|
Post by Disa on Aug 20, 2024 22:29:14 GMT 2
Tutustumissarja Helppo C FI Disa Sund - Helinän Hämy
50cm FI Aura Söder - Kaunon Lantti
Avoin sarja Helppo A FI Disa Sund - Sointulan Rosmariini
70cm FI Disa Sund - Tähti-Osiris FI Christine Nilsson - Llancarfan Alys
90cm FI Christine Nilsson - Llygedyn Dewydd
|
|
|
Post by Jusu on Aug 21, 2024 18:25:14 GMT 2
Tutustumissarja Helppo C Josefina Rosengård - Hapan Korppu
Helppo B Josefina Rosengård - JS Solemnly Swear
Avoin sarja Helppo A Josefina Rosengård - Ugh Fine
Vaativa A Kaspian Franssi - Sofinesse
70 cm Josefina Rosengård - Hapan Korppu
110 cm Josefina Rosengård - JS Solemnly Swear
Seppele Trophy PSG Daniel Susineva - Sinevan Bondi Blue Emmeline Bove - Grayson
Int I Anmari Franssi - Sinevan Apricot
GP Daniel Susineva - Laconic
150 cm Josefina Rosengård - Ugh Fine
|
|
Sonia
Uusi ihmettelijä
Posts: 16
Oma heppa: Cormac
|
Post by Sonia on Aug 21, 2024 18:46:57 GMT 2
Tutustumissarja Helppo C NO Sonia Stordahl - Crampton Cormac
Avoin sarja 70cm & 90cm NO Sonia Stordahl - Crampton Cormac
|
|
|
Post by Ada Laine on Aug 21, 2024 21:51:28 GMT 2
Tutustumissarja Helppo C FI Eedi Myllyoja - Lukan Liverrys Tutustumissarja Helppo B FI Nella Ilvessuo - Orange Wood's Doomerang FI Iiris Valla - Hollywood FI Eedi Myllyoja - The First Relay! FI Eedi Myllyoja - Fire Lynx Tutustumissarja 50cm FI Nella Ilvessuo - Orange Wood's Doomerang Avoin sarja Helppo A FI Eemeli Wilkman - Zebrilus HAH FI Nella Ilvessuo - Orange Wood's Doomerang FI Iiris Valla - Hollywood FI Eedi Myllyoja - The First Relay! FI Eedi Myllyoja - Tacitus Waldein Avoin sarja Vaativa B FI Joona Ojanen - Hey Logan FI Eedi Myllyoja - Tacitus Waldein FI Eedi Myllyoja - Balerna Glut Avoin sarja Vaativa A FI Joona Ojanen - EC Nevado FI Joona Ojanen - Hey Logan Avoin sarja 90cm FI Joona Ojanen - Hey Logan FI Eemeli Wilkman - Zebrilus HAH Avoin sarja 110cm FI Eemeli Wilkman - Rosegarden's Bumblebee FI Eemeli Wilkman - Zebrilus HAH Seppele Trophy PSG FI Eedi Myllyoja - Hollywood FI Joona Ojanen - EC Nevado FI Joona Ojanen - W' Essonite FI Eemeli Wilkman - Rosegarden's Bumblebee Seppele Trophy Intermediate I FI Nita Ilvessuo - Maleficent GA FI Nita Ilvessuo - Shelovestoboogie Seppele Trophy GB FI Nita Ilvessuo - Xxzxcuzx Me FI Nita Ilvessuo - Golden Snidget FI Nita Ilvessuo - Ohne Paula HAH Seppele Trophy 120cm FI Aleksandra Linqvist - Gooseberry FI Aleksandra Linqvist - Vappula Toodaloo FI Aleksandra Linqvist - Balerna Glut FI Eemeli Wilkman - Rosegarden's Bumblebee 130cm FI Aleksandra Linqvist - Gooseberry FI Aleksandra Linqvist - Vappula Toodaloo FI Aleksandra Linqvist - Balerna Glut
|
|
|
Post by Disa on Aug 21, 2024 21:58:36 GMT 2
