|
Post by Chao on Jan 15, 2008 11:33:15 GMT 2
Sitä en vielä tiedä, saaatko aivan yksin hoitaa sitä, mutta pidän kyllä tarkan ristikuulustelun jokaiselle tammaa hoitsuksi toivovalle. Saat nyt ainakin sen aikaa hoitaa sitä yksin, että se tutustuu kunnolla sinuun, jonka jälkeen, kun Sipe on alkanut luottaa sinuun, saatan ottaa sille vielä yhden hoitajan. Mutta katsotaan nyt, eihän sitä ikinä tiedä...
|
|
|
Post by Chao on Jan 16, 2008 11:17:34 GMT 2
16. tammikuuta - Sipe-neidin vuoro.
Sipe pyöri tallikäytävällä vihoissaan siitä, ettei se saanut jäädä tarhailemaan muiden kanssa, vaan se joutuisi ratsun hommiin muiden lomaillessa. Nauroin tamman jurolle ilmeelle harjatessani sen punaruskeana hohtavaa karvaa. Tammasta ei huomannut, että se olisi kasvattanut talvikarvan, täytyisi siis luottaa vain loimien voimaan kovien pakkasten aikaan. Satuloin Sipen nopeasti ja talutin Sipen maneesiin. Muutama muu ratsukko treenasi pieniä esteitä maneesissa. Kysyin kohteliaasti saanko liittyä mukaan ja minut toivotettiin hymynaamoin mukaan. Nousin Sipen selkään ja lähdimme tamman kanssa alkukäynneille. Sitten otimme raviin, jossa teimme kiemuroita ja voltteja ennemän kuin laki sallii. Nostimme laukat molempiin suuntiin, ja niissähän Sipe innostui. Tamma heitteli takakavioitaan sinne sun tänne ja sain tehdä tosissani töitä että sain pukkilaukkaan innostuneen tamman hidastamaan. Käänsin Sipen reippaassa laukassa kohti ensimmäistä estettä, jolla oli korkeutta vain puolisen metriä. Sipe hyppäsi esteen loistavassa tasapainossa ja reilusti yli, niin että esteen ja hevosen väliin jäi ainakin kolme kuutiota ilmaa. Seuraava este oli jo hitusen korkeampi, 70 senttimetriä. Tein pidätteen ja tamma ponnisti käyttäen vahvoja takajalan lihaksiaan enemmän kuin olisi tarvittu. Este ylitettiin puhtaasti, noin kaksikymmentä senttimetriä korkeammalta kuin olisi ollut tarpeen. Hyppäsimme vielä hetken, ja sitten jäähdyttelin Sipen vielä ravissa ja käynnissä, jonka jälkeen vein tamman takaisin talliin. Riisuin Sipen nopeasti, jäähdytin linimentillä sen jalat ja heitin hikisen tamman selkään vielä kevyen fleeceloimen, ennenkuin vein sen takaisin tarhaan. Sipe ravasi lennokkain askelin suoraan Amin luo ja tervehti tätä kiivaalla hörinällä. Nauroin hömpälle tammalle ja painuin takaisin talliin.
Sipe & Chao 2oo8
|
|
|
Post by bellla on Feb 20, 2008 21:38:44 GMT 2
Hyppelin lumista tietä pitkinkohti tallia. Ami ja Sipe nuokkuivat tarhassa. Kävelin reippaasti sisään talliin. Wear harjasi Taigaa käytävällä. - Heippa! Wear huikkasi putsatessaan Taigan kavioita. - Moi! Huikkasin takaisin ja lähdin hypellen oleskeluhuoneelle. - Hei Bellaa! Oota mua! Wear huudahti perääni ja jäin seisomaan portaisiin. Wear irrotti Taigan käytävältä ja talutti sen karsinaan. Hetken kuluttua hän kipitti jo vieressäni ylös portaita. - Tulikos sä hoitamaan Sipee tänään? Wear kysyi. Nyökkäsin. - Vähän kyllä jännittää. Hymyilin Heitimme kenkämme nurkkaan ja astuimme peremmälle. - Heippa! Chao huudahti sohvan nurkasta. Kukka lämmitti ruokaansa microssa ja heilautti kättään tervehdykseksi. - Moikka! Huikkasimme yhteen ääneen ja hyökkäsimme Chaon viereen sohvalle. - Suklaata? Chao mutisi suu täynnä ja ojensi meille suklaalevynsä. - Syökää loput mul on jo huono olo. Chao yökkäsi. - Okei! Säteilimme Wearin kanssa ja aloimme mussuttaa suklaata. kukkakin tuli ottamaan oman osansa ja tunki 2 riviä suklaata kerralla suuhunsa. - Hei jos haluut ni voisin nyt pitää sulle tuntii. Chao katsahti minuun kysyvästi ja hymyili. - Ookei. Epäröin. - Siis eihän sun oo pakko tai mitään, mut uskon että teillä vois sujua hyvin. Chao totesi - No jaa, no okei . Suostuin hymyillen ja lähdin saman tien hakemaan Sipeä tarhasta...
