|
Post by Karoliina on Jul 22, 2008 11:24:25 GMT 2
22.07.2008. Tiistai Kun väkersin kuvaa, hävisivät yht'äkkiä muut värit paitsi kuvassa olevat. Teksti näyttää pienentyneen, mutta toivottavasti siitä saa selkoa ;D
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 26, 2008 16:37:34 GMT 2
26.07.2008. Sekoilua selästä käsin.
Talutin pölyisen ja muuten likaisen hevosen portista ulos. Mari ei ollut yhtään innostunut, että lähtisin ratsastamaan sillä. Aurinko oli oikea ahdistus, kuumat säteet ja ärsyttävä kirkkaus. Vein Marin puomille, johon sidoin kiukkuilevan tamman. Tiuskaisin kimolle hevoselle, että lopettaisi tuon kiukuttelun. Viiletin hakemaan Marin harjapakin, ennen kuin liitelin jo takaisin likaisen hevosen luokse.
- Mikäs nyt noin rieppoo?, kysyin iloisella äänellä tammalta, joka vastasi vain pehmeällä hörähdyksellä. - Et muuten ole ainoa, joka saa minulta haleja ja pusuja, paljastin naurahtaen Marille. Kaivoin pakista kumisuan, alkaen harjaamaan kuuman auringon alla puoliveristä. Mari pärskähti, aivan kuin se olisi sanonnut 'vai niin. Entä sitten?'. Naurahdin nelijalkaiselle, joka esitti erittäin tyytymätöntä. Hetken pyöritellessäni kumisukaa sen selän päällä, Mari rentoutui ja lopetti kiukuttelun. Vihellellen pyörittelin kumisuan vaikeimmastakin likaläntistä, ennen kuin siirryin toiselle puolelle. Hetkessä olin pyyhkäissyt Marin kumisualla, jonka jälkeen kaivoin esiin pölyharjan. Nopeasti harjasin hevosen perusteellisen puhtaaksi tälläkin harjalla, ennen kuin siirryin putsaamaan kaviot. Kaviot putsattuani, kolusin pakista pääharjan, jota en ollut Marille käyttännyt hirveän usein. Pujotin riimun tamman kimolle kaulalle, ennen kuin aloin harjaamaan sen päätä. Viimeinen silaus, ja Mari sai riimun takaisin päähänsä. Selvitin myös tamman takkuisen harjan, johon pistin pari lettiä - näyttihän tämäkin rouva edes hiukan siistimmältä.
Kahmin remmiläjän - jota suitsiksi nimitettiin, satulan päälle ja lähdin harppomaan isoilla askellilla kohti ulko-ovea. Onneksi ovi oli jäännyt auki, ja pääsin muitta mutkitta ulos. Marin huomatessa suitset ja satulan, se veti naamansa happaman näköiseksi. En voinnut muuta kuin nauraa hevoselle, joka esitti erittäin ilkeää. Marin tuntien, tuo ei kestäisi kuin muutaman minutin. Laskin suitset puomille, ja siirryin laittamaan satulaa tamman selkään. Laskin painavan nahkasekoituksen puoliverisen korkeaan selkään, liutin sen oikealle paikalle ja kopeloin jollain konstilla satulavyönkin käteeni. Kiristin vyön ensiksi alkuun tokaan reikään. Mari oli jo päässyt eroon äksyilystään, ja seisoi korvat hörössä, energisenä ja pyrkivänä paikallaan. Tartuin suitsiin, asettelin ohjat kaulalle ja pistin riimun tamman kaulalle. Ojensin Marille kuolaimet, jotka se hetkessä nappasi suuhunsa. Naurahdin, pistäen koko värkin kunnolla päähän ja remmit kiinni. Survoin kypärän pitkien hiuksieni sekaan, ja otin riimun pois tamman kaulalta. Kiepsautin ohjat käteeni, ja käänsin marin turvan kohti maastoon vievää tietä.
