain liikkein harjaamaan ponia pölyharjalla. – Nyt hoidetaan sut vaan tälläi päällipuolisesti, että keretään Fiian ja Pellan mukaan maastoon, eikö niin? Puhelin Taigalle sukiessani sen karvaa ripein ottein.
Saatuani Taigan suhteellisen puhtaaksi hain ponin varusteet. Laskin ensin Taigan satulan maahan odottamaan hetkeksi, ja pujautin suitset sille päälle. Kiinnitin nopeasti poskihihnan ja turparemmin, ja siirryin sitten satulan kimppuun. Taiga oli valmis ennätysvauhdissa, Fiian vasta liu´uttaessa Pellan satulaa paikoilleen.
Kohta talutimme ponimme pihalle, ja nousimme ripeästi selkään. Säädin jalustimet sopiviksi, ja kiristin vielä satulavyön. Sitten olimmekin valmiita lähtöön.
Ohjasimme ponit maneesintakaa kaartavalle metsäpolulle. Kuljimme Taigan kanssa edellä, ja Fiia köpsötti Pellalla perässä kapealla reitillä. Tien levetessä siirryimme raviin. Taiga ravasi letkeän laiskasti eteenpäin, ja sain hoputtaa sitä tuon tuosta kulkemaan reippaammin. Fiialla taas oli ongelmia pidätellä innostunutta Pellaa.
- Laukataanko? Ehdotin Fiialle ravatessamme pellonlaitaa. Tyttö nyökkäsi hymyillen, ja niin kannustimme ponimme vauhtiin. Taiga alkoi vasta heräillä unestaan, ja lähti vasta laukkaamaan kunnolla huomatessaan Pellan laukkaavan jo kaukana edessä. Horjahdin vähän satulassa, kun Taiga syöksyi takaa-ajoon. Nappasin nauraen ponin paksusta harjasta kiinni, ja annoin Taigan kiitää eteenpäin. Muta lenteli ponien kavioista laukatessamme vieretysten pellolla. Fiia hoputti Pellaa nopeampaan vauhtiin, mutta ponit päättivätkin etteivät enää jaksaneet laukata. Ne siirtyivät täysin samaan aikaisesti käyntiin, ilman varoitusta. Fiia ei ollut yhtään tilanteessa mukana, ja suistui Pellan pään yli mutaiseen maahan. Minä vain lennähdin Taigan kaulalle, ja kipusin kohta nauraen takaisin satulaan. Fiiakin nousi hihitellen maasta, ja kiiruhti nappaamaan rauhallisena paikallaan seisovan Pellan kiinni.
Jatkoimme matkaa ravissa. Juttelimme ja nauroimme ponien ravatessa somasti vieretysten hiekkatietä piktin. Ihan samalla lailla niin kuin joskus kauan sitten Sofian kanssa, muistelin katsellessani Fiian ja Pellan menoa. Nyt ei kuitenkaan ollut tyttöä näkynyt piiitkään aikaan, joten hänet oli hoitajista kai erotettu. Huokaisten keskityin taas Fiia jutusteluun.
Lähestyessämme maastoesteitä, alkoi Pella hermostua. Tamma halusi selvästikkin päästä jo hyppäämään, eikä malttanut pysyä enää sekuntiakaan aloillaan. Taiga käveli rauhallisena hyppivän ja pomppivan Pellan vierellä, eikä välittönyt tuontaivaallista toisen touhuista. – Aijotaanko me hypätä nyt niitä maastoesteitä? Fiia kysyi yrittäessään rauhoitella Pellaa. – Ihan miten sä haluat. Jos susta tuntuu ettet saa tota mitenkään pysymään kädellä, niin jätetään toiseen kertaan, mutta musta tuntuu että sit kun Pella pääsee hyppäämään, se rauhottuu ihan varmasti. Selitin Fiialle. Tyttö nyökkäsi hyväksyvästi. – Okei. Sitten menään.
Päätimme että Minä menisin Taigalla ensimmäisenä, ja Fiia ratsastaisi Pellalla meidän perässämme. Nostin Taigalla laukan, ja ohjasin sen ensimmäiselle esteelle. Poni höristi korviaan innostuneena, ja lähti kaasuttelemaan estettä kohti. Nousin kevyeen istuntaan, ja käsillä myötäsin Taigan hyppyä. Ensimmäisen esteen jälkeen suoristauduin satulassa, ja ohjasin seuraavalle. Kuulin Pellan laukkaavan aivan perässämme.
Esteiden jälkeen otimme molemmat ponit käyntiin. Fiia nauroi, ja taputti Pellaa innoissaan. – Voi että tää oli hieno! Tyttö hehkutti, ja nojautui halaamaan ponia. Minäkin taputin Taigaa tyytyväisenä, poni oli suoriutunut esteistä todella hyvin.
Kävelimme loppumatkan tallille. Ponit saivat puhaltaa kunnolla ja jäähdytellä ennenkuin ne pääsisivät talliin.
