|
Post by Carkki on May 27, 2008 17:19:47 GMT 2
rotu: suomenhevonenikä: 16 vuotiasväri: ruunikkosäkä: 165cmomistaja: vt Seppeleex-omistaja: ?hoitaja: Carkki ( 28 merkintää vihkoon) yhteiset palkinnot: 15HM Palmikko & Carkki (http://www.virtuaalitalliseppele.com/heppakuvat/palmicarkki15hm.jpg) koulutustaso: Ko: VaB, Re: 60cm, Me: n. 60cm, Irto: 100cm, Yks: n. 80cmLuonnetta Palmikko on ihana, hiukan höppänä, mutta minulle tosi rakas tamma-mamma, joka rakastaa nameja ja hellyyttä. Palmi rakastaa pitkiä harjaustuokioita ja reippaita maastolenkkejä. Esteistä tamma ei niinkään pidä, mutta olen parhaillaan opettamassa tammaa tykkäämään niistä. Tähän mennessä meillä on sujunut oikein hyvin ja tamma on kiintynyt ainakin jonkin verran minuun. Koulun meneminen sujuu tammalta oikein hyvin. Kisoissakaan se ei stressaa, vaan pysyy tyynen rauhallisena. c) AnneMuuta Carkki lomalla
5.7 - 8.7.08 28.7. - jonnekkin elokuun alkupäiviin.. 22.9 - 29.9.08
|
|
|
Post by Carkki on May 29, 2008 16:41:45 GMT 2
29.5. Torstai - Uusi tuttavuus
Tallustelin polkuja pitkin hieman uutta reittiä, kuin yleensä menin. Hyppelehdin kantojen yli ja muksahdinkin tuuriini kuuluvasti kumoon. - Au helekkari! rääkäisin ja nousin putsaamaan vaatteeni. Jatkoin hiukan varovaisemmin matkaa. Tallin pihalle saavututtuani näin Adan heiluttelevan kätösiään minulle. - Moi! hihkaisin ja avasin suutani, kunnes tyttö keskeytti minut. - Orit karkas taas! hän kirkaisi. - Hemmetin Leevi luupää! karjaisin puolestani nähdessäni orin ravaavan ohi. Kuin salamaniskusta se seisahtui ja katsahti hämmentyneenä minuun. Kävelin ripeästi sen luokse ja nappasin kiinni. - Ha haa! kuulin Oonankin huokaavan saadessaan orinsa kiikkiin. Yhdessä veimme ne sisälle, vaikka selvästi ne eivät halunneet. Sen jälkeen pääsisin tutkailemaan uutta tuttavuutta, Palmia nimittäin. Kipaisin siis takaisin ulos, mutta tällä kertaa tamma-tarhalle. Muutama laiduntava tamma nosti päänsä ja ravasivat portille. Niiden joukossa oli onnekseni myös Palmikko. Kipaisin aidan alta ja tarrasin kiinni ruunikon päitsiin. Kiinnitin niihin aidalla riippuneen narun ja huidoin sillä luimistelevat rouvat muualle. Sain kuin sainkin tamman ulos ilman, että muut olisivat tulleet. Lähdimme vieretysten tallailemaan tietä pitkin talliin. Palmi katseli rehevää ruohoa ja huokaili pienesti. - Kuules mamma, lupaan että saat maistella sitä, sanoin sille saadessani neronleimauksen. Kipaisimme talliin ja riisuin sen päitset pois ja nakkasin ne omalle paikalleen.
Harjat ojossa astuin takaisin karsinaan ja aloitin tumman karvan puunaamisen. Ensin putsasin sitä huolellisesti dandylla jonka jälkeen vaihdoin pöläriin. Sipaisin viimeisetkin pölyn hiukkaset pois tamman karvalta. Viimein sen näyttäessä kiitettävältä nappasin käteeni pienen pääharjan ja pyyhkäisin sen siron pään puhtaaksi. Nostatin vielä tamman kaviot ylös, mutta niissä ei näkynyt mitään likaa tai muuta epäillyttävää. Taputin tammaa kaulalle ja kipaisin hakemaan suitsia, mutta jätin satulan pois.
Pian tamma saikin ihmetellä missä oli satula. Ainakin sen ällistyneestä ilmeestä saattoi päätellä jotain. Ohi kulkeva pipsa joutui lapsenlikaksi sillä minun täytyi mennä hakemaan kypäräni kaapista. Hän piteli korviaan sivuilla pitelevää tammaa vielä silloinkin, kun palasin takaisin. Kiitin tyttöä ja nappasin tamman ohjat käteeni. Avasin oven ihan auki ja talutin Palmin ulos. Vastaan tulevalla Annella oli lähes samanlainen ilme kuin Palmilla, huomatessaan että olin jättänyt satulan pois. Ennen kuin hän kerkesi avata suutaan, olin jo selittänyt meneväni kentälle ja sitten syöttelemään ruoholle. Nainen kehotti jättämään kuolaimet pois syöttelyn ajaksi. Ulkona näin Jaakon joka joutuikin hissikseni, eli siis punttaamaan minut selkään. Hänellä olikin kärsivä ilme ainaisen hissimiehen roolistaan.
