|
|
Post by Anne on Sept 20, 2017 14:28:53 GMT 2
Seppeleen 10-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetään leiri kaikille vanhoille ja uudemmille Seppleen vakiokävijöille. Myös vanhat hoitajat ja yksityisten omistajat sekä läheisimmät hengailijat ovat tervetulleita. Leirillä ei jaeta leirihoitsua, vaan jokaiselle tunnille ja tapahtumaosalle määrätään kullekin oma hevonen. Leirin voi suorittaa kokonaisuudessaan tai leiristä voi osallistua vain osaan tapahtumista. Leiristä tulee jakoon kaksi merkkiä; Koko leiri-merkki: 3 osasuoritusta, Osaleiri-merkki: yksi suoritus leirin ajalta.   Leirin ohjelmana toimii runko, myös tunneista tulee pääasiassa rungot ja hevosjaot. Omalta osaltani keskityn leirispessujen vääntöön =)
Leirin ohjelma
Ma 16.10.Klo 12 Leirille saapuminen, yöpymistilojen järkkäily. Lounas.
Saunamökki:Sara Wenla Eveliina Clara Wilma Luna Isabel
Keittiömökki:Vanessa Jutta Sointu Siiri Aada Cella Sandra Inkeri Aitan ykälerta 1Fiia Salma Sussu Aitan yläkerta 2Pipsa Petra Emmy
Kassun kämppäLoviisa Pyry OleskeluhuoneLynn Däni Klo 15-16 Koulutunti 1 - Istunta ja nopeat avut Jutta - Polar Eveliina - Elmo Isabel - Hestia Luna - Lumi Inkeri - Tirkku Emmy - Kuutti Sussu - Gekko Clara - Siiri Klo 16-17 Koulutunti 2 - Istunta ja nopeat avut Wenla - Windi Sointu - Alex Vanessa - Lasse Fiia - Pancho Cella - Zodiac Pipsa - Laila Petra - Eela Klo 17-18 Koulutunti 3 - Istunta ja nopeat avut Sara - Minttu Sandra - Rotta Salma - Bonnie Wilma - Eiko Pyry - Kössi Aada - Lyyli Siiri - Charlie Klo 18-21 Estetunti 1, Hanski - perushyppelyä Jutta - Alex Eveliina - Kuutti Isabel - Lemon Luna - Sikke Inkeri - Hestia Emmy - Charlie Sussu - Oili Clara - Gekko Klo 19-20 Estetunti 1, Hanski - perushyppelyä Wenla - Polar Sointu - Kössi Vanessa - Windi Fiia - Eela Cella - Reino Pipsa - Solttu Petra - Minttu Klo 20-21 Estetunti 1, Hanski - perushyppelyä Sara - Charlie Sandra - Eiko Salma - Agi Wilma - Peck Pyry - Gitta Aada - Rotta Siiri - Myntti Klo 21 Iltapala ja saunominen ja leirikaste.
TI 17.10.KLO 7 Herätys ja aamupala Vaellusryhmä:Aada - Eela Cella - Windi Clara - Minttu Emmy - Charlie Fiia - Alex Petra - Myntti Pipsa - Sikke Pyry - Oili Salma - Agi Siiri - Rotta Sussu - Lyyli Wilma - Hestia  Vaellusryhmä matkalla. Kärjessä Petra ja Myntti, takana tulossa Salma ja Agi.KLO 10 Lähtö vaellukselle suuntana Artsin ravitalli. KLO 12 Eväät rannassa KLO 13.30 Saapuminen ravitallille KlO 15 Ajoharjoituksia raviradalla KLO 17 Ruoka KLO 18 Vauhdittelua raviradalla omilla ratsuilla KLO 20 Iltapala, sauna jne Seppele-ryhmäKLO 11-12.15 Koulutunti Anne: vatsalihakset töihin Anni - Laila Eveliina - Reino Inkeri - Elmo Isabel - Huiska Jutta - Pancho Loviisa - Polar KLO 13-14.15 Koulutunti Anne: vatsalihakset töihin Luna - Tirkku Sandra - Lumi Sara - Lemon Sointu - Lasse Vanessa - Zodiac Wenla - Gekko KLO 17-18 Maastotunti Elli: vauhtimaasto Elli - TikruEveliina - Eiko Inkeri - Tirkku Isabel - Kössi Jutta - Lasse Loviisa - Peck Luna - Siiri Sandra - Gitta Sara - Reino Sointu - Pancho Vanessa - Aristo Wenla - Laila KLO 19.30-20.50 Estetunti Hanski - tarkat askeleet, vaikuttaminen Anni - Polar Eveliina - Gitta Inkeri - Aristo Isabel - Tirkku Jutta - Elmo Loviisa - Lemon Luna - Peck Sandra - Kuutti Sara - Gekko Sointu - Huiska Vanessa - Eiko Wenla - Lumi KLO 21.10 Iltapala, sauna
Ke 18.10.KLO 7 Herätys ja aamupala KLO 8 Ponien kahluumaasto Käyntipainottelinen maasto, kahlaillaan lähesillä lammilla ja kuljetaan myös pätkä matalan ojan pohjaa pitkin. Anne - Gitta Eveliina - Lumi Inkeri - Bonnie Isabel - Siiri Jutta - Tirkku Luna - Polar Sandra - Gekko Sara - Peck Sointu - Solttu Vanessa - Elmo Wenla - Eiko KLO 10 Kavalettitunti Anni - Lasse Eveliina - Laila Inkeri - Lemon Isabel - Eiko Jutta - Ari Luna - Kössi Sandra - Huiska Sara - Kuutti Sointu - Elmo Vanessa - Lumi Wenla - Gitta Vaellusryhmä palaa Seppeleeseen viimeistään klo 12. KLO 12 Lounas
KLO 13 Maastoestetunti - Elli Aada - Gekko Cella - Charlie Clara - Peck Emmy - Elmo Eveliina - Tirkku Fiia - Lasse Inkeri - Solttu Isabel - Rotta Jutta - Minttu Luna - Oili Lynn - Eiko KLO 15 Maastoestetunti - Elli Petra - Kössi Pipsa - Zodiac Pyry - Alex Salma - Polar Sandra - Windi Sara - Hestia Siiri - Huiska Sointu - Ari Sussu - Myntti Vanessa - Eela Wenla - Lyyli Wilma - Lumi KLO 18 Iltateoriaa (ihmisen ja hevosen anatomiaa ja tiedon soveltaminen käytännössä) - Anne + omatoimiset koulutunnit, jakaannutaan kentälle, maneesiin ja treeniaukiolle.
