Black Poemin hoitokirja

[Salma]

JB Black Poem
sivulle >>

Ylläpito: Lola

[Kaija]

18.05.2020 - Ensimmäinen

Pukeuduin beigen värisiin ratsastushousuihin ja vaaleanharmaaseen villapaitaan, jonka olkapäillä oli kauniita vaaleita helmikoristeita. Suin punertavanruskeita kiharoita kääntymään oikeaan suuntaan ja lisäsin kerroksen huulipunaa. Töissä aina rähjääntyi kun joutui kuuntelemaan teinien turhaa valitusta. Tekisivät elämälleen jotain, eivätkä vain valittaisi onnettomia oireyhtymiään, jotka olivat, tai heidän vanhempansa olivat diagnosoineet googlen perusteella.

"Sä olit menossa minne?" Esko kysyi ja katsoi minua lasiensa yli. Mies näytti papparaiselta lukiessaan hesaria lempinojatuolissaan.
"Seppeleeseen, sinne hevostallille", vastasin ja laitoin äitienpäivälahjaksi saamiani timanttikorvakoruja korviini.
"Jaahas, etkai sä ole missään semmosessa käyny sitten Danten jälkeen", Esko sanoi ja käänsi katseensa takaisin lehteen.
"Dianan", sanoin hampaitani kiristellen. En tiedä oliko pahempaa, ettei mies muistanut vai se, että hän olisi tehnyt tuon tahallaan. "Siirrä Veeralle satanen, sen pitää ostaa ruokaa ja opintotuki ei ole vielä tullut."

Kaarsin Seppeleen pihalle mustalla Volvollani ja katselin ympärilleni. Olin käynyt täällä muutamaan kertaan joskus vuosia aiemmin kun Veera oli kinunnut ratsastustunteja itselleen, mutta se into oli lopahtanut varsin lyhyeen. Enkä minä häntä syyttänyt, en ollut tarpeeksi kannustava, vaan taisin kiirehtiä aina itsekin tallille. Esko nyt ei tietystikään lasten harrastuksiin mitenkään osallistunut, paitsi kuskaamalla ja rahallisesti, tietysti.

Kävelin talliin etsimään Salmaa, jonka kanssa olin aiemmin viestitellyt orastavasta halustani palata hevosihmiseksi. Aina niin ystävällinen tyttö, tai nainen kai hän jo oli, vaikkei ollutkaan tytärtäni vanhempi, ehdotti vuokrausdiiliä, mikäli kemiat mustan puoliverisen kanssa kohtaisivat. Salma käveli kohti minua ja onnistui näyttämään äärettömän hyväntuuliselta, onnelliselta ja niin mahdottoman nuorelta. Miksipä hän ei olisikaan ollut, oko elämä vielä edessä.

"Kaisu Salokannel, mutta sano ihan Kaijaksi vaan!" Tervehdin naista ja jatkoin heti perään tietäväisenä. "Onnittelut muuten eilisestä kakkossijasta ja estetähteydestä! Luin sieltä facebookista."
"Kiitoksia kovasti!" Salma sanoi iloisena kun oli esitellyt itsensä.
"Mitäs sun ponille kuuluu?" Kysyin. "Olette tainneet pitää aika pitkään yhtä."
"Hyväähän sille", Salma kertoi. "Lähdetäänkös katsomaan Black Poemia, sitähän sinä varmaan tänne ensisijaisesti tulit katsomaan."

Musta ori oli nuoren näköinen, mutta se oli selkeästi jo ihan oikean kouluhevosen näköinen, eikä sellainen nälkiintynyt ja lihasköyhä, mitä esteratsut aina usein tuossa iässä olivat. Ori vilkuili uteliaasti tarhanlaidalle saapuneita ihmisiä, muttei nostanut päätään heinäkasasta. Sen selässä oli kurainen läikkä, eikä se muutenkaan vaikuttanut yhtä siistiltä tapaukselta kuin Diana oli ollut. Kaduin heti orin vertaamista Dianaan, sillä Diana nyt oli Diana, eihän kukaan voinut sitä korvata.

"Ystävällisen näköinen, hyvässä karvassa ja aika iso. Hyvä vain, paremmat askeleet kuin sellaisilla kääpiöillä, mitä näkee joskus myös kouluradoilla", tuhahdin.
"Niin, mutta kääpiön kyydistä ei tipu korkealta", Salma naurahti.
"Ai niin, sinullahan oli itselläsi poni. Poni sentään onneksi on poni, ei kääpiöhevonen. Ja kyllä SINUN ponisi tietysti on hieno", sanoin sovittelevasti. "Onkos tuo kauan asunut täällä?"
"Ei, se tuli ihan vasta. Viimeviikolla", Salma kertoi.

