|
Post by wear on Dec 6, 2007 13:19:29 GMT 2
6.12.07 torstai – itsenäisyyspäivä Sade ropisi tallin kattoon. Hörpimme Magnetin kanssa kuumaa kaakaota oleskeluhuoneessa. Tarkoitus oli mennä yhdessä maastoilemaan, mutta päätimmekin tehdä aivan jotain muuta, kun ilma oli tuollainen. – Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekkin. Magnet virnisti. – Huoh, niinpä. Vastasin. – Ois ollu niin kiva päästä vähän maastoon laukkailemaan… Huikaisin. Katselimme molemmat tylsistyneinä ulos ikkunasta. Vähän ajan kuluttua saimme takapuolemme ylös pehmoiselta sohvalta, pujotimme kengät jalkaamme, ja sipsutimme rappuset alas talliin. Magnet meni heti omia hoitoponejaan silittelemään, ja minäkin kipaisin Taigan karsinalle. Tamma hörähti iloisen tervehdyksen. Hymyillen sujahdin ponin karsinaan. – Tänään ei päästäkkään maastoon. Mitähän me nyt keksittäisiin? Sepitin Taigalle halaten sitä samalla hellästi. Ryhdyimme sitten molemmat hoitamaan ponejamme. Magnet otti Humun käytävälle, ja minä hoidin Taigan karsinassa. Rupattelimme samalla niitä näitä, hevostemme nuokkuessa rauhallisina paikoillaan. Hoidettuamme heppamme, päätimme mennä maneesiin ratsastamaan. Magnet halusi harjoituttaa tasapainoaan, joten hän jätti satulan talliin. Minä päätin kuitenkin heivata satulan Taigan selkään. Ryhdyimme laittamaan ratsujamme kuntoon. Taiga vastusteli kuolaimia minkä kerkesi, ja satulavyöllekkin tamma pullisteli. Sain kuitenkin ponin varustettua, vihdoinkin. Magnet oli jo valmiina minun vasta kiinnittäessä suitsien remmejä. – Tules jo. Tyttö kehotti, ja lähti taluttamaan Humua ulos. Painoin nopeasti kypärän päähäni, ja lähdimme sitten seuraamaan Magnetia ja Humua ulos tallista. Kävelimme suoraan kuivaan maneesiin. Elli oli juuri ratsastamassa Celellä saapuessamme sisälle. Taiga tervehti lajitoveriaan hirnahduksella. Pysäytimme ratsumme maneesin keskelle kaartoon, ja nousimme ratsujemme selkään. Magnetin piti vielä säätää jalustimet sopiviksi, minun olivat jo valmiiksi hyvät. Minähän viimeksi Taigalla ratsastinkin.Painoin pohkeeni kevyesti Taigan kylkiin, ja poni lähti kävelemään rentoa käyntiä uraa pitkin. Siirsimme molemmat heppamme kohta raviin. Humu lähti heti kaahottamaan pitkin maneesin pitkää sivua, ja oli törmätä Celeen. Elli katsahti Mgnetiin kummastuneena, ja ohjasi heppansa toiselle puolelle maneesia. Naureskellen ryhdyin keventämään Taigan lyhyen ravin tahtiin. Ryhdyin veryttelyjen jälkeen harjoittelemaan erilaisia voltteja ja koitin muutenkin saada tamman taipuvaisemmaksi. Taiga tuntui tänään hiukan jäykältä. Poni ei hakeutunut itse kuoalaimelle, ja piti itsepintaisesti päätään ylhäällä. Tamma ei oikein rentoutunut, eikä ravista tullut lennokasta. Taigalla oli eimuahuvita!, ilme naamallaan. Se teki vain kaiken pakollisen, eikö yrittänyt parastaan. Päätin lopettaa harjoittelun tänään vähän lyhyemmäksi, ja vain ratsastelin maneesissa. Magnet harjoitteli Humulla temponlisäyksiä. Tyttö hallitsi hevosensa hyvin, vaikka Humu vaikuttikin tänään vähän ylikierroksilla käyvältä. Magnet istui selkä suorassa, jalat alhaalla, ja myötäili vartalollaan hevosen liikkeitä. Magnetin ja Humun menoa oli kiva katsella. Taiga siirtyi helposti laukkaan ensimmäisestä pienestä laukka avustani. Tamma laukkasi ilmavasti pitkin maneesin pitkääsivua. Jouduimme kuitenkin väistämään Elliä ja Celeä, ja poni sekosi tahdissa. Se kompuroi, ja siirtyi kiitoraviin. Tein paljon puolipidätteitä, ja sain Taigan nostamaan uuden laukan. Laukkasimme muutaman kierroksen ensin oikealle, vaihdoimme laukan ilmasta, ja laukkasimme vielä hiukan vasemmallekkin. Sitten siirsinkin ponin ravin kautta käyntiin, ja annoin sille pitkät ohjat, ja taputuksen kaulalle. Kävimme kävelemässä Magnetin kanssa loppukäynnit maastossa. Vettä tihutti yhä taivaalta, eikä ilma ollut muutenkaan kovin ihana. Kiersimme kuitenkin pikkuisen lenkin metsässä, ja ponit näyttivät ainakin nauttivan. Ratsastuksen jälkeen hoidin taigan oikein huolella. Harjasin, ja kuivailin ponin jalat oikein huolella, ja peittelin sen sitten loimella. Tamma jäi tyytyväisenä nuokkumaan karsinaansa. Etsin käsiini sienen sekä satulasaippuan, ja ryhdyin kuuraamaan Taigan varusteita. Suitset olivat jo keränneet oikean likakerroksen ylleen, joten päätin pestä ne oikein huolella. Irrotin suitset osiin, ja pesin ja rasvasin ne oikein puhtaiksi. Varusteiden pesun jälkeen kävin vielä vaihtamassa ratsastustamineet tavallisiin farkkuihin ja kulahtaneeseen villapaitaan. Sitten olikin aika kerätä kamat siltä päivältä kasaan, käydä samomassa Taigalle heipat, ja lähteä tallustamaan kotiakohti. -wear&Taiga-höppänä<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 7, 2007 20:51:43 GMT 2
7.12.07 perjantai - Inhottava keli taas… Puhisin tallustaessani kohti Seppelettä. Kaikki lumi oli sulanut, ja vettä tihkutti taivaalta. Ei näyttänyt todellakaan joulukuulta, jolloin kuuluisi olla lunta ja pakkasta ja kaunista… Samassa takaani kurvasi pyörä, hidastaen vauhtia kohdallani. Kukahan urvelo toikin on? Ajattelin mielessäni, sillä en tunnistanut ajajaa. – Hei wear! Magnet tervehti sadetakkinsa alta hymyillen. – Moi! Mä en meinannut tunnistaa sua, Pahoittelin tytölle. – Ei mitään. Hyppäähän hei kyytiin, niin päästään nopeasti tallille lämpimään… Magnet kehotti. Nousin tytön pyörän tarakalle, ja Magnet ryhtyi polkemaan.
Saavuimme pian Seppeleen pihamaalle. Nousin pyörän kyydistä, ja kiittelin Magnetia. Pääsimme todellakin nopeasti tallille, kävellen aikaan olisi mennyt tuhottoman kauan.
Kiirehdimme sisälle talliin. – Humu on saanut uuden hoitajan, Maaryan. Maikku kerto, että se tuntui ihan mukavalta tyypiltä. Magnet selitti hymyillen. – Ihan kiva saada uusia kasvoja tännekin, vanhat alkaa jo hiukan tympiä.. Vinoilin. Magnet naurahti, ja läppäsi leikkisästi kättäni.
Kohta hävisimme molemmat hoidokkiemme karsinoihin. Taiga tervehti minua tutuksi tulleella hörähdyksellä, joka silti aina lämmitti yhtä paljon sydäntä, näin niin kuin runollisesti sanottuna. Halasin tamman lämmintä kaulaa, ja supisin ponille kehuja. Taiga tuhisi tyytyväisenä.
Hoidin tänään Taigan oikein huolellisesti, ja olin täysin uppoutunut ajatuksiini, enkä huomannut karsinan ovelle tullutta Magnetia. – Huhuu! Onko ketään kotona? Tyttö huhuili virnistellen. – Hui mä säikähdin! En mä yhtään huomannut sun tuloa… Selitin tytölle. – Ok. Mut mun pitää nyt lähteä, lupasin olla kaverin kaa vielä illalla. Mut nähään taas! Magnet huikkasi ja kiirehti matkoihinsa. Magnet oli kyllä aina kauhealla kiireellä menossa joka suuntaan, tuumin itsekseni.
Saatuani Taigan puhtaaksi, vein ponin harjat paikoilleen, ja kävin tuntilistan tarkastamassa. Taiga ei tänään menisi tunnille, joten voisin vaikkapa käydä pienellä lenkillä maastossa.
Palatessani käytävää pitkin Taigan karsinalle, eräs tyttö taapersi minua vastaan. Hän esittäytyi Sofiaksi, ja kertoi olevansa uusi täällä. – Mä olisin menossa maastoon, uudella hoitoponillani, Pellalla, mutta Anne kehotti pyytämään jotakuta mukaan. Että lähtisitkös sä? Tyttö kysyi hiukan hermostuneesti papattaen. - Jep, olenkin itse suunnitellut myös maastoon lähtöä. Taigakaan ei mene tänään tunnille joten voitaisiin lähteä ihan kohta? Ehdotin hymyillen.
