Post by Stella on Oct 23, 2020 11:15:04 GMT 2
23.10.2020 Syystuskaa ja turvonnut jalka
Vedin hupun päähäni ja tungin palelevat käteni syvälle takkini taskuihin. Syksy oli tullut rytinällä sitten kun se oli tullakseen ja nyt oltiinkin kärsitty sateesta ja harmaudesta oikein kunnolla. Tänään ilma on vähän parempi, vettä ei sada kaatamalla, tihuttelee vain. Vaaleansiniset saappaani eivät ole pariin viikkoon enää olleet vaaleansiniset, vaikka niitä olenkin yrittänyt tallikäyntien jälkeen käydä huuhtelemassa pesarilla. Matkallani tallia kohti minua vastaan kävelee ylipirteän näköinen tuntilainen, joka moikkaa kuuluvasti. Mutisen kohteliaan tervehdyksen ja jatkan matkaani nyrpeänä aina lokerolleni. Nappaan lokerosta mukaani ratsastussaappaat, kypärän ja porkkanan takataskuuni Panchoa varten. Kannan tavarani ruunan karsinan eteen ja lähden itse suuntaamaan takaisin harmauteen hakemaan ruunikkoa sisälle.
Pancho vaikuttaa helpottuneelta päästessään sisälle ja seuraa minua tyytyväisenä talliin. Se yrittää pariin kertaan varastaa porkkanan taskustani, mutta luovuttaa lopulta. Karsinassa nappaan ruunalta loimen pois ja levitän sen karsinan oven edessä olevaan telineeseen kuivumaan. Alan ajatuksissani harjaamaan Panchoa läpi ruunan mutustellessa karsinaan unohtuneita aamuheinien jämiä. Kun alan puhdistaa Panchon kavioita, kiinnitän samassa huomiota siihen, että ruunan vasemman takajalan vuohinen on todella lämmin. Havahdun heti ajatuksistani ja alan tutkia ruunan jalkaa huolestuneena. Heti ensimmäisellä tarkemmalla katsastuksella kiinnitän huomiota siihen, että koko vuohisen sisäreuna on turvoksissa. Tutkin jalkaa puhelimeni taskulampun valossa, mutta en löydä mitään jälkeäkään haavasta tai muusta mahdollisesta.
"Joo, se liikku eilen ihan normisti, eikä siinä jalassa ollut mitään ihmeellistä", totean puhelimessa Emmylle, jolle soitin heti kysyäkseni ettei hevoset ole aamupäivällä riehuneet. Nainen ei ainakaan muista nähneensä pihalla mitään härdelliä.
"Tänään on mun mielestä ollut tosi rauhallinen aamu. Kaikki on vaan möllöttänyt tarhoissaan... liikkuuko se nyt puhtaasti?" nainen kysyi puhelimen toisesta päästä.
"En mä ainakaan tarhasta hakiessa kiinnittänyt mitään huomiota. Meen varmaan kävelyttää sen maneesiin ja katon siinä samalla miten se ravaa", mutisen hieman vaisusti.
"Joo, laita sit vaikka viestiä milt näytti. Mä pistän tallityöntekijöille sen verran infoa, että osaavat vilkaista sen aina kun käsittelevät Panchoa", Emmy ehdottaa.
"Kiva, kiitos. Mä nyt kattelen sitä muutaman päivää, mutta jos ei sit turvotus katoo niin käydään näyttää eläinlääkäril", totean ja taputan vapaalla kädelläni Panchon kaulaa.
Laitan Pancholle riimun päähän ja kiinnitän siihen riimunnarun sijaan juoksutusliinan. Lähden taluttamaan ruunaa suoraan maneesille harmaan pihan läpi. Maneesissa oli Tuulia touhuamassa maastakäsin Hestian kanssa. Tervehdin ystävään varmaan väsyneen kuuloisesti, sillä tämä oli heti kysymässä mikä on hätänä.
"Pancholla on toinen takanen paksuna. Toivottavasti se on vaan koppassut sen johonkin ja paranee parin päivän kävelyllä", selitin ja tarkkailin parhaani mukaan Panchon liikkumista. Se näytti kävelevän kohtuu puhtaasti, vaikka vasen takanen olikin hieman kankea.
"No, ei se ainakaan näytä ontuvan sitä", Tuulia totesi rohkaisevaan sävyyn. Hymyilin tälle pienesti ja jatkoimme jutellen niitä ja näitä.
Ravasin Panchon kanssa muutamia suoria, eikä se ainakaan voimakkaasti aristanut jalkaansa. Ei liike ihan normaali ollut, mutta ei nyt kamalakaan. Minun tuurillani meille tulee kunnon sairasloma ja useampi lääkärikäynti, mutta yritän kaikin keinoin pitää ajatukset positiivisina. Pancho on luultavasti vain kopsaissut jalkansa jonnekin ja siinä on mustelma joka turvottaa. Hyvällä tuurilla se paranee muutaman päivän kävelyllä. Lähden maneesista Tuulian kanssa samaa matkaa ja suuntaan kohti tallia kylmäämään Panchon jalkaa.