Ori nosti päänsä ja leijui portille päätään heitellen. Se kävi ravaamassa ohitsemme ja karkasi liitelevään laukkaan, kunnes palasi takaisin heinäkasalleen.
"Voi nuoruuden intoa tuolla pikkumustalla", hymähdin. "Hyvät askeleet sillä kyllä on."
"Ne ovat kyllä upeat", Salma sanoi. "Se on tosi kaunis, mutta rakastaa piehtaroimista eli on aina kurassa ja mudassa."
"Niinpä tietysti. Ainahan miesten kanssa on omat kommervenkkinsa", sanoin tietävästi.

Ori oli upea, eikä minun sen kummemmin tarvinut miettiä. Tietysti tahtoisin alkaa vuokraamaan sitä, orien ja ruunien kanssa kyllä pärjäsi kun tekisi selväksi kuka oli pomo. Tammat olivat huomattavasti rasittavampia diivailuineen ja ärsyttävyyksineen. Pikkumustan minä kyllä kesyttäisin ja kietoisin pikkusormeni ympärille. Hymyilin tyytyväisenä ja tunsin nuortuvani vuosia.

[Lola]

Kisataipaleen aloitus

Seppele Cup, kesän osakilpailu 19.06.2021

Lola ja Poem Vaativa B:n radalla suorittamassa laukanvaihtoa.

[Lola]

Syyskisat

Seppele Cup, syksyn osakilpailu, 2.10.2021

Poem ja Lola Vaatinva B:10 radalla suorittamassa lisättyä ravia. Rata sujui parilta melko vahvasti 71,4% tuloksella. Prosentit riittivät viidennelle sijalle.

[Lola]

Kauden viimeinen

Seppele Cup - joulun osakilpailu 18.12.2021 / Vaativa B:10 tuloksilla 77,5% 4/20

Kauden viimeinen kisa Seppele Cupista. Kaksi kisaa takana ja tässä oli se ratkaiseva mittelö siitä, kenelle pokaalit jaetaan. Jännitys oli käsinkosketeltavaa, kaikki halusivat näyttää parhaansa. Lolaakin tuleva luokka jännitti, mutta hän oli silti luottavaisin mielin: tähän oli treenattu koko syksy ja talven alku, tai ehkä koko vuosi. Kesän kisoissa Lola oli aloittanut Poemin kanssa kisauransa, herkkä ja komeat liikkeet omaava ori oli tuonut heille komeasti toisen sijan. Siitä oli hyvä aloittaa kisaura. Syksyllä Poem suoritti samaisen luokan melko samoilla prosenteilla ja Lola kipusi orin kanssa viidennelle sijalle. Tällä hyvällä ja tasaisella pohjalla Lola lähti hyvin luottavaisin mielin tähän viimeiseen osakilpailuun.

Poem nautti rauhallisesti Lolan tarjoamasta spa-hetkestä ja sulki silmänsä rennosti kun Lola harjasi sen kauttaaltaan kiiltäväksi. Harja oli letitetty jo aikasemmin päivällä ja musta harjan joukkoon Lola oli laittanut jouluisen punaisia rusetteja. Lola kuljetti kättään Poemin sielää mustaa karvaa pitkin ja nuuhkutteli orin kaulasta sitä niin ihanaa hevosen tuoksua. Lolalla oli vielä hyvin aikaa nauttia tästä hetkestä, ennen kuin hänen pitäisi valmistautua omaan luokkaan.

Lola jätti Poemin karsinaan kevyt loimi päällään ja suuntasi maneesille katsomaan päivän ensimmäisiä luokkia. Kahviosta tarttui mukaan mukillinen glögiä ja joulutorttu sekä pari piparia. Maneesissa oli jo toinen luokka käynnissä ja Lola kiipesi katsomoon seuraamaan muiden ratsastusta. Lolan mielestä muiden ratsastuksen katseleminen oli melkein yhtä opettavaista, kuin itse ratsastaminen. Lolasta oli hyvin mielenkiintoista seurata varsinkin koululuokkia ja miettiä, miten ratsukko selvisi kustakin tehtävästä. Koko toisen luokan ja osan kolmannesta luokasta seurattuaan Lola palasi talliin vamistelemaan Poemia, heidän luokkansa olisi seuraavana. Poem oli siisti, harjattu ja letitetty, joten Lolan ei tarvinnut kuin hieman siistiä jalkoja ja satuloida ori.

