|
|
Post by Anne on Nov 8, 2021 11:22:39 GMT 2
Kutsumme sinut näyttämään kyntesi!Vuoden 2021 kolmas osakilpailu ratsastetaan joulun alla. Tutustumis- sekä avoin sarja ratsastetaan Seppeleen maneesissa. Trophy-sarja puolestaan Artsin raviradalle rakennetulla Trophy-kuplahallissa. Joulun osakilpailun after ridet vietetään Seppeleen talliullakolla. Tarjolla pikkujouluherkkuja! Seppele Cup on avoinna sekä seppeleläisille että vieraileville ratsukoille. Kilpailuissa ratsastetaan kolmessa sarjassa niin kouluratsastuksessa kuin rataesteillä - mutta kuka vie kirkkaimmat pokaalit? x Seppele Cupin sivut (info, säännöt ja tulokset) x Osakilpailukutsux Lähtölistat ja tulokset
ILMOITTAUTUMINENIlmoittautumiset tähän topikiin tai sähköpostiin sebesalmavirtuaali [at] gmail.com viimeistään 16.12.21. otsikolla Seppele CupSeppeleläisten ilmoittautumiset seuraavassa muodossa: Sarja
Ratsastajan etu- ja sukunimi - Hevosen virallinen nimi
Luokka / Luokat
|
Muiden ilmoittautumiset seuraavassa muodossa (VRL- ja VH-tunnus suositeltavia mutta eivät pakollisia): Sarja
Maa Ratsastajan etu- ja sukunimi (VRL-tunnus) - <*a href="hevosenosoite">Hevosen virallinen nimi<*/a> (VH-tunnus)
Luokka / Luokat
Poista tähdet. Voit lisäksi linkittää hahmon oman sivun.
Maakodit löydät täältä.
|
PÄÄ- JA LISÄTUOTOKSETLinkitä tai kirjoita pää- ja lisätuotoksesi tähän topikiin 16.12. klo 23.59 mennessä seuraavassa muodossa:
SarjaLuokkaRatsastajan koko nimi - Hevosen virallinen nimiPää- vai lisätuotosTuotos tai linkki tuotokseenOhjeet pää- ja lisätuotoksiin:
x Pää- ja lisätuotokset saavat olla mitä tahansa kilpailijan itse tekemiä tuotoksia, jotka liittyvät jollain tavalla Seppele Cupiin. x Päätuotoksia voi tehdä yhden / ratsukko / luokka. x Lisätuotoksia voi tehdä niin monta kuin haluaa ja ne muutetaan suoraan lisäarvoiksi. x Päätuotokset pisteytetään seuraavalla kaavalla: sujuvuus, oikeinkirjoitus ja helppolukuisuus (0-3p), kuinka hyvin tuotos liittyy Seppele Cupiin (0-3p), juoni, tapahtumat ja kiinnostavuus (0-3p) sekä tuotoksen erityisen hyvä laatu (0-1p). Yhteensä pisteitä voi saada max. 10.
PikkujoululahjatKaikkien osallistuneiden ratsukoiden kesken arvotaan pikkujoulupalkintoja. Palkinnoissa mukana: 1kpl Tilauspiirros Annelta 3kpl valmennuksia 6kpl jouluisia loimia  Tuotepalkintoja (kuvat tulossa), näitä 5 erilaista ja määrät jaetaan tasan osallistuvien ratsukoiden kesken: Hepan herkkukori Hepppatyön perussetti Sateilevä satulahuopa Viilennyssetti Jouluiset bootsit
|
|
|
|
Post by Valooo on Nov 8, 2021 12:08:52 GMT 2
Avoin Sarja - Aifric Flockhart (VRL-14859) - <a href="https://sites.google.com/view/blacklaken-talli/tiedot/k-o-supershook">K. O. SuperShook</a> (VH21-102-0039) Helppo A ja 90cm |
|
02207
Uusi ihmettelijä
Posts: 7
|
Post by 02207 on Nov 8, 2021 17:28:42 GMT 2
|
|
|
|
Post by Emmy on Nov 9, 2021 11:12:25 GMT 2
Avoin sarja Saaga Rinne - Abrianna J&K 90cm Päätuotos:  Emily Daukes - Cioccolato 90cm Päätuotos:  Lola Perez - JB Black Poem Vaativa B Päätuotos: Kauden viimeinen kisa Seppele Cupista. Kaksi kisaa takana ja tässä oli se ratkaiseva mittelö siitä, kenelle pokaalit jaetaan. Jännitys oli käsinkosketeltavaa, kaikki halusivat näyttää parhaansa. Lolaakin tuleva luokka jännitti, mutta hän oli silti luottavaisin mielin: tähän oli treenattu koko syksy ja talven alku, tai ehkä koko vuosi. Kesän kisoissa Lola oli aloittanut Poemin kanssa kisauransa, herkkä ja komeat liikkeet omaava ori oli tuonut heille komeasti toisen