Kevään kouluvalmennuskurssit

[Eedi Myllyoja]

Eedin kurssimaksu(t):
31.3., 1.4., 3.4.

[Lyyti]

1. päivä

Danielissa oli ison maailman meininkiä. Se oli pitkä, tumma ja tyylikäs, ja liikkui jotenkin korostetun hitaasti ja melkein pohdiskelevasti. Se oli saapunut tallille aikaisin (vielä tyylitellympänä kuin se uusi yksäriomistaja Safi) ja melkein hukkunut innokkaiden vanhojen tuttujen tulvaan. Lyyti oli pälyillyt Danielia turvallisen matkan päästä ja tuntenut ikävän, raskaan jännityksen vatsassaan. Danielhan nauraisi hänet ja Paahtiksen pihalle valmennuksesta! Voihan vuohi, mitä tuli tehtyä, ilmoittauduttua tälle typerälle kurssille, Lyyti parahti mielessään, mutta haki kuitenkin Paahtiksen sisälle ja alkoi harjata oria reippain ottein. Kaunis, hurmaava hevonen oli tapansa mukaan ihana: se hörähteli välillä kaikelle tallikäytävällä tapahtuvalle, mutta käyttäytyi kiltisti ja huomaavaisesti. Pökkäisi vielä Lyytiä turvallaan, ihan kuin ystävälliseksi eleeksi näyttääkseen, että kyllä he tästä valmennuksesta selviäisivät. Lyyti ei ollut lainkaan niin varma.

Mutta pian sitä kuitenkin keikuttiin Paahtiksen satulassa. Lyyti tiesi, että Paahtis oli tosiasiassa vähän liian hieno hänelle. Tai toisaalta, kaipa hän oppisi hevoselta yhtä sun toista. Paahtis kun oli kouluratsuna suomenhevoseksi tavattoman elegantti ja taipuva, ja myös perusluonteeltaan varsin anteeksiantava; Lyyti oli käynyt sillä Eedin koulukurssin ja usein tiennyt, ettei oikeastaan ansainnut kehuja suorituksestaan – Paahtis kun toimi välillä melkein itsestään.

Tänään Paahtis oli säpäkkä – ehkä se aisti Lyytin jännityksen, ehkä hevosenaivoillaan jotenkin käsitti miten erityisen valmentajan silmien alla tässä nyt oltiin, ehkä se oli pöyristynyt maneesin katsomoon kerääntyneestä yleisöstä. Yleisöäkin vielä! Lyyti tunsi pulssinsa kurkussaan. Oli niin jännittynyt olo, että hän melkein unohti ihan perusasiat – miten saada hevonen liikkeelle ja miten pysäyttää se. Paahtis korskahteli ja heilutteli kaulaansa, ja Lyyti aavisti heti, että valmennuksesta saattaisi tulla vauhdikas. Hän katsahti muihin ratsukoihin ja oli näkevinään, että muitakin ratsastajia jännitti: Kurtin naama oli kurtussa ja yleensä viileä ja rauhallinen Lydia näytti hänkin vähän kalpealta. Hallan uusi hoitaja Kristiin taas ratsasti hymy huulillaan – miten ihmeessä, sitä Lyyti ei tiennyt.

Ja sitten mentiin. Danielin ääni oli neutraali ja vähän monotoninen, eikä se oikeastaan kuulostanut niin julmalta ja kalskealta kuin Lyyti oli kuvitellut. Tänään keskityttäisiin ainoastaan lämmittelyihin, Daniel julisti, ja tietenkin analysoitaisiin apujen käyttöä ja istuntaa. Se ei kuulostanut hirvittävän vaikealta, Lyyti tuumaili itsekseen, mutta pelotti silti. Danielin katse liikkui ratsukoiden välillä jotenkin laskelmoivasti, vaikka sen kasvot pysyivät ilmeettöminä.

Paahtis liikkui tietenkin melkein itsestään; se oli ehkä vähän hämmentynyt miten yksinkertaisia asioita siltä pyydettiin. Daniel papatti jotain vatsalihaksista ja miten niillä sai jarruteltua hevosta; Lyytin vatsalihakset olivat jossain niin sitkeän rasvakerroksen alla, että niitä oli turha ajatellakaan. Mutta silti Paahtis liikkui pehmeänä ja kuuliaisena, pidensi askeltaan kun Lyyti vain ehti ajatella sitä, ja taivutuksissa olisi taipunut melkein kaksinkerroin, jos Lyyti olisi niin pyytänyt.

Mutta tietenkään Danielia ei ollut huijaaminen; se kyllä huomasi, että Paahtis teki kaiken melkein itsestään.
“Paahtiksen selässä nyt oot tarkkana omista avuista. Sä et anna yhtään tukea ulkoavuilla ja istut vinossa, ja sen tuloksena hevonen on ihan kippurassa. Paahtis tarjoaa sulle tosi nättiä muotoa, jos vaan ite ryhdistäydyt selässä! Selkä suoraan, joustava käsi!”
Se ei varmaan muista miun nimmee, Lyyti kihersi itsekseen, mutta teki sitten työtä käskettyä. Paahtis oli herkkä painoavuille ja kuin vaaleanpunarautias enkeli kääntyili ja vääntyili aina heti siihen suuntaan, mihin Lyytin paino siirtyikin.

Danielin haukankatse ja maneesissa kuiskiva yleisö saivat yleensä varsin rempseästä ja rennosta Lyytistä esiin jonkinlaista määrätietoisuutta. (Ja mielessä pyöri myös se summa, minkä hän oli tästä riemusta maksanut...) Ja niin Lyyti totisesti yritti parhaansa. Antoi nopeita ja selkeitä apuja, keskittyi kokeilemaan, miten pienin elein hän saikin Paahtiksen kulkemaan haluamallaan tavalla, ja koitti antaa Danielin ohjeiden mukaan Paahtikselle tarpeeksi tukea, että ori alkoi kokoamaan itseään pyöreään muotoon.

Uskomatonta mutta totta: ensimmäinen valmennus ei ollut täysi katastrofi. Viis siitä, että keskityttiinkin vain helppoihin asioihin; se jollain lailla sulatti jäätä ja sai ratsastajat rentoutumaan niin, että huomenna fiilis olisi ehkä jo rohkeampi. Daniel antoi vielä loppukäynneissä kiperät ja syväluoteiset palautteet jokaiselle ratsukolle. Lyytiltä hän odottaisi seuraavissa valmennuksissa terävyyttä ja nopeaa reagointia, sekä “vähemmän sekalaista satulassa heilumista”. Lyyti rapsutti Paahtiksen kaulaa ja melkein hymyili. Itsensä haastamisessa oli jonkinlaista taikaa ja voimaa, ja näin hienon hevosen selässä Danielin valmennuksesta voisi ehkä, kenties tulla ihan hieno kokemus.

[Lydia]

Lydian maksu

Kiitos kurssista!