Post by Alina on Jun 28, 2008 21:20:32 GMT 2
Eräretki
"BRNGH" sanoi moponi.
"Hajoat aina kaikista huonoimpaan aikaan!" sanoin kiskaisten kypärän päästäni ja potkaisten mopon kumoon tien poskeen. Nyt kuului vielä pahempaa mölinää, ja pakoputkesta pöllähti musta, paksu savu.
"Varmaan parasta jatkaa matkaa, isä kyllä tulee hakemaan sen pian" köhin ärsyyntyneenä ja jatkoin matkaani. Helpottavinta päivässä oli tämän jälkeen se, että pääsisin ensimmäistä kertaa katsomaan hoitohevostani Ristoa. Hoitsuhan oli aina ollut minulle vain unelma, mutta nyt se oli myös toteutunut unelma.
Tallin pihassa saatoin vain kuvitella, kuinka suloinen Risto olisi. Pääsin onnekseni paahtavasta helteestä viileään tallin suojaan. Aluksi hapuilin toimistoon jotta saisin mopokypärän pois käsistäni. Seuraavaksi päätin etsiä Annen käsiini, eikä siinäkään kauaa kestänyt - löysin hänet alkeistunnin aloittelemisesta kentän laidalta.
"Ai moi Helmi! Sä pääsitkin näin aikaisin tallille" nuori nainen hymyili minulle.
"Joo, miten sen nyt ottaa. Mopo - niinkuin aina - hajosi puoleen matkaan ja makaa nyt siellä tien poskessa.. Tarkoitukseni oli soittaa isälle että hakisi sen, mutta soitankin myöhemmin"
"Ohhoh! Meidän Jaakko voi hoitaa homman, ettei sitä vain varasteta. Eiköhän pieni korjauskin onnistu, että pääset ainakin takaisin kotiin ilman "turhia" soittelemisia" Anne naurahti, ja antoi muutaman ohjeen tuntilaisille.
"No kiva, vaikka onhan tuo ihan normaalia. Onkos muuten miten Riston laita, miten voisin aloittaa?"
"Noh, jos vaikka kävisit ensin katsomassa köriläistä ja sitten vaikka ottaisin sisään harjaukseen. Sen jälkeen voisit vaikka talutella tai juoksuttaa sitä"
"Joo, mä ajattelin etten heti ratsasta, että tutustun ruunaan ensin"
"Ihan hyvin päätetty, ottakaa ensin alkujännitys pois ja edetkää pikkuhiljaa" Anne vielä hymyili minulle, ja sujahti aidan ali keskikentälle jatkamaan tuntia. Hain Riston riimunnarun tallista, ja lähdin hypellen tarhalle.
En voinut muutakuin nauraa, kun pääsin tarhalle asti. Jambo ja Risto ottivat mittaa toisistaan samalla, kun tammat ihastelivat poikien taidonnäytteitä. Jambo voitti Riston miehisen olemuksensa takia, johon tammat olivat aivan lääpällään. Risto ei voinut muutakuin loukkaantua. Koska olin ainoa "rapsuttelija" tarhan vierellä, suuntasi Risto heti luokseni. Ensin se kyllä hieman vierasti ja oli epävarma, mutta loppujen lopuksi nallemaisena tuntihevosena tyytyi siihen, minkä sai. Annoin ruunan ensin haistella itseni, jonka jälkeen rapsutin sitä korvan takaa.
"Hei poika" sanoin matalalla ja ystävällisellä äänensävyllä. Risto hörähti ja painoi päänsä alas aikeissaan nappaista muutama maukas ruohotuppo suuhunsa.
"Älä esitä noin välinpitämätöntä, minusta tulee uusi vakiorapsuttelijasi!" Aivain kuin Risto olisi ymmärtänyt, koska se jumittui heti siihen paikkaan.
"En kuitenkaan mikään murhaaja ole, ja uskon että jos vain sinä tahdot, ja minä tahdon voi meistä tulla hyvä tiimi" ja sen lauseen jälkeen Risto rentoutui, ja oikein tarjoutui kiinni otettavaksi.