sijan. Siitä oli hyvä aloittaa kisaura. Syksyllä Poem suoritti samaisen luokan melko samoilla prosenteilla ja Lola kipusi orin kanssa viidennelle sijalle. Tällä hyvällä ja tasaisella pohjalla Lola lähti hyvin luottavaisin mielin tähän viimeiseen osakilpailuun. Poem nautti rauhallisesti Lolan tarjoamasta spa-hetkestä ja sulki silmänsä rennosti kun Lola harjasi sen kauttaaltaan kiiltäväksi. Harja oli letitetty jo aikasemmin päivällä ja musta harjan joukkoon Lola oli laittanut jouluisen punaisia rusetteja. Lola kuljetti kättään Poemin sielää mustaa karvaa pitkin ja nuuhkutteli orin kaulasta sitä niin ihanaa hevosen tuoksua. Lolalla oli vielä hyvin aikaa nauttia tästä hetkestä, ennen kuin hänen pitäisi valmistautua omaan luokkaan. Lola jätti Poemin karsinaan kevyt loimi päällään ja suuntasi maneesille katsomaan päivän ensimmäisiä luokkia. Kahviosta tarttui mukaan mukillinen glögiä ja joulutorttu sekä pari piparia. Maneesissa oli jo toinen luokka käynnissä ja Lola kiipesi katsomoon seuraamaan muiden ratsastusta. Lolan mielestä muiden ratsastuksen katseleminen oli melkein yhtä opettavaista, kuin itse ratsastaminen. Lolasta oli hyvin mielenkiintoista seurata varsinkin koululuokkia ja miettiä, miten ratsukko selvisi kustakin tehtävästä. Koko toisen luokan ja osan kolmannesta luokasta seurattuaan Lola palasi talliin vamistelemaan Poemia, heidän luokkansa olisi seuraavana. Poem oli siisti, harjattu ja letitetty, joten Lolan ei tarvinnut kuin hieman siistiä jalkoja ja satuloida ori. Valmis ratsukko suuntasi verryttelemään kevyeeseen lumisateeseen kentälle. Lola oli laittanut Poemille loimen peittämään satulan ja pepun, sekä itselleen takin päälle, jottei kisavaatteet olisi ihan lumessa. Poemilla tuntui verryttelyssä olevan virtaa ja se taisi saada muista hevosista ja lumesta vielä enemmän energiaa. Lola sai kuitenkin orin käyttämään energiansa fiksusti ja Poem liikkuikin valtavan upeasti. Kohta olikin jo aika siirtyä valmistautumaan maneesiin. Lola seurasi edellisen suoritusta hieman sivusta, mutta pääasiassa keskittyi vielä virittelemään Poemia sopivasti avuille. Lolaa rupesi hieman enemmän jännittämään, kun oli hänen ja Poemin vuoro siirtyä areenalle. Katsomossa tuntui Lolasta olevan tosi paljon väkeä ja he kaikki tuijottivat häntä. Lola kuitenkin hengitti syvään ja aloitti suorituksensa. Poem suoritti niin tasaisesti, kun Lola vain saattoi toivoa ja muutaman kerran väläytteli todella upeita liikkeitä. Kun Lola ratsasti areenalta pois, oli hän hyvin tyytyväinen Poemiin. Ratsastaessaan takaisin tallille, ulkona satoi vieläkin kevyesti lunta, talli oli koristeltu jouluisasti ja jouluun ei ollut enää kuin seitsemän päivää, Lola tuumasi ja hymyili. |
|
|
|
Post by Inka S. on Nov 10, 2021 20:48:12 GMT 2
Avoin sarja
Inka S. (VRL-15020) - <*a href=“https://dollar-champion.webnode.fi/">Dollar Champion<*/a> (VH21-006-0335)
110 cm
|
|
|
|
Post by VRL-07412 on Nov 12, 2021 9:40:37 GMT 2
Avoin sarja FI Jemiina Rajala (VRL-07412) - <a href="http://unisiiven.net/h/rommi/">Heldegrads Romero</a> HeA, 110cm FI Jemiina Rajala (VRL-07412) - <a href="http://unisiiven.net/h/andre/">Skywards André</a> HeA, 110cm Seppele Trophy FI Pietari Linna (VRL-07412) - <a href="http://lupiini.net/y/dracarysofedel.html">Dracarys of Edel</a> PSG FI Pietari Linna (VRL-07412) - <a href="http://lupiini.net/y/scaonnoel.html">Scaon Noel</a> GP FI Jenna Ahmo (VRL-07412) - <a href="https://lupiini.net/y/nesva/index.html">Amnesia At</a> 120cm, 130cm |