Tuotoksia Tutustumissarja Helppo C Päätuotos Disa Sund - Helinän Hämy Voi pientä Hämistä, joka seistä nökötti odottamassa omaa vuoroaan Seppeleen ulkokentän kouluradalle. Kyseessä oli Hämiksen ensimmäiset kotipihan ulkopuoliset ratsastuskilpailut, mutta nuori tamma oli käyttäytynyt koko reissun ajan kiltisti. Satulassa istuvalla ratsastajalla taisi olla ratsuaan enemmän perhosia vatsassa, sillä omien pikkuisten kasvu ja edistyminen oli joka kerta aina yhtä liikuttavaa, ja toisekseen tätä hetkeä oli ehditty jo tovi odottaa. Ensin hevosella oli alkukesästä naarmu jalassa, jonka vuoksi pari sopivaa kisaa jäi välistä ja siitä parannuttuaan mistään ei tuntunut löytyvän sopivaa sarjaa nuorelle ja kokemattomalle hevoselle. Ahkera tallityttö Aura treenasi hullun lailla Seppele cupin kesän osakilpailuun, joten Disa tuumasi, että miksei lähteä myös Hämiksen kanssa oppimatkalle Seppeleen rentoon perjantai-iltaan. Viiden vanha Hämppy oli viimevuotisen varsomisen vuoksi vähän jäljessä ikätovereitaan, mutta mikään kiire sen kanssa ei ollut ja järkevän luonteen ansiosta se kiri monessa asiassa osaavampiaan kiinni aimo harppauksin. Hämppis suhtautui uusiin tilanteisiin usein todella hyvin, mutta olihan se sellainen… ekstrovertti innostuja, vaikka nyt Seppeleessä nätisti vuoroaan odottikin. Verryttelyt oli maneesissa ja itse suoritus ratsastettiin ulkoradalla, mutta onneksi kentän laidalle tuli aina seuraava ratsukko valmistautumaan, eikä Hämyn tarvinnut olla täysin yksin uuden edessä. Hieman se seurasi sivusilmällä valmistautuvan ratsukon toimia ja katsomoita, mulkoili tuomariston päätyä ja vilkuili toisen lyhyen suoran päädyssä ollutta käsihevosaluetta. Kuitenkin oman suorituksen lähtiessä käyntiin Hämis keskittyi kiitettävästi myös ratsastajaansa. Kaksikko pysyi ihan hyvin reitillä ja kaikki askellajit tuli esitettyä siellä päin missä pitikin. Lopputervehdykseen pysähtyessään Disa tunsi helpottuneisuutta ja onnellisuutta. Tamma seisahtui heti pyytäessä, mutta jalat jäi vähän mihin sattuu. Disa toivoi, että ehkei tuomari huomaisi asiaa edestäpäin ja sen sijaan ratsastajan leveä hymy varastaisi huomion. Hämyn ensimmäinen ratsastuskilpailu kodin ulkopuolella oli nyt taputeltu. Päällisin puolin kaikki meni hyvin ja isompia stipluja ei tullut, eikä jännitys ottanut ylivaltaa, joten tämän kokemuksen jälkeen oli kiva jatkaa kohti seuraavaa osakilpailua ja muita haasteita. -- Tutustumissarja Helppo C Päätuotos 50cm Aura Söder - Kaunon Lantti Viime vuoden palkintogaala oli unohtumaton kokemus Auralle, jonka muutaman vuoden kova uurastus palkittiin moninkerroin. Tyttö kahmi gaalasta mukaansa kolme kiertopokaalia ja sen verran palkintorahaa, että haaveissa siinsi oman ponin osto päästäkseen cupiin mukaan ja ylipäätään kilpailemaan myös seuraavina vuosina. Kilpailemisen palo oli roihahtanut todella voimakkaasti. Matkassa oli vain muutama mutka. Sjöholmasta lainatut pikkuponit alkoivat jo käydä turhan kittaniksi pituutta kasvaneelle 13-vuotiaalle. Ilonpilaajan roolin itselleen saanut Auran äiti Eva näytti kerta toisensa jälkeen punaista valoa tyttärensä poniunelmille, mutta onneksi pelastavilla enkeleillä Disalla ja Chrissellä oli kaivaa takataskusta villi kortti, jolla saatiin rauha maan päälle ja kiltti