Kiitin miestä ja painaisin pohkeita tammalle. Ohjasin sen tyhjälle kentälle oikeaan kierrokseen. Jonkun aikaa tallusteltuamme kokosin ohjat ja tein hiukan testailuja. Otin hiukan peruutuksia ja pysähdyksiä ja tamma tekikin ne sujuvasti. Vaihdettuani suuntaa ja tehtyäni voltit, kannustin sen raviin. Palmikolla ei ollut mikään reipas päivä, joten minun oli pakko pyytää Rosia antamaan kouluraippa. Ihmeesti sainkin tamman liikkumaan hienoa ravia, josta olikin hieno tehdä voltit ja kaikki. Käskin sen menemään lisättyä, sekä koottua ravia.
Pian löysin itseni hiekasta yskiskelemästä. Ja niin, miten se kävi? No, kun olin nostamassa laukkaa, sainkin vastaani pukin jonka seurauksena päädyin maahan. Palmi jäi seisoskelemaan viereeni ja kiipesin kuin apina konsanaan selkään. Nyt ajoin sen raviin ja nostin siitä laukan. Tamma ei uskaltanut temppuilla enää, sillä se taisi tuntea sen takapuolessaan...
Vaihdoin lävistäjällä suuntaa ja tein laukanvaihdon. Tamma suoritti sen sujuvasti, onhan se hyvä koulussa. Laukkasimme vielä hiukan vastalaukkaa, sillä pitihän minun uutta ponia testata. Pian siirsin ruunikon raviin, mutta takapuoleni sai kärsiä siitä pahasti, joten siirsin käyntiin. En kävellyt kuin hetken, kunnes liu`uin alas selästä. Näpräsin tamman kuolaimia irti ja loppujen lopuksi sainkin ne käteeni. Kuolainten kuljettajaksi joutui tällä kertaa Fiia, joka otti työn ilolla vastaan, sillä taisi olla hiukan tylsää.
Pian löysin itseni jälleen kiikkumasta tamman paljaalla selällä. Nyt ohjasin sitä hetken aikaa kentän reunaa, kunne liu´utin ohjat pitkäksi. Tamma kiskaisi päänsä alas ja aloitti jyystämisen. Istuin rentona antaen sen päättää minne mennä. Se kuljeskelikin hetken aikaa kentän reunaa, kunnes otti pienen ravipyrähdyksen suoraan metsään. Tarrasin kuin hengen hädässä tamman harjaan ja pysyinkin mukana. Huokasin helpotuksesta, kun tamma viimein seisahtui jatkamaan ruokailua.
Ohjatessani Palmia takaisin tallille, oli alkamaisillaan tunti, jonne tamma ei onneksi lähtenyt. Näin monien menevän kentälle pienten lasten luo. Yksi kentällä seisseistä tytöistä osotti meitä ja supatti jotain kaverilleen. Palmi steppaili ärsyyntyneenä, sillä Rensu ja Oona karauttivat pian ohitsemme. Matkaa näytti hallitsevan enemmän ratsu kuin ratsastaja. Laskeuduin alas tamman selästä ja talutin sen talliin, jossa vein sen suoraan pesupaikalle, huomatessani sen olevan vielä hikinen. Päitsien kuljettaja taisi olla Elli, joka saapui talliin. Riisuin siltä kuolaimettomat suitset pois ja vaihdoin päitset päähän. Kiinnitin sen kiinni ketjuihin ja löntystelin hakemaan kuolaimia.
Pian olinkin letkuttamassa nuokkuvaa tammaa lähes joka kohdasta. Silmin nähden se nautti huomiosta, jota sai kaikkien pikku tyttöjen säntäillessä sen ympärillä. Muutama auttoi Palmin kuivaamisessa, joten itse saatoin levitellä linimentin nesteiden kohdalle. Kun saimme urakan valmiiksi, menin vielä hakemaan fleece-loimea sen selkään, jotta en seuraavana päivänä näkisi jäätynyttä tammaa. Irrotin sen ketjuista ja talutin hidastelevan tamman karsinaansa. Avasin sen päitset ja päästin Palmin ahmimaan ilta-ruokiaan. Hetken aikaa katselin sen rouskuttamista, kunnes astelin vielä oman orini karsinalle. Kippasin sen lisä-ruoat omaan kuppiinsa ja lähdin kotiin.
1. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on May 31, 2008 11:37:16 GMT 2
30.5. Perjantai - Ihahhaaa, ihhahhaaa, ota omenaa! 2. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on May 31, 2008 12:09:01 GMT 2
31.5. Lauantai - Maastoilua
Vihelsin kovaa ja laitumella makoillut tamma nousi seisomaan. Seuraavana se olikin saapunut eteeni. - Huomenta tyttö! kuiskasin sen korvaan ja nappasin kiinni. Lauhkeasti suuri ruunikko tallusteli perässäni talliin. Vilkaistessani kelloon, huomasin, että se oli vasta yhdeksän. Ketään ei näkynyt, sillä aamu-ruokailu oli jo tehty. Talutin Palmikon omaan karsinaansa ja päästin sen vapaaksi. Pienen vilkaisun ruoka-kuppiin suoritettuaan, tamma astui takaisin ovelle. Kaivelin taskujani ja löysin punaisen omenan. - Haluatko? kysäisin Palmilta joka katseli kiinnostuneena omenaa. - Tietenkin! näytti se sanovan, joten ojensin käteni.
