|
Post by Chao on Dec 3, 2007 18:08:02 GMT 2
03.12. - maanantai Olin hoitanut jo Epun ja päätin vielä Sipen käydä ratsimassa ennen iltatallia. Tamma pyöri hoitaessa kuin pieni tornado ja meinasin jo menettää hermoni yli-intoilevaan tammaan. Mutta eihän se Sipen vika ole, ettei Chao ole jaksanut sitä ratsastaa. Mietin jo ottavani Sipellekin piakkoin toisen hoitajan, mikäli en löytäisi tammalle enempää aikaa. Siinä sitten satuloin Sipen, pujotin suojat paikoilleen, suitset päähän ja talutin tamman maneesiin. Maneesissa laskin jalustimet, kiristin satulavyön ja ponnahdin selkään. Sipe otti innoissaan sivuaskelia, tanssahteli paikoillaan, hetkellisesti pelkästään kahdellakin jalalla ja sain tehdä kaikkeni että sain molemmat jalkani tukevasti jalustimiin. Maneesissa meni muitakin hoitajia, jotka tuijottivat silmät pyöreinä minun ja Sipen heilumista ja tanssia. Nauroin hiljaa tamman temppuiluille ja annoin sen kävellä pitkin ohjin pitkin uraa. Sipe tuijotteli nurkkia, säikkyi puomeja ja ovia ja luimi muille hevosille. Sipe oli hauskalla päällä, nekä voinut olla naureskelematta tamman temppuiluille. Omasta mielestäni on nimittäin hyvä, että hevosessa on potkua. Kuvannollisesti, ei kirjaimmelisesti. Otin sitten ohjat ja pyysin Sipeä kevyesti raviin. Tamma ponnahti eteenpäin lennokkaan ilmavaan raviin ja sain raataa reiteni maitohapoille yrittäessäni keventää ripeiden askelien tahdissa. Taivuttelimme runsaasti kaarevilla urilla, teimme suuria voltteja ja suunanvaihdoksia, ja sain kuin sainkin Sipen myötäämään niskastaan. Tamma pyöristi kauniisti selkäänsä, painoi turpansa alas ja kolisutteli rentouden merkiksi kuolaimia suussaan. Se askelsi kevyesti, mutta huolellisesti alleen ja sen ravissa oli nyt huomattavasti helpompi istua. Sipe taipui hyvin molempiin suuntiin ja asettui ilman suurempia käskyjä. Laukannoistoissa tamma meinasi ensin juosta alta pois, mutta tiivistämällä istuntaani ja kääntämällä Sipen voltille sain tamman taas asennoitumaan tehtäväänsä ja Sipe totteli pyyntöjäni ilomielin. Mikä hevonen, mikä loistava hevonen! Olin aivan haltioissani. Sipe teki kaiken juuri kuin oli pyydetty ja osasi selvästi enemmän, kuin mitä olin luullut. Jäähdyttelin Sipen vielä ravissa ja annoin sen sitten kävellä pitkin ohjin miltei puoli tuntia, ennekuin vein sen takaisin talliin, josa riisuin sen ja loimitin ja vein Amin seuraksi takaisin tarhaan ennenkuin aloitin hoitamaan iltatallia.
Chao & Sipe-tyttönen <3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 19, 2007 15:02:41 GMT 2
Tutustumista & kurakeliä 19.12.07
Tallikenkieni alla litisi, ja lötisi. Sateenvarjoni pintaa ropisi joukkio ilkeitä vesipisaroita. Irvistelin mutaa tulviville vesilätäköille, ja mietin miten saisin Sipen puhtaaksi, ja näyttäväksi. Pongahtelin yli tulvivien vesilammikoiden, kunnes huomasin n. 10 metrin päästä itsestäni kauniin, uudistetun näköisen tallirakennuksen. Toisella puolella itsestäni näin pukkilaukkaa liiteleviä hevosia, tarhassa. Olin juuri kääntämässä katseeni tallirakennusta päin, kunnes minut säikäytti Sipen vastuuntunnollinen omistaja, Chao.
- Hei! Chao sanoi tarraten minua olkapäästä. - Hei, sanoin tarjoten Chaollekin sateenvarjosuojaa. - Kiitos. Ai, ja minulla oli pesussa nämä, Chao sanoi ojentaen minulle riimun ja narun. Kiitin Chaoa ystävällisesti.
- Äp-äp-ää, Chao sanoi juosten perääni. - Luuletko, että minä sinut yksin lasken, Chao virnisti. Naurahdin hiljaiseen tapaani. Sade vain yltyi, ja lotina jalkojeni alla kävi taatummaksi. Siiri ja Pampula oleilivat kylki -kylkeä vasten, lämmittääkseen toisiaan. Cele laukkaili ympäriinsä, viihdyttääkseen itseään.
Anni oleskeli puunrungon vieressä, heiluttaen häntäänsä vinhasti. Chao katsahti minua, ja vislasi Annille. Anni teki hallitun pukin, ja vajosi kauemmas.
- Älä minua katso, sinun hommaasi, Chao kohotti kulmakarvojaan. Nyökkäsin pelottomana. Kävelin rauhallisesti paikkaa, missä Sipe oli nyt. Pysähdyin. Kämmeneni oli kämmenenpohja ylöspäin, ja tarjoutuneena pitkällä. Sipe tuijotti minua itsepintaisesti, kuin sanoen: - Älä, toi pelottaa. Laskin käteni alas, ja otin Chaolta kauraämpärin, missä oli hieman kauraa pohjalla. Sipe nuuhki uteliaana kaurantuoksua, mutta painoi silti korvansa luimuun.
