Pinjan Hoitokirja

[Anne]

>> Pinja
Hoitaja: Saaga 1.1.2023 lähtien

[Anne]

8.1.20 Lumi ja Pinja



Lumi ja Pinja relaamassa tarhassa heinän äärellä.

[Anne]

Flashbäkki Pinjan elämään Mustikassa



Pinja aivan nuorena ja pehmeänä kesämaastossa.

[Deleted]

Iskän kiiltävänmusta mersu kurvasi pihatielle. Se ei enää tullut punaisen talon pihaan, kuin joskus aiemmin. Silloin, kun olin ollut nuorempi kuin yhdeksän. Iskä hermostui, jos en ollut heti ovella. Siispä sain kiirehtiä ja juoksin pihamaan poikki. Avasin pelkääjänpaikan oven, istuin paikalleni ja heitin mustan reppuni nahkaisille takapenkeille. Iskä ei lähtenyt heti, vaan loi katsauksen minuun.

’’On meijän nuori poika kasvanut.’’

En osannut oikein tulkita hänen kommenttiaan, kuvittelin sen kuitenkin kehuna. Yritin miettiä, oliko iskän ääni käheämpi kuin aikaisemmin. Viime näkemästä kun oli kulunut jo melkoinen tovi aikaa.

Matkamme kulki hiljaisuudessa. Puolivälissä iskä kääntyi bensalle, kurvasi bensatolpalle ja maahan syljeksien meni tankkaamaan kiesiinsä lisää sytykettä.

’’Vai olet sinä aloittanut nuo heppahommat uudelleen.’’ Iskä mutisi, kun hän palasi takaisin. Hänen puheestaan huomasi, ettei hän ollut hetkeen puhunut suomenkieltä.
’’No joo-o.’’

Iskä jätti mut risteykseen, pienen kävelymatkan päähän tallista. Se ei kuulemma halunnut hevosensonnan hajua tai kuraa autoonsa, ja oli siitä jo ehtinyt kiehahtaa. Ponipojat saisivat kun keksiä kohta omat kyytimenetelmänsä talleille. Potkiskelin kiviä vanssinkärjilläni, kun kävelin kuraisella tiellä. Reunaan oli painautunut liuta hevosen kavionjälkiä.

Pinja oli mun hoitsun nimi. Semmoinen harmaa, keskivertokokoinen hevonen. En tiennyt vielä, mitä aikoisin sen kanssa tänään puuhata. En tiennyt oikein vielä mistään mitään. Pitäisikö mun ratsastaa Pinja? Eihän mulla ollut edes kypärää mukana, saatika saappaita tai hanskoja. Sai ratsastukset tältä kertaa olla, piti se tehdä tai ei.

Kun pääsin oranssikattoisten rakennusten pihaan, yritin tähyillä tarhoille. Kaikki olivat tyhjiä, muutamaa hassunkurista ponia lukuunottamatta. Mä päätin astua avonaisista ovista sisään. Hiivin käytävällä kuin mikäkin ensikertalainen. Hevoset katselivat mua epäluuloisina, korvat sivuilla tai luimussa. Yksi kuitenkin pysäytti mut. Se oli harmaa, vaaleaturpainen otus. Oven kylttiin oli hutaisten raapustettu nimi, Pinja.

Tamma ei epäröinyt, vaan tuli korvat hörössä vastaan. Taputin sitä ohuen otsatukan alta. Se nuuski lapasiani ja painoi päätään syvemmälle syliini.
’’Moi! Etitkö sä jotain?’’ Pirteä ääni kysyi takaani.
Käännähdin nopeasti ympäri ja olin tuiskahtaa täysiin lantakottikärryihin, joita ruskeatukkainen, pienikokoinen nainen työnsi.
’’Aa tota.. En, eikunsiis joo.’’ Änkytin päätä raapien. Miten mä olin näin vammainen.
’’Mä siis ilmoittauduin hoitajaks. Pinjan hoitajaks.’’ Tölväisin lopulta.
’’Ai niin! Anteeksi kun en heti osannut yhdistää. Mä oon Salma.’’ Nainen sanoi ja ojensi puutarhahanskan peittämää kättään käteltäväksi.