Könysin ähisten hevosen selkään, jossa mittasin jalustimet sopiviksi. Allani oleva Mari liikahteli levottomasti allani, ja olisi koko ajan lähdössä eteenpäin. Sihahdin jotakin epäselvää puoliveriselle, kiristäessäni sen vyötä. Juuri ja juuri sain sen kolmanteen reikään, kun Mari ampaisi liikkeelle. Korvat hörössä ja tarmokkaana se koikkelehti hiekkatielle. Yritin toputella turhaan kimoa hevosta, mutta se vain viiletti harja hulmuten pika käyntiä. Keräsin ohjat hetken päästä, ja painoin pohkeet kevyesti tamman kohoileviin kylkiin. Mari inahti, ja nosti lentävän ravin. Aloin keventämään, kunnes kylkeäni alkoi vihloa ikävästi ja jouduin istumaan perus-istuntaan. Maisema suhisi ohitsemme, kun vaalea hevonen kiidätti minua pitkin hiekkatietä. Kaarsimme mutkan, jossa puoliverinen viskaisi muutamat pukit - silkasta ilosta tietenkin! Naurahdin, Marin koikkelehtiessa mihin sattui. Pidättelin hiukan kaahailevaa rouvaa, joka vastasi apuihini hetkessä.
Itseltäni virtasi hiki pitkin otsaa, kun kahlasimme pellon poikki. Onneksi koko pelto oli seipäillä, enkä saisi niskaani kunnon heinäsuihkua. Olimme ravanneet koko matkan, joten nyt olisi tullut aika laukata ja pujotella seipäitä. Annoin Marille laukkapohkeet, jolloin tamma hyppäsi pystyyn ja kiihdytti hurjaan laukkaan. Yritin jarrutella tottelematonta nelijalkaista, joka viis veisasi avuistani. Vaikka kuinka sahasin ja sahasin ohjia, villintyneenä Mari vilisti ohi seipäitten. Viimeinen keinoni oli painautua kimon kaulaan, tarrata kaikilla voimilla kiinni ja toivoa parasta. Ohitimme laukkasuoran puskien lävitse, ennen kuin Mari rauhoittui. Se jarrutteli itsensä hiukan hitaampaan, mutta tasaiseen laukkaan. Könysin itseni kunnolla selkään, ja huomasin Liekkijärven sinittävän edessämme. Annoin tamman jatkaa laukkaansa, kunhan se pysyisi kohtuullisena - ei enään villejä ratsastuksia!
Liuin tamman korkeasta selästä, irrotin satulavyön re'istä, ja kaappasin satulan alas Marin selästä. Olimme ratsastanneet Liekkijärven rantaan, sillä pieni kastautuminen tekisi poikaa! Laskin möhkylän kivelle, ja nostin kypärän päästäni. Ai että se osasi olla kuuma kapistus, varsinkin porottavalla ilmalla. Vaikka Anne oli määrännyt, että kaikkien tulisi käyttää kypärää, päätin ratsastaa järveen ilman kypärää. Eihän se nyt voisi hirveästi haitata. Potkaisin vielä hiostavat saappaat jalastani, samoin riisuin sukatkin. Talutin Marin kiven eteen, josta könysin hevosen selkään. Olin jo vähällä liusua toiselta puolelta alas, mutta sain tasapainoni hallintaan. Painoin pohkeet hikisiin kylkiin, jolloin Mari lähti harppomaan väärään suuntaan.
- Ei sinne! Väärä suunta! Eih!, kiljuin, kun hevonen rymisteli metsään. Jyrkästi ja vihaisesti sihisten käänsin tamman takaisin oikealle reitille. Hevonen yritti väkisinkin luistaa uimaan menosta, mutta pysyin tiukkana. Paukautin pohkeet kimon kylkiin, jolloin se suorastaan hyppelehti veteen. Mari kahlasi nautinnollisesti veteen, ja hetkessä se jo ui. Liu'uin nopeasti alas hevosen selästä, ja yritin kaikilla keinoilla vältellä tapaamista sen jalkojen kanssa. Repesin nauramaan, kun Mari hirnahti kimeästi, irvisti ilosta ja loikki kuin jänis vedessä. Oli hilkulla, ettei se olisi loikannut päälleni, niin lähellä se oli. Pian Mari siirtyi kohtaan, jossa se ei enään pystynnyt uimaan. Kipusin jollain konsteilla märän tamman selkään, mutta hetkessä olin jo järven pohjalla. Mari oli viskannut minut selästään, sillä se halusi että minäkin kastuisin kunnolla. Sylkiessäni järvi vettä suustani, Mari kahlasi takaisin uimaan. Ohjat luisuivat käsistäni, kun se tarposi syvempään kohtaan. Hetkessä könysin pystyyn ja hyökkäsin ohjiin kiinni. Hyvä ettei se sentään jäännyt jaloistaan kiinni ohjaksiin.
