|
|
Post by Eedi Myllyoja on May 18, 2022 15:27:35 GMT 2
|
|
|
|
Post by Disa on May 18, 2022 19:00:29 GMT 2
TutustumissarjaFI Aura Söder - Oleanterin Y FannodHelppo C, puomi Päätuotos (Helppo C): You can have a little control but I'm still in charge Tuttu ja turvallinen shettis alkoi olla Auran ratsuksi jo vähän pienehkö, joten tämän vuoden Seppele Cupia silmällä pitäen oli tehty koko kevään ajan vaihtoa astetta isompaan poniin, jonka kanssa tyttö muodostaisi sopusuhtaisemman parin. Kamu-ruuna oli kokenut kisakonkari, mutta se ei päästänyt ratsastajaansa helpolla - etenkään nyt, kun se oli saanut olla pihakoristeena kaksi vuotta ja sai maistaa palan auvoisemmasta elämästä. Auran isosisko oli startannut pikkuponin kanssa aikanaan helpossa A:ssa, joten Seppeleessä ratsastettava helppo C olisi ruunalle piece of cake, jos se vaan niin haluaisi. Kun kyse oli Kamusta, yllättävän moni asia saattoi mennä aivan päälaelleen hyvistä lähtökohdista huolimatta. Niinhän siinä kävi, että kisapäivä tuntui olevan kaikkea muuta kuin glooriaa. Innokkaan aloittelevan kilparatsastajan vastoinkäymisten kestävyyttä mitattiin oikein olan takaa aamusta alkaen. Kamu oli edellisenä iltana puunattu viimeistä häntäjouhea myöten ylellisessä spa-hoidossa, jolle poni viittasi kinnasta heti seuraavana aamuna. Tynnyrin mallinen poni, jonka päälle ei ollut ikinä mikään rätti istunut kunnolla, onnistui tarhaan päästyään riisuutumaan loimestaan ja piehtaroimaan oikein kunnolla. Onneksi Kamu oli punaruskean värinen muutenkin ja vahinko huomattiin hyvissä ajoin, joten apukäsien kanssa Aura sai vielä puunattua ratsunsa sen näköiseksi, että kotipihasta uskalsi poistua. Edellisen ponin kanssa tyttö nautti juuri siitä, että sai laittaa ponin kauniiksi, mutta nyt oli tyytyminen herra hampuusiin. Kisapaikalla Kameleontti laittoi vielä yhtä pykälää isomman ponivaihteen silmään. Verryttelyssä Auran keskivartalon lihaksia koeteltiin, kun ruuna spookaili kulmia, koristeita, jopa muita ratsukoita, kunnes hetken poukkoilemisen jälkeen kaikki olikin ihan hyvin. Vaikka loppuosa verryttelystä meni jo suotuisammissa olosuhteissa, ratsastaja epäili kaiken olevan vain tyyntä ennen myrskyä, sillä itse suoritus ratsastettaisiin eri paikassa, Seppeleen ulkokentällä. Tottahan se oli osittain, sillä ulos päästyään Kamun piti taas vähän kyttäillä kaikkea. Aura keskittyi siskonsa vinkistä ratsastamaan vain huolellisesti oikeat reitit, vaikka vähän hankalaa oli, kun poni yritti puskea omia reittivalintojaan. Mikälie koulurata oli Kamun mielestä työn alla. Sentään yhdestä asiasta ratsukko oli 100 % samaa mieltä, kun Aura kurvasi ponin kanssa pitkältä sivulta käännöksen kautta keskihalkaisijalle ja alkoi tavailla pysähtymistä. Kamukin sen tiesi, että lopputervehdykseen oli parempi seisahtua nätisti tasajaloin, niin pääsi joskus poiskin. --- Avoin sarjaFI Christine Nilsson - Llygedyn Dewydd90cm FI Thomas Sund - Oldfinion ManuelHelppo A Päätuotos (Helppo A): Manuel laittoi ratsastajansa koville, sillä vielä näin kesän kynnykselläkin hevosessa piisasi