Ami seisoskeli portilla ja hörisi minulle tuttavallisesti. - Terve, mitäs herralle kuuluu? höpisin ruunalle rapsuttellessani sen otsaa. Sipe seisoskeli kauempana. Odotin kärsivällisesti että tamma tulisi luokseni. Vähitellen se alkoi uskaltautua lähemmäs. Se käveli luokseni ja seisoi suoraan edessäni. Se haistoi varovasti takkiani. Ojensin käteni ja silitin tamman turpaa. Se säpsähti vähän, mutta rauhoittui melkein heti. - Hyvä tyttö. Kehuin sitä. tamma puhalteli lämmintä ilmaa kohmeisia käsiäni vasten. Nostin varovasti riimunnarun maasta ja napsautin sen kiinni riimuun. Hätistelin Amia kauemmas ja jykevä ruuna lähti pettyneenä poispäin. Avasin portin ja lähdin taluttamaan Sipeä talliin.
Saatuani Sipen talliin kipaisin hakemaan harjat varustehuoneesta. Kävelin Sipen karsinalle ja avasin oven. Sipe luimisti korviaan ja näytti hiukan hampaitaan. Astuin sisään karsinaan. Sipe ryntäsi minua kohti mutta pysähtyi kun huomasi etten pelkää sitä. Se höristi hiukan korviaan ja otin askeleen lähemmäs. Sipe ojen si päänsä mnua kohti ja nuuhkaisi taas takkiani. Yhtäkkiä se rentoutui ja rauhoittui. Pujotin riimun Sipen pääähän ja sidoin tamman seinään. Käännyin ympäri ja säikähdin Chaoa joka seisoi karsinan ovella. - Hui! Älä säikyttele. Hymyilin Chaolle jota nauratti. - Anteeksi.. ihme ettet huomannut mua.. oon seissy tässä iät ja ajat. Chao huomautti - Olin kai niin keskittyny Sipeen. Pähkäilin ja otin harjapakista pölyharjan. Sipe nuuhki harjaa hetken ja kuopaisi sitten jalallaan maata. - Noh älä viiti. toruin tammaa lempeästi. Sipe puhahti ja laski jalkansa maahan. Sipe käyttäytyi karsinassa varsin hyvin. Se antoi hyvin nostaa kaviot ja harjata pään.
Kun olin harjannut Sipen ja hakenut varusteet aloin satuloida tammaa. Se pyöri kuin väkkärä karsinassaan eikä malttanut seisoa aloillaan. Suitsiessa se nosti päätään korkealle, mutta idin sitkeästi kiinni hevosen päästä kunnes se luovutti. Saatuanivarusteet päälle sekä itselleni että sipelle lähdin taluttamaan sitä maneesiin:
Maneesiin päästyäni nousin satulaan ja kiristin vyön, jalustimet olivat sopivat joten annoin Sipelle vähän pohkeita. Tamma lähti hurjaan liitoraviin. Keräsin rauhassa ohjat ja pidätin tammaa. Se hidasti kiltisti ja kun se käveli nätisti annoin sille taas pitkät ohjat. Hetken käveltyäni Chao tuli maneesiin. - Kauan sä ehdit kävellä? Chao kysäisi - No sellasen 10 minuuttia. Arvioin. - Okei.. no voit sit alkaa ravaamaan tee vaikka voltteja ja ympyröit päätyihin. - Okei! Puristin pohkeillani tamman kylkiä. Se lähti reippaaseen raviin. Ratsastin kevyttäravia ympäri koko maneesia. Chao huuteli välkillä ohjeita. Vähitellen Sipe alkoi tuntua rennolta ja rauhalliselta. Mainitsin siitä Chaolle ja hän ilmoitti että voisin antaa pitkät ohjat jos Sipe tuntui rennolta. Annoin tamman siis kävellä hetken. Kun Chao sitten käski uudelleen kerätä ohjat ja alkaa ravata tottelin kiltisti. Chao käveli kentän keskellä ja käski minun laukata keskiympyrällä. Istuin harjoitusraviin ja nostin laukan. Ensiksi Sipe tuntui hieman jopa laislata, mutta pian se alkoi juosta jo tosi kovaa. Tiivistin istuntaani ja pidätin tammaa. Se hidasti hiukan, mutta ei siltikään tuntunut olevan täysin hallinnassa pidin kuitenkin pääni kylmänä ja sain kuin sainkin tamman rauhoittumaan kovasti. Lopulta se laukkasi kiltisti ja rauhassa ympyrällä louskutellen kuolainta. - Hyvä! Nyt voit ottaa raviin! Chao huudahti ja pidätin vähän. Jatkoin kevyttäravia ympäri maneesia. Vähän ravattuani laukkasin toiseen sunntaan kokomaneesia. Tamma kuunteli kiltisti apujani. Välillä se yritti rynnätä pois alta, mutta sain sen melko nopeasti takaisin hallintaan. Loppuraveissa tamma pyrki jo eteen ja alas. Kiittelin sitä kosvasti Chaon sanoessa että voisin kävelyttää.. Hän antoi kävelllessäni hiukan palautetta.