Rupesimme molemmat laittamaan ratsujamme kuntoon. Sofia ehdotti että menisimme ilman satulaa, ja minulle se passasi paremmin kuin hyvin. Kurkistaessani ulos vähän enne lähtöä, huomasin, että oli tulossa jo pimeätä, joten pitäisi laittaa heijastimet poneille, ja tietenkin myös itsellemme. Niinpä kiinnitimme molemmat ratsujemme jalkoihin, ja viltteihin heijastimet. Sitten olimme valmiita lähtöön.
Talutin Taigan pihalle, ja nousimme selkään. Sofia ei meinannut ensin päästä Pellan selkään tamman pyöriessä ympäriinsä innostuneena, ei sekään ollut maastossa käynyt pitkään aikaa. Viimein saatoimme jatkaa matkaa.
Lähdimme ensin seuraamaan pientä metsäpolkua. Pella nautti metsän tuoksuista, ja maisteli kaikkea tielle osuvaa. Sofia yritti pitää pienen poninsa kurissa, mutta pippurinen tamma kurkotteli hoitajastaan huolimatta joka suuntaan herkkupalojen toivossa. Sofia ei siltikään suuttunut pienelle tammalle, vaan nauraen nojautui halaamaan Pellaa. Tuo pari sopi toisilleen täydellisesti, ajattelin hymyillen.
Pian siirryimme raviin. Taiga kulki ensimmäisenä, vierekkäin polulla kun ei pystynyt menemään. Kohta eteemme osui kaatunut koivu, ja yhteisestä sopimuksesta nostimme laukan, ja annoimme ponien hypätä karahkan yli. Taiga suoritti esteen suurella ilmavaralla, samoin kuin Pellakin.
Kesantopellollakin annoimme ponien hiukan laukata. Taiga ja Pella laukkasivat nätisti vierekkäin, eikä niiden välillä ollut kovin kovaa kilpailua. Ponien askeleet sointuivat toisiinsa täydellisesti, ja ne näyttivät nauttivat elämästä. Tästä hetkestä. Pian käännyimme takaisin tallille. Sofian hymy ulottui korvasta korvaan, ja tyttö näytti olevan onnensa kukkulalla.
Tallissa riisuimme ratsuiltamme varusteet, juotimme, harjasimme ja loimitimme ne. Rapsuttelin Taigaa jonkin aikaa. Tamma työnsi turpaansa taskuihini, ja hellyin antamaan ponille sokerin taskustani. Taiga popsi sen tyytväisenä, ja ryhtyi heti kerjäämään lisää. – Senkin pikku possu. Toruin tamma leikkisästi, ja pörrötin Taigan paksua otsatukkaa. Sekin pitäisi nyppiä joskus, suunnittelin.
Sitten olikin aika kerätä kipsut ja kapsut, ja lähteä kotia kohti. Tallikäytävällä tallustaessani, juoksi Sofia luokseni. – Busspysäkillekkö sä oot menossa? Tyttö kysyi. Nyökkäsin. - Sitten meillä onkin sama matka! Tyttö ilakoi. – Kivempi se on aina kaksin mennä. Totesin hymyillen. Niinpä lähdimme vierekkäin tallustamaan kohti pysäkkiä. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 9, 2007 20:14:56 GMT 2
9.12.07 Sunnuntai
Ilma oli taas koko päivän ollut hyvin sateinen. Tallustin kohti Seppelettä hiukan uupuneena. Kello näytti neljää, ja kaikkialla oli jo pimeää. Tämäkin päivä oli sujahtanut ihan huomaamatta ohi kokeisiin lukiessa, eikä ilmakaan ollut kovin mieltä kohottava… Seppeleen pihamaalta kiiruhdin suoraan talliin, ja suuntasin siellä kulkuni heti ensimmäiseksi Taigan karsinalle. Pörröinen poni hörähti innoissaan tervehdyksensä, ja tunki turpaansa karsinan oven yli. – Höppänä… Lepertelin Taigalle ja puikahdin karsinaan. Taiga rapsutti kutiavaa silmäkulmaansa olkaani ja haisteli taskuni läpi, tietenkin.
Hetken ponia rapsuteltuani kipaisin hakemassa Taigan harjat. Palasin sitten Taigan karsinan luo, laskin harjapakin käytävälle, ja otin ponin ulos karsinastaan. Sidoin tamman käytävän molemmilta puolilta kiinni. - Siinäpähän seisot… Mutisin ponille riisuessani siltä sisäloimen. Pudistelin puuvillaisen loimen suurimmista puruista, viikkasin sen, ja nostin karsinan oven päälle odottamaan. Sitten kävin Taigan kimppuun. Poni oli muuten suhteellisen puhdas, vain hiukan pölyinen.
Aloitin harjaamisen kumisualla pyörittelemällä ponin läpi. Otin sitten pölyharjan ja harjasin Taigan läpi sillä. Niitten jälkeen otin vielä Taigan kaviot, joita neiti ei oikein suostunut nostamaan. Liu´utin kättäni ponin jalkaa pitkin, ja nojasin toisella kyljellä Taigan jalkaan, muttei vieläkään mitään. Vasta hiukan ärähtäessäni ponille, suostui se nostamaan koipensa maasta. Viimeiseksi silaukseksi harjasin Taigan pään ja selvitin ponin puruisen hännän.
Saatuani Taigan puhtaaksi, heitin sille talliloimen takaisin päälle, ja vein Taigan karsinaan. Kävin hakemassa sille varustehuoneesta ulkoloimen, joka oli ollut kuivumassa siellä. Palasin sitten taigan karsinalle, puin tamman lämpimään loimeen, sujautin riimun ponin päähän ja talutin Taigan ulos.
Ulkona oli jo todella pimeää, joten laitoin Taigan talli lähinnä olevaan minitarhaan. Taiga oli innoissaan päästessään ulos. Se laukkasi ympäri pikkuista tarhaa pukitellen. Hymyillen jätin riimunarun roikkumaan porttiin ja riensin talliin.
Toimistosta löysin kahvia hörppivän Annen. – Moi. Tervehdin, ja istahdin sohvalle. – Hei wear! Jokos Taigan hoidit? Anne kysyi hymyillen hiukan väsyneesti. – Joo, hoidin mä. Laitoin sen tarhailemaan, mutta kun mun pitää kohta lähteä, niin voisitko sä huolehtia sen sitten sisälle sieltä? Kysyin. – Ja sori muuten kun en tänä viikonloppuna kerennyt tallia tekemään. Koe viikko tulossa, eikä oikein aikaa paljoa.. Pahoittelin. – Ei se mitään. Anne sanoi, ja nousi lähteäkseen. – Äläkä huoli Taigasta, mä otan sen sitten sisälle. Anne vielä virnisti, ja hävisi toimiston ovesta talliin. Minäkin nousin sohvalta, ja lähdin ulos tallista, kohti kotia ja siellä odottavia koulukirjoja…. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 11, 2007 14:57:43 GMT 2
11.12.07 tiistai Kurkistin Taigan karsinaan varovasti. Joko poni nukkuisi tai olisi ulkoilemassa. Kello näytti vasta kahta, vaikka oikeastaan minulta loppuisi koulu vasta kolmelta. Kuitenkin valitteluni vatsakivusta oli mennyt läpi, ja sain opettajalta luvan luikkia kotiin. Luulivatko ne oikeasti että saisivat minut pysymään neljän seinän sisällä tällaisella ilmalla? Tuskinpa. Nimittäin pitkästä aikaa aurinko näyttäytyi, eikä ilmakaan ollut kovin kylmä. Oli otollinen hetki lähteä Taigan kanssa maastoon…
Taigan karsina oli kuitenkin tyhjä, ja ajattelin ponin olevan ulkona. Sieltä se tietenkin lopulta löytyi, takatarhasta, Pellan kanssa juoksentelemasta. Tammat ravasivat portille vihellettyäni. Taiga tunki ensimmäisenä turpaansa käsiini, eikä päästänyt Pellaa luokseni laisinkaan. Napsautin sitten riimunarun taigan riimuun ja talutin ponin omaan karsinaansa. Poni oli ollut ilman loimea ulkona, ja se oli jättänyt jälkensä ponin turkkiin. Taiga oli yltä päältä kurassa, ihan korvia myöten. Huokaisten kipaisin hakemaan Taigan harjat.