- Uimiset riitti tältä päivältä, sanoin tammalle, kun se koikkelehti matalemmalle. Talutin litimärän hevosen rantaan, jossa kamppeet odottivat meitä. Vettä valuvana nostin saappaat, kypärän ja sukat käteeni. Jaakko saisi tulla hakemaan tamman satulan. Se olisi varma!
Pompin epätoivoisena Marin selässä, sen ravatessa hiljakseen tallille vievää tietä pitkin. Jaakko oli hetki sitten porhaltanut ohitsemme autolla, hakemaan happamana puoliverisen satulaa. Voi mies-parkaa. Jarruttelin tamman käyntiin, tallin kohoessa näkökenttääni. Pian seisoimme keskellä pihaa, ja liu'uin huoletta alas sen selästä. Taputin tammaa kaulalle, ja kiittelin sitä oivasta ratsastusretkestä. Taas hiukan äkäinen Wear pöllähti luokseni, ja marmatti siitä, kun olin viennyt koko puomin itselleni. Naurahdin, ja pahoittelin nuoremmalle tytölle anteeksi.
- Missäs teidät on uitettu?, vaaleatukkainen tyttö kysyi hölmistyneenä, kun hän katsoi minua ja Maria. - Olimme ratsastamassa, tokaisin naurahtaen Wearille, ennen kuin talutin puoliverisen puomille. Pistin riimun sen kaulalle, ja näpräsin suitset sen päästä. Pujottelin ohjat riimun seasta esille, jonka jälkeen laskin remmiläjän puuhirviön niskaan. Jaakko tupsahti viereeni, ja ojensi kiukkuisena satulan minulle.
- Aina minä olen se, joka hakee kaikki hevosten varusteet, mies puhisi lampsiessaan talliin. Naurahdin, laskien satulan suitsien viereen. Pujotin riimun Marin päähän, ennen kuin aloin sukimaan siitä vedet pois.
Portin avattuani, ja päästäessäni kimon Marin laitumelle, se tökkäisi minua turvallaan ja lähti hurjaan pukkilaukkaan. En voinnut muuta kuin nauraa, olihan Mari niin hullunkurinen. En kestäisi, jos joskus joutuisin eroamaan siitä. Kiirehdin kaivamaan repustani äkkiä kameran, ja juoksin takaisin portin pieleen. Vain muutaman sadan metrin päässä, portista ja minusta seisoi Mari ja Blade toisiaan rapsuttelemasta. Nopsasti näppäsin kuvan tuosta parivaljakosta, ennen kuin lähdin hoitamaan Leevin.
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 27, 2008 11:29:28 GMT 2
27.07.2008. Sunnuntai
Olin nukkunnut pommiin, joten olin hälyttänyt äitin ajamaan minut tallille. Hoputin parhaani mukaan uneliasta äitiä, joka ajeli hitaasti eteenpäin. Suorastaan pompin melkein penkillä, niin kiukkuinen olin. Vihdoin auto kaarsi pihaan, ja minä loikkasin kuin hyena ulos autosta. Meinasin siinä rytäkässä unohtaa ratsastuskamani ja evääni autoon. Vihellellen lähdin loikkimaan tallia kohti, ja olin päättännyt hoitaa taas kerran Marin ensimmäisenä. Tällä kertaa tamma saisi vain pienen juoksutushetken, sillä minun pitäisi lähteä kotiin puoli neljältä. Ilma oli väreilevän kostea, sillä yöllä oli ollut kauhean kylmä ja märkää. Värisin hiukan vilusta, sillä olin kauhea vilukissa. Loikin isoin askelin sisälle talliin, jossa hääräsi jo muutama hoitaja. Nana oli viemässä Leeviä juuri laitumelle, ja kysyi hoidanko ensin Marin vai Leevin.