Tunnin jälkeen hoidin Sipen hyvin. Harjasin sen läpi kotaisin ja vein tarhaan Amin kanssa.
Bella&Sipe
|
|
|
Post by Chao on Feb 22, 2008 21:08:48 GMT 2
Hienoa! juuri tätä tarkoitin niillä "tuntien pidolla". Teillä näyttää Sipen kanssa sumppaavan ihan hyvin yhteen. Vaikka eihän sitä voi odottaa, että tamma luottaisi uuteen ihmiseen heti ensimmäisellä. Toivottavasti et nyt kuitenkaan jää liikaa kiinni Sipeen ja unohda Amia kokonaan. Eikai haittaa, vaikka hommaisin herralle vielä yhden hoitajan? Sipen saat kuitenkin pitää ihan itselläsi, mitä nyt minä sitä välillä treenailen.
|
|
|
Post by bellla on Feb 23, 2008 18:09:25 GMT 2
En mä AMia unoha Ei haittaa vaikka otat sille toisen hoitajan. En nyt hiihtolomalla ehdi hoidella kamalasti kun ois tarkotus lähteä leville laskettelee, mutta koitan ehtiä
|
|
|
Post by Chao on Feb 24, 2008 15:44:47 GMT 2
Hyvä hyvä.
PS. Sipe on astutettu tänään, 24. helmikuuta hienolla dwb-oriilla. Voit käydä tutkimassa yhdistelmän paremmin Seppelettä koskevassa foorumin-osiossa otsikolla: VAUVVAKUUMETTA!
|
|
|
Post by Chao on Feb 28, 2008 9:59:03 GMT 2
28. helmikuuta
-- otetaan me mamman kanssa vaan rennosti.
Sipestä alkoi jo huomaamaan, että tamma oli kantavana. Sen vatsa oli selkeästi paisunut ja se söi paljon enemmän kuin ennen. Astutus oli siis onnistunut. Olin varsin tyytyväinen neitokaiseeni ja kerroin asiasta sille lässyttämällä. Samalla kun harjasin tamman punaista karvaa puhtaaksi puruista ja heinistä. "Kummalle teistä se vauva oli tulossa?" Elli kurkisti karsinaan. "Kuulostaa ihan siltä, ku saisit ite vauvan." Nauroimme molemmat. Taisin ehkä kuulostaa. Harjasin neidin loppuun ja ouhdistin kaviot. Selvitin takut harjasta ja hännästä ja lähdin hakemaan varusteita. Onneksi Sipe ei ollut vielä niin lihava, ettei satulavyö menisi kiinni. Vielä muutama kuukausi ja saataisiin vaihtaa tammalle mammasatula normaalin tilalle. Pungersin satulan Sipen selkään ja kiristin satulavyön. Tapansa mukaan Sipe nappasi hampaillaan takistani kiinni korvat liimautuneina niskaan. Sama vanha Sipe. Nappasin suitset ja pujotin ne Sipen päähän. Tamma otti kuolaimet kiltisti suuhun ja antoi kiinnittää remmit nätisti, vaikka yleensä se olisi nostanut päänsä tallin kattoon ettei varmasti joutuisi ottamaan kuolaimia suuhun.