Hoidin ponin oikein huolella käytävällä ja ryhdyin sitten laittamaan ponia kuntoon. Suitset pujahtivat helposti suuhun, eikä satulaa tänään otettaisi edes mukaan. – Lähdetäänkös sitten tyttöseni? Kysyin Taigalta hymyillen, ja lähdin johdattamaan ponia ulos tallon ovesta. Pihalla Anne tuli meitä vastaan päärakennukselta päin. – Maastoon menossa? Anne kysyi virnistellen. – Joo. Ajattelin pienen lenkin tehdä. Tullaan kuitenkin enne neljää, kun Taiga on kai menossa sitten tunnille? Tiedustelin. Aurinko häikäisi taivaalta kirkkaana, ja minun oli suojattava kädellä silmiäni nähdäkseni Annen. – Varmaankin juu. Pääse sekin vähän hommiin… Anne vielä sanoi, taputti Taigaa nopeasti kaulalle, ja pyyhälsi sitten matkoihinsa. Minä kiipustin itseni Taigan pehmoiselle selällä, keräsin ohjia vähän käteeni, ja painoin pohkeeni sitten Taigan kylkiin kevyesti. Poni lähti tallustamaan maneesin ohi, polkua pitkin, kohti metsää.
Hetken käveltyämme siirsin Taigan raviin. Istuin vain ponin pehmeällä selällä ja nautin auringosta ja tietenkin Taigasta. Linnut lauloivat ja kaikkialla oli kaunista. Lumesta ei kylläkään ollut tietoakaan, mutta ei se mitään. Kyllä enne joulua kerkeisi vielä sitäkin sataa. Annoin ohjien valua aivan pitkiksi, pitelin hellästi kiinni ponin paksusta harjasta pysyäkseni hyvin tasapainossa. Tunsin ponin lihaksien liikkeen ja pienien jalkojen askeleet vasten hiekka polkua. Tuuli puhalsi hiukan. Tunnelma oli täydellinen.
Tulimme kohta maastoesteiden luo. Taiga höristeli korviaan innostuneena, muttei sen enempää venkuroinut. Annoin ponille kevyet laukka avut. Taigan siirtyi harjoituslaukkaan vaivattomasti. – Hypätäänkös vähän? Kysyin Taigalta hiljaa. Tamma pärskähti vastaukseksi, ja annoin sen hiukan kiihdyttää vauhtia ennen estettä. Pian nousimme liitoon. Nousin niin paljon kevyeen istuntaan kuin pystyin, ja annoin ohjien valua hiukan pidemmiksi käsistäni. Painoin sitten käteni tiukasti harjaan. Laskeuduimme aivan liian pian takaisin maahan. Ohjasin Taigan seuraavalle, risuista kyhätylle ”pystylle”. Poni oli innoissaan. Se kiihdytti yhä vauhtiaan, joten pidättelin sitä hiukan. Taiga totteli hiukan vastahakoisesti pidätyksiäni. Annoin periksi noustessamme taas ilmaan. Taiga lähti hyppyyn aika kaukaa, ja joutui ponnistamaan aika paljon päästäksemme yli. Kaikesta huolimatta hyppy oli mukava, ja helppo istua. Alas laskeuduttuamme taputin laukan tahdissa Taigaa kaulalle. Maastoesteiden jälkeen siirsin Taigan ravin kautta käyntiin. Pieni pörröinen tamma puhalsi raskasti ilmaa sieraimistaan, mutta vaikutti silti valppaalta. Nojauduin halaamaan tammaa. – Hyvä tyttö. Supatin tamman korvaan.
Laukkasimme vielä pikkuisen pätkän kesantopellolla. Sitten ravasimme hetken pellolla, ja palasimme käynnissä tallille. Omaan karsinaansa päästyään heitin Taigalle talliloimen selkään, tarkastin jalat, ja yyhin nopeasti juomakupit. Ponin suitsetkin olivat aika likaiset, ne kaipasivat kipeästi pesua. Kuitenkin maastolenkkimme oli hiukan venähtänyt, joten kamat saisivat odottaa huomiseen. Silloin olisi uusi päivä, ja uudet kujeet…. ;D -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 13, 2007 18:45:09 GMT 2
13.12.07 torstai Hyökkäsin täpötäyteen toimistoon, ja etsin tuntilistan käsiini. Taiga menisi noin kymmenen minuutin päästä tunnille, ja poni möllötti vasta tarhassa. – Himputti! Mutisin juostessani tarhoille. Kirosin mielessäni ärsyttävän äidinkielen opettajamme, joka oli päättänyt pitää meidät yli aikaa, koska olimme mölisseet muka liian kovaäänisesti! Kyllä nyt ärsytti…
Taiga nosti päätään kuullessaan jonkun juoksevan tarhoille. – Taiga! Kutsuin ponia portille. Taiga hörähti iloisesti vastaukseksi ja ravasi portille häntä kaarella. Pakkasta oli viimein tullut ja niinpä Taigakin oli puettu lämpimään toppaloimeen. Poni tuuppasi ystävällisesti kättäni. Napsautin riimunarun kiinni riimuun, ja lähdin taluttamaan tammaa talliin.
Tallissa riisuin nopeasti ulkoloimen, sutaisin pölyharjalla ponin selän puhtaaksi, otin nopeasti kaviot, ja suin tamman pään pehmoisella harjalla. – Noniin, nyt sä olet valmis. Myhäilin, suljin karsinan oven, ja kiiruhdin varusteita hakemaan. Nostaessani juuri satulaa selkään saapui karsinan ovelle Taigan ratsastaja. Pieni tyttö seisoskeli ovella hiukan hämmentyneenä. – Mä oon juuri valmis, vaan satulavyö enää kiinni. Selitin ratsastajalle. Tämä inahti jotain vastaukseksi.
Saatuani Taigan kuntoon, ojensin tympääntyneen ponin ohjat ratsastajalle. Tyttö otti ne minulta hiukan pelästyneenä. – Tarvitsetko sä apua? Kysyin mahdollisimman ystävällisesti, vaikka mieleni tekikin oikeastaan vaan oleskeluhuoneeseen syömään. Viimeisin ateriani kun oli aamupala. Tyttö kuitenkin pudisti päätään, ja lähti taluttamaan Taigaa ulos. Minäkin pyörähdin ympäri, ja lähdin oleskelutilaa kohti.
Jo rappusissa kuulin iloisen puheensorinan. Astuin siis sisälle, ja riisuin kenkäni heti oven viereen, tuhansien kenkien joukkoon. – Moi. Tervehdin kaikkia iloisesti. – Wear! Moi. Joku huudahti. Hymyillen ahtauduin sohvalle Sofian, Chaon, Marin ja Toin viereen. Pieni sohva oli nyt tupaten täynnä. Rupattelimme siinä niitä näitä, kävin vain välissä lämmittämässä ruokiani mikrossa. Chao katseli kateellisena herkullista makaroonilaatikkoani. – Munkin maha alkaa jo kuria… Tyttö valitti. – Saat mun leivän jos haluut. Ehdotin, ja kaivoin laukustani ruisleivän. Chao nappasi leivän tyytyväisenä kädestäni. – Kiitti. Tyttö sanoi hymyillen.
Tunnin kuluttua, kun Taigan oli määrä tulla tunnilta, raahauduin lämpimästä oleskeluhuoneesta tallin puolelle. Pian ratsastaja taluttikin uupuneen ponin karsinaan. – Mä voisin auttaa, jos sä haluat? Lupauduin. – Joo. Tyttö sanoi hiljaa. Niinpä otimme Taigalta varusteet pois yksissä tuumin, ja veimme ne varustehuoneeseen.
Ratsastajan lähdettyä palasin Taigan karsinalle, pujahdin sisään, ja ryhdyin harjailemaan ponia. Taigan paksu karva oli hiukan pölyinen. Tamma nautti kaikin siemauksin pöyritellessäni kumisukaa tamman paksulla karvalla. Hymyillen painoin poskeni Taigan lämpimälle kaulalle.
Hoidettuani ponin sain vielä jostain hiukan energiaa ryhtyä kamoja putsaamaan. Istahdin hiljaisen varustehuoneen penkille, otin suitset käteeni, ja aloin pesemään niitä. Kun sain viimein suitset suhteellisen hyvään kuntoon, harjasin vielä Taigan hyvin likaisen ja karvaisen satulahuovan. Palasin sitten vielä Taigan karsinalle moikkaamaan ponia. – Noniin, nyt mä meen muruseni. Lepertelin ponille, ja painoin suukon ponin otsalle. Taiga hörähti hiljaa. -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 15, 2007 14:43:39 GMT 2
8.12.07 lauantai – maastotunti Nousin Taigan selkään. Poni heitti päätään kyllästyneenä seisoskelemaan, ja otti muutaman kyselevän askeleen eteenpäin. – Pruu. Sanoin, ja pidätin kevyesti ohjista. Taiga seisahtui vastahakoisesti. - Moi! Olen Sofia, jos jotkut eivät vielä tiedä. Pidän tänään teille maastotunnin, ihan ensimmäistä kertaa joten toivotaan, että päästään hengissä pois. Sofia huudahti kivutessaan Pellan selkään. Poni näytti nyt niin paljon iloisemmalta, kun oli saanut oman hoitajan. Viimein sekin sai päivisin jotain tekemistä kehän kiertämisen ohella.
-Järjestys on seuraava: Wear - Taiga, Magnet - Humu, Heidi - Jambo, Chao - Eppu, Lilly-Marie - Bert, Kukka - Mari ja peränpitäjänä Carkki – Leevi! Sofia huusi. - Muistakaa sitten välimatkat ja huudelkaa perään, jos jäätte liikaa jälkeen tai jotain sattuu. Tyttö vielä muistutti. Lähdimme sitten liikkeelle. Kävelimme ensin vähän matkaa siistissä jonossa käyntiä. Taiga asteli melkein Pellan hännässä kiinni, eikä suostunut hidastamaan yhtään. Poni oli tänään menossa.
