|
Post by Hanski Appelgren on Apr 17, 2018 10:16:20 GMT 2
Hanski pitää Tie tähtiin - estevalmennukset vieraileville ratsukoille. Lisäarvat 4. osakilpailuihin. Jokaiseen tasoon mahtuu 4 osallistujaa.Maksut viimeistään la 28.4. klo 15.Hanski oli rakentanut haastavan radan treeniaukiolle. Ensin otettiin yksittäisiä hyppyjä, pätkiä radasta ja lopuksi rata kahteen otteeseen. Hypätään numeroiden suunnasta. 1. Vaativa kolmoissarja, johon tullaan lyhyellä lähestymisellä, hevonen täytyy saada nopeasti suoristettua heti kulman jälkeen. 2. Ristikko, johon saa hyvä ison tien. Laukanvaihto esteellä oikeaan laukkaan. 3. Muuri este, iso tie ratsastettavissa, kun vie tarpeeksi kulmaan. Laukanvaihto vasempaan laukkaan. 4. Hevosta joutuu kokoamaan muurin jälkee ja hyvä olisi saada siisti kaarre vesimaton (8) ympäri. Okserille suoristus ja isoa laukkaa. 5. Hevosen saa tuoda tälle helpolle ristikolle isossa laukassa. 6. Pitkä laukkapätkä joko okserin (4) takaa tai sitten tiukalla tiellä sen keskiesteiden ja okserin välistä. Korkea pysty 7. Muurille joko iso tie kolmoissarjan (1) takaa tai sitten edestä, jolloin saa tehdä todella tiukan tien. 8. Vesimatto. Suositellaan isoa tietä okserin (4) takaa. EasyMediumNita Merisalo - Audrey v. Helmwald Hanski: Olipa kyttäävä hevonen. Ei tykännyt treniaukion puskista. Ratsastaja sai pidellä ja näissä tehtävissä se kostautui, kun eteenpäinpyrkimys laski. Melko hyvä hyppytekniikka. Tarvitaan rennompi hevonen ja määrätietoisempi ratsastaja. Seela Aalia - Emma's Melina 3 lisäarpaaHanski: Virkeää työskentelyä, ratsu saisi liikkua isommin. Nyt jää steppaamaan väleillä, kun pitäisi liikkua eteen rennommin. Flowta ja joustoa suoritukseen enemmän! Jonna - Kadon Illuusio (http://suomenpolle.webs.com/koto/Illuusio.htm) 1 arpaHanski:Siistisi käyttäytyvä ori, jonka kanssa tultiin kuitenkin turvallisuussyistä treeni yksin. Hevonen melko pehmeä ja nauttii hyppäämisestä. Ratastaja antaa liikaa kuljettaa, tämä on kuitenkin rata, jota pitää joka askel ratsastaa. HardRasmus Alsila - Living Art (http://coupie.webs.com/lara.htm) 1 arpaHanski: Jäykkä kyljistään ja voisi olla vastaanottavaisempi avuille: painaa esteille. Ratsastaja saisi ratsastaa enemmän, ei roikkua ohjassa pidättämässä. Pohkeiden ja painon käyttö vajaavaista. Kapasiteetikas hevonen. Kei - Tkachyov (http://hukkasuo.weebly.com/tasha.html) Hanski: Melko kuuma hevonen, jolle metsän ympäröimä kenttä ei sopinut. Otti kolmoissarjan jälkeen kierrosta ja pitkillä teillä karkaa. Nopeat puolipidättet esteiden välissä, ratsastaja saisi olla tuuppaamatta; kuumentaa hevosta vielä enemmän. Parempi kontrolli, vähemän kannuksia. Luota hevoseen. Hanskin valmennustyyli on melko särmikäs, joten herkkähipiäsimmille ei suositella. Osallitu alle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 19, 2018 1:45:18 GMT 2