- Älä pelkää. Rauha, en minä sinua syö. Vaan sinulla oli mahdollisuus syödä nämä kaurat, mitkä ovat täällä kauravadissa, raaauhaaa, puhelin sille rauhallisesti, ja sen korvat kääntyivät suuntani, kuin kuunnellen. Se otti yhden askeleen eteenpäin. Viimein se otti myös toisen, ja kolmannen. Se oli enää askeleen päässä minusta. Ojensin käteni, missä kauraämpäri oli. Se oli nyt siis Sipen kohdalla. Se änkesi sirosti turpansa sinne. Se tuijotti minua ja söi kauraa. Tartuin varoen ja rauhallisesti sen harjasta kiinni, mutta se potkaisi varovasti, takasellaan ilmaa. Se hirnahti kimeästi, mutta minä pysyttelin sen harjassa. Pujotin varovasti riimun sen päähän, se heitteli päätään, mutta sain riimun kuitenkin sen päähän vakaasti. Puhelin sille rauhallisesti poikkoillessani kuivimmille kohdille laidunta. Se liikkui hitaasti ja varovasti.
Kun astuimme sisään talliin, se pörisi hieman pelokkaasti. Kiinnitin sen rauhallisesti käytävälle, ja se tuijotti minua kokoajan, kuin olisin ollut joku mörön ja paviaanin risteytys. Chao hävisi oleskelutilaan, minä taas satulahuoneeseen. Otin satulahuoneesta harjapakin, ja helpotuin, kun tunsin pientä lämpöä harteillani. Astelin takaisin Sipen luo. Sipe hörisi hieman pelokkaasti, mutta oli kuitenkin hyvin rauhallinen, seistessään siinä sulokkaasti.
Aloitin harjaamaan kumisualla. Pyörittelin sukaa rennosti Sipen ihoa vasten. Se hirnahti hieman, mutta sen korvat olivat ihan rennosti, eikä häntä ollut koipien välissä. Sipe oli säästynyt pahemmalta mudalta, mutta sitäkin oli hieman. Sipe luimisti korvansa äkisti, kun pyörittelin sen pepun päältä. Kun toinenkin puoli oli harjattu, oli aika siirtyä pölysuan kimppuun. Suihkailin pölyharjalla Sipen karvaa, ja se vähän meinasi nostaa takastaan. Se mutristi ylähuultaan, kun harjasin sen peppua. Nyt ainakin tiesin, että siitä se ei pitänyt. Kun toinenkin puoli oli täsmälleen puhdistettu kurasta, menin hännän kimppuun. Selvitin häntää ensiksi sormikeinoin, mutta myös sen jälkeen harjalla. Kun sekin oli kiiltävä, oli harjan vuoro. Harja tönksötti suloisesti sinne tänne, mutta oli otettava velvollisuuksiin myös harjata ''tönksötin.''
Kun sekin oli uurastettu kovalla työllä, oli aika tutustua Sipeen kunnolla. Otin Sipen irti käytävältä, ja se vähän luimisteli minulle. Laitoin riimunnarun kiinni riimuun, ja lähdin tallipihalle. Juttelin Sipelle rauhallisesti. Suuri traktori ajoi ohitsemme, ja sitäkös Sipe sitten säikähtikin. Se nousi hieman takasilleen ja hirnui kiivaasti. Olin nyt tässä, ja minun piti rauhoittaa Sipe.
- Rauha, se oli vain työkone, raaaaauhaaaa, puhelin sille niin hitaasti, kuin osasin. Se laskeutui maahan, ja potkaisi ilmaa takasellaan. Se käveli vierelläni rennosti, sillä osasin olla rauhallinen. Suuntasimme tiemme kohti maastoa. Taluttelisin tänään Sipeä siellä, päätin. Lähdin taluttamaan Annia sinne. Se köpötteli rauhallisesti ja varoen. Se erkaantui minusta, mutta annoin sen kävellä pitkällä narulla. Se pörähti, ja haukkasi kuusesta oksan. Taputin sitä rennosti ja rauhallisesti kaulalle.
Kun käänsimme matkamme takaisin, Sipe alkoi vetää hirveästi. Käsiäni poltti, mutta yrittelin kaikin tavoin pitää itseäni edellä. Se onnistuikin, kun jäin tahalleni maleksimaan jälkeen. Ajattelin, että Sipe on hyväsydäminen, ja niinhän se olikin! Sehän jäi tarkkailemaan, missä minä menin, eikä suinkaan tarkoittanut vetämistä. Sen korvat höröttivät rennosti, ja päästin sen taas laiduntamaan. Se lähti siltä seisomalta heti kovaan pukkilaukkaan ystäviensä sekaan. Löysin Chaon maneesista tuijottelemassa esteharjoituksia.
- Käytiin pienellä talutusreissulla, kerroin. - Kiva, Chao naurahti. - Tuossa sulle kaakaota, Chao sanoi osoittaen termaria. - Kiitti, hymyilin Chaolle ja kaadoin termarista itselleni kupillisen.
- Niina & Sipe
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2007 13:24:32 GMT 2
Tutustumista & untuvaa 20.12.2007
Hyppelin pehmeissä kinoksissa, olin niin onnellinen, kun joulusta ei tulisikaan musta. Lumi suli hiuksilleni, joten ne olivat aivan märät. Hyppelehdin vielä hetken kinoksissa, kunnes henkäisin:
- Kuinka kaunis ratsutila on lumihunnussa.
Tarhoissa hevoset nuuhkivat uteliaana raikasta ilmaa. Menin talliin, ja olisin voinut luulla, että eräs tyttö oli Chao.
- Hei, huikkasin tytölle pirteän tervehdyksen, jota luulin Chaoksi. - Moi, tyttö sanoi kysyvästi ja käännähti suuntaani. Laitoin käden suulleni. Olempas törppö, ajattelin.