- Raviin mars! Kuului kohta komento, ja kaikki siirtyivät keinuvaan raviin. Jonon peräpäässä oli jotain hämminkiä vähän väliä, kun liian innokkaat ponit yrittivät ohitella toinen toisiaan. Taiga käyttäytyi silti hienosti, mitä nyt otti muutamia laukka askelia laukka suoran lähestyessä.
-Laukkaa, saa laukata niin kovaa kun ponista pääsee, kunhan ei kaahailla ohi! Sofia huudahti, ja painoi pohkeensa Pellan kylkiin. Tamma lähti nopeaan laukkaan, ja koko jono seurasi perässä. Taiga innostui pukittelemaan Humun yrittäessä rynniä ohi, ja taake vilkaistessani huomasin myös Carkin olevan hiukan pulassa. Nuori Leevi heitti innoissaan takapäätään kohti taivaita, ja ratsastaja pysyi juuri ja juuri kyydissä.
- Pikku hiljaa harjoitusravin kautta käyntiä. Sofia kehotti, ja siirsi ratsunsa seuraavassa mutkassa käyntiin. Taigakin suostui hidastamaan Pellan perässä, ja pian koko jono jatkoi matkaa rauhalliseen tahtiin. Jambo alkoi kuitenkin käydä kuumana. Heppa ei rauhoittunut vaikka Heidi kuinka yritti, ja lopulta viskasikin ratsastajansa selästään. Heidiä ei kuitenkaan sattunut, vaan tyttö kipusi heti takaisin selkään.
Kesantopellolla antoi Sofia meidän vielä laukata. Taiga kiristi vauhtiaan Pellan pidentäessä välimatkaa. Pidättelin vähän Taigaa, joka heitteli päätään innostuneena. Kohta ryntäsivät ohitsemme Eppu, ja aivan sen kannoilla villiintynty Leevi. Ilman ratsastajia. Taiga hätääntyi, ja hiukan pelästyikin hevosten hullua menoa, ja päätti loikata ojaan suojaan. Myös Mari ja Humu päättivät pelastautua ojan pientareelle. Pian kuitenkin villiintyneet hevoset saatiin kiinni, tammat pois ojasta, ja matka saattoi jatkua. Kävelimme vielä yhden metsikön poikki, ja nousimme muutaman mäen, kunnes palasimme Seppeleen pihalle. -Kiitos tästä tunnista, menkääs nyt lellimään niitä ratsuja piloille. Ja hyvää joulua! Sofia sanoi hymyillen päästyämme turvallisesti kentälle. -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 16, 2007 11:28:54 GMT 2
16.12.07 sunnuntai Tuuli puhalsi vasten kasvojani saaden veden virtaamaan silmistäni. Nauroin ilosta, Taigan laukatessa pitkin pellon pientaretta. Poni pärskähti, ja pukitti innoissaan. En voinut kuin nauraa. Taiga kiihdytti vauhtia yhä enemmän. Pidättelin hiukan, ja sainkin ponin hidastamaan laukkaa tasaisemmaksi.
Olimme laukanneet pellon jo melkein ympäri, kun ryhdyin hidastamaan Taigaa raviin. Poni siirtyi pärskien töpöttävään raviin, ja viimein käyntiin. Annoin tammalle pitkät ohjat ja nojauduin halaamaan ponia. Samassa Taiga vetäisi päänsä alas, ja minä pyörähdin suoraan maahan, Taigan eteen. Poni pysähtyi hölmistyneenä katselemaan minua. Repesin taas nauramaan, ja pääsin vain vaivoin ylös kuraisesta maasta. Tartuin paikoillaan seisovan Taigan ohjiin, ja punnersin itseni takaisin selkään. Tamma seisoi yhä hölmistyneenä paikoillaan, käännellen korviaan ihmeissään. Taputin Taigaa rohkaisevasti kaulalle ja painoin kevyesti pohkeeni ponin kylkiin. Taiga lähti hitaasti kävelemään eteenpäin.
Tallustimme metsän halki pientä polkua pitkin. Taiga nappaili puiden alimmista oksista itselleen makupaloja. Kohta käännyimme hiukan isommalle metsäpolulle ja siirsin Taigan raviin. Poni heilutteli päätään tyytymättömänä, ja heti kun en vahtinut ponin ravia pohkeillani, siirtyi tamma käyntiin. Kohta tulimme jo Seppeleeseen johtavalle hiekkatielle. Annoin Taigan kävellä loppumatkan.
Tallipihassa hyppäsin alas selästä, nostin jalustimet ylös, ja löysäsin vähän satulavyötä. Taiga puhisi tyytyväisenä. Talutin ponin suoraan vesiboksiin. Taigan jalat olivat aivan kuraiset, joten ne oli pestävä jos mieli välttyä riviltä. Niinpä riisuin Taigalta satulan, ihan kaiken varalta, ja väänsin vesihanan päälle. Kokeilin ensin vettä sormillani, ja suuntasin sitten suihkun Taigan jalkoihin. Tamma loikkasi vettä pakoon boksin toiselle seinälle. – Seisohan! Komensin ponia tiukasti. Taiga katsahti minuun ilkikurisesti, ja suunnatessani veden uudestaan tamman jalkoihin, loikkasi sen taas karkuun. Suutuin nyt tosissani. Tiesin Taigan vain kokeilevan minua. Kävelin ponin luokse, ja siirsin sen seinää vasten. Kiersin ohjat poninturvan ympäri, ja suihkutin ponin jalat, painaen samalla Taigaa seinää vasten. Alistuneena tamma seisoi paikoillaan.
Suihkutettuani tamman jalat oikein huolella, taputin Taigaa tyytyväisenä kaulalle. Poni laski päänsä syliini, varmaankin pyytäen näin anteeksi. Hymyillen painoin suukon Taigan otsalle. Kiinnitin Taigan sitten käytävälle. Riisuin suitset ja pujautin niiden paikalle riimun. Taiga seisoi koko ajan hienosti aloillaan.
Kun poni seisoi käytävällä molemmin puolin kiinnitettynä, kipaisin hakemassa tamman harjat ja palasin sitten ponin luo. Käytävällä minua vastaan tallusteli hymyilevä Sofia. – Moi. Tyttö tervehti. – Ai hei. Joko sä oot Pellan tänään ratsastanut? Kysyin. – En mä vielä, mutta ajattelin kohta puoliin mennä. Sofia vastasi. – Mutta mä meen nyt syömään eväitä, heido! Tyttö huikkasi, ja kiiruhti sitten matkoihinsa. Hymyillen jatkoin matkaani Taigan luo. Poni hörähti ystävällisesti, kun palasin sen luo. – Heippa vaan sullekkin, pikku nakkiseni. Höpötin Taigalle, ja tartuin kumisukaan.
Uurastettuani Taigan likastakin likaisemman (mistä se kaikki lika oikeastaan tulee? :>) karvan kanssa melkein tunnin, päätin, että nyt se saisi luvan olla puhdas, ja vein Taigan omaan karsinaansa, ja heitin talliloimen ponin selkään. Taigalla oli vielä aamuheiniä jäljellä, ja se ryhtyikin mussuttamaan niitä innoissaan. Köpötin varustehuoneeseen, etsin itselleni sienen, sekä satulasaippuaa, ja ryhdyin outsaamaan Taigan likaisia suitsia, jotka minun olisi pitänyt pestä jo viime viikolla! Huokaisten siis tartuin toimeen, ja suitsien pesu alkoi. ;>
Pestyäni suitset kävin satulan kimppuun, ja pyyhin sen kostealla sienellä. Nahkaisen satulavyömmekin pesaisin, ja kävin ulkona ravistelemassa Taigan loimista purut, ja muut liat pois. Sitten nappasin kottikärryt ja talikon mukaani Taigan karsinalle. Siirsin tamman viereiseen tyhjään karsinaan pois alta, ja ryhdyin lappamaan likaista turvetta, ja kakkakikkareita kottikärryihin. Sen jälkeen kävin lantalassa viemässä likaisen turpeen pois, ja hain jonkin verran uutta tilalle.
Oleskeluhuoneessa olivat enää Magnet ja Sofia, kun tupsahdin viimein paikalle. – Mä oon ihan poikki! Arvatkaa, oon putsannu kaikki Taigan varusteet, pudistellut loimet, putsannu karsinan, käyny ratsastamassa ja hoitanu Taigan! Sepitin vajoten sohvalle. Magnet ja Sofia katsoivat minua huvittuneina. – Voi sua raukaa! Magnet huudahti virnistellen. Heitin sohvalta tyynyn tytön päälle. Magnet nauroi, ja heitti tyynyn takaisin.