- Hoitelen ensin tammuskaisen, sitten Lellun, sanoin hymyillen tytölle, joka nyökkäsi. Leevin hävitessä ulos, kiirehdin oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuoneessa kätkin evääni jääkaappiin ja jätin ratsikamani kaappiin. Lähdin sitten kovalla ryminällä loikkimaan portaita alas talliin.
Katseeni osui toimistoon, ja päätin käydä vilkaisemassa tuntilistaa. Hipsin typötyhjään huoneistoon, jossa oli hiiren hiljaista. Nopeasti silmäilin paperille kirjoitettua tekstiä, ja näin Marin nimen siinä. Pahus, juuri kun rouva olisi saannut tänään huomiota enemmän kuin koskaan. Tunti olisi kahdelta, ja kello oli jo puoli yksi. Lähdin kiireesti kävelemään tamman karsinalle. Hevoset olivat näköjään olleet yön sisällä, ainakin Marin karsinasta päätellen. Loikin hakemaan kottareita, ja palasin hetkessä takaisin karsulle. Aloin lappamaan lantaa kottareihin, jotka täyttyivät pikku hiljaa. Vihdoin ja viimein kaikki tarpeet olivat pakattu lantalaan lähtevää reissua varten. Rymistelin ulos kottareiden kanssa.
Vihelsin äänekkäästi, jotta edes joku hevosista hoksaisi minut. Hetkessä muutama nelijalkainen loikki innoissaan portin pieleen, Mari mukanaan.
- Valitettavasti vain yksi teistä lähtee mukaani, sanoin naurahtaen, kun pujottelin aitalankojen välistä hevosten keskelle. Nappasin likaisen Marin riimusta kiinni, ja avasin portin. Muut kopukat olivat pettyneitä, ja lampsivat takaisin ruohotupsujensa ääreen. Riimunnaru oli jäännyt talliin, joten Mari saisi tyytyä siihen, että roikkuisin sen riimussa. Talutin energisen hevosen sisälle talliin. Siellä telkesin sen karsinaan, siksi aikaa kun kävin hakemassa tamman harjat. Anne käveli minua vastaan, ja pyysi että laittaisin puoliverisen valmiiksi.
- Tottahan toki, vastasin myöntävästi. - Tuo tamma sitten kentälle kahdelta, Anne muistutti, ennen kuin porhalsin takaisin tamman luokse. - Enrginen tyttö..., kuulin naisen naurahtavan, ennen kuin liukenin paikalta. Livahdin Marin seuraksi karsinaan, jossa aloin puunata likaista hevosta takaisin kimoksi. Puhisten ja ähisten sain viimeisenkin likatahran pois tammasta. Mari pyöri ja hyöri, sillä se seisoi vapaana karsussa. Sähähdin jotain epäselvää hoidokilleni, ennen kuin aloin putsaamaan sen kavioita.
Asetin satulan Marin korkeaan selkään, liutin sen paikalleen ja kiristin vyön. Kaivoin pakista tamman suojat, jotka länttäsin paikoilleen. Suitset olivat oikea ongelma, koska Mari oli leikkisällä tuulella.
- Seiso!, älä visko sitä päätäs!, raivosin tammalle, kun tungin kuolaimet sen suuhun. Asettelin nahkaisen remmiläjän kunnolla tamman kiemurtelevaan päähän ja pistin kaikki remmit kiinni. Vilkaisin kelloa, joka oli kolmea vaille kaksi. Kerkeäisin edes jotenkuten selvittämään rouvan harjan, ennen tuntia. Aloin näpräämään kieli solmulla Marin yönmustaa harjaa, joka oli mitä pahemmin takussa. Ähisten jumituin kerta toisensa jälkeen mitä pahimpaan takkuun, ennen kuin Anne ilmoitti että voi mennä kentälle. Lähdin taluttamaan villin puoleista tammaa ulos, muiden perässä. Edessämme könysi pikkuinen Pella, joka näytti aivan kirpulta Marjuskaisen rinnalla.