ponikokoinen ratsu teinitytön satulan alle. Disan omistama, mutta lähinnä Chrissen ratsastettavana ollut suomenpienhevonen Lantti oli ori, mutta maailman säysein ja rauhallisin ori, varsin hurmaava herrasmies. Vaikka Lantikka oli kilpauransa aikana tehnyt Chrissen kanssa tasalaatuisia ja rauhallisia suorituksia, se ei varsinaisesti ollut mikään liitokavio, vaan vahvuus oli enemmänkin juuri tasaisuus, varmajalkaisuus ja järkähtämättömyys. Chrissellä oli kädet täynnä hommia, joten Lantti jouti innokkaan lapsiratsastajan ratsuksi nyt, kun Aura kävi säännöllisesti Thomaksen ja Disan opetuksessakin. Yhteistyö Lantin kanssa lähti sujumaan oikein hyvin, kunhan satulassa muisti olla tarpeeksi topakkana. Sen puoleen Lantti ei paljoa eronnut Auran aiemmista pikkuponiratsuista. Seppeleen viilenevässä perjantai-illassa Lantti sai kunnian hypätä 50cm esterata Auran kanssa. Kuten suorituksen aikana saatiin nähdä, hevonen omaksui opetusmestarina roolin, ettei mitään saanut ilmaiseksi, jos ei osannut pyytää. Disaa aina hymyilytti, miten tallin toinen nuorempi suomenhevosori Pyry tarjosi aina vähintään jotain, jos ei täysin ymmärtänyt mitä sen piti tehdä, mutta Lantti puolestaan ei saanut tunnontuskia siitä, että puolet jäi tekemättä, jos tuntui siltä, että ratsastaja unohti kertoa tarpeeksi jämäkästi mitä piti tehdä. Mutta juuri siksi hevonen oli myös nappi ratsu nuorelle Auralle. Kun piti laukan pyörivänä ja ohjasi hevosen oikealle esteelle, eikä nypännyt kädellä tai horjahdellut pahasti, Lantti hyppäsi turhia kainostelematta yli mistä tahansa hökötyksestä. Yhdellä pystyesteellä Aura sai todeta, että se hyppäsi toden totta mukisematta yli myös kehnommaltakin paikalta. Tyttö käänsi kaarteessa vähän turhan jyrkästi ja laukka alkoi hiipua. Lantti ajautui aivan esteen juurelle, mutta hyppäsi kuitenkin. Tai lähinnä pomppasi tasajalkaa paikaltaan kuin jänis. Auran etuna oli aiemman voimistelutaustan tuoma notkeus mukautua hyppyyn mukaan, joka todella tuli tarpeeseen yllättävässä tilanteessa, josta onneksi selvittiin vain säikähdyksellä. Loppuradan ajan Aura muisti taas nöyränä pitää laukkaa paremmin yllä ja tehdä vain sellaisia käännöksiä, joissa ratsukko säilytti tasapainon ja Lantti ei päässyt hidastamaan. Radan varrella kannustamassa ollut Disa oli sen puoleen ylpeä nuoresta oppilaastaan, että tämä teki siistiä ja rauhallista rataa parista virhearviosta huolimatta. Lantti nyt ei ollut hevonen, jolla edes voisi kaahata radan läpi, kun se tuntui nytkin menevän ikään kuin "rajotinta vasten". Maalilinjan ylittämisen jälkeen Aura olisi halunnut ratsastaa radan samantien uudestaan, paremmin ja virheistä oppineena, mutta tällaista tänään. Disalta saatu mukava palaute heti radan jälkeen loppuverryttelyä kohti talsiessa käänsi suupieliä vähän jo hymyn karrelle ja vahvisti tunnetta jatkaa harjoittelua kohti seuraavaa osakilpailua ja muita haasteita. Ehkei kaikki mennytkään aivan niin hullunkurisesti, kuin miltä se satulaan tuntui.