ManeesiLynn - Solttu Wenla - Polar Sandra - Charlie Sussu - Pancho Sointu - Minttu Pipsa - Rotta Vanessa - Myntti
KenttäInkeri - Peck Sara - Eela Siiri - Laila Pyry - Kössi Aada - Aristo Petra - Eiko Jutta - Alex Fiia - Bonnie TreeniaukioIsabel - Gekko Emmy - Oili Salma - Gitta Clara - Lemon Wilma - Siiri Cella - Elmo Luna - Reino Eveliina - Lyyli KLO 19.30 Illallisen kokkaus nuotiolla, leikkejä ja pelejä
To 19.10.KLO 7 Herätys ja aamupala KLO 9 Sänkkärimaasto Anne - ZodiacAada - Alex Anni - Pancho Cella - Polar Clara - Lumi Daniel - Oili Emmy - Eiko Eveliina - Kössi Fiia - Lyyli Inkeri - Aristo Isabel - Lemon Jutta - Reino Luna - Tirkku Lynn - Myntti Petra - Hestia Pipsa - Windi Pyry - Kuutti Salma - Bonnie Sandra - Minttu Sara - Lasse Siiri - Elmo Sointu - Huiska Sussu - Solttu Vanessa - Gitta Wenla - Charlie Wilma - Gekko KLO 12 Lounas KLO 13 Varustehuolto - teoria ja käytäntö KLO 15-16 Koulutunti - Anne (kenttä) JA KLO 18-19 Estetunnit - Hanski (maneesi)// hevoset läpi -teema molemmissa tunneissa Siiri - Laila Luna - Siiri Fiia - Polar Vanessa - Huiska Salma - Agi Emmy - Lyyli Petra - Myntti KLO 16-17 Koulutunti - Anne (kenttä) JA KLO 19-20 Estetunnit - Hanski (maneesi)// hevoset läpi -teema molemmissa tunneissa Pyry - Reino Wenla - Solttu Aada - Rotta Inkeri - Lumi Isabel - Kössi Pipsa - Eela Sara - Oili
KLO 17-18 Koulutunti - Anne (kenttä) JA KLO 20-21 Estetunnit - Hanski (maneesi)// hevoset läpi -teema molemmissa tunneissa Sandra - Kuutti Eveliina - Tirkku Sointu - Windi Wilma - Minttu Cella - Eiko Jutta - Sikke Sussu - Gekko Clara - Aristo KLO 21 Iltapala. KLO 22 Yövaellus. Krister - HuttuAada - Pancho Cella - Minttu Clara - Tirkku Emmy - Hestia Eveliina - Gitta Fiia - Kuutti Inkeri - Polar Isabel - Gekko Jutta - Elmo Luna - Lumi Petra - Windi Pipsa - Laila Pyry - Huiksa Salma - Peck Sandra - Rotta Sara - Lemon Siiri - Lasse Sointu - Aristo Sussu - Eiko Vanessa - Solttu Wenla - Reino Wilma - Siiri
Pe 20.10.KLO 7 Herätys ja aamupala KLO 8 Vikellys - alkeet Hevosina Lyyli ja Minttu. Treenattiin liikkeitä tynnyrillä ja käynnissä sekä uskaliaimmat kokeilivat laukassa. KLO 10 Maastoestetunti - Elli Pipsa - Sikke Anni - Peck Jutta - Alex Petra - Eiko Cella - Myntti Eveliina - Reino Wilma - Hestia Siiri - Elmo KLO 11 Maastoestetunti - Elli Sandra - Huiska Fiia - Lyyli Sara - Kuutti Luna - Gekko Isabel - Gitta Aada - Kössi Salma - Lumi KLO 12 Maastoestetunti - Elli Sointu - Eela Sussu - Polar Clara - Minttu Emmy - Laila Wenla - Charlie Vanessa - Aristo Inkeri - Lemon Pyry - Windi KLo 12-14 Lounas KLo 15-17.30 Hubertusratsastus Anne - Zode Aada - Eela Cella - Windi Clara - Pancho Emmy - Peck Eveliina - Alex Fiia - Eiko Inkeri - Kössi Isabel - Rotta Jutta - Polar Luna - Hestia Petra - Myntti Pipsa - Laila Pyry - Gitta Salma - Minttu Sandra - Lasse Sara - Charlie Siiri - Reino Sointu - Ari Sussu - Lemon Vanessa - Oili Wenla - Lumi Wilma - Elmo -- > Jatkuu suoraan hubertusbuffet ja siitä leirilibileet KLO 20 Leiribileet
La 21.10.KLO 9 Herätys ja aamupala KLO 11 Leirikisat: tehtävärata hevosella treeniaukiolla. Aada - Lyyli Cella - Pancho Clara - Siiri Emmy - Kuutti Eveliina - Elmo Fiia - Lasse Inkeri - Tirkku Isabel - Hestia Jutta - Alex Luna - Peck Petra - Minttu Pipsa - Sikke Pyry - Reino Salma - Eiko Sandra - Aristo Sara - Lemon Siiri - Charlie Sointu - Rotta Sussu - Myntti Vanessa - Solttu Wenla - Windi Wilma - Lumi 
Fiia ja Lasse tehtäväradalla. Pallon kera yli kavalettien!KLO 14 Kahvit ja leiriltä lähtö  Hevosjaot leirille |
|
|
|
Post by Anne on Oct 16, 2017 12:01:23 GMT 2
Hevosjaot tulleet, ohjelmarunko valmis! Mukava leiriä kaikille! Kuvia tulossa. Aloitustopan lopussa myös excel-taulukko heppajoista =)
Eiko, Minttu, Lumi ja Polar taisivat olla suosikkihevoset, joten niitä jaettu tasaisesti mahdollisuuksien mukaan.