Lörpöteltyämme hetken palasimme kaikki talliin, ja päätimme viedä hoitohevosemme tarhailemaan. – Kai nää kaikki voi olla samassa tarhassa? Sofia kysyi. – Joo, nää kaikkihan on tammoja, joten eiköhän ne selviä. On ne ennekin tarhattu yhdessä. Magnet virkkoi, ja pujotti riimun Humun päähän. Lähdimme kaikki taluttamaan hevosiamme ulos, ja ovella meinasi tulla ryysä. Taiga halusi ensimmäisenä pihalle, ja rynnisti Pellan ohi melkein lytäten minut ovea vasten. – Taiga ei! Toruin ponia. Taiga katsoi minua huvittuneena ja pukkasi iloisena olkapäätäni, kuin sanoen: - Hei älä nyt tommosesta suutu, leikkiähän se vain oli! Magnet ja Sofia repesivät nauramaan Taigan ilmeen nähdessään. Minuakin hymyilytti, enkä enää onnistunut saamaan totista ilmettä kasvoilleni. – No viedään nyt sitten nää kaakit tarhaan.. Puhahdin naurahtaen.
Päästimme kaikki samaan aikaan heppamme tarhan portin luona irti. Taiga ja Pella ryntäsivät kiitolaukkaa puiden taakse, mutta Humu lönkytti portille. Se olisi varmaankin halunnut sisälle, ja jäi hirnumaan peräämme.
Tallin lattia oli aika likainen, joten päätimme lakaista sen. Yhteisvoimin meillä ei mennyt muutamaa minuuttia pidempää. Sen jälkeen keräsin tavarani, huusin heipat Magnetille ja Sofialle, ja lähdin kohti kotia. -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 17, 2007 20:54:38 GMT 2
17.12.07 maanantai Raahustin sisälle talliin. Koulupäivä oli ollut hyvin pitkä ja uuvuttava, eikä millään olisi jaksanut tallille tänään tulla. Silti olisi Taiga tänään hoidettava, vaikka ei huvittaisi, ja vaikka väsyttäisikin armottomasti.
Taiga hörähti tuttuun tapaansa pujahtaessani ponin karsinaan. Lämmin turpa painautui heti käsiini, ja puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni. Taiga tuuppasi lempeästi kättäni, ja ryhtyi tutkimaan taskujani. Halasin ponia. – Miten sä saat mut aina hyvälle tuulelle? Kysyin ponilta hymyillen. Painoin kasvoni Taigan lämpimään karvaan.
Kohta suljin karsinan oven perässäni ja kipaisin toimistoon. Anne istui pöytänsä takana papereita rustaillen. Anne nosti päätään, ja hymyili astuessani huoneeseen. – Hei Wear. Huomasitkos jo sen haavan Taigan etulajassa? Tammoilla oli jotain pientä välien selvittelyä tarhassa, ja joku niistä onnistui potkaisemaan Taigaa. Harmin paikka. Nyt se vähän ontuu sitä… Mutta toivottavasti jalka paranee pian. Ei se näyttänyt kun pieneltä pinta naarmulta, joten älä ole huolissasi. Anne selitti. Tuijotin Annea hetken epäuskoisena. Miten en ollut huomannut haavaa? – En mä mitään huomannut. Miten sitä pitäisi sit hoitaa? Kysyin, kun en kamalasti ollut hevosten haavojen hoitoon perehtynyt. – Ei siihen mitään erikoista tarvitse. Voit vaan puhdistaa sen tänään, ja laittaa vaikka helosania siihen haavaan vähän. Ei mitään erikoista, kun se nyt on vaan pieni pintanaarmu. Anne neuvoi.
Palasin sitten Taigan karsinalle, ja otin ponin käytävälle seisomaan. Tarkastin muutkin jalat haavojen varalta, ja pyyhin sitten haavan vedellä, ja pienellä määrällä haavanpuhdistusainetta. Laitoin sitten sormella hiukan hoitavaa helosania haavaan. Kävin hakemassa sen jälkeen Taigan harjat varustehuoneesta, ja ryhdyin harjailemaan ponia, sillä aikaa kun helosan kuivuisi. Taiga nautti kaikin siemauksin kumisuan hieronnasta. Poni sulki autuaana silmänsä, ja seisoi aivan rentona paikoillaan.
Kumisuan jälkeen harjasin koko ponin läpi pölyharjalla ja otin kaviot kaviokoukulla. Taigan pää oli hyvin pölyinen, joten harjasin sen ensin pehmeällä pääharjalla, mutta kun pää jäi vielä senkin jälkeen likaiseksi, harjasin varovasti pölärillä Taigan pään. Selvitin sen jälkeen Taigan harjan ja hännän, ja viskasin sitten sinisen puuvillaloimen Taigan selkään. Poni pääsi omaan karsinaansa, ja heitin sille vielä hiukan heiniä makupaloiksi. – Nyt mä menen tyttöseni. Nähdään. Sanoin Taigalle, ja halasin ponia vielä lämpimästi. Taiga pärskähti, ja jatkoi heinien mutustelua. :> -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 20, 2007 16:37:52 GMT 2
20.12.07 torstai Maassa oli pieni kerros lunta ja pakkastakin oli muutama aste. Olimme päättäneet lähteä lenkille maastoon, ilman satulaa, ja vain riimuilla ponejamme ohjaillen, ihan näin joulun kunniaksi. Sofia keinui Pellan selässä, Ros oman hevosensa, Blondin kyydissä, ja Chao omalla hepallaan, Sipellä. Minä tönötin tietenkin Taigan kyydissä. Naurusta ei ollut tulla loppua. Kaikki olivat erityisen hyvällä tuulella, ja ilmakin oli ihana. Koulu loppuisi kohta, ja joulu oli ovella, mikä sen ihanampaa!
- Laukataan! Chao kohta ehdotti, ja painoi pohkeensa ratsun kylkiin. Sipe kiiruhti laukkaan, ja muut seurasivat aivan se vanavedessä. Taigakin pinkoi minkä jaloillaan pääsi. Hevosten kaviot kumisivat tien pintaa vasten. Ne ryhtyivät kilpaan toisiaan vastaan. Blondi laukkasi aivan Sipen rinnalla, ja Pella sekä Taiga aivan hevosten hännissä. Taiga heitti takapäätään ilmaan, ja sai minutkin horjahtamaan selässä. Tarrasin ponin harjaan kiinni, ja nauran palautin tasapainoni. Patistin Taigaa taas vauhtiin, se oli jäänyt hiukan muista.
Taiga lähti heti takaa ajoon. Pian olimme Pellan vierellä. Sujahdimme ohi, ja saavutimme rinnakkain laukkaavia Sipeä ja Blondia. Taiga nelisti hevosten rinnalle, ja hetken päästä ohi. Saavuimme risteykseen ja oli aika hiljentää. Nauraen pidätimme ratsujamme. Taiga pukitteli pidätellessäni sitä. – Sehän meni lujaa! Ros huudahti kummissaan. – Tottakai! Taiga on tosi nopea jos vaan haluaa, ja jaksaa… Vastasin Rossille virnuille. Jatkoimme matkaa keinuvassa ravissa.
Palasimme tallille hetken vielä metsässä samoiltuamme. Laskeuduimme kaikki alas ratsujemme selistä, ja talutimme ne talliin. – Meneeköhän Pella vielä tunnille tänään? Sofia kysyi häärätessään poninsa ympärillä. – En mä tiedä. Käy kattomassa tuntilistasta… Puhisin avatessani Taigan suitsien jumittunutta poskihihnaa. – Ja voitko samalla kurkata meneekö Taiga vielä tänään? Huudahtin Sofian perään tytön tallustaessa kohti toimistoa. Sofia kääntyi, nyökkäsi nopeasti, ja jatkoi sitten matkaansa. Keskityin taas näpertämään suitsien poskihihnaa auki.
- Eikö se aukea? Kysyi Taigan karsinan oven eteen ilmestynyt Maarya. – Ei. Tää on jotenkin jumissa… Tuhahdin. –Mä voin kokeilla jos saisin sen auki… Maarya sanoi, astui karsinaan ja ryhtyi aukaisemaan poskihihnaa. Taiga alkoi käydä kärsimättömäksi. Sillä oli vielä muutamia päiväheiniä karsinan nurkassa, joita se ei ollut kerennyt syömään vielä. – Noin! Maarya huudahti, kun poskihihna viimein antoi periksi ja aukesi. – Kiitos. Kiitin tyttöä hymyillen. Maarya hyppeli paikalta hoitoponinsa Humun karsinalle. Sitten tulikin Sofia paikalle virnistellen. – Pella ei mene tänään enää tunnille, eikä sekään. Tyttö sanoi ojentaen kätensä Taigan haisteltavaksi. Poni nuuhkaisi tytön kättä nopeasti, ja suuntasi sitten takaisin heiniensä luo. Saatuani Taigalta viimein suitset pois päästä, harjasin ponin huolellisesti. Ponin paksu karvapeite oli pölyinen, ja sain harjata sitä todella kauan kunnes olin tyytyväinen tulokseen. Taigaa se ei kuitenkaan haitannut. Se nautti harjauksesta, ja vielä kun sai syödä heiniäkin samalla, oli Poni autuaan tyytyväinen oloonsa. Kun Taiga viimein oli puhdas, laitoin sille loimen päälle ja vein ponin harjat, sekä suitset omille paikoilleen. Kävin vielä tiputtamassa Taigalle muutaman porkkanan ruokakuppiin, ja lähdin sitten kotiin päin. -wear&Taiga<33-
|
|
|
Post by wear on Dec 21, 2007 20:47:35 GMT 2
21.12.07 perjantai - maastoilua Liekkijärvelle
- Joulu on taas, Joulu on taas, kattilat täynnä puuroo! Joulu on taas, Joulu on taas, kattilat täynnä puuroo! Nyt sitä saa, nyt sitä saa, kattilat on täynnä puuroo! Hoilotin Koulun joulujuhlassa. Kohta päästäisiin 2 viikon lomalle, eikä hetkeäkään liian aikaisin… Tanssahtelin pitkin tallille vievää heikkatietä. Linnut lauloivat, ja tie oli jäässä – humpsahdin pepulleni jäähän. Eikä sekään pystynyt pilaamaan iloista mieltäni, vaan nousin naureskellen ylös, ja jatkoi matkaani.
