|
Post by Karoliina on Apr 15, 2008 19:38:01 GMT 2
15.04.08 Ensi tapaaminen!
Astelin tietä ptikin, joka johti suoraan Seppeleeseen. Vatsanpohjassani lenteli ainakin miljoona perhosta. Huomasin, kuinka tallirakennus kohosi edessäni. Aloin kävelemään ripeämmin, sillä halusin päästä nopeasti tapaamaan utta hoitsuani Maria. Avasin nopeasti oven, astuen vikkelästi sisälle talliin. Ovi pamahti takanani, kun lähdin kävelemään kohti Marin karsinaa. Käytävällä pyöri monta tyttöä, jotka hoitelivat hoitsujaan tai puhua pälpättivät toisilleen. Säpsähdin, tuntiessani pehmeän turvan tökkäisyn. Käännyin tökköyksen suuntaan, ja näin mustan hevosen, jonka karsinan ovessa luki 'Blade'
- Hei, Sanoin tammalle, rapsuttaen sitä. Blade katsoi minua lempeästi. - Valitettavasti en tullut hellimään sinua, vaan naapuriasi Maria, tokaisin hymyillen Bladelle, jonka ilmeestä paistoi syvä pettymys. Olin huomannut, että Bladen veiressä majaili Mari, joten harppasin ison askeleen tamman karsinan eteen. Kimo hevonen seisoi karsinan perällä, ja katsoi minua lempeillä silmillään.
- Tule tänne, en tee sinulle pahaa, Puhelin reippaasti Marille, jolloin hevonen lähti kohti karsinan ovea. Se tunki päänsä ulos karsinasta, ja katsoi minua 'rapsuta minua' katseella. Naurahdin ajatukselleni, alkaen rapsuttamaan kimoa tammaa. Hetken rapustellessani Maria, lopetin rapsuttamisen.
- OLen nyt uusi hoitajasi, tokaisin Marille, joka höristeli uteliaana korviaan. Se kohotti päänsä ylös, katselakseen enemmän käytävälle. Olin juuri avaamassa karsinan ovea, kun takanani tuntui pöllähdys. Ihan kuin pyörremyrsky, ajattelin ääneti. Käännyin ympäri, ja näin kuinka vaalea hiuksinen tyttö käveli innokaasti Marin karsinaa vastapäätä olevalle karsinalle.
- Hei Jamboseni, tyttö leperteli iloisena ruskealle hevoselle. Hän ei kai ollut nähnyt minua, sillä puheli v ain keskittyneesti hevoselle, jonka nimeksi hän oli maininnut Jambo. (J.)
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 16, 2008 15:45:13 GMT 2
(J.)
En viitsinnyt häiritä tytön ja hevosen yhteistä hetkeä, joten pysyttelin hipi hiljaa. Avasin karsinan oven, josta kuului epämielyttävä narina. Takanani tyttö kuuli äänen, ja kääntyi katsomaan minua.
- Hei, tämä sanoi iloisesti. Käännyin ympäri. - Hei. Olen Marin uusi hoitaja, tokaisin tytölle, joka hymyili minulle aurinkoisesti. - Olen Oona, ja hoidan tätä ihanaa Jamboa, Oonaksi itsensä esittelevä tyttö sanoi, ja rapsutti ruskean ruunan päätä. - Olen Karoliina, itse hoitelen tätä Maria, vastasin hymyillen. Astuin kimon hevosen eteen, joka katseli minua ruskeilla silmillään. Käännyin Oonan suuntaan, sillä tyttö ei ollut enään puhunnut. Oona seisoi Jambon karsinassa, puhellen sille iloisesti. Käänsin pääni takaisin Marin suuntaan, silitellen sen pehmeää karvapeitettä. Tamma riiputti nautinnolisesti päätään, ja sen silmät olivat tiukasti kiinni. Lopetin silittelyn, jolloin Mari nosti loukaantuneena päänsä ylös. Se selvästikkin kaipasi lisää rapsutuksia ja silittelyjä.
- Saat kohta rapsuttelua, tokaisin tammalle, joka viskaisi päätään. Kävelin ulos Marin karsinasta, sulkien perässäni karsun oven. Lähdin kävelemään jonnekkin, josta veikkasin satulahuoneen löytyvän. Hetken kävelessäni, löysin satulahuoneen.
- Vihdoin, mutisin hiljaa, tempaisten nopeasti satulahuoneen oven auki. Satulahuoneessa oli muutama tyttö puhdistamassa hevosten suitsia. Tunsin itsnei ihan punaiseksi, sillä en tuntennut ketään heistä. Halusin nopeasti päästä Marin luokse. Haravoin nopealla silmäyksellä satulahuoneen, ja huomasin tamman harjapakin. Kävelin pakin luokse, tempaisten sen käteeni. Harpoin isoin askelin ovelle, avaten sen hyvin nolona. Oven sulkeutuessa perässäni, tunsin punan laskeutuvan poskiltani. Koska olin hyvin ujo, en olisikaan mielelläni jäännyt satulahuoneeseen. Lähdin kävelemään rauhallisin askelin kohti Tanskalaisen puoliverisen karsinaa. Hyräilin jotakin, joka sattui vain tulemaan mieleeni. Päsätyäni Marin karsinalle, vilkaisin Jambon karsinaan päin. Oona touhusi ruunan luonna, ja puhua pälpätti hevoselle. Minua alkoi naurattaa, sillä Oonan puhumuinen Jambolle vaikutti hauskalta. Pystyin kuitenkin pidättelemään nauruani, avaten kimon karsinan. Astuin karsinaan, sulkien oven perässäni.
- Hei taas, sanoin hymyillen Marille, joka hörähti pehmeästi. Se tiesi, että saisi nauttia ainakin pitkän tovin harjan alla. Laskin pakin jalkojeni eteen, avaten sen. Kaivoin sieltä pölyharjan, ja kävelin rauhallisesti tamman vasemmalle puolelle. Aloin ripein mutta rauhallisin ottein harjaamaan Marin kimoa karvapeitettä. Puhelin hiljaa Marille, vaikka tiesin tamman uinuvan rauhallisesti. Harjatessani vasemman puolen, siirryin nopeasti oikealle puolelle. Aloin harjaamaan oikealta puolelta. Hetken harjatessani tammaa, vaihdoin harjan kumisukaan. Hoidin nopeasti oikean puolen ja vasemman puolen, kunnes nappasin käteeni kaviokoukun. Liu'tin käteni tamman vasenta etusta pitkin, pyytäen sitä nostamaan. Kavio kohosi ylös, ja puhdistin sen rivakkaasti. Siirryin vasemmalle takaselle, pyytäen tammaa nostamaan. Sekin kavio nousi kuin salama, ja puhdinstin myös kavion yhtä nopeasti kuin jalan nouseminenkin. Puhdistin myös nopsasti oikean etusen ja takasen, ennen kuin viskasin kaviokoukun pakkiin. Suljin pakin kannen, astellen ulos karsinasta. Hymyilin Oonalle, joka palasi satula ja suitset mukanaan Jambon luokse.
- Ratsastamaan vai?, kysyin naurahtaen. Tyttö nyökkäsi iloisesti, astuessaan Eestinhevosen vierelle.
- Nähdään, Oona huikkasi, kun astelin kohti satulahuonetta. Puraisin huultani, avatessani satulahuoneen oven. Samat tytöt istuivat vierekkäin, suitsia napräten. Laskin nopeasti Marin harjapakin omalle paikalleen, poistuen vähin äänin satulahuoneesta. Kävelin rehuhuoneeseen päin, kun silmäni osuivat toimiston oven vieressä olevaan valkoiseen lappuun. Siinä oli tuntilista. Käännyin katselemaan listaa tarkemmin, ja näin Marin nimen listalla. Onneksi tamma menisi vasta puoli kolmen tunnille, ajattelin ääneti. Vilkaisin kelloa, joka näytti kymmentä vaille kaksi. Rientipä aika ihmeen nopeasti, ajattelin, lähtien talsimaan takaisin Marin karsinalle päin. Marin nimen vieressä oli lukennut Kukka. Huomasin tamman karsinan edessä tytön, joka oli kai Kukka. Kävelin nopeasti tämän luokse.
- Hei, olen Karoliina, ja hoitelen nykyään Maria, sanoin hymyillen tytölle. - Olen Kukka. Menen Marilla puoli kolmen tunnilla, tyttö sanoi hymyillen takaisin. - Voit pistää sen itse valmiiksi. Harjasin muuten sen jo, tokaisin Kukalle, joka nyökkäsi myöntävästi. - Lähden tästä kotiin, mutta hyviä ratsastushetkiä, sanoin Kukalle, lähtien kävelemään kohti ulko-ovea. Huomenna ratsastan, ajattelin.