Avasin karsinan oven, painoin kypärän päähän ja talutin hevosen ulos. "Maastoon vai kentälle?" Kysäisin Sipeltä. "Maastoon!" Bella ja Ami kävelivät vierellemme. "Mekin tullaan." Nyökkäsin. Sipe hamusi Amin otsatukkaa ja ruuna puhalteli kuurankukkia taivaalta putoileviin lumihiutaleisiin. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyötä vielä hieman, en tahtoisi löytää itseäni hevosen kyljeltä, kun pitäisikin olla selässä. Ponnahdin Sipen selkään ja Bella nousi penkin päältä jykevän ruunan selkään. Kun molemmat olivat selässä lähdimme kävelemään kohti metsäpolkua. Metsäpolulle päästyämme hevoset tihensivät askeltaan ja annoimme pidemmät ohjat hevosille, jotka hamusivat lumisia kuusenoksia maasta. Metsäpolku johti tapansa mukaan metsäautotielle, jossa otimme hevoset raviin. Sipe heitteli päätään puolelta toiselle yrittäen lähteä ryöstämään. Nauroin tamman touhotukselle. Ravasimme jonkin aikaa. Me molemmat olimme hiirenhiljaa vain kuunnellen lumen narskuntaa hevosten jalkojen alla. Aurinko tuikki kuusen oksien välistä saaden lumen kimaltamaan tuhansien timanttien lailla. Päädyimme loivaan ylämäkeen, jossa nostimme laukan. En edes yrittänyt pidätellä Sipeä, vaan annoin tamman laukata niin lujaa kuin sielu sieti. Ami tulla viipotti perässä puuskuttaen, kuin vetäisi tukkikuormaa perässään. Ruunankin korvat sojottivat ettenpäin ja se uhkui intoa. Ylämäen jälkeen hiljensimme hevoset ravin kautta känytiin ja käännyimme kotiinpäin. Kävelimme alamäen, otimme pienen pätkän jäähdyttelyravia ja kävelimme loppumatkan takaisin tallille. Bella vei Amin omaan karsinaansa ja minä Sipen omaansa. Nostin satulan pois selästä ja riisuin suitset. Irrotin suojat ja kylmäsin jalat linimentillä. Samalla kun vein tavarat satulahuoneeseen nappasin Sipelle loimen mukaan. Heitin tammalle ulkoloimen niskaan ja riimun päähän. Talutin Sipen tarhaan, jonne Bella toi myös Amin. Suljin portin perässämme ja Bella lähti kotiin. Minä jäin katselemaan hevosteni teutarointia tarhassa.
Chao & Sipe
|
|
|
Post by Chao on Mar 3, 2008 17:48:36 GMT 2
03/03/2008
Talli oli hiljainen. Ovi narahti avatessani sen ja aurinko pyyhkäisi sen vaaleanharmaaseen sementtilattiaan tummanharmaan varjoni. Jätin oven auki, koska ilma tallissa tuntui hieman tunkkaiselta. Kunnon tuuletus oli muutenkin tallille vain parempi, kuin hyvä. Heitin tavarani hoitajien huoneeseen ja vaihdoin ratsastuskamppeet päälle. Tullessani takaisin talliin alkoi sieltäkin jo kuulua ääniä sieltä sun täältä. Tunnistin Wearin ja kukan äänet tallista - en tosin vielä tiennyt mistä päin tallia. Kipaisin satulahuoneen kautta nappaamassa riimunvarren ja suuntasin sitten tieni ulos.
Sipe kiusasi Amia näykkimällä sitä otsatukasta. Amia ei tosin tuntunut kiinnostavan vähääkään, mikä ärsytti tammaa entisestään ja sai sen kiskomaan Amin otsatukkaa entistä pahemmin. Nauroin, Sipe vaikutti yhtä riehakkaalta, kuin Celen pieni orivarsa.
Pysähdyin tarhan portille ja huutelin Sipeä. Tamma höristi korviaan ja kääntyi suuntaani. Kun neiti tajusi, että portilla olinkin minä, ilmaa halkaisi kimeä hirnahdus. Nauroin uudestaan Sipen raville. Tamman maha keikkui puolelta toiselle, eikä se oikein tuntunut tietävän mitä keikkuvalle vatsalle tulisi tehdä.
