|
Post by wear on Dec 28, 2007 12:03:58 GMT 2
28.12.07 torstai - Yksityistunti Aamu valkeni tummana. Aurinko ei paistanut, maassa ei ollut lunta ja tuuli puhalsi navakasti. Vaikka olikin Joulukuu, pystyin helposti vielä pyöräilemään tallille. Jätin pyöräni nojailemaan tallin ulkoseinään, nappasin laukkuni tarakalta mukaani, ja kiirehdin talliin. Muutamat hoitajat pyörivät jo tallissa.
Astelin Taigan karsinalle ja kurkistin sisälle. Hiukan pettyneenä sain todeta boksin tyhjäksi. Käännyin ympäri, ja kiipesin oleskeluhuoneeseen. Heitin siellä laukkuni nopeasti omaan lokerooni, ja kiiruhdin takaisin talliin.
Kävin tarkastamassa tuntilistan. Taiga menisi nyt heti kahdeltatoista jollekkin irtotunnille, joten minun pitäisi keritä hoitamaan se ennen sitä. Kiiruhdin ulos tallista suoraan tarhoille. Kiersin tarkastamassa jokaisen tarhan, mutta Taigaa ei näkynyt missään. Aloin hiukan huolestua.
Kierreltyäni tarhoissa viheltelemässä hevosia luokseni vielä hetkisen, löysin viimein Taigan takatarhasta laiduntamasta Pellan kanssa. Tammat seisoivat aivan toistensa kyljissä kiinni. Hymyillen kipusin aidan yli, ja vihelsin poneja luokseni. Taiga nosti ensimmäisenä päätään ja huomasi tuloni. Poni hirnahti iloisesti ja ravasi Pella perässään luokseni. Kaivoin taskustani molemmille sokeripalat ja ojensin niille e yhtä aikaa. Pella mussutti herkkunsa nopeasti, eikä Taigakaan kauaa vitkastellut.
Kutsuin sitten Taigan mukaani portille, napsautin riimunarun kiinni ponin riimuun, ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Pella jäi kuopimaan tarhan portille.
Tallissa riisuin Taigalta ulkoloimen, ja jätin ponin hetkeksi syömään aamuruokinnasta jääneitä heiniään. Minä kiiruhdin varustehuoneeseen siksi aikaa. Tarkastelin Taigan varusteita. Suitset kaipasivat pikaista pesua, samoin kuin satulavyökin, joka oli saanut muta kuorrutteen ylleen. Huokaisten etsin sienen itselleni, ja ryhdyin putsaamaan varusteita.
Saatuani Taigan varusteet jotenkuten puhtaiksi, otin Taigan harjapakin mukaani, ja suuntasin kulkuni takaisin Taigan karsinalle. Kello oli jo melkein yksitoista, ja Taiga oli aika likainen tarhan jäljiltä.
Pujahdin harjapakki sylissäni Taigan karsinaan. Tamma napsi viimeisiä heinänkorsia turpeelta, ja tuli sitten tervehtimään minua uudemman kerran. Taiga haisteli uteliaana käsiäni, ja tunki turpaansa taskuihini herkkujen toivossa. Nauraen työnsin Taigan turpaa kauemmaksi. – Ei mulla sulle enää mitään ole. Sanoin Taigalle pörröttäen ponin paksua harjaa. Hoidin Taigan oikein huolella ja hyvin. Poni nautti huomiosta ja harjaamisesta paljon. Taiga lerputti alahuultaan ja lepuutti takajalkaansa melkein koko hoidon ajan.
Saatuani Taigan viimein hoidettua, näytti kello jo vähän vaille kahtatoista. Anne kävelikin kohta luokseni vaaleahiuksinen tyttö vanhempineen kannoillaan. – Hei Wear. Emilie tulee yksityistunnille nyt kahdeltatoista. Jos autat häntä laittamaan Taigalle varusteet päälle, ja tulette sitten maneesiin? Anne kysyi hymyillen. Nyökkäsin, ja lähdimme yhdessä tytön kanssa hakemaan Taigan varusteita varustehuoneesta. – Oletko sä ennen ratsastanut? Kysyin tytöltä. Emilie nyökytti päätään innoissaan. Tytö kasvot punoittivat, ja silmät hehkuivat jännityksestä. – Olen mä muutaman kerran, mutta mä olen ollut kipeänä vähän aikaa, ja nyt sitten iskä lupas että saan tulla ratsastamaan…T yttö selitti hiukan haikeana. Nyökkäsin, ja hymyilin tytölle ystävällisesti.
Haettuamme Taigan varusteet, näytin ensin miten hevoselle alitettiin suitset. Neuvoin sitten Emilieä kiinnittämään suitsien hihnat sopivan kireälle. Sen jälkeen vielä satuloimme Taigan, ja pujotimme suojat jalkoihin.
Talutimme Taigan yhdessä maneesiin, ja autoin Emilien selkään. Tytön vanhemmat istuutuivat katsomon penkeille seuraamaan tuntia. Säädin jalustimet sopiviksi, ja jäin hetkeksi kävelemään Taigan vierelle. Annekin saapui kohta maneesiin. – Noniin Emilie. Keräähän ohjat käteesi, ja laita Taiga kävelemään oikein reippaasti eteenpäin. Anne kehotti reippaasti. – Wear sä voit jäädä hetkeksi kävelemään siihen Taigan vierelle. Anne kehotti. Tyttö näytti hyvin pieneltä ja hauraalta Taigan pyöreässä selässä.
Pian siirryttiin raviin. – Kevennä Emilie! Joka toisella ylös, ja joka toisella alas. Ylös-Alas-Ylös! Anne neuvoi tyttöä. Emilie puri hammasta, ja ryhtyi keventämään.
Kohta sain jäädä pois juoksemasta Taigan viereltä, ja Emilie ratsasti yksin uraa pitkin. Tytön hymy ulottui korvasta korvaan, ja pienet, valkoiset hampaat näkyivät. – Äiti kato! Mä ratsastan! Tyttö kiljaisi. Taiga käänsi hölmistyneenä korviaan tytön ääntä kohti. – Emilie! Ei hevosen selässä saa huutaa. Anne torui virnistellen.
Kun Anne viimein lopetti tunnin, autoin Emilieä riisumaan Taigalta varusteet. – Voisinko mä auttaa sua harjaamaan Taigaa? Tyttö kysyi hiukan hämillään silitellessään Taigan lämmintä kaulaa. – Joo, voithan sä. Vastasin tytölle naurahtaen ystävällisesti.
Harjailimme Taigaa jonkin aikaa. Emilie ei alussa oikein hallinnut kavioiden ottamista, mutta pienen harjoittelun jälkeen tyttö osasi senkin. Saatuamme Taigan juuri hoidetuksi, saapuivat tytön vanhemmat karsinan ovelle. – Noniin, tulehan Emilie. Isän pitää ehtiä tänään vielä töihin.. Tytön äiti kehotti. Emilie laahusti surullisena kohti karsinan ovea. – Mutta voidaanhan me tulla sitten taas ensi viikolla, eikö? Emilien isä lupasi. Emilien huudahti ilosta. –Voi kyllä! Heihei nyt Taiga, nähdään ensiviikolla! Tyttö sanoi rutistaessaan Taigaa oikein lujasti. Poni tuuppasi ystävällisesti Emilien käsiä.
Kun Emilie oli vanhempineen lähtenyt viimein tallista, heitin Taigalle sisäloimen selkään. – Ihan mukava tyttö tuo Emilie oli, eikö? Puhelin Taigalle. Poni laski uneliaana päänsä syliini, ja ummisti silmänsä. Painoin pääni vasten Taigan otsaa. Huokaisimme molemmat tyytyväisinä. -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 30, 2007 20:30:39 GMT 2
30.12.07 sunnuntai – raketteja Ilta alkoi jo hämärtyä kävellessäni kohti Seppelettä. Muutama katulamppu tien varrella oli jo syttynyt. Hyräilin hiljaa mp:ni tahdissa.
Tallissa paloivat valot astuessani sisälle. Anne oli juuri satuloimassa Bladea. – Hei wear! Kohta on taas uusi vuosi ja uudet kujeet. Anne totesi virnistäen. – Jep. Onko Taiga tänään jo liikutettu? Kysyin. Anne mietti hetken kunnes vastasi: - Eipä taida. Eilen se oli yhdellä tavallisella tunnilla, ja sitten pidin yhden yksityisen estetunnin, jolla Taiga oli mukana. Nyökkäsin, ja kiiruhdin sitten Taigan luokse. Pujahdin hiljaa karsinaan. – Hei Taiga. Etkö sä enää muista mua? Kysyin ponilta hymyillen. Taiga hörähti astellessaan luokseni. Poni painoi päänsä syliini ja huokaisi tyytyväisenä. Silmäni kostuivat tahtomatta. – Mä taisin pettää sun luottamuksen, kun taisin sanoa viimeksi että nähdään huomenna. Anteeksi tyttöseni, mutta mä en yksinkertaisesti ole päässyt… Mutisin ponin harjaan. Hengitin syvään sisääni Taigan tuoksua. Se oli niin ihanan tuttu ja turvallinen.
Huokaisten suljin karsinan, ja lähdin hakemaan Taigan harjoja varustehuoneesta. Palasin nopeasti Taigan luokse, pujotin riimun tamman päähän, ja talutin käytävälle. Sidoin Taigan löysästi kiinni molemmilta puolilta, ja riisuttuani vielä Taigalta kevyen talli-loimen, ryhdyin harjaamaan sitä.
Hoidettuani Taigan oikein huolellisesti, ja tarkistettuani ponin jalat ainakin viidesti, talutin Taigan vielä hetkeksi omaan karsinaansa. Kipaisin itse oleskeluhuoneen vessaan ratsastustamineita vaihtamaan.
Hetken kuluttua palasin Taigan luo, hain ponin kamat satulahuoneesta, ja ryhdyin varustamaan tammaa. Taiga luimisti hiukan laskiessani satulaa varovasti sen selkään. Vaistomaisesti komensin ponia tiukasti, ja jatkoin satuloimista. Kuolaimiakaan en meinnannut ponin suuhun saada, niin tiukasti Taiga hangoitteli vastaan.
Viimein sain Taigan kuntoon, painoin sitten omaan päähäni kypärän, ja lähdin taluttamaan Taigaa ulos ovesta.
Pihalla pysäytin Taigan, laskin jalustimet alas, kiristin satulavyötä, ja ponnistin selkään. Samalla hetkellä joku pamautti raketin lähistöllä, ja Taiga loikkasi peloissaan sivuun. Minä lennähdin Taigan selän yli kuraiseen maahan rähmälleni. Taiga seisoi hädissään muutaman metrin päässä. Kiroten rämmin ylös, ja nappasin Taigan kiinni. Päätin taluttaa ponin loppumatkan maneesiin.