|
|
Karen
Uusi ihmettelijä
Posts: 17
Oma heppa: Pineapple Farmer
Koulutaso: HeC
Estetaso: kavaletti
|
Post by Karen on Aug 21, 2024 22:02:03 GMT 2
Tutustumissarja
Puomi
FI Karen Susitaival - Pineapple Farmer FI Karen Susitaival - Gotta Catch Them All
FI Lucia Susitaival - Kämmekkä
50 cm FI Karen Susitaival - Gotta Catch Them All FI Karen Susitaival - Pineapple Farmer
Avoin sarja 70 cm
FI Lucia Susitaival - Hey Star Rose HAH FI Lucia Susitaival - Kämmekkä
90cm
FI Lucia Susitaival - Hey Star Rose HAH
|
|
Vaula
Uusi ihmettelijä
Posts: 16
Oma heppa: Moona
|
Post by Vaula on Aug 21, 2024 22:03:56 GMT 2
Avoin sarja He A Päätuotos Anniina Paju - Deadheart
Auton moottorin tasainen hyrinä säesti ajettuja kilometrejä, ja huoltoaseman palanut kahvi poltti sormia pahvimukin läpi. Hampaat irvessä ryystin sitä silti, sillä aamuradion juontamattomat sävelet olisivat muuten unettaneet.
Auringossa kulottuneet Hilman kyljet tuntuivat heijastavan satunaisia pilvien välistä karanneita auringonsäteitä ympärilleen. Tamma seisoskeli trailerin vierellä kiinnitettynä, hieman tuttuun tapaansa säpsähdellen kaijuttimien rätinää ja vieraita ratsukoita, joiden kisatiimeistä kuului kirkasta puheensorinaa. Sitten jykevä puoliveriseni upotti turpansa taas varovasti vesiämpäriin, maistellen pintavärinää. Kiristin satulavyön miltein kohdilleen, suoristellen ryppyyn jäänyttä ihoa. Hilma kääntyi katsomaan minua huolestuneesti, mutta lempeät kehut ja lavan silitys saivat sen tyyntymään ainakin hetkeksi. Olimme nyt ensimmäistä kertaa kahdestaan liikenteessä. Lotta vietti mammalomaa laitumella orivarsansa kanssa, Lilli oli viittä vaille valmis varsomaan sekin ja Gitte oli vuokraajan kanssa valmennuksessa Laukaalla.Olin tullut siihen tulokseen, että Hilman kanssa pitäisi siis mennä yksin, jos kisoihin mielisin, ja onneksi ikä ja kokemus olivat valaneet Hilmaan sen verran itsevarmuutta, että uskalsin suht läheisen Seppeleen Cup -luokkiin lähteä päiväreissulle. “Hyvää huomenta, hyvää huomenta! Kuuluuko?” kaiuttimet yskivät puhujansa sanat ulos hieman poksuen, ja Hilma peruutti askeleen verran. Rauhoittelin jälleen hevostani, kunnes se varmaan muisti särähtelevät kuulutukset edellisiltä kisareissuilta ja totesi ne harmittomiksi. “Aurinkoista lauantaita! Päivän ensimmäinen luokka starttaa pian, ja sen kilpailijat voisivat pian alkaa siirtyä lämmittelyihin. Ensimmäiset pari ratsukkoa voivat suunnata suoraan maneesiin, halukkaat omatoimiset reippailijat puolestaan karttaan merkitylle treeniaukiolle…” juontajan äänen kadotessa ajatuksieni sekaan kaivelin taskustani puhelimen, jonne olin ottanut kuvan kisa-alueen kartasta. Treeniaukio sijaitsi päinvaistaisessa suunnassa maneesista, mutta starttasimme vasta (jo!) kuudentena, joten siirtymäaikaa oli riittävästi. Heitin puhelimen auton takapenkille, sieppasin samalla kisatakin pukupussista ja kiskoin sitä päälleni pilvien taas niellessä auringon. Älykellosta pystyin seuraamaan aikaa, joskin pitäisi muistaa piilottaa se takin hihan alle suoritusten ajaksi. Taputeltuani Hilman paksua kaulaa kiristin taas satulavyötä, ja irrotin narut kuolaimista. “Mennääs Hilma”, lähdin taluttamaan suurta puoliveristä kohti aukiota.