|
Liinu
Uusi ja innokas
Posts: 95 
Oma heppa: Wakanda
|
Post by Liinu on Nov 25, 2021 16:13:19 GMT 2
Avoin sarja
Liinu Karhula - Wakanda
HeA, 110cm
|
|
|
|
Post by Anton S. on Nov 26, 2021 17:23:08 GMT 2
Seppele Trophy FI Anton Seljavaara (VRL-11936) - <a href="http://auburnestate.altervista.org/sylvi.html">Kallan Sycamore</a> 120cm |
|
|
|
Post by Anne on Nov 29, 2021 9:59:00 GMT 2
TutustumissarjaSarianna Pessi - Brainbow 1. HELPPO C:2 / 4. RATAESTE 50 CM FI Krista Ollila (VRL-05868) - <*a href="http://liekki.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=555">Geisha<*/a> 1. HELPPO C:2 / 3. PUOMI Avoin sarjaKurt Blom - Blueberry's Bicante 5. RATAESTE 90 CM Päätuotos Mistel Mattelson - Telltale Bruk HELPPO A:7 Päätuotos Suorituksen jälkeen loimitus maneesin ulkopuolella. FI Salli Tamminen (VRL-05868) - <*a href="http://yksityiset.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=330">Bagheera<*/a> 4. RATAESTE 70 CM FI Henry Sääri (VRL-05868) - <*a href="http://yksityiset.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=136">Demétrio<*/a> (VH21-033-0027) 3. VAATIVA A:3 Seppele TrophyFI Henry Sääri (VRL-05868) - <*a href="http://yksityiset.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=135">Sumun Donatello<*/a> (VH20-033-0006) 2. INTERMEDIATE I (2020) FI Jade Svensson (VRL-05868) - <*a href="http://jarnby.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=432">Sinevan Cortar<*/a> (VH19-031-0274) 3. GRAND PRIX
|
|
Emmanuel
Perustallilainen
Posts: 163
Hoitoheppa: Arktik
Koulutaso: HeC
Estetaso: 50cm
|
Post by Emmanuel on Nov 30, 2021 3:38:55 GMT 2
Tutustumissarja
Emmanuel De Vito - Arktik
Helppo C / Puomi
Helppo C: Päätuotos
En tiennyt mitä ympärillä oikein tapahtui.
Tuttu ja turvallinen ympäristö oli muuntautunut ensin vieraiden ratsukoiden kirjavaksi vilinäksi ja paisunut hetki hetkeltä vain lähemmäs ja lähemmäs kaaosta ja sekasortoa (ãinakin omasta näkökulmastani katsottuna). Levottomuus tarttui myös muhun jatkuvalla syötöllä tiukemmin ja tiukemmin, ja jossain vaiheessa tajusin tamppaavani jalkojani niin rivakasti tallin betonilattiaa vasten, että itse Inkeri joutui tarraamaan mua poskesta kiinni ja kuiskimaan rauhoittavia sanoja, jotten olisi polkenut koko puljua kahta metriä alemmas merenpinnasta.
Ehkä sillä naisella oli joku rauhoittava vaikutus, sillä pian huomasin löytäväni itsestäni jonkun zen-moden johon solahdin kuin rasvattu. Näköpiirissä ravaavat uudet ihmiset ja vieraat hevoset tuntuivatkin yhtäkkiä täysin yhdentekeviltä, ja huokaisten nojasin kevyesti leukani Lyytin olalle, joka oli myöskin ilmaantunut paikalle kuin taikaiskusta.
“Tää on ihan kuulkaas läpihuutojuttu. Mie uskon ainakin että työ piäsette vähintään top kolomoseen, vaikka kyllähän tuo kulta kurkistelee ihan kuluman takana!”
Mua itseäni ei niinkään kiinnostanut sijat sun muut meriitit. Ehkä Lyyti huomasi sen mun ilmeestäni, sillä se rävähti yhtäkkiä vilpittömään nauruun ja samalla Inkerin käsi tarttui vähän tiukemmin mun kaulani ympärille. Pysyin tyynen kasuaalina, vaikka kieltämättä tuollainen kaulassa roikkuminen hieman häiritsikin mun omaa keskittyneenä olemistani.
“En mä kestä, että mä nään tän päivän. Mun lempipojat”, Inkeri lausui sitten niin dramaattisen kuuloisesti, että olisin voinut hetken aikaa kuvitella olevani jossakin hartaustilaisuudessa Seppele Cupin sijaan. Se tarrasi vielä tiukemmin kiinni, upotti kasvonsa mun kaulaani vastaan ja henkäisi sitten syvää.