|
|
|
|
Post by Anne on Oct 17, 2017 0:03:54 GMT 2
by Artsi:Leirivalmistelua? - Kakstoista hevosta?! puuskahdin epäuskoissani. - Mihin mä ne tungen? Pirre aukaisi pirttipöydälle A4-kokoisen hahmotelman. Naisen luonnostelmassa pilttuutalli oli jaettu kahteen osaan ja viisi epämääristä hevosmöykkyä lisätty sikin sokin kummallekin puolelle. - Sitten Agi ja Alex voivat olla vierastallin karsinoissa. Varsat voi olla yhden yön hyvin ulkona, jos on tarvetta? blondi kysyi katsoen minuun rauhallisesti. En tiennyt johtuiko rauha Pirren tavasta esittää asioita vai vahvoista kipulääkkeistä vai mistä. Edelleen naisella piti asiallinen ulkokuori, vaikka olin sitä syssyn mittaan useasti yrittänyt puhkoa. Ehkä tilanne vaan oli vähän huono, ehkä olin itse jotenkin luuseri, eikä naista napannut. Välillä näin kuitenkin pienen ilakoinnin pilkahduksen Pirren silmänurkassa ja kohouman suunpielissä. Hitaasti, mutta varmasti, oli minun taktiikka ja se näytti purevan. - Ja niitä teinejäkin on kaksitoista? Kuka niitä valvoo? - Osa on ihan aikuisia ja mä valvon. Virallisen epävirallisesti, kun saikulla olen. En saa opettaa, enkä ratsastaa, mutta voi tulla tänne autolla ja olla vastuussa niistä muutamasta alaikäisestä. Asia sovittu. - No se on sitten so-vittu, mörähdin. Pirre mulkaisia minua alta kulmien ja huokiaisi arvattavan teatraalisesti. - Meitsi siis järjestää. Pilttuutalli tarvitsee muutenkin pahasti remppaa ja onhan mulla tässä yksi päivä aikaa. Niin kuin ei olisi jo tarpeeksi kiireistä. - Pah, sulla mikään kiire on. Ja saat rahaa tästä leiristä, Piritta tokaisi. - Toivottavasti paremmin kuin heinäkuussa. - Etköhän. - Saanko mitään muuta? nojauduin pöytää vasten eteenpäin. Osasin nämä askeleet kuin Shakira lantion heilutuksen. - En mä nyt noin helppoon mene. Sitä paitsi mulla on leikkaus heti leirin jälkeen, Pirren äänensävy oli puolusteleva. - Siksi juuri, voitais ottaa viikko irti iloa ja leikkauksen jälkeen voisin hoitaa sua, sanoin kuulostaen jopa omaanikin korvaan vilpittömältä. Pirre ratkesi nauruun. Mitään näin spontaania en ollut naiselta nähnytkään. Kyyneleet miltei valuivat Pirren silmistä: - Sä… hahahaha… säkö hoitaisit mua? Ha haa, hi hiiiiii! - Mitä, mä oon empaattinen herrasmies. Saisit kanakeittoa. Jos et omaa, niin saarioisten. Ja annostelisin sulle tramadolia, kun sitä tarviit, puolustauduin. Pirre jatkoi naurua ja nojasi vaivalloisesti pöytään. - Ha has, aijai tää nauraminen sattuu, ha ha haa. Pikkuhiljaa Pirre sai koottua itsensä. Olin sillä valin jo avannut uuden Karhun. BTW olin luopunut Koffista ja siirtynyt Karhuun täysin. En tiiä, parempi maku. Tarjosin Pirrellekin. Sekin otti. Sitten siirryttiin meitsin kulahtaneelle sohvalle. Asettelin tyynyt Pirrelle ja hieroin sen jalkoja hörppien samalla olutta. Tappi tuli jossain vaiheessa iltatallilta ja istui keinutuoliin. Katsottiin siinä chromecastista Haluatko Miljonääriksi. Ja oltiin kaikki nukahdettu jossain vaiheessa nähden unta Jaajon jorinoista.
|
|
|
|
Post by Wilma on Oct 17, 2017 19:19:43 GMT 2
Maanantain estehyppelöt  Peck ja Wilma ylittävät kavalettia! Hanskin mielestä Peck oli "säälittävin punkero minkä olen koskaan nähnyt", mutta Wilmalla oli hauskaa siitä huolimatta! Ja taisi Peckin hieman innostua, etenkin kun estekorkeus hieman nousi.  |
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 18, 2017 10:37:01 GMT 2
Keskiviikon maastoestetunti
”Pipsa – Zodiac” luki ilmoitustaululle lätkäistyssä tuntilistassa. Hykertelin tyytyväisyynä; pääsisin upean, korpinmustan Zodiacin satulaan. Tilannehan oli kuin suoraan Nummelan ponitallista – viimein ratsastuksenopettaja oli bongannut tallilla ahkerasti uurastaneen ponitytön taidot ja antoi hänelle ratsastettavaksi oman nuoren kilpahevosensa. Seuraavaksi me siis suuntaisimmekin orin kanssa jo kisoihin ja laukkaisimme ilman satulaa auringonlaskuun…
Päiväunelmia ja fiilistelyä kesti pienen hetken, kunnes tajusin meidän suuntaavan maastoesteille.
Yhtäkkiä omahyväinen tyytyväisyyteni vaihtuikin mahassa lepatteleviin perhosiin ja jännitykseen. Maastoesteet olivat aina olleet minulle se karmivin ratsastuksen muoto; kiinteät ja massiiviset esteet, jotka eivät edes näyttäneet esteiltä. Siis kenen mielestä oli muka hyvä idea hypätä esim. talojen yli?! Siken kanssa ei talot tai veneet pelottaneet, se kun kömpi yli mistä vain tukevilla vuoniksenjaloillaan. Sen sijaan energinen ja vahva nuori puoliveriori oli jo vähän toista luokkaa.
Harjailin ja varustin Zodiacin huolellisesti. Sen musta karvapeite oli lyhyt ja sileä, sellainen joka puhdistui jo parilla suan vedolla. Vähän sähläävä nuori hevonen oli, mutta varsin herttainen. Pahin jännitys oli jo laantunut astellessani tallipihalle musta puoliverinen perässäni. Kypärän leukaremmin oli toki kiristänyt hieman liian tiukalle ja kaivanut palaturvaliivini esille. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Zodiacin askel oli energinen ja pitkä. Danielin huolellisen työskentelyn hevosen kanssa huomasi: se reagoi herkästi istuntaan, oli hyvin kuulolla ja vaikutti motivoituneelta. Oria ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan se totteli korvat tötteröllä ja tyytyväisesti puhisten. Ravi oli suurta ja laukka vieläkin suurempaa, liikkeissä oli kouluhevosen voimaa. Kesti aikansa, ennen kuin pääsin mukaan liikkeeseen.
Treeniaukiolle Elli oli kasannut meille lämmittelyesteitä. Zodiac liiteli kevyesti niiden yli, mutta minulla oli vaikeuksia antaa sille tarpeeksi tilaa. Ellin mukaan ratsastin liikaa käsijarru päällä; Zodiacille täytyi antaa tilaa edetä eikä nyhtää sitä liian pieneen laukkaan. Ei se mihinkään karkaisi. Kuulema.