Maneesissa Anne harjoitteli Bladella puomeja. Hän pysäytti hevosensa minut huomatessaan. – Missäs ojassa sä olet käynyt uimassa? Anne kysyi naureskellen. Mutisin jotain raketeista ja nousin Taigan selkään.
Kävelin ensin muutamia kierroksia pitkin ohjin ympäri maneesia. Keräsin sitten ohjat käteeni ja painoin pohkeillani Taigan raviin.
Joidenkin veryttely kierroksien jälkeen nostin laukan, ja laukkasin reippaassa laukassa pari kierrosta molempiin suuntiin. Ryhdyin sitten harjoittelemaan temponlisäyksiä. Ensin käynnissä ja ravissa, ja aivan lopuksi myös laukassa. Taiga teki ne hienosti, joten lopetimme harjoittelun aika pian. Ravasimme vielä loppuravit, ja kävelimme hetken, kunnes pysäytin Taigan ja laskeuduin alas. Annekin lopetteli samoihin aikoihin. Blade oli aivan hikinen ja Annellakin näytti olevan ihan lämmin. – Te harjoittelitte ihan tosissanne! huudahdin nähdessäni Bladen kostean kaulan. Kovin väsynyt tamma ei kuitenkaan ollut, vaan tanssahteli yhä paikoillaan Annen laskeutuessa satulasta. – Jep. Anne vastasi taputtaen Bladen kosteaa kaulaa. Talutimme molemmat ratsumme takaisin lämpimään talliin. Taiga hirnahti tovereilleen riemukkaasti, ja sai muutaman vastauksenkin. Vein ponin sen omaan karsinaan, ja riisuin varusteet nopeasti. Heitin Taigalle loimen selkään ja tarkistin vielä jalat kertaalleen. Ponilla oli hiukan nestettä takajaloissa.
Huuhdeltuani kuolaimet juoksevan veden alla, vein ne varustehuoneeseen, ja ristitin suitset omalle paikalleen. Satulan nostin seinustalla olevalle pidikkeelle, ja suojat heitin omille paikoilleen. Annekin tuli tuomaan Bladen varusteet paikoilleen. – Voisitko sä wear mitenkään auttaa mua antamaan noita iltaruokia? Mulla on aika kova kiire, kun ratsastaessakin meni aika kauan… Anne kysyi riisuessaan kypärää päästään. Nyökkäsin hymyillen. – Tottakai mä autan.
Niinpä ryhdyimme heti jakamaan ruokia. Ensin heinät, sitten hetken päästä kaurat ja priksit, ja yksityisille omat ruokansa. Sitten lakaisimme nopeasti lattian muutamista heinänkorsista, ja olimme sen jälkeen valmiita. – Kiitos sulle wear. Mä suljen nyt ovet, kai säkin oot valmis kohta? Anne kysyi pujahtaessaan toimistoon. – Joo, mä oon valmis ihan pian. Haen vaan mun kamat Taigan karsinan edestä. Huusin Annelle, ja kiirehdin Taigan boksille.
Nappasin laukkuni Taigan karsinan oven koukusta. Taiga hörähti iloisesti karsinastaan. Poni oli hassun näköinen mussuttaessaan kauroja. Hymyillen pujahdin Taigan karsinaan. Poni tuuppasi minua ystävällisesti, ja nuuhkaisi nopeasti käsiäni herkkujen varalta. – Höppänä. Tulehan tänne niin mä halaan sut hengiltä. Tuhahdin naurahtaen. Taiga katseli minua kummastuneena, tummat silmät tuikkien. Astelin Taigan luo, ja halasin ponin lämmintä kaulaa. - Voi kun te ootte söpöjä.. Anne huokaisi hymyillen. Säpsähtäen päästin Taigan irti halauksesta. Poni hörähti hiljaa. Painoin vielä pikaisen suukon Taigan turvalle, ja tulin sitten ulos karsinasta. – Mä tulin kattoo minne sä jäit. Anne sanoi nojaillen yhä Taigan karsinan oveen. Nyökkäsin, ja suljin karsinan oven huolellisesti. -wear&taiga<3<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 2, 2008 11:31:23 GMT 2
2.1.08 keskiviikko - esteitä Heräsin aamulla vasta kahdentoista aikoihin. Pukeuduin nopeasti, ja juoksin alas syömään aamiaista. – Huomenta. Isäni tuhahti sanomalehden takaa. Vastasin laiskasti. Ahmin mahdollisimman ripeästi aamiaiseni, pakkasin laukkuuni muutamia voileipiä, sekä näkkäriä Taigalle, ja kiirehdin sitten bussipysäkille. Ehdin bussiin juuri ja juuri. Loikkasin sisään, maksoin matkani, ja istuuduin lähimmälle penkille.
Nousin bussista tallin pysäkillä, ja kiiruhdin pitkin hiekkatietä tallille.
Seppeleen tien risteyksessä, minua vastaan ratsasti Anne tanssahtelevalla Antulla. – Hei Anne! Huikkasin tervehdykseksi. – Hei. Anttu onkin tänään vähän menossa. Eihän tää meinaa käsissä pysyä! Anne huudahti naurahtaen. Katselin hetken kuinka helpon näköisesti Anne istui suuren ruunan selässä. Vaikka hevonen pomppi ja pyöri, ei Anne heilahtanutkaan satulassa mihinkään suuntaan. Hymyillen heilautin kättäni, ja käännyin Seppelettä kohti. Tallipihassa oli muutamia hoitajia jo nousemassa hoitohevostensa selkään. – Ootteks te menossa maastoon? Kysyin Pampulan selkään nousevalta tytöltä. – Jep. Tämä vastasi nopeasti. – Joo, me ajateltiin kiertää pikku lenkki, ennenkun tunnit alkaa. Hinaksi tunnistamani tyttö jatkoi.
Tallissakin oli jo vilskettä. Hevosia harjailtiin, karsinoita puhdistettiin, suitsia pestiin ja poneja siliteltiin. Sisällä tuoksui ihanalta. Hevoselta ja tuoreelta heinältä. Hymyillen sipsutin käytävää pitkin Taigan karsinan luokse. – Hei murunen. Tervehdin ponia pujahtaessani sen karsinaan. – Miten sä voit tänään tyttöseni? Lepertelin ponille. Taiga hörähti ilahtuneena ja löntysti karsinan toisesta nurkasta luokseni. Ojensin kädessäni olevaa sokeripalaa Taigalle, ja poni massutti sen kiireesti. Syötyään suunsa tyhjäksi, ryhtyi Taiga tutkimaan taskujani kiinnostuneena. Löytyisikö sieltä lisää herkkuja? Hymyillen työnsin Taigan turpaa kauemmaksi. – Ei enää mitään hyvää sulle tänään. Mutisin halatessani ponia. Hetken Taigaa vielä rapsuteltuani jätin ponin viimein rauhaan, ja kiipesin rappuset ylös oleskeluhuoneeseen. Kengät tipautin jaloistani eteiseen, laukkuni heitin lokerooni, ja astelin sitten sohvien luokse. – Hei wear! Sofia kiljaisi ensimmäisenä. Niina ja Kukkakin moikkasivat iloisesti. Istahdin heidän vierelleen sohvalle.
Höpöteltyämme ja naureskeltuamme jonkin aikaa, Niina viimein ehdotti, että menisimme talliin tekemään jotain. Kaikki hyväksyivät ehdotuksen saman tien, ja niinpä kohta rymistelimme rappusia alas. – Mun tekisi niin mieli tänään hypätä, edes pikkusia esteitä… Niina puheli kävellessämme kohti toimistoa. – Joo! Se vois olla kivaa. Sofiakin myöntyi. Kukka nyökytteli innoissaan. – Mä en taida tänään hypätä, kun Taiga menee jo kahdelle tunnille tänään. Puhahdin hiukan pettyneenä luettuamme tuntilistan. Sofia laski lohduttavasti kätensä olkapäälleni. – Joku toinen kerta sit. Ei meidänkään tänään tarvii hypätä… Tyttö sanoi hiukan haikeana. Pudistin päätäni. – Eikä. Menkää vaan hyppäämään, mä tuun nostamaan teille puomeja. Vastasin pirteänä. Muut huokaisivat helpottuneina.
Hoidin nopeasti Taigan. Poni ei ollut kovin likainen, ja sen puhtaaksi saamiseen riitti muutama veto pölyharjalla. Otin vielä Taigan kaviot huolellisesti, harjasin pään ja selvitin hännän. Sitten taputin ponia tyytyväisenä kaulalle, ja heitin talli-loimen takaisin ponin selkään. Muut olivat jo varustamassa hevosiaan. Pujahdin Sofia seuraksi Pellan karsinaan. – Eihän sua oikeesti haittaa jos me hypätään vähän? Sofia kysyi hiljaa laskiessaan satulaa Pellan selkään. – Ei tietenkään. En mä halua että Taigalle tulee liikaa hommia täksi päiväksi. Poni raukka nääntyy vielä. Sanoi silitellen hajamielisesti Pellan kaulaa. – Hyvä juttu. Sofia sanoi hymyillen.
Kukka, Niina ja Sofia nousivat pihalla hevostensa selkiin, ja ohjasivat ne suoraan tyhjillään olevaan maneesiin. – Meillä on yli tunti aikaa enneku tunnit alkaa. Kukka hihkaisi kerätessään ohjia käteensä. Sofiakin hoputti Pellan raviin, ja minä ryhdyin kasaamaan muutamia esteitä kentän keskelle. – Miten isoja mä laitan? Kysyin ohi ravaavalta Niinalta. – ööh, vaikka jotain 60 senttisiä. Älä sen isompia. Tyttö kehotti.
Saatuani viimein ne muutamat esteet koottua, rupesivat Sofia, Kukka ja Niina heti loikkimaan niitä. Pella kielsi muutaman kerran pystylle, joten laskin sitä hiukan, ja johan poni viimein pomppasi sen yli. Kylläkin niin melkein paikaltaan, joten Sofia muksahti kaulalle makaamaan. Naurustamme ei meinannut tulla ollenkaan loppua, niin hauskan näköinen Sofia oli maatessaan Pellan kaulalla, kypärä silmillä, ohjat roikkuen, ja ilman jalustimia! ;> Kukka suoritti esteet helposti. Niinakin ratsasti Sipellä hienosti, vaikka muutaman kerran olikin lähellä tipahtaa suuren puokin selästä.
Sofia tuli vielä muutaman kerran esteet Pellan kanssa. Tamma suoritti ne hienosti pienellä patistuksella, joten lopulta Sofiakin oli tyytyväinen. Muiden ruvetessa ravaamaan, ryhdyin minä korjaamaan esteitä pois.
