Vakiotuntitopik

[Daniel]

Tähän ketjuun voi kirjoitella tai piirtää kuvia vakiotunneilta ja rästeiltä.

Yhden kauden aikana kolmesta raportista saa merkin:

[Jusu]

Tällä viikolla hilpaisin ratsastamaan yhden rästitunnin torstain heB-junnujen kanssa. Sain melko poikkeuksellisesti ratsukseni Reinon, ja kun kuulin, että menisimme ilman satulaa, olin aika tyytyväinen asiaan. Olin höntsäillyt Reinon kanssa joskus aiemminkin ilman satulaa, ja muistin sillä olevan melko mukava selkä ja helpot askeleet. Välillä oli kiva päästä keskittymään rentoon ratsasteluun.

Tietenkin oli syksy. Edellispäivänä olin vetänyt töissä kaksi maastoryhmää ja tullut pahasti yllätetyksi sään osalta - tai oliko se nyt yllätys, että taivas repesi Suomen syyskuussa juuri silloin, kun sen ei olisi pitänyt tehdä niin? Ratsastushousuni olivat yhä märät reissun jäljiltä. Niinpä kaivoin esille muutamaa vuotta sitten eläkkeelle päässeet punaiset pöksyt, jotka eivät istuneet ihan parhaalla tavalla mutta ajoivat asiansa. Ihan hyvä ehkä, ettei yllä olleet ihan ykköset, sillä Reino oli alkanut kasvattaa talvikarvaa, muttei ollut vielä aivan varma, kannattaisiko siitä pitää kiinni.

Tunnin päätteeksi minulla oli kasvoillani tyytyväinen hymy ja housuntakalisto täynnä kirjavaa täplähevosen karvaa.

[Sussu]

Syksyn vakiotunnit ovat osaltani lähteneet käyntiin todella kivasti. Tunneilla on ollut kivoja aiheita ja kaikki ratsuni ovat olleet oikein kivoja. Ensimmäisellä tunnilla, 5.9. sain ratsukseni Gittan, jolla olen varmaan parikin kertaa ennen ratsastanut. Tunnin aiheena oli istunta ja tasapaino ja suurimman osan ajasta keskityimme vain siihen, millainen istunta kenelläkin on ja kuinka voisimme korjailla omaa istumistamme. Gitta on todella kiva poni ja sillä ratsastaminen on aina ilo. Siitä löytyy toden teolla haastetta että tamman saa kulkemaan, mutta kun vihdoin yhteistyö toimii, on todellinen voittajafiilis! 

Ensimmäinen syksyn vakiotunti Gittan kanssa.

Toisella tunnilla sainkin ratsukseni uuden tuttavuuden, nimittäin Lassen. En tämän selkään ollut ennen kivunnut ja jo hoitaessa huomasin kuinka lyhyt olo minulla on. Enimmäkseen poneja tai pieniä hevosia hoitaneena Lasse tuntui ja näytti valtavalta. Sählä ruuna oli kuitenkin ihan ok hoitaa ja pääsimme kentälle. Tunnin teemana oli istunnan käyttö ja temponvaihtelut. Lassen liikkeet olivat valtavat ja välillä tuntui kuin olisin ollut valtamerilaivan kyydissä. Kyllä siinä sai ihmetellä kuinka jotkut saavat ruunan näyttävään miltäkin korkean koulun ratsulta. Lopputunnista aloimme kuitenkin saada hieman onnistumisiakin ja huomasin viihtyväni isomman hevosen selässä. Kun loppuravien aikana sain vihdoin Lassen ravaamaan rennosti, mutta ryhdikkäästi, en paljon onnellisempi olisi voinut olla. 

Viime viikon tunnilla, eli 19.9. sain ratsukseni Kuutin. En muista olenko koskaan ennen sillä ratsastanut, mutta kauniin värisen ruunan kanssa todellakin viihdyin. Kuutti oli uskomattoman hellyyttävä hoidettaessa ja sen selässä oli heti kotoisa olo. Kuutti ei ole superiso, eikä superpieni, vaan oikeastaan minulle aika ihanteellisen kokoinen. Tunnin aiheena oli kokoamisasteiden säätely ja Kuutin kanssa onnistuimmekin ihan kivasti. Ruunan pehmeissä askeleissa olisi voinut vaikka nukkua, joten minun piti tsemppailla itseäni paljon, jotta muistaisin toden teolla ratsastaa jokaisen askeleen. Hieman Kuutti keksi kyttäillä kentän laidalla olevaa yleisöä ja olihan hämärtyvässä illassa muitakin varjoja, mutta kaikenkaikkiaan koko tunti sujui todella kivasti. 

Huomenna olisi edessä neljäs vakiotuntini tällä syksyllä ja ratsuksi minulle oli kirjattu Elmo. Odotan tuntia ehdottomasti innolla!

[Anne]

Kauden viimeinen tunti




Sartsu ja Alex hec-vakiotunnin viimeisellä tunnilla. Oma kouluohjelma ja lisäys keventäen menossa!

