23.03.2019 - Danielin Tie Tähtiin -kouluvalmennukset
Feb 22, 2019 7:29:55 GMT 2
Anne and Salma like this
Post by Daniel on Feb 22, 2019 7:29:55 GMT 2
Lauantaina valmentaudutaan Tie Tähtiin -kisojen kolmatta osakilpailua varten tallin omalla porukalla. Lisäarpoja saadakseen tuotokset tulisi julkaista viimeistään valmennuspäivänä, jotta tuotos kerkeää mukaan Danin ilmoitusviestiin.
Lisäarpojen määrä riippuu tuotoksen laajuudesta:
yli 200 sanan tarina: 1 lisäarpa
yli 400 sanan tarina: 2 lisäarpaa
piirros: 1 lisäarpa
Lisäksi Lisäarvoista saa myös suoraan rankingpisteitä siten että 2 lisäarpaa = 1 rankingpiste.
Valmennusryhmät:
Easy - HeC klo 11
Milla - Agnetha 'If
Sarianna - Ruben
Medium - HeB klo 12
Mistel - Rainmaker
Pyry - Suvitaika
Hard - HeA klo 13
Stella - Betume
Robert - Harriet V
Expert - VaB klo 14
Anne - Victoria v.d. Zelos
Salma - Bonnie KN
Valmennuspohjat:
Easy -HeC
Uusi maneesi kohosi Danielin näyttämöksi. Talliin epävarmuuttaan jurottavalla kukkoilulla peitelleenä, hädin tuskin teini-iästä selvineenä poikasena hevosenhoitajaksi saapunut nykyinen valmentaja seisoskeli maneesissa sen oloisena, kuin olisi omistanut koko paikan. Aika monta omaa ropoaan mies olikin tämän hallin rakennuttamiseen kiinnittänyt. Tieto siitä oli mystisesti päässyt leviämään, mutta ei Danielia kyllä kovin uusin silmin katseltu. Joku saattoi pohdiskella, mistä tämä oli tienestinsä keräillyt; ratsastamista ei kuitenkaan pidetty suurien tulojen ammattina.
Easy- ja Medium-tasoja tahkoavat hevoset muodostivat kaksi ensimmäistä ryhmää. Ne olivat Agia lukuunottamatta näin kotioloissa melko tasaisia töpöttelijöitä, nyt kun Uppekin oli jo tottunut uuteen maneesiin. Molemmissa valmennuksissa työstettiin askeleenpidennystä ravissa niin keventäen kuin keventämättäkin, ja keskiravi otettiin tarkimpaan syyniin mediumilaisten kanssa. Lopuksi ehdittiin ratsastaa harjoituslaukassa keskiympyröitä ja tarkkaan määriteltyjä voltteja, joiden halkaisijan tuli olla täsmälleen se, jonka arvovaltainen valmentaja käskytysäänellään ilmoitti (plot twist: toisilta se luonnistui paremmin kuin toisilta).
Sarianna - Ruben: Sartsu oli Upelle sopiva ratsastajavalinta, sillä vieraissa ympäristössä mokoma arkajalka (siis hevonen) tarvitsi kisakaveria, joka osasi ottaa riittävän rennoin rantein. Askeleenpidennykset piti aluksi vähän puskea irti ruunasta, ja se vaikutti etenkin keventämättä tehdyissä yrityksissä Sartsun istuntaan, josta tuli jännittynyt. Tähän pulmaan pureuduttiin valmennuksen aikana. Laukassa Uppe asettui ympyröillä hyvin ja tahti säilyi mukavan tasaisena. Voltit eivät sitten olleetkaan ihan sitä mitä piti, mutta kuten Daniel kuivasti muistutti, eipä Sartsu joutuisi vielä näissä kisoissa niitä laukassa esittämäänkään.