“Kyllä te pärjäätte. Lupaat kantaa Mäniä varovasti, vai mitä.”
Korvani kääntyivät kuuntelemaan tutun kuuloisia askeleita. Tummat hiukset karkailivat tumman kypärän alta ja vihreät silmät olivat lasittuneet; yleisilme oli varsin haparoiva, ja kaiken kaikkiaan henkilö näytti toivovan olevansa ihan tahansa missä muualla kuin täällä, valmistautumassa johonkin niinkin tärkeään kuin johonkin koululuokkaan. Emmanuel De Vito oli todellakin osallistumassa Seppele Cupiin - ja onnistunut samalla löytämään geneettisen yhteyden homo sapiensin ja sinilevän välillä, niin luonnollisen ja kasuaalin näköisesti jätkä kuitenkin vihersi.
Mua alkoi taas villityttää - mutta jotenkin sen italialaisen ihmisen läsnäolo sai muhun vähän tolkkua, ja kun mä aistin siinä hermostuneisuutta, adrenaliini kyllä virtasi mun suoniini, mutta silti mä painoin turpani pehmeän ihon sen käsivartta vasten.
Me oltiin tiimi. Ainakin sen verran, etten mä tiputtaisi sitä pukkilaukassa jo ekan minuutin jälkeen.
Puomi: Päätuotos
Suhteellisuus.
Melkoinen käsite.
Sen verran melkoinen, että jos joku olis tullut lohduttamaan tai rauhoittelemaan mua sananparrella “kaikki on vain suhteellista”, mä olisin ampunut sen hetkeäkään miettimättä saatana suhteellisuusteorian varjoisammalle puolelle. Ja jos lähdettiin liikkeelle esimerkiksi tästä hetkestä, niin kokonaiskuva alkoi mun mittapuulla hahmottumaan jo verrattain hyvin.
En tiennyt, kumpi oli loppupeleissä sietämättömämpää: Milla-Riinan pakonomainen välttely Seppeleen tallialueella, vai Inkerin pakonomainen käytös ikään kuin olisin ollut joku maailmanluokan ratsastajatähti. Mä olin kumminkin jumalauta ihan puhtaasti kännipäissäni mennyt ja lupautunut osallistua puomiluokkaan, mutta silti Inkeri ei laskenut mua ja Arktikia silmistään hetkeksikään.
“Haluutsä käydä jossain? Vessassa? Hodarilla? Juomassa jonkun paukun?” blondi kaakatti ja oikoi samalla Arktikin satulahuopaa, joka ei mun silmissä ollut missään määrin vinossa alun alkaenkaan.
“Mä haluun kuolla mahdollisimman nopeasti”, sähähdin samalla kun joku The Oikeasti Hyvä Ja Taitava Ratsukko kurvasi meidän ohitsemme verryttelyalueella. “Vieläkö sä haluut niitä nugetteja?”
Tästä me päästiinkin jälleen siihen suhteellisuuteen. Me oltiin siis lyöty vetoa – jos mulla ei olisi pokkaa osallistua helppoon c:hen ja madafakin puomiluokkaan, mä olisin Inksulle velkaa satasen ja nugetit grilliltä. Ja arvatkaa vaan kuinka se huntti ja yksi annos jotain fritattuja kananpaloja alkoivatkin kuulostaa houkuttelevilta siinä vaiheessa, kun oma lähtö lähestyi ja hien ja tuskan ja ennen kaikkea esiintymiskammon siivittämänä mä venasin omaa vuoroani turhankin vireä eestiläinen käsipuolessani.
Ja jostain sen helvetin Valtterinkin piti lipua paikalle. Mä en nähnyt Inkerin reaktiota, koska mua ei kiinnostanut pätkääkään katsella siihen suuntaan mistä se koppava lyijyleuka mun ja Inkerin seuraan ilmestyi, mutta karatessani sivummalle meidät tavoitettiin hyvin nopeasti ja käännyin kärsivänä katsomaan mua olkapäästä napannutta henkilöä.
“Musta on niin super kiva että sä osallistut Arktikilla kisoihin! Mä pidän kaikki mun ulkonemat ristissä teidän puolesta”, Cella ilmoitti ja suli leveään hymyyn.
“No toivottavasti et saa kouristuksia”, totesin lakoniseisti ja hymyilin vähän, mutta Cella vain pyöritteli silmiään.
“Hei, miksi sä otat kaiken niin vakavasti? Nää on Seppeleen joulukisat. Mä oon varma et sä voisit keskittää sun ajatukset paljon parempaan kuin tohon negistelyyn.”