Lantakottikärryt jäivät siihen, kun Salma lähti pitämään mulle esittelykierrosta. Se kertoi varmaan kaiken tallin vanhoista ajoista, tallilaisista, käytännöistä, säännöistä, tuntilaisista.. Kierroksen loputtua olin jo unohtanut puolet kaikesta siitä tietomäärästä.

’’Noh. Mutta mä jatkankin tästä. Tuolta yläkerrasta on varattu sulle kaappi, voit laittaa sinne sun ratsastusvarusteita tai jotakin.’’ Salma sanoi. ’’Ja nyt sä voit vaikka harjailla Pinjaa, se kun menee kohtapuoliin muutamalle tunnille.’’ Hän huikkasi vielä vähän matkan päästä, pukkien painavalta näyttävää lantakärryä eteenpäin.

Pinja katsoi minua karsinastaan suurine ystävällisine silmineen. Nappasin harjakorista lähimmän harjan ja pujahdin tamman karsinaan. Se huokaisi kärsivällisesti ja jatkoi yksittäisten heinänkorsien etsintää kuivikkeista. Puuhaillessa ehdin jo vähän rentoutua. Pinja oli mukavan rauhallinen kaveri, tasapainoa edellisiin koutsaamiini hevosiin. Ne kun olivat koostuneet vaikka minkälaisista hiihtäjistä, tikittävistä aikapommeista aina niihin, joiden luokse sai mennä kuolemanpelko silmissä, raamattu käsivarrella.

Harjauksen aikana tallille oli ehtinyt valua jo muitakin tyyppejä. Tavallisten tuntilaisten erottaminen hoitajista oli mulle hankalaa, ja se tulikin varmasti ottamaan vielä monta kiusallista hetkeä. Mun nimimuistikin oli armoton nolla, siitä pointsit äidille, joka ei edes päässyt ala-asteen kertotaulukokeista läpi aikoinaan.

Olin varsin tyytyväinen ensimmäiseen hoitopäivääni, kun odottelin kyytiäni tihkusateisella tallipihalla. Pian äidin vanha kottero puikahtikin esiin puiden välistä. Olin tyytyväinen, ettei hänen autossa ollut niin väliä astuiko sinne kuraisilla, hevosenhajuisilla kengillä vai ei.

Mulla oli vahva tunne, että Pinjasta tulisi oikein oivallinen heppakaveri mulle.

[Anne]

Aattoratsastus



Ilottelua pimeällä laukkasuoralla!

[Anne]

9.1.2021 Rataharjoitus Röllimetsässä:

www.rollimetsa.com/foorumi/toimisto/kouluratsastuksen-rataharjoitus-9-1-2021

Helppo C

Iina Tammelan kommentti:
Kurt käänsi mustan läsipäisen tamman radalle harjoitusravissa. Ratsukko pysähtyi tervehdykseen täsmällisesti. Siirtyminen harjoitusraville oli melko vauhdikas, ja tamma olisi varmaan lähtenyt liikkeelle ilman sen kummempia pohjeapuja. Askeleen pidennyksessä Pinja selkeästi hieman turhautui hoputtavaan pohkeeseen, ja väistätti siitä syystä muutaman askeleen hoputtavaa pohjetta karkuun. Kolmikaarinen kiemuraura meni ratsukolta erittäin hyvin, sillä Pinja kääntyi pohkeen ympäri kauniisti ja Kurt malttoi viimein keskittyä ratsastamaan tammaa eteenpäin pelkällä istunnallaan. Harjoitusravista pysähdykseen siirtyminen oli jälleen erittäin täsmällinen, mutta peruuttaessa ratsastajan oma asento heittäytyi hieman liikaa etukenoon, pienet puolipidätteet ja istunnan vähäisempikin siirto olisi tuonut saman lopputuloksen. Siirtyminen peruutuksesta raville oli sulava, eikä niin säpäkän vauhdikas kuin radan alussa. Askeleenpidennykset olivat mukavaa katsottavaa, tamma osasi kyllä venyttää askeltaan oivallisesti! Harjoituslaukassa keskiympyrä ja suunnanmuutos sujuivat kaksikolta mainiosti, ja erityisesti radan lopulla tehty ravivoltti jäi tästä suorituksesta mieleen. Keskihalkaisijalle Kurt ja Pinja kääntyivät juuri oikeasta kohtaa. Loppuun tehty pysähdys ja tervehdys kruunasivat suorituksen! (145 sanaa)