Autoin paljon pienemmän ratsastajan tamman selkään, ja kiristin vielä vyötä yhdellä reiällä. Katsoin vielä, olivatko jalustimet sopivan mittaiset, ennen kuin tyttö kannusti Marin liikkeelle. Huokaisten lampsin muiden hoitajien kanssa kentältä pois. Onneksi minulla oli vielä puolitoista tuntia aikaa, ja ne ajat hoitaisin Leeviä.
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 27, 2008 19:20:25 GMT 2
27.07.2008. Tervehdys vielä illan suussa.
Olin pyöräilemässä kummitätini luokse, joka asuisi vähän matkan päästä kotoani. Huomasin puolessa välissä Seppeleeseen vievän tien, ja sain hölmön päähänpiston. Kurvasin hiekkatielle, ja poljin tuhatta ja sataa pitkin tietä. Vaikka kello oli jo paljon, kävisin harjaamassa Marin nopeasti vielä. Minulla ei olisi kauheasti aikaa, sillä kummitätini hermostuisi. Läähättäen vilkaisin eteeni, ja näin olevani jo tallipihalla. Kippasin pyöräni jonnekkin puskaan, ennen kuin juosta pyyhälsin talliin. Tallissa oli hiljaista, sillä kuka nyt viitsisi lähteä takaisin tallille iltamyöhään. No, myöhään ja myöhään. Loikin Marin karsinalle, joka oli typötyhjä. Heposet viettäisivät siis yönsä ulkona, kuten aina kesällä.
Mari ravasi lajitoverit perässään portille, ja antoi itsensä heti kiinni. Hätyyttelin muut tammat loitommas, ennen kuin raahasin puoliverisen laitumelta. Nopeasti tepsuttelimme lämpimään talliin, jossa Jaakko hääräsi omiaan. Tervehdin nopeasti miestä, ennen kuin sidoin tamman käytävälle.
- Nukkuma-aikaanko sitä pyöritään vielä tallilla?, mies murjaisi. - Heh heh, mene itse sitten koisimaan, tuhahdin Jaakolle, ennen kuin lampsin hakemaan Marin harjat. Hetkessä palasin väsyneen oloisen tamman luokse. Kaivoin kumisuan käteeni, ja aloin pyöritellä sitä kimon selällä. Katsahdin paremmin käytävän päätyyn, ja näin siellä minua hiukan vanhemman tytön. Varmaan uusi, sillä en ollut häntä aikasemmin nähnyt. Jatkoin pyörittelyä hiukan rivakammin, sillä kello kävi. Mari oli ihmeissään, kun nopensin tahtiani. Puhisten pyörittelin vielä toisenkin puolen kumisualla, ennen kuin siirryin harjaamaan tamman kokonaan Marin.
Vihellellen talutin Marin takaisin laitumelle, suukotin sen turpaa ja toivotin hyvät yöt. Mari lähti laiskasti muiden heppojen luokse. Tyttö, jonka olin käytävällä nähnyt, talutti Senttiä kohti laidunta. Tervehdin hiukan ujona vanhempaa tyttöä, joka vastasi samalla tavalla takaisin.
- Oletko uusi täällä?, sain sanat hetken empimisen jälkeen suustani. - Juu, aloitin vasta eilen. Olen Kat, entä sinä?, Katiksi esittäytynyt tyttö kysyi, ja pysäytti voikon hevosen. - Karoliina, sano Karo vain. Hoidan Maria, vastasin hiukan rohkeammin, ja vilkaisin tammojen suuntaan. - Oletko sinäkin uusi?, Kat kysyi, ja taputti Snettiä kaulalle. Pudistin päätäni, ja kerroin hoitaneeni Maria jo jonkin aikaa. Rupattelimme hetken, kunnes huomasin vilkaista kelloani. - Joudun nyt lähtemään. Oli kiva tutustua, sanoin nopeasti tytölle, ja lähdin pyyhältämään pyöräni luokse. Kat vilkutti perääni, ennen kuin hävisin näkyvistä.