"Pääsetkin oikein superpuunaukseen, paljasta parhaat puolesi poika!" naurahdin vielä 'keskustelun' päätteeksi ja napautin riimunnarun lukon kiinni.
Tallissa laitoin Riston kiinni keskelle käytävää, koska itselläni oli siinä varmempi olo. Hain ruunan harjat satulahuoneesta ja aloitin ensin käyden normaalisti läpi koko ponipojan kropan kovalla harjalla. Sitten harjasin pään ja jalat polvista ja kintereistä alaspäin. Kävin myös kainalot läpi, jotta sinne ei jäisi pölyä ja likaa. Sitten siirryin kermanvaaleaan harjaan, jonka selvitin ihan tavallisella show shinella ja hiusharjalla. Kohta olikin poitsu aikamoisessa kunnossa, ja talutin sen takaisin ulos. Kävimme ensin kierroksella heppatarhalla jossa katseet kääntyivät heti työni lopputulokseen. Pussasin Ristoa vaivihkaa poskelle ja kuiskasin sille samalla naurahtaen: "Kukas nyt oli hienoin?"
Matkamme jatkui kentän laitaan, jossa alkeistunti oli juuri lopettelemassa.
"No ompas meijän römppä-Eemeli nyt hienona!" Anne sanoi naurahtaen ja avasi kentän portin. Hymyilin vain, ja jatkoin: "Jees, olihan se pakko laittaa heti ensimmäisenä hienoksi, melkein kisakunnossa! Me lähdettäisiin nyt vähän kiertelemään, jos vain sopii? Seikkaillaan vähän, mutta rajoissa että osataan vielä kotiinkin"
"Joo, tehkää niin"
Kentältä matka jatkui takaisin tarhoille, josta kävelimme leiriläisten asumuksille ja tutkimme hieman paikkoja, kunnes löysimme siiliemon pesueineen. Risto olisi tietysti sosiaalisena pollena mennyt heti katsomaan, oliko pikkuisilla jokin hätänä, mutta päätti kuitenkin olla hieman kauempana siiliemon närkästyttyä ruunan tungettelevuuden takia. Kun vihdoin pääsimme lähtemään mökeiltä, jatkoimme suoraan metsään, jonka toisella puolen oli ainakin tarkoitus olla varsalaidun. Välillä emme enää tienneet, minne mennä mutta onneksi löysimme lopulta varsalaitumelle. Kiersimme laitumen, koska se oli miltei ainoa keino päästä takaisin talleille. En kuitenkaan haluaisi tunkea ori- ja heppatarhan välistä, ettemme jäisi tulilinjalle kinan syttyessä. Lopulta päädyimme "tarhatielle", josta lähdimme köpöttelemään tallia kohti. Nyt vasta Risto näyttelykunnossa olikin - ruunan harjaan oli takertunut oksia, ja karva oli hieman takkuinen metsässä rämpimisen takia. Minustakin löytyi pihkaa, mutaa ja kaikkea mitä maasta vain saattoi löytyä. Tallissa Anne suorastaan räjähti nauramaan. Virnistin vain vastaukseksi ja talutin Riston oikopäätä karsinaan.
"Jaakko hoitaa iltatallin, mutta voit laittaa Riston yökuntoon"
"Yes sir" sai Anne vastauksekseen ennen lähtöään, ja muutama muukin hoitajatyttö jäi vielä laittamaan hevosia yöpuvulle. Harjasin nopeasti Riston, jottei sen tarvitsisi aivan suttuisena jäädä talliin yöksi. Jaakko ilmoitti saanneensa moponi kuntoon.
"Hyvää yötä kultapoju" tokaisin Ristolle rapsuttaen sen otsaa harjan alta, kun Jaakko oli tullut viereeni.
"Ai mitä?" Jaakko kysyi hölmistyneenä.
"Sanoin Ristolle" naurahdin miehen alulle ja suukotin vielä Riston sametin pehmeää turpaa.