Seela Aalia - Emma's MelinaMedium He:B1132 sanaa +kuvaOlimme lähteneet vaihteeksi taas Mellin kanssa trailerilla liikkeelle kohti uusia valmennuksia. Tällä kertaa Seppeleeseen. Mahanpohjaa kipristi juuri sopivasti, ja suupielet olivat levottomat. Kevät aurinko siunasi meitä kirkkaudellaan, ja sai laskemaan blehat silmille. Hörppäsin vesipullostani vettä, ja vilkaisin Aleksia. Mies oli varoitellut minua Hanskin opetustavasta, ja varmaan kysynyt miljoona kertaa mielentilaani. Minua ehkä vähän huvitti miehen huolehtivaisuus. Ehkä se oli itse joskus istunut Hanskin arvioitavana. Tarkkailin Seppeleen pihaa tiiviisti auton saapuessa pihamaalle. Mellin ja minun lisäksi valmennuksessa olisi kolme muuta ratsukkoa. Olin puunannut Mellin kamoja taas vaihteeksi vähän kiiltävämmäksi, ja poiminut puhtaan lilan huovan tammalle. Olimme traileriin pistäneet Mellille suitset, mutta loppu varustuksen poni saisi niskaansa vasta täällä. Nousin autosta ylös. Tunsin jaloissani kevään lämpöä hehkuvan auringon. En ole varma stressi hikoilinko vai oliko kuuma. Oli mikä oli, sain ilokseni huomata tuntimme olevan ulkona. Nostin käteni lipaksi otsalle nähdäkseni paremmin kentälle. Sinne oli pystytetty monenlaista estettä, jotka näyttivät muodostavan ihan jännittävän radan. Katsahdin trailerin puoleen, jota Aleksi oli mennyt jo availemaan. Nappasin sovitusti vesisangon traikusta ja lähdin Seppeleen sisälle pälyilemään vesipistettä. Onnekseni vesipiste oli helppo löytää, siinä seisovan hepan ansiosta. "Etsitkö jotain?" Minulle hymyili lempeästi varmasti asiansa tunteva tyttö kumisuka kädessään. Rautias symppis isohko heppa vierellään, joka selvästi pudotti karvaansa. "Tota joo... Vettä, kiitos", hymähdin esittäytyen Seelaksi ja tulevani Hallavasta. "Loviisa, ja tässä on Lyydia." Likka hymyili minulle: "Niin sitä vettä..." Loviisa heilautti kättään kohti seinässä olevaa hanaa. Kiitin tyttöä, ja kävin täyttämässä sangon vedellä lähtien ulos. Aleksi oli tuonut Mellin jo puomille kiinni riimu suitsien päällä ollen. "Löyty!" Hihkuin miehelle tuoden sangon Mellin nokan eteen. Tamma tyytyväisenä työnsi turpansa veteen, siellä lotraus alkaen. Hain trailerista rauhassa Mellin kopan, ja omat kamppeeni. "Kuinka kauan aikaa?" Kysäisin Aleksilta, joka oli päätynyt puhelin kourassa nojaamaan puomille. "Vartti verkkaamiseen", mies tokaisi työntäen puhelimen taskuunsa. "Mie meen vähän katsomaan ympärilleni. Te varmaan pärjäätte?" Nyökkäsin tuolle tomerasti, ja aloitin nopean ponin läpikäymisen pölyharjalla. Melli tuntui nauttivan kevätauringosta, eikä ollut moksiskaan uudesta paikasta. Kyykistyin rauhassa laittamaan ponille suojat, ja jopa varmistamaan ne vielä toiseen kertaan. Lopulta laitoin suitsiin ohjat paikoilleen, ja käänsin Mellin puomilta pois. Lähdin taluttamaan Melliä kohti kenttää. Tuntui että auringon lämpö alkoi vähitellen hävitä, ja pieni tuuli tulla tilalle. Kentällä hyppäsin ponin selkään, vähän vilkuillen muita ratsukoita. Kaikki olivat tuttuja kilpailupäiviltä ainakin. Koitin pitää huolen siitä, että poni käyttäisi takajalkojaan kävellessä. Pian näinkin kentälle päin kipittävän tuiman iloisen rouvan. Tämä oli varmasti se paljon puhuttu Hanski. Vedin syvää henkeä ja totesin telepaattisesti ponille olevamme mennyttä. Hanski tuntui olevan suhteellisen hiljaa alkuverkkamme, mitä nyt pieniä kommentteja lukuun ottamatta. Aloimme tekemään pieniä verkkahyppyjä ristikolla omatoimisesti. Koitin aina vaivihkaa käydä näyttämässä muuria ponille, jostain syystä minua jännitti se ihan hirveästi. Aika nopeasti ja napakasti