- Ööh, luulin sinua Cha.. - Jaa, mutta jos häntä etsit, hän ei ole tänään tulossa, Anita sanoi ja taputteli Andrew' heppaa. Nyökkäsin herkästi, ja huomasin repun painavan harteitani. Kipitin ylös, ja sieltä virtasi mukava puuheen solina. Avasin kaappini oven, sulloin reppuni sinne, ja kipitin takaisin alas. Lumi natisi herkästi tallikenkieni alla, kun astelin kohti tarhoja. Hieman jäätynyt riimunnaru sojotti kädessäni. Puristin narua, ja päätin onnistuvani. Avasin tarhanportin rauhallisesti, etten häiritsisi lähelläni syövää hevosta. Kun katsoin hieman tarkemmin lähelläni olevaa hevosta, huomasin sen todellakin olevan Sipe! Se käännähti katseensa minua kohti, joten päätin olla toljottamatta sitä. En katsonut tammaa, mutta huhuilin:
- Sipee, missä Chaon ja Niinan tammaa? Huomasin sivusilmälläni, että Sipe nuuhkaisi varovasti minuun päin. Käänsin katseeni erittäin hitaasti ja rauhallisesti Sipeä kohti. Se tuijotti taskuani ja laski päänsä. Astuin yhden askeleen lähemmäs. Ja ... kolmannen. Neljännen askeleen otti itse Sipe, porkkanan lumoavalla houkutuksella. Se rouskutti porkkanaa tyytyväisenä, ja taputin sitä hieman, että se ymmärtäisi tehneensä oikein. Se nosti päätänsä hieman korkeammalle, kun koitin loksauttaa riimunnarua paikoilleen. Se oli jäätynyt ihan jäykäksi. Sain kuitenkin viimein loksautettua sen paikoilleen, ja lähdin taluttamaan ( hieman hankalissa merkeissä ), Sipeä talliin. Sipe hieman vastusteli, ja vielä enemmän, kun sen ystävät hörisivät sen perään.
- Tulehan, Sipe, sanoin antaen sille tomeran äänen.
Se lähti löntystämään hitaasti, ja aina välillä vilkuili kavereittensa suuntaan. Se ei kuitenkaan luiminut minulle, eikä tehnyt muutakaan pahaa. Avasin tallinoven, ja loksautin Sipen varovasti tallikäytävälle harjattavaksi. Yritin koskettaa sen turpaa, mutta se painoi samantien korvansa luimuun, ja teen tutustumisen Sipen ehdoilla, kunhan se ei tee mitään tyhmää. Se hirnui ystävilleen, jotka lököttivät karsinassa vapaapäiväänsä. Anita ja Magnet suitsivat hoitsukultiaan. Minä tuijottelin toisten touhuja lumoutuneena, samalla kun kävelin satulahuoneelle. Tuijottelut unohtuivat samantien, kun huomasin olevani satulahuoneen ovella.
Riipaisin Sipen harjakorin hyllyltä, ja lähdin reippain askelein kohti Sipeä. Sipe rötkötti - aivan kuten toisetkin hevoset käytävällä. Se oli tyyni, ja rauhallinen, kun aloitin suihkimisen piikkisualla. Piikkisualla harjaileminen meni tyynesti, mutta kuitenkin se luimisti korvansa jälleen pepun päällä, joten suihkin sen lumesta nopeasti. Siirryin toiselle puolelle, ja se pyöri kuin pieni pyörremyrsky. Painoin piikkisuan sen karvaa vasten. Se lopetti pyörimisen hyvin äkkiä sen jälkeen. Otin harjan pois sen karvalta, ja taputin sitä ( Chao, kokeile säkin tota kikkaa, jos se pyörii.. ). Sitten otin pölyharjan, ja Sipe lössähti taas rennoksi. Aloin hyörittää harjaa sen karvalla, ja se nautti. Suihkin peffasta nopeasti, ja se ei edes ehtinyt luimistaa korviansa. Siirryin hännän kimppuun. Se oli takkuinen, ja tahmea yllättävän lumisateen jäljiltä.
Kun häntä oli suht' suora, aloin setviä takkutöksötintä. Sipe tarkkaili rennosti minua korvat höröllään, ja nappasi minua leikillään käsivarresta, mutta ei edes käyttänyt hampaitaan. Kun takkutukkakin oli setvitty, olin todella iloinen. Taputtelin Sipeä, ja se sulki silmänsä, niin paljon se nautti.
- Olit todella ystävällinen, sain tosi kivan päivän sun kanssasi, sanoin hellästi ja rauhassa Sipelle. Annoin sille hevosnamin, ja se rouskutti sen tyytyväisenä. Nyt olin nähnyt sen itsekin - tulinen - mutta huolehtiva, ja ystävällinen pohjimmiltaan. Se hörähti kiivaasti karsinansa suuntaan, ja heräsin haaveistani. Naurahdin intoilevalle tammaneidille, joten irrotin sen käytävältä. Se tepasteli karsinaansa. Heitin sille pienen paalin heiniä, ja se alkoi mutustelemaan niitä.
- Huomenna ratsastan sulla. Huomisiin, sanoin taputtaen tammaa vielä kaulalle.
- Niina & Sipe
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2007 14:25:09 GMT 2
Tutustumista ja untuvaa (jatkoa)
Tulin Seppeleeseen takaisin vielä illalla, kello viiden aikoihin. Lunta tuiskutti oikein urakalla, hyvä, että eteensä näki. Olin jättänyt tamman karsinaan, ja siellä se oli nytkin. Se repi heinäverkostaan heinänkorsia, samalla tuijoittaen minua, kuin mielipuoli.