Turpa hamusi omenaa, samalla kutittaen kättäni. Kikatin pienesti sen vuoksi, mutta tukahdutin naurunpuuskan. Tamma katsoi kysyvästi minua, lisää? Näytin käsieni olevan tyhjät, joten tamma painui kauemmas. Kävelin kuitenkin sen perässä harjat mukanani. Pyörittelin aluksi jälleen dandylla pois suurimmat tahrat ja pölyt. Tamma oli kierinyt liassa, sillä sain harjata kunnolla pölärilläkin. Seuraavaksi astuinkin etupuoleen, jossa putsasin pään. Otin käteeni uudestaan dandyn ja toiseen kaviokoukun. Harjasin ensin jokaisen jalan, sitten putsasin kaviot.
Pian olinkin saanut tamman valmiiksi sekä varustettua ja olimme kävelemässä kohti ovea. Vastaan tuleva Ros oli saada sydänkohtauksen nähdessään meidät. Tervehdimme toisiamme nopeasti ja Ros taisi hävitä Topinsa luokse. Me kumminkin jatkoimme ulos asti, jossa pysäytin Palmikon. Nostin satulan siipeä ylös päin ja kiristin satulavyötä reiän, sitten toisen ja vielä kolmannenkin. Seuraavana laskin jalustimet alas ja naama punaisena punnersin selkään. Kyyristyin vielä kiristämään vyötä pari reikää. Tamma potkaisi takajalallaan ärsyyntyneenä, joten rauhoittelin sitä vähän. Pidensin jalustimia parin reiän verran ja kokosin ohjat. Painoin pohkeellani Palmikon liikkeelle ja ohjasin sen metsää kohti.
Pujottelimme puiden välistä, yrittäen löytää takaisin tielle. Saakutin peura oli pompannut eteemme ja tämä hermoheikko oli rysäyttänyt pois tieltä, suoraan pusikkoon. Käänsin tamman takaisin päin kohti tietä. Vihdoin kuulin kavioiden kopsetta ja hoputin tamman raviin. Pääsimmekin vihdoin tielle ja näin Rosin Blondia taluttelemassa. Pienen pieni varsa loikkelehti heidän perässään suurin askelin. Naurahdin orin pelästyneelle ilmeelleen sen huomatessa meidät Palmin kanssa. Blondi hirnui hermostuneena ja Rosilla oli täysi työ pitää tamma ruodussa. Ohjasin ratsuni kolmikon ohi ja kannustin sen uudestaan raviin. Kevensin sen askeleiden tahtiin vasemman etujalan mukaan. Hetken ravattua ohjasin sen polulle, joka veisi pellolle.
Pitkien heinien kietoessa meidät syleilyynsä, nostatin tammalla laukan. Se loikki innoissaan pellon ympäri, eikä tahtonut lopettaa ollenkaan. Jouduin kumminkin pian hidastamaan sen raviin ja ravin kautta käyntiin, sillä pelto loppui ja lähdimme kohti tallia. Matkalla saimme sen saman peuran vastaamme, tällä kertaa vasan kanssa ja Palmikko nelisti pois kiihtyneen peuran edestä. Yritin roikkua selässä, mutta luisuin kaulalle asti. Viimein saadessani sen pysähtymään, olimme jo tallilla. Hidastin sen kävelyyn ja ohjasin kentälle hetkeksi. Kävelimme molempiin suuntin muutaman kierrosta, jonka jälkeen palasimme ulos. Hyppäsin alas selästä ja hölläsin hieman vyötä. Nostin vielä jalustimet ylös asti, kunnes kävelimme rinnakkain talliin.
Tamma ei onnekseni ollut hionnut, joten saatoin jättää sen karsinaansa. Löin itseäni otsaan, sillä en ollut siivonnut karsinaa. Riensin hakemaan talikon sekä kottikärryt ja palasin takaisin karsinalle. Avasin oven ja astuin sisään. Poimin likaiset kohdat karsinasta ja napsin muutamat lantapallerot pois. Tamma seisoi paikallaan, ilman että välitti ollenkaan hommastani. Onnekseni karsina ei ollut likainen, joten siinä ei mennyt kauaa ja pääsin lähtemään kotiin kellon näyttäessä yhtätoista.
3. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 1, 2008 9:49:03 GMT 2
1.6 Sunnuntai - Puomiharjoituksia 4. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 16, 2008 18:31:39 GMT 2
16.6. Maanantai - Tavallinen päivä 5. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 22, 2008 18:11:20 GMT 2
22.6. Sunnuntai - Hyppyjä
Ähkäisin kiristäessäni satulavyötä. Tamman korvat siirtyivät niskaa vasten ja se päästi pienen, mutta äkäisen inahduksen. Vihdoin saatuani vyön kiinni, nappasin ulkopuolelta suhteellisen pitkän raipan ja kypäräni, sekä tietenkin turvaliivin. Kiskaisin kypärän päähäni ja asettelin liivin mustan toppini päälle. Avasin vielä oven ja talutin tammani keskelle kenttää. Katsahdin vyön uudestaan ja ponnistin selkään. Ympärilläni oli toisella pitkällä sivulla kaksi kolmen puomin sarjaa ja toisella innari, joka oli kylläkin vielä ravipuomeilla. Lyhensin kahdella reiällä jalustimia ja painalsin pohkeillani tamman liikkeelle. Asettelin raipan käteeni paremmin ja ohjasin Palmin oikeaan kierrokseen.
Kokosin ohjat hitaasti ottaen tuntumaa tamman suuhun. Palmi kaarsi kaulaansa ja tunsin sen tottelevan pieniäkin apujani. Hetken taivuteltuani tammaa käskin sen raviin ja ohjasin puomeille. Olin varuillani tammasta, joka taivutti korviaan kohti niskaa. Napautin pohkeillani ja ohjasin tamman keskelle puomeja. Ensimmäisillä puomeilla se hidasteli, joten läimäytin sitä kevyesti raipalla ja painoin pohkeilla. Palmikko oli hiukan yllättynyt, mutta kohensi raviaan ja loppupuomit sujuivat upeasti. Käänsin tamman innaripuomeille, joilla se jatkoi samaa rataa.
Pian olimme jo kohottaneet Oonan ja Maikun avustuksella puomilinjan ristikoiksi ja innareista joka toisen pieneksi pystyksi ja joka toisen puomiksin. Annoin tammalleni laukka-avut ja ohjasin sen linjalle. Tunsin kuinka tamma jännittyi ja kiirehti askeleissaan. Ponnistus tuli juuri sopivaan kohtaan ja nousin jalustimille myödäten käsilläni. Palmikko oli suhteellisen tyytyväinen, eikä luiminut, joten saatoin pidättää hiukan. Toinenkin pieni ristikko sujui loistavasti ja hidastin raviin. Käänsin ravissa sisälle innariin, kiihdyttäen askelta. Tamma ponnisti ensimmäiselle hiukan kaukaa ja kolautti sen alas. Muilla se varoi hiukan paremmin jalkojaan ja selvisimme yli ilman muuta häslinkiä.
Kehujen jälkeen korotimme puomilinjan 60cm ja innarin 50cm. Ohjasin sen uudestaan linjalle, mutta totesin sen olevan harkitsematon teko. Tamma kielsi ensimmäiselle joten ohjasin sen heti perään uudelleen ja ennen estettä näpäytin sitä raipalla takapuolelle, jonka seurauksena tamma ponnisti hiukan kaukaa, mutta pääsimme puhtaasti yli. Jatkoimme toiselle pystylle reippaassa laukassa ja sain sen heti menemään yli. Jatkoin samaa laukkaa taputusten saattelemana innarille. Menimme reippaasti yli ja sain taputuksia osakseni.
Hidastin tamman raviin ja sen jälkeen käyntiin. Viimeiseksi minun oli pakko ojentaa tamma Oonalle, sillä sain soiton siskoltani että koirani oli karannut, joten kipaisin kiireenvilkkaa kotiin.
6. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 25, 2008 13:40:42 GMT 2
25.6. Keskiviikko - Vapaata ja Ukkosta
- Palmi! hihkuin laitumen portilla, mutta tammaa ei näkynyt eikä kuulunut. Suurin osa muista tammoista oli jo päässyt pois sateesta, joten nappasin kaksi ensimmäistä mukaani. Onnekaat olivat Humu ja Blade, joiden kanssa kiiruhdin sisälle. Siellä Kukka ja Fiia ottivat toinen toisen ja veivät karsinoihinsa joten saatoin lähteä takaisin ulos. Tällä kertaa Pella ja Hensu olivat odottamassa, mutta läksin äkkiä pusikkoon. Siellä oli kuten ajattelinkin, Palmi suojassa sateelta, mutta jouduin kiskomaan sen mukaani. Matkalla mukaani tarttui loputkin, eli Pella ja Hensu. Kiskoin siis kolmea naama mutrulla olevaa tammaa perässäni sisälle. Tunsin olevani vihattu tammojen keskuudessa, mutta repimisen oli pakko tapahtua, jotta pollet eivät olisi likomärkiä. Vasta kun ukkonen jyrähti ja salamat täyttivät taivaan, tuli laiskoihin rouviin liikettä ja sisälle siis juostiin kilpaa. Anne katseli ikkunasta hätääntyneenä minua, mutta selvisin pinteestä hyvin. Luovutin kaksi muuta hoitajillensa, mutta itse vein Palmikkoni karsinaansa. Olin jo ottamassa harjoja esiin, kun silmiini osui kaksi tyhjää karsinaa - Bert ja Leevi. Löin itseäni otsaan ja kiiruhdin oritarhalle. Kaksi hyvin uitetun näköistä ponia kyyhöttivät lähekkäin ulkona, korvat luimussa ja silmät kiinni.