Mä katsoin hetken Cellaa sanomatta sanaakaan. Lopulta mun katse eksyi Inkeriin, joka oli edelleen uppoutunut keskusteluun Valtterin kanssa ja ilman että edes tajusin, pieni hymy oli käväissyt mun kasvoillani.
“Ehkä oot oikeassa.”
“Mä oon lähestulkoon aina, vaikken silti kuitenkaan, mutta kiitos kuitenkin.”
“No tässä sä oot, takomassa mulle järkeä.”
En mä tiennyt, tajusiko Cella lopulta puoliakaan, miten merkityksellisiä sen sanat olivat mulle olleet, mutta yläfemmat se heitti, ja vaikka Inkerin huomio harhailikin muualla, oli mulla silti hyvä fiilis; koska kaikki oli suhteellista.
Jopa negistely, oli kyse sitten Seppele Cupista, Inkeri Johansonista tai helkkari vie Valtteri Rokasta merkkikuteineen.
~~~~
Avoin sarja
NO Sonia Stordahl (VRL-14905) - <*a href="https://hiirenkolo.net/shelyes/hevoset/bumi.php">Bomullburr<*/a>
Helppo A / 110cm
Helppo A: Päätuotos
Vuoden viimeiset kilpailut. Aika oli kulunut kuin siivillä, enkä voinut uskoa että siitä oli jo yli vuosi, kun olimme olleet Suomessa porukalla Seppeleen joulun osakilpailuissa. Silloin mä olin vielä kisannut Theolla, jättimäisellä mustalla unelmaorilla – nyt mun ratsunani toimi ihana, temperamenttinen ja pirteänkirjava Bumi.
Seppele oli koristeltu ihanan jouluisaksi. Ihastelin karsinoiden oviin kiinniteltyjä kransseja ja lämpimänsävyisiä jouluvaloja, jotka tuikkivat pihan kuusissa ja tallin ovien päällä. Luminen tallipiha oli kuin satumaa kauralyhteineen ja mahdollisesti pikkutuntilaisten rakentamine lumihevosineen, jotka katselivat hiilisilmillään pihalla käyvää kuhinaa.
Ronja ilmaantui paikalle kädessään kaksi höyryävää mukia, joista se ojensi toisen minulle.
“Toin meille glögit”, Ronja tokaisi ja tartuin lämpimään pahvimukiin kohmeisilla sormillani. Hymyilin pienesti ja kiitin. Blondi oli selkeästi nähnyt mun hytisevän.
“Vielä tovi lähtöön, kohta pitää mennä verryttelemään”, sanoin ennen kuin puhalsin glögiini. Hento neilikan ja kanelin tuoksu leijaili ilmassa ja uskaltauduin maistamaan kuumaa juomaa pienen suullisen verran, vaikka se polttelikin huulia ja kieltä.
Taas yksi aamupala oli jäänyt väliin. Sentään perjantaina olin ajomatkalla syönyt salaatin jollakin matkan varrella olevista huoltoasemista, sillä en ollut kehdannut olla syömättäkään. Makea juoma kohensi oloa huomattavasti nostaessaan verensokereita, ja kävellessämme kohti jaba-aluetta olo ei tuntunut enää laisinkaan niin huteralta kuin vielä aiemmin.
Ronja oli auttanut Bumin harjan palmikoinnissa, ja matkalla olimme ostaneet heräteostoksena punaista lahjanarua, jotka olimme sitoneet ruseteiksi sykeröiden ympärille. Tamma oli oikein sievän näköinen ja hymyilin silittäessäni sen kaulaa.
“Toivottavasti meillä menee tänään paremmin kuin Kallassa”, tokaisin ja huokaisin pienesti. 58,02% ei ollut lähelläkään meidän parhaita tuloksiamme ja tiesin, että mikäli olisimme paremmassa vireessä kuin kuukausi sitten, sijoille pääseminen ei olisi mikään mahdottomuus.
“Eiköhän teillä mene”, Ronja sanoi kannustavasti. “Et vaan päästä ajatuksia harhailemaan.”
Ihmettelin hieman Ronjan sanoja, mutta kun tämä vinkkasi taakseni ja älysin kääntyä ympäri, vahvat käsivarret kiertyivät ympärilleni ja sulkivat mut lämpimään halaukseen.
“Hello my dear”, Anton sanahti ja suustani pääsi spontaani naurahdus kun kiedoin omat käteni miehen ympärille. Eihän siitä ollut kuin kaksi viikkoa, kun olimme nähneet viimeksi, mutta silti tuntui joka kerta yhtä maagiselta tuntea toisen kosketus ja lämpö aivan oikeasti.
“Anton”, hengähdin kun irrottauduin miehestä ja varvistin sitten suukottamaan toisen suuta. “Did you come just for me? I thought your class was tomorrow”, kysyin ja mies hymyili ja nyökkäsi.