- Heissans, Sipe, sanoin rapsuttaen sen kaulaa. - Mitens olisi ensimmäinen maastoreissumme, sanoin avaten karsinan ovea. Tyttö hörähti, ja sen silmät kiiluivat innostuksesta. Se innostuksissaan hieman näykkäisikin. Se luimi hieman, luuli kai, että teen sille pahaa, kun näykkäsi. Otin tomeran otteen sen riimusta, ja se jylläsi ''ylitseni'' käytävälle kiinni pantavaksi. Loksautin narut sen riimuun, ja menin hakemaan harjapakkia. Chao joi siellä kahvia.
- Chao! huudahdin ja istahdin hänen viereensä. - Olinkin juuri hakemassa kännykkääni, jotta voisin pyytää sinulta luvan lähteä maastoon, mutta tulethan nyt kanssani, vaikkapa Amilla, hymyilin innostuneena. - Tietty mä lähden, mutta ensin mä juon tän kahvin. Laita Sipe valmiiksi, tulen tuota pikaa, Chao sopersi kahvimukinsa edestä.
Otin Sipen harjapakin, ja riensin tamman luo. Otin esiin piikkisuan. Sipe otti sen kädestäni, ja roikotti sitä ylhäällä ilmassa.
- Hupsu tammamamma, kikatin sille. Se viskoi häntäänsä innostuneena, kuin sanoen: '' Älä yritä, mun harja!''
Kun viimein sain harjan käteeni, se pyöri kuin tyttötornadot konsanaan. Painoin jälleen harjan sen karvaan, ja se loppui heti. Otin harjan sen karvalta, ja rapsutin sen säkää. Aloin taas suihkia piikkisualla, ja se roikotti jalkaansa turhautuneena. Yritin kyllä suihkia peffan nopeasti, mutta se kuitenkin luimisti korvansa ja potkaisi järkyttyneenä ilmaa. Siirryin toiselle puolelle, ja se oli jälleen rentona.
Olin jo putsaamassa kavioita ( tehnyt kaiken muun ), kun Chao tepasteli satulahuoneesta. Hän otti Amin karsinasta, ja alkoi harjaamaan ruunaa.
Kun olin ottanut jok' ikisen kavion hain satulahuoneesta varusteet. Jätin suojat lojumaan maahan, ja suitset karsinanoveen kiinni. Satula oli mahdottoman painava, eikä edes minun voimani meinannut riittää siihen. Nostin satulan kuitenkin kovan punnerruksen jälkeen Sipen selkään, ja se luimi kauhuissaan. Kiristin satulavyötä vain ensimmäiseen reikään. Sipe puhalsi tallikäytävää. Sitten otin riimun kaulalle, Sipe hieman nosteli päätään ja hyöri. Painoin kuolaimet sen suuhun, ja nostin hihnan koriven taakse. Säädin hihnat oikeisiin kohtiin, ja suitsetkin olivat tätä nykyä pian päässä, vaikka vaikeuksia hieman tytön kanssa olikin.
Sitten aloin tutkiskelemaan suojia: - Tuo menee tuonne jalkaan, ja toi tonne, ja toi..
Aloin pujottamaan suojaa Sipen jalkaan. Kiristin suojaa hieman, ja siirryin toiseen, toiseen ja toiseen. Kun suojatkin olivat kiristetty, ja pujoteltu, katsahdin Chaoa. Hän oli parhaillaan suitsimassa ruunaa. Pujotin riimun Sipen kaulalta, ja kello näytti puoli kuutta.
Masussani leijui selvästi perhosia, kun nousin Sipen satulaan. Chao hyppäsi Amin selkään huolettomana, ja kysyi: - Uskallatko varmana?
( Jatkoa seuraa, niin saan huomenna kirjustella enemmän. )
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2007 19:29:43 GMT 2
Pakko kirjustaa! Teen sittenkin loppuun ton.
- Kyllä, olen kyllä valmis, sanoin ja huolettomana painoin jalkani tytön kylkiin. Se lähti mahdottoman reippaaseen käyntiin, ja hörisi Amille. Chao vilkuili minua, ja minua nauratti, mutta en halunnut säikäyttää Ancient Spiritiä. Me kuljettiin maastossa, kunnes pusikossa rasahti. Sipe pysyi rauhallisena, kuten Amikin. Mutta sitten pusikosta hyökkäsi esiin kaniini, jolloin molemmat hevoset lähtivät pukkiravia tiheikkoon.
- Älä pelkää, raaauhaa, raauhassa, tyttö, ähelsin. Risut kirvelsivät naamaani, ja naamani oli aivan ruvella, kun viimein Sipe ja Ami pysähtyivät.
- Olipas se mörkö, Chao sanoi naurahtaen.
Naurahdin hiljaa, ja sivelin verituikkuja naamaltani. Sipe löntysteli rauhallisesti, kuin äskistä ei olisi tapahtunutkaan. Sipe hörisi ruunalle, jolloin syntyi hörisiöiden ihme- draama. Ami heitteli päätänsä, ja Sipen, tietysti piti tehdä samoin. Chaoa ja minua nauratti villisti.
- Hohhoijaa, tästä tulee ikimuistoinen reissu, Chao hohotti. - Sanoppa muuta. Sipe ja Ami ovat ihan hassuja, sanoin taputtaen Sipen kuivaa karvaa. Mahassani jylläsi. Oliko tämä todella ensimmäinen maastoreissuni? Tuntui, kuin olisin kokenut tämän monta kertaa ennemminkin.
- Ravia, Chao sanoi hoputtaen Amia. Annoin minäkin Sipelle äänen. Se lähti reippaaseen raviin Amin vierellä. Annoin Sipelle puolipidätteitä, sillä se vei huimasti. Me tulimme lammelle, jossa pysäytimme hevoset. Annoimme Amin ja Sipen juoda lammesta vapaasti. Sipen kaula oli hikinen. Annoin Sipelle pitkät ohjat, että se ylettyisi kunnolla venyttämään kaulaansa ja juomaan. Sipe ryysti onnellisena vettä, ja vilkuili samalla Amia. Käännettiin hevoset takaisin - reitille, joten ravattiin vielä hieman, kunnes puolessa välissä annettiin jälleen ihan pitkät ohjat.