Tallissa riisuimme ponille jutellen samalla. Fiia selitti yhä uudelleen kuinka hieno poni Pella oli, ja papatti muutenkin kuin papupata kokoajan. Nauroin tytön innostukselle harjatessani Taigan kuraisia jalkoja. Hoidettuamme molemmat hoitoponimme oikein huolellisesti, istuuduimme varustehuoneeseen pesemään ponien suitsia. Taigan yleensä vaaleanruskeita suitsia peitti nyt ällöttävä likakerros, jota sain hinkata sienellä jonkin aikaa. Pellankaan suitsia ei oltu vähäänaikaan pesty, joten Fiiakin sai istua seuraavan puolituntisen seurassani suitsia hinkaten…
Viimein kun saimme molemmat suitset puhtaiksi, loimitimme Pellan ja Taigan, ja veimme ne ponitarhaan riehumaan. Tammat ryntäsivätkin innoissaan heti irti päästyään matkaan, ja pukitellen ne katosivat puiden taa. -wear&Taiga-
|
|
|
Post by wear on Feb 11, 2008 19:46:19 GMT 2
11.02.08 maanantai Litsläts ja löts kuului kumisaappaistani tallustaessani tarhoilta talliinpäin Taigaa vierelläni taluttaen. Vettä valuva tamma vaikutti iloiselta päästessään viimein sisälle, ja meinasikin vahingossa rutata minut ulko-ovea vasten rynniessään sisälle lämpöiseen talliin. – Jopas Taigalla on kiire.. Totesi Kamua harjaileva Lilly. Tuhahtaen talutin Taigan karsinaan, jossa riisuin siltä sadeloimen ja riimun. Poni ravisti vedet päältään, ja aloitti sitten heinänkorsien saalistuksen.
Oleskeluhuoneessa oli kovin hiljaista siihen verrattuan mitä siellä yleensä tähän aikaan oli. Ponit menisivät tunnille 40 minuutin päästä, eikä tallissa näkynyt muita hoitajia Lillyn ja minun lisäksi. – Karttavat varmaan alkeiskurssia… Mutisin vaihtaessani toppatakin sadetakkiin. Palasin sitten talliin, ja hain Taigan harjat varustehuoneesta. Laskin harjapakin ponin karsinan eteen, ja pujahdin kumisuka kädessäni sisälle. Taiga jatkoi heinien syömistä keskittyneenä vaikka aloitin pyörittelemään kumisukaa sen karvalla. Kumisuan jälkeen harjasin ponin läpi pölyharjalla, ja aivan lopuksi viimeistelin juuriharvalla. Taigan karva kiilsi paikoiten hieman. Suin sitten ponin pään pää-harjalla, ja selvitin varovasti sormin Taigan hännän. Otin sitten tamman kaviot kaviokoukulla, ja tarkistin ne vielä kerran hirtymien tai muiden haavojen varalta. Hoidettuani Taigan aloin laittamaan sitä kuntoon ensimmäiselle tunnille. Ensin sujahti satula ponin selkään, ja sitten suitset päähän. Kiristin vielä satulavyötä muutamalla reiällä, ja pujotin riimun sitten ponin päähän. Sidoin Taigan kiinni karsinaansa, ja painelin itse toimistoon hevostenjakoa seuraamaan. Polvenkorkuisia nassikoita seisoi ainakin tusina jännittyneinä Annen pöydän luona. Anne aloitti rauhallisesti jaon ensin kysymällä ketkä olivat paikalla, ja sitten jakamalla hevoset. Taiga oli kovassa suosiossa, ja lopulta hiukan pidempi, vaaleatukkainen ratsastaja sai sen. Opastin tytön ponin luo, ja autoin ottamaan riimun pois siltä päästä ja nostamaan ohjat kaulalta. Talutimme Taigan yhdessä kentälle ja autoin tytön selkään. Sen jälkeen säädimme jalustimet sopiviksi, ja kirsitin satulavyötä taas muutamalla reiällä. Sitten toivotin ratsastajalle hyvää tuntia, ja lähdin itse kotiinpäin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 12, 2008 18:11:30 GMT 2
kiitti Lilly.