“Of course I did”, mies hymähti ja nyökkäsi sitten tervehdyksen Ronjalle. Blondi oli juuri tsekannut Bumin vielä kauttaaltaan, ennen kuin vilkaisi kelloaan ja nykäisi poninhäntäänsä tiukemmalle.
“Eiköhän kaikki ala olemaan pikkuhiljaa valmista sitten. Ei muuta kuin verkkaan ja onnea koulurataan.”
Onneksi sormet olivat ja lämmenneet, ja glögistä ja Antonin yllättävästä saapumisesta reipastuneena talutin Bumin maneesille. Mikä lie eriskummallinen perinne näistä yllätysvisiiteistä oli muodostumassa, ajattelin huvittuneena. Ehkä mä aloittaisin myös toisen uuden perinteen, ja palaisin tämänkin vuoden joulukisoista ruusukkeen kera?
110cm: Päätuotos
Koululuokan jälkeen meillä oli aikaa vaihtaa kuulumiset Antonin kanssa. Ronja oli lähtenyt välissä käymään kaupassa ja saimme miehen kanssa hetken kahdenkeskistä aikaa – ainakin sen puitteissa, mitä kisojen hulinassa pystyi saamaan.
“Are you nervous about the next class?” Anton kysyi samalla kun upotti kasvonsa vasten mun olkapäätä. Istuin miehen sylissä ja heiluttelin edestakaisin jalkojani, jotka eivät ylettäneet lattiaan.
“A little bit”, myönsin ja kiedoin käteni miehen hartioiden ympärille. Taukotuvan ovella ihmiset ravasivat edestakaisin sisään ja ulos, mutta meidän huomiomme olivat tiukasti toisissamme. Pyörittelin Antonin vaaleita suortuvia sormieni välissä ja mies kuljetti kättään pitkin reiteni ulkosivua mietteliäänä.
“What are you doing at Christmas?” töksäytin sitten, ja Anton kohotti hienoisesti kulmiaan.
“Well, nothing special I guess. I visit my mother and eat until I can’t move anymore”, mies naurahti ja puristi sitten hellästi jalkaani. “Why do you ask? How about your christmas plans?”
“I don’t know yet”, vastasin ja hymyilin pienesti. “We’re usually together with the family.”
“That sounds very comfy.”
“It is.”
Suukotin Antonia mietteliäänä.
Ennen luokan alkua verryttelyssä Bumi tuntui mukavan vireältä. Tamma oli hienosti kuulolla ja askellus oli lennokasta. Vaikka mun ja Bumin yhteiselle ja lyhyehkölle kilpailuhistoriallemme oli ehtinyt mahtua sekä loistokkaita voittoja että karvaita tappioitakin, olin tähän kisakauteen kuitenkin verrattain tyytyväinen.
Tuntui jotenkin niin symboliselta päättää kausi tänään juuri tänne. Ratsastaessani Bumin radalle katselin jouluisia esteitä, jotka olivat kaikessa kirjavuudessaan sydämet sulattavan suloisia. Onneksi Bumi ei tuntunut olevaan moisista moksiskaan – tammassa oli päivästä riippuen sellaista bossladymaista luonnetta, ettei se varmaan olisi antanut porotokankaan hetkauttaa itseään mikäli sellainen olisi tuotu maneesiin rekvisiitaksi.
Kentällä tunsin vapautuvani. Ohjatessani Bumin ensimmäiselle esteelle mä tunsin viimein myös lentäväni. Kirjava tamma ylitti esteen ja pärski mennessään - mä antauduin kisahurmokseen ja päätin antaa tänään kaikkeni.
Myöhemmin tallialueella mä seisoin Antonin ja Ronjan kanssa. Nainen oli ottanut Bumin hoitaakseen ja mä nojasin kevyesti Antoniin silmät puoliummessa.
“Guess what?” kysyin varovasti ja vilkaisin miestä silmäkulmastani.
“You tell me”, mies sanahti ja veti minut lähemmäs itseään.
“I don’t care where I’ll be at Christmas. All I want is spend it with you.”
Anton oli hetken hiljaa, ennen kuin tiukensi otettaan ja tarttui minua leuasta.
“Are you serious?”