Tallissa tuoksui kaakao. Riisuin kullannupulta varusteet, ja pesin sitä hieman. Tyttö vähän vastusteli, mutta antoi kuitenkin. Hevosille jaettiin iltamössöt, ja minä hyvästelin Sipen.
- Kiitos ihanasta päivästä, se antoi minun jopa rapsuttaa sen otsaa!
- Niina & Sipsukka
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 21, 2007 8:38:53 GMT 2
Aamukäynti 21.12.2007
Tulin Seppeleeseen. Pakkanen kirvelsi naamaani, mutta en huomannut mitään. Avasin tallin oven, ja sieltä leimahti kaunis lämpö. Lukitsin oven jälleen huolellisesti, ja menin Sipsukan luo. Se veteli heinänkorsiaan heinäverkosta, ja hörähti aamuhörinän. Avasin karsinan oven, jolloin se tuuppasi minua heinäturvallaan, kuin sanoen:
- Hei, hei. Toivottavasti et ole kössijä.
Naurahdin ajatukselleni. Jaakko avasi karsinanoven, ja sanoi;
- Jaa, on tää sit sunki tyttö, Chaonki meinaa, Jaakko tuhahti.
Jaakko laittoi Sipen ruokakippoon aamumössöt, joten päätin olla häiritsemättä. Sipe kiinnitti turpansa heti, mössöihin. Se hörähti minulle, ja minä hävisin satulahuoneeseen. Istahdin rauhallisesti arkun päälle, mikä oli satulahuoneessa. Kaivoin mustasta repustani voileivän, ja repussa oli myös kirje:
'' Muistathan ehtiä kouluun, tässä sulle aamiainen, kultsi.
äiti. ''
Tietenkin, ajattelin. Söin leipääni, ja tungin sen kassiin, kun ei maittanut enää. Menin karsinalle tarkastamaan, joko tämä yksi neiti olisi saanut mössöt syötyä. Se hirnahti kimeästi, ja pyöri kuin neititornado. Kaivoin taskustani heppanamin, ja sanoin:
- Mun pitää nyt mennä kouluun, heissanss, sanoin vielä taputtaen sitä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 21, 2007 12:25:31 GMT 2
Päiväkirjoitus 21.12.2007
Astelin tallille, vilkaisten rannekelloani. Huokaisin syvään, saisin ihanan päivän, sillä kello oli vasta 11:59. Olin päässyt koulusta joululoman viettoon jo aikaisin, 10:45. En meinannut tunnistaa Sipeä, sillä se oli aivan valkoisen kuorrutteen peitossa. Se laukkasi vinhasti ympäri tarhaa, häntä vinhammin heiluen. Se teki riemupukkeja, aivan, kuin joku olisi kertonut sille jo maneesireissusta. Avasin tallinoven, katsahdin vielä takanani tarhassa laukkailevaa tammajoukkiota, ja hävisin kokonaan talliin. Kaakaon tuoksu leimahti samantien nokkaani. Tallissa hoitajia oli paljon, kaikki harjaus - varustussuunnitelmissa. Erotin Chaon harjailemassa Eppua, ja selittelemässä ohjeita Tepsulle, Amin hoitajalle. Pujottelin hevosten välistä takakäytävälle.
- Moi, Chao! - Moih, Niina. Menen tänään verryyttelemään Eppua maneesiin, ja sitten maastoon, Chao kertoi. - Minäkin suunnittelin lähtöä maneesiin, mutta en suinkaan lähde palelemaan maastoreissulle. Muistathan ehkä eilisen, huomautin näyttäen arpeni naamassani. - Niitä tottahan toki sattuu, kun menopelinä on tammatornado, Chao naurahti.
Nyökkäsin, ja menin suoraapäätä satulahuoneeseen. Riipaisin naulakossa roikkuvan riimun, ja pujottelin käytävältä ulos tallipihalle. Sipe oli rauhoittunut, ja laskeutunut maahan aloilleen, kun avasin rauhassa tarhanportin. Tamma hörähti vaimeasti, ja kömpi unisena ylös maasta. Tamma lähti löntystäen ravaamaan kauemmas. Huokaisin syvään, ja itsepintasesti. Tamma katseli minua, ja yritti löytää ruohontupsua maasta.
- Syön kohta Sipen herkut, olin huikkaavinani Amille, joka makoili maassa. Sipe laukkasi luokseni, änki turpansa taskuuni, ja hirnahti. Otin otteen sen harjasta, ja pujotin riimun rauhallisesti sen kalloon. Se heitteli päätään, ja vastusteli, mutta onneksi portti oli lähellä. Otin ''porttipuomista'' Sipen riimunnarun, ja kiinnitin sen riimuun.
- Tänään lähdetään maneesiin, hieman verryyttelemään, puhelin.
Tamma pörähti äänekkäästi, ja nappasi minua leikillään käsivarresta. Talutin tamman kunnolla talliin, ja talletin sen käytävälle. Tallissa oli melkoinen tungos, ja siitähän Sipsukkainen ei tykännyt. Se heitteli päätään ylös - alas, mutta ei uskaltanut tehdä takana, eikä edessä oleville hevosille mitään. Rauhoittelin sitä hetken, taputtelemalla ja juttelemalla herkästi. Chao laitteli juuri takakäytävällä Epulle suojia, kun kävelin hänen ohitseen. Aukaisin satulahuoneen oven, otin sieltä Sipen kauniin harjapakin, ja siirryin takaisin käytävälle. Sipe hirnahti kimeästi - suoraan kipeään korvaani.