[Anne]

Kevään kuulumisia 2021

Kalla Cup 2021


26.2.2021 1. osakilpailu – Pisces
Luokka 1. 80 / 90 / 100 cm (27 os.) – juniorimestaruusluokka
10/27 0/5vp

---

Daniel Susinevan kouluratsastuskurssi 22.-26.3.2021

MA: ALKUVERRYTTELY

Ensimmäiselllä tunnilla Kurre oli hermostunut. Oliko Kurre nyt tarpeeksi hyvä tälle kurssille? Miten esteratsukko pärjäisi? Pinja tuntui aistivan ratsastajan hermostuneisuuden ja oli valmennuksen alussa hiippailevalla ja taaksepäin ajattelevalla asenteella. Danielin ohjeiden mukaan Kurre lähti Taivuttelemaan pinjaa pitkänä ja pian tamma alkoikin rentoutua kyljistä. Missään vaiheessa Pinja ei siirtynyt rentoon ja sopivaan moodiin ja Kurre saikin kuulla Danielita jotain virkkuukoukusta... Huomenna paremmin, ehkä ratsastajan jännitys olisi jo karsiutunut ja tamma pääsisi purkamaan angstinsa yön aikana.

TI: LAUKKA

Laukkatehtävät olivat enemmän Pinjalle mieleen ja myös Kurrelle, vaikka kouluratsastajan pitkä jalustimet tuntuivatkin hassuilta. Pinjan vaikeaus on sen oikea laukka ja laukassa lisäksi hevosen vinous näkyy eniten. Vasemmassa kierroksessa ja -laukassa Pinja pysyi nätissä muotissa, niin että Danieliltakin meinasi päästä muutama kehusana. Oikealle mentäessä tamma nostai päänsä taivaaseen ja sai hakea tasapainoa kaarevallia urilla. Vastalaukka-kulmissa vaihtoi muutaman kerran. Vaikka laukkatyöskentely hiersikin jo Kurren sisäreisiä, lopputuntia kohden pojankin olo satulassa oli varmempi ja varempi. Pinja toimi jo paremmin laukan säätelyssä, vaikka tässä huomasikin sen takaosan voimattomuutta.


TO: TAHTI & RYHTI
Ryhti olikin Pinjalle se vaikein, tahti Kurrelle helpoin. Toki Kurrellakin oli oman ryhtinsä kanssa hakemista, kun kasvupyrähdys oli menossa, mutta Pinjan tapa käpertyä joutsenkaulalle alas oli haastava korjata. Däni antoikin tätä aika paljon anteeksi, koska eihän heppa kerrallaan jaksa nostaa itseään ja hevosen työtä helpotettiinkin kevyen ravin pätkillä. Laukassa Pinja tulee avonaisempaan muotoon ja tälle tasolle siistimmän näköiseksi ja tästä ratsukko saikin kehua tänäänkin.