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 29, 2008 18:19:09 GMT 2
29.07.2008. Tiistai
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 30, 2008 15:35:59 GMT 2
30.07.2008. Nopeata toimintaa.
Kun Leevi oli saatu hoidettua, olisi Marin vuoro. Vihelellen kävelin rivakkaasti laitumen portille, jossa tammat oleskelivat. Mari laidunsi parin metrin päässä, joten tyydyin hakemaan rouvan itse. Puikkelehdin aitojen alitse tammani luokse, joka oli aivan likainen. Kimo tamma oli vaihtannut värinsä savun harmaan ja ruskean sekoitukseksi. Tartuin hörisevän Marin riimuun, ja lähdin viemään sitä portille.
- Oliko ikävä, muruseni?, lepertelin puoliveriselle, joka heilutti päätään, pitäen kärpäset loitolla. - Eli ei, naurahdin, avatessani portin. Lähdin juoksemaan kohti puomia, jotta Mari ymmärtäisi tehdä samoin. Hyvin koulutettu kun oli, lähti hevonen nopeasti raviin. Mari oli energinen, koska ei ollut saannut liikuntaa - viimeksi eilen.
Ruskea lika alkoi pikkuhiljaa hävitä nelijalkaisen yltä. Kiirettä pukkasi, sillä kello oli viittä yli viisi. Puhisten pyörittelin kumisukaa ristiin rastiin tamman karvassa, kunnes vaihdoin harjaa. Pyyhkäisin pölyharjalla, kovallaharjalla sekä muilla harjoilla tamman kauttaaltaan puhtaaksi. Huohottaen viskelin harjan yksi toisensa jälkeen takaisin pakkiin, ennen kuin putsasin heposeni kaviot. Läähättäen jäin seisomaan kiiltävän kimon viereen, ennen kuin huomasin Marin harjan ja hännän olleen mitä pahimmassa kunnossa. Kiireesti aloin selvittämään ensin häntää, joka oli mitä järkyttävin. Hammasta purren vedin osan takuista suoriksi, ennen kuin menetin hermoni. Otin tamman pakista selvitysaineen, jonka olin pari päivää sitten ostannut, ja ruiskautin sitä hännälle. Johan alkoi sujua, kun vetelin sormet pitkin häntää. Pian oli viimeinekin takku ojennuksessa, ja oli harjan vuoro. Onneksi se ei ollut niin somussa kuin häntä, joten selvisin siitä alle kolmessa minuutissa.
- Menehän, hopuutin Maria, päästäessäni heposen laitumelle. Hölkkäsin sen jälkeen viemään harjat satulahuoneeseen, jossa kerkesin niukin naukin putsaamaan suitset - edes vähäisen. Pyyhälsin autolle, ajatellen jo huomisen päivän tapahtumia.