Vihellettyäni muutaman kerran, orit ravasivat innoissaan luokseni. Laitoin molemmille narun turvan ympärille ja yhtä matkaa tallustimme tietä pitkin tallille. Joka jyrähdyksen tai salaman kohdalla kumpikin poneista kimposi ihme loikilla eteenpäin. Onneksi sentään oli lämmin ilma, jotta oripojat eivät vilustuisi hetkessä. Vihdoin kun kaikki hevoset olivat karsinoissaan, saatoin kivuta yläkertaan muiden seuraksi. Sain kuuman mukin kaakaota ja jotain voilepää käteeni. Seuraavaksi minut passitettiin viltin alle sohvalle ja minun ei auttanut muu kuin totella. Vasta silloin huomasin kuinka nälkä minulla oli ja ahminkin leivän supervauhtia sisääni. Kaakaon hörpin hiukan hallitummin, etten olisi polttanut kieltäni. Viimeisten jyrähdysten ollessaan lopuillaan, kampesimme kaikki alas hoitamaan hevosiamme, joiden päälle oli tunkaistu loimia. Rupesimme kukin omaamme pollea riisumaan ja harjailemaan. Palmikko oli ilmeisesti vain seissyt, sillä se oli aivan likomärkä. Hikiviilan avulla sain sen suhteellisen kuivaksi, jonka jälkeen harjasin sitä kauan. Seuraavana läksin piehtaroineen Leevin luo, joka oli jo kuiva kuin mikäkin. Nypin siltä purut pois, vaikkei ori sitä itse olisi halunnutkaan.
Pian löysin itseni kuuraamasta kahden hevosen varusteita. Ensin kyytiä saivat Palmikon ja sen jälkeen myös Leevin varusteet. Joka ikinen suoja oli kiiltävä, kun viimein maltoin lopettaa urakkani. Olin jo aikaisemmin päivällä siivonnut karsinat, joten saatoin lähteä kotiin auringon porottaessa täysillä.
7. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 26, 2008 20:07:43 GMT 2
26.6. Torstai - Koulua oikein olan takaa
Pyyhkäisin hikeä otsaltani, keräsin voimani ja kiskaisin talikon maasta. Se tuntui painavan ainakin tonnin, kun yritin raahata sitä kottikärryyn. Käytävällä seisoskeleva tamma vilkaisi minuun ilmeellä joka viesti selvästi `emmä mitää tehny` elettä. Näytin sille oikein hyvin mielin nostettua keskaria, mutta eihän tamma siitä välittänyt. Jatkoin siivoamistani nakattuani punaisen hupparini topin päältä pois. Hiki valui noroina selkääni pitkin, kun sain viimein karsinan puhtaammaksi, mutta urakka ei siihen loppunut. Minun piti palata vielä takaisin karsinalle ja vaihtaa puhtaat aluset sinne. Saatuani puolen tunnin vieneen homman loppuun, saatoin irrottaa Palmin ketjuista ja laskea karsinaansa. Ja tietenkin, kun olin juuri siivonnut sen, piti heti kusaista `tää on mun aluetta` merkki.
Huokaisten astuin harja ojossa karsinaan, jotta voisin siistiä hiekkaisen pikkutamman. Putsaamiseenkin kului aikaa, sillä ulkona oli lämmin ja hyvin, hyvin mutainen keli. Ja arvatenkin pieni hienohelma oli mennyt sinne piehtaroimaan. Kun tamma loisti puhtautta, niin itse olin niin pölyinen, että paitani näytti lähemmin katsottuna enemmän harmaalta, kuin mustalta. Lopuksi pyyhkäisin vielä Palmin sieraimet ja silmänympärykset puhtaiksi, ennen kuin kipaisin varustehuoneeseen. Hihkaisin innosta, sillä tamman varusteet kiilsivät vielä. Palasin karsinalle ja varustin tamman pikavauhtia, sillä muuten en kerkeäisi ratsastaa ennen aloittelijoiden ratsastustuntia.
Pian olin kipuamassa suhteellisen suuren ja "rotevankin" tamman selkään. Se ei jostain syystä ottanut onnistuakseen, joten minun oli pakko pyytä hra Jaakko nostamaan minut selkään. Tuskastuneen huokaisun jälkeen hän vihdoin suostui ja pääsin kunnialla selkään. Ohjasin mamman kentälle ja aloitimme rivakasti harjoituksen. Palmikolla oli onnekseni energiaa ja suoriuduimme alkukäynneistä kunnialla. Aloitin kokoilemaan ohjia ja taivuttelemaan tammaa. Korvat hiukan kääntyneinä niskaan päin, hyvin keskittyneen ilmeen kanssa, tamma suoritti antamiani tehtäviä upeasti. Toiselle pitkälle sivulle tein avotaivutusta käynnissä, kun taas toiselle otin harjoitusravia ja loivaa kiemuraa. Olin oppinut leirillä Humun ravin istumisesta paljon ja varmaan siksi osasin istua paremmin Palmillakin. Myötäsin liikkeitä ja nojasin hiukan taakse. Tamma alkoi myötäämään ohjille ja pian se kulkikin kaula kaarella ja ohjasin sen peräänantoon. Hienolla liikkeellä menimme pitkän sivun, mutta jouduimme pian hidastamaan käyntiin, sillä avotaivutus alkoi.