Milla - Agnetha 'If: Agi säikkysekoili alkukäyntien aikana ja sai Upenkin tuhisemaan levottomana. Se ei ollut mikään sulava alku valmennukselle, eikä Milla vaikuttanut lainkaan tyytyväiseltä tilanteeseen. Daniel suhtautui tammaan pitkäpinnaisesti, jos nyt ei aivan täysin tuhahtelematta. Askeleenpidennykset tapasivat alkuun saada estehevosen kyselemään, että joko laukataan, mutta kyyyyyllä se siitä. Kärsivällisesti. Päättäväisesti. Tasaisesti. Kärsivällisesti. Sitten kun oikeasti laukattiin eikä vain vahingossa, kipakasta tammasta kuoriutui riittävän monen ympyräpyörähdyksen jälkeen tasaisesti etenevä ratsu.
Medium - HeB
Mistel - Rainmaker: Rainesta oli jo tullut aika näppärä ratsu, ja näpsäkkä Mistel keinui sen selässä ryhdikkäänä. Rainen raami pysyi melko tasaisena, mutta laukkatehtävissä se välillä hieman jännittyi ja kohotti päätään siitä osoitukseksi. Valmennuksessa keskityttiinkin sen tasapainon ja tahdin säilymiseen laukkavolteilla sekä keskiravin rentouteen. Paras lääke laukan haasteisiin oli Mistelin istunnan korjaaminen keskelle hevosta ja käden rentouttaminen seuraamaan laukan tahtia. Daniel totesi loppukaneetissaan, että mikäli hevonen olisi kisaradallakin rentona, mitään ylitsepääsemättömän vaikeita tehtäviä ei ohjelmassa vastaan tulisi.
Pyry - Suvitaika: Tasainen Iita puksutteli menemään keskittyneen näköisenä itselleen tutun Pyryn alla. Pyry oli kehittynyt ratsastajana tehokkaammaksi, vaikka taisikin yhä olla puhtaasti höntsäilijä (Danielin mielestä höntsäilijöitä olivat kaikki, joiden välittömässä tähtäimessä eivät olleet vaativat radat ja siitä ylöspäin). Iitalle suurimmat haasteet liittyivät oikeassa laukassa tehtäviin voltteihin, ja keskiraviin Daniel sai kohtalaisella vaivalla kaivettua ratsukosta mukavaa tarmokkuutta. "Hyvä, että olet ruvennut kisaamaan Iitalla. On tähän sun tekemiseen tullut vähän sellaista ryhtiä", Daniel kehui Pyryä vähän kömpelösti valmennuksen lopussa.
Hard - HeA
Päivän edetessä ratsut kävivät vähemmän karvaisiksi ja enemmän ratsumaisiksi. Tai no, miten sen nyt ottaa - Panchon tukka kuohui ja aaltoili ("Olisi sen voinut iskeä vaikka letille" t. Daniel) ja Harry... sai sekin kritiikkiä, vaikkeivät sen jouhet nyt suoranaisesti kuohuneetkaan ("En mä kyllä edes tiedä saako tosta sen töhötukasta mitenkään järkevän näköistä t. Daniel).
"Te jouduttekin sitten jo esittämään vähän askellajeja, ja käynti tuppaa olemaan aina se, jota unohdetaan treenata. Tehdään sitä tänään, katsotaan koottua ja keskikäyntiä nyt ainakin."
Siinä ei ollut vastaanpullikoimista sitten. Ratsastajat joutuivat harjoittelemaan käynnin "polkemista". Ratsastajille homma oli aivotyöskentelyä, ja hevosista haettiin läpi siirtymien säilyvää letkeää tarmokkuutta ja hyvää yliastuntaa. Tunnin loppuun tehtiin täyskäännöksiä takaosalla sekä laukannostoja, joissa hevosten piti suunnata tarmokkaasti ylämäkeen.
Stella - Betume: Pancholle käynnin kokoaminen ei ollut temppu eikä mikään, mutta ratsastajan kannalta haaste piili siinä, ettei nippuun mielellään rusentuvaa ruunaa sopinut päästää ylisuorittamaan ("Ei sen tarvitse olla noin rusinana" t. Daniel). Sitten kun lähdettiin hakemaan keskikäyntiä, piti ruunaa oikein kannustaa avaamaan vähän raamiaan. Vähitellen se hoksasi jutun jujun, ja käyntiin tuli uudenlaista joustoa ja venymistä. Laukannostot suuntautuivat kyllä napakasti ylös, ja Stella joutuikin ratsastamaan niitä voimakkaammin ajatuksella "Mitä tapahtuu noston jälkeen", jotta laukka ei jäänyt noston jälkeen killumaan tyhjiöön vaan jatkui hyvällä energialla myös siitä eteenpäin.