-Etpä oo tainnu olla ikinä noin lihava... Tokaisin Sipelle avattuani tarhan portin ja kiinnitettyäni riimunvarren kiinni tamman riimuun. -Nytpä on kuitenkin reenin aika. Kohta on ne kenttäkisat ja sun sietää olla kunnossa niitä varten. Sipe heitteli päätään ja hirnui Amille sen aikaa, kun suljin portin. Tamma vaikeni heit, kun lähdimme kävelemään kohti tallia. Päästyämme tallin ovesta sisään kuului muutama riehakas hirnahdus; Isteli ja Taiga huusivat Sipelle kilpaa ja tamma vastasi innokkaasti. Tervehdin wearia ja kukkaa ja talutin Sipen karsinaansa.
Laitoin tamman pikapikaa kuntoon ja talutin maneesiin. Maneesissa nousin selkään heti kiristettyäni satulavyön ja säädetttyäni jalustimet.
Kävelimme lämmittelyksi Sipen kanssa jonkin aikaa, sitten ryhdyimme tekemään kunnolla töitä. Keskiravia halkaisijalle - pysähdys - keskikäyntiä ja takaisin uralle. Laukannostot molempiin suuntiin, koottu laukka, vastalaukka, laukka voltit, voltit ravissa, ympyräharjoittelua, pohkeenväistöä, etu- ja takaosakäännöksiä, laukannostot pysähdyksistä. Tamma kulki kauniisti tuntumalla koko ajan, myötäsi selästä ja niskasta ja nautti selvästi päästessään taas töihin. Olimme Sipen kanssa molemmat hiestä märkiä, kun lopetimme hikitreenimme.
Ratsastin tallin eteen asti, vasta tallin ovella tulin alas selästä. Nostin jalustimet ja talutin tamman talliin. Riisuin Sipeltä varusteet, kuivasin sen huolella, kylmäsin jalat ja heitin vielä fleeceloimen sille niskaan, ennenkuin vein sen takaisin tarhaan Amin kanssa.
Sipe ravasi innokkaasti höristen Amin luo jatkaen ruunan kiusaamista siitä, mihin viimeksi jäi, ennenkuin minä tulin häiritsemään. Nauroin tamman puuhille hetken ja vein sitten riimunnarun takaisin talliin ja painuin kahville hoitajien huoneeseen.
Chao & Sipe
|
|
|
Post by Carkki on Mar 20, 2008 19:58:05 GMT 2
20. maaliskuuta – Pikaeka kerta
Talsin neljän aikaan tallille hoitamaan Sipsukkaista. Ensin pompin portaat ylös kerhohuoneeseen ja tervehdin Wearia että Chaoa. - Ookko nää Sipeä hoitamaan tullu? Chaukki kysyi ja vastailin myöntävästi. - No, hyvä, se kaipaakin hoitoa, hän jatkoi. Seuraavaksi sain ohjeet Chaolta hoitamiseen. Ensin karsinan siivous, sisälle haku, ruokien teko, harjaus ja ruokien anto sekä loimitus yöksi. Olin aivan varma että osaisin ja ripeästi kipitellen lähdin pyydystämään talikkoa ja kottareita. Sain kuin sainkin ne kiinni ja aloitin karsinan putsaamisen. Ensin pissalammikot, sitten kikkareet ja olikin jo aika mennä viemään likaiset pois. Ja korvikkeeksi hain puhdasta turvetta vanhoihin sekoitettuna. Pian huomasinkin tallustelevani kohti Sipen ja Riinan tarhaa. Olin siinä välissä jo putsannut sekä ruoka- että juomakipon. Sipe yrmötti nurkassa ja menin aidan ali sisälle tarhaan. Utelias Riina tuli heti katsomaan kuka olin ja Sipekin uskaltautui luimistellen luokseni. - Soojaa, sulla ei oo mitään hätää, tyttöseni, sanoin Sipelle joka kuopi kaviollaan maata uhkaavasti. Kaivoin äkkiä taskustani pari porkkanan palaa ja ojensin ne mammalle. Tajutessaan että se saisi herkkuja, riensi Sipe onnahdellen luokseni. Tunsin sen hamuavan herkut kädestäni ja samalla Sipsun rouskutellessa niitä, loksautin naruni kiinni päitsiin. Avasin portin lukosta ja maiskautin tamman liikkelle. Hieman laahateen takajalkaansa kävelimme rauhallisesti tallia kohti. Riina laukkaili innoissaan ympärillämme ja pukitteli mennessään. Sipellä taisi olla hieman hätä pikkuisensa perään ja tamma kiirehti askeliaan. Reippaasti astelimme ovesta sisään ja Riinakin tuli perässämme. Pian se jo kiilasi ohitsemme ja rynni omaan karsinaan. Sipe kiskaisi päänsä taivaaseen ja hirnui korvia särkevästi. Onneksi sentään sain tamman kulkemaan rauhassa karsinaansa. Päästin tammasen irti ja laitoin oven vielä kiinni. Sitten hain Sipen ruokasankon ja irrotin siitä kannen pois. Sitten lukaisin nopeasti ovessa olevan lapun läpi jossa luki näin: "Sipen ruoka! 