Aloitin harjaamisen pehmeällä harjalla. Suihkin lumia - eli sitä valkoista kuorrutetta pois Sipen karvalta, ja pikkuhiljaa Sipe alkoi näyttää paremmalta. Siirryin pölyharjaan - harjasin. Viimein myös kaviokoukku törrötti kädessäni vaivautuneena, tarrasin Sipen jalkaan, ja liu'utin kättäni Sipen jalassa, kunnes tamma nosti kavion. Kaavin kurat pois kaviosta, ja jokaiselle kaviolle tein niin. Suitsin, satuloin ja suojitin.
( jatkuu, heti illalla neljän aikaan. )
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 21, 2007 16:44:08 GMT 2
Otin riimun pois kaulalta, ja lähdin taluttamaan tammaa maneesiin. Meinasin menettää totaalisesti hermoni yli-intoilevaan tammaan, veti se niin kovasti maneesia päin. Maneesissa jolkotti harjoitusravia Pella, ratsastajallaan hilpeä Sofia. Pella tervehti Sipeä, ja Sipe tervehti Pellaa. Vein Sipen maneesin keskelle, ja säädin jalustimet. Kiristin myös satulavyön, sillä olin jättänyt sen tallissa vain ensimmäiseen reikään. Ponnistin tytön selkään, ja se lähti heti käyntiin. Sofia naurahti minulle, ja minä kikatin takaisin. Sofia laittoi puomeja kentälle, ja huusi: - Kyllä säkin voit puomeja hypellä, jos kiinnostaa, Sofia vinkkasi silmää.
Hymyilin Sofialle.
Kun olin mennyt n. kymmenen minuuttia alkukäyntejä, hoputin tammaseni raviin. Se lähti mielettömän kovaa, ja yritti riistää vauhtia laukaksi. Annoin puolipidätteitä, ja Sofia näytti vertailevan vauhdinintoa puhkuvaan Sipeen, omaan ratsuunsa Pellaan. Viimein sain Sipen rauhottumaan, hiljaiseen raviin. Kun oltiin vähän aikaa körrötelty ravisuoria, Sofia oli kaahannut jo monta puomia. Päätin kiriä hänet. Keräsin ohjia, ja ohjasin Sipen puomeille. Se puhkui intoa, mutta pysyi käsissä.
Se meni upeasti valkopunaiset puomit! Taputin sitä kaulalle, ja ohjasin sen laukkapuomeille. Puristin sen kylkiä, ja se lähti lennokkaaseen laukkaan - aivan erilainen, ihana laukka, kuin silloin eilen maastossa. Se hieman veti, mutta ei se tuntunut siinä vauhdin hurmassa. Se hyppäsi kolme puomia kerrallaan! Pysäytin tytön raviin, ja kehuin, mikä estetykki se kullannuppu olikaan. Siirrin rakkaan käyntiin, ja kehuin sitä.
Annoin sille pitkät ohjat, ja se venytteli kaulaansa. Otin jälleen ohjat, ja päätin, että pitkät sivut menisin harjoitusravia, ja yrittäisin istua satulassa, ja lyhyet sivut kaahaisin käyntiä. Painoin jalkani tytykän kylkiin, ja se lähti töksöttävään raviin. Minulla oli hankaluuksia pysytellä satulassa. Sofia vilkutti minulle maneesin ovelta - hän lähti muiden mukaan maastoon. Jäin yksin maneesiin. Hiljensin käyntiin, ja käskin Sipsukan mennä lisättyä käyntiä.
Kun olin tehnyt tuollaista ainekin viisi kierrosta, otin aivan pitkät ohjakset, ja annoin sen kävellä. Irrotin jalustimet jaloistani ja rentouduin. Sipe tarkkaili minua, aivan kuin se olisi halunnut hieman testata, mutta ei kuitenkaan tehnyt pahaa, sillä oli aivan uuvuksissa.
Kun Sipe oli puuskuttanut tarpeeksi, maneesiin tuli uutta porukkaa.
Vein tamman takaisin talliin, riisuin siltä varusteet ja harjasin pikapikaa.
Laitoin tammalle hikiloimen, ja laitoin sille riimun ja narun. Talutin tammaa kentällä pari kierrosta, ja palasin jälleen talliin. Annoin Sipsukalle iltapusun, ja lähdin mietteissäni kotiin.
- Niina & Annityttö
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 22, 2007 9:35:57 GMT 2
Maneesijolkottelua 22.12.2007
Rouskuttelin omenaa tullessani tallille. Aamu oli hieman pimeä, mutta onneksi katu - ja Seppeleen valot loistivat mukavasti. Keli oli mahdottoman liukas, mutta päätin taiteilla kuitenkin maneesissa. Avasin tallinoven, onneksi sentään siellä oli lämmin. Sipen herkkä henkäys - ja lämmin sellainen, kaikui korvissani suloisena. Oli näköjään Sipsukka jo aamumössönsä syönyt, jes.
Otin Sipen käytävälle, ja taputin sitä rennosti kaulalle. Se luimisti korvansa, ja mutristi alahuultaan. Pyöräytin silmiäni, ja hävisin satulahuoneeseen. Tallissa oli todella hiljaista - vain Jaakko hääräsi aamumössöjen parissa. Repussani häämötti joululahja Chaolle, toivottavasti hän tulisi. Nappasin harjapakin mukaani, ja kävelin takaisin käytävän etupäähän.
Aloitin harjaamisen pölysualla, koska Sipessä oli vain hieman pölyä. Suihkin sillä nopeasti, eikä Sipe välittänyt minusta yhtään, vain vaan yritti pihistää Jaakolta heinänkorsia. Siirryin toiselle puolelle, ja suihkin. Otin myös piikkisualla ja suihkin silläkin molemmilta puolilta. Sipe pörisi rennosti Jaakolle, ne olivat ottaneet tiivisti yhteen.