Lämmittelyhyppyjen jälkeen hyppäsimme pari kertaa vesiestettä ja erilaisia parin esteen linjoja. Zodiac teki mitä pyysin, mutta alkoi tuntua jo melko voimakkaalta edestä. Kun Ellin käskystä asetuimme tunnin lopuksi jonoon odottamaan omaa vuoroa suorittaa koko vanha maastoesterata, sykytti sydänparkani jo huippulukemia. Jalkojakin alkoi tärisyttää ja peppu tuntui puutuneelta vaelluksen jäljiltä.
”Nonii, sitten Pipsa ja Zodiac! Anna sille tilaa mennä, sillä on iso laukka. Pidä kuitenkin hyvä tuntuma ja istu aika pystyssä. Hyvät puolipidätteet ja vahva keskivartalo”, Elli selitti. Nyökkäsin hermostuneesti. ”Sit vaan menoksi”
Musta ori lähti reippaaseen laukkaan. Ensimmäisen, nopeasti tulevan vene-esteen yli se hypähti kevyesti, samoin seuraavan. Pikkuhiljaa alkoi puoliverisen vauhti kuitenkin kiihtyä ja paine ohjissa kasvaa. Koivunrungolle ori ajautui liian lähelle ja joutui ponkaisemaan ylös melkeimpä paikaltaan. Siitä hermostuneena Zodiac sai vielä vähän lisää vauhtia kavioidensa alle, minun kiristellessä jo hampaitani. Ellin ohjeita noudattaen laukkasimme vesiesteen halki jo hieman hallitummin. Kun vielä tajusin höllätä hieman kovaksi muuttunutta kättäni, menivät seuraavat hypyt jo aika kivasti. Laukkaan löytyi kiva rytmi ja painellessamme menemään pitkin rataa tunsin itseni jo paikoittain ihkaoikeaksi kenttäratsastajaksi.
Takaisin muiden luo saapuessamme reisiä hapotti, sydän tikkasi yhä ompelukoneen lailla ja selkääkin vähän särki. Silti hymyilytti.
Tämähän oli kivaa.
|
|
Sointu
Uusi ihmettelijä
Posts: 8 
Hoitoheppa: Pancho
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: ~ 50 cm
|
Post by Sointu on Oct 19, 2017 20:12:05 GMT 2
Tiistain vauhtimaasto
"..miten helvetissä mut oltiin saatu mukaan "vauhtimaastoon"? Meidät kuultiin varmaan briteissä asti. Naurua, huutoa, kahdentoista hevosen kaviot hakkaamassa maata.. Siviilit, suojautukaa. Oikeestaan mä vähän erotuin joukosta. Muut juttelivat keskenään huutamalla, nauroivat, jotain kauhunkiljaisujakin saattoi joukosta kuulua, mutta vaan mä seisoin jalustimilla ja hymyilin tyytyväisesti. Enemmän kuin normaalisti, mutten sillä tavalla valkeat hampaat auringossa kiillellen, mitä yleensä voisi ajatella. Lisäksi sisäinen siisteysfriikkini huusi kauhusta, kun rapa roiskui vähän kaikkialle. Voisin kuvitella, millaista Panchon siistiminen olisi tämän jälkeen. Itsestäni en ollut ihan niin huolissani, mulla oli vanhat vaelluskengät ja softshell-takki päällä, eikä niistä olisi kauhean hankalaa saada likaa irti, mutta en todellakaan oottanut satulavyön harjausta. Puhumattakaan siitä pehmusteesta, joka oli ollut vielä jokin aika sitten valkoinen. Panchon kaviot tömähtelivät maata vasten tasaisesti. No okei, vaikka olinkin mukamas vakavastiotettava kouluratsastaja hienon hoitohevoseni kanssa, oli tälläinen kunnon maastoryntäilykin ihan hauskaa silloin tällöin. Sointu out."
|
|
Petra
Uusi ihmettelijä
Posts: 14
Hoitoheppa: Minttu
|
Post by Petra on Oct 21, 2017 20:38:40 GMT 2
Ma 16.10
Saapuminen leirille klo 12:00
Kello oli tasalleen 12:00, kun porukkaa alko valumaan satulahuoneen puolelle. Osa uhmasi ikävää sadesäätä ja seisoskeli varsin voimakkaassa tuulessa Seppeleen tallipihalla muiden kanssa rupatellen. Edellisyön tuuli oli karisuttanut suuren osan lehdistä maahan, jonka vuoksi puut näyttivät alastomilta ja rumilta. Vesipisarat putoilivat hitaasti pitkin ikkunaa, rummuttaen kattoa ja aurinko paistoi lämpimästi harmaiden pilvien takaa, luoden kauemmaksi värikkään sateenkaaren. Anne tulisi pian kertomaan meille yöpymispaikat - sitten olisi lounas.
Koulutunti klo 16-17
Olin varma, että koko koulutunti tulee olemaan yhtä helvettiä, kun huomasin että millanen kaksinkertainen diiva tuo Eela oikein oli. Tamma ensinnäkin juoksi minua tarhassa karkuun, tassahteli oikein neitimäisesti ja varsin iloisesti puhisten etten takuulla sitä kiinni saisi. No sain kuitenkin, eikä varustaminenkaan ollut kovin hauskaa. Mokoma nosti päätään niin korkealle, että jouduin lopulta nöyrtymään ja pyytämään apua Fiialta, että sain tammalle suitset päähän.
Ratsastaessa Eela oli menevä. Niin menevä, että se juoksi kaula pitkänä eteenpäin koko tunnin ajan - lukuunottamatta paria oikein kivaa pätkää, jolloin tamma malttoi edes pienen hetken. Ja tunnin päätteeksi mä olin jälleen varma siitä, ettei mulle sovellu yksikään vähän energisempi hevonen.. tai poni.
Estetunti klo 19-20
Hanski.
Olin kuullut siitä naisesta paljon. Se oli topakka nainen, joka sai niskavillat pystyyn ja hengityselimistön lamautumaan niin hyvin, että tunsin tukehtuvani. Kurkkua kuivasi, kädet hikosi ja jalat tärisi. Se oli nainen, joka sai mut ymmärtämään viimeistään tämän tunnin aikana, että kuinka paska ratsastaja olinkaan ja kuinka mun pitäis ryhdistäytyä ja yrittää oikeasti - edes kerran. Mutta on siinä naisessa paljon hyvääkin.. no mä otin itseäni niskasta kiinni ja yritin kerrankin. Mintun kanssa meno oli vallan mainiota ja uskalsin oikeasti edes yrittää, kun allani oli tuttu hevonen. Mallikkaasti me kyllä hypättiinkin!