Hanski kertoi haluavansa meidän ylittävän kolmeen esteen sarja. Annoin katseeni hetken levätä sarjan väleissä. Minulle selkeni heti, että jos Melli pyrkisi vähänkin sisäpohjettani vasten, niin olisime vinosti sarjalla. "Tota... meillä on vähän ollut ong..." Koitin varovasti Hanskille mainita ongelmistamme, mutta nainen ei ottanut kuuleviin korviinsa. "Ongelmanne on päänne sisässä, ja te itse teette siitä poninne ongelman. Ratsasta." Hanski totesi tyytyväisenä saadessaan päteä. Nostin rauhassa Mellille vasemman laukan. Ehtisin toisen ratsukon mennessä vielä pyöräyttämään pienen voltin, ja hakea molemmat jalat ponin kylkiin. Koitin keskittyä hengittämiseen lähestyessämme käännöstä. Parhaani mukaan ponia lyhensin, ja taisi se oikeastaan lyhentyä ihana kivasti. Käänsin ponin rauhassa sarjansuoralle. Tamma tuppasi nappamaan pari reippaampaa askelta alle. Koitin rauhassa istua syvään satulaan ja pitää ponia vielä hetken maltillisena, kunnes päästiin hyppäämään esteet. Okei olimme hengissä sarjaesteen jälkeen, ja olimme suoriutuneet sarjasta suhteellisen suorina, jes! Päädyimme hyppäämään 2-4 esteitä. Hanski halusi ennen ratojen hyppäämistä nähdä, miten saimme koottua laukkaa kaarteissa. Melli oli tuntunut tänään hyvältä verrattuna muihin valkkupäiviin, jolloin olimme kaatuneet sisäpohjetta vasten, ja kiidetty pää pilvissä. Tuntui että ponin laukka lyheni allani, ja pystyin hetkittäin ratsastamaan ponia tosi hyvin allani. Ristikko läheni lähenemistään, ja minä keskityin täysin vain fiilistelemään ponia. Tulinhan sitten myöhässä hyppyyn mukaan. "Herätys seuraavalla esteelle. Ei voi vain matkustaa ja haaveilla siellä selässä, vaikka olisi puomi edessä." Hanskilta kuului heti suusta. Päätin heti ottaa alle itsekriittisemmän minän, ja oikein keskittyä tiemme kolmoselle. Kolmos esteellä häämötti muuri. Mieleni herpaantui hetkesi ja tunsin Mellin vähän epäröivän allani. Vein jalan hieman kiinni tamman kylkeen, ja koitin pitää keskellä. Jonka jälkeen ratsastin tarkasti hetken suoraan, sillä jouduin vähän potkaisemaan vasemmalla jalallani, ettei Melli lähtisi kaatumaan. Tämän jälkeen annoin ponille vasta luvan kääntyä, mutta pitäen huolen, ettei mentäisi hirveän lapa edellä. Kävin viskaamassa takkini aidalle, kun tunsin marimekon paitani huutavan apua sen alla. Pidin Hanskin tyylistä opettaa, mutta en todellakaan voisi tämän naikkosen silmän alla käydä joka viikko. Lähtisin vähintään joka toinen kerta itkusilmässä kotiin. Hanski selitti rauhassa rataa mitä meidän pitäisi alkaa tulemaan. Lähdin Mellin kanssa varmoin mielin tekemään rataa. "Nyt muistat rentoutua myös siellä selässä. Kylä ratsastaa pitää, mutta muista luottaa myös poniin. Kyllä se menee vaikket joka hetki sitä jotenkin kontrolloi." Hanski selitti nähdessään meidän ensimmäisen radan. Se oli totta. Mitä minä jännitin ja koitin koko ajan ponia ohjailla ja lukea. Tänäänhän se kulki kuin juna raiteilla, jotka välillä tuppasivat kallistumaan. Vedin syvää henkeä vielä viimeistä radan ratsastusta varten. Nostin laukan ja annoin tamman pyörittää sitä allani. Lähtien sarjalle hieman huonolla hypyllä, mutta ponihan sen pelasti hyvin. Ristikkoon koitin keskittyä hyvällä tiellä keskelle