12.9.2020 Kavalettitunti Saaristossa

[Anne]

Ahh, alkava syksy ja saaristo! Saaristo järjestää alehintaan tunnin, tunninpitäjänä ratsastuksen ohjaajaksi opiskeleva Keijo Myötämäki (22v).

Tunti pidetään Saariston isolla kentällä ja ratsuksi on valittavissa Saariston opetushevosia, sekä osa jalostushevosista (ratsastuskokemuksen mukaan).

Oppilaiden pitämät tunnit Saaristossa ovat hyvin edullisia (25vEuro/tunti) ja myös majoitus viikonlopuksi järjestyy kylän majoitusmökeissä.

Mukaan mahtuu 8 ratsastajaa. Tervetuloa!

Nella-Indie
Salma-Kreemi
Pyry-Vanil
Lyyti-Tinka
Sartsu-Papu


Keijo laitto ratsastaille alkuun viisi ravipuomia pitkälle sivulle ja toiselle pitkälle sivulle neljä laukka puomia. Keijo katseli lähinnä miten tehtävät tuli suoritettua. Tämään jälkeen mentin ympyrää, jossa oli puoliympyrällä ravipuomit taivutuksessa. Pientä vapaata työskentelyä väliin ja siiten kolmikaarisella puomeja ja kavalaletteja asetusten muuttuessa. Keijo ei ollut aivan varma miten opettaa, mutta sai nopeasti kiinni opetuksesta, vaikka sortuikin välillä olemaan liian jyrkkä ja meni hieman lukkoon välillä.



Nella - Indie: Edestä löysä mutta vähän jähmeä tamma, Nella sai kyllä kolmiikaarisuudet laukassa suoritettya, vaikka tinkeri jäikin hyvin avuilta pois.

Salma - Kreemi: Jotenki vaisua suoritusta, mitää Salma oli tullut tänne tekemään? Kai nyt kavaletit suorituisi kotonakin. Taisi olla vaan halu mökkielämääm. Kreemi työskenteli tosin ihan innoisaan tunnin ajan, ratstaja puolitiessä.

Pyry-Vanil: Mikä parivaljakko Keijon mielestä, Pyry sai hyvän rytmin ja suoruuden ja kolmikaariset kavaletitkin laukanvaihtoineen toimivat hyvin. No Probs. Mutta tunti tuntui olevan Pyrylle jolkottelulta läpi kohti mökki- ja pubielämää rantsuun.

Lyyti-Tinka: Siinäpä vasta sopiva pari. Kaunis tamma suoritti kaikki varmasti, hieman hiipuen, mutta kuitenkin. Lyyli istui selässä kuin luonostaan ja nauti valkoharja reippaasta ja rehdistä topiminnasta. Olisi voinut toki vaikuttaa hieman enemmän.

Sartsu-Papu: Ei mikään unelmaklassikko: jähemä Papu kääntyilemässä ja vaihtamassa laukkoja. Kai sekin oli koettava, Papu toimi pitkänä, mutta ihan kivasti kuitenkin.

[Lyyti]

Mikä ihana syysreissu! Saaristossa opiskeleva Sartsu oli vinkannut Seppeleen väelle, että opistossa pidettiin halpoja tunteja oppilaiden toimesta. Lyyti ei ollutkaan koskaan käynyt Saaristossa, vaikka se monelle muulle seppeleläiselle olikin tuttu paikka; Pyrykin oli siellä opiskellut. Niinpä Lyyti ilmoittautui mielissään kavalettitunnille hevosopistossa, ja aurinkoisena lauantaiaamuna sekalainen sakki lähti matkaan kohti Saaristoa: Sartsu, Lyyti, Pyry, Salma ja Nella. Majoittuakin tilalle olisi saanut, ja se olisikin varmasti ollut hieno kokemus, sillä Saaristo oli nimensä mukaan lähellä Lyytille vierasta saaristoa. Hän ei kuitenkaan malttanut jäädä koko viikonlopuksi – kouluhommaa riitti ja sitä paitsi olisi mukava päästä Oililla maastoon.
Syksyinen luonto pisti parastaan, ja matkaan lähdettiin hyvissä ajoin niin, että ehdittäisiin kierrellä opiston miljöö ja ihastella hevosia. Sartsu ja (vastahakoisempi) Pyry esittelivät Saariston tiloja höpötellen hyväntuulisesti niitä näitä opiskeluista ja elämästä koululla. Jalostushevosia oli tarhojen täydeltä, toinen toistaan komeampia.

Ilokseen Lyyti sai ratsukseen Tinkan, kauniin sabinon tamman, jossa oli hauskoja valkeita pilkkuja siellä täällä. Se katseli häntä ystävällisesti, korvat hörössä, ja Lyytin mahanpohjassa läikähti lämpimästi. Miten hauskaa olikaan tutustua hevosopistoon ja uusiin hevosiin!
Tinka oli hoitaessa niin mielin kielin, ettei herttaisempaa hevosta kuvitella saattanut. Lyyti harjaili sitä kaikessa rauhassa. Tinka oli kuulemma varsinaisesti jalostustamma, ei opetushevonen, mutta käytökseltään niin kultainen, että sitä käytettiin myös tunneilla – opistolaiset kun rakastuivat siihen vuosi vuodelta.

Myös muut seppeleläiset olivat saaneet varsin mieluisat ratsut. Salman Kreemi oli väriltään cremello. Cremello suomenhevonen! Sellaista ei Lyyti ollut koskaan ennen kohdannut.