|
|
|
Post by wear on Feb 12, 2008 19:03:21 GMT 2
12.02.08 tiistai Maa oli pienen huurteen peitossa, vielä ei ollut satanut kunnolla lunta. Varpaitani kipristellen kehotin Taigaa reippaanpaan tahtiin. Kello näytti kohta kahta iltapäivällä, ja olimme Taigan kanssa lyhyellä päivälenkillä maastossa. Vaikka olin pukenut lämpimän villapaidan päälleni, ja kietoutunut päästä varpaisiin mahdollisimman lämpimiin vaatteisiin, puhalsi silti kylmä viima luihin ja ytimiin. Poskeni hehkuivat varmaan tulipunaisina, vaikka olimme olleet ulkona vasta kymmenisen minuuttia. Taiga kävellä löntysti laiskasti tienpientaretta pitkin. Ohjat roikkuivat löysinä, ja istuin rentona satulassa. Keräsin kohta ohjia vähän käteeni, ja poikkesimme hiekkatieltä ojan yli metsäpolulle. Siirsin Taigan raviin ponin pienestä vastustelusta huolimatta, ja ryhdyin keventämään tasaiseen tahtiin. Pian nostin laukan polun levetessä vähäsen, ja annoin Taigan laukata omaa rauhallista tahtiaan. Nousin vähän kevyempään istuntaan, ja annoin ohjien pidentyä muutaman sentin. En huomannut että olimme saapuneet maastoesteradan lähelle. Vasta Taigan alkaessa lisätä vauhtia tiedostin paikan, ja aloin vaistomaisesti kerätä ohjia lyhyemmiksi. – Ai haluaisitko sä hypätä? Kysyin Taigalta, joka korskahti vastaukseksi. Nauraen ohjasin ponin polulle, ja lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä. Taiga kiihdytti yhä vauhtiaan, ja korvat höröllä loikkasi risuesteen yli suurella ilmavaralla. Myötäsin ponin liikettä, ja nousin hyppyyn mukaan. Laskeuduttuamme alas johdatin Taigan kohti aika isoa tukkiestettä, jota emme olleet ennen hypänneet. Taiga kiihdytti yhä kovempaan menoon, ja pidättelin ponia hetken. Ennen estettä annoin sen mennä, ja nousin mukaan suureen loikkaan. Liisimme ilmassa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja kun viimein laskeuduimme esteen toiselle puolelle, olisin halunnut tehdä saman uudestaan. Ilosta ääneen nauraen taputin Taigan pörröistä kaulaa laukan tahdissa. Kävelimme rauhallista tahtia loppumatkan tallille. Taiga käveli energisesti eteenpäin, ja saavuimme pian tallipihaan. – Kas Wear. Tervehti minua vastaan kävelevä Chao iloisesti. Tytön vieressä tanssahteli suuri shireruuna, jolla taisi olla kiirus tarhaan riehumaan. Moikkasin Chaoa pikaisesti, ja ratsastin sitten Taigalla tallineteen, jossa laskeuduin alas satulasta reippaasti. Taputin Taigaa tyytyväisenä hymyillen, ja talutin tamman talliin. Marin uusi hoitaja harjaili juuri hevostaan käytävällä astellessani Taigaa taluttaen sisälle. Moikkasin varovasti hymyillen uutta tyttöä, joka vastasi tervehdykseen iloisesti. – Mä oon muuten Emmi. Tämä kertoi. – Mua kutsutaan Weariksi, ja hoidan tätä neitiä tässä. Sanoin, ja suukotin Taigaa turvalle. Poni töykkäsi ystävällisesti kättäni, ja ryhtyi sitten kupimaan kärsimättömänä maata. –Mä riisun sulta sen satulan ja suitset kyllä kunhan odotat nyt hetken! Tuhahdin hätäiselle ponilleni. Riisuttuani Taigalta varusteet, ja kiikutettuani ne taas siististi omille paikoilleen harjasin Taigan huolellisesti. Poni nautti siitä selvästi, sillä ummisti silmänsä tyytyväisenä, ja lerputti alahuultaan hassusti. – Voi höpönassu. Supisin Taigalle, ja halasin hellästi ponin pörröistä päätä. Harjattuani Taigan kunnolla, tarkistin taas kerran sen jalat, ja heitin sitten ponille ulkoloimen niskaan. Talutin Taigan ponitarhalle, jossa päästin sen irti. Taiga ryntäsi iloisesti pukitellen Humun ja Pellan luo. Hymyillen suljin tarhan hakasen huolellisesti, ja kipitin talliin. Putsasin Taigan karsinan likaisesta turpeesta ja lannasta, ja kiikutin uutta tilalle. Tasoitin sen huolella, ja testasin juomakupin toiminnan. Sen jälkeen vein vielä Taigan harjat paikoilleen, ja lähdin sitten kotiinpäin. -wear&Taiga<3- (tässä vähän parempi hoitotarina, toi eilinen oli vähän hätäsesti sutastu. x) Mut kiitti Anne UPEASTA kuvasta)
|
|
|
Post by wear on Feb 14, 2008 18:41:49 GMT 2
14.02.08 torstai – ystävänpäivä<3
Kiirehdin Seppeleen tallipihan poikki suoraan talliin, jossa pikakävelyä kiidin Taigan karsinalle. Pujahdin sisälle karsinaan, ja Taiga nosti ällistyneenä päänsä heinistä. – Hei mussu, minä vaan. Tervehdin pöllämystynyttä ponia, ja kaivoin laukustani Taigalle kotoa nappaamani omenan. – Ystävälleni ystävänpäivänä. Sanoin, ja halasin Taigaa pitkään. Tamma rouskutti omenan yhdessä silmänräpäyksessä. Taputin Taigaa hymyillen kaulalle, ja suukotin vielä ponin lämmintä turpaa. – Mä tulen ihan kohta hoitamaan sut. Huikkasin sitten ponille ja lähdin oleskeluhuoneeseen viemään tavaroita lokerooni.