|
|
|
Post by Karoliina on Jul 31, 2008 12:52:27 GMT 2
Pistän vielä tämän merkinnänä tänne päikkyyn --------------------------------------------------------------- 31.07.2008. Maastoesteet jyrää! Kevyesti annoin Marille laukkapohkeet, jolloin tamma singahti eteenpäin mitä nopeammin. Ohjasin tamman kohti maastoesteitä, joita tänään oli aikomus hypellä. Innosta laukkaava Mari hyppelehti laukan tahdissa minne sattui, ja minulla oli täysi työ kääntää se takaisin kohti ensimmäistä estettä. Jännittyneenä puristin käteni entistä enemmän nyrkkiin, ja puristin pohkeet kiinni tamman vaaleisiin kylkiin. Ponnistus, ja olimme jo esteen toisella puolella. Mari oli hyvä hyppääjä, sen pystyin ainakin tuntemaan ponnistuksesta. Yksi toisensa jälkeen lentelimme esteiden ylitse, jotka olivat kuin pieni risukko. Viimeinen este näytti minun silmissäni pelottavalta, mutta puoliverinen selvisi siitäkin mahtavasti. Jarrutin hikoilevan hevosen raviin, ja käänsin sen ympäri esteen jälkeen. Laukkapohkeet tamman kylkiin ja lentelimme jo esteet uudestaan. Kun esteet oli loikittu loputtomiin, lähdimme takaisin Seppeleeseen. Olin huomannut ennen lähtöäni maastoon, että kentälle oli pystytetty esteitä tunnin ajakasi. Jos hyvin kerkeäisin, saisin valmiiksi rakennetut esteet. Jarrutin Marin ravista käyntiin, ja annoin heposelleni pitkät ohjat. Päästin jalat irti jalustimista, jotka nostin ristiin ylös. Kiepsahdin taputtelemaan ja halailemaan tammaa kiitokseksi, ennen kuin keräsin hetken päästä ohjat. Puristin pohkeet nopeasti tamman kylkiin, jolloin se siirtyi tasaiseen raviin. Hytkyin ja pompin Marin selässä, sillä jalustimet olivat ristissä ylhäällä. Kun vihdoin sain pomppimiseni loppumaan, ohjasin Marin ryteikköön. Tästä oikaisemalla pääsisimme nopeammin tallille. - Anne, voisinko ratsastaa kentällä hetkisen esteitä?, kysyin naiselta, joka oli käskennyt ratsastajat loppukäyntiin. Anne nyökkäsi myöntävästi, ja avasi portin. Ratsastin ison hevosen kanssa keskelle, ja tunsin itseni aivan huippuratsastajaksi tuntilaisten rinnalla. Kasvoni punoittivat, sillä en oikein tykännyt että kaikki tuijottavat. Olin tottunnut ratsastamaan niin ettei kukaan katso vierestä. Keräsin ohjat takaisin lyhyiksi, ja käskin Marin ravaamaan pohkeiden avulla. Vilkaisin hermostuneena esteitä, jotka olivat n. 50cm. Esteet eivät olleet suuria minulle tai Marille, mutta muiden katseet saivat minut ahdistavaan tilanteeseen. - Laske kantapäät alas ja pistä kädet nyrkkiin, Annen ääni sai minut säpsähtämään ajatuksistani. Tein työtä käskettyä. Käänsin Marin voltille, josta tuli mahdottoman suuri. Puhisten ohjasin tammaa volteilta toiselle, Annen ohjestaessa minua kuin tuntilaista. Itse asiassa pieni kertaus ei haitannut, sillä olin ratsastanut niin pitkään ilman opettajan neuvoja. - Sitten kaartoon, nainen kailotti tuntilaisille, minun vääntäessä voltteja hikihatussa. Voltti sinne, tuonne ja koottua ravia pitkät sivut. Pääty-ympyrä, koko rata leikkaa, voltti taas ja laukan nosto lopulta. Puhisten ohjasin Marin ensimmäistä estettä kohti. Puristin pohkeet kiinni tamman kylkiin, ennen kuin se ponnisti. Kevyin askelin laskeuduimme takaisin maahan, ennen kuin jatkoimme hyppelyä esteiden ylitse. - Hienosti meni tänään. Huomenna hypitään lisää tai mennään vääntämään koulua, rupattelin tammalle, vetäessä hikiloimen sen selästä alas. Ojensin porkkanan väsyneelle Marille, joka hotkaisi sen nälkäisenä suihin. Kiikutin hikiloimen talliin, ennen kuin porhalsin tamman luokse. - Doriskin pääsee mukaan, juttelin Marille, joka väsyneenä riiputti päätään. Taputin kimoa hevosta, ja aukaisin narun irti puomista. Vihellellen lähdin taluttamaan laiskan pulskeaa tammaa perässäni. Laitumella naksautin narun irti puoliveirsen haalistuneesta riimusta. Vilktuni tamman perään, ennen kuin lähdin puhdistamaan sen varusteita.
|
|