Tamma kuulosteli apujani uteliaasti ja minusta tuntui, että vihdoin aloin oppia ratsastamaan Palmilla. Vaihdoin suuntaa etuosan käännöksellä, jota jouduimme toistamaan muutaman kerran, kunnes se alkoi sujumaan. Kohta siirryin kevyeeseen raviin, jota jatkoimme ympäri kenttää. Kevennellessä otin hiukan eteen-alas liikettä, kunnes istuin alas ja nostatin tammalla laukan. Työstin laukassa ympyröitä, jotka pienenivät koko ajan. Välillä käskin tammaa mennä lisätynpää laukkaa, kun taas välillä kokosin sitä. Vaihdoin lävistäjällä suuntaa ja tein muutamia harjoituksia toiseen suuntaan.
Hidastin raviin ja kevensin rauhoittavasti, kun aloittelijoita alkoi virrata kentälle. - Oonko tiellä jos jäähyttelen Palmin täällä kentällä? kysäisin hetken päästä Annelta. - Et oo, kuhan väistät pienempiä ja meet vastakkaiseen suuntaan, hän vastasi ja auttoi parhaillaan Epulle ratsastajaa selkään. Vastasin hiljaisesti `okei` ja jatkoin ravia molempiin suuntiin muutamia kierroksia. Sitten otin käyntiin ja pysäytin mamman. Vaihdoin takaosankäännöksellä suuntaa ja kävelytin tammaa hetken koottuna, kun taas pienet tytöt opettelivat kevennystä. Vihdoin laskin ohjat pitkiksi ja annoin mamman huoahtaa, ennen kuin veisin sen talliin. - Fiia, avaisitko meille portin, sanoin punahiuksiselle tytölle kentän reunalla. Kun aloittelijat päästivät meidät pois, puikahdimme nopeaan ulos. Fiia sulki perässämme portin ja talutin Palmin talliin. Vein sen karsinaansa, johon oli tuotu päiväruoat, mutta riisuin sen silti huolellisesti. Vietyäni varusteet omille paikoilleen, aloitin harjaamisen. Tamman mussuttaessa ruokiaan, touhusin sen ympärillä hetken aikaa hyvinkin ahkerasti.
Hoidettuani tamman pakkasin tavarani ja pakenin kotia kohti.
8. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 28, 2008 18:48:01 GMT 2
28.6. Lauantai - Uimareissu! 9. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 29, 2008 18:55:26 GMT 2
29.6. Sunnuntai - Sadetta, sadetta, sadetta.. 10. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jun 30, 2008 10:01:43 GMT 2
30.6. Maanantai - Maastoa ilman satulaa.. 11. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jul 1, 2008 11:31:33 GMT 2
1.7. Tiistai - Kehuja Astuin talliin rinnallani komea, mutta pölyinen ruunikko. Vetäisin henkeeni tallin, hevosten, kauran ja heinän ihanaa tuoksua. Talutan tamman juuri putsattuun karsinaansa ja aloitan sen harjaamisen. Nappaan pölärin käteeni ja astun sen kanssa sisään. Harjaan tammaa joka puolelta, kunnes se alkaa näyttää siedettävältä. Silloin kuvioihin astuu dandy, jolla putsaan viimeisetkin liat pois karvasta. Jälleen kerran, itse olen aivan erivärinen kuin aloittaessani, hyvin, hyvin, pölyinen ihminen. Viimeisenä nostatan joka jalan ja putsaan kaviot, jonka jälkeen vielä pääharjalla kaunismuotoisen pään. Pian olen hakenut tamman varusteet ja olen laittamassa sille suitsia, mutta meillä on hiukan erimielisyyksiä. - Nyt avaa se suusi! kivahdan tammalle, joka hetken temppuilun jälkeen alistuu tahtooni ja avaa suunsa. Seuraavaksi otan ulkopuolelta mustan estesatulan ja nostan sen tamman selkään. Kiristän satulavyötä vain ensimmäiseen reikään, jotta se vain pysyisi selässä. Sitten nakkaan itselleni kypärän päähän ja turvaliivin päälleni. Nappaan vielä raipan mukaan ja lähdemme rinta rinnan tallustelemaan kohti kenttää. Kentällä on jo muutamia ratsukoita, sillä Anne oli luvannut pitää halukkaille pienimuotoisen estetunnin. Huomaan joukosta ainakin Epun ja Chaon, Humun ja Magnetin, sekä sastun ja Antun. Muita en sitten tuntenutkaan, mutta muita hevosia olivat Mari, sekä Hensu. Kentälle oli koottu pieni rata, joka oli ollut kenttäkilpailuissa, eli se oli tällainen: . Aloitimme käyntien jälkeen ravipuomeilla, jotka oli koottu sille kolmen esteen linjalle. Palmilla oli suhteellisen