Oleskeluhuoneessa oli jo kova pulina. Odessa, Lilly, Nelli, Fiia ja Emmi istuskelivat siellä, ja hörppivät kaakaota samalla jutustellen varsin kova äänisesti. Hain tiskipöydältä puhtaan mukin itselleni, kaadoin siihen vielä aivan kuumaa kaakaota, ja istahdin hetkeksi pulisevan joukkion seuraan. – Wear! Ooksä menossa tänään ratsastamaan? Fiia kysyi. – Hei mä tiedän! Lähdetään kaikki ystävänpäivän kunniaks maastoon! Hihkaisi Odessa, ja muut suostuivat hyvään ehdotukseen heti. Kohta rymistelimme kaikki rappuset alas talliin, ja hävisimme jokainen hoitohevosiemme karsinoihin. Taiga hörisi ilahtuneena kun puikahdin harjakori sylissäni sen karsinaan. – Terve taas Taiga. Naurahdin pörröiselle ponille.
Taiga oli tänään todella puhdas, ja sain sen helposti puhtaaksi. Muidenkin hevoset olivat selvästi tänään todella puhtaita, sillä jo muutaman minuutin kuluttua aloimme kaikki varustamaan ratsujamme. Lilly ei ensin meinannut saada satulavyötä kiinni pullistelevalle Bertille, mutta Nellin avustuksella sekin saatiin pian kuntoon, ja saatoimme lähteä liikkeelle.
Nousimme hevostemme selkiin tallin edustalla, ja lähdimme siitä Taiga jonon ensimmäisenä tallustelemaan metsäpolkua piktin. Nauru kaikui muuten hiljaisessa metsässä takanani tulevien tyttöjen kikattaessa, ja ponien kävellessä rauhallisesti eteenpäin. Ilma oli pakkasesta kirpeä, ja tuuli oli voimakas. Maa oli jäätynyt, mutta lunta ei ollut vielä misään. Aurinko paistoi korkelta taivaalta lämmittäen hieman kylmästä jo kangistuneita sormiani.
- Ravataan! Huikkasin kun polku alkoi levetä tarpeeksi. Taiga reagoi nopeasti apuihini, ja pian jo ravasimme piktin metsäpolkua tasaisen rauhallista vauhtia. Kaviot kopisivat jäätynyttä maata vasten.
Seuraavassa mutkassa Bert sai sätkyn pelästyessään jotain, ja lähti täyttä kiitoa suoraan metsään Lillyn roikkuessa ponin ohjissa kaikilla voimillaan. Suu hämmästyksestä auki pysätytin nopeasti Taigan, ja tähyilimme kaikki metsään kadonneen Lillyn perään. – Lähdetään etsimään sitä! Emmi huudahti vähän pelästyneenä. Fiiakin oli vähän kalpea, ja tytöt tuijottivat hätääntyneinä Lillyn perään. – Nyt kuuluu jotain! Nelli kuitenkin kohta huudahti- ja aivan totta- pian metsästä ilmestyi Bertiä taluttava Lilly, joka vaikutti täysin vahingoittumattomalta. – Me ehdittiin jo pelästyä. Huikkasin vähän matkan päässä seisovalle Lillylle. Tyttö virnisti leikkisästi, ja kipusi takaisin poninsa selkään. Jatkoimme taas matkaamme. Tällä kertaa ohjat kädessä, ja rauhallista käyntiä.
Pellolle saapuessamme alkoi Marikin jo innostua. Ponit olisivat jo halunneet päästellä täysiä. – Laukataanko? Ehdotin, ja kun sain kaikilta myöntyvän vastauksen, annoin Taigan siirtyä ensin rauhalliseen harjoituslaukkaan, ja sitten vähitellen kiihdyttää vauhtia vähän kovemmaksi. Kuulin takaani iloisia naurunpyrskähdyksiä hevosten laukatessa nätisti perätysten pitkin pellon laitaa. Pella laukkasi takanamme vähän pukitellen, ja pian Taigakin heitti iloisesti takapäätään ilmaan. Hymyillen nojasin satulassa taakseppäin, ja pohkeilla kehotin Taigaa eteenpäin.
Pellon ympäri laukattuamme annoimme hevosten kävellä ja puhaltaa hetken, kunnes siirsimme ne taas raviin, ja ravasimme metsäpolkua takaisin tallille.
