27.12.2022 Koulua välipäiviin - HeC - HeB

[Anne]

Välipäivien päivätunnit pyörhätävät käyntiin. Tunnista tulee pieni runko ja kommentti osallistuneelle ratsukolle. Suosirustapa perinteinen. Tunnin pitää Anne.

Klo 13.30-14.45

Lyyti - Arktik
Alviina - Nemo
Jasmiina - Maagi
Sisu - Paahtis
Sartsu - Agi

Tunnin runko:
- Alkulämmittely käynti + ravi
- Käynnissä lävistäjällä pohkeenväistöä
- Lisätään pohkeenväistön jälkeen laukannosto --> lyhyt ja pitkäsivu, siirtyminen ravin kautta käyntiin.
- Välikäynti
- Ravityöskentelyä, pohkeenväistössä väsitätys uran sisäpuolelle ja takaisin, noin pari metriä uralta.
- Loppuravi + käynti


Lyyti - Arktik
Arktikilla oli meno päällä ja Lyytillä oli hieman vaikeuksia, saada ponia alleen. Käyntiväistöissä poni punkeroi ja laittoi takaosaa edelle. Lyyti käytti apuja rauhassa, mutta ulko-ohjan tuki meinasi kadota. Laukannostoihin tarvittiin voimaksa pidätys: Arktik alkoi ennakoimaan ja hieman ryntäsi laukkaan. Siirymiset alaspäin olivat myös melkoista sählinkiä. Ravissa työskentely oli maltillisemaa, vaikkakin Arktik olisi aina halunnut laukata takaisin uralle tullessa.


Alviina - Nemo
Nemo oli alkulämmöissä melko pehmeä ja kulki hyvässä eteen-alas muodossa. Pohkeenväistöt ovat sille helppoa, mutta Alviinan avut olivat aavistuksen voimakkaat ja puskevat ja Alviinaa sai muistutellakin pehmeydestä ja odottelusta. Laukannostot sujuivat siististi, mutta laukassa kullmat menivät hieman oikoen, kun Alviina keskittyi enemmän pitämään laukkaa yllä, kuin ratsastamaan teitä. Ravissa pohkeenväistöt olivatkin Nemon taidonnäyte, vaikkakin melko jyrkäksi sivuttaisaskeleeksi helposti menivätkin.


Jasmiina - Maagi
Jasmiina sai Maagiin hyvä, tasaisen tuntuman heti tunnin alusta. Maagi heiman vastusteli pitkiä väistöpätkiä käynnissä ja hermostui alkuun, mutta motivoitui laukannoston tullessa mukaan. Laukka jäi hieman pohkeentaakse kuitenkin, ja rikkoja tuli. Välikäyntien jälkeen Maagi pehmeni hieman ja alkoi jopa pyöristyä Jasmiinan alla. Raviväistöt sujuivat sille luontevammin, kun väsitettävä pätkä oli lyhyt. Jasmiina joutui kuitenkin kannattelemaan tammaa melko paljon ja muistuttelemaan raipalla takajalkoja mukaan.


Sisu - Paahtis
Sisun ja Paahtiksen yhteistyö lähti hermostuneesti käyntiin. Sisu taisi yllättyä Paahtiksen herkkyydestä, Paahtiksen kanssa kun täytyy olla todella pehmeä, ettei hevonen jää vetämään vastaan. Apu kerrallaan pohkeenväistöä käynnissä saatiin parannettua. Laukannostot lähtivät hyvin etupainoisina ja hieman Sisun ajamina. Laukassa Paahtis innoistui ja sitä oli vaikea saada takaisin käyntiin. Sisun istunnassa on melko paljon korjattavaa, ryhti saisi olla parempi aja polvet takertuvat helposti satulaan, jolloin hevonen jännittyy.


Sartsu - Agi
Agi oli tänään melko hyvällä tuulella, vaikka pohkeenväistöt ovat sen inhokkiasia. Pitäähän niissä asetella jalat ja pysyä suorassa sekä asetettuna. Sartsu sai kuitenkin pidettyä Agin hyvässä, suorassa raamissa vaikka mistään peräänannosta ei voitu puhuakaan. Agin laukka on mukavaa ja menevää ja Sartsukin tuntui nauttivan siitä. Ravissa tamma hermostui ja häntä huiskien se suoritti väistöt. Pari pikkupukkiakin nähtiin.

[Sisu]

“Jaaa Paahtiksella muistetaan irrottaa polvet satulasta!”
Maneesissa kaikuu Annen terävä ääni, ja Paahtis pärskähtää mun allani samalla hetkellä, kun muistan taas hellittää polvien otetta sen kyljistä. Koko alkutunti on tuntunut melko tuskaiselta, lähinnä siksi että mä ja Paahtis ei millään löydetä yhteistä säveltä. Mä vedän, Paahtis työntää. Se on niin herkkä, että pienikin virhearvio ohjasotteessa tai istunnan hetkellinen horjahtaminen aiheuttaa reaktion. Maneesissa höyryää vielä pakkanen ja kylmä viima ulvoo nurkissa, mutta mä olen jo niin hiessä, että mun päässä istuvan kypärän tilalla voisi ihan hyvin olla täysi vesiämpäri nurinpäin…

Pitkän käyntityöskentelyn ja Annen loputtoman kärsivällisen ohjeistuksen jälkeen meidän pohkeenväistö alkaa näyttääkin pohkeenväistöltä eikä vaan epämääräiseltä kiemurtelulta, jollaista ei edes tervassa rämpivä mato voisi saada aikaiseksi. Paahtis alkaa pikkuhiljaa taipua kunnolla takaosasta, kun mä tajuan antaa sille enemmän tilaa. Laukannostoissa mä joudun kuitenkin ajamaan Paahtista eteen, ja siitäkin huolimatta se viskoo päätänsä tyytymättömänä. Mä alan tuntea epätoivon taas hiipivän jostakin takaraivon syövereistä, kun puristan ohjia ja yritän tiivistää istuntaa uutta puolipidätettä varten.

Muillakaan tuntilaisilla ei näytä menevän kovin hyvin. Sartsulla on vaikeuksia hillitä Agia, joka päättää kesken väistölinjan yhtäkkiä pukittaa ja laittaa ratsastajansa tasapainon koetukselle. Paahtis kiihtyy Agin singahtaessa sen takaa ohi, ja hypähtää sivulle epämääräisen pohkeenväistöä muistuttavan raviaskelen turvin. Loppukäyntien alkaessa mä huokaisen helpotuksesta ja annan Paahtikselle pidempää ohjaa. Ori pörisee ja pureskelee kuolaimiaan narskuen, mutta rauhoittuu pian tarpeeksi laskeakseen päätään. Mä pyyhin hikeä otsaltani ja pyörittelen kramppaavia nilkkoja.

Lämmin kaakao tekisi nyt oikein hyvää.