Viimein Sofia, Kukka ja Niina lopettivat loppuveryttelyt, ja päättivät tehdä vielä pienen lenkin maastossa. – Eihän sua nyt kauheasti haittaa jos me kierretään pikku lenkki maastossa? He kysyivät huolissaan. Pudistelin taas päätäni. – Mä menen katsomaan Taigaa. Älkää pitäkö kiirettä. Huikkasin muiden perään heidän hävitessään metsään.
Tallissa oli hiljaista. Sipsutin Taigan karsinalle ja menin sisälle. Taiga hörähti hiljaa. Halasin ponia hellästi, ja painoin pääni sen paksuun harjaan.
Hetken kuluttua Niina, Kukka ja Sofia palasivat maastolenkiltä naureskellen. Hymyillen autoin heitä riisumaan hevosiltaan varusteet, ja kalpimme sitten toimistoon seuraamaan ensimmäisen tunnin hevostenjakoa. Anne hörppi kuumaa kaakaota pöytänsä takana pikkutyttöjen kinastellessa hevosista. – Kenet Mira haluaisi tänään? Anne kysyi ruskeatukkaiselta tytöltä. Tyttö empi hetken, ennekuin vastasi. – Taiga tai Pikku voisivat olla kivoja. Anne mietti hetken, ennen kuin antoi tytölle Taigan. – Ja muistakaa sitten kaikki, että tänään mennään käymään maastossa. Kai kaikilla on tarpeeksi paksut vaatteet ja heijastimet mukana? Anne vielä varmisti, ja jatkoi sitten hevosten jakoa. Huokaisten kipaisin Taigan ratsastajan perään auttaakseni tyttöä varusteiden kanssa.
Laitettuani Taigan valmiiksi tunnille ja autettuani ratsastajan pihalla selkään, putsasin vielä nopeasti Taigan karsinan. Keräsin sitten tavarani, huusin heipat muille, ja lähdin kotia päin. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 3, 2008 20:01:44 GMT 2
3.12.07 torstai Istuin autossa, siskoni vieressä takapenkillä. Isä ja Äiti kinasivat jostain etupenkeillä. Radio pauhasi vanhoja iskelmiä. Vanhempani halusivat välttämättä päästä näkemään Taigan, sekä koko Seppeleen talli tänään. Pikkusiskoni, 6 vuotias kaikkitietävä pikkuneiti oli myös aivan innoissaan, luuli pääsevänsä ratsastamaan…
Saavuimme viimein Seppeleen parkkipaikalle, ja isä pysäköi auton tyhjään parkkiruutuun. Nousimme sitten ulos autosta, ja johdatin koko konkkaronkan talliin. Joku tunti oli selvästikin juuri alkamassa, sillä tallissa oli kova melske ja hulina päällä. Muutama hoitaja pyyhälsi ohitse tervehtien iloisesti. Näytin vanhemmilleni tien Taigan karsinan luokse. onneksi poni ei ollut näköhään menossa tunnille. – Tää on Taiga. Esittelin avatessani karsinan oven. Poni asteli uteliaana lähemmäs, tuuppasi minua ystävällisesti käteen ja hörähti iloisesti. Pikkusiskoni tunki heti taputtelemaan Taigaa. Isä ja Äiti arvioivat ponia kauempaa. – Ei kai se pure? Kysyi äiti huolissaan. Isä kurtisteli kulmiaan. – Minä luulin sitä isommaksi. Hän päivitteli. Huokaisten suljin karsinan oven. – Ei Taiga pure, ja se on risteytysponi, ei sen kuulu olla tota isompi. Puhahdin, ja ryhdyin työntämään vanhempiani ulos tallista. – Mä tuun muutaman tunnin päästä bussilla kotiin. Heippa.
Viimein sain vanhempani, sekä pikkusiskoni ulos tallista, ja kiipesin saman tien oleskeluhuoneeseen. Joitakin uusia hoitajia istuskeli pöydän ääressä kaakaota juoden. – Hei. Oletko sä wear? Yksi tytöistä kysyi. Nyökkäsin hiukan hämilläni. – Tässä on Deli ja Kismet. Mä olen dreamer. Tyttö esittäytyi. Muutkin pöydän ympärillä istuskelevat tytöt hymyilivät minulle. Istahdin heidän viereensä pöydän ääreen. – Etkö sä hoidakkin Taigaa? Kismetiksi esitelty tyttö kysyi. – Joo. Vastasin hitaasti. – Ketä te hoidatte? kysyin ylläpitääkseni keskustelua. – Pampulaa. Kismet vastasi heti. – Mä hoidan Pikkua. dreamer sanoi hymyillen. – Ja mä Isteliä. Deliksi kutsuttu tyttö hymähti.
Kohta oleskeluhuoneeseen asteli myös Niina. Tyttö hymyili minulle iloisesti, ja halasi ystävällisesti. – Heissan wear. Suakin näkee. Tyttö virnisti. – No hei Niinasein. Mitäs sulle kuuluu? Kyselin hymyillen. – Mitäs tässä. Kävin just hoitamassa Amin, käyttäytyi tosi hyvin. Niina hehkutti.
Istuimme pian sohvalle selailemaan vanhoja hevoslehtiä. – Joko sä olet Taigan hoitanut? Se menee nääs seuraavalle tunnille. Niina huomautti vähän ajan kuluttua. – Voi ei.. Mitä kello on? Kysyin ihmeissäni. – Kohta varttia vaille neljä. Tyttö vastasi vilkaistuaan kelloa. – Mennään äkkiä hoitamaan ja varustamaan se. Voitsä auttaa mua kun en muuten kerkeä? Kysyin rynnätessäni pukemaan kenkiä oleskeluhuoneen eteiseen. Niina nyökkäsi hymyillen. Kipaisin hakemaan Taigan harjat samalla kun Niina riisui ponilta loimen. Ryhdyimme sitten harjaamaan ponia puhtaaksi, Niina toiselta, ja minä toiselta puolelta. Saatuamme Taigan puhtaaksi varustimme sen, ja olimme juuri sopivasti ratsastajan saapuessa paikalle valmiita. Hymyillen taputin Taigaa kaulalle, ja ojensin ohjat ratsastajalle. Tämä kiitti hymyillen.
Kohta istuimme Niinan kanssa varustehuoneessa kamoja putsaamassa. Minä pesin Taigan harjoja, sekä puistelin loimea. Niina hinkkasi Amin suitsia puhtaiksi. Saatuamme kamoja edes hiukan puhtaammiksi, nappasimme kottikärryt mukaamme, ja putsasimme Amin ja Taigan karsinat. Lauleskellen työ sujui joutuisammin, ja oli mukavampaakin kaksitaan. :>
Autettuani Taigan ratsastajaa tunnin jälkeen riisumaan ponilta varusteet, harjasin vielä Taigan huolellisesti, ja rapsuttelin ponia jonkin aikaa. Taiga painoi tyytyväisenä päänsä syliini. Hymyillen painoin poskeni ponin lämmintä otsaa vasten. -wear&Taiga-mussukka<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 4, 2008 11:25:27 GMT 2
4.1.08 – perjantai – lumisessa maastossa Varustimme Sofian kanssa ponejamme Seppeleen käytävällä. Pella yritti karata Sofian kiristäessä satulavyötä, eikä Taigakaan vaikuttanut kovin innostuneelta maastoon lähdöstä. – Mä oon ratsastanut Taigalla viimeksi Sunnuntaina! Huudahdin Sofialle. Tämä käännähti katsomaan minua ihmeissään. – Miks sä et sit oo menny sununtain jälkeen? Sofia kysyi. Kohautin hartioitani. – Ehkä pieni tauko tekikin ihan hyvää. Mutisin. Viimein oli satanut lunta. Aurinkokin paistoi ja ilma oli kirpeä pakkasesta. Sofia oli hiukan ennen minua valmis, ja talutti Pellan jo pihalle. Minä pujautin vielä suitset Taigan päähän. Taputin ponin kaulaa lempeästi, ja lähdin sitten taluttamaan Taigaa ulos. Nousimme pihalla kyytiin, säädimme jalustimet sopiviksi, ja lähdimme kävelemään maneesin takaa kaartavaa polkua seuraten. Sofia puhui kuin papupata kävellessämme vierekkäin metsätiellä.
- Ravataanko? Ehdotin tien vähän levetessä. Sofia nyökkäsi, ja niinpä siirsimme ratsumme kevyeen raviin. Taiga ravasi löysästi Pellan vierellä, mutta reipastui saapuessamme laukkasuoran alkuun. Pella syöksähti Sofia käsistä täyteen laukkaan. Hetken hölmistyksestä toivuttuaan myös Taiga säntäsi ystävänsä perään.
Kohta olimme jo Pellan rinnalla. Sofia nauroit vedet silmistä valuen Pellan yhä kiihdyttäessä vauhtia. Taiga kiri Pellaa kiinni, mutta laukkasuora läheni loppuaan ja minun oli hidastettava. Pella jatkoi yhä hurjaa laukkaansa Sofia pidätyksistä huolimatta.
Pella loikkasi läheisen ojan yli metsään ja hävisi kohta näkyvistä. Pian kuului pusikosta ryminää, ja Pella laukkasi ilman ratsastajaa Taigan luokse. Poni jäi puuskuttamaan aivan Taigan kylkeen kiinni. Nappasin ponin ohjat ripeästi, ja jäin huhuilemaan Sofiaa huolestuneena. – Sofia!? Kiljuin.
Vähän ajan kuluttua pusikosta rämpi mutainen Sofia. – No se oli toden totta menoa! Tyttö huokaisi ja laahusti luoksemme. Sofia piteli rannettaan irvistellen. – Sattuko suhun? Kysyin. Sofia ravisteli päätään. – Ei paljoa.
Niinpä Sofia nousi heti takaisin selkään ja matka jatkoi käynnissä. – Miten Pella nyt niin lähti? Ei se ennen tommosta oo tehny… Kyselin kummissani. Sofia kohautti hartioitaan. - En mä tiedä. Se vaan lopulta veti päänsä alas ja mä tuiskahtin lumeen. Käsi taisi jäädä mun alle, ja sitä vähän jomottaa.. Sofia selitti. Nyt Taiga ja Pella kävelivät nätisti vierekkäin rauhallista käyntiä.