3l kauraa, ½l prixiä, suolaa ja valkosipulirouhetta." Painoin tekstin mieleeni ja läksin tekemään mössöä. Ihme kyllä, muistin kaiken ja lirittelin hiukan vettä sekaan. Sitten asettelin sankon takaisin ja painoin kannen kiinni. Kävin ottamassa luimistelevalta tammalta loimen pois ja näin sen olevan aika likainen. - Harjauksen aika, huokasin ja laahustin hakemaan harjakopan karsinalle. Sipe rymisteli karsinassaan ja joudun komentamaan aika monta kertaa, ennen kun se oli pyörimättä. Avasin kopan ja nappasin sieltä kumisuan ja pölyharjan, sillä talvikarva alkoi olla lähtemäisillään. Aloitin pyörittelemään kumisualla ja sain aika paljon kuraa ja karvoja irti. Hetken aikaa ollessani harjannut alkoi Riina kiusaamaan minua. Ensin se repi minua takista ja heti perään nappasi pääharjan suihinsa. - Nyt alat lopettaa tuon temppuilun! huudahdin teiskaavalle varsalle ja nappasin harjan takaisin. Jatkoin sitten jalkojen harjaamisella ja mitä lähemmäksi olin päässyt vatsaa, alkoi Sipe-mamma potkiskelemaan ja kuopimaan. Onneksi sain vihdoin mamman rauhoittumaan ja sain työni loppuun. Sen jälkeen harjasin hellästi pääharjalla kaunismuotoisen pään. Sitten nappasin kavioista liat pois, Sipen vastustellessa minkä kerkisi. Lopuksi annoin porkkanaa tammalle ja jätin heidät kahden. Läksin Chaon hyvästeluiden kautta kotia kohti.
//Carkki ja Sipe-mamma <33
|
|
|
Post by Chao on Mar 28, 2008 20:56:38 GMT 2
Joo, niitä hoito-ohjeita. Sipelle pistetään illalla, iltaruuan jälkeen puoli ruiskua kipulääkettä etujalan lihaksiin, ruisku ja lääke ovat tallin lääkekaapissa ja niissä on sipen nimi. Mutta minä yleensä ne käyn tammalle antamassa... Tamma on tällä hetkellä ratsastuskiellossa, mutta jos jaksat, niin Riinaa voi irtohypyttää ja irtojuoksuttaa kentällä, jos tahtoo. Sipen voi siksi aikaa laittaa tarhaan katselemaan. Ja saa Sipeäkin käydä kävellyttämässä. Ruokinta menee ihan oikein, propsit siitä. Homma on selvästi hanskassasi. Jatka vain samaa rataa.
|
|
|
Post by Carkki on Mar 29, 2008 22:12:25 GMT 2
Oolraight! Tarinaa odotettavissa torstaina, ehkä...
|
|
|
Post by Chao on Mar 29, 2008 22:31:02 GMT 2
Jäämme odottamaan innolla.
|
|
|
Post by Carkki on Apr 1, 2008 18:59:03 GMT 2
No hyvvee...
|
|
|
Post by Carkki on Apr 5, 2008 13:06:26 GMT 2
Vielä pitkitän, mutta kuvaa olen tekemässä... Hehee!
|
|
|
Post by Carkki on Apr 13, 2008 14:51:46 GMT 2
Heipat!
Tallustelin surumielisenä tamman karsinalle. Muita ei näkynyt, joten sujahdin sisään. Sipe katsahti minua ja kipu kuulsi kauniin tamman silmistä. Halasin tammaa ja tunsin kuinka kyyneleet valuivat poskiani pitkin kaulalle. Sipe seisoi rauhassa, antaen minun itkeä suruni pois. Nostin kasvoni kaulalta ja näin lempeät silmät. Rutistin oikein lujaa kaulaa ja kaivoin taskustani pari palaa sokeria. Tamma rouskutti ne rauhassa ja näytti odottavan lisää.
- Ei enää, ei enää ikinä, hyvästi ikuisesti pieni! sanoin tammalle ja laahustin pois tallista, Sipe olisi poissa, ikuisesti.
|
|