[Pyry]

Kauden viimeisellä vakiotunnilla Pyry pääsi kipuamaan Polarin selkään. Poni tuntui pieneltä ja vikkelältä ja viisiminuuttinen rata taidettiin suorittaa ennätysajassa... Pyryn kaavailemat käyntiväistöt menivät aikamoiseksi tappeluksi ja jos maneesiin olisi rakennettu kouluaidat niin poni olisi saattanut ponkaista niiden paremmalle puolelle...

[Sandra]

Kauden vikalla tunnilla päästiin hyppiin Hesen kanssa esteitä ilman satulaa, teeman mukaisesti tottakai!

[Anne]

Kevään 2018 vakiotunteja - Sartsu

Kössin kanssa ilman satulaa -tunti toukokuun lopulla. Sartsu oli vihdoin oppinut ratsastamaan mustalla herralla ja se kulkikin aika nätisti!

Kertaustunti Windillä kesäkuun alussa. Tamma oli todella jähmeä, eikä Sartsu päässyt juuri mitään kertailemaan, lähinnä oppi uutta siitä, miten kiimaista tamma ratsastetaan.

Iita ja tehokkaat avut tammikuun alussa. Iita oli niin ihana <3

[Kajo]

Viime torstain tunnilta Eikolla. Aiheena ollut pohkeenväistö toi molemmille ihan hien pintaan, kun oikeat nappulat on tamman kanssa vielä melko hukassa.

[Anne]

Vakkariesteet 20.8.18



Pirre saa repiä hiuksia päästään, kun Robert "tuo" (tai paremminkin jättää tuomatta) Hypen esteelle. Sukellus kaulalle, tuntuma pois, ponnistuspaikat miten sattuu.. Onneksi on koko syyskausi aikaa treenata!

[Jusu]

Tiistai, heA sennut 2.10.
Uppe. Komea ja tyhmä. Karsinassa se onnistui murjomaan mun varpaat, mikä oli tavallaan ihan hyvä, koska pääsin sadattelemaan ääneen. Se helpotti oloa edes pieneksi hetkeksi. Jalkapöydän kipuun se ei auttanut, mutta tuli muulla tavalla tarpeeseen.

Kenttä kauhistutti Uppea, olihan syksy ja kello jo kahdeksan illalla. Kirkkaiden valojen ulottumattomissa oli jo pimeää, ja kun vielä tuuli hieman, se oli Upelle vähän liikaa. Katselin kaipaavasti luotettavampia ratsuja. Satulasta suistuminen ja itseni telominen ei houkutellut; se olisi vaikeuttanut Lilianin hoitamista kohtuuttomasti. Ehkä olisi pitänyt nöyrästi palata lapsen isän nurkkiin. Nyt asuin Pirren luona, ja senhän nyt tiesi sanomattakin, ettei Pirrestä ollut vauvanhoidollista apua.

Ehei. Pirre pysytteli poissa; jos ei Saaristossa, niin Artsin luona. Mä olin vannottanut sitä olemaan sanomatta mitään kenellekään mun äkillisestä osoitteenmuutoksesta, mutten odottanut liikoja. Varmasti se oli jo lörpötellyt sivu suunsa vähintäänkin... niin. No, parhaassa tapauksessa vain Artsille perustellessaan, miksi halusi viettää kaiken aikansa Keilopellolla. Tietysti "vain Artsi" saattoi sitten mutkan kautta sisältää aika paljon muutakin porukkaa, koska eipä Artokaan mikään suppusuisin kaveri ollut.

Ajatukset ihan muualla harhaillen mä ratsastin huonosti. Ei mulla ollut oikein yritystäkään, ja kun Anne tehtäväselostuksensa päätteeksi määräsi mut aloittamaan Upen kanssa, mun piti pysähtyä ja tunnustaa, etten mä tiennyt, mitä piti tehdä.

Anne saattoi repiä hiuksia päästään.
"Halvemmallakin voisit hortoilla, kun teillä nyt on niitä hevosia kotonakin", hän huokaisi, ja mä tuijottelin ilme tiukkana ja kylmä puristus rintakehässä Upen tarkkaavaisina propelleina pyöriviä korvia.

En tsempannut. Hortoilin vähän lisää. Aiheutin kaaosta, koska haahuilu jätti Upelle tilaa säikähdellä erinäisiä asioita. En jaksanut olla kovin pahoillani asiasta, keskityin lähinnä kyydissäpysymiseen. Siinäkin epäonnistuin, kun Uppe vielä kerran loppukäynneissä otti jalat alleen.

Makasin selälläni kentän hiekassa ja tuijottelin tummaa taivasta. Mua melkein nauratti. Tässä sitä oltiin, pohjamudissa. Ai miten sopivaa.

Tallissa pyysin vastapäisessä karsinassa Panchoa hoitavaa Stellaa riisumaan Upenkin. Mun oli pakko päästä kotiin. Stella huolestui.
"Kävikö pudotessa pahasti?" se kysyi silmät ymmärtäväisinä.
"Ei", töksäytin, ja pehmensin sitten ankeasti: "Pitää vaan mennä."

Tallipihan poikki kulkiessani ravistelin vielä hiekkoja takiltani. Näin Fiian vilkuttelevan aitalta ja Vanessankin katsahtavan mun suuntaan, mutten mennyt juttelemaan. En jaksanut.

[Anne]

Kurren hetkiä kevään 2020 kavaletti-puomitunneilta.