Tallipihassa laskeduimme alas, ja talutimme posket punaisina hevosemme takaisin karsinoihinsa. Riisuin Taigalta varusteet, ja kiikutin ne omille paikoilleen. Otin sitten ponin käytävälle jossa harjasin sen huolellisesti läpi. Tarkistin jalat, ja huomasin Taigan vasemmassa etujalassa pienen hiertymän, varmaankin aikaisemmin päivällä tulleen. Selvitin vielä Taigan hännän ja harjan heinänkorsista ja muista takuista, ja puin ponille sitten ulkoloimen päälle. – Fiia, mä heitän Taigan nyt tarhaan, vietkö säkin Pellan ulos nyt? Kysyin käytävällä vielä hääräilevältä Fiialta. Tyttö nyökäytti päätään, joten odottelin että tämä saisi Pellalle puettua ulkoloimen. Talutimme sitten yhdess ponit ulos, ja päästimme ne taka-tarhaan leikkimään. Fiia lähti sitten takaisin tallille, mutta minä jäin hetkeksi tarhan aidalle istumaan, ja seuraamaan tammojen riehumista. Muutaman minuutin päästä Taiga huomas minut, ja ravasi reippain askelin luokseni. Poni nuuhkaisi kättäni herkkujen varalta. – Ei tänään sulle enempää hyvää. Supatin ponille, ja rapsutin sitä korvantakaa. Taiga hörähti pienesti, ja painoi päänsä luottavaisena syliini. – Hyvää ystävänpäivää Taigakulta. Supatin ponille hymyillen. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 16, 2008 12:27:00 GMT 2
16.02.09 lauantai Viimeiset metrin talliin juoksin. Pakkanen paukkui jo kovana, eikä ulkona oikein sietänyt olla hetkeäkään. Kova tuuli sai ilman tuntumaan vieläkin kylmemmältä, eikä taivaalla loistava aurinko lämmittänyt laisinkaan. - Huomenta wear! Huikkasi Bladea loimittava Anne. – Huomenia. Tervehdin Anne hymyillen, ja kiipesin reippaasti olekeluhuoneeseen viemään tavaroitani. Kukka istuikin jo siellä leipää suuhunsa tunkien, ja sössötti hyvät huomenet. – Monelta sä olet oikein tullut tänne? Kysyin Kukalta istuutuessani tämän viereen sohvalle. – Siinä puoli yhdeksän aikoihin. Kukka vastasi, ja ahmaisi taas palan leipäänsä.
Lämmiteltyäni ja rupateltuani Kukan kanssa oleskeluhuoneessa jo jonkin aikaa, työnsin kengät takaisin jalkoihini, ja laskeuduin rappuset alas talliin. Anne oli juuri taluttamassa kolmea hevosta ulos tarhaan, ja vaikutti olevan vähän pulassa hevosten yrittäessä rynniä tämän kanssa samaa aikaa ulos ovesta. Kiirehdin Annen luo, ja nappasin yhden riimunaruista. Kiitollisena Anne hymyili minulle, ja talutimme yhdessä hevoset tarhaan. Autoin Anne vielä muutamien ponien tarhauksessa, ja kiirehdin sitten Taigaa moikkaamaan. Poni seisoi karsinassaan puoliunessa, ja säpsähti hereille pujahtaessani sisälle karsinaan. – Huomenta. Minä se vaan…. Sanoin Taigalle rauhallisella äänellä, ja kävelin ponin luo. Taiga hörähti pienesti, ja puski päällään olkaani. – Uskalletaanko me mennä tonne ulos ihan pikkuiselle taluttelulenkille? Kysyin Taigalta pörröttäessäni sen paksua harjaa. Poni ummisti silmänsä, ja nukahti melkein saman tien uudelleen. Rapsutin Taigan päätä varovasti, ja suukotin ponin otsaa hellästi.
Hain kohta Taigan harjat, ja riisuttuani tammalta sisäloimen, ryhdyin harjaamaan sitä. Taiga nuokkui yhä silmät ummessa, toista takajalkaansa lepuuttaen. Harjasin koko ponin ensin pölyharjalla, ja sitten vähän kovemmalla juuriharjalla. Kumisukaa en tällä kertaa tarvinnut kun poni oli niin puhdas, eikä harjaa ja häntääkään tarvinnut selvittää, nekin olivat oikein hyvässä kunnossa. Lopuksi otin vielä Taigan kaviot, ja harjasin ponin pään. Sen jälkeen heitin sille ulkoloimen selkään, ja pujotin riimun päähän. Sitten lähdin taluttamaan unista hevosta perässäni kohti ulko-ovea.
Lähdimme ensin kävelemään pitkin Seppeleeseen johtavaa hiekkatietä, josta vähän matkan päästä poikkesimme pienen puron yli metsäpolulle. Aurinko paistoi yhä korkealta, eikä metsässä tuullutkaan enää niin paljoa. Taigakin alkoi viimein virkistyä, ja esitti jopa muutaman ravipyrähdyksen kävellessämme leveämpää metsäpolkua pitkin, jossa yleensä oli tapana ravailla. – Pruu. Et sä nyt voi ravaamaan ruveta kun mä talutan sua… Tuhahdin Taigalle, ja otin vähän tiukemman otteen riimunarusta. Kierrettyämme puolentunnin lenkin palasimme tallille. Taiga pääsi heti tarhaan Pellan ja Humun seuraksi, ja minä kipitin oleskeluhuoneeseen lämmittelemään. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 16, 2008 19:29:05 GMT 2
16.02.08 lauantai – uudelleen tallilla Lauleskellen astelin sisälle lämpimään talliin, ja tervehdin muutamaa hevosiaan kuntoon laittavaa yksityisen omistajaa. Hymyillen nämä vastasivat minulle, ja keskittyivät taas kesken jääneeseen juttuunsa. Minä hilpaisin tallikäytävän poikki Taigan karsinalle, ja kurkistin sisälle. Hölmistyneenä tuijotin kuitenkin tyhjään karsinaan, ja peräännyin sitten muutaman askeleen. Ei taiga enää tarhassa tähän aikaan voinut olla, ehkäpä joku oli ratsastamassa sillä..? Pohdin, ja kiiruhdin ulos tallista suoraan maneesiin.