Ti 17.10
Klo 7
Herätys oli vaikeaa, niin turkasen vaikeaa, mutta nousinpa ylös kummikin, kun aamupala vaikutti oikein maittavalta. Kahvikin oli niin vahvaa, että tunsin itseni ihan eri naiseksi. Kun mä kuulin aamupöydässä, että saisin Myntin vaellushepaksi - sain vain huokaista helpotuksesta, että sen syyskiima oli mitä luultavammin mennyt ohitse, enkä ollut sen kiukunpuuskapurkausten kohteena. Mä myös kuulin, että se on oikein maastovarma hevonen, joten en voinut kuin odottaa innolla maastoa.
Istuin klo 10 mustanruunikon tamman selässä, odotellen muiden kanssa myöhässä olevia maastolaisia. Aika pian porukka saatiin kasaan, joten lähdettiin suuntaamaan kohti Artsin ravitallia. Olin tästä ihan innoissani, sillä en ollut käynyt koskaan siellä. Matka taittui mukavasti ja Myntti tuntui kivalta; sen askel oli iso, mutta miellyttävä. Pysähdyttiin kahdentoista kieppeillä järvelle syömään eväitä, joka oli ihan hyvä juttu, sillä nälkä alkoi jo kurnia vatsassa. Evästauon jälkeen jatkettiin vatsat täynnä matkaa ja katseltiin upeaa ruskamaisemaa. Klo oli 13:30 kun saavuttiin ravitallille. Perse puutuneena laskeuduin alas Myntin selästä ja taputin sitä hyvästä ja turvallisesta matkasta kiitokseksi kaulalle. Seuraavaksi oli vuorossa ajoharjoituksia raviradalla. Se oli loppu peleissä aika mielenkiintoista. Ei uutta, mutta ei myöskään vanhaa. Olin joskus pikkulikkana saanut ajaa hevosta, mutta olihan se erilaista ja varsin mukavaa näin monien vuosien jälkeen.
Ruuan jälkeen päästiin varustamaan hevoset vauhdikasta ratsastusta varten, joka tapahtui raviradalla. Sen jälkeen oli iltapala ja sauna.
Ke 18.10
Maastoestetunti klo 15
Me oltiin saavuttu Artsin ravitallilta kahdentoista maissa. Retki Artsilaan oli mielenkiintoinen, hauska ja antoisa. Kärryttely oli mukavaa vaihtelua ratsastukselle, mutta oli taas mukava palata takaisin hevosen selkään ja tietysti Seppeleeseen.
Istuessani mustan, varsin kookkaan hevosen selässä mietin, että tiesinköhän oikeasti yhtä ärhäkämpää hevosta kuin Kössin. Mun onnekseni kyseessä oli maastoestetunti, joten mun ei tarvinnut olla jatkuvasti tarkkana siitä, että menenkö liian lähelle toisia hevosia. Kössi oli oikein mukava hevonen vaikka se painoi tuhottomasti kädelle menohalujensa vuoksi. Se oli kuitenkin esteillä varma, eikä kieltänyt kertaakaan vaikka lähestymisistä ja teistä saattoikin tulla minun mokieni takia huonoja. Kössi ei kuitenkaan ottanut itseensä, joka oli toki myös hyvä juttu.
Kuudelta oli iltateoriaa, joka oli todella mielenkiintoista. Illalla kokattiin nuotiolla, jolloin myös leikittiin ja pelailtiin erilaisia pelejä ja leikkejä. Se oli hauskaa!
To 19.10
Klo 7
"Eikö näitä herätyksiä voisi siirtää vähän myöhemmälle?" mutisin unisena silmät ristissä, yrittäen katsoa puhelimen kirkasta näyttöä onnistumatta siinä. Jouduin lopulta säätämään näytönkirkautta himmeämmälle, jotta näin saapuneet viestit. Kehoni oli irtisanonut itsensä; se oli niin hajalla ja jumissa kuin ihmisellä voi vain olla. Kankeana kuitenkin nousin lämpimän peittoni alta aamupalalle.
Klo 9
Olin saanut kirjavan lewizer-tamman Hestian sänkkärirallitteluun. Tamma oli oikein söötti, mutta varsin koetteleva tapaus. Se kuumui herkästi ja kiihdytti sänkkäreillä semmoista vahtia, että kesken matkan meinasi tulla äiti-ikävä. Tippuminenkin oli lähellä, kun tamma pongasi kesken rallittelun maasta mörön, jota piti väistää riehakkaan pompun saattelemana. Noh. Hyvä puolihan tässä oli se, että pysyin kyydissä vaikka vauhti olikin paikoin liian lujaa.
Lounaan jälkeen klo 13 oli varustehuoltoa, teoriaa ja käytäntöä. Se oli mielenkiintoista ja opin valtavasti paljon uutta.
Koulutunti klo 15-16
Annen pitämä koulutunti kentällä oli hirveä ja Myntti tosi vaikea.
"Myntin kanssa tarvitsee rutkasti päättäväisyyttä ja taitoja, jotta sen saa kulkemaan oikein"
Lohduttavaa. Todella lohduttavaa.
Tunnin jälkeen olisin vain halunnut heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, kääriytyä viltin ääreen suklaalevy kädessä ja laittaa netflixin pyörimään telkkarista. Niin huonosti meillä oli mennyt, kun en saanut Mynttiä kulkemaan mitenkään. Se vain meni ja mä ajelehdin sen kyydissä. That's it. Annen ilme oli mielenkiintoinen, kuten varmaan minunkin. Näytin varmasti siltä, että olisin pillahtamassa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Estetunti klo 18-19
Voi pojat, lisää Hanskia. Mulla meinasi oikeasti tulla melkein pissat housuun kun luin, että Hanski pitää meille estetunnin. Myntti oli tällä kertaa kohtalaisen kiva - ainakin muutamat hypyt onnistuivat todella hyvin, joista olin tosi iloinen. Muuten tuntui, että koko tunti meni kuin sumussa. Yritin liikaa, josta seurasi vain lisää räpellystä ja josta seurasi vain lisää mielipahaa. Hanski sanoi, että mun on korjattava mun omaa asennettani. Kai se on oikeassa.
Yövaellus klo 22
Ulkona oli sysipimeää, kun kapusin himmeiden pihavalaisimien turvin kärttyisän Windi tamman selkään. Toinen kärttyisä hevonen leirin aikana, kiva. Täplikäs hevosrouva ei nostanut kumpaakaan korvaansa koko aikana ylös vaan piti niitä visusti luimussa loppuun saakka. Se ärhenteli minulle kuin myös muillekin hevosille ja antoi takapäätä, jos takana tuleva tuli vahingossakaan liian lähelle sitä. Vaelluksen aikana Windi onneksi rauhoittui hieman, jolloin sain nauttia valluksesta muiden tapaan ja katsella kirkasta tähtitaivasta.