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 17, 2008 12:16:29 GMT 2
17.04.2008. Maastoilua, kuralätäköitä ja viljahirviöitä. Puuskutin polkiessani tuhatta ja sataa tallille. Koska viime yönä oli satannut hirveästi, koko maa oli täynnä vesilätäköitä ja tie ihan kurainen. Kaahasin Seppeleen pihaan, loikaten nopeasti pyörän satulasta. Punainen pyöräni kellahti lätäkköön, enkä huomannut koko asiaa. Vilkuilin laitumille päin, etsien katseellani Maria. Tammaa ei näkynnyt ulkona, joten ehkäpä se oli sisällä. Vedin oven auki, astuen sisälle talliin. Tallin hiljaisuus vaikutti hyvin aavemaiselta. Ihan kuin koko talli olisi uinunnut sikeässä unessa. Muutamat harjat tipahtelivat maahan ja hevosten pärskintä ja hörähdys rikkoivat hiljaisuuden. Kuulin muutaman tytön juttelevan hevosista. Jäin kuuntelemaan kauempaa tyttöjen keskustelua. Säpsähdin, kun kuulin heidän mainitsevan hevosen kuolemasta. - Voi Sipe raukkaa, toinen tytöistä puheli surullisena. Tytön vieressä oleva tyttö nyökkäsi hiljaisena. - Voi Chao - parkaa. Tekee kovaa menettää rakas hevonen, eräs tytöistä puuttui kahden tytön keskusteluun. En halunnut kuulla enempää, sillä tajusin asian laidan. Tyttö, joka oli mainittu Chaoksi, oli menettänyt hevosensa. Tunsin pahanolon mylläävän vatsassani. Entä jos menettäisin Marin? Kävelin Marin karsinalle, toivoen että tamma olisi siellä. Se ei kuitenkaan seissyt karsinassa. Huokaisin pettyneesti. Sitten sen olisi pakko olla tunnilla, ajattelin, lähtien kävelemään kohti ulko-ovea. Päästyäni ovelle, riuhtaisin oven auki samalla tavalla kuin talliin tullessani. Lähdin kävelemään maneesia kohti rauhallisesti, toivoen että tamma olisi ainakin siellä. Kävelin hevostarhan ohi, jossa laidunsi niin ruskeita ja valkoisia hevosia. Tarhan perällä laidunsi ainoa musta hevonen Blade. Pysähdyin aidan viereen, jääden katselemaan hevosten iloista ruokailua. Muutama hevonen ryhtyi keväisiin leikkeihinsä heittelemällä iloisen näköisiä pukkeja. Havahduin, muistaessani maneesiin menemisen. Vilkutin hevosille, jotka käyskentelivät lähellä aitaa. Kipitin nopeasti maneesin ovelle, avaten sen rauhallisesti. Maneesia pitkin kiersi ainakin kuusi ratsukkoa. Istahdin katsomoon, jääden katselemaan tuntia. Muutama ratsukko hyppäsi ristiesteitä. Etsin katseellani kimoa Maria. Pian silmäni osuivat siihen. Hymyilin itsekseni, katsoen tamman menoa. - Ja sitten ottakaa loppukäynnit, Anne kuulutti, jolloin ratsukot siirtyivät ravista käyntiin. Tuntui kuin aika olisi madellut. Pian huokaisin helpotuksesta, kun Anne kuulutti tunnin päättyvän. Ratsastajat laskeutuivat hikisten ratsujensa selästä. Kiirehdin nopeasti Marin luokse. Tyttö, joka oli mennyt Marilla, pyysi minut hoitamaan Marin kuntoon. Nyökkäsin myöntävästi, tarttuen Marin ohjaksista kiinni. - Heippa, tyttöseni, lepertelin tammalle, joka hörähti lempeästi. - Miten olisi maastolenkki?, kysyin Marilta, joka puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni. Naurahdin, lähtien taluttamaan hevosta muiden heppojen perään. Pian saavuimme talliin, jonka käytävällä soi kavion kopina. Kävelin Mari perässäni tamman karsinalle, avaten karsun oven. Astuin karsinaan, tamma perässäni puuskuttaen. Käänsin hevosen ympäri, niin että sen turpa osoitti karsinan ovea. Kurotin käteni ovea kohti, vetäen sen niin, ettei tamma olisi päässyt karkuun. Jambon karsinassa hääräili taas Oona, joka vilkutti minulle iloisesti. Vilkutin tytölle takaisin, vetäen Marin ohjat tamman kaulalle. Koska lähtisin suoraan tammalla maastoon, ei minun olisi kannattanut ottaa suitsia pois. Pujotin riimun Marin päähän, jottei se pääsisi karkaamaan. Siirryin satulan kohdalle, nostaen satulavyötä ylös niin, että saisin sen auki. Avasin satulavyön, pistäen vyön satulan päälle. Liu'tin satulan tamman selästä, napaten sen kunnolla käteeni. Laskin satulan oven päälle, jotta voisin viedä sen maastolenkin jälkeen satulahuoneeseen. - Mihin aijot tammuskaisen kanssa mennä?, kuului Oonan iloinen ääni. - Ihan vain pikkuisen maastoon köpöttelemään. Tahdotkos mukaan?, kysyin yhtä iloisesti Oonalta, kuin hän oli minulle sanonnut. - Jos huolit minut mukaasi, niin totta kai!, Oona tokaisi, hymyillen aurinkoisesti. - Isken vain satulan Jambo-vaarin selkään, Oona lisäsi, pujahtaen Jambon karsinaan. - Odotamme rouvan kanssa, vastasin Oonalle naurahtaen. Pian Oona oli satuloinut Jambon, jonka aikana olin käynnyt hakemassa kypäräni kaapista. - Menäänkös?, kysyin reippaasti tytöltä, tarttuen Marin riimuun. Oona nyökkäsi, ja poistin nopsasti riimun tamman päästä. Kiepsautin ohjat hevosen eteen, tönäisten karsinan oven varovaisesti auki. Annoin kohteliaasti Jambon ja Oonan mennä ensimmäisenä, ja tyydyin taluttamaan tamman ruunan perässä. Astuin ulos ulko-ovesta, jonka Oona oli avannut sepposen selälleen. Mari oli iloinen, kun pääsi kanssani maastoon rasittavan tunnin jälkeen. - Noh, tuhahdin tammalle, joka steppasi innostuneena pihalla. Oona oli kavunnut Eestinhevosen selkään. Yritin pidätellä steppaavaa tammaa, mutta Mari pyöri kuin väkkärä. Oona kikatti Jambon selästä, ja katseli meitä, hullunkurinen ilme kasvoillaan. Vihdoin sain Marin rauhoittumaan, taluttaen tamman ison kiven luokse. Nousin kivelle, kiepsauttaen ohjat takaisin tamman kaulalle. Kampesin kimon hevosen selkään, tarttuen ohjista. - Mennään, Oona huikkasi, antaen Jambolle pohkeita. Annoin myös Marille pohkeita, kääntäen tamman maastoa kohti. Pian lönkyttelimme mutiasta tietä pitkin kuusikoiden keskellä. Jambo ja Oona kävelivät rauhallisesti edessämme, kun minä ja Mari tepsuttelimme heidän perässään. - Ravataanko?, kysäisin Oonalta, joka vastasi myöntävästi. Puristin pohkeeni kiinni Marin kimoihin kylkiin, ja tamma lähti lennokaaseen raviin. Hölskyin puoliverisen selässä, yrittäen saada itseni istumaan kunnolla. Koska en ollut survonnut Marille selkään satulaa, oli minulla täysi työ pidellä itseni hevosen selässä. Oona ja Jambo kurvasivat pienelle polulle, ja tulimme Marin kanssa perässä. Polun varrella oli isoja kuralätäköitä, joihin en mielelläni olisi pudonnut. Yht'äkkiä eteemme ilmestyi pieni kumpu. Ohjasin Marin kohti kumpua, tamman pärskiessä energisesti. Pääsimme kummun alas, jolloin ponnahdin hitusen ilmaan, tömähtäen sitten takapuolelteeni. Voihkaisin pienesti, huomatessa pitkän pellon edessämme. - Laukataan!, kiljahdin pienesti, painaen pohkeet tamman kohoileviin kylkiin. Jambo ja Oona jäivät jälkeemme, ja laukkasivat perässämme. Pellolla kasvava vilja paiskoitui päin kasvojani. Sujin nopeasti silmäni, sillä monet viljan tyngät työntyivät ikävästi kohti silmiäni. Säpsähdin, tuntiessani Marin takapään nousevan ilmaan. Kiljahdin pienesti, sillä en osannut odottaa pientä ilopukkia. Lennähdin nopeasti selästä, keskelle peltoa. Mari huomasi putomiseni, ja pysähtyi tyynesti niille sijoilleen. Ähisin ja puhisin, kömpiessäni pystyyn. Hiuksiini ja vaatteisiini oli tarttunnut inhottavia viljan korsia. Oona kikatti, huomatessani karmean ulkonäköni. - Viljahirviö hyökkää, Oona sai sanottua kiaktuksensa seasta. Katsoin ihmiessäni tyttöä, joka kikatti Eestinhevosen selässä. Pian tajusin koko asian, ryhtyen kikattamaan itsekkin. Tartuin nopeasti Marin ohjaksista kiinni, jottei tamma olisi karannut. Etsin katseellani kiveä, jonka päältä olisin voinnut hypätä tamman selkään. Tuhahdin, sillä kai minun piti taluttaa se pellon reunaan. Käännyimme suuntaan, josta olimme tulleetkin. Löntystelin Marin kanssa Oonan ja Jambon takana. Tammasta oli kai tullut nälkäinen, sillä se tunki vähän väliä päänsä viljojen sekaan. Kiskoin Marin päätä ylös, kunnes pääsimme pellon reunaan. Huomasin ison kiven, taluttaen puoliverisen sen eteen. Vedin taas ohjat kaulalle, ponnistaen itseni selkään. Tarrasin nopeasti Marin mustaan harjaan, sillä meinasin liukua alas kimon selästä. Annoin sille pohkeita, jotta se siirtyisi raviin. Oona ja Jambo viilettivät jo kaukana. Olimme ratsastaneet uuvuksissa takaisin tallille. OLin hoitannut Marin nopeasti, ja viennyt sen laitumelle. Jäin katselemaan, kun se onnelisena mutusti ruohoa. Hätkähdin, vilkaisten nopsasti kelloani. Kello näytti puoli kuusi, joten tallustelin pyöräni luokse. Tuhahdin äänekkäästi, huomatessani satulan ja koko pyörän olevan mudan peitossa. Kampesin kiukkuisena pyörän satulaan, lähtien polkemaan kohti kotia. P.s(Selvä )
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 18, 2008 13:41:38 GMT 2
18.04.2008. Perushoitelua.
Tukkani liehui tuulessa, kun poljin kovaa vauhtia tallille. Muutama vanha nainen käveli minua vastaan, ja olivat lentää ojaan väistäessäni minua. Olisin pahoitellut, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä rupattelemaan. Linnut visersivät ja aurinko paistoi, mutten huomannut koko asiaa polkiessani tallille. Pian Seppele kohosi edessäni, joten aloin polkemaan niin kovaa kuin pystyin. Olin vähällä törmätä tallin seinään, mutta onnistuin jarruttamaan viime tingassa. Laskeuduin pyörän satulasta, pyyhältäen tallin ovelle. Kuului rysähdys, kun pyöräni kaatui seinää vasten. Avasin oven, astellen sisälle talliin. Koska kello oli vasta puoli kaksitoista, ei väkeä tallissa ollut hirveästi. Tallustin Marin karsinalle, jota ei viellä oltu siivottu. Itse Marikaan ei ollut karsinassaan. Eipä ihme, onhan näin kaunis sääkin, ajattelin, tarttuen tamman riimunaruun. Lähdin loikkimaan iloisena kohti ovea. Kun pääsin ovelle, avasin sen rauhallisesti mutta nopeasti. Lähdin kävelemään kohti laidunta, etsiskellen katseellani tammaa. Laitumen perällä seisoi kimo tamma, jonka tunnistin Mariksi. Vihelsin, huutaen Maria nimeltä. Tamman pää kohosi ruohon seasta, ja sen ruskeat silmät tapittivat minua. Pian puoliverinen lähti ravaamaan minua kohti, hörähdellen lempeästi. Kun tamma oli kerennyt portille, naksautin narun kiinni sen riimuun. Avasin portin nopeasti, sillä huomasin muutaman muunkin hevosen lähestyvän uhkaavasti. Talutin kimon laitumelta, sulkien portin kiinni. Lähdin taluttamaan Maria kohti tallia. Onneksi joku oli jättännyt oven auki, joten talutin tamman sisälle talliin ilman oven avauksia. Kun pääsimme tamman karsinalle, sidoin sen kiinni käytävälle. Taputin kimoa, jonka pää riippui unisena kohti lattiaa. Lähdin hyräillen kohti satulahuonetta. Avasin ovelle päästyäni oven, kävellen sisälle satulahuoneeseen. Tarrasin nopeasti Marin harjapakkiin, lähtien tammaa kohti.
Olin päässyt tamman luokse, ja kaivannut pölyharjan esille. Mari ummisti unisena silmänsä, nauttien harjauksesta. Koska puoliverinen ei ollut kovin likainen, viskasin harjan pakkiin. Kaivoin pakista kaviokoukun, alkaen putsaamaan yksi kerrallaan tamman kavioita. Työ oli nopeasti valmis, joten kipitin viemään pakin satulahuoneeseen. Palasin sitten kimon luokse, avaten riimunnarun. Lähdin taluttamaan tammaa laitumelle päin. Auringonsäteet tulvivat silmiini, kun astuin ulos. Päästyäni aidalle, avasin portin. Päästin Marin laitumelle, irrottaen narun irti sen riimusta. Suljin portin, jääden katselemaan sen riehakasta menoa. Lopulta lähdin käppäilemään pyärni luokse, kammeten pyörän satulaan. Vilkutin tammalle, joka hörähti perääni.