Varovasti astuin sisälle maneesin katsomon päädyn ovesta, ja tähysin kentälle. Aivan oikein- siellähän Taiga ravasikin hienosti kaula hiukan kaarrettuna koottua ravia pitkin uraa. Tunnistin ratsastajan tämän vasta pysähtyessä eteemme. Taiga hörähti ilahtuneena tunnistaessaan minut, ja sen ratsastaja naurahti ystävällisesti. – Kas hei wear! Taiga tunnistikin sut nopeasti… Mä vähän kokeilen taas Taigaa, kun ei ole tullut pitkiin aikoihin tälläkään ratsastettua. Anne sanoi hymyillen, ja minä hymyilin tälle takaisin. – Taigasta on tullut tosi mukava ratsastaa, silloin alussahan se oli vähän tahmea. Anne sanoi, ja taputti Taigan vähän hikistynyttä kaulaa. – Niin. Nyt se liikkuu paljon paremmin, ja kuuntelee apuja mun mielestä tosi hyvin. Kehuin Taigaa, ja ojentauduin taputtamaan ponia. Taiga pökkäsi hellästi kättäni, ja katsoi minua tummilla silmillään. – Tota.. Kauan sä vielä ratsastat? Kun mä ajattelin et voin hoitaa sen sitten… Sokelsin. – Kyllä mä ihan kohta lopetan. Menee muutamisen minuuttia… Anne vielä huikkasi, ja ohjasi Taigan sitten takaisin uralle. Minä jäin seuraamaan Taigan ja Annen työskentelyä. Anne sai tamman kulkemaan todella nätisti. Taiga taipui näkymättömin avuin ympyrällä juuri sopivasti, pysyi uralla suorana, nosti jalkojaan kouluponin elkein ravissa, ja kantoi takapäänsä hienosti. Hymynkare huulillani seurasin silmä kovana ratsukkoa.
- Huh, tässä tuli ihan hiki! Anne huoahti laskeutuessaan satulasta. – Niinhän siinä tuppaa tulemaan. Naurahdin, ja autoin Annea löysäämään Taigan satulavyötä. – Viitsitkö sä taluttaa tän talliin, ja riisua varusteet, kun mun pitäisi vielä juoksuttaa Jambo tänään? Anne kysyi nostaessaan kypärää päästään. Nyökkäsin oitis, ja Anne hymyili kiitollisena. – Tulehan sitten.. Kehotin Taigaa, ja talutin ponin sisälle talliin.
Taigan karva oli kaulalta ja ryntäistä ihan kiharalla hien jäljiltä. Riisuin ponilta reippaasti varusteet, ja hain sille ämpärillä vettä kun juoma-automaattien hanat olivat jäätyneet kiinni kovilla pakkasilla. Taiga joi ahnaasti kokonaisen ämpärillisen haaleaa vettä, ja halusi sen jälkeen vielä lisää. Kipaisin hakemassa vielä toisen ämpärillisen, jonka jälkeen Taiga vasta oli tyytyväinen. Heitin ponille viltin selkään ettei se ihan jäätyisi, ja suljin sitten sen karsinan oven hetkeksi. Vein Taigan varusteet omille paikoilleen, ja pyyhkäisin nopeasti satulavyön ja suitset enimmistä lioista.
Palasin sitten Taigan karsinalle harjapakin kanssa, ja pujahdin sisälle. Poni lampsi heti uteliaana tutkimaan harjakorin ja taskuni herkkujen varalta, mutta joutui toteamaan ne tyhjiksi. – Saat muutaman karkin sitten vähän myöhemmin, nyt hoidetaan sut puhtaaksi… Puhelin Taigalle, ja kaivoin harjakorista kumisuan käteeni. Pyöriteltyäni koko ponin kumisualla, huiskin liat pölyharjalla pois, ja viimeistelin vielä vähän kovemmalla harjalla Taigan karvan kiiltäväksi. Otin sitten kamman käteeni, ja harjasin sillä ponin harjan siistiksi, ja ravistelin hännästä heinänkorret ja muut liat pois. Lopuksi otin vielä Taihan kaviot, ja puin sitten ponille sisäloimen päälle. Kipaisin sitten hakemassa tavarani oleskeluhuoneesta, ja kävin vielä moikkaamassa Taigaa. – Tässä se lupaamani herkku… Sanoin ponille, ja kaivoin laukustani omenan. Taiga maiskutti sen suuhunsa korvat höröllä, ja syötyään sen poni pukkasi hellästi käsiäni kuin kiittääkseen. – Eipä kestä. Naurahdin ponille, ja suukotin sen lämmintä, omenalta tuoksuvaa turpaa. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 17, 2008 10:54:02 GMT 2
17.02.08 sunnuntai
Tähysin ponitarhalle päin kävellessäni Seppeleen tallipihan poikki puolipäivän aikoihin. Taiga laukkasikin siellä ympäri tarhaa Pella perässään, Humun seuratessa ponien riehumista vähän kauempaa. Hymyillen kiiruhdin talliin. Elli huhki siellä jo talikon varressa, ja huikkasi iloiset huomenet tallustaessani ovesta sisälle. – Et sä haluais auttaa mua näiden boksien siivoamisessa? Kun mä ajattelin tänään keretä vielä kaupungillakin käymään.. .Elli touhusi, ja vastaustani odottamatta työnsi toisen talikon käteeni, ja haki kottikärryt minulle. Hiukan hämilläni ryhdyin hommiin.