Pe 20.10.
Kun mä tajusin klo 7 aikaan herätessäni, että tämä tulisi olemaan toiseksi viimeisin leiripäivä, olisin halunnut kaivautua syvemmälle peiton alle ja yrittää matkata takaisin leirin ensimmäiseen päivään. Päivät olivat menneet nopeasti ja tuntui haikealta, että huomenna leiri jo päättyisi.
Raahauduin tavallista hitaammin aamupöytään, koska ajattelin, että aika matelisi jos minä matelisin. Todellisuudessa se ei mennyt niin ja minulle tuli pieni kiirus.
Klo 8:alta alkanut vikellystunti tuntui liian aikaiselta. Tunnilla opeteltiin vikellyksen alkeita, treenailtiin liikkeitä tynnyrillä ja rohkeimmat kokeilivat jopa laukassa. Hevosina toimivat Lyyli ja Minttu, jotka tietysti olivat aika passelit tähän hommaan. Oli ihana päästä tekemään ja kokemaan erilaisia juttuja Mintun kanssa. Liikkeet olivat onneksi helppoja, joten mattimeikäläinenkin sai tehtyä jos jonkinmoista liikettä ja herättyä siinä samalla kunnolla, kun putosin suoraa perseelleni tynnyrin päältä.
Maastoestetunti klo 10
Hymähdin lukiessani tuntilistan läpi. Menisin maastoestetunnin Eikolla - sillä ihastuttavalla tupsujalalla. Tamma oli maailman ihanin hoitaa, josta olin aivan äimillä lyöty, sillä ikäähän tuolla ponilla ei paljon ollut. Se oli todella fiksu vaikkakin nuoruudenhölmöys sitä aika-ajoin tuntui riivaavankin. Eiko hyppäsi kuitenkin innokkaasti, eikä meikäläisen naama voinut venyä muuta kuin korviin asti, olihan se aika hassu tapaus vaikka välillä pienet ilopukit meinasi ihan jopa hirvittääkkin.
Hubertusratsastus klo 15-17:30
Hubertusratsastus oli antoisin ja hauskin juttu ikinä! Viimeistään vetävä ruska, paikoin aurinkoinen sää ja ihana porukka takasivat mahtavat hetket! Myös Myntti oli oikein mukava ja luottoisa ratsu. Hubertuksen jälkeen jatkettiin suoraa hubertbuffettiin, jonka jälkeen olivat leiribileet. Loppuilta oli tähän mennessä ehkä leiristä parhain.
La 21.10
klo 9
Herätys kello yhdeksältä leirin viimeisenä aamuna tuntui aika makealta raskaan, mutta varsin antoisan viikon jälkeen. Toisaalta myös tosi haikealta. Aamupala pöydässä kävi melkoinen vilkse; leiriläiset höpöttivät iloisesti tosilleen ja olivat innoissaan leirikisoista sekä tietysti hakeissaan sitä, että leiri päättyy. Minä taas kuuntelin uteliaana muiden jutustelua.
Ulkona oli hyytävän kylmä. Edellisyön pakkanen oli saanut vedet kiteytymään vihreiden ruohonkorsien päihin, saaden koko maan hohtamaan valkoisempana kuin koskaan. Hengitys höyrysi kirpsakassa ulkoilmassa ja aurinko pilkisteli lämpimästi harmaiden pilvien takaa, kun muuttolintuparvi lensi yläpuolellani äänekkäästi kaakattaen. Tallipihan sora oli jäätynyt maahan ja olin kompastua omiin jalkoihini. Olin menossa hakemaan Minttua tarhoilta, sillä kello 11 olisi leirikisat. Meillä olisi tehtävärata treeniaukiolla, josta en ollut edes varma, että missä se sijaitsi.
Istuessani ihanan hoitohevoseni selässä, kylmän lokakuisen sään kietoessa meidän syliinsä, minut valtasi lämmin tunne. Olin todella iloinen, että olin osallistunut leirille. Tämä leiri oli kertakaikkiaan mahtava kokemus! Haikeasti odotin tulevaa kahvittelua hetkeä, jonka jälkeen olisi aika pakata kimpsut ja kampsut sekä lähteä kotiin.
|
|
|
|
Post by Daniel on Oct 25, 2017 9:39:27 GMT 2
 "] Oililla oli pellolla oikein hauskaa. |
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Oct 25, 2017 12:45:09 GMT 2
Maanantai 16.10.
Klo 15-16 Koulutunti 1 - Istunta ja nopeat avut
Katselin pää kallellani edessäni törröttävää ponia. Gekko on hieman Polaria matalampi pyöreän mallinen vaaleanrautias, oikein söpö ja kaikkea, muttei välttämättä ihan minun tyyliseni. Poni katselee minua hieman epäilevästi ja vaihdamme siinä hetken aikaa katseita ennenkuin joku komentaa tallin ovelta kaikki ensimmäiselle tunnille osallistuvat kentälle. Ryhmät ovat massiiviset, mikä on ihan ymmärrettävää kun on meitä aika helkkarin paljon tällä leirillä. Polarkin näytti olevan tunnilla Jutan ratsuna ja hieman kaihoisasti katselin hoitoponini perään. Kapusin kuitenkin reippaasti Gekkon selkään ja aloin hieman käynnissä tunnustella millainen tapaus tämä poni onkaan.
Gekko tikitti menemään tasaisen varmasti ja sen ponin raviin olisi oikeasti voinut vaikka nukahtaa. Tunnin aiheena olivat istunta ja nopeat avut, mikä ei ollutkaan ihan helppo nakki Gekeron kanssa. Poni meni kyllä tasaisen kivasti, mutta mistään nopeasta reagoinnista ei kyllä ollut tietoakaan. Kertaalleen napsautin kouluraipalla ponin takapäätä ja samalla sekunnilla Gekko jähmettyi aloilleen ja olin tupsahtaa alas ponin kaulan yli. Kirosin mielessäni ja katsoin hieman epätoivoisesti ympärilleni kun poni ei reagoinut mihinkään, seisoi vain aloillaan jähmettyneenä. Huokaisin lopulta syvään, rentoutin itseni ja napakalla pohkeiden puristuksella Kekkonen lähti kuin lähtikin etenemään. Huokaisin helpotuksesta niin kuuluvasti, että takuulla toisessa päässäkin olevat kuulivat.