“I am”, vastasin, ennen kuin painoin huuleni miehen huulia vasten.
|
|
|
|
Post by Inka VRL-15020 on Nov 30, 2021 16:34:10 GMT 2
Tutustumissarja
FI Inka Olsen (VRL-15020) - <*a href="https://projekti79.webnode.fi/">Kultatuulen Endorfiini<*/a> (VH21-018-138)
Helppo C
Avoin sarja
FI Inka Olsen (VRL-15020) - <*a href="https://projekti79.webnode.fi/">Kultatuulen Endorfiini<*/a> (VH21-018-138)
70 cm
|
|
Valtteri
Uusi ja innokas
Posts: 76
Hoitoheppa: Sirius
Koulutaso: HeB
Estetaso: 110cm
|
Post by Valtteri on Dec 9, 2021 17:54:04 GMT 2
Avoin sarja
Valtteri Rokka - Rio Sirius KS
Luokat 70cm & 90cm
|
|
|
|
Post by Mircea on Dec 11, 2021 22:04:06 GMT 2
Seppele Trophy GB Mary Cannay (VRL-14903) - <a href="https://arrowill.weebly.com/dullahan.html">Dullahan<*/a> (VH21-021-0019) 120cm
Seppele Trophy GB Arya Zuckerberg (VRL-14903) - <a href="https://arrowill.weebly.com/alizays-cazarman.html">Alizay's Cazarman<*/a> (VH20-012-0116) 130cm
Seppele Trophy GB Zéphyrine Wright (VRL-14903) - <a href="https://arrowill.weebly.com/charmeuse-iv.html">Charmeuse IV<*/a> (VH20-121-0040) 150cm |
|
|
|
Post by Valooo on Dec 12, 2021 17:08:08 GMT 2
|
|
|
|
Post by Inka VRL-15020 on Dec 12, 2021 21:44:30 GMT 2
Tutustumissarja
Luokka HeC
Inka Olsen - Kultatuulen Endorfiini
Päätuotos:
Jännitti. Perhana, kaksi päivää ihmisten ilmoilla oli jo harppaus mukavuusalueen ulkopuolelle – ja sitten piti vielä kilpaillakin. Mutta jos ei oltaisi ilmoittauduttu, kalvaisi edelleen huono omatunto siitä, että oli hankittu kelpo kenttäratsu, jolla sitten ei tehtykään muuta kun puskailtiin Lapin erämaan pimeydessä. Joten tässä sitä sitten oltiin: perjantaina kello 15 taluttamassa pörheää Enniä verryttelyaukiolle, jossa ei ollut muita, koska kaikki tolkun ihmiset menivät verkkaamaan sisälle maneesiin. Mutta kultainen pieni mammutt- eikun suomehevonen oli täydessä talvikarvassa ja tottunut pohjoisen talveen, eikä Inka halunnut hikoiluttaa sitä tuntia etukäteen yhtään enempää kuin oli tarpeen. Sitä saisi kuivatella muuten koko yön.
Oikeastaan olisi tehnyt mieli verrytellä rennolla maastolenkillä, mutta ei kehdattu lähteä vieraaseen paikkaan eksymään heti ensimmäisenä päivänä ennen rataa. Inka räpelsi itsensä hermostuneena satulaan, ja Enni lähti tömistelemään lupaa odottamatta treeniaukiota ympäri. Se oli huomannut jo aikaa sitten, että emäntää jännitti, eikä tamma itsekään ollut vieraillut näin kaukana kotoa sen jälkeen, kun oli muuttanut Enontekiölle. Inka puristi satulan etukaarta rystyset valkoisina. Jostakin syystä häntä paleli, vaikka oli tottunut paljon kylmempiin olosuhteisiin. Toisaalta, täällä ei kehdannut esiintyä toppapuvussa eikä pilkkihaalarissa, kun oli päivänvalo ja kaikki, joten kevyt kisavaatetus varmaan vaikutti asiaan. Inka pyyhki epätoivoisena vihertävää kuolatahraa valkoisesta housustaan reiden kohdalta, ja keräili sitten ohjia tiukemmalle. Enni veti päänsä ylös niska jäykkänä – ihan päin vastoin kuin aina kotona harjoitellessa, jolloin se oli niin helppo ja rento, vaikka laittaisi jauhosäkin selkään ratsastajan tilalle.
Verryttely alkoi lopulta tuottaa tulosta, ja keskittymisen myötä jännitys hälveni taustalle ainakin hetkeksi. Kello läheni neljää, ja ratsukko suuntasi maneesia kohti. Onneksi oli päivän ensimmäinen luokka, niin olisi se jännitys sitten pian alta pois. Inka kökötti pikkusuokkinsa satulassa jäykkänä kuin jääpuikko ja harkitsi vakavasti kisaamisen lopettamista kokonaan – ei ollut koskaan ennen jännittänyt tällä tavalla. Toisaalta oltiin myös ekaa kertaa Ennin kanssa yhdessä kilpailemassa, joten pieni rimakauhu oli varmaan ihan normaalia.