"BRNGH" sanoi moponi.
"Hajoat aina kaikista huonoimpaan aikaan!" sanoin kiskaisten kypärän päästäni ja potkaisten mopon kumoon tien poskeen. Nyt kuului vielä pahempaa mölinää, ja pakoputkesta pöllähti musta, paksu savu.
"Varmaan parasta jatkaa matkaa, isä kyllä tulee hakemaan sen pian" köhin ärsyyntyneenä ja jatkoin matkaani. Helpottavinta päivässä oli tämän jälkeen se, että pääsisin ensimmäistä kertaa katsomaan hoitohevostani Ristoa. Hoitsuhan oli aina ollut minulle vain unelma, mutta nyt se oli myös toteutunut unelma.
Tallin pihassa saatoin vain kuvitella, kuinka suloinen Risto olisi. Pääsin onnekseni paahtavasta helteestä viileään tallin suojaan. Aluksi hapuilin toimistoon jotta saisin mopokypärän pois käsistäni. Seuraavaksi päätin etsiä Annen käsiini, eikä siinäkään kauaa kestänyt - löysin hänet alkeistunnin aloittelemisesta kentän laidalta.
"Ai moi Helmi! Sä pääsitkin näin aikaisin tallille" nuori nainen hymyili minulle.
"Joo, miten sen nyt ottaa. Mopo - niinkuin aina - hajosi puoleen matkaan ja makaa nyt siellä tien poskessa.. Tarkoitukseni oli soittaa isälle että hakisi sen, mutta soitankin myöhemmin"
"Ohhoh! Meidän Jaakko voi hoitaa homman, ettei sitä vain varasteta. Eiköhän pieni korjauskin onnistu, että pääset ainakin takaisin kotiin ilman "turhia" soittelemisia" Anne naurahti, ja antoi muutaman ohjeen tuntilaisille.
"No kiva, vaikka onhan tuo ihan normaalia. Onkos muuten miten Riston laita, miten voisin aloittaa?"
"Noh, jos vaikka kävisit ensin katsomassa köriläistä ja sitten vaikka ottaisin sisään harjaukseen. Sen jälkeen voisit vaikka talutella tai juoksuttaa sitä"
"Joo, mä ajattelin etten heti ratsasta, että tutustun ruunaan ensin"
"Ihan hyvin päätetty, ottakaa ensin alkujännitys pois ja edetkää pikkuhiljaa" Anne vielä hymyili minulle, ja sujahti aidan ali keskikentälle jatkamaan tuntia. Hain Riston riimunnarun tallista, ja lähdin hypellen tarhalle.
En voinut muutakuin nauraa, kun pääsin tarhalle asti. Jambo ja Risto ottivat mittaa toisistaan samalla, kun tammat ihastelivat poikien taidonnäytteitä. Jambo voitti Riston miehisen olemuksensa takia, johon tammat olivat aivan lääpällään. Risto ei voinut muutakuin loukkaantua. Koska olin ainoa "rapsuttelija" tarhan vierellä, suuntasi Risto heti luokseni. Ensin se kyllä hieman vierasti ja oli epävarma, mutta loppujen lopuksi nallemaisena tuntihevosena tyytyi siihen, minkä sai. Annoin ruunan ensin haistella itseni, jonka jälkeen rapsutin sitä korvan takaa.
"Hei poika" sanoin matalalla ja ystävällisellä äänensävyllä. Risto hörähti ja painoi päänsä alas aikeissaan nappaista muutama maukas ruohotuppo suuhunsa.
"Älä esitä noin välinpitämätöntä, minusta tulee uusi vakiorapsuttelijasi!" Aivain kuin Risto olisi ymmärtänyt, koska se jumittui heti siihen paikkaan.
"En kuitenkaan mikään murhaaja ole, ja uskon että jos vain sinä tahdot, ja minä tahdon voi meistä tulla hyvä tiimi" ja sen lauseen jälkeen Risto rentoutui, ja oikein tarjoutui kiinni otettavaksi.