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 19, 2008 6:30:00 GMT 2
19.04.2008. Värikkäitä esteitä ja yhdessä oloa.
Kello oli vasta puoli kuusi, kun lampsin Seppeleen pihaan. Haukottelin, sillä olin viellä unen pöpperössä. Olin vetännyt päälleni ruskeat kokopaikkaiset ratsastushousut, T-paidan ja sen päälle fleeceen. Avasin laiskasti oven, ja kuulin iloista hirnuntaa ja hörähdyksiä. Astuin sisälle talliin, jossa ei ollut ketään. Ryhdistäydyin, kävellen ripein askelin Marin karsinalle. Tamma seisoi korvat pystyssä karsinan edessä.
- Hei Mariseni, lepertelin tammalle, rapsuttaen sitä. Tamma hörähti iloisesti, nauttien rapsutuksesta. Avasin kimon karinan oven, ängeten sisälle karsinaan. Mari väistyi oven edestä, pakittaen muutaman askeleen taaksepäin. Käännyin ympäri, tarttuen karsinan ovessa levaan riimunaruun. Käännyin sitten takaisin puoliveristä kohti, kävellen tämän luokse. Naksautin narun riimuun kiinni, taluttaen hevosen käytävälle. Huomasin, kun käytävällä käveli tallipoikaa muistuttava poika. Pistin Marin kiinni, välittämättä pojasta. Lähdin kävelemään kohti satulahuonetta, vilkaisten Marin suuntaan. Käänsin katseeni eteenpäin, meinaten törmätä poikaan.
- Anteeksi, änkytin nolona, mutta huomasin että poika hymyili iloisesti. - Ei se mitään. Olet varmaan uusi tällä? Olen tallimestari, ja nimeni on Jaakko, Jaakoksi esittäytynyt poika selitti. - Olen Karoliina, ja hoitelen Maria. Tällä on aikas hiljaista, tokaisin ja Jaakko nyökkäsi. - Tahtoisitkos auttaa? Voisit viedä kopukoita ulos, Jaakko kysyi iloisesti. Pohdin hetken, vastaten sitten myöntävästi. Sanoin viellä, ennen kuin Jaakko lähti, että hoitaisin Marin ensin. Jaakko nyökkäsi, lähtien karsinoille päin. Kävelin nopeasti satulahuoneen ovelle, avaten sen nopeasti. Huomasin heti Marin harjapakin, napaten sen käteeni. Pujahdin ulos huoneesta, ennen kuin ovi pamahti kiinni. Lähdin loikkimaan Maria kohti. Uteliaat hevoset ja ponit työnsivät päänsä karsinoistaan, hirnahdellen ja hörähdellen nälkäisinä. Jaakko jakeli hevosille aamu heinät, joten tallista kuului tyytyväinen rouskutus. Stoppasin kimon eteen, joka tökkäisi turvallaan minua olkapäähän. Hymyilin, silittäen tamman päätä. Laskin harjapakin viereeni, lopettaen silittelyn. Avasin pakin, penkoen esille kumisuan. Aloin pyörittelemään sillä Marin kimoa karvaa, hiljakseen hyräillen. Tamma sulki nautillisesti silmänsä, vaihtaessani toista puolta. Pyörittelin vasemman puolen nopeasti kumisualla, viskaten harjan pakkiin. Kaivoin pakista pölyharjan, alkaen vetämään ripein ottein puoliverisen sileätä karvaa. Joka nyt oli hiukan pörhöllä kumisuan jäljiltä. Käytävällä kuului kopinaa, kun Jaakko vei jo hevosia ulos. En varmaan kerkeä viemään yhtään nelijalkaista ulos, ajattelin itsekseni, vetäen viimeisen sivalluksen harjalla. Heitin pölyharjan pakkiin, nostaen käteeni kaviokoukun. Vilkaisin kelloa, joka oli jo seitsemän. Kumarruin Marin oikean etusen vierellä, liu'ttaen käteni jalkaa pitkin. Tamma nosti jalan moitteettomasti ylös. Puhdistin kavion nopeasti, laskien Marin jalan alas. Tein saman kolmelle muulle jalalle, jotka nousivat rauhallisesti ylös yksi toisensa jälkeen. Pistin kaviokoukun pakkiin, pistäen pakin kannen kiinni. Nostin pakin käteeni, lähtien kiikuttamaan sitä takaisin satulahuoneeseen.
Palasin nopsasti puoliverisen luokse, avaten riimunnarun solmun. Olin saannut Jaakolta luvan laittaa Marin hetkeksi Jambon karsinaan, kun puhdistaisin tamman karsinan. Talutin kimon tamman Jambon karsinaan, irrottaen riimunnarun riimusta. Pujahdin ulos karsinasta, sulkien oven. Mari tutkiskeli uteliaana karsinaa, jota se ei hyvin tuntennut. Lähdin kävelemään kohti kottareita, jotka nojasivat ylöspäin kaadettuna seinää vasten. Päästyäni kottikärryille, laskin sen oikeaan asentoon. Tartuin seinää vasten nojaavaan talikkoon, pistäen sen kottareihin. Lähdin kärräämään kottareita kohti Marin karsinaa.
Laskin kottarit käsistäni, päästyäni Marin karsinan eteen. Tartuin talikkoon, astuen tamman karsinaan. Mari kurkisteli uteliaana Jambon karsinasta minua. Aloin nostamaan lantaa kottareihin, jotka täyttyivät hetkessä. Pyyhkäisin hikeä otsaltani, avaten fleeceni. Otin fleecen kokonaan päältäni, pistäen sen Marin karsinan oven päälle.
- Voisitkos putsata muutaman muunkin heposen karsinan?, kysyi Jaakko, joka oli palannut talliin. Nyökkäsin, sillä en viitsinnyt lähteä viellä ratsastamaan. Työnsin kottarit Bladen karsinan eteen, jättäen ne siihen. Harppasin kolme isoa askelta Jambon karsinalle, jossa Mari seisoi. Avasin karsun oven, tarttuen riimunnaruun. Pujahdin karsinaan, naksauttaen narun kiinni tamman riimuun. Avasin oven sepposen selälleen, taluttaen Marin omaan karsinaansa. Jaakko kantoi Marille tupon heinää, koska aavistin sen joutuvan olemaan hetken aikaa sisällä. En viitsinnyt viedä tammaa ulos, sillä se olisi mennyt kuraiseksi, ja olisin joutunnut harjaamaan sen uudestaan. Irrotin narun riimusta, jolloin Mari hyökkäsi heinään kiinni. Astelin ulos karsinasta, sulkien oven. Astuin askeleen kottareiden luokse, avaten Bladen karsinan oven. Tartuin talikkoon, nostaen ensimmäiset kasat lantaa.
Olin pian siivonnut kuuden hevosen karsinan Marin lisäksi. Bladen, Taigan, Celen, Jambon, Kamun, ja Blondin. Pyyhkäisin jo ties monennenko kerran hikeä otsaltani, kärrätessäni viimeisen kottarillisen lantaa lantalaan. Työnsin kottikärryt omalle paikalleen, loikkien iloisena Marin karsinalle.
- Mari!, huudahdin, huomatessani tamman retuuttavan sinistä fleeceetäni suussaan. Fleecee oli ihan heinien ja kuivikkeiden peitossa. Hetken seisoin paikallani, tuijottaen ihmeissäni Maria ja sen uhria - fleeceetäni. Pian tajusin tilanteen, purskahtaen nauruun. Mari heilautti päätään, astuen karsinan oven eteen. Tamma päästi irti fleeceestäni, joka valahti ovea pitkin käytävälle. - Sinä senkin riiviö, naurahdin tammalle, joka tapitti minua viattoman näköisellä katseella. Tartuin fleeceeseni, puhdistaen sen. Kiepsautin sen sitten päälleni, jättäen vetoketjun kiinni. Lähdin kävelemään satulahuonetta kohti, ja huomasin kuinka porukkaa alkoi tulemaan hiukan enemmän talliin. Päästyäni satulahuoneen ovelle, avasin sen laiskasti. Astuin sisälle, etsien katseellani Marin satulaa ja suitsia. Lähdin kävelemään satularivistön edessä, lukien hevosten nimiä. Pella...Risto...Taiga...Eppu...Mari. Pysähdyin Marin tavaroiden luokse, valuttaen satulan käteeni satulanpid**eeltä. Kaappasin viellä tamman suitset käteeni, lähtien kävelemään ulos satulahuoneesta. Kävelin ripein askelin tamman luokse, joka odotti minua tympääntyneenä.
Laskin satulan Marin selkään, suoristaen ensin satulahuovan. Liu'tin satulan oikeaan kohtaan, alkaen kurottelemaan satulavyötä Marin vatsan alta. Pian sain vyön käteeni, vetäen sen kakkos reikään. Tartuin suitsiin, astahtaen kimon tamman pään kohdalle. Naksautin riimun lukon auki, valuttaen riimun tamman kaulalle. Mari painoi päänsä alas, jolloin riimunnaru kiristyi käytävällä olevan tamman takia. Yritin nostaa puoliverisen pään ylös, muttei se onnistunut.
- Mari, sanoin tamman nimen, kaivaen taskustani porkkanan. Kimon pää singahti ylös, hamuillen oranssia vihannesta. Pian se nappasi sen suuhunsa, rouskuttaen sitä onnellisena. Kun tamma oli porkkanan pureskellut perusteelisesti, nielaissut sen alas kurkkua pitkin, pystyin vihdoin pistämään sille suitset päähän. Tartuin toisella kädelläni Marin turvan ympärille, asettaen kuolaimet kimon tamman hampaita vasten. Kuolaimet sujahtivat nopeasti hevosen suuhun, jonka seurauksena kuului kuolaimen pureminen. Asetin suitset kokonaan päähän, kiristäen nopsasti kaikki remmit. Kurotin karsinan vieressä olevaa mustaa kypärääni, saaden sen käteeni. Iskin kypärän päähäni, pistäen sen kiinni kunnolla. Otin riimun tamman kaulalta, pujottaen ohjat käteeni. Lähdin taluttamaan Maria kohti kenttää.