Maneesissahan on yleisöä – hui kauhistus. Ihmisiä oli enemmän, kuin Inka oli ajatellut, ja toisaalta samalla enemmän, kuin mitä hän näki viikon aikana yhteensä kotipuolessa. Nainen veti päättäväisesti kypärää syvemmälle päähänsä. Jos en näe täältä lipan alta mitään, ei varmaan jännitä niin paljoa, eikä meitä tunnista kukaan, hän ajatteli. Enni kuikuili muita hevosia kiinnostuneena. Sillä oli pää tarkkaavaisesti pystyssä. Inka yritti saada tammansa keskittymään olennaiseen, kunnes tuli heidän vuoronsa ratsastaa valkoisten aitojen sisäpuolelle. Voi kauhistus, nyt sitä mennään. Onneksi rata ei ole sentään kovin vaikea, ja vaikeammastakin on selvitty kumpainenkin tahollaan - silloin aikanaan, ennen kuin ryhdyttiin puskaratsukoksi.
Kun Helppo C oli ratsastettu läpi, humisi Inkalla päässä niin, ettei hän muistanut enää yhtään mitään kouluradan tapahtumista. Muistiko hän edes koko rataa oikein, ken tietää. Inka ratsasti suorinta tietä ulos ja lähintä hiekkatietä pitkin puiden suojiin. Pieni maastolenkki oli nyt ansaittu. Myös ratsu rentoutui sillä sekunnilla, kun oltiin kahdestaan luonnon helmassa. Helpotuksen tunne valtasi kaksikon vain hetkeksi, sillä huomenna olisi vielä yksi koetus edessä.
Avoin sarja
70 cm
Inka Olsen - Kultatuulen Endorfiini
Päätuotos:
Toinen kilpailupäivä alkoi ensimmäistä rauhallisemmissa tunnelmissa. Inkan vatsanpohjaa kyllä nipisteli ja kutitteli aina, kun hän muisti, että myöhemmin samana päivänä pitäisi loistaa esteradalla. Onneksi kisaviikonloppu oli korkattu jo eilen, ja nyt voisi sitten lähteä heti kotiin häpeämään, kun iltapäivän esteradasta olisi selvitty. Enni oli tietysti valvonut yöllä vieraassa paikassa ilman tuttua pihattolaumaansa, ja nuokkui nyt omistajansa harjattavana silmät ummessa. Inka yritti tällä kertaa olla tartuttamatta hermostuneisuuttaan hevoseensa, ja harjasi sitä kuin varoen herättämästä nukkuvaa villieläintä. Aikaa oli, koska Inka oli noussut aikaisin valmistautumaan, kun ei itsekään ollut saanut unta ilman mustaa pohjoisen kaamosta peittonaan – korvikkeeksi olisi tarvinnut vähintään unimaskin. Ennistä tuli ainakin ihan varteenotettavan näköinen, kun puunaamiselle oli rutkasti aikaa. Inka päätti tänään luottaa siihen, että tamma tiesi mitä teki – ratsastajan vastuulle jäi vain muistaa esterata ulkoa…
Oli ehditty verrytellä hyvin sileällä ulkona raikkaassa joulukuisessa säässä. Sisällä otettiin kaksi hyppyä nopeasti juuri ennen omaa vuoroa. Ainakaan harjoitushypyt eivät kolisseet alas. Hirveän vähän oltiin hypätty esteitä koko aikana sen jälkeen, kun Enni oli Inkalle tullut. Onneksi 70-senttisillä esteillä jäi varaa tehdä vähän virheitäkin, eikä yksi huono tie ehkä koituisi kohtaloksi. Enni oli taas vireä ja kimmoisa, ja pyöri malttamattomana lähtökuopissaan ennen kuin tuli ratsukon vuoro aloittaa suoritus. Inka tähtäsi katseellaan kohti tuomarin silmiä, sai luvan ja ehti vain vähän höllätä ohjista, kun Enni syöksähti eteenpäin. Sillä ei ollut selvästikään mitään käsitystä suunnasta, mutta ainakin jonkinlainen aikaennätys varmaan saataisiin aikaan. Inka roikkui kyydissä parhaansa mukaan ja yritti saada karvaisen tykinkuulansa kääntymään oikeissa kohdissa. Maneesin hiekka ryöpsähteli, eikä Inka osannut äänestä päätellä, tippuiko puomeja, kun tanner tömisi muutenkin. Esteradassa on se hyvä puoli, että se on aina yllättävän nopeasti ohi. Inka taputti tammaansa helpottuneena. Ainakin pysyttiin pystyssä, vaikka tiukimmissa kurveissa siitä ei tuntunut olevan mitään takeita. Enni riensi puolijuoksua ulos radalta viimeisen esteen jälkeen – sillä jäisi kiireentuntu päälle pitkäksi aikaa tämän jälkeen.
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!