PE: YPÖYKSIN, PALKINTONA PINJALLE VIELÄ MAASTOILU
Tuntihevoselle aina haastava paikka suorittaa yksin, mutta tätä kokemusta tarvittiin, jotta kevään kouluradoista kisoissa selvittiin. Pinja selkeästi kangistui ja jäi enemmän pohkeen taakse. Mutta reippaalla ettenpäin ratsastuksella Kurre sai valettua Pinjaan rohkeutta. Lopuksi vauhdikas maasto ja pitkät kävelyt pakitsivat vielä hevosta. Kurre oli tyytyväinen kurssiin ja Pinjan kokonaisuutena parantuneeseen tasaisuusteen ja Dänin vinkkeihin, miten helppo B-tasolle näitä pidetään enemmän yllä kuin ylisuorittamista.

Kiitokset pinjalle oikein hyvin menneestä kurssista.

---

Runaiac 17.3.2021
Luokka 1. 100 cm 3/9

---

10.4.2021 Lauri Merikannon estevalmennuspäivä Seppeleessä

Pinjaan tuli parempi kontrolli valmennuksen edetessä, mutta melkoisilla ilmavaroilla ylitti korkeammatkin esteet. Tammassa on siis potentiaalia!

---

15.-17.4. Ilvessuon koulukisat

15.4. Ratsastuskouluoppilaat, karsinta (Helppo B:0 2009) 3/6
17.4. Ratsastuskouluoppilaat, finaali (Helppo A:1 2009) 3/3

[Anne]

Tie Tähtiin 2021

Kurre ja Pinja kisaavat osana Seben Söböt -joukkutetta Medium-tasolla Helppo B ja 80cm




1. Osakilpailu Hartroof Areena 18.4.
Koulu: 7/13
Este: 4/14



2. Osakilpailu Savenmaa 2.5.
Koulu: 5/14
Este: 4/14



3. Osakilpailu Kuukkeli 16.5.
Koulu: 11/13
Este: 5/13


Kolmannen osakilpailun jälkeen osa Seppeleläisitä jäi vaellukselle Kuusamon maisemiin.

Vaelluksella. Autiotuvan ympäristö oli jotakuinkin karmiva. Pinjakin hermoili, mutta Kurre yritti porukan miehenä rauhoitella naisia.

[Anne]

Kisakesän alku

Kalla Cup 2021

28.5.2021 2. osakilpailu – Gemini
Luokka 1. 80 / 90 / 100 cm (27 os.) – juniorimestaruusluokka
1/20 0/0vp

---

Tie Tähtiin

4. Osakilpailu Ridklubben Vårön 30.5.
Koulu: 1/13
Este: 6/14




Finaali Hopeaharjan ratsastajat 13.6.
Koulu: 9/13
Este: 4/14




Tiet Tähtiin kokonaissijoitus:
Koulu: 8/13
Este: 4/14
Seben Söböt 5/9

Tehtävänanto: 1. Kilpailutunnelmia



Finaalin ruohokenttä toi haasteista radan suorittamiseen. Onneksi oli hokit jalassa!

[Anne]

Kisakesän jatko ja syksyn tuulia


Seppele Cup - Kesän osakilpailu 19.6.2021

90cm: 9/20 0vp

Kisaväsymys ja kesän alun aina kiireiset ratsastustunnit alkoivat näkyä Pinjassa. Puhdas, mutta hidas rata kotikentällä.

---

Sommersolvern 2021 10.7.2021

90-100cm: 41/50 12 vp – 66,11s

"Aivan turhia pudotuksia ja Kurre joutui ratsastamaan loput radasta varmistellen, joten aikakaan ei päätä huimannut. Onneksi keskikesän Norja lohdutti kauneudellaan ja Seppeleen hyvän kisatiimin kanssa oli hauska matkustaa."

---

Valkia Masters 17.7.2021

80 / 90cm: 7/10 0/6vp

"Lähiseudun kisoihin Kurre ilmoittautui pienempään luokkaan. Jos tässä tulisi parannusta ja ruusukekin irtoaisi? Ei, ensimmäinen rata meni hyvin. Uusinnassa jäätiin taas hitaasti ja uusinnan toiseksi viimeiseksi ratsukoksi. Nyt Pinja pääsei parin viikon laidunlomalle ja Kurre toivoi, että elokuun treenit tuottaisivat tulosta.