Laukkasimme vielä hiukan kesantopellolla rauhallista vauhtia, ja hyppäsimme muutamien ojien yli. Taiga innostui siitä ehkä turhankin paljon ja yritti pukittaa laukassa. Nauraen vetäisin ponin pään ylös ja painoin pohkeeni Taigan kylkiin tiukasti. Saavuimme viimein tallipihaan, ja laskeuduimme alas. Veimme ponimme takaisin talliin ja riisuimme varusteet. Sofialla oli kuulemma aika kova kiire, joten lupasin huolehtia Pellalle varusteet päälle jos menisi tunnille. Hymyillen Sofia pujahti ulos tallin ovesta. Riisuttuani Taigalta satulan ja suitset, vein ne paikoilleen varustehuoneeseen, ja hoidin ponin huolella. Taiga nautti rapsuttelusta. Tamma ummisti silmänsä ja huokaisi tyytyväisenä. Naureskellen painoin suukon Taigan otsalle.
Hoidettuani Taigan oikein huolellisesti putsasin ponin karsinan, ja jynssäsin juoma- ja ruokakupit puhtaiksi. Sen jälkeen pyyhin Taigan suitset, ja harjasin satulahuovan. Anne käveli minua vastaan tallikäytävällä. – Hei wear. Anne moikkasi. Hymyilin takaisin. – Mä oisin vaan kysyt, että meneekö Taiga tai Pella seuraavalle tunnille? Kun lupasin Sofialle laittaa Pellan kuntoon jos se menee… Selitin. Anne mietti hetken. – Seuraava tunti on aloittelijoiden tunti, joten mä uskon että molemmat noi menee. Anne sanoi. – Ja olis hienoa jos sä voisit tulla auttamaan sitten niitä pikkusia kentälle. Tää on vasta niiden toinen tunti… Anne huomautti, ja jatkoi sitten matkaansa. Huokaisten palasin Taigan karsinalle ja pujahdin sisälle. – Mä en taida ikinä keretä siihen kolmen bussiin… Mutisin Taigan paksuun harjaan. Poni hörähti ystävällisesti.
Rapsuteltuani hetken Taigaa ryhdyin viimein laittamaan ensiksi Pellaa kuntoon tunnille. Poni irvisti minulle hiukan kiristäessäni satulavyötä mutta käyttäytyi muuten hyvin. Saatuani Pellan kuntoon pujotin sille riimun suitsien päälle, ja sidoin Pella karsinaan kiinni. Ei pääsisi ainakaan piehtaroimaan ja satuttamaan itseään.
Laitettuani vihdoin myös Taigan kuntoon saapuivat pikkuruiset ratsastajat. Anne neuvoi kaikille miten hevosta talutettiin, ja sitten lähdettiin maneesiin.
Maneesissa autoimme Annen kanssa kaikki selkään ja lähdimme kävelemään hitaasti ympäri maneesia kaviouraa seuraten. Kohta harjoiteltiin hiukan hevosten kääntämistä ja pysäyttämistä, sekä muutama askel ravia. Anne seisoi kentän keskellä, ja neuvoi jokaista ratsastajaa yksitellen. – Selkä suoraksi! Ohjat tiukemmin käteen! Kantapäät alas! Kajahteli maneesissa.
Lopulta tunti loppui, ja autoin innokkaita ratsastajia riisumaan hevosiltaan varusteet. Kysymyksiä sateli joka puolelta, ja jokainen tarvitsi apua satulavyön avaamisessa, satulan nostamisessa, suitsien ristittämisessä ja suojien pois ottamisessa.
Kun viimeinenkin alkeiskurssilainen oli saanut varusteet paikoilleen ja hevosen rauhassa karsinaansa, laahustin minä Taigan luokse. – Hei kultaseni. Lepertelin ponille hiljaa. Taiga oli juuri kellahtanut nukkumaan karsinan turpeelle. Minä kumarruin Taigan vierelle. – Tiedäksä, että mä oon ihan poikki. Valitin ponille kuiskaten. Taiga hörähti pienesti, ja painoi turpansa syliini. Väsyneesti hymyillen silittelin ponin lämmintä poskea. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 6, 2008 10:52:24 GMT 2
6.1.08 – sunnuntai - aamukäynti Aurinko paistoi jo hiukan pilvettömän taivaan reunalla. Kävelin pitkin jäistä hiekkatietä kohti Seppelettä. Laukku keinui olallani, ja kylmä viima puhalsi vasten kasvoja. Hytisten kiedoin kaulaliinaa tiukemmin kaulani ympärille, ja tungin kylmät käteni taskuun. Huomenna alkaisi taas hirveä rääkki, koulu. Tänään olisi siis viimeinen lomapäivä, ja aioin viettää sen tallilla. Astuin sisään hiljaiseen talliin. Hevoset olivat näköjään juuri saaneet aamuruoat, ja mussuttivat nyt niitä tyytyväisinä karsinoissaan. Kukaan hevosista ei vaivaantunut tervehtimään minua edes pikkuruisella hörähdyksellä, joten kipusin suorinta tietä oleskeluhuoneeseen, jonne jätin laukkuni. Palasin sitten tallin puolelle, ja kipitin hiljaa toimistoon. Elli istuskeli sohvalla kahvia särppien. – Huomenta. Tervehdin Elliä hymyillen. Nainen vastasi nopealla hymyllä ja nyökkäyksellä. Tarkistin ilmoitustaulun uusista ilmoituksista, mutta kun mitään kiinnostavaa ei löytynyt, astelin satulahuoneeseen Taigan varusteita katsastamaan. Suitset olivat kummallisen puhtaat, mutta satulavyötä kuorrutti vieläkin ohut mutakerros. Syvään huokaisten hain itselleni sienen, sekä satulasaippuaa, ja aloin kuuraamaan vyötä puhtaaksi. Kun sain viimein nahkaisen satulavyömme puhtaaksi, nostin sen takaisin paikoilleen Taigan satulan päälle, nappasin Taigan harjat mukaani, ja pyyhälsin talliin. Avasin hiljaa Taigan karsinan oven j astuin sisälle. Taiga hörähti ilahtuneena, ja painoi päänsä syliini. Hymyillen suukotin ponin otsaa, ja laskin harjapakin käsistäni karsinan lattialle. – Mitäs mun mussukalle kuuluu? Kyselin Taigalta lempeästi. Poni haisteli uteliaana taskujani herkkujen toivossa. Poni joutui kuitenkin pettymään, sillä en ollut varannut sille ainuttakaan herkkua mukaan kotoa. Naureskellen nappasin harjakorista kumisuan käteeni, ja ryhdyin pyörittelemään sitä Taigan karvapeitteellä. Hoidettuani Taigan-ponisen oikein huolellisesti ja hyvin, siistin harjapakin harjat järjestykseen, ja vein ne paikoilleen. Tullessani takaisin tallikäytävää pitkin, oli Elli juuri lomittamassa Pellaa. – Nää tytöset on menossa ulos. Voisitko sä loimittaa Taigan, ja viedään nää sit yhdessö ulos..? Elli ehdotti touhuten Pellan loimen remmien kanssa. – Selvä. Vastasin naureskellen, ja kiirehdin Taigan karsinalle. Poni töytäisi minua ystävällisesti olkapäähän astuessani ulkoloimea sylissäni raahaten ponin luo. Hymyillen puin loimen tottunein käsin Taigalle, ja pujotin vielä riimun ponin päähän. Sitten lähdimme taluttamaan poneja perätysten ulos tallista. Taiga tanssahteli innostuneena lähestyessämme ponitarhan porttia. Pellakin kiskoi riimua Ellin käsistä. – Nämä onkin aika innoissaan! Elli naurahti. Päästimme molemmat tammat irti portin sisäpuolella. Taiga ja Pella laukkasivat hirmuista vauhtia tarhan toiseen päähän puiden suojaan, ja pysähtyivät sinne vieretysten toisiaan rapsuttelemaan. Katselimme hetken hiljaisuuden vallitessa ponien käyskentelyä, ja lähdimme sitten palaamaan tallille. – Taiga ja Pella näyttää tulevan hienosti toimeen keskenään… Elli totesi pieni hymykare huulillaan. Nyökkäsin. – Niinhän ne. On nykyään ihan erottamattomia. Sanoin. Elli lähti sitten vaihtamaan ratsastustamineita päälle, ajatellen mennä kohta ratsastamaan hiukan Bladella. Minä suuntasin kulkuni Taigan karsinalle haettuani ensin talikon ja kottikärryt mukaani. Lappasin likaista turvetta lauleskellen kärryihin, ja kiikutin ne sitten lantalaan. Hain sen jälkeen uutta turvetta kontista, ja pesaisin Taigan ruoka- ja juomakupit huolella. Ne hommat tehtyäni lähdin kotia päin. -wear&Taiga-kulta<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 7, 2008 20:52:16 GMT 2
7.1.08 maanantai - eksyksissä Lunta tuprutti taivaalta tuutintäydeltä. Juoksin turvaan lämpimään talliin, jossa piipersin suoraan oleskeluhuoneeseen lämmittelemään. Hurrr, että osasikin olla kylmä! Varpaita palelsi, ja sormet olivat jäässä, vaikka olin tallustanut vain muutaman sadan metrin matkan bussipysäkiltä talliin. Hytisten istuuduin sohvalle, ja kaivoin laukustani evääni; kaksi vaalealeipää, sekä termospullossa kaakaota. Nautiskelin kaakaon melkein heti loppuun, ja massutin leivätkin nopeasti. Sen jälkeen vääntäydyin ylös, ja laskeuduin talliin. Anne oli juuri lakaisemassa lattiaa ilmestyessäni tallin puolelle. – Heissan wear! Anne tervehti hymyillen. – Hei Anne. Meneekö Taiga ekalle tunnille tänään? Kysyin tietääkseni vähän aikataulua. Nimittäin jos poni ei menisi, piipahtaisimme pienellä taluttelulenkillä lumikinoksissa. Anne pudisteli päätään. – Ei se ensimmäiselle tunnille varmaankaan mene, mutta toikalle laitan sen juoksemaan. Anne sanoi, ja jatkoi lakaisemista. Minä kipaisin varustehuoneeseen hakemaan Taigan harjoja. Kohta palasin talliin kiikuttaen harjapakkia käsissäni. Taiga hörähti karsinastaan astuessani sisälle. Laskin harjapakin maahan, ja halasin Taigaa lempeästi. Poni tuuppasi minua hellästi olkaan, ja ryhtyi sitten mutustelemaan taskujani. Työnsin ponin turpaa pois, mutta aina vain Taiga hakeutui taskujani maistelemaan. Hellyin antamaan Taigalle sokeripalan taskustani. Sitten lipsahti toinen- ja kolmas- ja neljäskin sokeripala ahnaan Taigan suuhun. Viimein sain hillittyä itseni, enkä antanut ponille enää yhtäkään namia, vaikka Taiga kuinka kerjäsi. Harjailin Taigan paksua karvaa