Ponnistin itseni selkään, allani olevan tamman seisoessa kaikessa rauhassa paikallaan. Kiristin satulasta käsin satulavyön, ja mittasin jalustimet oikean kokoisiksi. Annoin ohjien valua sormieni vierestä, painaen pohkeet kiinni Marin kimoihin kylkiin. Hevonen lähti keinuvin askelin kävelemään kenttää ympäri, jonne olin keskelle pystyttänyt muutaman ristiesteen ja yhden pienen pystyesteen. Hetken käyntiä kävelessäni, keräsin ohjat käteeni, painaen ohkeet enemmän hevosen kylkiin. Mari nosti päänsä ylös, lähtien ravaamaan. Käänsin tamman voltille, josta se suoriutui. Muutama tyttö oli jäännyt katselemaan ratsastustani, joka sai minut tuntemaan tyhmältä. Tein muutamia voltteja kulmiin ja sivujen keskelle, ennen kuin lähdimme laukkaan. Painoin laukkapohkeet Marin vaaleisiin kylkiin, jolloin tamma lähti laukkaamaan pehmein askelin. Laukkasimme muutaman kierroksen, ennen kuin käänsin tamman kohti pystyestettä. Puristin käsiäni ohjien ympärillä, nähden kauhunkuvan silmissäni: Minä ja Mari emme olleet selvinneet esteen yli, vaan olimme rysähtäneet sen päälle. Este oli kaatunnut, ja minä makasin tajuttomana puoliksi esteen alla, puoliksi Marin. Mari oli murtannut jalkansa, tai satuttanut itsensä pahemmin, ja se jouduttaisiin lopettamaan! Ei, älä ajattele noin, huusin itselleni ajatuksissa, ravistaen vimmatusti päätäni. Lähestyimme tasaisessa laukassa estettä, kunnes pian olimme sen edessä. Puristin pohkeet tamman kohoiliviin kylkiin, nipistäen silmäni pieniksi pisteiksi. Tunsin kuinka Mari ponnahti ilmaan, ja liiteli esteen yli. Räväytin silmäni auki, tietäessäni ettei ollut käynnyt niin kuin kauhukuvassani. Lähestyimme tasaisessa vauhdissa ristiestettä, josta selvisimme hienosti. Kolmannella esteellä Mari tiputti, muttei se minua haitannut. Hetken hypellessämme esteitä, hiljensin tamman raviin. Aloin tekemään puoliverisen kanssa kolmikaarista kiemurauraa, josta selvisimme helposti. Mari innostui, heittäen muutaman ilopukin. Hiljensin lopuksi kimon käyntiin, ja kokonaan stoppiin. Kumarruin eteenpäin, painautuen Marin kaulaa vasten. Irrotin jalustimet jaloistani, taputtaen tamman kaulaa.
- Hyvä tyttö, kuiskasin tamman korvaan, johon se vastasi pehmeällä hörähdyksellä. Laskeuduin alas Marin selästä, nostaen jalustimet ylös. Tartuin kunnolla ohjiin, lähtien taluttamaan hikistä tammaa kohti tallia. Päästyäni tallin ovelle, huomasin että ovi oli apposen auki. Talutin kimon karsinan eteen, pistäen ohjat sen kaulalle.
Olin ottannut Marilta kaikki kamat pois, harjannut sen puhtaaksi, vetännyt hikiloimen hetkeksi päälle, ja sen jälkeen taluttanut sen laitumelle. Nojasin aitaan, katsellen kuinka Mari söi lajitovereidensa kanssa. Vihelsin tylsistyneenä, joka sai Marin pään nousemaan ylös. Se lähti ravaamaan minua kohti, hörähtäen pehmeästi. Tamman päästessä luokseni, aloin rapsuttamaan sitä. Se painoi päänsä käsivarsilleni, sulkien silmänsä. Kumarruin Marin pään kohdalle, painaen suukon sen silkinpehmeään karvaan.
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 24, 2008 11:48:18 GMT 2
24.04.2008. Nopeaa hoitelua.
Avasin tallin oven, astuen sisälle rakennukseen. Huokaisin, sillä koulu oli viennyt kaiken ajan tallilla olemisesta. Kipitin nopsasti satulahuoneelle, avaten huoneen oven. Tartuin Marin harjapakkiin, kiikuttaen sen hilpeästi tamman karsinalle. Kaapasin riimunnarun käteeni, lähtien sitten kävelemään hiukan ripeimmin askelin kohti ovea. Tempaisin oven auki, astuen ulos. Hengitin keuhkot täyteen lämmintä ilmaa. Linnut lauloivat, aurinko porotti taivaan täydeltä ja kevät alkoi haihtua, ja kesä astumaan esiin. Kesä, mitähän kaikkea silloin tapahtuisi?, ajattelin, astuen laitumen vierelle.
- Mariii!, huusin tammaa nimeltä, jolloin muutaman hevosen pää kohosi ilmaan. Marin pää heilahti, kun se lähti iloisena kohti porttia. Tamma hörisi päästyään portille. Naksautin narun kiinni riimuun, avaten portin. Talutin tamman laitumelta, sulkien perässäni portin. Talutin Marin ripeästi talliin, sitoen sen käytävälle. Avasin harjapakin, kaivaen sieltä harjan. Aloin ripein liikkein hoitamaan tamman kimoa karvaa, josta se sydämmensä täydestä nautti. Putsattuani sen kaviot ja harjattuani, painoin pään Marin kaulaa vasten.
- Olet todella tärkeä minulle, kuiskasin tamman korvaan, johon se vastasi rauhoittavalla hörähdyksellä.
Karoliina & Mari<3
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 25, 2008 15:37:25 GMT 2
25.04.2008 Varusteiden huoltoa, ja pientä kouluvääntöä
Riuhtaisin oven auki, joka vei talliin. Astuin sisälle rakannukseen, joka oli minulle kuin toinen koti. Takkini ja hiukset valuivat vettä, sillä ukona myrskysi kuin viimeistä päivää. Koska laitumella ei käyskennellyt tälläisellä säällä hevosia, olivat kaikki nelijalkaiset sisällä. Hyppelehdin vihellellen satulahuonetta kohti. Päästyäni satulahuoneen ovelle, riuhtaisin sen samalla voimalla auki, kuin tallinkin oven. Nähtyäni Marin pakin, kahmaisin sen kouraani. Livahdin käytävälle, kipittäen nopeasti tamman karsinalle. Mari seisoi loimi päällä karsinassa. Veikkasin, että se oli tuotu sisälle vasta muutama minuutti sitten. Vihelsin hiljaa, jolloin Marin pää nousi heinien seasta. Sen harjakseen oli tarttunnut muutama heinänkorsi. Naurahdin, sillä Mari näytti aivan kuin olisi metsänpeikko. Avasin karsun oven, jolloin Mari jolkotti eteeni. Naksautin narun kiinni riimunnaruun, taluttaen kimon tamman käytävälle. Vaikka ulkona satoi kuin saavista kaataen, oli silti tallissa rauhallisen oloista. Iloinen puheen sorina ja hevosten äänet täyttivät tallin kokonaan. Sidoin narun kiinni käytävällä olevaan renkaaseen, kääntyen sitten Marin suuntaan. Aloin avaamaan loimen solkia yksi kerrallaan, kunnes kaikki soljet repsottivat auki. Vedin loimen puoliverisen selästä, lähtien viemään sitä satulahuonetta kohti. Huomasin käyyävällä Oonan, joka jutteli muutaman tytön kanssa. Kävelin tyttöjen ohitse, pysähtyen äkisti, kuulessani Oonan äänen.
- Hei Karoliina!, Oona huusi, muttei kovin kovaa. Tyttö lähestyi ripein askelin minua, kaksi muuta tyttöä perässään. - Tässä on Xeni ja Wear, Oona esitteli tytöt. Silmäilin kumpaakin tyttöä, nyökäten tervehdykseksi. - Oot sä Marin uusi hoitaja? Oona kerto. En oo nähny sua täällä ennen, Wear kyseli ja selitti. - Olen hoitannut Maria jo muutaman päivän, sanoin vaaleatukkaiselle tytölle, joka nyökkäsi innokaasti. - Oot sä hyväkin ratsastamaan?, Xeni vuorostaan tiedusteli. - Ööh...En mikään taitava, vastasin, etsien katseellani Oonaa. Tyttö oli kuitenkin hävinnyt näkökentästäni. - Usko pois, oot varmasti tosi hyvä, Xeni sanoi, joka sai minut hätkähtämään ajatuksistani. Nyökkäsin. - Vien nyt Marin loimen pois, ja haen tamman harjapakin, jos sopii, kysyin naurahataen, johon tytöt nyökkäsivät myöntävästi. Käännyin ympäri, lähtien kiikuttamaan loimea omalle paikalleen. Olin hypätä sentin ilmaan, kun ukkonen jyrähti voimakkaasti. Huokaisin helpotuksesta, tajutessani mikä se oli. Vein loimen omalle paikalle, ottaen harjapakin mukaani. Kaappasin myös toiseen käteeni tamman satulan ja suitset. Harpoin viellä kaapilleni, kaivaen sieltä mustan ratsastuskypäräni.
Harjasin viimeisen vedon pölyharjalla, siirtyen putsaamaan tamman kavioita. Nostin pakista kaviokoukun, liu'ttaen käden kimon puoliverisen vasenta etusta pitkin. Pyysin tammaa nostamaan, ja jalka kohosi ilmaan. Putsasin kavion nopsasti, puhdistaen myös nopeasti loput kolme kaviota. Viskasin kaviokoukun pakkiin, kurottaen satulaa kohti. Tartuin molemmin käsin mustaan satulaan, suoristaen satulavyön. Laskin sitten sen Marin selkään, liu'ttaen sen oikealle kohdalle. Kiristin sitten satulavyön kakkos reikään, tarttuen suitsiin. Asetin ohjat kaulalle, irrottaen riimunnarun lukon riimusta. Laskin riimun tamman kaulaa pitkin, tarttuen toisella kädellä Marin päästä kiinni. Asetin kuolaimet tamman hampaita vasten, painaen niitä hiukan. Kuolaimet suhahtivat puoliverisen suuhun, kuin raketti.
Kiristin satulavyön tarpeeksi kireälle. Seisoimme nyt maneesin keskellä, valmiina ratsastamaan. Ulkona satoi ja myrskysi edelleen, joten nyt oli oiva hetki ratsastaa maneesissa rauhallisesti. Kiristettyäni vyön, mittasin jalustimet sopivan kokosiksi. Mari riiputti laiskasti päätään, eikä sitä yhtään olisi huvittanut ryhtyä töihin. Ponnistin itseni tamman selkään, asettaen jalat jalustimeen. Tartuin ohjiin, painaen pohkeet tamman kylkiin. Mari lähti löntystelemään uraa pitkin, silmät melkein kiinni. Napautin pohkeilla hiukan enemmän tamman kylkiä, että se ei olisi löntystellyt. Mari avasi silmänsä, nostaen päänsä ylös. Pian tamma oli ryhdistäytynyt, eikä laiskotellut. Keräsin ohjat, napauttaen pohkeita enemmän kimon kylkiin. Mari siirtyi pehmeään raviin. Aloin tekemään tamman kanssa kiemura uraa, voltteja, taivutuksia, ja kaikkea mitä mieleeni juolahti. Istuessani jonkin aikaa harjoitusravissa, ryhdyin keventämään. Kääntäessäni Marin voltille, ukkonen jyrähti. Mari säikähti, nousten pelästyneenä takasilleen. Tarrauduin tamman mustaan harjaan, toivoen etten olisi tippunnut. Onneksi Mari lakseutui alas, turvallisesti neljälle jalalle. Huokaisin helpotuksesta, päästäen hikiset käteni irti tamman harjasta. Vilkaisin kelloa, joka osoitti, että olimme ratsinneet jo tunnin. Laskeuduin alas, aivan kuin hyytelö kupista pöydälle. Tuntiessaani jalat tukevasti maneesin lattiassa, tuntui kuin jalkani olisi pettännet allani. Vedin keuhkot täyteen ilmaa, yrittäen rauhoittaa itseäni. Vaikka olin hyvin herkkä, pystyin rohkaisemaan itseni kunnolla. Nostin jalustimet ylös, löysäten vyötä. Lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia.