Verryttelyt aukiolla olivat menneet jäykänlaisesti, mutta onneksi olin osannut varautua siihen kokemuksen turvin. Seisottaminen ja pieni stressipöhinä tuppasivat tekemään Hilmasta pölkkyjalkaisen, ja lämmittelyjä sain monesti aloittaa hyvinkin etukäteen. Niinpä siirtyessämme maneesiin tamma olikin juo huomattavasti rennompi sekä tottuneempi ympäristöön ja lihaksisto herätelty, joten pääsin jatkamaan suoriltani ohjelmakohtaista verryttelyä. Maneesin kaikuvaa puheensorinaa ja omaa hengitystään Hilma hieman kavahti jälleen, en juuri ollut sitä halleissa ratsastanutkaan, ja peilejä se pälyili hyvin epävarmasti, mutta kilttinä hevosena se luotti tietooni niiden vaarattomuudesta. Samanaikaisesti verryttelevä, vähintään yhtä suuri kimo ori yritti innokkaasti ohjata ratsastajaltaan tuttavuutta tekemään, mutta ranskaksi ratsuaan leikkisästi toruva mies sai hevosensa pysymään hyppysissä. Hilma tuntui kuitenkin jännittävän tilannetta, ja pyrin antamaan sille mahdollisimman paljon mieluisaa ajateltavaa tuttujen tehtävien äärellä. Se rentoutui huomattavasti lisää toisen ratsukon poistuessa ennen meitä suoritukseensa, eikä kokenut tilalle saapunutta poniratsukkoa läheskään yhtä jännittäväksi. Annoin Hilman kävellä pitkän tovin kaula pitkällä, kunnes kajareista kuulutettiin Pajua ja Deadheartia numeroineen.
Vaikka kuinka kilpailisin, tulisin varmasti aina hieman jännittämään suorituksia. Hilman kanssa piti vain olla tarkkana ja jättää jännitykset sivuun, joten en onneksi sen kanssa juuri ehtinyt vellomaan vatsanpohjan nipistyksissä. Tervehdyksestä eteenpäin keskityin vain ja ainoastaan puoliveriseen, jonka kaviot harppoivat radan reittejä lävitse. Pysähdykset ja vaihdot tulivat siinä missä pitikin, eikä ravi toivottavasti näyttänyt hirveän haparoivalta etsiessäni siihen sopivaa tahtia. Ohjelma tuntui kiitävän tehtävästä toiseen. Hilma pysyi tasapainossa ja rytmissä, minä sain toivottavasti pidettyä istunnan jämäkkänä ainakin suurimman osan suorituksesta. Sitten se olikin jo ohitse, kiitoksen ja kumarruksen myötä. Korvissa humisseen veren sijasta ympäristön mölinä poksautti kuplani, ja juontajan ohjeistamat aplodit, Hilman puhkuva hengitys ja alueella raikuva nauru kuulostivat liiallisen äänekkäiltä. Hiki valui nutturan alta niskaa pitkin, ja taas hetkeksi pilvipeittonsa karistanut aurinko häikäisi älykellon näytöstä.