Robert - Harriet V: Robertille tämä saattoi olla historian ensimmäinen valmennus, jonka aikana Daniel ei kertaakaan tuhahtanut hiuksia päästään riipien "älä marise, ratsasta". Jossakin piilossa ja kaikessa hiljaisuudessa tyyppi oli saanut koottua itsestään ratsastajamaisen replikaation, ja kerran tai kaksi Danielin saattoi havaita joka nyökkäävän hyväksyvästi (mutta pienesti!!) ratsukon menoa katsellessaan. Harrylla oli Danielista hyvä käynti, ja se vain parani, kun Robert sai työkaluja sen ratsastamiseen. Laukannostoissa kuitenkin paljastui, ettei niitä valmisteltu aluksi riittävän hyvin; Harry tuntui parilla ensimmäisellä kerralla yllättyvän ja havahtuvan jostakin horroksesta laukka-avut yhtäkkiä saadessaan. Ai tällä tunnilla tehdään muutakin kuin kävellään, harmaa hirvi näytti kysyvän, ja ainakin kolmen kysymysmerkin kera.
Expert - VaB
Salma poneineen ja Anne vaalean tamman kanssa saapuivat maneesiin päivän viimeisenä nelikkona. Asetelma olisi voinut olla vähän hassu, kun Anne treenasi Danielin johdolla eikä päinvastoin, mutta viimeisimmät vuodet kai vain häivyttivät tilanteesta kummallisuuden tunnun. Vuoroin vieraissa, tuntuivat kummatkin ajattelevan, ja Salma valkean poninsa kanssa solahti tilanteeseen niin luontevasti kuin saattoi pitkän linjan sebeläiseltä odottaa.
Valmennus aloitettiin edeltävän ryhmän tapaan käyntityöskentelyllä, ja sitten jatkettiin askellajeissa ylöspäin varmistaen, että hevoset olisivat tehtäviensä tasalla ja vaativan edellyttämä kokoamisaste luonnistuisi. Sen jälkeen keskityttiin niihin ohjelman osiin, joita ratsastajat itse arvelivat ratsuilleen (ja itselleen) haastavimmiksi.
Anne - Victoria v.d. Zelos: Daniel oli ratsastanut Vikillä muutamia kertoja ja piti hevosesta (vaikka se olikin vähän kumman värinen). Olihan se myös puolisisko yhdelle Danielin omista ratsuista, joten kai sen täytyi jostain kotoisin sitten ollakin. Tamma oli miellyttämisenhaluinen, jopa siihen pisteeseen saakka, että sen halu onnistua ja taipumus hätääntyä sitä kaikin keinoin yrittäessään kävi välillä haasteeksi. Valmennuksen rauhaisa alku ensin käyntityöskentelyn ja sitten asteittain muiden askellajien parissa tuntui virittävän Vikin oikeaan mielentilaan, sillä se ei joutunut valmistelematta suoriutumaan mistään kinkkisistä tehtävistä. Ehkäpä tamman kisamenestyksen kannalta avainasemassa olisikin toimivan verryttelyrutiinin löytyminen.
Salma - Bonnie KN: Vuosikausien tiivis valmentautuminen ja tavoitteellinen kisaaminen oli hionut Salman perusratsastuksen varmaksi ja tarkaksi. Danielia ei lainkaan epäilyttänyt, selviäisikö tallin sponsoriesteratsastaja vaativasta B:stä, etenkin kun ratsuna oli pieni valkea poni, jonka kanssa yhteistyötä oli takana jo vuosien ajan. Bonnie oli laadukas poni, joka tarkasti ratsastettuna yltäisi kyllä siistiin suoritukseen. Salman osalta Daniel keskittyi painottamaan rauhallista tehtävien viimeistelyä ennen seuraavaan siirtymistä. Jos kouluohjelman aikana iskisi hätäännys toisiaan nopeasti seuraavien tehtävien keskellä, harmonia lässähtäisi ja yleisvaikutelma kärsisi. Pikkuisen ponin kanssa ei ollut varaa menettää tippaakaan lennokkuutta hermoiluun, kun vastassa olisi näyttävämpiä hevosia.