Olin harjannut ja putsannut Marin kaviot. Tamman karsinassa oli tuppo heinää jonka kimppuun se oli hyökännyt heti karinaan päästessään. Istuin satulahuoneessa, putsaten Marin harjoja. Nypin pölyharjasta Marin vaaleita karvoja, tiputtaen ne vieressä olevaani roskikseen. Huokaisin, sillä hiljaisuus sai minut uneliaaksi. Putsasin viimeisenkin harjan, nostaen vieressäni olevan satulan syliini. Aloin satulasaippualla vetämään satulaan pieniä kerroksia. Tehtyäni työt, siirryin suitsiin. Suitset oli helppo purkaa osiin, putsata ja pistää remmit ja soljet takaisin paikoilleen. Olinhan aina ollut hyvä suitsien kokoamisessa. Nousin ylös, ripustaen suitset omalle paikalleen. Asetin myös Marin satulan senkin omalle paikalle. Satoi edelleen, kipittäessäni hoitohevoseni karsinalle. Koska kello oli jo puoli seitsemän illalla, toivotin Marille aikaiset hyvät yöt. Se vastasi hörähdyksellä, kun astuin rankkasateeseen. Äitini oli tullut hakemaan minua, joten kiirehdin punaisen auton luokse. Avasin auton oven, istahtaen etupenkille. Haroin hiuksiani, huomatessani Marin vaalean karvan roikkumassa mustissa hiuksissani. Otin karvan käteeni, painaen sen hymyillen poskeani vasten.
- Hyvää yötä, Mariseni, kuiskasin hiljaa, äidin vilkaistessani minua oudosti.
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 26, 2008 9:16:59 GMT 2
26.04.2008. Köpöttelyä Marin kanssa maastossa.
Naksautin riimunnarun kiinni Marin riimuun. Tamma seisoi portilla, odotellen että pääsisi taas hoidettavaksi. Avasin portin, taluttaen kimon puoliverisen laitumelta. Suljin portin, lähtien taluttamaan tammaa kohti tallia. Päästessämme sisälle talliin, sidoin kimon tamman käytävälle. Olin kiikuttanut jo satulan, suitset ja harjapakin Marin karsinan eteen. Avasin pakin, kaivaen sieltä kumisuan. Aloin pyörittelemään kumisualla Marin vasenta puolta. Tamma nautti harjauksesta, tökäten iloisesti turvallaan minua olkapäähän. Hymyilin, siirtyen tamman oikealle puolelle, pyöritellen ripein liikkein kumisualla oikean puolen. Viskasin kumisuan pakkiin, kaivaen esille pölyharjan. Vedin nopeasti kummatkin puolet harjalla, kunnes kaivoin esille kaviokoukun. Putsasin ripeästi kaikki neljä kaviota, ennen kuin nostin satulan käteeni. Suoristin huovan, asettaen satulan tamman vaaleaan selkään. Liu'tin satulan oikealle paikalle, kiristäen vyön kakkos reikään. Tartuin suitsiin, avaten riimun auki. Liu'tin riimun puoliverisen kaulalle, tarttuen toisella kädellä tamman päästä kiinni. Painoin kuolaimet Marin hampaita vasten, jolloin kuolaimet sujahtivat kimon suuhun. Pistin suitset kokonaan Marin päähän, laittaen suitsien remmit kiinni. Iskin kypärän päähäni, vetäen riimun tamman päästä. Pyöräytin ohjat tamman eteen, taluttaen hevosen ulos tallista. Päästessämme ulos, kiristin vyön ja mittasin jalustimet sopiviksi. Pistin ohjat kaulalle, ponnistaen Marin selkään. Napautin pohkeet tamman kylkiin, kääntäen hevosen kohti maastoa.
Olimme ratsastaneet liekkijärvelle asti, ja laukkasimme nyt takaisin tallille. Olin ihan heinien ja havujen peitossa, sillä olin tipahtanut matkalla. Marin musta harja paiskautui kasvojani vasten laukassa, kun yritin ohjastaa sitä oikeaan suuntaan. Pian talli kohosi edessämme, ja jarrutin hevosen raviin, ja ravista kokonaan stoppiin. Liu'uin tamman selästä, löysäten vyön ja nostaen jalustimet ylös. Talutin hevosen talliin, pujottaen riimun tamman kaulalle.
Olin hoitannut Marin kuntoon, viennyt suitset, satulan ja pakin satulahuoneeseen. Katselin nyt Marin iloista rouskutusta laitumella muiden hevosten kanssa. Vilkaisin kelloa, ja jouduin lähtemään. Vilkutin Marille, käppäillen pois tallipihasta.
|
|
|
Post by Karoliina on Apr 27, 2008 18:17:48 GMT 2
27.04.2008. Päivä Marin seurassa.
Avasin tallin oven, astuen sisälle rakennukseen, joka oli tullut minulle jo tutuksi. Tänään en aikoisi tehdä mitään erikoista Marin kanssa, sillä olimme jo parin päivän ajan ratsastelleet maastossa, kentällä tai maneesissa. Päätin kuitenkin käydä ratsastamassa ihan vähän Marin kanssa maastossa. Kävelin ripeästi Marin karsinalle, napaten lennosta riimunnarun käteeni. Tein U-käännöksen, käppäillen takaisin ovelle. Riuhtaisin oven auki, astuen ulos. Viheltelin, hyppelehtiessäni Marin laidunta kohti.
- Mariseni, tule tänne!, huusin tammalle, päästyäni portille. Kimo hoitohevoseni seisoi laitumen nurkassa, hiukan likaisena. Tamma lähti hörähdellen ravamaan kohti porttia, auringonsäteiden osuessa sen kimoon karvaan. Tamman päästessä portille, naksautin riimunnarun kiinni kimon puoliverisen riimuun. Avasin portin, taluttaen tamman laitumelta. Suljin portin perässäni, lähtien kävelemään kohti tallia.
Avasin satulahuoneen oven, napaten seinältä Marin suitset, ja toiseen käteeni tamma harjapakin. Pujahdin ulos satulahuoneesta, ennen kuin ovi pamahti kiinni. Huomasin käytävällä Oonan ja Xenin, jotka rupattelivat iloisesti.
- Heippa, huikkasin Oonalle ja Xenille, jotka lopettivat rupettelemisen. - Moi, ratsastamaanko menossa?, Xeni kysyi, johon vastasin reippaalla nyökkäyksellä. - Pääsisikös mukaan?, kysyi Oona ja Xeni yhtä aikaa. Wearinkin pää pilkahti Taigan karsinasta. - Täälä myös yksi mukaan tulija, Wear huikkasi, hymyillen iloisesti. Naurahdin, vastaten myöntävästi. Oona pälätti jotain, että tulisi hevosellaan Renillä. Nyökkäilin puheen tahdissa, kunnes vaalea hiuksinen tyttö häipyi ulos. Xenikin oli livahtanut ulos, varmaan hakemaan hoitsuaan. Mari hirnahti, kuin sanoakseen. 'ala tulla jo!' Harpoin isoin askelin tamman eteen, naurahtan sen viattomalle katseelle. Laskin pakin kimon puoliverisen karsinan eteen, avaten pakin kannen. Kaivoin sieltä kumisuan, alkaen harjaamaan rauhallisesti tammaa.
Harjattuani, putsattuani kaviot, ja pistäessäni Marille suitset, kävelin kaapiltani kypärä kädessä. Hyräilin hiljaa, pistäen kypärän päähäni. Wear oli Taigan kanssa valmiita, ja lähtivät köpöttelemään ulos. Päästyäni Marin luokse, otin riimun tamman kaulalta, kieräyttäen ohjat kunnolla käsiini. Lähdin taluttamaan tammaa Taigan perään. Ulkona Oona ja Xeni odottivat hevostensa kanssa.
- Hyvä Reni, Oona leperteli hevoselleen, kapuessa Renin selkään. Wear joutui pitelemään Taigaa kunnolla kiinni, sillä pikkuinen poni halusi päästä syömään makoisaa ja vihreää ruohoa. Hymyilin, taluttaen Marin sangon eteen. Nousin sangolle, vetäen ohjat Marin kaulalle. Ponnistin kimon hevosen selkään, odottaen että muut selviäisivät hevosiensa selkään. Xeni ponnisti itsensä taidokkaasti Celen selkään, kun taas Wear'illa oli ongelmia päästä pienen risteytysponin selkään. Pian kuitenkin Taiga antoi periksi, ja Wear pääsi selkään. Teimme letkan, jota Oona ja Reni johtivat. Sitten tuli Xeni ja Cele, sitten minä ja Mari ja viimeiseksi pikkuinen Taiga ja Wear. Hevosia tulvi ulos tallista, ja näin pienempiä lapsia tulevan ponien ja hevosten kanssa.
- Noi saa mennä maastoon, epistä!, kuului kimakka tytön ääni. - Malta mielesi, kyllä tekin pääsette vielä maastoon, kuului Annen ääni. Naurahdin, painaen pohkeet Marin kylkiin. Annoin hevoselle pitkät ohjat, suunistaen Celen perään. Kentällä oli eräs tyttö, joka juoksutti hevostaan. Hymyilin, katsoessani kuinka hevonen heitteli pukkeja liinatusnarussa.
- Hienoa Chao!, Wear huikkasi, johon Chao niminen tyttö vastasi myhäillen. Chao ja hevonen lähtivät kentältä, kun pikkuiset lapsukaiset ryöväsivät kentän omaan tunti käyttöönsä. Myhäilin hiljaa, taputtaen Marin kaulaa. Tamman pää roikkui velttona maata kohti, ja kuulin vain tyttyväisen pärskähdyksen. Keräsin hetken päästä ohjat, niin tekivät myös muutkin. Wearin piti pidätellä yli innokasta Taigaa, joka melkein porhalsi ohitsemme.
- Rauhassa, kuului Wearin lempeä ääni. Oona huikkasi jonon hänniltä, että voimme siirtyä jo raviin. Puristin pohkeet uudestaan Marin vaaleisiin kylkiin, ja tamma lähti heti porhaltamaan pehmeässä ravissa eteenpäin. Jono hajosi pirstaleiksi, kun Xeni ei pystynnyt pidättelemään Celeä. Kuului kirkaisu, kun Cele viiletti eteenpäin, Xeni selässä roikkuen kuin räsynukke. Mari säpsähti, yrittäen lähteä Celen perään. Rauhoittelin tammaa, ja sain sen myös pysymään tasaisessa ravissa. Pian Taiga ja Wear porhalsivat eteenpäin, eikä Wear pystynnyt pidättelemään Taigaa.
- Xeni, Wear!, Oona huusi, kun kummatkin ratsukot hävisivät näkökentästä. - Ne menivät tuonne!, huikkasin, kun näin Wearin ja risteytysponin porhaltamassa metsäpolkua pitkin. - Tule, mennään auttamaan niitä!, Oona huusi, laukatessaan Renin kanssa jo eteenpäin. Annoin innokaalle Marille laukkapohkeet, jolloin tamma lähti kuin raketti syöksymään Reniä kohti. Pian metsästä kuului Wearin ja Xenin kirkaisut.