hajamielisesti tovin, ja ryhdyin sitten selvittämään Taigan häntää. Poni nuokkui silmät ummessa, toista takajalkaansa lepuuttaen. – Oletkos sä nähnyt noi lumikinokset ulkona? Kyselin Taigalta hiljaa. Poni käänsi väsyneenä korviaan minua kohti. – Nyt on nimittäin viimein tullut oikea talvi, ja lunta on ihan hirmusesti. Mä ajattelin, että me käytäis pienellä lenkillä metsässä, mitäs sä siihen sanoisit? Jatkoi pehmeällä äänellä. Taiga hörähti unisen vastauksen, joten asia oli päätetty. Hoidettuani Taigan, pujotin riimun ponin päähän, napsautin riimunarun kiinni, ja lähdimme uhmaamaan pakkasta. Taiga pysähtyi tallin ovella, ja hangoitteli vastaan. Se ei halunnut astella lumipyryn keskelle. Kun viimein sain Taigan ulos tallista, lähdimme löntystelemään rauhallista tahtia pitkin tallille vievää hiekkatietä takaisin ”isolle” tielle päin. Puolessa välissä poikkesimme metsään, jonne tuuli ei ylettynyt. Taiga puhahti tyytymättömänä, poni halusi jo takaisin talliin. Naureskellen lähdin johdattamaan Taigaa pitkin pikkuruisia metsäpolkuja, aina vain syvemmälle metsään. Kohta lähdimme palaamaan tallille päin, tai niin ainakin luulimme. Käveltyämme vielä hetken aikaa, tajusin, ettei minulla ollut mitään hajua missä olimme. Kummastuneena katselin ympärilleni. Missä hempskutissa oikein olimme? Taigakin alkoi hermostua koko tilanteeseen. Poni ei nauttinut laisinkaan lumesta, ja vielä vähemmän seisoskelusta keskellä korpea! Päätin, että seuraisimme omia jälkiämme takaisin, mutta pian huomasin sen olevan täysin mahdotonta, ne kun olivat jo hautautuneet lumeen lumipyryn yhä lisääntyessä. Pienoisen paniikin vallassa en osannut päättää mihin suuntaan lähtisimme, joten kun en parempaakaan keksinyt, heivasin itseni Taigan selkään, ja annoin ponille vapauden päättää suunnan. Olin kuullut jonkun tallilaisen eksyneen vähän aikaa sitten metsään, ja käyttäneen tätä taktiikkaa. Taiga seisoskeli hetken paikoillaan, tietämättä minne halusin sen liikkuvan. Tarpeeksi pitkään seisoskeltuaan, lähti poni hitaasti tallustelemaan eteenpäin lumipyryssä. Istuin ikuisuudelta tuntuvan ajan Taigan selässä, ja pitelin kaksin käsin ponin harjasta kiinni. Tuuli oli käynyt todella kovaksi, ja kylmäkin oli. Viimein saavuimme hiekkatielle, jonka tunnistin tallille vieväksi tieksi. Ilahtuneena loikkasin alas Taigan selästä, halasin ponia tiukasti, ja lähdin taluttamaan selvästi itseensä tyytyväistä Taigaa kohti omaa, lämmintä karsinaa. Talliin astellessamme tuli Anne meitä vastaan. – Tehän teitte pitkän lenkin! Anne huudahti kummissaan. – Jep. Me päätettiin kiertää aika kaukaa. Totesin virnistellen, ja talutin Taigan omalle paikalleen. Riisuin riimun ponin päästä, ja heitin sille kevyen talli-loimen selkään. Taputtelin Taigaa. – Hieno tyttö. Supatin ponin korvaan, ja painoin suukon Taigan poskelle. Poni tuuppasi minua ystävällisesti. -wear&Taiga<3
|
|
|
Post by wear on Jan 10, 2008 20:06:08 GMT 2
10.1.08 – torstai – esteitä! Istuin malttamattomana bussin penkillä. Vettä satoi taivaalta, mutta sekään ei saanut mieltäni matalaksi. Tänään pääsisin Annen ehdotuksesta Taigalla yhdelle iltatunneista, jonka ohjelmassa olisi tänään hyppäämistä. Siitä taisi olla vierähtänyt jo muutama tovi, kun viimeksi hyppäsin Taigalla ihan kunnolla.
Iloisesti loikkasin lähimpänä tallia sijaitsevalla pysäkillä pois bussista, ja kipitin pitkin hiekkatietä kohti tallia.
Kentällä oli juuri alkamassa aloittelijoiden tunti, joten vilske ja vilinäkin oli sitä luokkaa. Hevoset seisoskelivat keskellä pää alhaalla nuokkuen, niitä ei tainnut juuri työnteko kiinnostaa. Naureskellen kiirehdin talliin.
Taigakin nuokkui karsinassaan puoliunessa pelmahtaessani paikalle. Poni hörähti pienesti, ja heilautti päätään laiskasti minua kohti. Kävelin Taigan pään luokse, ja painoin hellän suukon Taigan otsalle. Poni puhahti, ja ummisti silmänsä. Astelin hiljaa ulos karsinasta, sulkien huolellisesti oven perässäni. Kipitin sitten oleskeluhuoneeseen, jätin kengät kiltisti eteiseen, ja heivasin laukkuni lokeroon. Kävelin sitten muutamien muiden hoitajien luokse sohville istuskelemaan. Niina selitti juuri innoissaan jotakin ratsastuksestaan Amilla. Kismet istuskeli sohvan nurkassa selaillen vanhaa hevoshullua, ja Kukka kuunteli kiinnostuneena Niinan pölötystä. Istahdin Niinan viereen sohvalle. – Wear! Moi! Tämä moikkasi iloisesti. Kukka nyökäytti päätään hymyillen, ja Kismet huikkasi hänkin pienen tervehdyksen. – Miten täällä on näin vähän porukkaa? Missä kaikki on? Kysyin hetken päästä ympärilleni katsellen. Niina kohautti olkiaan. – Ei täällä mitään hirveätä tungosta ole koko viikkona ollu. Varmaan kun koulut alko, niin sitten kaikille tuli hirveästi tekemistä, eikä ne kerkeä tallille… Tyttö sepitti virnistellen.
Rupateltuani hetken Niinan ja Kukan kanssa, ja vaihdettuani ratsastustamineet päälle, palasin talliin. Hain Taigan harjat varustehuoneesta, ja otin ponin käytävälle hoidettavaksi. Taiga nuokkui yhä, eikä juuri välittänyt harjailusta.
Hoidettuani Taigan huolellisesti korvista häntään asti, talutin yhä nuokkuvan ponin karsinaansa, ja kipitin kypärää toisessa kädessäni roikottaen toimistoon. Tuntilaisille oltiin juuri jakamassa hevosia. Anne tervehti minua lyhyellä nyökkäyksellä. – Tuirelle tänään Anttu, Elisa saa ottaa Humun, ja sitten Wear tulee Taigalla, eikö se niin mennytkin? Anne varmisti. Nyökkäsin hymyillen, ja kiiruhdin tallin puolelle. Muut ratsastajat olivat minua muutaman vuoden vanhempia, ja käsittelivät hevosiaan rauhallisen taidokkaasti. Antun ratsastaja heitti ketterästi satulan luimivan ja irvistelevän hevosen selkään, torui vain napakasti hevosta tämän yrittäessä näykätä. Huokaisten kipaisin hakemaan Taigan varusteita.
Laitettuani Ponin kuntoon talutin sen kentälle, jossa nousin selkään. Antun ja Humun ratsastajat taluttivat hevosensa myös kentälle, ja heilauttivat itsensä satulaan. Annekin saapui kentän laidalle. – Mennään suoraan maneesin. Hän kehotti, ja lähdimme jonossa kävelemään kohti maneesia.
Aloitimme melkein saman tien alkuraveilla. Taiga oli jo hiukan virkistynyt, mutta tuntui silti matelevan etananvauhtia. Napautin raipalla vaativasti Taigaa, ja poni lähti ravaamaan hiukan paremmin. Silti mitään huomattavaa muutosta en havainnut.
- Kantapäät alas wear! Älä purista liikaa polvilla Tuire! Rento käsi Elisa! Anne neuvoi keskellä samalla kun rakensi esteitä. – Wear laita se poni liikkumaan, eihän se pääse yhdenkään tikun yli tossa vauhdissa! Anne komensi, joten painoin pohkeeni tiukasti Taigan kylkiin. Poni säpsähti hereille horroksestaan, ja lähti ravaamaan oikeasti ponnekkaammin.
Alkuravien jälkeen laukkasimme muutaman kierroksen kevyessä istunnassa. Anne neuvoi jokaista yksitellen parantamaan esteistuntaansa. Sen jälkeen harjoittelimme ensin muutamaa pikkuista puomikasaa, ja siirryimme sitten ristikoihin. Taiga alkoi jo hiukan kulkea paremmin, mutta verrattuna muihin ratsastajiin olin aivan aloittelija. Anttu kulki taitavan ratsastajansa kanssa koottuna, eikä hätäillyt esteillä laisinkaan. Humukin kulki hienosti, vaikkakin Elisalla olikin hiukan vaikeuksia pidätellä innokasta hevosta. Taiga laukkasi kevyesti, ja oli reipastunut ja pyöristynytkin tunnin aikana, mutta vielä se ei yltänyt samaan kun Anttu tai Humu.
Ristikoiden jälkeen Anne korotti esteet noin 80 senttisiksi oksereiksi. Antun ratsastaja suoritti lyhyen, neljän esteen ratamme helposti, samoin kuin Humukin. Sitten olikin meidän vuoromme. Nielaisten nostin Taigalla laukan, laukkasin voltin keräten hiukan ponia alleni, ja ohjasin Taigan sitten ensimmäiselle esteelle. Taiga höristi innoissaan korviaan, ja liisi esteen yli ilmavasti. – Kädet hiljaa esteen jälkeen, äläkä heitä niitä ohjia saman tien menemään! Anne neuvoi kaartaessani seuraavalle.
Suoritettuani kaikki esteen hienosti, hidastin Taigan käyntiin, ja taputtelin ponia ylpeänä. Taiga puhalsi hiukan, mutta vaikutti muuten reippaalta.
Teimme harjoituksen vielä toisen kerran, ja sitten Anne korotti esteitä muutaman sentin. Ratsastimme radan näin kerran läpi, ja ryhdyimme ravailemaan sitten loppuraveja. Anne antoi sen aikana palautetta kaikille. – Tuire sen täytyy olla tarkkana jalkojen kanssa, se ei pysy paikallaan, ja muutenkin älä purista niillä polvilla sitä hevosta liian paljon. Ja Elisa sun täytyy harjotella katsetta, heti esteen jälkeen katse seuraavalle, ja jos sä haluat sen hevosen kääntyvän, täytyy sun katsoa! Wear taas huolehtii niistä käsistään. Sä heität ne ennen estettä ihan liian paljon eteen, ei näin pienillä tarvitse korviin asti myödätä. Anne selitti.