hyvä päivä ja se ravasi lennokkain askelein puomien yli. Saimme Annelta runsaat kehut ja taisin olla kuin Naantalin aurinko. Hetken puomeja loikittuamme, saimme vihdoin aloittaa hyppäämisen ykkösesteeltä joka oli muunneltu ristikoksi. Olin Palmin kanssa toisena odottelemassa vuoroa, Epun ja Chaon aloittaessa. Eppu meni tyylikkään rauhallisessa tahdissa pienen esteen ja laukkasi juuri sopivasti. Meidän vuoron tullessa nostin Palmikolla laukan ja sain sen kuolaimelle. Tamma käänsi korvia hiukan taaksepäin ja kuunteli, mitä minä käskin. Ohjatessani sitä linjalle, käskin varmuuden vuoksi tammaa reippaampaan laukkaan ja ensimmäinen hyppy sujui loistavasti! - Hyvä, huomaa, että olette harjoitelleet! Anne kehaisi meitä kun hidastin mamman raviin. Taputin ratsuani kaulalle ja jäin seuraamaan muiden suorituksia. Muilla meni hyvin, mutta Hensu kielsi ensin ja sitten vielä tiputti ratsastajansa. Anne sai pyydystää neitiä hetken, ennen kuin se antoi kiinni ja sen selässä ollut tyttö kipusi takaisin selkään. Toisen kierroksen koittaessa Anne nosti esteen jonnekkin 40cm-50cm alueelle. Vatsassani alkoi lennellä perhosia ja Palmikko kuopi maata innoissaan tai jonkin muun syyn vuoksi. Kannustin tamman laukkaan ja nousin hiukan jalustimille, jotta saisin ratsuuni liikettä. Ja tällä tavoin lähestyimme pientä estettä, mutta se tuntui isolta haasteelta. Palmikko höristi korviaan ja pinkaisi esteelle ja sen yli kauniilla loikalla. Kehuin sitä ääneen ja taputtelin kaulalle, kuin viimeistä päivää. Kolmatta kierrosta emme ottaneet, vaan siirryimme esteelle numero kaksi. Vaihdoimme ennen sitä suuntaa oikeaan kierrokseen. Este oli nostettu jo valmiiksi hiukan päälle 50cm. Enää minua ei jännittänyt suuresti ja tammakin luotti minuun. Aloitimme reippaassa laukassa estettä kohti. Lähestyminen sujui hyvin, mutta Palmi kiersi esteen yllätyksenäni. Anne käski meidät heti uudelleen ja sain käyttää hiukan raippaa ennen kuin rouva Palmikko suostui hyppäämään esteen. Kehuin sitä reilusti ja hidastin käyntiin. Jatkoimme toisella kierroksella jo 70cm ja me saimme Palmin kanssa aloittaa. Nousin jälleen hiukan jalustimille pitäen pohkeet lähellä tamman kylkiä. Palmi jatkoi reipasta laukkaa ja ylitimme esteen mahtiloikalla. - Hyvä, Palmille ja pikkuneiti-Humulle riittää tämä korkeus, Anne sanoi ja nyökkäsin innoissani. Ravasimme hetken aikaa muiden ottaessa vielä kolmannenkin kierroksen jolloin este oli korotettu 80cm. Seuraava este oli kolmoissarja joiden korkeudet olivat 50cm-65cm välillä. Aloitin Palmin kanssa rauhallisessa laukassa, mutta lisäsin hiukan tempoa linjalla. Annoin löysät ohjat linjan alussa ja pidin ne siinä loppuun asti. Palmi ponnisti keskittyneenä joka esteelle ja onnistui hyvin tehtävässään. - Eiköhän meille riitä tämä, sanoin Annelle, joka päästi meidät ulos kentältä. Olimme olleet kentällä kolme varttia, joten siirryimme maastoon. Ravasimme pienen pätkän tiellä, josta käännyimme oikealla olevalle polulle. Polku johti kartan mukaan isolle tielle ja jos sitä lähtisi vasemmalle ja kääntyisi toiselle pienelle polulle, niin pääsisi takaisin Seppeleeseen. Kävelimme polkua pitkin ja kun saavuimme tielle, nostin jälleen ravin. Ravasimme rauhallisesti tien reunaa pitkin kunnes olimme ravanneet niin kauan, että piti kääntyä vasemmalle jossa oli polku. Kävelimme pitkin ohjin koko loppumatkan. Perillä nostin jalustimet, löysäsin vyötä ja talutin tamman talliin. Tallissa riisuin hikiseltä, mutta kauniilta ratsultani varusteet pois. Sen tehtyäni hain sankon ja sienen, joilla pyyhkisin hikiä pois. Pyyhin korvien takaa, poskelta ja satulan kohdalta, sekä taipeista. Lopuksi harjasin sen nopeasti ja putsasin kaviot. Ulkona alkoi ripsimään vettä, joten soitin äidilleni, joka onneksi pääsi hakemaan minut. 12. merkintä vihkoon.