---

Kalla Cup 2021

27.8.2021 3. osakilpailu – Virgo
Luokka 1. 80 / 90 / 100 cm (27 os.) – juniorimestaruusluokka
31/32 10vp

"Pinja oli tahmealla ja ärhäkllä päällä. Lähestymiset eivät onnistuneet ja pudotuksia sateli. Luokassa jälkeen jäi vain yksi hylätty ratsukko. Kurre oli pettynyt."

---

Valkia Masters 11.9.2021

80 / 90cm: 1/6



"Syksy saapui ja helleesän jälkeen Pinja tuntui virkistyvän. Sen tuntimäärä oli nyt vähäisempi uusien hevosten saapuessa talliin. Valkiasta voitto ja Kurre toi hymyssä suin ruuskukkeen kotiin."

---

Seppele Cup - Syksyn osakilpailu 2.10.2021

90cm: 6/25 0/4vp

"Nyt kotona parempi rata, vaikkakin syysmyrskyt pauhasivat ja verottivat suoritusta. Pinja liikkui aktiivisesti, mutta luokan taso oli kova!"

Kurre ja Pinja seuraavina vuorossa.

---

Harwestmoon Show

28.10.2021
90cm
26/36 8vp

"Siisti rata, mutta hidas ja pari epäröintipudotusta."

---

Kalla Cup 2021

26.11.2021 4. osakilpailu – Sagittarius
Luokka 1. 80 / 90 / 100 cm (27 os.) – juniorimestaruusluokka
40/41 14vp

"Toiseksi viimeinen sija ja tuhoontuomittu rata. Vetelä ja vastusteleva Pinja ja hermonsa menettänyt teinipoika radalla."

---

Seppele Cup - Joulun osakilpailu 18.10.2021

90cm: 1/20 0/0vp // Tuotospisteet: 9

"Reipas, ja rento Pinja. Kerrankin oli herkkä avuille ja Kurrelta löytyi ripaus normaalia enemmän riskinottoa."

Seppeleläisten ranking: 5/12
Seppele Cup koko ranking: 5/47
Tuotospisteet yhteensä: 18

[Anne]

7.4.2022

Kurre vilkaisi touhua täynnä olevaa tallikäytävää. Junioireiden helppo B oli loppumassa ja senioriratsastajat valmistautuivat Annen koulutuntiin. Pinja tulisi pian talliin ja Kurre oli laittanut Karin valmiiksi sennutunnille. Karin vakiotätiratsastaja tuli tunnilleen aina kiireellä ja oli pyytänyt Kurrea laittamaan hevosen valmiiksi. Torstai oli Kurrelle tiukka hoitopäivä ja myös tylsä siinä mielessä, että hänellä ei ollut omaa tuntia, eikä kummallakaan hoitsulla päässyt ratsastelemaan. Kurre antoi mustan ruunan ratsastajalleen ja siirtyi ilmoitustaululle. Olisi hetki aikaa hengähtää, kun junnutyttö riisuisi Pinjan ja hempeilisi sen kanssa hetken. Sitten Kurre pääsisi laittamaan Pinjan yökuntoon ja varmistamaan, että tamman varusteet olivat järjestyksessä.

