|
Post by Magnet on Oct 30, 2007 8:48:50 GMT 2
Katselin onnettomana ilmoitustaululla komeilevaa tuntilistaa. Humu menisi kahdella tunnilla! Ensin koulutunnilla, sitten estetunnilla. En ainakaan voisi tänään ratsastaa. No, ainakin voisin hoitaa Humun. Tallustin satulahuoneeseen ja otin sieltä Humun harjat. Kun astuin Humun karsinaan, se hirnahti iloisesti. Taputin hellästi sen kaulaa tamman nuuskiessa taskujani. Avasin taskuni vetoketjun ja tarjosin pienen porkkanan Humulle. Poni rouskutti sen tyytyväisenä ja alkoi heti kerjätä lisää. -Ei enää, puhelin Humulle. Ties minkälainen pallukka siitä tulisi jos syöttäisin sitä aina herkuilla. Tosin porkkana ei taida pahemmin lihottaa... Otin harjakopasta käteeni pitkäharjaksisen pölyharjan, ja aloin huiskimaan sillä Humun karvaa. Pölyä lensi ilmaan ja minua alkoi yskittää. Humukin päristeli sieraimiaan. -Mennään pihalle, sanoin Humulle, ja talutin sen ulos. Sidoin tamman aittarakennuksen tolppaan, ja aloitin harjaamisen uudelleen. Saatuani Humun puhtaaksi, tartuin kaviokoukkuun ja nostin toisen etukavion. Se oli täynnä kovettunutta savea, ja saatuani kaikki kaviot puhtaiksi, käteni olivat aivan väsyneet. Etsin muiden harjojen joukosta pienen harjakamman, ja aloin selvittämään Humun harjaa. Onneksi Humun ei ollut sotkenut harjaansa, ja se oli jo alunperin kutakuinkin siisti. Poimin harjakopan pohjalta pussin kuminauhoja, ja aloin väkertämään Humulle verkkolettiä. Kuinka hyvin se sopikaan tammalle! Selvitin myös hännän ja Humun otsaharjan. Tein vielä Humun häntään letin ja sidoin sen vaaleanvihreällä pikku rusetilla. Päästin Humun karsinaansa, ja kävin katsomassa tuntilistaa uudelleen. Humun nimi oli pyyhitty pois ensimmäiseltä tunnilta, koulutunnilta. Estetunti alkaisi kahden tunnin ja 15 minuutin kuluttua. Mutta voisinkohan minä mennä Humun kanssa tuohon koulutunnille? Hiipparoin toimistolle ja avasin oven. -Moi Anne! Voisinko mä tulla siihen koulutunnille, missä Humun alunperin piti mennä? kysyin innokkaana. -Joo voithan sä. Se tosin on aika aloittelijoiden tunti, ne on vasta viimekerralla harjoitelleet laukkaamista... Anne vastasi. -No, ei voi mitään, sanoin ja häivyin iloisena toimistosta. Hain Humun satulan ja suitset, ja varustin tamman ennätyksellisen nopeasti. Kun olin valmis, koulutuntiin oli aikaa viisi minuuttia. No, ei kai se haittaisi, vaikka olisin maneesissa vähän aikaisemmin... Talutin Humun maneesiin ja pysäytin sen keskelle kaartoon. Laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Satula narahti kun kapusin ylös Humun selkään. Lähdimme kiertämään kaviouraa, ja hetken kuluttua muut ratsastajat saapuivatkin maneesiin. He menivät kaartoon ja ähelsivät selkiin Annen avustuksella. Kun kaikki oli saatu ylös hevosten selkään, ja olimme kävelleet hetken, Anne aloitti opetuksen. -Ottakaa ohjat käteen ja alkakaa tehdä pysähdyksiä pitkillä sivuilla! Anne kailotti mikrofoniinsa. Pysäytin Humun pitkälle sivulle. Se seisahtui kuin seinään, ja vieläpä etujalat upeasti vierekkäin. Seuraava kerta meni hiukan huonommin, onneksi Anne ei juuri silloin katsonut meitä. Mutta sitä seuraava kerta taas meni hyvin, ja pikkuhiljaa homma luisti kuin rasvattu. -Seuraavaksi voittekin nostaa ravin ja tehdä pääty-ympyrät harjoitusravissa! Pienimmät ratsastajat voivat keventää jos siltä