Saavuin kohta Seppeleen pihamaalle. Kamu oli omassa tarhassaan, ja hirnahti iloisena huomatessaan minut. – Heissan poika. Olet sinäkin näköjään päässyt ulos tuulettumaan? Heitin Kamulle virnistellen. Ori kuopaisi maata etukaviollaan vaativana. – En mä sua voi sisälle ottaa pöllö. Sanoin Kamulle, ja jatkoi matkaani.
Ponitarhan luota kuulin tutun hörähdyksen. – Hei Taiga! Tervehdin ponia. Taiga kurotteli tarhan aidan yli innoissaan. Kävelin tamman luo, ja halasin ponia hellästi. Taiga pukkasi kättäni leikkisästi. –Tuletkos sä sisälle jo nyt? Kysyin Taigalta hymyillen, ja kiipesin tarhan toiselle puolelle. Poni tuuppasi minua uudelleen. – Leikitäänkö piilosta? Ehdotin Taigalle, ja lähdin juoksemaan tarhan toiseen päähän, puiden taa. Taiga jäi hölmistyneenä paikoilleen. Pääsin puiden taakse, eikä Taiga enää nähnyt minua. Poni hirnui hämmentyneenä. Se tuntui kutsuvan minua takaisin. – Taiga! Huusin tammalle puun takaa. Kurkistin uudestaan, ja näin Taigan hipsivän lähemmäs puuta. Kun poni oli aika lähellä, kurkistin puun takaa, ja Taiga hörähti iloisesti nähdessään naamani. – Tule tänne. Kutsuin Taigaa, ja poni asteli varovasti puun luo. Se kurotti kaulaansa, ja kurkisti puun taa. Tamman korvat olivat höröllä ja sen ilme oli hämmästynyt. En voinut olla nauramatta. Taiga nuuhkaisi kasvojani hämmentyneenä. – Höppänä. Kuiskasin ponille.
Kävelimme yhdessä tarhan portille, jossa napsautin riimunarun kiinni Taigan riimuun. – Tulehan tyttöseni. Kehotin ponia, ja avasin tarhan portin. Taiga seurasi kiltisti aivan perässäni, välillä tuupaten minua hellästi selkään.
Tallissa sidoin Taigan käytävälle. Hain ponin harjat, ja ryhdyin putsaamaan Taigan karvapeitettä, joka ei onnekseni tänään ollut kovin likainen. Otin kaviot huolella, ja tarkistin Taigan jalat. Kenkiä ei ollut irti, eikä jaloissa ollut muitakaan naarmuja tai haavoja, kaikki oli kunnossa. Harjasin vielä Taigan pään pehmoisella pääharjalla, ja vein sitten harjat paikoilleen. Nappasin varustehuoneesta mukaani suitset ja pintelit, jotka ajattelin kierittää Taigan jalkoihin.
Kun Taigalla oli suitset päässä, ja pintelin jalassa, painoin kypärän päähäni, ja talutin Taigan pihalle. Kiipesin ponin pyöreälle selälle. – Noniin, mennään sitten. Sanoin, ja kehotin Taigaa eteenpäin painamalla pohkeeni kevyesti tamman kylkiin. En ollut ratsastanut Taigalle kunnolla pitkiin aikoihin, mutta aina maastoilu kouluratsastuksen voittaa, mietin. Muutenkin Taiga pyöri tarpeeksi maneesissa tunneilla, joten maastoilu tekisi sille vain hyvää..
Lähdimme seuraamaan maneesin takaa kaartavaa polkua kohti metsää. Taiga käveli reippaasti eteenpäin, ohjat roikkuivat vain löysinä käsissäni. Haistelin talven raikasta tuoksua. Lunta oli satanut taas lisää maahan, ja kaikkialla oli niin kaunista.
Kehotin Taigan raviin tullessamme sopivan tasaiselle metsäpolulle. Taiga siirtyi helposti keinuvaan raviin, eikä minulla ollut mitään vaikeuksia pysyä kyydissä. Taigan ravi oli niin tasainen, että olisin voinut nukahtaa heti…
Pääsimme laukkaamaan pellolle tullessamme. Taiga siirtyi rentoon laukkaan heti avut annettuani, eikä poni pukitellut kertaakaan, vaikka annoin sen mennä vähän reippaammin. Nojauduin eteenpäin, ja otin käsilläni vähän tukea Taigan harjasta. Poni höristi korviaan, ja nopeutti vielä hiukan laukkaa.
Siirsin Taigan raviin pellon toisella puolella, ja jatkoimme ravia pitkin metsäpolkua. Taiga viskoi päätään innoissaan, muttei yrittänytkään karata käsistä. Silitin Taigan kaulaa nopeasti ravatessamme.
Kohta tulimme Liekkijärven vierellä sijaitsevan Liekkikallion alapuolelle. Lähdimme kipuamaan suhteellisen jyrkkää mäkeä ylöspäin. Taiga kiipesi tottuneesti ylöspäin, ja helposti pääsimme ylös asti. Pysäytin Taigan, ja jäin ihailemaan maisemaa. Aurinko oli laskemassa mailleen. Puoliksi jäätynyt vesi kimmelsi auringon säteiden tanssiessa sen pinnalla. Puut olivat saaneet valkean kuorrutuksen. Huokaisin ihastuksesta.
Ihastelin maisemaa vielä hetken, kunnes lähdimme palaamaan tallille. – Meidän pitää palata ennen pimeää neitiseni. Puhelin Taigalle laskeutuessamme alas mäeltä. Palasimme hämärän laskeutuessa tallille. Taiga huokaisi helpottuneena, tai siltä se ainakin kuulosti. Talutin ponin naureskellen talliin, ja riisuin siellä ponilta suitset, sekä kieritin pintelit pois. Taputin ponia iloisesti. – Nyt hoidetaan sut vaan nopeasti, ja sitten mä lähden jouluostoksille. Hihkaisin, ja ryhdyin harjaamaan ponia ripein ottein. Lähdin tallilta loimitettuani Taigan huolella, ja pyyhkäistyäni nopeasti tamman suitset. -wear&Taiga-murunen<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 23, 2007 12:58:12 GMT 2
23.12.07 sunnuntai – metsässä samoilua Tulisi varmaankin lumeton joulu tänä vuonna, pohdin kävellessäni hiekkatietä kohti Seppelettä. Laukku heilui olallani. Olin tänään pakannut eväätkin mukaan, ja toki minulla oli Taigallekkin muutama herkku.. :>
Avasin varovasti tallin oven. Sisällä oli hiljaista, eikä se ollut mikään ihme. Tuskin kovin moni vaivautui tallille adventtisunnuntaina kello kahdeksalta. Siiri ja Pampula hirnahtivat iloisesti, luulivat varmaankin saavansa jotain syötävää minulta. – Ei mulla teille ole mitään, sori. Pahoittelin poneille hymyillen. Siiri tunki turpaansa karsinan oven yli yhä herkkujen toivossa. Naureskellen jatkoin matkaani Taigan karsinalle.
Taiga seisoi valppaana boksinsa ovella. Tamma hörähti iloisesti minulle. – Huomenta sinullekkin. Tervehdin ponia ja avasin karsinan oven. Annoin ponin tulla luokseni ensin. Taiga asteli ripein askelin aivan lähelleni, ja tuuppasi lempeästi turvallaan olkaani. Nauraen halasin ponin lämmintä kaulaa.
Taiga oli jo melkein syönyt aamuruokansa, joten kipaisin hakemaan sen harjoja. Varustehuoneessa istuikin jo Sofia pesemässä Pellan suitsia. – Hei wear! Tyttö huikkasi iloisesti. – Moi Sofia. Vastasin hymyillen. – Mites säkin oot täällä näin aikasin? Sofia kysyi kummissaan. – Mä luulin olevani ainut elävä ihminen joka on tallilla jo tähän aikaan. Tyttö jatkoi naureskellen. – Teki vaan mieli tulla Taigaa katsomaan. Sanoin, ja nappasin harjapakin hyllystä kainalooni.