Tunnin jälkeen hoidin ja juotin Taigan, sekä pyyhin hiukan ponin suitsia. Rapsuttelin Taigaa hetken, kunnes lähdin kotia päin. :> -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 11, 2008 16:50:17 GMT 2
11.1.08 – perjantai – aamu tallilla Löntystin jo kahdeksan aikaan aamulla kohti Seppelettä. Taas kerran olin lintsannut koulusta, kylläkin ihan pätevällä syyllä. Tänään olisi ollut vaikea historian koe, joka vaikuttaisi melkein puoliksi kurssin numeroon. Enhän minä ollut muistanut lukea koko kokeeseen, joten päätin olla menemättä kouluun tänään. Uusisin kokeen sitten kun olisin kerennyt vähän lukeakin. Saavuin kohta tallipihaan. Huomasin heti Taigan käyskentelemässä ponitarhan portin luona Pella vierellään. Kiiruhdin tarhalle ja kipusin aidan yli toiselle puolelle. Tammat nostivat hölmistyneinä päitään, mutta nopeasti Taiga tunnisti minut, ja hörähti iloisesti. Kävelin ponien luo, ja suukotin Taigaa nopeasti turvalle. Pellakin tuli heti kerjäämään rapsutuksia suloisesti puhisten, joten hellyin antamaan molemmille sokeripalat taskustani.
Rapsuteltuani pulleroisenpalleroisia poneja vielä hetkisen, kiipesin aidan yli, ja sipsutin talliin. Anne oli juuri putsaamassa Mankin karsinaa, eikä huomannut tuloani. – Moi Anne. Tervehdin. Anne kääntyi säpsähtäen ympäri. – Hui kun mä en huomannut sua! Mutta siis moi wear. Mikset sä ole koulussa? Anne heitti, ja jatkoi sitten karsinan putsaamista. – Ei koulunkäynti vaan maita just nyt… sanoin kohauttaen olkiani. Anne nyökkäsi, ja lähti kärräämään kottikärryjä kohti lantalaa. – Sä voisit sitten varmaan auttaa mua näitten boksien kanssa? Anne kysyi vielä. Nyökyttelin päätäni, ja kipaisin hakemassa kottikärryt ja talikon, ja ryhdyin töihin.
Saatuamme puolentunnin päästä karsinat puhtaiksi, lähdimme hakemaan hevosia pois tarhoista. Taiga ja Pella tulivat helposti talliin, toisin kuin viereisessä tarhassa oleva Jambo, joka yritti tehdä kaikkensa ettei joutuisi tarhasta lähtemään. Viimein saatuani Jambon ensiksikin kiinni, ja lähdettyäni taluttamaan hevosta kohti tallia, ryhtyi Jambo pyörimään ja pukittelemaan villisti. Pitelin hevosta voimieni takaa, ja yritin saada sen pysymään aloillaan, mutta lopulta ruuna riistäytyi irti, ja laukkasi pukitellen pää-rakennuksen toiselle puolelle. Kipaisin juoksuun ruunan perään. Annekin asteli juuri ulos tallista, ja näki Jambon irti etupihalle. Ripeästi Anne juoksi talliin, ja palasi kohta kauraämpäriä kantaen. Pian saimme Jambon kiinni, ja talutimme talliin. – Miten se noin pääsi karkaamaan sulta? Anne kysyi huvittuneena. – En mä tiiä. Se vaan rupes riehumaan, enkä mä saanu sitä enää pidäteltyä… Vastasin hiukan punastellen.
Vietyämme muutamia yksityisiä hevosia vielä tarhailemaan, ryhdyin hoitamaan viimein Taigaa. Poni kerjäsi koko ajan huomiota ja rapsutuksia, eikä harjaamisesta meinannut tulla mitään. Aloitin pölyharjalla huiskimalla likoja pois, ja välillä putsaten harjaa piikkisukaan. Otin sen jälkeen koko ponin vielä hieman kovemmalla harjalla, ja sitten nostin vielä Taigan kaviot. Tarkistin jalat hiertymien varalta, ja harjasin nopeasti Taigan pään pää-harjalla.
Saatuani viimein Taigan puhtaaksi pölystä ja kaikesta muustakin sonnasta, talutin ponin takaisin karsinaansa, ja kiipesin itse oleskeluhuoneeseen nauttimaan eväistäni. Vanhaa heppalehteä lueskellen mutustin salaatti voileivän ja hörpin mehun tölkistä.
Syötyäni palasin talliin. Kun en muuta tekemistä keksinyt, harpoin varustehuoneeseen, ja ryhdyin pesemään Taigan suitsia sekä satulavyötä. Eivät ne kovin likaisia olleet, kunhan yritin saada itselleni jotain tekemistä.
Pestyäni suitset istuskelin hetken varustehuoneessa toimettomana, kunnes päätin kipittää Taigaa moikkaamaan. Poni oli juuri noussut ylös turpeelta, ja tervehti minua tuttuun tapaansa hörähdyksellä. – Mitäs mussukalle kuulu..? Lepertelin astuessani sisälle karsinaan. Taiga laahusti luokseni, ja töytäisi lempeästi turvallaan käsiäni. Halasin Taigaa, ja painoin hellän suukon ponin poskelle. -wear&Taiga<33-
|
|
|
Post by wear on Jan 13, 2008 11:49:46 GMT 2
13.1.08 – Sunnuntai Astuin hiljaiseen talliin. Muutama hevonen nosti uteliaana päätään. Kävelin käytävää pitkin Taigan karsinan eteen. – Hei tyttö. Tervehdin ponia hiljaa. Taiga nosti pörröistä päätään, ja tunnistettuaan minut hörähti ystävällisesti. Pujahdin sisälle karsinaan, ja painoin poskeni Taigan lämmintä kaulaa vasten. Poni mutusti heiniään huomioimatta minua sen kummemmin. Hymyillen istuin karsinan pahnoille seinään nojaten. – Mua väsyttää ihan kamalasti. En vaan jaksais oikeastaan tehä mitään.. Puhelin Taigalle melkein kuiskaten. Tamma katsahti minuun nopeasti.
Tallissa oli melkein aavemaisen hiljaista. Kuului vain hevosten tasaista heinien jauhamista, ja välillä kolahduksia hevosten kavioista. Taiga oli saanut heinänsä viimein syötyä loppuun, ja tuli uteliaana haistelemaan taskujani. Kaivoin Taigalle pienen sokeripalan jonka poni söi nopeasti. Myhäillen silittelin Taigan päätä. Poni tunki päänsä syliini ja ummisti silmänsä. Viimein, rapsuteltuani, ja halailtuani Taigaa melkein tunnin, pääsin ylös turpeelta. Astelin ulos karsinasta, ja kipitin varustehuoneeseen. Nyt minulla olisi hyvää aikaa syventyä pesemään Taigan varusteita. Nappasin suitset seinältä koukustaan, ja istuin penkille pesemään niitä. Purin suitset osiin, ja kuurasin jokaisen osan huolella. Sen jälkeen rasvasin osat kevyesti ja jätin ne kuivumaan hetkeksi. Kiipesin oleskeluhuoneeseen, jätin kenkäni kuuliaisesti eteiseen, ja sipsutin peremmälle. Pöydälle oli joku jättänyt kahvimukinsa, ja lattialla lojui sikin sokin erilaisia lehtiä ja muuta roinaa. Huoahtaen ryhdyin keräämään lehtiä ja muita roippeita lattialta.
Saatuani oleskeluhuoneen suhteellisen siistiksi, annoin itselleni pienen hengähdys tauon. Kaaduin sohvalle makaamaan, ja ryhdyin selailemaan muutamaa vanhaa hevoslehteä. Kohta palasin tallin puolelle, ja menin varustehuoneeseen suitsia katsastamaan. Ne olivatkin jo sopivasti kuivuneet, joten kokosin suikat, ja laitoin ne takaisin naulaansa roikkumaan. Nappasin sitten Taigan harjat kainalooni, ja kävelin käytävää pitkin ponin karsinalle. Taiga nosti yllättyneenä päätään astuessani karsinaan. Pujautin nopeasti riimun Taigan päähän, ja talutin ponin käytävälle. Sidoin riimunarun löysästi kiinni, ja riisuin Taigalta talliloimen. Aloitin hoitamisen koppaamalla harjakorista kumisuan käteeni. Ryhdyin pyörittelemään sitä Taigan karvalla aloittaen kaulalta, ja päätyen lopulta takajalkoihin. Harjasin sitten koko ponin pölyharjalla kevyesti, ja vielä sen jälkeen hiukan kovemmalla harjalla. Taigan pää oli hyvin pölyinen, joten sen pyyhin kostealla sienellä. Ponin sieraimetkin pyyhin sienellä, ja kaviot putsasin kaviokoukulla. Lopuksi selvitin vielä Taigan paksun hännän ja harjan, ja sitten poni olikin valmis.
Hoidettuani Taigan, heitin ponille loimen takaisin selkään, ja talutin sen omaan karsinaansa. Kipaisin sitten hakemassa kottikärryt. Kärräsin kärryt Taigan karsinan luokse, ja aloin lappaamaan likaista turvetta pois karsinasta. Taiga seurasi touhuamistani uteliaana. Välillä tamma kävi töytäisemässä minua lempeästi selkään, ja palasi sitten takaisin karsinansa nurkkaan.
Putsattuani karsinan, hain Taigalle jonkin verran uutta turvetta tilalle ja tasoitin turpeen karsinaan. Sen jälkeen rapsuttelin vielä hetken Taigaa, kunnes lähdin kotiin päin. -wear&Taiga<33-
|
|
|
Post by wear on Jan 15, 2008 18:39:27 GMT 2
15.1.08 – keskiviikko Löntystin mutavellissä kohti Seppelettä. Koulupäivä oli ollut tällä kertaa aika lyhyt, joten aikaa tallilla oleiluun riittäisi mainiosti!
Tallissa oli muutamia hoitajia jo hyörimässä hoitsujensa ympärillä, ja Jaakko oli juuri jakamassa päiväruokia innokkaille hevosille. Tarjouduin auttamaan miestä hommassa. – Kiitos, apu on aina tervetullutta. Jaakko sanoi hymyillen kiitollisena. – Jos sä heittäisit niille heinät, niin mä meen laittelee ruokia valmiiks. Nyökkäsin, ja suunnistin kohti heinävinttiä. Tiputin muutamia paaleja heinää talliin, ja ryhdyin jakamaan niitä hevosille. Jokainen halusi ensimmäisenä oman osansa, ja tallissa kävi melkoinen melske ja hulina. Pian sain heinät jokaisen hevosen eteen, ja sipsutin toimistoon heinänkorsia vaatteistani pudistellen. Anne istui pöytänsä ääressä papereita selaillen. – Hei wear. Hän sanoi minuun nopeasti vilkaisten. – Moi. Mä vaan ajattelin kysyä, että meneekö Taiga nyt kolmelta tunnille? Kysyin. – Joo, ajattelin sen sinne laittaa, kun ihan melkein aloittelijoitakin ratsastajista muutama. Anne vastasi ja uppoutui taas papereihinsa. Poistuin toimistosta hiljaa.