estettä. Tuntui että Melli aina jotenkin haparoisi ristikon yli. Ihan kuin takakinttujaan siellä pelastelisi tai jotain. Koitin keskittyä vaan olemaan vakaa selässä ja tulemaan rauhassa ala istumaan. Koitin parhaani mukaan istua tiiviisti satulassa, ja koota tamman askelia kaarteessa muuria kohden. Muurin jälkeen Melli otti pari reippaampaa askelta alle, ja jouduin pistämään pientä jarrua päälle saadakseni ponin takaisin alle. Tamma kuunteli kyllä hidastuksia hyvin, mutta alkoi kaatumaan sisäpohjetta vasten. Jouduin vähän täräyttää sisäpohkeella muistutukseksi. Siitähän riemu repesi ja poni otti kaarteessa ihan urakalla vauhtia okserille. Olin onnekseni hereillä hypyssä, sekä alastulossa, mitä nyt jalat vähän hakien omaa paikkaansa. Istuin rauhassa alas satulaan ja ottamaan ponia reilusti kootumpaan laukkaan. Ristikon jälkeen päätin tehdä tiukan tien kutoselle. Melli pysyi tässä hyvin alla koottuna, mitä ehkä vähän tulimme vinosti pystylle. Päätin tehdä saman ratkaisun seiska esteelle. Koitin pitää hyvän huolen, että kävisimme lähelle sarjaesteitä, ja sitä kautta löytyisi hyvä suora tie muurille. Pyysin Melliä ottamaan pari pidempää laukka-askelta ennen muurin hyppypaikkaa, ja tuloksena saimme varmaan parhaimman hypyn tänään. Vesimatolle taas hyppymme tuli hieman juureen. En voinut olla radan jälkeen hymyilemättä. Okei ei ehkä ollut tyylipuhtain ratasuoritus, mutta teimme sen. Taputin allani laukkaavaa tammaa innoissani kaulalle, ja siirsin ravin kautta käyntiin. Oikeastaan mieleni oli niin hyvä, että välillä saamamme tiukka palaute ei tuntunut mistään. Olin niin ylpeä Mellistä, että olin pakahtua iloon. Taputin tamman kaulaa vielä hyvin ennen, kuin rahnutin tamman leukaa. Tyytyväisenä ponin alahuuli käyden hihassani. Olimme molemmat varmasti väsyneitä, mutta kaikkensa antaneita. Olisi aika taas pakata traileri ja lähteä kohti Hallavan maita. Eiköhän nämä treenirutistukset olleet meille tarpeeksi. Irrotin suitsista ohjat laittaen riimun ponille päähän. "Vielä takaisin kotiin muru", supisin rauhassa tammalle vieden takaisin traileriin. Kohta pääset kotiin Seela, tai vähintään lysähtämään autonpenkille. //En ollut varma pitikö Hanskin kommentia odottaa ennen kuin päivittäisi tarinan, mutta pyytelen nöyrästi anteeksi jos piti.
|
|
jonna
Uusi ihmettelijä
Posts: 4
|
Post by jonna on Apr 27, 2018 19:25:29 GMT 2
Jonna - Kadon Illuusio (378 sanaa) Ratsastuskoulu Seppeleen ratsastuksenopettaja Hannele Appelgren tai itsensä valmennuksen alussa nopeasti pelkäksi Hanskiksi esitellyt nutturapää otti tiukan linjan ensimmäisestä käyntiaskeleesta lähtien. Alkuverryttelyissäkään ei saanut vain huidella eteenpäin, vaan jokainen askel tuli ratsastaa tarkasti. Tämän päivän Tie Tähtiin -estevalmennuksessa valmistauduttiin 4. osakilpailuihin ja alussa otettiin yksittäisiä hyppyjä erilaisille esteille, pätkiä radasta ja loppuun vielä rata kahteen otteeseen. Medium-tason radalle oli osallistunut meidän lisäksemme kaksi tammaratsukkoa, mutta Hanski ilmoitti lyhytsanaisesti minun ja Sisun tulevan turvallisuussyistä treenin yksinämme: "Se on ilman muuta siististi käyttäytyvä ori, mutten ota minkään asteen riskin mahdollisuutta, kun on kyse hevosista."