Ilmoitustaululla näkyi houkutteleva pääsiäisen leiri-ilmoitus. Kurre huokasi, hänellä ei olisi rahaa moiseen luksukseen. Pari vakiotuntia nielivät hänen kaikkki rahat. Kurre oli jo 16, yläasteen viimeinen vuosi menossa ja sekin oli melko tiukkaa. Kun koulun ohessa täytyi tehdä lehdenjakohommia ja hoitaa paria hevosta ja vältellä Seppeleen nykyistä draamaa. Kurre oli tehnyt periaatepäätöksen pysyäkseen draamasta erossa, pikkutyttö Saaga oli joulun aikoihin häntä lähestynyt ja ystävänpäivänä tuntilaiset olivat yrittäneet tehdä tuttavuutta. Ei, Kurre ei lähtisi moisiin lemmenleikkeihin tallilla mukaan. Eikä hänen tarvinnutkaan: rinnakkaisluokkalaisen Tildan kanssa hän oli käynyt pariin otteeseen kahvilla ja leffassa. Tilda oli mukava ja maanläheinen tyttö. Kumma kyllä deittailu oli nostanut Kurren profiilia koulussa. Enää hän ei ollut se outo hevospoika, seuraava “Marko Björs”, vaan osoitus siitä, että heppapoikakin sai seuraa. Ja miksei olisi saanut, ainakin Seppeleen touhuja seuratessa. Luokkatoverit eivät meinanneet millään uskoa, että tallilla tapahtui enemmän illassa kuin Salkkareissa viikossa. Luokkalaispojat olivat uhonneet tulevansa tallille katsomaan menoa, mutta Kurre oli kieltänyt: talli oli hevosia ja hevosharrastajia varten.

Nykyinen hoitajakaartikin oli Seppeleessä hyvin miesvoittoista jo nyt. Ehkä äksöni veti nuoria miehiä tallille, tai joku muu. Kun suurta ratsastuskipinää ei Kurre ollut huomaavinaan muissa kaksilahkeisissa, ei ainakaan samanlaista kehittymisenhalua, joka hänellä oli. Tultiin tallille, hieman harjattiin hevosta ja sitten mentiin oleskeluhuoneeseen keittämään draamasoppaa. Moinen ärsytti määrätietoista poikaa, hän halusi tulla esteratsastajaksi ja hyväksi sellaiseksi. Pinjan kanssa kilpailut sujuivat jo hyvin, Karin kanssa oltiin vasta päästy alkuun. Kohta olisi Seppele Cup ja sitä ennen Hanami. Ruotsinmatka ei olisi onnistunut ilman Misteliä. Kurre lähtisi reissuun Tellan hoitajana ja Pinja pääsisi mukaan. Mistel kustantaisi reissukulut hänelle ja Emmy oli luvannut, että talli maksaa osallistumismaksun kisoihin. Olihan se hienoa, että tuntihevonen kisasi kansainvälisissä. Kurrea jännitti jo reissu Hannabyn kartanolla, mutta jännitys oli hyvää. Vielä ehtisi Pinjan kanssa treenata kuukauden verran. Pirre oli luvannut tunnilla nostaa esteitä yli metrin.

Eddie koputti Kurren olalle.
- Pinjalle voi laittaa nyt yöloimen. Autatko muittenkin kanssa, kun sennutunti loppuu?
Kurre nyökkäsi, hän olisi halunnut kotiin tänään nopeasti. Iltaisin bussikin kulki vain kerran tunnissa ja tänään poika olisi kotona vasta lähempänä yhtätoista. Mitä sitä ei hevosihminen tekisi. Varsinkin, kun muu porukka keitteli teetä yläkerrassa tai ravasi tupakalla aitan takana.
- Saat nähdä varsankin, Eedi huikkasi - Hestia varsoi iltapäivällä, mutta se on salaisuus vielä. Ponien täytyy saada olla hetki rauhassa.
Kurre hymähti. Juuri syntynyt varsa, sen näkemisestä hän ei jäisi paitsi mistään hinnasta.

[Anne]

Kevään ja kesän kisat

Kurre oli onnellinen, että hänellä oli kaksi hoitohevosta. Kisauskuume oli suuri ja tuntihevosia ei saanut niin vain napattua päivätyöstään aina kisamatkoille. Niinpä Emmyn kanssa oli sovittu, että Kurre kisaisi Pinjalla enemmän kovemmissa, jopa kansainvälisissä luokissa, ja Karilla pienemmissä luokissa.