Valmis ratsukko suuntasi verryttelemään kevyeeseen lumisateeseen kentälle. Lola oli laittanut Poemille loimen peittämään satulan ja pepun, sekä itselleen takin päälle, jottei kisavaatteet olisi ihan lumessa. Poemilla tuntui verryttelyssä olevan virtaa ja se taisi saada muista hevosista ja lumesta vielä enemmän energiaa. Lola sai kuitenkin orin käyttämään energiansa fiksusti ja Poem liikkuikin valtavan upeasti. Kohta olikin jo aika siirtyä valmistautumaan maneesiin. Lola seurasi edellisen suoritusta hieman sivusta, mutta pääasiassa keskittyi vielä virittelemään Poemia sopivasti avuille.

Lolaa rupesi hieman enemmän jännittämään, kun oli hänen ja Poemin vuoro siirtyä areenalle. Katsomossa tuntui Lolasta olevan tosi paljon väkeä ja he kaikki tuijottivat häntä. Lola kuitenkin hengitti syvään ja aloitti suorituksensa. Poem suoritti niin tasaisesti, kun Lola vain saattoi toivoa ja muutaman kerran väläytteli todella upeita liikkeitä. Kun Lola ratsasti areenalta pois, oli hän hyvin tyytyväinen Poemiin. Ratsastaessaan takaisin tallille, ulkona satoi vieläkin kevyesti lunta, talli oli koristeltu jouluisasti ja jouluun ei ollut enää kuin seitsemän päivää, Lola tuumasi ja hymyili.

[Lola]

Kisasuunnitelmia

9.2.2023

Lola katseli tummaa oria tarhassa. Sen yönmusta karva kiilsi helmikuun kirkkaassa auringossa ja kimmelteli kilpaa tuoreen lumen kanssa. Orilla oli virtaa ja Lolan pitäisi sitä tänään sen kanssa purkaa. Olisi toki kiva, jos treenistä saisi jotain muutakin irti kuin juoksemista pää kolmantena jalkana, Lola mietiskeli. Ori lennätti pyllynsä korkealle ilmaan ja Lolaa hirvitti, tuonko lohikäärmeen selkään pitäisi kohta kiivetä.

Lolalla oli alkuvuodelle ja keväälle uusia kisasuunnitelmia. Viimevuosi oli mennyt kisaamisen kanssa vähän laihasti, kun pari oli osallistunut vain Seppele Cupin kevään ja joulun osakilpailuhin ja molemmissa sijoitus oli viimeisten joukossa. Onneksi siitä ei ole muuta kuin suunta ylöspäin ja uusia haasteita kohti. Lola oli ilmoittautunut Korpikulu kartanolla järjestättävälle kisareissulle Latviaan maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa. Ennen sitä, maaliskuun kymmenes, kisa-auton nokka osoittaisi kuitenkin kohti Sveitsiä ja koulukilpailuja. Lola olikin viimeisen viikon hoitanut Poemin passiaisoita kuntoon ja muutenkin suunnitellut matkaa. Oli jännittävää, mutta hauskaa lähteä kilpailemaan ulkomaille.

Isovanhemmat olivat halunneet tukea Lolan kilpailu-uraa ja olivatkin hankkineet vanhempien kanssa Lolalle joululahjaksi uuden satulan, kankisuitset! Ne olivat upeaa konjakin väristä nahkaa ja sopivat Poemin tummaan karvaan kauniisti. Satulan Lola oli vasta saanut, koska sen sovittamisessa oli ollut ongelmia ja homma oli kestänyt hieman liian pitkään, tänään olisi tarkoitus kunnolla ratsastaa sillä ensimmäistä kertaa. Lola olikin hankkinut sen kunniaksi vielä Poemille kauniin sinisen paksun kouluhuovan, tyylikkäät samanväriset pintelit ja itselleen väriin sopivan lämpimän treenipaidan.

"Oletpa sinä komea!" Lola totesi Poemille, kun oli saanut kaikki uudet varusteet orin päälle. Ori pörhisti rintaansa ja hörisi matalalla äänellä.
"Mennään ja tehdään hyvä treeni!" Lola totesi ja lähti taluttamaan Poemia maneesille.