Oleskeluhuoneesta kaikui jo naurua ja kovaa pulinaa. Astuin sisälle nopeasti, ja heitin kengät jalastani eteisessä. Laukkuni tungin lokerooni, ja sipsutin muiden luokse. Istuin sohvalle Niinan viereen. Magnet selitti juuri naureskellen jotakin aivan käsittämätöntä. Chao purskahti nauruun, vaikkei kukaan muu ymmärtänyt syytä. Kai se oli vähän liian korkealentoista mulle. Juttelimme hetken Niinan kanssa sitä sun tätä, kunnes päätimme viimein nostaa ahterimme sohvan uumenista, ja kipittää talliin poneja katsomaan. Laitoimme nopeasti kengät jalkoihimme, ja rymistelimme raput alas talliin. Taiga oli jo syönyt ruokansa, joten pujahdin karsinaan sisälle. Poni tervehti minua tuttuun tapaansa hörähdyksellä, ja kevyellä tuuppaisulla käteen. Hymyillen halasin Taigaa, ja painoin suukon ponin lämpöiselle turvalle.
Kohta hain Taigan harjat, ja ryhdyin harjaamaan ponia. Ensin pyörittelin koko ponin kumisualla, ja sen jälkeen harjasin vielä pölärillä. Taiga ei ollut juuri lainkaan likainen, mutta silti harjailin ponia vaikka kuinka kauan. Otin vielä Taigan kaviot, ja harjasin jalat huolellisesti. Taka-jalassa oli pieni hiertymä, varmaankin poni oli kolhinut hokeillaan sen vahingossa tarhassa. Pyyhkäisin haavan puhtaalla vedellä.
Ryhdyin sitten laittamaan Taigaa kuntoon seuraavalle tunnille. Ensimmäiseksi hain kaikki varusteet karsinan eteen, ja liu´utin sitten satulan ponin selkään. Seuraavaksi ujutin suitset päähän, ja kiinnitin hihnat. Satulavyötä kiristin varovasti, reikä reijältä. Taiga seisoi hienosti aloillaan koko ajan, eikä venkoillut laisinkaan. Palkkioksi annoin Taigalle muutaman sokeripalan.
Kun Taiga meni tunnille, putsasin ponin karsinan huolella. Pesin juoma- ja ruokakupit, sekä ravistelin Taigan loimen ulkona. Viimein kun poni tuli sisälle, autoin ratsastajaa riisumaan Taigalta varusteet, ja harjasin vielä ponin huolellisesti. Rapsuttelin Taigaa hetkisen, kunnes lähdin bussipysäkille. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 16, 2008 18:57:33 GMT 2
( edellinen oli siis tiistai, anteeksi sekaannus... :/)
16.1.08 – keskiviikko – maastoilua mutakelillä Kipaisin kuraisen tallipihan yli tarhoille päin Sofia aivan kannoillani. Taiga ja Pella piti hakea jo sisälle syömään päiväruokia. Tammat ravasivat rapa roiskuen portille, ja nappasimme ne siitä nopeasti kiinni. – Ei onneksi kengät tällä kertaa kastunu! Sofia huoahti. Talutimme ponit peräkanaa sisälle, ja suoraan omiin bokseihinsa. Kaurat ja heinät oli jo jaettu karsinoihin, joten Taiga syöksyi heti niiden kimppuun. Otin ripeästi riimun pois Taigan päästä, ja riisuin ulkoloimen. Heitin vielä sisäloimen ponille, ja jätin sen sitten syömään rauhassa. Märän ulkoloimen rahtasin varustehuoneeseen kuivumaan. Sofiakin oli saanut Pellalta ulkoloimen pois, ja rahtasi hänkin ponin loimen kuivumaan. Kiipesimme sitten rappuset oleskeluhuoneeseen.
- Mä syön mun eväät nyt. Sofia ilmoitti, ja kaivoi laukustaan eväspakkauksen. Minäkin otin omat evääni laukusta, ja istuimme pöydän ääreen syömään. Minulla oli muutama juustovoileipä, sekä mehua, ja Sofialla taas oli muutama omena, sekä nuudelit. Söimme hyvällä ruokahalulla eväämme, ja palasimme sitten talliin. Hevoset söivät yhä. – Mennään kamoja pesemään siksi aikaa että noi pallukat saa syötyä. Sofia ehdotti, joten hipsimme varustehuoneeseen. – Hyi että nämä on likaset! Sofia päivitteli Pellan suitsia tutkiskellessaan. Taigankin suikkia kerrosti ällöttävä lika. Haimme nopeasti sienet, pyyhkeet, satulasaippuat, sekä vettä, ja istuuduimme penkeille suitsia pesemään. Höpöttelimme samalla niitä näitä.
Kohta kävimme taas kurkkaamassa tilannetta tallissa. Edelleen molemmat poneistamme mussuttivat ruokiaan. Niinpä jatkoimme varusteiden pesua, tällä kertaa ottaen satulavyöt käsittelyyn. – Mun tekisi hirveästi mieli mennä maastoilemaan, mutta kun tuolla on ihan hirveä rapakeli… Sofia sanoi huokaisten. – Niinpä. Mutta jos me mennään vaan hiekkateitä pitkin, niin kai sitten vois vähän ravaillakkin, ja jos sopiva pätkä löytyy, myös laukata. Sanoin. Sofia mietiskeli hetken. – Niin nojoo. Ja sitten tietty voitaisiin mennä laukkasuoralle vähän irrottelemaan. Sofia innostui. Myönnyin ehdotukseen.
Viimein kun ponit olivat syöneet, kiirehdimme talliin harjaamaan niitä. Taiga tervehti minua taas iloisella hörähdyksellä. – Hei muru! Katos mitä mä toin sulle… Sanoin, ja ojensin ponille taskustani sokerin. Taiga höristi korviaan uteliaana, ja kahmaisi herkun kämmeneltäni. Hymyillen painoin poskeni ponin pörröistä otsaa kaulaa vasten.
- Hyh kun sä oletkin likainen… Sanoin Taigalle harjatessani ponia pölyharjalla pitkin vedoin. Taigan harmaa karva oli pienen lian ja pölyn peitossa, enkä meinannut saada ponia millään puhtaaksi.
Sofia oli jo saanut ponilleen satulan selkään, kun minä vasta otin Taigan kavioita. – Hophop wear. Meijän pitää kuitenkin keretä vielä takasin tallille ennen pimeää! Sofia hoputti. Kipaisin hakemassa nopeasti Taigan juuri pestyt varusteet, ja laitoin ne vikkelästi ponille päälle. Laitoin vielä omaan päähäni kypärän, ja lähdimme sitten taluttamaan ratsujamme ulos tallista.
Nousimme ripeästi pihalla selkään, ja lähdimme kävelemään ensin pitkin ohjin pitkin Seppeleeseen johtavaa hiekkatietä. Taiga ja Pella kävelivät somasti vieretysten, samaan tahtiin askeltaen.
Hetken käveltyämme siirryimme raviin. Taiga tempoi hiukan ohjista, ja yritti jopa kerran nostaa laukankin, mutta muuten poni ravasi hienosti Pellan rinnalla. Kohta saavuimme laukkasuoran alkuun. Pella alkoi kuumua Sofian käsissä. – Wear kato tätä! Tää vaan steppailee koko ajan. En mä saa enää pidettyä tätä! Sofia huudahti nauraen. – No annetaan näiden sit mennä! Kuka vika suoran lopussa häviää! Huusin virnistäen, ja päästin Taigan laukkaan. Kuulin Pellan ryntäävän aivan peräämme. Sofian nauru kuului vielä tuultakin vasten, ja huomasin itsekin nauravani. Taiga kiihdytti yhä vauhtiaan Pellan kohotessa rinnalle. Nojauduin melkein kiinni Taigan harjaan, ja annoin ponin määrätä vauhdin. Rapa roiskui hevosten kavioista korkealle ilmaan.
Aivan liian pian laukkasuora loppui, ja jouduimme molemmat pidättelemään ponejamme ihan kunnolla saadaksemme ne raviin. Ravasimme hetken pitkin tietä, ja siirryimme sitten käyntiin. Poikkesimme kohta metsään, josta tiesimme löytyvän polun joka johtaisi takaisin Seppeleeseen- – Miten Taiga pääsi noin lujaa!? Sofia kysyi ihmeissään kävellessämme pitkin metsäpolkua. – En mä vaan tiedä. Naureskelin olkiani kohautellen. – Te lähitte oikeesti kun raketit matkaan. Ei me saatu sua millään kiinni.. Sofia sanoi taputtaen Pellan kaulaa. Nojauduin halaamaan Taigaa. – Taigalla on monia piileviä kykyjä… vastasin Sofialle salaperäisesti. Tyttö naurahti, ja siirsi poninsa raviin. Taiga seurasi Pellan esimerkkiä, ja kohta ravasimme peräkkäin polkua pitkin.
Tallipihassa laskeuduimme alas, ja talutimme ponimme talliin. Riisuimme niiltä varusteet ja hoidimme molemmat ponimme huolella. Loimitimme sitten molemmat ja talutimme tarhaan. Saisivat ainakin vielä hetken ulkoilla ja nauttia rapakelistä, ennekuin tunnit alkaisivat, ja niiden työpäivä lähtisi käyntiin.
-wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 17, 2008 18:22:54 GMT 2
17.1.08 torstai – illan pimentyessä Saavuin tallille vasta illemmalla, ensin käytyäni kotona syömässä ja läksyjä tekemässä. Taiga oli jo ollut kahdella tunnilla tänään, joten päätin vain hoitaa ponin huolellisesti, ja ehkä käydä lyhyellä taluttelulenkillä maastossa, jos joku lähtisi kaveriksi.