---

Kultasaari Cup - 1. osakilpailu 24.4.2022

Hangon ensimmäiset kisat eivät menneet putkeen, 8 virhepistettä ja Pinja oli tahmea, se oli kyllä ymmärrettävää, Pinjalla oli takanaan pitkä tuntiputki. Kunnon flowta ei radalle saatu ja Kurreakin jännitti hieman suuri luokka, jossa oli nimekkäitä ratsukoita.


6. Prix de Aution klinikka - 110 cm // 20/24 // 8 vp 68.824 s

---

Hannaby Hanami Week 2.5.2022


Luokka 3. 110 cm // 6/42 // 0–0 vp 61,059/50,819 s

Molemmat radat menivät hienosti! Pinja oli ihmeellisessä vireessä pitkän matkan jälkeen ja sen tuntityötä oli kevennetty ennen kisoja. Kurre oli ylpeä ruusukkeesta!

[Saaga]

Uusi vuosi, uusi hoitohevonen

Seppeleen piha oli liukas, se oli aivan peilijäätä ja hiekkaa oli joku heitellyt vähän liian kevyellä kädellä. Yritin tasapainotella pihan poikki talliin ilman, että lentäisin perseelleni ja murtaisin uuden vuoden kunniaksi jonkun luun, ei kiitos. Pääsin kuin pääsinkin talliin ehjin nahoin ja ilman pyllähdyksiä ja suuntasin ensin yläkertaan kaapilleni hakemaan muutaman porkkanan. Kipitin alakertaan ja lähdin satulahuoneen kautta takaisin pihalle liukastelemaan.

Oli kaunis päivä, aurinko paistoi, tai yritti paistaa, kovin korkealle se ei vielä päässyt kipuamaan, mutta valju talviaurinko sinnitteli hieman puiden yläpuolella. Taivas oli kirkas ja sininen ja ilma oli kuulas ja muutaman asteen pakkasella, puissa kimmelteli pieni kuura. Yleensä olisin lähtenyt tallista suoraan talon ohi ponitarhalle, mutta tänään suuntasin askeleeni toiseen suuntaan siirtotallien ohi takatarhan portille, siellä minua vastassa oli 6 hevosta, joista yksi oli uusi hoitohevoseni. Tumma hevonen oli ihan tarhan takana ja tunnistin sen melkein kokonaan valkoisesta päästä ja korkeista sukista. Pinjalla oli päällään vaalean violetti loimi ja se mutusteli päiväheinien jämiä yhdessä Aprilin kanssa. Katselin hetken hevosia ja sukelsin sitten portin ali ja lähdin kohti tammoja.
April nosti ensimmäisenä päänsä ja nuuhkutteli heti taskujani, annoin tammalle pienen palan porkkanaa. Pinja kiinnostui heti mitä sen kaveri oikein mutustaa ja tuli myös apajille. Pinjakin sai pienen palan porkkanaa. Silittelin tammaa hetken ja pujotin sitten riimun sen päähän.
-Tulehan, sanoin ja lähdin viemään tammaa tarhan portille.
Pinja lähti rauhallisesti perässäni ja itse yritin vain pysyä pystyssä koppuraisessa tarhassa. Hevoset olivat tehneet hankeen hyvät polut, mutta polut olivat liukkaan parin plussapäivän ja sen jälkeen pakastuneen sään jälkeen.
Pääsimme ilman minun kaatumisia portille ja talliin, jossa vien Pinjan ensin karsinaansa, se oli heti Abriannan karsinaan vastapäätä, joten ponia ei tulisi liian ikävä. Käänsin hevosen omaan karsinaansa ja vedin siltä loimen pois selästä. Loimi oli kuiva, joten laskostin sen siististi karsinan eteen ja kävin hakemassa Pinjan harjat. Kovin likainen hevonen ei ollut loimen alla, mutta harjasin silti tamman perusteellisesti, selvitin hännän ja harjan sekä putsasin kaviot huolellisesti.
Pinjalla oli tänään vapaapäivä ja ajatuksena oli mennä sen kanssa maastoon maastakäsin kävelemään, mutta en ollut varma pysyisinkö itse pystyssä. Siispä päätin käydä kysymässä Emmyltä olisiko ok jos menisin sen kanssa maastoon selästä käsin.