Ravityöskentely alkoi jopa sujua, onnistuin tekemään muutamat oikein nopeat siirtymiset käynnin ja ravin välillä. Gekko jaksoi paikoitellen kulkea jopa kivassa ryhdissä ja sain itsevarmuuteni taas kohoamaan. Laukka Gekkolla oli melkein pehmeämpi kuin ravi, jos se edes on mahdollista. Laukkatehtävissä Gekko oli vielä hieman hitaampi kuin laukassa ja välillä tuntui että ihan laukkaympyrälläkin kääntyminen vei ikuisuuden. Kun vain itse maltoin ratsastaa selvillä ja pienillä avuilla, vähitellen Gekkokin alkoi reagoida nopeammin.
Tunnin päättyessä minulla oli oikeasti kuuma. Gekko oli loppujen lopuksi ihan kiva, jos sitä jähmettymistä ei laskettu. Työläs poni oli saada kulkemaan hyvin, mutta olin tunnin jälkeen ihan tyytyväinen. Seuraavaksi minulla olisi vuorossa illalla Hanskin estetunti Oililla, siitä opettajasta en kyllä yhtään pidä, mutta Oilia on mielenkiintoista päästä kokeilemaan.
|
|
|
|
Post by Anne on Oct 27, 2017 8:32:19 GMT 2
 Clara ja Pancho hubertusratsastuksessa. Spessu Claralle!Aloituspostaukseen päivitetty pari tunnelmakuvaa mukaan! |
|
|
|
Post by Anne on Oct 29, 2017 21:56:07 GMT 2
Vauhtimaasto Eveliina ja Eiko Spessu Eveliinalle! |
|
|
|
Post by Jusu on Oct 30, 2017 10:32:44 GMT 2
Iltanuotiolla
Se oli hyvää, onnellista väsymystä. Viileä ilma ja nuotion lämmin kajo kietoutuivat viehkeäksi punonnaksi, jota koristeli ympärillämme olevien ystävien ilo. Tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että sain osallistua Seppeleen kymmenvuotisleirille, vaikkakin vain lyhyen hetken verran. Työt eivät joustaneet enempää, mutta tämän verran minulla oli aikaa. Kuka tiesi, ehkä tämä oli viimeinen leiri, jolle saatoin lähteä vain työvuoroja järjestelemällä.
Daniel kohensi tulta. Hän oli saapunut seuraamaan minun ja Soltun itsenäisen työskentelyn loppuhetkiä. Pikkusuokilla ratsastaminen oli ollut ilahduttavaa, olihan se sponsorihevonen eikä aivan joka päivä tarjoutunut mahdollisuutta päästä kokeilemaan sitä. Wenla oli nurissut virne naamallaan, että tuli suorituspaineita, kun Daniel ilmestyi katsomoon mörköilemään, mutta minussa oli herännyt vain lämmin onni ja kehräävä kiintymys, kun olin nähnyt katsomon hirmuisen röllin.
Niinpä niin! Olin sellaisessa paikassa elämässäni, että huomasin vähän väliä olevani naurettavan, suorastaan imelän kiitollinen kaikesta. Välillä, ihan vaan puskista ja nurkan takaa jonkinlainen ihmeellinen tarve arvostaa elämää tällaisenaan kerta kaikkiaan mojautti minua päähän ja lujaa mojauttikin.
"Sähän se hymyilet leveästi", Emmy ilmestyi istumaan viereeni ja pukkasi minua toverillisesti kylkeen.
"Mä olen niin onnellinen Seppeleestä", suorastaan huokaisin autuaana. "Tästä porukasta ja yhteishengestä ja kaikesta historiasta."
"Voi, mä niin ymmärrän mitä sä tarkoitat", havahtui Salma puuttumaan puheeseen.
"Vuodet vierii, mutta Seppeleen viehätys ei laimene", pohdin.
Yhtäkkiä viereemme istahti Anne, joka hymyili keskustelullemme.
"Harva asia on niin palkitsevaa kuin tuommoisten asioiden kuuleminen ja sen seuraaminen, miten te kaikki kasvatte ja menette elämässä eteenpäin", tallin omistaja lausahti. "Välillä sitä ihan havahtuu ihmettelemään, mihin mun kaikki pienet ponitytöt ja -teinit on kadonneet."
"Onneksi sukupolvet seuraa toisiaan", Salma naurahti. "Ei ole huolta siitä, että ponitytöt katoaisi maailmasta."
Kohtasin nuotion toiselle puolelle istahtaneen Danielin katseen lämpimien liekkien yli. Jaoimme hämillisen hetken, kun kumpikin tiesi, mitä Annen ja Salman sanat toistemme mielissä hipaisivat. Sitten Danielin vieressä istuva Pyry sanoi hänelle jotakin ja hetki särkyi. Daniel nyökkäsi ja naurahti, ja sitten hän syventyi keskusteluunsa Pyryn, Vanessan ja Saran kanssa.
"Mitä pidit muuten Eikosta tänään?" Anne tiedusteli minulta. "Mä en ole vielä nähnyt sitä maastoesteillä, niin on mielenkiintoista kuulla, miten se toimi."
"Voi, hyvinhän se toimi!" vakuutin. "Se on hirveän sympaattinen. Sillä oli kamalan jännittävää siellä välillä, mutta kyllä se silti yritti koko ajan parhaansa. Siitä tulee takuulla hyvä tuntihevonen."
"Mukava kuulla. Mitenkäs, Jutta, Mintun kanssa meni?"
Nuotion loimotusta ympäröivässä pimeydessä syksyn lehdet satoivat hiljaksiin korkeuksista kohti maata. Yksi sellainen laskeutui reidelleni. Unohduin tarkastelemaan jo koreimman loistonsa menettänyttä yksinäistä lehteä, ja tuskin huomasinkaan, miten Elli ryhtyi tomerasti äkseeraamaan porukkaa mukaan johonkin yhteistoiminnalliseen leikkiin. Minulla ei ollut hajuakaan millä ilveellä Daniel saatiin kiristettyä osallistumaan. Sen kuitenkin tiesin, että muilla oli hulvattoman hauskaa, kun vakavana ja totisena tunnettu aviomieheni joutui hulluttelemaan kärsivän näköisenä. Leikin loputtua mies luikki korvat luimussa luokseni vikkelästi, epäilemättä siinä pelossa, että joku vaatisi uusintaa. Cella yrittikin, mutta Daniel tukki korvansa hänen huuteluiltaan ja rysähti istumaan viereeni vapautuneelle paikalle sen oloisena, että aikoi kasvattaa juuret ja liimata soman miehenpyllynsä siihen ikiajoiksi.
"Mä en tiennyt, mihin mä ryhdyin, kun lupasin tulla tänne", Daniel murahti ja aiheutti hilpeyttä muussa porukassa.