Tunnin päästä oli kaikki boksit puhtaita, lattia lakaistu, ja heinävintiltä pudotettu vielä uuttakin heinää talliin. – Kiitos wear tosi paljon! Sä muuten voisit hakea Taigan, Pellan ja Humun kohtapuoliin sisälle, ne on ollut ulkona ihan aamusta asti.. Elli hihkaisi, ja kipitti sitten toimistoon. Minä laahustin varustehuoneeseen, ja ryhdyin putsaamaan Taigan likaisia varusteita.
Kun Taigan suitset, satulavyö, suojat ja satulakin hohtivat puhtauttaan, päätin käydä hakemassa ponit sisälle pakkasesta. Ne ravasivatkin iloisesti portille viheltäessäni, ja sain kaikki helposti kiinni. Talutin ne sisälle talliin, ja siellä suoraan omiin karsinoihinsa. Riisuin kaikilta ulkoloimet, ja puin Pellalle ja Humulle sisäloimet. Taigan hoitaisin aivan pian, joten sille en turhaan loimea selkään laittanut. Haettuani Taigan harjat, otin ponin käytävälle, ja sidoin löysästi molemmilta puolilta kiinni. Taiga käänteli ja väänteli uteliaana, eikä pysynyt hetkeäkään aloillaan. Jouduin sitomaan sen tukemmilla naruilla kiinni, jotta saisin edes vähän harjattua sitä. Onneksi Taiga viimein asettui, ja harjatessani sitä pölyharjalla poni melkein nukahti käytävälle. Tökin ponin hereille vasta hoidettuani sen oikein puhtaaksi ja siistiksi, ja nypittyäni vielä sen villiintyneen harjankin. Taiga laahusti täysin unessa takaisin karsinaansa. – Tänään sulla on kuule vapaapäivä, huomenna mä tulen suo taas katsomaan… Lepersin Taigalle pukiessani sille sisäloimea. Taiga haukotteli makeasti, ja töytäisi hellästi olkaani. Halasin ponia varovasti, ja painoin pääni sen paksuun harjaan. – Rakas Taigani. Kuiskasin.
Tuokion Taigaa vielä rapsuteltuani, jätin sen karsinaansa nuokkumaan, ja suljin oven huolella. – Nähdään taas! Huikkasin ponille, ja lähdin tallustelemaan kohti tallin avointa ovea. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Feb 18, 2008 11:03:16 GMT 2
18.02.08 maanantai
Hörpin lämmintä kaakaota oleskeluhuoneessa, ja selasin samalla vanhoja hevoslehtiä. Kello näytti kymmentä aamulla, eikä tallilla vielä ollut pahemmin liikennettä. Juotuani kupilliseni loppuun, olin juuri nousemassa, kun minulle vielä tuntematon tyttö astui sisälle oleskeluhuoneeseen. Hiukan hämillään tämä seisoi lokeroiden luona, ja nosti sitten laukkunsa yhteen niistä. – Sä olt varmaan joku uusista hoitajista? Kysyin ystävällisesti hymyillen. Tyttö kääntyi minuun päin, ja käveli varovasti hymyillen lähemmäs. – Joo, mä oon Sari, ja hoidan Celeä. Sariksi itsensä esitellyt tyttö sanoi. Nyökkäsin hymyillen. – Mua kutsutaan weariksi. Huikkasin, ja ryhdyin pesemään lavuaarissa käyttämääni mukia. – Ootko sä jo Celen selkään kiivenny? Kysyin. Sari pudisti päätään. – En mä… Se sanoi hiljaa. – Okei. Mut mä meen nyt Taigaa moikkaamaan, nähdään. Huikkasin Sarille, ja kipitin rappuset alas talliin.
- Hyvä wear että sä tulit! Saat auttaa mua hevosten juottamisessa, vesiputket on taas jäässä.. Anne huokaisi, ja työnsi minulle kaksi ämpäriä käteen. – Mä olen kerennyt juottaa vasta Pellan, Pikun ja shettikset, muut on vielä ihan janoissaan… Anne selitti täyttäessämme ämpäreitä vesipisteessä.
Yli tunti siinä vierähti, ennenkuin saimme kaikki hevoset juotettua. Väsyneenä minä läsähdin istumaan tallin käytävälle. Annekin näytti varsin väsyneeltä. – Nyt olis tarvittu Jaakon lihaksia. Anne sanoi, ja virnisti minulle leikkisästi. – Niinpä. Huoahdin, ja kampesin itseni ylös. – Mä meen nyt Taigan hoitamaan, heido. Totesin, ja laahustin hakemaan Taigan harjapakin.