Avoin sarja Va B Päätuotos Anniina Paju - Deadheart
Helppo A oli nyt takanapäin, ja se tuntui ravistaneen ulos kaiken kisajännityksen niin minusta että Hilmasta. Kisaisimme vielä Vaativan B:n radan, joten en välikäyntejä enempää tohtinut jäähdytellä puoliveristä ennen uusia lämmittelyitä. Satulaa käytin hetkellisesti pois, jotta sain vaihtaa kuivan satulahuovan eikä vyö hinkkaisi vatsanaluksen vanhoja paarmanpuremia tai nipistelisi liikaa ihoa. Tamma hörppi hiljalleen vettä aina silloin tällöin, ja harjailin sen takajalkojen sisäpuolilta kentältä pölynnyttä hiekkaa vähemmäs. Sain koputella varoen myös valkoiset pintelit sukimisen päätteeksi, sillä hiekkaa oli ropissut myös niihin, ja halusin päivän päätteeksi heittää ne pyykkikoneeseen. Humahduksen kanssa tiputin harjan pehmeään matkapakkiin, ja Hilman keskittyessä lepäilyyn istahdin itsekin mukanani tuomaan kokoontaitettavaan tuoliin. Aurinko oli jälleen karannut harmaiden pilvien taakse, ja hieman väsyneenä minua paleli. Auton takaovi oli auki, joten sieppasin sieltä nousematta yhden monista fleecevilteistä ja käärin siitä lämmikettä hartioille. Selailin puhelinta ja join väljähtänyttä vissyä pikkupullosta, joita olin varannut auton takapenkin jalkatilaan useamman. Olin varautunut siihenkin, etten pääsisi ostoksille kisakahvioon yksin reissatessani, joskin hevosta seuratessani tulin melko vakuuttuneeksi siitä, että hakisin vielä ennen kotimatkalle lähtöä makkaran matkaevääksi. Hilma saisi sillä aikaa odotella trailerissa, ja pitäisin kamerayhteyden puhelimeen auki koko ajan. Toivottavasti nakkeja vaan riittäisi, sillä kisa-alueelta parkkipuolelle poistuessani olin kauhistellut pitkää jonoa.
Jälleen olimme päässeet maneesiin verryttelyihin, ja Hilma tuntui menevän entisen radan höyryillä eteenpäin. Tällä kertaa sitä eivät häirinneet muut ratsukot, ei edes vallattoman pirteä, edellä suorittava poniratsukko, eivätkä peilitkään kummitelleet. Tamman rytmiin oli nyt helpompi istua ja asettua satulaan, hevonen oli kuulolla avuille ja valmiiksi vetreä. Ilmoittaisin ehdottomasti jatkossakin sitä tuplaluokkiin, sillä pidemmät kisapäivät ja useammat suoritukset tuntuivat kasvattavat sen paineensietokykyä sekä suoritusta. Jälleen tuttu talkoolainen huhuili seuraavaa ratsukkoa, ja tällä kertaa paljon rennommin ottein suuntasin Hilman kanssa kohti kenttää ja tuomaristoa. Aurinko uskalsi taas paistaa sopivasti alkuun, lempeästi uraamme valaisten, ja kenties se tarttui meihinkin, sillä päätin kumarrukseni leveään, valovoimaiseen hymyyn. Aplodit olivat mielestäni ansaitut, ja pilvisen taivaan tummentaessa maisemaa rapsuttelin puoliverisen rentoa kaulaa. Hilma oli kyllä antanut tänään kaikkensa, ja toivoin sen riittävän sijaan, vaikka taso tänään olikin kova. Kaiuttimista köhisi jälleen kuulutus, jotain kadonneesta lapsesta, joka odotteli toimistolla, ja heti perään muistutettiin asioimaan vielä kisakojulla, jossa oli juuri keitetty tuoretta kahvia ja grillikin lämmennyt uuden kaasupullon voimin.
|
|
|
Post by Salma on Aug 23, 2024 11:48:38 GMT 2
Kaikki tulokset tulleet ja ranking päivitetty!
|
|