Laskin harjapakin turpeelle, ja nappasin sieltä ensimmäiseksi kumisuan käteeni. Ryhdyin pyörittelemään sitä Taigan paksulla karvalla. Poni nautti siitä silmät ummessa, takajalkaansa lepuuttaen. Kumisualla otettuani koko ponin, harjasin Taigan seuraavaksi pölyharjalla. Huiskin lian ja irtokarvat irti ponin karvapeitteestä, välillä pyyhkäisten harjaa piikkisukaan.
Loppusilaukseksi selvitin Taigan hännän ja harjan sekä pyyhin kostealla sienellä Taigan silmien- ja sieraintenympärykset. Sitten olikin poni puhdas. Hymyillen katselin tyytyväisenä työni tulosta. Taigan karva kiilsi hiukan, ja sen paksu harja lainehti sileänä ponin kaulalla. Pujotin Taigan päähän riimun, ja napsautin riimunarun paikoilleen. Lähdin sitten taluttamaan Taigaa tallin ovesta ulos, aurinkoiselle pihalle.
Taiga pysähtyi haistelemaan tuulta. Sen sieraimet värähtelivät, ja korvat olivat terhakkaasti höröllä. Taputin ponia kaulalle. – Tulehan. Kehotin sitten Taigaa, ja vedin kevyesti riimunarusta. Tamma lähti reippaasti astelemaan perässäni.
Kiersimme tallin taakse, ja lähdimme kulkemaan pitkin polkua. Taiga tanssahteli vähän väliä vierelläni, ja vaikutti muutenkin hyvin energiseltä. Poni loikki pienienkin juurien yli suurilla loikilla. Hymyillen seurasin ponin riekkumista.
Kiipesimme pienen kukkulan laella. Näimme sieltä koko Seppeleen tilan. Taiga seisahtui, ja hirnahti kuuluvasti. Se jäi kuuntelemaan vastausta. Laskeuduimme kohta alas mäen nyppylältä, ja lähdimme kulkemaan metsässä ristiin ja rastiin. Taiga nautti pehmeätä sammaleesta jalkojensa alla, ja havuista, joita poni napsi suuhunsa vähän väliä.
Tulimme kohta pienelle metsäaukealle. Muistin paikan. Olimme joskus kesällä olleet täällä. Ratsastin silloin ilman satulaa, vain riimunaruilla ponia ohjaillen. Hymyilin muistolle. Palasimme kohta tallille retkeltämme. Taiga käveli tyytyväisenä omaan karsinaansa. Otin riimun pois tamman päästä, ja ripustin sen takaisin omalle paikalleen, koukkuun oven toiselle puolelle. Kävin vielä suukottamassa Taigaa, ja lähdin sitten kohti kotia. -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 24, 2007 11:02:57 GMT 2
24.12.07 - Jouluaatto Astuin hiljaiseen talliin. Taivaalta satoi pehmoista untuvalunta, eikä aurinkokaan vielä paistanut. Ulkona oli pakkasta varmaankin muutamia asteita, mutta siltikin se nipisteli poskia inhottavasti.
Hymyillen kiiruhdin pitkin käytävää Taigan luo. Poni nosti yllättyneenä päätään, mutta hörähti pehmeästi minut tunnistaessaan. - Hyvää Joulua tyttöseni! Kuiskasin Taigalle rutistaen ponin pehmoista kaulaa. - Tänään voitaisiin käydä pienellä lenkillä maastossa, vai mitä sanot? Kysyin ponilta virnistellen. Taiga töytäisi kättäni leikkisästi, ja ryhtyi itten haistelemaan taskujani. Ojensin ponille taskuni pohjalle jääneen sokeripalan, Taiga hotkaisi sen nopeasti, ja ryhtyi heti uutta kinuamaan. - Höpsö. Jos sä koko ajan oot syömässä, pian sä et mahdu edes omaan karsinaas! Virnistin pörröttäen ponin paksua otsatukkaa. Taigalle oli tosiaan viimeaikoina kertynyt hiukan ylimääräistä, mutta heti Joulun jälkeen alkaisi kunnon treeni...
Haettuani Taigan harjat ryhdyin sukimaan ponia puhtaaksi. Eihän Taiga kovin likainen llut, mutta hiukan likaa sain silti sne karvasta irrotettua. Harjattuani Taigan puhtaaksi, otin vielä tamman kaviot huolella, ja tarkistin jalat. Harjasin pehmoisella harjalla Taigan pään, ja viimeistelin vielä takkuisa harjaa hiukan.
Juuri saatuani Taigan puhtaaksi, ilmestyi Sofia eteeni tallin käytävällä. - Hauskaa Joulua! Tyttö hihkaisi, ja halasi minua lämpimästi. Hymyillen kaivoi laukustani piene kortin, ja suklaalevyn, ja ojensin ne Sofialle. Tyttö hymyili aurinkoisesti. - Mulla ei ole sulle mitään. Tyttö pahoitteli. - Hei en mä mitään tarvitsekkaan. Vastasin virnistellen. - Lähetkö Joulumaastoon? Kysyin Sofialta. Tyttö nyökytteli innoissaan päätään. - Lähdetään heti, niin keretään vielä joskus takaisinkin.
Pian istuimme molemmat poniemme selissä, ja matka saattoi alkaa. - Lähdetään tota taka-tarhan takaa lähtevää polkua seuraamaan, niin päästään siitä pura pitkin pellolle laukkaamaan! Sofia ehdotti. Taiga ja Pella kävelivät rauhallisesti vieretysten. Tammat välillä kääntyivät haistelemaan toisiaan, mutta jatkoivat taas pian matkaa. Raviinkin siirtyessämme tammat juoksivat aivan toistensa kyljissä kiinni. Taigan selkä oli ihanan pehmoinen, ja minun oli helppo istua siinä. Sofiallakaan ei ollut ongelmia pysyä pienen ratsunsa kyydissä. Pella ravasi tölttimäistä raviaan tasaisesti.
Joku oli kyhännyt keskelle polkua risuista pikkuisen esteen. - Hypätäänkö toi? Kysyin Sofialta. Tyttö nyökkäsi, ja niimpä kannustimme ponimme laukkaan. Taiga ponkaisi vauhdilla leteenpäin, Pella aivan kintereillää. Annoin ohjien liukua hiukan käsistäni Taigan noustessa hyppyyn. Selvitimme pikkuruisen esteen nopeasti, mutta tyylissä olisi voinut olla parantamisen varaa. Kohta Pellakin liiteli kauniisti esteen toiselle puolelle. Jatkoimme vähän matkaa laukassa, ja hidastimme sitten ratsumme käyntiin. - Voi tää hyppäsi niin hienosti! Sofia hehkutti nojautuen halaamaan Pellan kaulaa.
Ravasimme vielä hiukan pellolle päästyämme, ja nostimme sitten laukan. Annoimme Pellan ja Taigan laukata vieretysten, varoen silti etteivät ne lähtisi käsistä. Syytä huoleen ei onneksi kuitenkaan ollut, vaan tammat laukkasivat nätist vieretysten, täysin toistensa askeleiden mukaisesti.
Kohta hidastimme ponit käyntiin, ja lähdime kohti tallia. Taiga puhalsi hiukan, ja Pellakin pärski muutaman kerran. Poikkesimme metsäpolulle, joka oli hyvä okotie tallille. Hiekkaietä seuraten matkaan olisi tuhraantunut aika pitkä aika. Seuraavassa mutkassa meitä vastaan asteli Piccoloa taluttava tyttö. Sofia jäi juttelemaan tytölle hetkeksi, ja jatkoimme sitten matkaa.
Tallissa riisuimme ratsuiltamme varusteet, ja veimme ne varustehuoneeseen. Hoidimme molemmat ponimme käytävällä. Hoidettuani Taigan huolella, loimitin sen ja vein karsinaan. Sofia jäi vielä Pellaa puunaamaan, mutta minun oli aika lähteä kotia kohti. -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 25, 2007 18:05:38 GMT 2
25.12.07 – tiistai Istuimme oleskeluhuoneen sohvalla jutustellen. – Mua väsyttää… Maarya huokaisi valuen yhä alemmas sohvalla. – Mä nukuin viime yönä varmaan viis tuntia. Niina sanoi hieroen silmiään. Katselin sohvalle tunkeutunutta sekalaista seuruetta. Chao retkotti puoliksi sohvan kädensian päällä, ja Magnet keikkui selkänojalla. – Noniin! Nyt lähdetään talliin hevosia moikkaamaan! Sofia kehotti kaikkia noustessaan ylös pehmoiselta sohvalta. Pian muutkin lähtivät maristen valumaan kohti rappusia.
Tallissa Chao sipsutti rakkaan Eppunsa luo, Sofia kiirehti Pellan karsinalle, Magnet juoksi ensimmäiseksi Palmikon luo, ja Niina käveli Sipen luo. Hymyillen minäkin loikin Taigan karsinalle.