Tunnin opettaja Keijo vaikutti vähän jännittyneeltä, mutta sai alkukankeuden jälkeen puhtia olemukseensa ja ohjaili ratsukkoja ihan asiantuntevasti. Tinka oli tietysti kuin herran enkeli, pehmeä ja nöyrä. Se ei kuulemma ollut parhaimmillaan esteillä, Keijo varoitteli alkutunnista, mutta varmaan huomasi pian, että Lyytin odotukset ratsastajana eivät olleet kovin korkealla. Lyyti oli juuri sellainen sunnuntairatsastelija, jota Hanskin kaltaiset katkerat äkäpussit piinasivat liiallisesta matkustelusta. Tinkan selässä kelpasi kuitenkin matkustella. Tunti aloitettiin puomityöskentelyllä, joka ei vaatinut Tinkalta sen suurempia ponnistuksia. Keijo ei myöskään ollut kovin topakka antamaan palautetta, ja niinpä Lyyti ja Tinka hölköttelivät omia menojaan. Ihan hyvin se kuitenkin sujui: Lyyti nautti suunnattomasti sievän ja hyvätapaisen tamman pehmeistä askelista, ja se vaikutti tyytyväiseltä ratsastajaansa.

Lyyti oikein yllättyi, että Tinka meinasi välillä ihan hyytyä. Hän oli niin tottunut Oiliin (ja muutamaan muuhun Seppeleen kuumakalleen), joita sai himmata jatkuvasti. Tinkalla taas ei tuntunut olevan tänään kiirettä, ja Lyyti sai tehdä töitä pitääkseen sen laukan reippaana ja rytmikkäänä. Tinka hyppäsi vähän epävarmasti, mutta Lyyti rohkaisi sitä istunnallaan ja vähän äänelläänkin ja niin tamma lopulta pomppi kavalettien yli ihan pirtsakasti.

Loppuverryttelyissä Lyyti oli ihan myyty – Tinka oli niin miellyttävä (ja Oiliin verrattuna rauhallinen!), että sitä tulisi varmasti mietittyä haikeasti jälkeenpäin.
“Noh, kyllähän tänne aina pääsee tunneille”, Keijo tuumasi jurosti hymyillen. “Tai opiskelemaankin...”

Punaposkiset ratsastajat hoitivat hevosensa takaisin tarhaan ja sanoivat hyvästit Saariston opistolle. Autossa riitti juttua reippaasta päivästä, ja Sartsun ja Lyytin aloitteesta käytin vielä ABCllä syömässä. Nella ja Pyry ehtivät nukahtaa jo kauan ennen Seppelettä, eikä uni ollut kaukana Lyytinkään roikkuvista silmäluomista. Saaristoon olisi lähdettävä toistekin!

[Anne]

Kiitos maksusta, Lyyti! Ja pahoittelen kirjoitusvirheitä tunnissa, korjailen ne vielä pian! =D

[Salma]

Olin ihastunut.

Kreemi, Kreemi, Kreemi, mieleni lauloi, kun satuloin cremelloa suomenhevostammaa Saariston kodikkaassa tallissa. Tamma oli ihana ja hassu ja helppo, sellainen mamman mussukka jonka olisi voinut vaikka laittaa poskeensa, kun se katsoi pitkien valkeiden silmäripsien alta ja levitti vaaleanpunaisia sieraimiaan.

Mitä jos hankkisi suomenhevosen! Muuttaisi maalle, ottaisi ponit ja Agin mukaan pihakoristeiksi ja lönkyttelisi pitkin oksaisia ryteikköjä juhannuksena ja jouluna. Suomenhevonen saisi kasvattaa pitkät jouhet, joista availisin hellin sormin takiaisia ja tuulenpesiä iltaisin hevosten lämmittäessä pientä tallia.

En voinut olla kurkkimatta viereisiin karsinoihin, kun talutin Kreemiä Saariston isolle kentälle. Kyllä suomenhevosia riitti - ja mitä nimiä! Kaputsiino, Kastilaisten Kirsikka, Routaruusun Hienosokeri... vesi melkein herahti kielelle, kun kuljin hyväntahtoisesti heinää pureskelevan hevosrivistön ohi. Tiesin, että jossain päin tallia pitäisi olla Oilin viimevuotinen varsa Hopeariimi, mutta en saanut sitä silmiini hevospaljoudessa.

Pakko myöntää, että tunnin alkaessa pääni meni vielä enemmän pyörälle ihanasta syyssäästä ja maalaisromanttisesta hölkyttelystä. Huomasin kyllä, miten tuntia pitävä Keijo alkoi jossain vaiheessa vetää tummia kulmiaan kurttuun aina meihin päin kääntyessään, mutta jostain syystä en tänään välittänyt siitä. Olin täynnä syksyä ja suomalaista luontoa, eikä minulle ollut oikeastaan mitään väliä miten Kreemi kavalettien yli askelsi. Se ylitti ne niin kuin keinahtava laiva, pää aika korkealla ja turpa iloisesti kohti syyslehtiä, enkä tohtinut koota sitä parempaan muotoon. Annoin sekä itseni että hevosen nautiskella ihanasta säästä ja tuulesta, joka tuntui kevyeltä hengittää. 

Minulla oli valtavan hauskaa, vaikka Keijon ilmeestä näin kyllä mitä hän ajatteli: millainen tallinomistaja oikein olin, kun tulin Saaristoon vain köpöttelemään?

Sellainen taisin kuitenkin juuri olla. Hymyilin tunnin jälkeen Keijolle leveästi ja taputin Kreemin kaulaa kaksin käsin.

Taluttaessani tammaa talliin mietin, saisikohan sen mitenkään piilotettua kotimatkaksi auton takapenkille.