- Tännepäin, sanoin Oonalle, kääntäen Marin äänen suuntaan. Tamma porhalsi eteenpäin, niin että havut ja pikkukivet lentelivät. Jarrutin Marin raviin, ja ravista käyntiin, huomatessani puskassa Wearin. En pystynnyt pidättelemään nauruani, nähdessäni Wearin hassunkurisen ilmeen. Taiga rouskutti tytön vieressä viattomasti ruohoa, ja vilkaisi meitä syyttömästi.
- Pyh, pöh, ja hyh, puhisi Wear, kömpiessään pystyyn. Tyttö torui Taigaa, muttei liian pahasti. Wear nousi ponin selkään, näyttäen minne Cele oli mennyt. Oona lähti Renillä laukkaamaan Wearin osoittamaan suuntaan, ja minä ja Wear roikuimme perässä. Pian kuului metsästä Oonan huuto, että Xeni ja Cele olivat löytynneet.
- Hyvä, Wear huusi metsään, kunnes pian luoksemme ratsastivat Oona ja Xeni. Cele puuskutti energisesti Xenin alla. Koska olimme melkein pellon luona, päätimme kääntyä kohti tallia.
- Laukkakilpailu?, ehdotin, ja sain myöntäviä vastauksia. Kannustin Marin raviin, ja ravista laukkaan. Oona ja Reni porhalsivat edellämme, ja vierelläni puuskutti Cele. Taiga köpötteli kovaa vauhtia meidän perässämme, kunnes oli jo melkein ihan Marin hännässä kiinni. Huomasin tallin kohoavan jo esiin.
- Mari, nyt nopeasti, kuiskasin tamman korviin, puristaen pohkeet sen kimoihin kylkiin. Pian Mari nelisti eteenpäin, niin että puut suhisivat vierellämme. Pian porhalsimme Renin ohi, ja olimme tallipihalla.
- Jes, kiljaisin, halaten nopeasti Maria. Vaikka Mari oli väsynnyt nelistämisestä, se vastasi reippaalla hörähdyksellä. Valuin tamman selästä alas, kiepsauttaen ohjat kunnolla käteeni. - Hieno voitto, Oona sanoi, kun porhalsi pihalle. Pian näkyviin ilmestyivät Xeni ja Wear. Kiitin heitä mukavasta lenkistä, ja pujahdin talliin.
Olin hoitannut jo Marin kuntoon, joten päätin puhdistaa tamman ruokakipon. Aloin puhdistamaan kippoa, kunnes olin saannut työn loppuun. Koska ilta alkoi hämärtymään, kaappasin riimunnarun käteeni, lähtien ulko-ovea kohti. Avasin oven, viheltäen jo ovelta Marille. Tamma laukkasi hirnuen portille, ja antoi minun pistää narun kiinni riimuun.
- Hieno tyttö, kuiskasin tammalle, avatessani portin. Jaakko tuli hakemaan jo muita nelijalkaisa sisälle. Olisin jäännyt auttamaan, mutta minun piti olla kotona ennen kahdeksaan. Ja kello näytti jo puoli kahdeksan. Talutin Marin talliin, ja siitä puoliverisen omaan karsinaansa. Otin riimun tamman päästä, kaivaen taskustani omenan lohkon ja kaksi porkkanaa. Tiputin ne ruokakippoon, joiden kimppuun Mari kävi nälkäisenä.
- Vain parasta rakkaalleni, sanoin hiljaa Marille, halaten sitä vielä kaulasta. Pujahdin ulos karsinasta, sulkien karsinan oven. Ripustin riimun tamman karsinan ovessa olevaan koukkuun, ja sanoin hyvät yöt. Lähdin hiljaa tallista, miljoonat ihanat ajatukset päässä pyörien.
|
|
|
Post by Karoliina on May 6, 2008 13:04:40 GMT 2
06.05.2008. Takaisin tallille
Pyöräilin vanhalla pyörnä rämälläni kohti tallia. Olin jo valmiiksi hiestä märkä, sillä minulle oli tullut kiire tallille. Yllättäen hiukseni liimautuivat silmieni eteen, ja olin ajaa päin puuta. Eräs pariskunta vilkuili minua oudoksuen, kun porhalsin heidän ohitse. Pian Seppele kohosi edessäni, ja aloin polkemaan entistä enemmän. Pyöräni kitisi uhkaavasti, kunnes ketjut pamahtivat paikoiltaan. Huudahdin jotain epäselvää, loikaten pyösän satulasta, ennen kuin koko rämä kellahti maahan. Puhisin hengästyneenä, vilkaisten laitumille päin. Nostin pyöräni ylös, taluttaen sen tallin seinää vasten. Vilkaisin ranteessani olevaa kelloa, jonka viisarit osoittelivat puoli kuutta illalla. Huokaisin, huomatessani, että kentällä meni tunti. Päätin jäädä katsomaan hetkeksi tuntia, sillä en ollut ajatellut ratsastaa Marilla tänään. Silmäilin hevosia, joiden selässä keikkuivat pikkuiset lapset. Naurahdin hiljaa, katsoessani hassun näköistä ratsastamista. Silmäni nauliutuivat kimon väriseen hevoseen, joka oli tutun näköinen. Mari!, ajattelin iloisena, uppoutuen pikku hiljaa omiin ajatuksiini.
- Ja sitten pysähtykää!, kuului Annen ääni, jolloin säpsähdin rajusti takaisin maan pinnalle. Muutama muukin hoitaja oli jäännyt kentän laidalle norkoilemaan. Huomasin Wearin kiiruhtavan Taigan luo, ja päätin itsekkin mennä Marin luokse. Pujahdin kentälle, harppoen reippain askelin kohti Maria. Paljon pienempi tyttö näytti hauskalta, pidelessään Marin ohjista kiinni. Tarjouduin auttamaan, johon tyttö nyökkäsi iloisena. Nostin jalustimet kummaltakin puolelta, löysäten satulavyötä. Annoin tytön taluttaa hevosen sisälle, mutta kävelin itse Marin vierellä.
- Hei taas tyttöseni, supatin hiirenhiljaa Marin vaaleaan korvaan. Päästyämme talliin, otin vastaan pikkutytön tarjoamat ohjat. Huomasin Marin riimun roikkuvan riimunnarun varassa karsinan vieressä. Pujotin riimun tamman kaulalle, avaten kaikki remmit. Pujotin suitset pois Marin päästä, laskien ne hetkeksi käytävälle. Tyttö katseli kiinostuneena, kun otin Marin satulan tamman selästä. Asetin riimun kokonaan hevosen päähän, tarttuen suitsiin ja satulaan uudestaan.
- Tahdotkos kantaa nämä?, kysyin tytöltä, ojentaen häntä kohti suitset. Tyttö vastasi myöntävästi, lähtien kantamaan edelläni suitsia kohti satulahuonetta. Kiikutin satulan sisälle satulahuoneeseen, asettaen sen omalle paikalleen. Tartuin Marin harjapakkiin, lähtien -pikkutyttö vanavedessä - kohti Maria. Tamman iloinen hirnahdus kutsui minua jo sen luokse. Avasin pakin, tarttuen kumisukaan
- Voinko auttaa?, takaani kuului kimeä ja hiljainen pikku lapsen ääni. Käänähdin ympäri, hymyillen iloisesti. Ojensin kumisuan tytölle, johon hän iloisena tarttui. Tyttö alkoi harjaamaan Marin vatsan kohdalta, sillä ei yltännyt ihan selän kohdalle. Vilkaisin kelloa, joka näytti kuusi. Hetken päästä tyttö oli harjannut Marin, ja ojensi kumisuan käteeni,
- Joudun mennä, kiitos että sain harjata, tyttö sanoi aurinkoisesti hymyillen, ennen kuin lähti. Hymyilin itsekseni, laskien kumisuan pakkiin. Kaivoin pölyharjan esille, siirtyen Marin vasemmalle puolelle. Vedin pitkin vedoin vasemman puolen kiiltäväksi, kunnes siirryin oikealle puolelle. Vedin rivakasti myös oikean puolen puhtaaksi. Laskin pölyharjan pakkiin, ottaen käteeni kaviokoukun. Siirryin tamman oikean etusen kohdalle, liu'ttaen käteni jalkaa pitkin. Pyysin Maria nostamaan, jolloin tamma kohotti jalkansa ilmaan. Putsasin kavion, putsaten myös kolme muuta. Kyykistyin pakin eteen, pistäen kaviokoukun pakkiin. Suljin pakin kannen, taputtaen sitten Maria.
- Hyvä tyttö, kehuin tammaa, ojentaen sille pari porkkanan puolikasta. Jaakko talutteli jo hevosia sisälle, joten päätin viedä Marin karsinaan. Avasin riimunnarun, tarttuen siihen. Talutin sitten Marin sen omaan karsinaan, ottaen tamman riimun päästä. Pistin vielä yhden porkkanan puolikkaan puoliverisen ruokakippoon, ennen kuin livahdin karsinasta ulos.
- Älä nyt sitä hengiltä syötä, kuului Jaakon ääni takaani. Säpsähdin, kääntyen salamana ympäri. - Ei se nyt parista porkkanan palasesta liho, naurahdin, tarttuen harjapakkiin. Jaakko myhäili hiljaa, lähtien hakemaan viimeisiäkin hevosia sisälle. Hyppelehdin hyräillen satulahuonetta kohti, tervehtien matkalla Taigan karsinassa olevaa Wearia. Päästyäni satulahuoneen ovelle, riuhtaisin oven voimalla auki. Laskin Marin harjapakin omalle paikalle, livahtaen satulahuoneesta. Kävelessäni Taigan karsinan ohi, kuulin kuinka Wear toivotti hyvät yöt minulle. Vastasin samalla tavalla takaisin, ennen kuin pääsin ulko-ovelle. Väistin, huomatessani Jaakon taluttaessa Bladea sisään. Livahdin sitten ulos, nyrpistäen naamaani, muistaessani pyörän ketjujen lähteneen irti. Kiroilin mielessäni, lähtien taluttamaan vihaisena pyörää tallipihasta.
|
|
|
Post by Karoliina on May 7, 2008 14:08:25 GMT 2
25.04.2008 Maastoestetunti
Puuskutin, polkiessani kovaa vauhtia tallille. Olin jäännyt lukemaan jotakin hevosaiheista kirjaa, siksi olin minuutin myöhässä. Vihdoin Seppele ilmaantui mutkan takaa näkyviin, jolloin huokaisin helpottuneena. Jarrutin, hypäten pyörän satulasta alas. Talutin pyörän seinää vasten, kirmaten sitten sisälle talliin. Suuntasin suoraan Marin karsinalle, jossa kimo hevonen seisoskeli korvat pystyssä.
- Hei tyttö, lepertelin Marille, joka hörisi iloisena. Tartuin riimunnaruun, joka roikkui karsinan oven pielessä. Avasin karsun oven, naksauttaen narun kiinni riimuun. Talutin Marin käytävälle, sitoen narun kiinni käytävällä olevaan rinkulaan. Suuntasin satulahuoneelle, jännittäen tuntia.