Lisäarpojen määrä riippuu tuotoksen laajuudesta:
yli 200 sanan tarina: 1 lisäarpa
yli 400 sanan tarina: 2 lisäarpaa
piirros: 1 lisäarpa
Lisäksi Lisäarvoista saa myös suoraan rankingpisteitä siten että 2 lisäarpaa = 1 rankingpiste.
Valmennusryhmät:
Easy - HeC klo 11
Milla - Agnetha 'If
Sarianna - Ruben
Medium - HeB klo 12
Mistel - Rainmaker
Pyry - Suvitaika
Hard - HeA klo 13
Stella - Betume
Robert - Harriet V
Expert - VaB klo 14
Anne - Victoria v.d. Zelos
Salma - Bonnie KN
Valmennuspohjat:
Easy -HeC
Uusi maneesi kohosi Danielin näyttämöksi. Talliin epävarmuuttaan jurottavalla kukkoilulla peitelleenä, hädin tuskin teini-iästä selvineenä poikasena hevosenhoitajaksi saapunut nykyinen valmentaja seisoskeli maneesissa sen oloisena, kuin olisi omistanut koko paikan. Aika monta omaa ropoaan mies olikin tämän hallin rakennuttamiseen kiinnittänyt. Tieto siitä oli mystisesti päässyt leviämään, mutta ei Danielia kyllä kovin uusin silmin katseltu. Joku saattoi pohdiskella, mistä tämä oli tienestinsä keräillyt; ratsastamista ei kuitenkaan pidetty suurien tulojen ammattina.
Easy- ja Medium-tasoja tahkoavat hevoset muodostivat kaksi ensimmäistä ryhmää. Ne olivat Agia lukuunottamatta näin kotioloissa melko tasaisia töpöttelijöitä, nyt kun Uppekin oli jo tottunut uuteen maneesiin. Molemmissa valmennuksissa työstettiin askeleenpidennystä ravissa niin keventäen kuin keventämättäkin, ja keskiravi otettiin tarkimpaan syyniin mediumilaisten kanssa. Lopuksi ehdittiin ratsastaa harjoituslaukassa keskiympyröitä ja tarkkaan määriteltyjä voltteja, joiden halkaisijan tuli olla täsmälleen se, jonka arvovaltainen valmentaja käskytysäänellään ilmoitti (plot twist: toisilta se luonnistui paremmin kuin toisilta).
Sarianna - Ruben: Sartsu oli Upelle sopiva ratsastajavalinta, sillä vieraissa ympäristössä mokoma arkajalka (siis hevonen) tarvitsi kisakaveria, joka osasi ottaa riittävän rennoin rantein. Askeleenpidennykset piti aluksi vähän puskea irti ruunasta, ja se vaikutti etenkin keventämättä tehdyissä yrityksissä Sartsun istuntaan, josta tuli jännittynyt. Tähän pulmaan pureuduttiin valmennuksen aikana. Laukassa Uppe asettui ympyröillä hyvin ja tahti säilyi mukavan tasaisena. Voltit eivät sitten olleetkaan ihan sitä mitä piti, mutta kuten Daniel kuivasti muistutti, eipä Sartsu joutuisi vielä näissä kisoissa niitä laukassa esittämäänkään.
Milla - Agnetha 'If: Agi säikkysekoili alkukäyntien aikana ja sai Upenkin tuhisemaan levottomana. Se ei ollut mikään sulava alku valmennukselle, eikä Milla vaikuttanut lainkaan tyytyväiseltä tilanteeseen. Daniel suhtautui tammaan pitkäpinnaisesti, jos nyt ei aivan täysin tuhahtelematta. Askeleenpidennykset tapasivat alkuun saada estehevosen kyselemään, että joko laukataan, mutta kyyyyyllä se siitä. Kärsivällisesti. Päättäväisesti. Tasaisesti. Kärsivällisesti. Sitten kun oikeasti laukattiin eikä vain vahingossa, kipakasta tammasta kuoriutui riittävän monen ympyräpyörähdyksen jälkeen tasaisesti etenevä ratsu.