- Aah, pidäkkös kaakkis kurissa, Jaakko tuhahti naurahtaen. - Joo, emmä nyt oikee vois, sanoin osoittaen harjaa. - No, ota sitten pieni heinäpaali, Jaakko oli hävinnyt taistelun Sipen kanssa.
Naurahdin hellästi Sipsukalle. Se naposteli heinäpaalia, joka lojui käytävällä. Otin kaviokoukun käteeni, ja puhdistin kaviot.
Hain sen jälkeen satulan, suojat ja suitset. Jätin suitset roikkumaan karsinanoveen, ja suojat maahan. Laitoin - täysillä punnerruksilla satulan Sipen selkään. Sipe luimi, ja potkaisi takasellaan. Se nosti päänsä ylös. Laitoin satulan oikeaan kohtaan, ja laitoin satulavyön ensimmäiseen reikään. Se laski päänsä, ja hellitti korviansa. Annoin Sipelle kuolaimet - se otti ne valtavan hienosti. Kun kuolaimet olivat suussa, säädin remmit. Kun suojatkin häämöttivät joka jalassa, otin riimun pois kaulalta, ja lähdin taluttamaan neitiä ulos.
Maneesissa ei ollut ketään. Säädin jalustimet, ja kiristin vielä satulavyön. Ponnistin neidin selkään. Annoin äänen, ja Sipe lähti reippaaseen raviin.
- Kääyntii, prrr, sanoin naurahtaen.
Sipe siirti käynnin. Minä istuin rennosti satulaan, ryhdin muistaen. Sofia, Wear ja Anita tulivat maneesiin. Sofia vilkutti minulle. Minä vilkutin takaisin, ja hoputin Sipen raviin. Sofia oli hypännyt Pellaratsunsa selkään, Wear Taigaratsunsa, ja Anita ponkaisi itsensä Andrewin kyytiin. Minä ravasin ja yritin pysyä satulassa, mutta ravi oli todella pompuuttavaa. Annoin Sipelle puolipidätteitä, aika kovaa kyytiä se minulle antoi.
Hypähdin alas Sipen selästä, ja pidin sen ohjaksista kiinni. Laitoin puomeja maneesin keskelle ja huudahdin muille:
- Toivottavasti teillä ei ollut muita suunnitelmia.
Hyppäsin takaisin Sipen selkään, ja menin hieman välikäyntejä. Kun kymmenisen minuuttia oli kulunut, painoin jalkani tytön kylkiin. Se ravasi hetken, mutta nostin laukan. Se laukkasi todella nopeasti, ja siinähän sitten kävi niin - minä tipuin, mutta onneksi se oli ehtinyt siirtyä raviin.
Sipe jäi tuuppimaan minua, mutta minä nousin heti takaisin selkään. Nostin ravin - ja laukan. Se laukkasi liidokkain askelein, ja minä menin laukkapuomit kiitettävästi. Sofia nauroi ja taputti minulle, samoin Wear ja Anita. Onneksi sain ystäviä tältä tallilta.
- Treeniesi jälkeen, nähdään oleskeluhuoneessa, Sofia huikkasi maneesin ovelta. Nyökkäsin, nostin jälleen laukan ja laukkasin pari kierrosta kunnolla. Se oli ihanaa, mutta kyllä sitä pukkilaukkaakin ensimmäisellä kierroksellakin tuli, mutta onneksi en tippunut uudestaan. Hymyilin, ja laskin käynnin. Tietty myös annoin tytylleni pitkät ohjat. Se huokaisi oikein syvään, minäkin.
Ohjasin sen keskelle maneesia, ja hyppäsin pois sen selästä. Se tuuppasi minua rauhoittavasti. Menin talliin, riisuin harjasin syötin suukotin ja menin oleskeluhuoneeseen, missä poppoo odotti.
- Niina & Sipetyttö
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2007 18:53:48 GMT 2
Hello, my friends! Hyvää joulua, ja onnellista uutta vuotta! Juuripa joulun takia, on omia sellaisia joulukiireitä, jouluntienoilla matkallekin lähdetään, niin valitettavasti ehkä hoito ilmestyy joulun jälkeen, viimeistään ainekin ensimmäinen päivä tammikuuta. [glow=red,2,300]Hyvää joulua, vielä kerran kaikille, varsinkin mun Sipsukalleni, ja sinulle, Chao. [/glow]
|
|
|
Post by Niiina on Dec 26, 2007 19:33:08 GMT 2
Lätistelyä lammikoissa 26.12.07
Tulin Seppeleeseen. Ilma ei värähtänytkään, ja aurinko pilkotti hattarien välistä. Tuntui, kuin olisi ollut alkukevät. Niin, no kohta se olisikin. Sipe hörähti minulle tallissa rauhoittavasti. Enää ei tuntunut niin painostavalta. Taputin rennosti tamman pehmoista kaulaa.
(jatkuu, huomenna.)
|
|
|
Post by Chao on Jan 11, 2008 12:18:32 GMT 2
Sipsutin sipsuttaa soikean somasti... <33
Tallilla hyöri jo porukkaa, kun saavuin. Katselin tarhoille päin, Sipe käyskenteli Amin kanssa kyllästyneen näköisenä odottaen vain sisälle pääsyä.
Heitin tavarani talliin ja napsasin samalla Sipelle riimun ja narun ja painuin hakemaan neidin sisälle. Nojasin tarhan porttiin ja vihelsin matalasti. Sipe ja Ami nostivat päänsä lumihangesta ja hörisivät minulle yhteen ääneen. Kasvoni kääntyivät hymyyn, hevosen omistajan arki oli ihanaa. Pujottauduin tarhan portin ali ja kävelin kohti Sipeä. Tamma nuuhki suuntaani ja antoi pujottaa riimun kiltisti päähänsä, kun pääsin tamman luo.