Taiga vähän säpsähti pujahtaessani sen karsinaan. – Huomenta tyttöseni, minä se tässä vaan. Rauhoittelin sitä, ja Taiga hörähti ilahtuneena tunnistaessaan viimein minut. Laskin harjapakin maahan, ja kävelin rauhallisesti Taigan pään luo. – Mitäs minun tytölle tänään kuuluu? Kysyin ponilta leikkisästi, ja suukotin Taigan otsaa. Poni tuuppasi lempeästi käsiäni, ja uteliaanan haisteli taskujani. – On mulla sulle muutama nami, mutta sitten et saa vähään aikaan enempää. Selitin, ja kaivoin taskustani pienen porkkanan, jonka ojensin Taigalle. Ryhdyin kohta harjailemaan Taigan paksua, mutta tällä kertaa puhdasta, talvikarvaa. Suin pitkin vedoin pölyharjalla koko ponin kaulalta aloittaen. Taiga nautti harjauksesta kaikin siemauksin. Poni lerputti alahuultaan, ja nuokkui silmät ummessa. Hymyillen taputin Taigan kaulaa.
Hoidettuani Taigan huolellisesti korvista takakavioihin, vein sen harjata takaisin omalle paikalleen, ja hain Taigan satulan ja suitset sen karsinan eteen. Liu´uttaessani satulaa paikalleen, ilmestyi hymyilevä Fiia Taigan karsinan eteen. – Minne matka? Tyttö kysyi. – Ajattelin käydä maneesissa vähän ratsastelemassa, lähetkö mukaan? – Joo, mikä ettei. Mut oota sit mua hetki, mä koitan olla nopea! Fiia hihkaisi, ja kiiruhti heti matkoihinsa.
Vähän ajan päästä talutimme molemmat ponille pihalle, ja nousimme selkiin. – Käydäänkö ensin maastossa alkukäyntejä kävelemässä? Fiia ehdotti, ja suostuin ehdotukseen saman tien. Aurinko paistoi jo korkealta, ja valaisi ihanasti koko metsän. Ilma oli vielä pakkasesta kirpeä, ja luntakin oli satanut vähän maahan. Taiga ja Pella kävelivät rauhallisesti vieretysten metsäpolkua pitkin. Fiia oli juttu tuulella, ja lörpötti lähes koko matkan antamatta minulle laisinkaan suun vuoroa. Maneesiin päästyämme aloitimme molemmat ravaamaan. Pella kiukutteli heti aluksi vähän vastaan, mutta Fiia laittoi tamman heti järjestykseen. Taiga taas ravasi korvat höröllä reippain askelin pitkin uraa. Poni vaikutti energiseltä ja varsin hyvän tuuliselta. Alkuveryttelyjen jälkeen minä aloin ratsastamaan erillaisia voltteja ja kiemura uria, ja ratsastin Taigaa niiden avulla kootummaksi. Fiia harjoitteli Pellalla maneesin toisessa päädyssä maahan jätetyillä puomeilla tempon vaihteluja. Vilkaistessani Pellan selässä istuvaa Fiia, huomasin, että tyttö todella hallitsi vieläkin vähän kenkkuolevan Pellan todella hienosti. Keskityin sitten taas omaan ratsastukseeni, ja jatkoin kesken jääneen voltin loppuun.
Melkein tunnin aktiivisen ratsastuksen jälkeen annoin Taigan kävellä pitkin ohjin. Tamma venytti tyytyväisenä kaulaansa pitkälle alas, ja pärskähti. Taputin Taigan hiukan hikistynyttä kaulaa hymyillen. Fiiakin alkoi jo lopetella Pellan kanssa. – Aluksi Pella oli tosi tahmea, mutta loppua kohti se alkoi liikkua paljon paremmin, eikö? Fiia hehkutti posket punaisina. – Jep, se meni tosi hyvin tossa loppu vaiheessa. Sanoin nyökkäillen. Kävelimme vielä hetken maneesissa antaen poniemme jäähdytellä, ja laskeuduimme sitten alas selistä. Talutimme ponimme talliin, ja riisuimme niiltä varusteet. Vietyämme ratsastusvarusteet paikoilleen, minä palasin Taigan karsinalle. Poni tuuppi minua olkaan, ja nuoli huuliaan. – Sulla taitaakin olla jano… Odotas hetki niin mä haen sulle vettä. Puhelin Taigalle, ja suljin vielä hetkeksi ponin karsinan oven. Kävin täyttämässä kaksi ämpärillistä täyteen vettä, ja kiikutin ne sitten Taigalle. Poni joi ahnaasti yhden ämpärillisen kokonaan. Toisen ämpärillisen annoin Pellalle, jonka sekin hörppi kokonaan tyhjäksi. Sen jälkeen harjasin Taigan huolellisesti vielä kertaalleen läpi, ja tarkistin jalat hiertymiltä, ja muilta haavoilta. Kun kaikki kuitenkin oli kunnossa, puinTaigalle sen sisäloimen päälle. – Noniin tyttöseni, mä rupeankin tästä varmaan kohta puoliin lähtemään kotiin päin. Puhelin Taigalle, ja halasin sitä. Poni tuuppasi minua hellästi olkaan, ja hörähti hiljaa. -wear&Taiga<3-
|
|