Medium - HeB
Mistel - Rainmaker: Rainesta oli jo tullut aika näppärä ratsu, ja näpsäkkä Mistel keinui sen selässä ryhdikkäänä. Rainen raami pysyi melko tasaisena, mutta laukkatehtävissä se välillä hieman jännittyi ja kohotti päätään siitä osoitukseksi. Valmennuksessa keskityttiinkin sen tasapainon ja tahdin säilymiseen laukkavolteilla sekä keskiravin rentouteen. Paras lääke laukan haasteisiin oli Mistelin istunnan korjaaminen keskelle hevosta ja käden rentouttaminen seuraamaan laukan tahtia. Daniel totesi loppukaneetissaan, että mikäli hevonen olisi kisaradallakin rentona, mitään ylitsepääsemättömän vaikeita tehtäviä ei ohjelmassa vastaan tulisi.
Pyry - Suvitaika: Tasainen Iita puksutteli menemään keskittyneen näköisenä itselleen tutun Pyryn alla. Pyry oli kehittynyt ratsastajana tehokkaammaksi, vaikka taisikin yhä olla puhtaasti höntsäilijä (Danielin mielestä höntsäilijöitä olivat kaikki, joiden välittömässä tähtäimessä eivät olleet vaativat radat ja siitä ylöspäin). Iitalle suurimmat haasteet liittyivät oikeassa laukassa tehtäviin voltteihin, ja keskiraviin Daniel sai kohtalaisella vaivalla kaivettua ratsukosta mukavaa tarmokkuutta. "Hyvä, että olet ruvennut kisaamaan Iitalla. On tähän sun tekemiseen tullut vähän sellaista ryhtiä", Daniel kehui Pyryä vähän kömpelösti valmennuksen lopussa.
Hard - HeA
Päivän edetessä ratsut kävivät vähemmän karvaisiksi ja enemmän ratsumaisiksi. Tai no, miten sen nyt ottaa - Panchon tukka kuohui ja aaltoili ("Olisi sen voinut iskeä vaikka letille" t. Daniel) ja Harry... sai sekin kritiikkiä, vaikkeivät sen jouhet nyt suoranaisesti kuohuneetkaan ("En mä kyllä edes tiedä saako tosta sen töhötukasta mitenkään järkevän näköistä t. Daniel).
"Te jouduttekin sitten jo esittämään vähän askellajeja, ja käynti tuppaa olemaan aina se, jota unohdetaan treenata. Tehdään sitä tänään, katsotaan koottua ja keskikäyntiä nyt ainakin."
Siinä ei ollut vastaanpullikoimista sitten. Ratsastajat joutuivat harjoittelemaan käynnin "polkemista". Ratsastajille homma oli aivotyöskentelyä, ja hevosista haettiin läpi siirtymien säilyvää letkeää tarmokkuutta ja hyvää yliastuntaa. Tunnin loppuun tehtiin täyskäännöksiä takaosalla sekä laukannostoja, joissa hevosten piti suunnata tarmokkaasti ylämäkeen.
Stella - Betume: Pancholle käynnin kokoaminen ei ollut temppu eikä mikään, mutta ratsastajan kannalta haaste piili siinä, ettei nippuun mielellään rusentuvaa ruunaa sopinut päästää ylisuorittamaan ("Ei sen tarvitse olla noin rusinana" t. Daniel). Sitten kun lähdettiin hakemaan keskikäyntiä, piti ruunaa oikein kannustaa avaamaan vähän raamiaan. Vähitellen se hoksasi jutun jujun, ja käyntiin tuli uudenlaista joustoa ja venymistä. Laukannostot suuntautuivat kyllä napakasti ylös, ja Stella joutuikin ratsastamaan niitä voimakkaammin ajatuksella "Mitä tapahtuu noston jälkeen", jotta laukka ei jäänyt noston jälkeen killumaan tyhjiöön vaan jatkui hyvällä energialla myös siitä eteenpäin.