"Pääsetkin oikein superpuunaukseen, paljasta parhaat puolesi poika!" naurahdin vielä 'keskustelun' päätteeksi ja napautin riimunnarun lukon kiinni.
Tallissa laitoin Riston kiinni keskelle käytävää, koska itselläni oli siinä varmempi olo. Hain ruunan harjat satulahuoneesta ja aloitin ensin käyden normaalisti läpi koko ponipojan kropan kovalla harjalla. Sitten harjasin pään ja jalat polvista ja kintereistä alaspäin. Kävin myös kainalot läpi, jotta sinne ei jäisi pölyä ja likaa. Sitten siirryin kermanvaaleaan harjaan, jonka selvitin ihan tavallisella show shinella ja hiusharjalla. Kohta olikin poitsu aikamoisessa kunnossa, ja talutin sen takaisin ulos. Kävimme ensin kierroksella heppatarhalla jossa katseet kääntyivät heti työni lopputulokseen. Pussasin Ristoa vaivihkaa poskelle ja kuiskasin sille samalla naurahtaen: "Kukas nyt oli hienoin?"
Matkamme jatkui kentän laitaan, jossa alkeistunti oli juuri lopettelemassa.
"No ompas meijän römppä-Eemeli nyt hienona!" Anne sanoi naurahtaen ja avasi kentän portin. Hymyilin vain, ja jatkoin: "Jees, olihan se pakko laittaa heti ensimmäisenä hienoksi, melkein kisakunnossa! Me lähdettäisiin nyt vähän kiertelemään, jos vain sopii? Seikkaillaan vähän, mutta rajoissa että osataan vielä kotiinkin"
"Joo, tehkää niin"
Kentältä matka jatkui takaisin tarhoille, josta kävelimme leiriläisten asumuksille ja tutkimme hieman paikkoja, kunnes löysimme siiliemon pesueineen. Risto olisi tietysti sosiaalisena pollena mennyt heti katsomaan, oliko pikkuisilla jokin hätänä, mutta päätti kuitenkin olla hieman kauempana siiliemon närkästyttyä ruunan tungettelevuuden takia. Kun vihdoin pääsimme lähtemään mökeiltä, jatkoimme suoraan metsään, jonka toisella puolen oli ainakin tarkoitus olla varsalaidun. Välillä emme enää tienneet, minne mennä mutta onneksi löysimme lopulta varsalaitumelle. Kiersimme laitumen, koska se oli miltei ainoa keino päästä takaisin talleille. En kuitenkaan haluaisi tunkea ori- ja heppatarhan välistä, ettemme jäisi tulilinjalle kinan syttyessä. Lopulta päädyimme "tarhatielle", josta lähdimme köpöttelemään tallia kohti. Nyt vasta Risto näyttelykunnossa olikin - ruunan harjaan oli takertunut oksia, ja karva oli hieman takkuinen metsässä rämpimisen takia. Minustakin löytyi pihkaa, mutaa ja kaikkea mitä maasta vain saattoi löytyä. Tallissa Anne suorastaan räjähti nauramaan. Virnistin vain vastaukseksi ja talutin Riston oikopäätä karsinaan.
"Jaakko hoitaa iltatallin, mutta voit laittaa Riston yökuntoon"
"Yes sir" sai Anne vastauksekseen ennen lähtöään, ja muutama muukin hoitajatyttö jäi vielä laittamaan hevosia yöpuvulle. Harjasin nopeasti Riston, jottei sen tarvitsisi aivan suttuisena jäädä talliin yöksi. Jaakko ilmoitti saanneensa moponi kuntoon.
"Hyvää yötä kultapoju" tokaisin Ristolle rapsuttaen sen otsaa harjan alta, kun Jaakko oli tullut viereeni.
"Ai mitä?" Jaakko kysyi hölmistyneenä.
"Sanoin Ristolle" naurahdin miehen alulle ja suukotin vielä Riston sametin pehmeää turpaa.