"Kokoa sitä aktiivisemmin ennen hyppyä, pohkeella eteenpäin ja sitten vasta pienellä puolipidätteellä liike kiinni ja ohjaus ylöspäin!" Sisun mittavissa laukka-askelissa oli kyllä varaa kootakin niitä hieman, esteet olivat hetkessä edessämme sen harppoessa menemään. Hypyissä annoin orille reippaasti omaa tilaa ja vastavuoroisesti se hakeutui sileällä hyvin tuntumalle. "Pidä käsi vakaana - juuri noin - niin hevonen pysyy pehmeänä, eikä provosoidu nykivästä ohjasta."
Hypättyämme yksittäisiä esteitä ja lyhyitä pätkiä kahdeksan esteen radasta, nosti Hanski sarjan viimeistä estettä sekä kuudentena olevaa pystyä kymmenellä sentillä ja tokaisi: "Nyt koko rata, aloitus pitkältä sivulta laukassa!" Käskin Sisun vasempaan laukkaan ja käänsin katseeni lyhyellä sivulla olevalle kolmen esteen sarjalle. Kulman jälkeen teimme nopean suoristuksen ja hypyt lähtivät hyvin laukan säilyessä tasaisena. "Hieno!" huudahdin orille ja ohjasin sen heti perään korkealle ristikolle, jolle sai tehtyä ison ja loivan tien. Laukkaa en saanut vaihdatettua esteen päällä, joten tein sen heti hypyn jälkeen. Sisu korskui ja nosti päätään lähestyessämme kulman kautta muurille, jonka se kuitenkin hyppäsi halukkaasti.
"Okserille!" Kuulin Hanskin huutavan etsiessäni seuraavaa estettä katseellani. Kokosin oria muurin jäljiltä ja vaihdoin jälleen vasempaan laukkaan ennen käännöstä ja lyhyttä sivua viistävää okseria. Sisu ponnisti hyvin ja venyi mallikkaasti esteen ylitse, mistä matka jatkui jälleen radan ainoalle ristikolle. Lähestymisestä oli helppo tehdä idioottivarma ja valitsimme myös kuudennelle eli korkealle pystyesteelle loivemman reitin. Pystyn jälkeen kokosin oria kuitenkin reippaasti ja pyöräytin sen ketterästi vastakkaiseen suuntaan ja uudelleen muurille, josta matka jatkui vielä viimeisenä olevalle vesimatolle.
Kahdeksannen esteen jälkeen hidastin Sisun ravin kautta käyntiin ja katsahdin kysyvästi Hanskiin päin. "Vaikka hevonen osaakin hommansa myös itsenäisesti, älä vain istu ja ole pelkkänä matkustajana. Hevosta saa ja pitää ratsastaa jokaisella askeleella, jotta lähestymiset saa hiottua kuntoon." Seuraavalla yrityksellä otin valmentajan vinkeistä vaarin ja keskityin täysillä tunteakseni hevosen jokaisen liikkeen, jotta osaisin ajoittaa apuni oikein.
|
|
Rasmus
Uusi ihmettelijä
Posts: 27
|
Post by Rasmus on Apr 27, 2018 20:19:32 GMT 2
Rasmus - Living Art, 235 sanaa Hannele Appelgren oli mulle tietysti tuttu nimi, mutta en ollut tätä päivää ennen päässyt tyypin valmennettavaksi. Olin kuullut juttuja ja tiesin Hanskin olevan tiukka ja kovasanainen, mutta myös taitava valmentaja. Mä en ollut ihan varma olisiko Lara sen tyyppinen hevonen vai saataisiinko me huutia liian vauhdikkaasta ja kireästä menosta, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan. Mä sain kyytiseuraksi Nitan ja Lara Armin – tammat lastautuivat hyvin ja tuntuivat ratsastavan rauhassa. Nita vaikutti koko matkan ajan vähän hermostuneelta eikä me mitään sen suurempia juteltukaan, mä mietin viikonlopun kisoja ja sitä että pitäisi uusia traikku heti kun olisi varaa. Olisi kivempi taittaa pitkiäkin kisamatkoja.