|
|
|
Post by Carkki on Jul 2, 2008 9:49:55 GMT 2
2.6. Keskiviikko - Peruskäynti 13. merkintä vihkoon
|
|
|
Post by Carkki on Jul 3, 2008 19:01:31 GMT 2
3.7. Torstai - Tallilaisten yllätys ja metsäretki
Lauleskellen pakkasin reppuani retkelle, jolle olin päättänyt lähteä. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi, eikä vettäkään satanut. Hetken päästä kipaisin takaisin huoneeseeni ja kiskoin päälleni vaaleanpunaiset caprit ja sievän, keltaisen topin. Ne päälläni palasin takaisin alas ja nakkasin repun selkääni. Eteisessä otin kaapista itselleni punaiset, kuluneet tennarit ja oven vierestä kotiavaimet, sekä kypäräni. Huikkasin heipat siskolleni ja läksin autotalliin, josta otin uuden, punaisen skootterini. Kiskaisin kypäräni päähän ja talutin skootterin ulos. Ulkona käynnistin sen ja lähdin huristelemaan kohti tallia.
Saavuttuani Seppeleeseen, ihmettelin, missä kaikki olivat. Hymähtäen avasin tallin oven, mutta mikäs se sieltä paljastuikaan... - PALJON ONNEA VAAN! PALJON ONNEA VAAN! PALJON ONNEA CARKKI, PALJON ONNEA VAAN! kaikui laulu tallissa ja muistin kuin muistinkin, että tänään olisi 17-vuotissynttäripäiväni. Halasin kaikkia ja kiitin suuresti joka iikkaa. Elli oli leiponut ison mansikkakakun, jonka veimme ylös. Ylös oli järjestetty kunnon juhlat ja siellä ahmimme itsemme täyteen kaikkea makeisia. Vatsat täytenä palasimme takaisin talliin ja jatkoimme tallihommia. Minä aloitin hakemalla kottikärryt ja talikon, aloittaen Palmikon karsinan siivoamisen. Se olikin suuri urakka, sillä tamma oli ollut aika kauan sisällä, johtuen huonosta ilmasta. Kun vihdoin olin vaihtanut puhtaat aluset karsinaan, niin saatoin lähteä hakemaan mammaa ulkoa. Se kyttäsikin jo portilla ja antautui kiltisti kiinni. Muut tammat loikoilivat kuka missäkin, kuin ripoteltuina laitumelle. Talutin Palmin ulos tarhastaan ja hetken mietittyäni jätin sen ulos harjauspuomille.
Itse kipaisin hakemaan suitset ja harjauskopan paikan päälle. Ulkona aloitin harjaamisen kumisuan ja pölyharjan kanssa. Tamma nautti lepuuttaen takajalkaansa ja antaen silmien painua kiinni. Huomasin myös alahuulen lerpsottavan rennosti. Vetäisin myös harjan ja hännän selväksi ja tarkistin kaviot. Missään ei ollut mitään erikoista, joten laitoin tammalle suitset päähän. Ensin irrotin hetkeksi päitset, mutta laitoin ne takaisin, jotta voisin sitoa sen kiinni. Kun vihdoin olin valmis, niin hain itselleni varusteet ja irrotin tamman puomista. Reppu selässäni kipusin selkään ja ohjasin tamman kohti metsäpolkuja.
Aurinko porotti täydeltä taivaalta, eikä pilven pilveäkään näkynyt. Käveleksimme reippasti hyviä polkuja, sillä en halunnut pilata tamman jalkoja. Päästessämme tielle aloitimme ravaamisen, mutta minun oli pakko välillä siirtyä käyntiin, sillä hiki virtasi noroina selkääni pitkin. Vihdoin kun pääsimme laukkapolulle, niin saatoimme vihdoin aloittaa laukkaamisen. Ensin pidätin hiukan, mutta Palmia kiinnosti vain kova vauhti ja niinpä annoin ohjaa ja kevensin hiukan istuntaa. Mamma syöksähti hullun lailla eteenpäin ja annoin sen laukata niin kauan ja niin kovaa kuin sielu sietää. Vihdoin kun hidastimme, niin olimme jo kauempana laukkapolulta. Jatkoimme käynnissä matkaa liekkijärvelle.
Litsis, loiskis, läiskis! Kuulostelin tamman kavioiden ääniä. Reppu ja kaikki vaatteeni, lukuun ottamatta bikineitä olivat jääneet rannalle. Iloisena tamma ravaili syvemmälle, kunnes alkoi uimaan. Laskeuduin selästä alas ja tarrasin kiinni harjaan, kuitenkin varoen etten joutuisi hurjaa liikkuviin jalkoihin. Palmikko päätti itse milloin lopettaa ja siinä kestikin aikaa, mutta kun palasimme rannalle, niin tamma oli ihan puhki. Annoin sille hiukan omenaa ja porkkanaa, sitoen sen päitsistä puuhun kiinni. Käärin voileipäni muovista ulos ja haukkasin siitä palan. Mahani mourusi ääneen huutaen selvästi: RUOKAA, RUOKAA!!!
Syötyämme ja uituamme aloitimme paluumatkan tallille, auringon laskiessa jo puiden taakse.
14. merkintä vihkoon
|
|