Olin harjannut Marin perusteelisesti, ja satuloinnut ja suitsittanut tamman. Lähdin Oonan, Carkin ja Dreamerin perään kohti teoriatuntia. Päästyämme ylös, istahdin pöydän ääreen. Kuuntelin hetken aikaa keskittyneesti Oonan puhetta, kunnes uppouduin omiin ajatuksiini. Oonan kajauttaessa ilmoille, että teoriatunti oli loppunnut, säpsähdin äkisti. Könysin ylös, lähtien rymistelemään alas muiden perässä.
Olimme nousseet hevosten selkään, ja lähtenee kohti maastoesteitä. Mari oli hiukan yli energinen, eikä meinannut pysyä Rensun takana. Kun Oona ilmoitti, että lähdemme ravaamaan, meinasi Mari viilettää Oonan ja Rensun ohitse. Pidättelin energistä tammaa, joka olisi mielellään mennyt oman tahtonsa mukaan. Onneksi siirryimme laukkaan, sillä Mari olisi tehnyt sen kyllä ilman käskyjäkin. Pian maastoesteet ilmestyivät esille, jolloin Mari lähti kaahaamaan erästä estettä kohti. Onneksi sain pidätettyä tammaa sen verran, ettei se olisi rynnännyt päin estettä. Sitten aloimme hyppäämään vuoron perään. Oonan antaessa ohjeen minulle, että kädet alas ja luottamusta Mariin, onnistui ohjeen toteutus hyvin. Liitelimme Marin kanssa esteiden yli, kunnes tuli tallille palaamisen aika. Taputin väsyneen oloista Maria kaulalle, ja supatin sen korvaan jotain.
Karoliina&Mari
|
|
|
Post by Karoliina on May 7, 2008 14:10:12 GMT 2
7.05.2008. Koulua me väänellään, hiiola hiiola hei!
Astuin sisälle talliin, taluttaen Maria. Tietysti tamma oli ihan lian peitossa, ja minulla menisi ainakin tunti sen puunaamisessa. Talutin Marin sen omaan karsinaan, sitoen riimunnarun kiinni kaltereihin. Olin raahannut jo harjapakin, suitset ja satulan satulahuoneesta. Avasin pakin, penkoen sieltä esille kumisuan. Aloin sitten harjaamaan tamman vasenta puolta, josta se ei ollut moksiskaan. Puhisin, pyöritellessäni vatsan kohdalta likaa irti. Mari avasi simmunsa, jotka oli vasta vähän aikaa sitten sulkennut. Se käänsi päätään, katsellen ruskeilla silmillään minua hiukan vahingoniloisena, mutta silti niin herttaisesti. Naurahdin, siirtyen oikealle puolelle. Olin tiputtaa silmäni, huomatessani kyljen olevan liasta ruskea. Murahdin, mutristaen hiukan suutani. Tässä menee ikä ja terveys, ajattelin, harjatessani kimoa kylkeä, joka oli nyt ihan ruskea. Ähkäisin, vetäessäni viimeisen silauksen kumisualla.
- Sovitaanko, ettei sitten enään tälläisiä kura leikkejä?, kysyin huvittuneena tammalta, joka kohotti päänsä ylös. Mari hörähti lempeästi, kuin sanoen 'Mitä vikaa niissä on?' Tirskahdin hiljaa ajatukselleni, kaivaen kumisuan tilalle pölyharjan. Vedin oikean puolen ripein liikkein puhtaaksi, ja hiukan sileäksi. Aivastin äänekkäästi, kun osa lioista lennähti nenääni. Noin minuutti aivastelin,yrittäen saada lian nenästäni. Pian kuitenkin lopetin aivastelemisen, harjaten ripeästi ja nopeasti Marin vasemman puolen. Huokaisin, kun työ oli jo melkein pulkassa. Nostin käteeni kaviokoukun, tiputtaen pölyharjan pakkiin. Astahdin tamman vasemman jalan viereen, liu'ttaen käden jalkaa pitkin.
Kun olin putsannut kaviot, siirryin asettelemaan satulaa selkään. Nostin satulan käsiini, kiepsauttaen huovan suoraksi. Asetin sitten kapistuksen Marin kimoon selkään, kiristäen vyön kahdenteen reikään. Avasin sitten riimun, antaen sen liukua tamman kaulalle. Nostin käteeni suitset, laittaen ohjat kaulalle. Tartuin toisella kädellä Marin päästä kiinni, asettaen kuolaimet tamman suun eteen. Ensin Mari hiukan vastusteli, sillä sitä ei ehkä kiinostanut lähteä ratsastamaan, mutta kuitenkin kuolaimet sujahtivat vastahakoisesti suuhun. Asetin suitset paremmin päähän, kiristäen kaikki remmit ja soljet. Vedin mustan kypärän päähäni, ja kiepsautin Marin riimun pois kaulalta. Tartuin ohjiin, lähtien taluttamaan hevosta kohti kenttää.
Ponnistin itseni Marin selkään, kiristäen satulasta käsin vyön. Olin mitannut jalustimet jo maasta käsin. Kiristettyäni vyön, napautin pohkeet Marin kylkiin. Tamma nosti päänsä ylös, lähtien lönkyttelemään kohti uraa. Annoin ohjien liukua sormieni välistä. Kevät tuuli puhalsi kasvoilleni, puut heiluivat, ja linnut visersivät omaa lauluaan. Kesä oli tulossa selvästi, eikä siitä ollut epäilystä. Hätkähdin ajatuksistani, Marin pärskähtäessä äänekkäästi. Keräsin ohjat, napauttaen pohkeita ravin nostamisen merkiksi. Aloimme tekemään voltteja kulmiin, ja teimme myös muutaman kolmikaarisen kiemurauran ja yhden kokorataleikkaa. Hetken väänellessämme erillaisia liikkeitä, annoin Marille laukkapohkeet. Koska olimme menneet jo vähän yli puoli tuntia, annoin Marin laukata sydämmensä kyllyydestä. Hätkähdin, huomatessani tuntilaisien suunistavan kohti kenttää. Hiljensin Marin raviin, ja siitä sitten pian käyntiin.
- Olemme juuri lopettamassa, sanoin Annen tullessa kentän laidalle. Nainen nyökkäsi, puhuen tuntilaisille. Annoin Marin mennä kierroksen loppuun, ennen kuin pysäytin sen keskelle kenttää. Liuin satulasta, löysäten vyön ja nostaen jalustimet. Tuntilaisia vyöryi kentälle, ennen kuin edes kerkisin pois kentältä.
Olin ottannut Marilta varusteet pois, harjannut tamman, ja viennyt sen laitumelle. Rapsuttelin portin pielessä kimon hevosen päätä, ennen kuin se laukkasi laitumen perälle. Hymyilin, ennen kuin lähdin kävelemään pois tallipihasta.
|
|
|
Post by Karoliina on May 8, 2008 14:23:28 GMT 2
8.05.2008. Maastolenkki satulatta.
Satoi taas kerran rankasti, joten olin saannut äitiltäni kyydin. Auton kaartaessa Seppeleen pihaan, kaivoin vielä ratsastuskampeeni jalkojeni alta. Huokaisin, avaten punaisen auton oven. Ilmoitin, että äiti voisi tulla hakemaan minut vasta puoli seitsemän. Kello näytti nyt yhtä iltapäivällä, joten minulla oli aikaa touhuta tallilla. Vilkutin punaisen auton perään, ennen kuin pinkaisin juoksuun. Riuhtaisin tallin oven auki, astuen sisälle rakennukseen. Puristin mustista hiuksistani vedet. Olin ajatellut mennä maastoon, mutta se ei näköjään onnistuisi, ellei sade lakkaisi. Lähdin kohti oleskeluhuonetta, rymistellen natisevia portaita ylös. Oleskeluhuoneessa oli muutama tyttö, jotka puhuivat iloisesti. Tungin kamani kaappiini, ennen kuin laskeuduin portaat alas. Suunistin suoraan tamman karsinalle, jossa se seisoi.
- Hei tyttö, kuiskasin heiniä mutustelevalle Marille. Tamman kimo pää kohosi heinistä, kääntyen katsomaan minua. Mari hörähti lempeästi, astahtaen karsinan oven eteen. Nappasin riimunnarun käteeni, näpräten karsinan oven auki. Mari yritti väkisin ängetä ohitseni käytävälle, mutta onnistuin pidättelemään sitä. Naksautin narun riimuun, taluttaen tamman käytävälle. Sade paukutti tallin kattoa, ja pieni ukkosen jyrähdyskin kuului. Sidoin narun käytävällä olevaan renkaaseen, ennen kuin lähdin tepastelemaan kohti satulahuonetta. Monien hevosten päät olivat painuneet alas, kun ne napostelivat heiniään. Kyllä muutaman hevosen ja ponin pääkin työntyi ulos karsuista. Päästyäni satulahuoneen ovelle, riuhtaisin sen voimalla auki. Yllätyksekseni huoneessa oli Wear. Nappasin lennosta Marin harjapakin.
- Et kai tänään aijo ratsastamaan? Vain hullu ratsii tuollaisella säällä ulkona, Wear tokaisi naureskellen. - Juu, jos sää paranee, sanoin tirskahtaen. Wear naurahti, pujahtaen kanssani ulos satulahuoneesta. - No, nähdään taas joskus, sanoin naurahtaen Wearille, joka pujahti Taigan karsinaan. Vaalea hiuksinen tyttö nyökkäsi, - pienesti naurahtaen - ennen kuin alkoi harjailemaan Taigaa. Pyyhälsin kovaa vauhtia Maria kohti, joka oli keksinnyt uuden leikin. Tamma nyki ja pureskeli narua, joka sai minut hihittämään itsekseni. Kimo hevonen lopetti narun jyrsimisen, ja katsahti minua kysyvästi. Hymyilin tammalle, taputtaen sitä kaulalle. Kaivoin pakista kumisuan, alkaen harjaamaan hyräillen tammaa. Monia ihmisiä pörräsi tallissa, eipä ihme kun oli tälläinen sää. Vaihdoin puolta, pyöritellen ripein ottein vasemman puolen. Sade oli varmaan laantunnut, sillä tallin katto ei enään rämissyt. Pääsisin ratsastamaan, ajattelin iloisena. Viskasin kumisuan pakkiin, ottaen esille pölyharjan. Harjasin Marin sillä perusteelisesti ja nopeasti, koska halusin päästä ratsastamaan, ennen kuin alkaisi satamaan uudestaan.
Talutin tamman pihalle, jota koristivat suuret lammikot. Huomasin tallin nurkalla ämpärin, lähtien sitä kohti. Ämpärin kohdalla, pyöräytin ohjat Marin kaulalle. Kipusin sitten ämpärin päälle, ponnistaen Marin selkään. Tuuli suhisi puissa, kun ohjasin Marin kohti maastoa. Tamma oli täynnä energiaa, ja olisi mielellään heti lähtennyt laukkaamaan suinpäin jonnekkin.