Seppeleessä Nita laittoi Armin valmiiksi ja lähti melkein saman tien oman ryhmänsä valmennukseen. Mä menin katsomaan hetkeksi alkua, niin että opin radan. Se vaikutti suoraan sanottuna pirun vaikealta – oli kolmoissarjaa, muuri kahteen kertaan ja vieläpä vesimatto, joka ei ollut mikään Laran lemppari. Kaiken lisäksi valmennus pidettiin ulkona vähän omituisella treeniaukiolla, jossa hevosilla olisi tilaa säntäillä.
Mä päätin kuitenkin suhtautua positiivisesti ja itse asiassa Lara yllätti mut aika lailla. Tokihan siinä oli energiaa kuin pienessä kylässä ja vauhtia piisasi eivätkä jarrut ja ratti aina aivan pelanneet, mutta hypyt olivat pääasiassa laadukkaita ja tiet kohtuullisen järkeviä. Hanski huusi mulle pariin kertaan naama punaisena – roikuin kuulemma ohjassa enkä ratsastanut jalalla tai istunnalla ollenkaan. En mä nyt tiedä ehdinkö parantaa tapojani sen valmennuksen aikana, mutta Lara sentään sai kehuja: ”Kapasiteetikas hevonen”, Hanski murjaisi loppuun, eikä se luultavasti ollut vitsi.
|
|
Crimis
Uusi ihmettelijä
Posts: 7
|
Post by Crimis on Apr 28, 2018 16:23:55 GMT 2
Tiedän että ollaan pirusti myöhässä ja ymmärrän jos ei mene läpi, mutta tässä tuotos kuitenkin Kei - Tkachyov, 204 sanaa En mä sitten kuitenkaan täysin luovuttanut esteiden suhteen. Ei mun itsekunnioitukseni antanut tehdä niin. Tässä me seisottiin Seppeleen pihalla Tashan kanssa estekamat niskassa. Pelkän metsän ympäröimä treeniaukio sai mut heti olemaan varpaillani – aidat pidättelivät kuumuvaa Tashaa, mutta nyt niitä ei ollut. Mitä jos se sinkoaisi kesken valmennuksen puiden välistä pöheikköön? Myös rata näytti todella vaativalta. Vielä kun näin päivän valmentajan – jo harmaantuneen tädin, jonka tukka oli tiukalla nutturalla – emmin jo hetken, pitäisikö sittenkin lähteä lipettiin. Naisen huomatessa meidät aukion laidalla ja tervehtiessä kuuluvaan ääneen se oli kuitenkin jo myöhäistä. Taputin Tashaa rohkaisevasti kaulalle (no okei, ehkä se rohkaisu oli suunnattu enemmän itselleni). Nutturapäinen nainen esittäytyi Hanneleeksi, enkä voinut olla hymähtämättä. Vähän erilainen Hannele kuin Hukkasuon Hantsu. Tulisikohan siitäkin samanlainen sitten vanhempana? Ajatus sai naamalleni typerän virneen, joka kuitenkin katosi Hanskin terävän katseen poratessa lävitseni. Keräsin ohjia paremmin käsiini ja yritin hillitä Tashaa, joka tanssahteli innoissaan ja katseli esteitä korvat hörössä. Niin, Tasha tykkäsi hypätä. Esteet olivat aina olleet sen laji. Minä olin se, joka oli lannistunut viimeaikaisista epäonnistumisista. Seuraavan tunnin aikana tajusin, että kyse oli mitä ilmeisimmin hyvän valmentajan puutteesta. Juuri tällaista me tarvitsimme: tiukkaa tätiä, joka haukkui lyttyyn jos siihen oli aihetta. Kuuma tekketamma ei nimittäin ollut se helpoin ratsastettava - etenkään esteradalla.
|
|