virtaa kuin pienessä kylässä. Vaikka alkuvuosi oli aika tapahtumarikas, se ei ollut vienyt mehuja kuusivuotiaasta orista. Päinvastoin, sillä juuri tälläkin hetkellä hevonen tarjosi ratsastajalleen hetkessä elämisen taidon jatkokurssia, kun se vaati Thomakselta äärimmäistä tarkkuutta Seppeleen maneesissa ratsastettavassa verryttelyssä. Manu oli tehnyt itsensä ensin kuulluksi ja sen jälkeen vielä nähdyksi, ettei keltään jäänyt epäselväksi herran ja hidalgon olemassaolo. Tänä vuonna kevät oli ollut muutenkin astetta haastavampi, sillä Manu oli välillä leikkinyt kukkulan kunkkua, kunnes se oli taas cool oma itsensä, kun vierustoverina ollut Karo-ori murahti omalta paikaltaan, että lakkaisit nyt samperin nulikka häiritsemästä muiden elämää. Kotioloissa orien keskinäinen marssijärjestys oli pienestä nokittelusta huolimatta selvä, mutta kodin ulkopuolella Manulla oli menossa vaihe, kun se halusi kokeilla kepillä jäätä. Thomakselle kevätpörinät olivat ihan fine siihen asti, kunnes tohelointi alkaisi vaikuttaa suoritukseen. Siinä kohtaa mies ei ollut tyytyväinen. Eikä ollut tyytyväisiä muutkaan ratsukot Seppeleen lauantaisen kisa-aamun verryttelyssä. Thomas saattoi tuntea takaraivossaan useamman silmäparin tapituksen, mutta ei antanut sen häiritä. Nyt piti keskittyä täysillä Manuun, jotta saattoi vastavuoroisesti saada sen huomion itseensä ja oma suoritus radalla ei olisi pelkkää kiihdytysajoa ulkokentän päästä päähän. Seppele Cup oli järkevä - ja tärkeä - satsaus tälle kaudelle, sillä avoin sarja tarjosi sekä Helppo A, että Vaativa B luokat. Mikäli mieli nuorten hevosten kansainvälisiin kinkereihin, vaativan asioiden tuli sujua loppukaudesta. Nyt ei muuta kuin Poika kotiin. Tai ainakin mies ja hevonen, ehjin nahoin.
|
|
Valtteri
Uusi ja innokas
Posts: 88
Hoitoheppa: Sirius
Koulutaso: HeB
Estetaso: 110cm
|
Post by Valtteri on May 18, 2022 21:10:44 GMT 2
Trophy
PSG
Sarah Reyes - JB Mirameir
Päätuotos
"Lähdetkö mun ja Minan kanssa Seppeleeseen sunnuntaina?" Sarah tiedusteli Ellieltä kaksikon syötellessä Ankkaa ja Effiä laitumien vieressä. Kevätaurinko paistoi lämpimänä ja molemmat naiset olivat jättäneet pitkähihaiset talliin ja nauttivat lämmöstä topeissaan. Ellie kurkkasi ystäväänsä aurinkolasiensa takaa, hiukset täydellisellä poninhännällä siitä huolimatta, että he olivat juuri olleet ratsastamassa kentällä kunnon treenin.
"Mihin aikaan ne on?" vaaleaverikkö kysyi lasiensa reunan takaa katsekontaktia edelleen hakien.
"Kisat vai lähtö tallilta?" Sarah kierteli tietoisesti, kisa-aikataulu oli varmistunut vasta eikä yhtäkkiä Trophy-päivän ensimmäinen luokka kuulostanutkaan kovinkaan houkuttelevalta. Vaativat ratsastettiin sentään keskipäivällä lauantaina, mutta niihin nainen oli jättänyt tarkoituksella osallistumatta. Nyt oli hyvä hetki keskittyä Minaan ja tänä vuonna tapahtuneeseen tasonnousuun.
"Kisat", Ellie huokaisi, nainen tunsi kyllä parhaan ystävänsä ja aavisteli jo vastauksen laadun. Hän ei ollut itse käynyt edes tutustumassa luokkien tarjontaan, työelämä veti nyt liikaa huomiota osakseen.