- Ehei, en halua löytää itseäni puskasta, toputtelin rauhallisesti tammaa, joka pärskähti tyytymättömästi. Naurahdin, antaen ohjien liukua paljaiden sormieni välistä. Olin tietysti unohtanut ratsastushanskat tallille, mutta ei sillä niin suurta väliä. Mari säpsähti, kun pikkuinen orava viipelsi edestämme. Tamma valpastui, ja lähti kävelemään ripeämmin. Koska Mari oli silkkaa ruutia, ei sillä kai ollut mitään vastaan sitä, että ratsastaisimme liekkijärvelle. Keräsin ohjat, napauttaen pohkeet Marin kylkiin. Tamma singahti heti raviin, jolloin minun piti tarttua sen yönmustaan harjaan. Pian sain istuntani kokoon, ja annoin Marin vain painella eteenpäin. Käänsin ruutitykin pienelle polulle, joka vei pellolle. Mari poukkoili polkua pitkin, välillä rynnistäen päätä pahkaa puskaan. Sylkäisin erään puskan lehden suustani, ennen kuin Mari keksi uuden kolttosen. Tamma teki äkkipysähdyksen, johon en ollut varautunut. Lensin komeassa kaaressa tamman kaulan yli, suoraan takapuolelleni. Puhisin kiukkuisena, ponnahtaen pystyyn. Mari katseli minua viattoman näköisenä. Kyllä sekin osasi yllättää, ja kivuliaasti. Naurahdin, tarttuen ohjiin. Talutin Marin kiven eteen, ponnistaen kiveltä tamman selkään. Napautin pohkeita reippaasti, että tamma siirtyisi suoraan raviin. Mari porhalsi energisesti eteenpäin, ennen kuin pelto ilmestyi eteemme. Annoin tammalle laukkapohkeet, josta se vasta vallan riemastui. Mari heitti muutamat pukit, mutta onnistuin pysymään selässä. Pellolla kasvava vilja suhisi, Marin laukatessa pellon poikki. Ärähdin pienesti, kun eräs lehti pöllähti kasvoilleni. Märkä lehti liimaantui poskelleni, ennen kuin kerkesin tajuta asian. Revin lehden irti, antaen sen lentää tuulen voimalla ilmaan. Pian olimme laukkasuoralla, jossa annoin Marin nelistää. Painauduin tamman kaulaa vasten, sen harjan paiskotessa kasvojani. Pyyhälsimme suhisevien puiden ohi, suoraan pienelle polulle. Olimme melkein jo liekkijärvellä.
Liekkijärvi sinitti edessämme, kun hiljensin Marin raviin. Tamma puuskutti energisesti, ja olisi halunnut jatkaa laukkaamista. Laskeuduimme alas kalliolta, ja inulla oli vaikeuksia pysyä selässä. Mari kuitenkin selvisi alas, ilman mitään haavereita tai jotain sinnepäin. Tamma janosi päästä polskuttelemaan rantaan, mutta vesi oli varmasti hirvittävän kylmää. Aurinko porotti taivaan täydeltä suoraan niskaani, joka teki oloni epämukavaksi. Kun ajatukseni hetkeksi herpaantui, rynnisti Mari tilaisuuden tullen rantaan. Hevonen alkoi loiskuttelemaan vettä jaloillaan, ennen kuin rynnisti melkein polvia asti veteen. Tamma puhkui energiaa, ja tunsin kuinka se alkoi nytkymään allani. Mari oli päättännyt heittäytyä piahtaroimaan veteen, oli ratsastaja selässä tai ei. Kiljahdin, loikatessani tamman selästä päistikkää kylmään veteen. Hytisin kylmässä vedessä, kun Mari pyörähti piehtaroimaan hiukan matalammalle.
- Mari!, huusin tammalle hiukan moittivalla äänellä, mutta myös huvittuneena. Tamma pyöri vedessä kuin varsa. Minua alkoi nauratamaan, kun tamma nousi kaikille neljälle jalalle. Se valui vettä, ja näytti ihan uitetulta koiralta. Kömmin rantaan, hytisten edelleen. Tamman ohjat roikkuivat, joihin tartuin nopeasti. Pystyin ponnistamaan itseni tamman selkään, ilman mitään ämpäriä tai kiveä. Tarrasin tamman harjaan, kun se rynnisti uudestaan veteen. Huudahdin jotain 'Mari, ei saa!' tapaista, kun tamma viskeli yksi toisensa jälkeen pukkeja. Muutamalla kerralla lensin kimon hevosen selästä, suoraan jäätävään veteen.
Laukkasimme koko matkan, kun palasimme tallille. Näytin varmasti surkealta, märissä vaatteissani ja kosteissa hiuksissani. Liu'in tallipihalla Marin selästä, jonka jälkeen tamma tokkäisi minua iloisesti turvallaan. Talutin Marin sisälle talliin, ja suoraan tamman karsinan eteen. Jaakko oli huomannut tulomme, ja seurasi minua ääneti. Kääntäessäni Marin ympäri, ottaessani tammalta suitset ja pujottaessani riimun hevosen päähän, äkäsin vasta miehen. Huudahdin säikähtäneenä, mutten kovinkaan kovaa.
- Vai niin. Ollaan sitä oltu uimassa, Jaakko sanoi naurahtaen. - Jep. Mari heittäytyi varsamaiseksi, ja viskasi minut päätä pahkaa veteen, vastasin, harjaten Maria. - Jaa jaa, Jaakko myhäili, ennen kuin lampsi naureskellen pois tallista. Vedin viimeisen vedon, viskaten harjan pakkiin. Avasin narun solmun, taluttaen Marin ulos. Päästin hevosen laitumelle, kipaisten viemään suitset ja harjapakin satulahuoneeseen, ja hakemaan loput kamani. Pyyhälsin sen jälkeen pihalle, jossa äitini odotti jo kärsimättömänä.
- Missä oikein olet uinnut?, äiti kysyi. Aloin selittämään ratsastusretkestä liekkijärvelle, jossa sitten Mari paiskasi minut veteen.
|
|
|
Post by Karoliina on May 8, 2008 19:21:52 GMT 2
8.05.2008. Palailua takaisin tallille
Jokin sai minut polkemaan takaisin tallille. Kello oli jo hiukan yli yhdeksän, ja hevoset olivat varmaan jo sisällä. Hyppäsin pyöräni selästä, taluttaen sen tallin seinää vasten. Oli alkannut hämärtämään, ja näin juuri ja juuri laitumille. Siellä käyskenteli vain kaksi ponia, joita Jaakko tuli hakemaan sisälle. Livahdin talliin avoimesta ovesta, rynnäten Marin karsinalle. Tamma oli painautunut karsinan seinää vasten, silmät puoli ummessa. Mari kuuli tuloni, hätkähtäen hereille.
- Ei ollut tarkoitus herättää, kuiskasin tammalle, joka hörähti laiskasti. Avasin karsinan oven, livahtaen tamman karsinaan. Pistin oven rakosalle, kiirehtien rapsuttelemaan kimoa hevosta. Mari heräsi kokonaan, ja oli reipaampi kuin äsken. Tamma tuuppaisi minua olkapäähän, kun aloin selvittelemään sen mustaa harjaa. Hymyilin, vaikka sormiani särki harjan selvittelyn jälkeen. Aloin selvittelemään takkuista häntää, jota Mari heilutteli leikkisästi.
- Nyt ei leikitä, puhelin hymyillen tammalle. Mari hörähti, painaen pään alas. Hätkähdin, vaistoessani jonkun muun ihmisen olevan lähellä. Pyörähdin ympäri, huomaten Jaakon. - Vai ollaan sitä melkein yöllä hellimässä hoidokkia, Jaakko kysyi naurahtaen. - Ööö...Lupaan lähteä pian, tokaisin, hymyillen pienesti. Jaakko vastasi myöntävästi, lähtien lampsimaan kohti rehulaa. Käännyin takaisin Marin suuntaan, jatkaen hännän selvittelyä. Marin korvat kääntyilivät joka suuntaan, kun se kuunteli muiden hevosten rouskutusta. Tamma päästi hirnahduksen, kuin sanoen 'sapuskaa tännekkin!'. Tirskahdin ajatukselleni, selvittäen viimeisetkin takut. Jaakko jakeli hevosille iltamössöjä ja heiniä. Pujahdin ulos karsinasta, kun Jaakko tuli luokseni.
- Antaisitkos Marille nämä mössöt?, Jaakko kysyi, johon vastasin iloisesti. Pujahdin takaisin karsinaan, Jaakon ojentaessa mössöt käteeni. Kaadoin ne ruokakippoon, jolloin Mari hyökkäsi ahnaasti niiden kimppuun. Jaakko raahasi tammalle vielä hiukan heinää, ennen kuin pujahdin ulos tallista. Hyppäsin pyörän satulaan, polkien hämärän saattelemalla pois tallipihasta.
|
|
|
Post by Karoliina on May 9, 2008 7:33:00 GMT 2
9.05.2008. Hoitelua, hoitelua ja yhdessä oloa.
Avasin oven, astuen sisälle talliin. Ketään ei vielä näkynnyt, sillä kello oli vasta puoli seitsemän aamulla. Hyräilin hiljaa, suunistaen ekana satulahuonetta kohti. Päästyäni huoneen ovelle, riuhtaisin sen voimalla auki. Kaappasin tamman harjapakin, lähtien hyppelehtimään Marin karsinaa kohti. Päästyäni karsinan ovelle, Mari hörähti hiljaa minulle.
- Hei mussukka, lepertelin tammalle, avaten karsinan oven. Mari astui eteeni, tuupaten pehmeällä turvallaan minua vatsaan. Työnnyin tamman ohitse karsinaan, sulkien karsun oven perässäni. Laskin pakin kädestäni, ryhtyen hyväilemään ja halailemaan Maria. Tamma nautti siitä, mutta ottaessani harjan käteeni ja alkaessa harjailmeaan tammaa, Mari uinahti syvään uneen. Harjasin tamman nopeasti, siirtyen putsailemaan kavioita. Kaviot puhdistuivat pikavauhtia, kun minä ja kaviokoukku olimme vauhdissa. Viskasin koukun pakkiin, lähtien kiikuttamaan sitä satulahuonetta kohti. Mari hörähteli perääni, toivoen lisää hellimistä. Livahdin satulahuoneeseen, laskien pakin maahan. Lähdin sitten käppäilemään takaisin Marin karsinalle, kunnes törmäsin käytävällä Jaakkon.
- No heipä hei, Jaakko sanoi iloisesti. - Mihinpäs matka?, mies kysyi, ennen kuin kerkesin sanoa edes 'hei'. - Marin luokse, tokaisin Jaakkolle, joka lähti käppäilemään käytävän päähän. - Veisitkös rouvan ulos?, mies huikkasi, ennen kuin pujahti jonkun karsinaan. - Voin mä, vastasin, pomppien Marin luokse. Tartuin riimuun, livahtaen sitten tamman karsinaan. Mari hörisi hiljaa, kun pujotin riimun sen päähän. Naksautin riimun lukon kiinni, lähtien taluttamaan tammaa ulos, pidellen vain riimusta kiinni. Avasin ulko-oven, kävellen ulos. Aurinko helotti taivaalla, linnut visersivät ja tuuli kuiskaili kesän tuloa. Hymyilin, kun päästin Marin touhuamaan laitumelle. Pian Jaakko talutteli muitakin hevosia Marin seuraksi. Kuiskasin Marin korvaan, että menisimme huomenna ratsastamaan, sillä tänään ei olisi aikaa. Kipiaisin hakemaan pyöräni tallin seinustalta, lähtien polkemaan kotia kohti.
|
|