Emmy antoi suunnitelmalleni vihreän valon, kunhan saisin mukaan jonkun kaverin. Sopivasti Anna näkyi kuljettavan Muhkun suitsia sen karsinaa kohti, juoksin naisen kiinni ja kysyin, josko Anna lähtisi minun kanssa pienelle kävelylenkille. Sopivasti samainen suunnitelma oli ollut Annan mielessä, joten hän liittyi mielellään seuraani.
Suuntasin takaisin Pinjan karsinalle sen varusteiden kanssa ja heitin tammalle kamat päälle, sitten kipaisin hakemaan vielä oman kypärän ja vaihtamaan kuomat ratsastussaappaisiin.

Anna odotteli pihalla Muhkun leveässä selässä ilman satulaa. Itse talutin Pinjan pihalle ja ensimmäisellä askeleella liukastuin ja lensin aivan rähmälleni maahan, ratsastussaappaat olivat paljon sileäpohjaisemman kuin kuomat ja en ollut varautunut. Pinja otti pari varovaista askelta sivulle, mutta ei pahemmin muuten säikkynyt.
- Voi ei! Oletko kunnossa, Anna huudahti.
- Joo, ihan okei… mumisin noloissani ja kömmin ylös jäältä.
Mikään ei tuntunut murtuneelta, joten pudistelin lumet housuista ja käännyin kiristämään Pinjan satulavyötä.
Naamani oli varmasti vieläkin kirsikanpunainen, kun Anna käänsi Muhkun turvan pihan poikki kohti maastoreittejä, tarkoituksena oli kävellä rauhallisesti vain valaistu reitti.
- Hoidatko nyt Pinjaa, vai muuten vain ulkoilet sen kanssa? Anna kysyi kun olimme hetken kävelleet hiljaisuudessa.
- Joo, oon kasvanut Abriannalle vähän liian pitkäksi, niin Emmy ehdotti, jos vaihtaisin ponin hevoseen. Tarkoituksena on myös alkaa kilpailemaan Pinjalla.
- Ai, tosi kiva! Toivottavasti te viihdytte yhdessä. Pinjahan on pärjännyt Kurren kanssa tosi hyvin.
- Niin on ja Kurre sanoi, että Pinja on tosi kiva kisahevonen, joten odotan kyllä innolla.
Keskustelimme hetken uudesta vuodesta ja joulusta ja jatkoimme sitten kävelyä hiljaisuudessa. Nautiskelin ensimmäisestä ratsastuksestani Pinjan hoitajana ja kauniista talvipäivästä. Vuoden alussa oli aina tiettyä uuden alkua, mutta tänä vuonna siinä oli minulle monellakin tavalla uuden alkua. Olipa jännittävää.

Saaga & Pinja
2. tammikuuta 2023 / ensimmäinen

[nellykuusisto]

19.9.23 pinjan kanssa maastossa

Navakka syystuuli kieputti tallin pihaa -kun jätin pyöräni huudeille ja lähdin sisälle talliin. Lähdin tamman luo harjakassi mukana. Harjailin tammaa kaikessa rauhassa jonka jälkeen hain satulan, suitset, ja suojat.

Selkään noustessa ajattelin ~ varustaminen sujui kyllä hyvin! Pinja lähti korvat hörössä kävelemään tietä pitkin

Sain huomata että pinjan ravi oli taivaallinen, samoin laukka. Selästä noustessa sädehdin kauttaaltaan. Meistä voisi vielä tulla jotain hienoa! Loppujen lopuksi menimme tunnin mittaisen rennon lenkin, heippa" huudahdin käytävällä oleville ihmisille, nähdään