Kiipesin ensin oleskeluhuoneeseen katsastamaan ketä oli vielä tallilla. Muutamia hoitajia istuskeli vielä sohvan nurkissa, mutta suurin osa oli jo selvästikkin lähtenyt. Istuin Nellin ja Chaon viereen sohvalle. Molemmat tervehtivät minua hymyillen, mutta väsyneesti. – Mä ajattelin käydä Taigan kanssa pienellä lenkillä maastossa, oisko jompikumpi teistä tulossa mukaan? Kysyin, mutta sain vastaukseksi vain pään pudistuksia. – Mua ainakin väsyttää nyt niin pirusti etten ahteriani jaksa tästä enää nostaa.. Chao selitti pahoillaan. Nellikin mumisi jotain samantapaista, joten päätin kuopata idean alkuunsa. Huomenna sitten menisin vaikka maastolenkille, tänään Taiga saisi olla ihan rauhassa lopun iltaa. Huokaisten hain Taigan harjapakin varustehuoneesta, ja kiikutin sen ponin karsinan luokse. Taiga hörähti uneliaasti tunnistaessaan minut, ja tuli karsinan ovelle tervehtimään. Halasin ponia hellästi, ja kaivoin taskustani herkun Taigalle. Poni tuuppasi minua tyytyväisenä. Pujautin riimun Taigan päähän, ja otin ponin käytävälle. Väsyneesti tamma seurasi minua, ja jäi seisoskelemaan aloilleen aloittaessani hoitamaan. Poni taisi olla aika uupunut kahden raskaan tunnin jälkeen, joten hieroin kumisualla Taigaa oikein pitkään, ja venyttelin ponin jalkoja. Harjasin sitten vielä jonkin aikaa Taigan paksua karvaa, ja harjasin jalat huolellisesti. Sen jälkeen vielä suin kevyesti Taigan pään pehmoisella harjalla, ja selvitin takkuisen hännän ja harjan.
Hoideltuani Taigaa yhteensä melkein tunnin, vein ponin takasin omaan karsinaansa, ja puin sille talliloimen takaisin päälle. Taiga jäi uneliaana nuokkumaan karsinaansa, ja minä keräsin tavarani, ja lähdin kävelemään kotiin päin pimeässä illassa. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 18, 2008 21:19:02 GMT 2
18.01.08 perjantai – taluttelemassa maastossa Taiga käveli rauhallisena vierelläni. Päivä oli alkanut jo valjeta, mutta vettä satoi yhä synkältä taivaalta. Koulunkäynti ei tänään oikein innostanut, joten lintsasin, taas kerran. Olimme Taigan kanssa aamulenkillä, ihan vain happea haukataksemme. Taiga käveli korvat höröllä aivan vierelläni. Ponin askel oli pitkä ja joustava. Sain todella melkein kiiruhtaa pysyäkseni ponin vauhdissa.
Kiersimme tällä kertaa aika kauas tallista. Kumisaappaani lötsyivät mutaisella polulla, mutta Taigan eteneminen näytti helpolta ja vaivattomalta. – Tällä kertaa pysytään ihan polulla. Puhelin Taigalle. Poni käänsi korviaan ääntäni kohden. Taputin Taigaa hieman haikeasti kaulalle. – Kohta me ei ollakaan enää ihan kahdestaan. Anne kertoi, että sullekkin otetaan toinen hoitaja… Nojoo, ei kai se mitään haittaa jos joku muukin käy sua rapsuttelemasta, kunhan mäkin saan viettää aikaa sun kanssa. Sanoin ponille, ja kuivasin nopeasti silmiini pyrkivät kyyneleet.
Käännyimme kohta isommalle hiekkatielle, ja lähdimme kävelemään sen reunaa. Taiga nappaili sieltä täältä varpuja suuhunsa. Virnistellen toruin sitä. Poikkesimme kohta taas hiukan pienemmälle metsäpolulle. Loikkasimme pienen ojan yli, ja jatkoimme matkaamme sammaleista polkua pitkin.
Hetken vielä käppäiltyämme lähdimme tallille päin. Taiga lisäsi vauhtia tallin lähestyessä, sillä taisi olla kiire takaisin heinien ääreen.. Pihassa huomasin kottikärryjä työntävän Annen, ja tervehdin nopeasti. – Mitä sä wear täällä puuhaat näin aikaisin? Anne heitti heti ensimmäiseksi. Punastellen kohautin olkiani, ja talutin Taigan talliin. Poni hirnahti iloisesti kavereilleen. Talutin Taigan suoraan sen omaan karsinaan, ja otin riimun pois ponin päästä. Suljin sitten karsinan oven, ja jätin Taigan nauttimaan viimeisistä heinistään.
Laahustin varustehuoneeseen tarkastelemaan Taigan suitsia. Ne olivat jo hiukan likaiset, joten etsin sienen käsiini, ja ryhdyin pyyhkimään suikkia puhtaiksi. Sen tehtyäni palasin takaisin talliin, tällä kertaa harjapakkia sylissäni kantaen. Taiga oli jo saanut ruokansa syötyä, joten pujahdin karsinaan, ja ryhdyin heti harjaamaan Taigan takkuista ja likaista karvaa. Poni seisoi nätisti paikoillaan, vain välillä kurkaten mitä hommailin.
Suittuani Taigan puhtaaksi, selvitin nopeasti vielä ponin hännän, ja otin kaviot huolella. Tarkistin sitten vielä uudemman kerran Taigan jalat, mutta kaikki oli kunnossa. Kävelin Taigan pään luo, ja painoin hellän suukon ponin poskelle. Taiga käänsi päätään uteliaana minuun päin ja hörähti aivan pienesti, melkein kuin kuiskaten. Painoin pääni Taigan otsaa vasten. – Hieno tyttö. Lepertelin ponille hiljaa.
Hetken Taigaa vielä rapsuteltuani heitin ponille ulkoloimen selkään, ja pujotin riimun takaisin päähän. Lähdin sitten taluttamaan Taigaa ulos tallista, tarhoille päin.
Päästin Taigan irti ponitarhan portin sisäpuolella. Pella, Humu ja Mari jo ravasivat portille päin, ja Taiga lähti ystäviensä luokse iloisesti laukaten. Hymyillen suljin tarhan portin huolellisesti, ja jätin riimunarun roikkumaan aidalle.
Tallissa kiipesin ripeästi oleskeluhuoneeseen ja nappasin laukkuni lokerosta. Lähdin sitten takaisin alas, kohti bussipysäkkiä, kotia ja läksyjä.. -wear&Taiga<3
|
|
|
Post by wear on Jan 19, 2008 16:27:57 GMT 2
19.1.08 lauantai – uusi hoitaja
Loikkasin ulos autosta, ja huusin isälle nopeat moikat. Pyyhälsin sitten pihan yli suoraan talliin, ja siellä heti toimistoon. Ilmoitustaululla oli uusi ilmoitus: uusia hoitajia haetaan. Luin nopeasti ilmoituksen läpi, ja huomasin, että Taigalle oli löytynyt jo toinenkin hoitaja, pamse. Huokaisten kipitin oleskeluhuoneeseen ja rojahdin sohvalle. Chao luki kaakaota hörppien lehteä pöydän ääressä, ja nosti nopeasti katseensa kuullessaan jonkun tulevan. – Moi. Tervehdin hiljaa. Chao katseli minua hetken kummastuneena. – Mikäs nyt painaa? Tyttö kohta kysyi. – Mm.. Ei mitään. Puhahdin, ja nousin sohvalta. Tunsin Chaon katselevan aika pitkään perääni rymistellessäni alas rappusia.
Pujahdin nopeasti Taigan karsinaan. Poni tuuppasi lempeästi kättäni, ja hieraisi kutiavaa silmäkulmaansa olkaani. Halasin Taigaa lujasti. – Pikku murunen. Supatin ponin korvaan.
Kohta ilmestyi karsinan oven eteen hymyilevä tyttö, joka esitteli itsensä Pamseksi. – Säkö olet se Taigan uusi hoitaja? Kysyin tytöltä hiljaa. Pamse nyökytteli päätään iloisesti. – Jep. Tota- sovitaanko me jotkut hoitopäivät, vai miten? Tyttö kysyi. – Ei meidän varmaankaan tarvii. Hoidellaan silloin kun itselle parhaiten sopii. Tai siis jos sulle käy? Kysyin hetken mietittyäni. Pamse nyökkäsi hyväksyvästi. Hetken vallitsi kiusaantunut hiljaisuus. – ööh.. Voinko mä tulla moikkaamaan Taigaa? Tyttö kysyi varovasti hymyillen. Nyökkäsin pienesti. Pamse astui sisälle karsinaan, ja Taiga käveli uteliaana haistelemaan tulokasta. Tyttö ojensi kätensä ponin haisteltavaksi. Taiga nuuhkaisi kerran tytön kättä, ja ryhtyi sitten haistelemaan tämän taskuja. Tunsin pienen kateuden piston Taigan pukatessa tyttöä pehmeästi käteen. - Tää vaikuttaa tosi kiltiltä… Pamse huomautti taputellessaan Taigan kaulaa. Ynähdin jotain vastaukseksi.
Otimme kohta Taigan käytävälle, ja ryhdyimme harjaamaan ponia yhdessä. Pamse puheli minulle naureskellen. Oikeastaan ei tämä niin pahalta tuntunutkaan. Huomasin ajattelevani. Ensimmäistä kertaa hymyilin Pamselle oikeasti ystävällisesti. Tyttö vaikutti ihan mukavalta.
Hoidettuamme Taigan veimme ponin takaisin sen omaan karsinaan, ja neuvoin Pamselle Taigan varusteiden paikat. – Ja sit olis kiva jos jokaisen ratsastuksen jälkeen sä pesisit kuolaimet, muuten ne menee ihan kamalaan kuntoon. Neuvoin häärräillessäni ympäri varustehuonetta. – Niin joo, ja sitten jos loimi on kostea tai märkä, sen voi ripustaa tänne kuivumaan.. Selitin ja näytin Pamselle seinässä roikkuvat koukut. Tyttö nyökkäili vähän väliä ymmärtämisen merkiksi.
Kohta palasimme jo Taigan karsinalle. – Viedään se nyt tarhaan. Kipaisetko sä hakemassa vaikka tän ulkoloimen? Se taitaa olla siellä varustehuoneessa kuivumassa. Taigan loimi on sellanen tumman ruskea. Pyysin Pamselta, ja tyttö kiirehti heti matkaan. Minä astelin Taigan luokse, ja painoin poskeni ponin pehmoista kaulaa vasten. Pian Pamse jo kiiruhti pitkin tallikäytävää Taigan loimea retuuttaen. Puimme loimen yhdessä ponille, ja sujautimme riimun päähän. Ojensin riimunarun Pamselle, ja tyttö otti sen hymyillen vastaan.
Talutimme Taigan takatarhaan, ja päästimme portin sisäpuolella irti. taiga lähti heti ravaamaan tarhan toiseen päätyyn, ja katosi kohta puiden taa. Me lähdimme Pamsen kanssa kävelemään takaisin tallille. – Mä voisin jokupäivä lähteä näyttämään sulle näitä maastoja. Lupauduin. Pamse kiitti naureskellen. – Joo, se olis kivaa. -wear&Taiga<3-
|
|