Lähdin taluttamaan Sipeä pois tarhasta. Ami hörisi pitkään Sipen perään. Tamma koikkelehti liukkaalla tallipihalla sinne tänne korvat hörössä kaikkea katsellen. "Koko ajan sitten pelleilet, niinkö?" Tokaisin tammalle, joka ei ottanut rauhoittuakseen. Talutin Sipen mahdollisimman ripeästi talliin ja kirosin mielessäni Suomen loskaiseksi muuttunutta keliä. Kaikki polut ja tiet olivat peilijäätä ja vaarallisesti vielä harmaan loskan peittämiä. Sidoin tamman käytävälle ja kävin hakemassa sen harjapakin.
Harjasin tamman vikkelästi, sujautin suojat ja varusteet sille niskaan ja talutin Sipen maneesiin. Meidän lisäksemme maneesissa oli kolme muuta ratsukkoa.
Nousin vikkelästi selkään, joka tosin oli melko hankalaa Sipen pyöriessä ja stepatessa kuin mikäkin tanssitaituri. "Harrastaisitko balettia sitten tarhassa? Kiitos." Tokaisin tammalle ja kiristin vielä satulavyön ennekuin jatkoimme matkaamme käynnissä ympäri maneesia.
Työskentelimme paljon ravissa, teimme ympyröitä, voltteja, kaarevia uria, lisäyksiä ja kokoamisia. Teimme myös muutamia peruutuksia ja laukannostoja kulmissa. Myös laukkavoltiti ja -ympyrät kuuluivat ohjelmistoomme.
Olimme molemmat aivan hiestä märkiä, kun lopetimme koulutreenimme. Kävelin Sipen vielä kuivaksi, ja sitten lähdimme takaisin tallille. Nousin selästä tallipihassa, nostin jalustimet ja talutin tamman talliin.
Tallissa riisuin Sipen ja vein sen takaisin tarhaan Amin luokse. Molemmat tervehtivät toisiaan ja könysivät sitten heinäkasan luo. Jaakko oli jo jakanut päiväheinät.
Nojailin tarhan porttiin ja annoin kylmän talvituulen hyväillä kasvojani. Katselin kahden hevosen uljasta olemusta lumista maisemaa vasten. Hymyilin itsekseni.
Havahduin Jaakon huutoon. "No autatko sä vai et?" Mies taiteili heinillä täytettyjen kottikärryjen kanssa kohti tarhoja. "Tottakai!" Huusin takaisin, muiskautin lentosuukot hevosilleni ja painelin Jaakon avuksi.
-C. & Sipe
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 14, 2008 9:22:16 GMT 2
En jatka lätistelyistä..
Kävelin Seppeleeseen voimakkain askelin. Halusin nähdä kultapupuni pian! Siellä se ravaili, Ami lötkösti kannoillaan. Kaunis harja huiskuten, pieni, suloinen pää viskaten eteenpäin. Ami horjui rennosti Sipen vierellä, eikä antanut pienen lumisateen vaivata itseään. Naurahdin hieman, ja hävisin lämpöiseen talliin.
- Moikka, viuhotin Chaolle, joka oli syömässä ruisleipäänsä. - Huomenta! Eikai sulla ole tänään mitään suunnitelmia Sipen kanssa, Chao kysyi arvailevana. - Eip. Kuin? - Mietin, oisin voinut tulla sun kanssa maastoon Amilla. Kun mä uskallan sen köntyksen selkäänkin kiivetä, Chao tokaisi hymyillen.
Nyökkäsin innostuneena, ja otin kouraani punaisen riimunnarun. Ulkona pakkanen ravisteli minua unentokkurasta, toivottavasti myös heppoja. Chaokin tuli perässä, juosten minut otti kiinni. Chao heilutteli kädessään Amipojan riimunnarua. Hymyilin Chaolle päin, ja avasin tarhanportin. Chao sulki sen, ja niin me painuttiin hakemaan kultakalojamme. Sipe näki, että tulin. Samoin Ami, että Chao tuli.
Sipe pörähti rennosti, katsoen korvat hörössä minua.
- Hei, rakas, sanoin tarjoten omenaa. - Heippa, pullukka, Chao sanoi Amille tarjoten kauraämpäriä.
Sipe asettui juomaan, eikä välittänyt minusta pilkun vertaa. Kävelin Sipen luo, ja rapsutin sitä hieman. Sipe luimisti hieman, ja tarrasi ikinellinnään kädestäni. Toruin Sipeä, ja kloksautin riimunnarun sen riimuun. Se käveli juntturoiden vierelläni. Se yritti purra riimunnarua, joten toruttavaa riitti. Taisi tytöltä jäädä omppu saamatta tältä päivältä..
Kun kopsuttelimme talliin, napsautin Sipen käytävälle.
( JATKUU, sorri. ;( )
|
|
|
Post by Chao on Jan 14, 2008 14:56:03 GMT 2
Jatkoa odotellessa. :DD
|
|
|
Post by Niiina on Jan 14, 2008 19:28:19 GMT 2
Olisi mukava kuulla arvosteluita sinun näkökulmastasi tarinoistani. Mutta, jepjep. Tässä oli muutakin asiaa.. Olin sitten mikä pöperönaama tahansa. Kysyisin, että saisinko hoitaa Sipeä yksin, kun minua hieman pelottaa, että aloittelijat varsinkaan eivät ymmärrä Sipen herkkyyttä, ja sensellaisia tunteita. Ja olen niin kiintynyt pikkupullukkaan, että toivoisin, niin..
|
|