"Kahdeksalta", Sarah yritti todeta mahdollisimman neutraaliin ja hiljaiseen sävyyn, ihan kuin se olisi jotenkin piilottanut vastauksen todellisen arvon. Jospa Ellie ei kuulisi ja lupautuisi lähtemään?
"En todellakaan lähde", Ellie kuitenkin totesi naurahtaen terävästi.
"Kiitti tuesta, amiga", latina pudisti päätään hymy puskien väkisin suupieleen. "Ei tartte auttaa", nainen lisäsi nauraen.
Sen vuoksi Sarah starttasi Auburnin pihasta ennen aamutallin alkamista ilman matkaseuraa, vain kahvikuppi ja radio seuranaan. Viivi oli tietenkin yrittänyt tunkea kisahoitajaksi mukaan, mutta Sarah oli jollain ilveellä saanut tytön huomion herpaantumaan (aikainen lähtö ollen yksi hyvä syy).
Hän olisi vaipunut migreenin kera takapenkille jos aikaisen herätyksen lisäksi olisi vielä pitänyt kuunnella yksityiskohtaisia selostuksia Viivin ja Pontuksen edellisistä treeneistä ja homeopaattisista lisärehukokeiluista, jotka olivat saaneet ponin pissielimen turpoamaan pariksi päiväksi (valitettavan tosi tarina, jonka jokainen Auburnissa oli saanut kuulla vuorollaan).
Minan kanssa matkustaminen oli paljon stressittömämpää, kuin Effin kanssa ikinä. Tamma viihtyi kopissa yksin jolloin ei tarvinnut aina lainata tallilta koppikaveria ja sen sai useimmiten myös yksin lastattua traileriin. Poikkeuksia toki oli, kuten vaikka Ruotsista lähtiessä kun rautias oli päättänyt että rekan lastaussillalle osunut varjo söi pieniä puoliverisiä välipalaksi ja viivästytti lähtöä niin että Pennan oli pitänyt ajaa pientä ylinopeutta koko matka satamaan että ehdittiin laivaan.
Mutta onneksi tänään unenpöpperöinen Mina oli kävellyt lauhkeasti kuljetusvälineeseensä ja asettunut syömään aamupalaansa.
Sarah ei pysähtynyt matkan varrella, sillä trailerikamera näytti kuvaa tyytyväisesti ikkunoista maisemia katsovan hevosen ja valtavan kokoisen kahvikupin voimalla selvittiin matkasta leikiten. Raviradan parkkialue oli vielä varsin tyhjä ja vapaista paikoista oli helppo valita mieleinen.
Sarah työnsi tummansinisen lippiksen syvemmälle päähänsä sammuttaessaan auton ja napatessaan Minan passin ja muut paperit kainaloonsa. Nainen vilkaisi nopeasti vielä trailerin puolelle ja kävi sitten kanslian luona ilmottautumassa.
Aika kului kuin varkain rutiininomaisen jatkumon kautta. Sarah tiedosti kyllä kuinka paljon apukäsistä olisi ollut apua, mutta pärjäsi yllättävän hyvin yksinkin. Nainen vilkuili rannekelloaan tuon tuosta ja samalla tarkkaili ympäristöään, joka alkoi kuhista hiljalleen ihmisistä ja hevosista.
Jännitys aaltoili mahanpohjassa, välillä se nipisteli niin kovin ettei meinannut saada edes henkeä ja toisena hetkenä sitä ei edea muistanut. Viimeisenä ennen selkään nousemista Sarah vaihtoi kypärän päähänsä ja lukitsi auton ovet. Viimeinen kulaus vesipullosta ja jakkaran kautta ison rautiaan selkään.
Satula narisi naisen asettuessa istumaan tasapainoisesti sen syvyyksiin.
Mina tuntui rennolta ja energiseltä askeltaessaan pitkin ohjin kohti verryttelyaluetta. Sarahilla oli hyvä tunne tästä päivästä, mutta kuten kaikki tietää - paljon ehtisi tapahtua vielä verryttelyn ja lopputervehdyksen välissä.
|
|
|
|
Post by Salma on May 22, 2022 10:16:52 GMT 2
Kaikki tulokset tulleet!
|
|
|
|
Post by Salma on May 22, 2022 16:33:51 GMT 2
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!