Robert - Harriet V: Robertille tämä saattoi olla historian ensimmäinen valmennus, jonka aikana Daniel ei kertaakaan tuhahtanut hiuksia päästään riipien "älä marise, ratsasta". Jossakin piilossa ja kaikessa hiljaisuudessa tyyppi oli saanut koottua itsestään ratsastajamaisen replikaation, ja kerran tai kaksi Danielin saattoi havaita joka nyökkäävän hyväksyvästi (mutta pienesti!!) ratsukon menoa katsellessaan. Harrylla oli Danielista hyvä käynti, ja se vain parani, kun Robert sai työkaluja sen ratsastamiseen. Laukannostoissa kuitenkin paljastui, ettei niitä valmisteltu aluksi riittävän hyvin; Harry tuntui parilla ensimmäisellä kerralla yllättyvän ja havahtuvan jostakin horroksesta laukka-avut yhtäkkiä saadessaan. Ai tällä tunnilla tehdään muutakin kuin kävellään, harmaa hirvi näytti kysyvän, ja ainakin kolmen kysymysmerkin kera.
Expert - VaB
Salma poneineen ja Anne vaalean tamman kanssa saapuivat maneesiin päivän viimeisenä nelikkona. Asetelma olisi voinut olla vähän hassu, kun Anne treenasi Danielin johdolla eikä päinvastoin, mutta viimeisimmät vuodet kai vain häivyttivät tilanteesta kummallisuuden tunnun. Vuoroin vieraissa, tuntuivat kummatkin ajattelevan, ja Salma valkean poninsa kanssa solahti tilanteeseen niin luontevasti kuin saattoi pitkän linjan sebeläiseltä odottaa.
Valmennus aloitettiin edeltävän ryhmän tapaan käyntityöskentelyllä, ja sitten jatkettiin askellajeissa ylöspäin varmistaen, että hevoset olisivat tehtäviensä tasalla ja vaativan edellyttämä kokoamisaste luonnistuisi. Sen jälkeen keskityttiin niihin ohjelman osiin, joita ratsastajat itse arvelivat ratsuilleen (ja itselleen) haastavimmiksi.
Anne - Victoria v.d. Zelos: Daniel oli ratsastanut Vikillä muutamia kertoja ja piti hevosesta (vaikka se olikin vähän kumman värinen). Olihan se myös puolisisko yhdelle Danielin omista ratsuista, joten kai sen täytyi jostain kotoisin sitten ollakin. Tamma oli miellyttämisenhaluinen, jopa siihen pisteeseen saakka, että sen halu onnistua ja taipumus hätääntyä sitä kaikin keinoin yrittäessään kävi välillä haasteeksi. Valmennuksen rauhaisa alku ensin käyntityöskentelyn ja sitten asteittain muiden askellajien parissa tuntui virittävän Vikin oikeaan mielentilaan, sillä se ei joutunut valmistelematta suoriutumaan mistään kinkkisistä tehtävistä. Ehkäpä tamman kisamenestyksen kannalta avainasemassa olisikin toimivan verryttelyrutiinin löytyminen.
Salma - Bonnie KN: Vuosikausien tiivis valmentautuminen ja tavoitteellinen kisaaminen oli hionut Salman perusratsastuksen varmaksi ja tarkaksi. Danielia ei lainkaan epäilyttänyt, selviäisikö tallin sponsoriesteratsastaja vaativasta B:stä, etenkin kun ratsuna oli pieni valkea poni, jonka kanssa yhteistyötä oli takana jo vuosien ajan. Bonnie oli laadukas poni, joka tarkasti ratsastettuna yltäisi kyllä siistiin suoritukseen. Salman osalta Daniel keskittyi painottamaan rauhallista tehtävien viimeistelyä ennen seuraavaan siirtymistä. Jos kouluohjelman aikana iskisi hätäännys toisiaan nopeasti seuraavien tehtävien keskellä, harmonia lässähtäisi ja yleisvaikutelma kärsisi. Pikkuisen ponin kanssa ei ollut varaa menettää tippaakaan lennokkuutta hermoiluun, kun vastassa olisi näyttävämpiä hevosia.