Pujahdin nopeasti sisälle, ja suljin oven perässäni. Taiga nosti päätään heinistä uteliaana. Sen tummat silmät tuikkivat iloisesti. Poni hörähti lempeästi astellessani sen luokse. Laskin käteni ponin kaulalle. – Mitäs tyttö tänään tietää? Kysyin ponilta hiljaa. Taiga puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni. Hymyillen painoin pääni vasten Taigan päätä. Ponin tummat silmät painuivat kiinni. Silittelin kevyesti Taigan kaulaa. – Te ootte kyllä sulonen pari. Taiga luottaa suhun tosi paljon! Ovelle ilmestynyt Sofia sanoi hymyillen. – Kiitos. Vastasin hiukan hämilläni kohteliaisuudesta. Sofia kiirehti kohta matkoihinsa jättäen minut taas kahden Taigan kanssa. Poni nuokkui yhä pää käsissäni.
Hetken vielä ponia hellittyäni pujotin riimun sen päähän, ja talutin käytävälle. Harjat odottivat jo karsinan oven vieressä pakissaan. Sidoin Taigan molemmin puolin kiinni riimunaruilla, ja ryhdyin sitten harjaamaan tamman karvapeitettä. Kovin likainen Taiga ei onneksi ollut, kevyt harjaus riitti saamaan sen puhtaaksi. Nostin kaikki jalat kerrallaan ja putsasin kaviot. Tarkistin samalle ne haavereiden varalta.
Selvitettyäni vielä Taigan hännän nopeasti, ryhdyin varustamaan tammaa. – Tänään ratsastetaan oikein kunnolla pitkästä aikaa. Selitin Taigalle liu´uttaessani satulaa paikoilleen. Taiga luimisti hiukan korviaan kiristäessäni satulavyötä. – Kuules pikku Joulupossu. Sun mahas on oikeasti kohta ihan valtava, jos me ei ruveta jotain tekemään… Puhisin yrittäessäni turhaan saada vyötä kiinni. Ennen se oli mennyt toiselta puolelta kolmanteen reikään, ja toiselta neljänteen, mutta nyt se meni enää molemmilta puolilta toisiin. Huokaisten tiputin satulan läpän paikoilleen, ja ryhdyin laittamaan Taigalle suojia jalkoihin.
Saatuani Taigan valmiiksi lähdin taluttamaan ponia ulos tallista. Chaokin oli lähdössä ratsastamaan omalla hevosellaan, Sipellä. – Maneesiinko oot matkalla? Kysyin tytöltä. – Maastoon ensin ja sitten vähäksi aikaa maneesiin. Chao ilmoitti ponkaistessaan ratsunsa selkään.
Nousin Taigan selkään maneesissa. Suuri halli oli viileä, ja hiekka oli juuri lanattu. Alkeiskurssilaisten uraa ei enää näkynyt ja hiekka oli pehmeää. Säädettyäni jalustimet sopiviksi painoin pohkeillani Taigan käyntiin. Kävelimme ensin pitkin ohjin muutamia kertoja ympäri maneesia, kunnes siirsin Taigan raviin. Poni tuntui laiskalta. Se löntysti pitkin seinänviertä, eikä kuunnellut pohjetta juuri yhtään. Pysäytin Taigan maneesin katsomo päätyyn, ja nappasin aidalta pitkän kouluraipan. – Nyt ainakin liikut. Puhisin siirtäessäni Taigan raviin. Poni ryhtyi heti ravaamaan vauhdikkaammin huomatessaan raipan kädessäni. Koitin ratsastaa Taigaa pyöreämmäksi. Käytin paljon voltteja ja pohjetta. Pian Taiga alkoikin kulkea hienosti pyöreänä. Liikuttelin hiukan sormiani saadakseni tuntumaa hiukan paremmin Taigan suuhun. Poni kaarsi hiukan kaulaansa, ja nosti enemmän takajalkojaan ravissa. Laukassa Taiga hiukan takkuili. Ensimmäiseksi poni heitti takapäätään ilmaan, ja toisella kerralla laukan nostossa Taiga veti päänsä ylös, yritti purra kuolaimeen, ja lähteä viemään. Koulutin hiukan ponia raipalla, ja pian se kulkikin oikein nätisti laukassakin.
Viimein kun sain Taigan kulkemaan kaikissa askellajeissa edes jotenkuten hyvin, ryhdyin harjoittelemaan pohkeenväistojä. Ensimmäisellä kerralla Taiga luikahti pohkeen takaa karkuun, mutta toisella yrityksellä väistö onnistui. Sain Taigan muutaman kerran jälkeen kulkemaan väistössäkin jotenkuten koottuna.
Pohkeenväistöjen jälkeen tein vielä muutamia kiemurauria, ja sitten ravasin loppuravit, ja annoin Taigan kävellä. Ponin karva oli satulahuovan alta aivan märkä, ja ryntäät olivat hikiset. Puin tammalle maneesissa viltin päälle. Poni puhalsi hiukan. Taputin Taigaa kaulalle hymyillen. – Hienostihan se meni. Kehuin tammaa ohjatessani sen ulos maneesista. Kävelimme lyhyen jäähdyttely lenkin maastossa. Taiga sai aivan pitkät ohjat, ja satulavyötäkin löysäsin reiällä. Taiga venytti kaulaansa pitkälle alas ja pärski. – Teit oikein kunnolla töitä. Mä olen oikein ylpeä susta… Puhelin Taigalle silitellessäni tamman hiestä kihartuvaa karvaa.
Tallipihaan palattuamme laskeuduin alas selästä ja nostin ohjat ponin pään yli. Jalustimet vedin ylös, ja löysäsin satulavyötä vielä yhden reiän toiselta puolelta. Talutin Taigan sitten sisälle talliin.
Karsinassa riisuin Taigalta varusteet. Poni näytti tyytyväiseltä saatuaan painavan satulan pois selästään ja kovat kuolaimet pois suustaan. Sofia pelmahti samassa Taigan karsinan eteen. – Sähän olit pitkään ratsastamassa. Taiga on näköjään päässyt töihin! Sofia naureskeli. Hymyillen kävelin Sofia edelläni varustehuoneeseen. Laitoin suitset omalle paikalleen koukkuunsa, ja satulan heivasin pidikkeelleen. Suojat pistin Taigan omaan hyllyyn ja viltin viikkasin myös hyllylle suojien viereen.
Sofia lähti kohti kotiin, ja minä palasin Taigan karsinalle. Poni oli jo melkein kokonaan kuivunut, joten ryhdyin harjailemaan sitä. Taiga vaikutti aika uupuneelta. Siltikin poni jaksoi kaivella harjapakkia uteliaana ja tutkia taskujani. Hymyillen halasin tammaa lempeästi. – Rakas muruseni… Supatin tamman korvaan. Taiga käänteli uteliaana korviaan ja puhalteli lämmintä ilmaa käsilleni. Hymyillen suukotin Taigan poskea. -wear&taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Dec 25, 2007 18:06:13 GMT 2
ja "otsikoksi" edelliseen: Kunnon treeniä pitkästä aikaa
|
|
|
Post by wear on Dec 26, 2007 11:57:24 GMT 2
26.12.07 tiistai - Pikainen visiitti Tarvoin tuulessa suoraan sisälle talliin. Kello näytti melkein kahtatoista ja käytävillä oli kova hyörinä. Hoitajat pyörivät hoitohevostensa kimpussa, ja muutamat pikkutytöt roikkuivat muuten vaan hevosten karsinoiden edessä. - Wear! Moi! Huudahti heti joku. Vastasin tervehdykseen. Pian tallikäytävää pitkin harppoi Annekin. - Hei wear. Lähdetkö tarhoille muutamaa heppaa sisälle ottamaan? Olli ja Leevi on ollut nyt tuolla tuulessa ja tuiskussa ihan tarpeeksi kauan... Anne puheli kiiehtiessään ulos tallista. Seurasin puolijuoksua Annen kintereillä.
Tarhoilla nappasimme nopeasti orit kiinni. Ne seisoiva jo portilla odottamassa sisällepääsyä. Minä otin hiukan rauhallisemman Ollin riimnarun toiseen päähän, ja Anne napsautti Leevin omaan naruunsa. Lähdimme taluttamaan hevosi sisälle talliin.
Haettuani Annen apuna hevoset sisälle, sain autaa vielä heinien tiputtamisessakin. Jaakko oli lomalla, joten Anne ja Elli saivat selvitä tallitöistä ilman häntä.
Viimein pääsin Taigan luokse. Poni hörähti hilpeästi pujahtaessani sen karsinaan. Hymyillen halasin ponin pehmoista kaulaa. Upotin kasvoni tamman pörröiseen harjaan. Se tuksui niin tutulta ja ihanalta... Viimein irrottauduin Taigasta. - Tänään tulin vain ihan nopeasti katsomaan että sulla on kaikki hyvin. Kerroin ponille sivellen sen suloista päätä. Taiga nuuhki uteliaana taskujani. Se haistoi leivän kannikat, jotka olin sitä varten säästänyt. Kaivoin ne taskustani ja ojensin Taigalle. Poni mussutti ne nopeasti, ja ryhtyi heti kerjäämään lisää. - Ei mulla sulle enää mitään ole. Pahoittelin, ja painoin suukon ponin otsalle. - Nyt mun pitää kyllä mennä. Huomenna nähdään taas. Sanoin Taigalle, ja kiirehdin karsinasta ulos. -wear&taiga<3-
|
|