Stella ja Pancho 11hm
Vedin hupun päähäni ja tungin palelevat käteni syvälle takkini taskuihin. Syksy oli tullut rytinällä sitten kun se oli tullakseen ja nyt oltiinkin kärsitty sateesta ja harmaudesta oikein kunnolla. Tänään ilma on vähän parempi, vettä ei sada kaatamalla, tihuttelee vain. Vaaleansiniset saappaani eivät ole pariin viikkoon enää olleet vaaleansiniset, vaikka niitä olenkin yrittänyt tallikäyntien jälkeen käydä huuhtelemassa pesarilla. Matkallani tallia kohti minua vastaan kävelee ylipirteän näköinen tuntilainen, joka moikkaa kuuluvasti. Mutisen kohteliaan tervehdyksen ja jatkan matkaani nyrpeänä aina lokerolleni. Nappaan lokerosta mukaani ratsastussaappaat, kypärän ja porkkanan takataskuuni Panchoa varten. Kannan tavarani ruunan karsinan eteen ja lähden itse suuntaamaan takaisin harmauteen hakemaan ruunikkoa sisälle.
Pancho vaikuttaa helpottuneelta päästessään sisälle ja seuraa minua tyytyväisenä talliin. Se yrittää pariin kertaan varastaa porkkanan taskustani, mutta luovuttaa lopulta. Karsinassa nappaan ruunalta loimen pois ja levitän sen karsinan oven edessä olevaan telineeseen kuivumaan. Alan ajatuksissani harjaamaan Panchoa läpi ruunan mutustellessa karsinaan unohtuneita aamuheinien jämiä. Kun alan puhdistaa Panchon kavioita, kiinnitän samassa huomiota siihen, että ruunan vasemman takajalan vuohinen on todella lämmin. Havahdun heti ajatuksistani ja alan tutkia ruunan jalkaa huolestuneena. Heti ensimmäisellä tarkemmalla katsastuksella kiinnitän huomiota siihen, että koko vuohisen sisäreuna on turvoksissa. Tutkin jalkaa puhelimeni taskulampun valossa, mutta en löydä mitään jälkeäkään haavasta tai muusta mahdollisesta.
"Joo, se liikku eilen ihan normisti, eikä siinä jalassa ollut mitään ihmeellistä", totean puhelimessa Emmylle, jolle soitin heti kysyäkseni ettei hevoset ole aamupäivällä riehuneet. Nainen ei ainakaan muista nähneensä pihalla mitään härdelliä.
"Tänään on mun mielestä ollut tosi rauhallinen aamu. Kaikki on vaan möllöttänyt tarhoissaan... liikkuuko se nyt puhtaasti?" nainen kysyi puhelimen toisesta päästä.
"En mä ainakaan tarhasta hakiessa kiinnittänyt mitään huomiota. Meen varmaan kävelyttää sen maneesiin ja katon siinä samalla miten se ravaa", mutisen hieman vaisusti.
"Joo, laita sit vaikka viestiä milt näytti. Mä pistän tallityöntekijöille sen verran infoa, että osaavat vilkaista sen aina kun käsittelevät Panchoa", Emmy ehdottaa.
"Kiva, kiitos. Mä nyt kattelen sitä muutaman päivää, mutta jos ei sit turvotus katoo niin käydään näyttää eläinlääkäril", totean ja taputan vapaalla kädelläni Panchon kaulaa.
Laitan Pancholle riimun päähän ja kiinnitän siihen riimunnarun sijaan juoksutusliinan. Lähden taluttamaan ruunaa suoraan maneesille harmaan pihan läpi. Maneesissa oli Tuulia touhuamassa maastakäsin Hestian kanssa. Tervehdin ystävään varmaan väsyneen kuuloisesti, sillä tämä oli heti kysymässä mikä on hätänä.
"Pancholla on toinen takanen paksuna. Toivottavasti se on vaan koppassut sen johonkin ja paranee parin päivän kävelyllä", selitin ja tarkkailin parhaani mukaan Panchon liikkumista. Se näytti kävelevän kohtuu puhtaasti, vaikka vasen takanen olikin hieman kankea.
"No, ei se ainakaan näytä ontuvan sitä", Tuulia totesi rohkaisevaan sävyyn. Hymyilin tälle pienesti ja jatkoimme jutellen niitä ja näitä.
Ravasin Panchon kanssa muutamia suoria, eikä se ainakaan voimakkaasti aristanut jalkaansa. Ei liike ihan normaali ollut, mutta ei nyt kamalakaan. Minun tuurillani meille tulee kunnon sairasloma ja useampi lääkärikäynti, mutta yritän kaikin keinoin pitää ajatukset positiivisina. Pancho on luultavasti vain kopsaissut jalkansa jonnekin ja siinä on mustelma joka turvottaa. Hyvällä tuurilla se paranee muutaman päivän kävelyllä. Lähden maneesista Tuulian kanssa samaa matkaa ja suuntaan kohti tallia kylmäämään Panchon jalkaa.
Stella ja Pancho 11hm
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!