"Mitä, eikö laululeikit olekaan sun lempiasia maailmassa?" Clara uskalsi kiusoitella.
"Välillä ne tekee ihan hyvää sullekin", Sandra säesti.
"Ne ei tee hyvää kenellekään", Daniel nurisi, mutta kaikki tiesivät olla ottamatta häntä vakavasti. Yksi murjottava Daniel ei seppeleläisten tunnelmaa latistanut, se oli todettu jo monessa yhteydessä.
Minä aloin antaa väsymykselle periksi kaiketi ensimmäisten joukossa. Nojasin pääni Danielin olkaan ja ehkä torkahtelinkin hieman. Välillä havahduin naurunremakkaan ja venyttelin hieman. Lopulta minun oli myönnettävä, että olin hävinnyt taiston unettavaa tunnetta vastaan, huokaistava syvään ja ilmoitettava ääneen, että minun oli aika painua nukkumaan. Virkaintoisena (ja ehkä laululeikkien mahdollisuuden kannustamana) aviomieheni ponkaisi myös jaloilleen ja ilmaisi tulevansa mukaani. Meille oli osoitettu yöpymispaikaksi oleskeluhuone, ja sinne suuntasimme kulkumme. Oli kutkuttavaa asettautua kahden kesken oleskelutilaan, joka oli yleensä täynnä väkeä. Minä kömmin sohvalle ja Daniel asetteli ilmapatjaansa hyvän tovin ja pohdiskeli ääneen, pitäisikö sitä vielä täyttää lisää.
"Ehkä", minä mumahdin, mutta pudistin sitten päätäni. "Tai tungetaan vaan tähän molemmat."
Danielin naurahdus oli pehmeä pimeyden keskellä.
"Siinä tapauksessa me ollaan aamulla niin jäykkiä, ettei tasan saada itsejämme kammettua hevosten selkään tai pysyttyä siellä."
"Mulla on Myntti, sen selässä pysymiseen ei suurta ketteryyttä tarvita. Ala tulla nyt. Sun vaimosi vaatii, että tulet viereen. Mä en edes ole vielä niin iso, ettei me mahduttaisi tähän."
"Heh."
Tiukkaa se teki, mutta sopu antoi sijaa. Tuntui vähän siltä, kuin olisimme jälleen teinejä, jotka hiipivät salaa toisen kapeaan sänkyyn yöksi, kun muut talossa jo nukkuivat.
Ratsastusleirit. Ikuinen nuoruuden lähde. Sitä ajatellen annoin lopulta itseni rentoutua vasten aviomieheni kehoa ja ajelehtia uneen, joka oli ihmeellisen sikeää siitä huolimatta, että raajaakaan ei voinut liikuttaa ilman, että jompi kumpi meistä todennäköisesti tömähtäisi lattialle.
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Oct 30, 2017 13:10:56 GMT 2
Alexin keskiviikkoratsastelu (1/3)
 Keskiviikon itsenäisellä iltaratsastuksella. |
|
|
|
Post by Luna on Nov 1, 2017 20:09:22 GMT 2
Torstai
"Kuinka tää on niin pieni"
"...ja pyöreä". Olin löytänyt tieni shetlanninponiratsastajaksi, keskiviikon olin mennyt vain hevosilla ja Polarilla joka ei kuitenkaan ihan kirpun kokoinen ollut. Tiesin että en ollut pikkuponeille liian iso mutta tunsin oloni kuitenkin valtavaksi metrin korkuisen Siirin selässä. Se oli Peckiä lähemmäs kolmekymmentä senttiä pienempi ja olin pitänyt Peckiä pikkuisena. Olinhan mennyt Siirillä jo aiemmin mutta ponin minimaalisuus oli selkeä ero jopa pieneen Tirkkuun jolla olin pääsyt aamusta sänkkärille.
Kouluratsastus Siirin kanssa oli mielenkiintoista, ponin askeleet olivat pikkuruiset ja sen pinkoessa menemään askeleet nopeutuivat entisestään.
"Pidätteet läpi". Mä yritin mutta shetlanninponia ei kiinnostanut. Laukkaaminen ponia kuitenkin kiinnosti. Kovaa ja pukitellen. Alun säätöjen jälkeen Siiri oli kuitenkin melkein normaalin ponin näköinen, se oli kyllästynyt kaahailemiseen ja meni pätkittäin jopa nätisti.
"Parempi loppua kohden, mutta muista pitää jalat pitkinä vaikka sulla on noin pieni poni". Olin ihan tyytyväinen kommenttiin. Tiesin kyllä että yritin saada jalkani näyttämään mahdollisimman lyhyiltä pienten ponien kyydissä koska pelkäsin että olisinkin yhtäkkiä liian pitkä.
Ajatus Hanskin estetunnista kummitteli mielessä kun medän tunnin ratsastajat olivat palanneet talliin poniensa kanssa. Peckiä se oli kutsunut säälittävän pieneksi ja hyödyttömäksi kaikille yli kymmenvuotiaille, mikäköhän olisi Hanskin reaktio siihen kun näkisi minun köpöttelevän Siirin selässä. Jätin Hanskista murehtimisen ja keskityin harjaamaan Siiriä jota kiinnosti vain heinänkorsien etsiminen purujen joukosta.
Hanskin syvä huokaus. Se oli nähnyt shetlanninponin kulkevan ympäri uraa.
"Miksi tuon kokoisia poneja edes hankitaan" Hanski oli huokaissut syvään ennen kuin oli komentanut kaikkia keskittymään ratsastukseensa, jo alkutunnista.
Hanskista huolimatta hyppääminen sujui hyvin. Minulle ja Siirille oli laskettu esteitä koska suurin osa muista ratsuista tunnilla oli hevoskokoisia. Pienestä koostaan huolimatta Siiri tykkäsi selvästi hypätä ja se oli laukannut innolla kohti esteitä ja niistä yli, mitä nyt kerran juoksi ohi. Olin tykännyt pikkuponin pupuloikista jotka veivät meidät esteistä yli. Suhteessa koulutuntiin poni oli ollut selkeästi paremmin avuilla ja liikkunut eteenpäin pomppimatta jokaiseen suuntaan.
Edessä olisi vielä yövaellus jonka pääsisin ratsastamaan Lumilla. Lumi olisi pienestä koostaan huolimatta isoin ratsu jonka selkään pääsisin tänään, mutta ei se mitään olin nimittäin löytänyt sisäisen shettistyttöni.
|
|
|
|
Post by Anne on Nov 4, 2017 13:28:27 GMT 2
Vikellysaamu Sointu Lyylin selässä vikellystreenissä.
Spessu Soinnulle! |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!