tuntuu, Anne jatkoi opastusta. Humu ponnahti kivaan, koottuun raviin. Se kaarsi kaulansa ja leikki kuolaimella. Tamma taipui ympyröillä upeasti ja näin koottuna sen harjoitusravi oli paljon helpompi istua. Kevyessa ravissa se yritti hiukan kiihdytellä, jolloin Anne opasti minua ottamaan hiukan kireämmät ohjat ja rauhoittamaan oman kevennykseni. Humu alkoi heti kuunnella minua paremmpin. -Nyt voitte huilata hetken, käyntiä uraa pitkin, pitkillä ohjilla! Anne armahti ratsastajia. –Ja Magnet, voit tulla nyt laukkaamaan keskiympyrälle! Ohjasin Humun ympyrälle. Taivutin sitä parhaani mukaan ja Anne kehui meitä. -Nyt voit nostaa laukan, Anne huikkasi. Painoin pohkeeni kevyesti Humun kylkiin, ja se lähti rauhallista laukkaa, pysyen peräänannossa. -Koita koota laukkaa vielä vähän... Anne kehotti. Tein pieniä puolipidätteitä ja istuin syvälle satulaan. Humu alkoi selvästi työskennellä takaosallaan ja kulki upeasti muodossa. Seuraavaksi Anne pyysi meitä lisäämään laukkaa. Puristin pohkeeni tamman kylkiin, ja se lähti laukkamaan nopeassa temmossa. -Hei kuule Magnet, maneesissa ei ole tapana mennä kiitolaukkaa, ei edes hidasta sellaista! Anne nauroi. Punastuin ( tai no, olisin punastunut jos osaisin ) ja hidastin vauhtia. -Siinä on sopiva vauhti, Anne kehui ja päästi meidät huilaamaan. Seuraavaksi oli pikkuratsastajien vuoro laukata. Anne jakoi ratsastajat pääty-ympyröille. Anne kajautti ”laukka” komennon ja siitä alkoi yleinen sähellys. Ratsastajat yrittivät parhaansa mukaan potkia hevosia laukkamaan, mutta vain Pella nosti laukan. Manki pukitti kerran ja lähti kuskaamaan ratsastajaansa ympäri maneesia. -Pysäytä se Manki! Nojaa taakse ja istu syvälle satulaan! Anne huusi naama punaisena ja juoksi pysäyttämään villiintyneen Mankin. Enempiä kyselemättä ratsastaja loikkasi alas selästä jalat vapisten. –Mä en ton selkään enää mene! hän sanoi pelokkaalla äänellä. -No, voidaan kai vaihtaa hevosia. Magnet, joudut nyt luopumaan Humusta lopputunniksi, Anne huikkasi. Loikkasin harmistuneena alas Humun selästä ja talutin sen lähelle Mankia. Autoin ratsastajan selkään Annen pidellessä Mankia. Anne oli jo säätämässä jalustimia pidemmiksi, ja vaihto sujui hyvin. Voi kuinka kapea Mankin selkä olikaan Humun leveään selkään verrattuna! Manki tuntui hiukan kuumahkolta, tai no, herkältä ainakin. Anne käski meidän laukata pari kierrosta. Manki nosti laukan oikein nätisti ja kulki kuolaimella. Se laukkasi maneesia ympäri kootussa laukalla, upeasti kulmissa taipuen. Otimme käyntiin ja silitin Mankin kostunutta kaulaa ja ruuna höristi korviaan. –Olet sä vaan aika ihana, kerroin kaulaansa venyttävälle ponille. Tunti loppui harmittavan pian, juuri kun olin huomannut kuinka ihana Mankikin on. Tulimme kaartoon, ja laskeuduimme selästä. Manki, samoin Humu menisivät seuraavalla tunnilla. Autoin Mankin uuden ratsastajan selkään ja lähtin hakemaan siivousvälineitä. Talikoin kakat pois ja vein ne lantalaan. Hain tallista tiskiharjan ja sankoon vettä ja pesin Humun suolakiven sekä ruokakupin. Lakaisin aitan terassin ja lähdin maneesiin katselemaan tuntia. //Magnet ja Humu (:
|
|
|
Post by Maanantai 0511 on Nov 5, 2007 9:15:25 GMT 2
Maastoilua ensilumen kunniaksi
-Hei tyttönen! huikkasin ja harpoin kohti portilla odottelevaa Humua. Ihana valkoinen lumi oli peittänyt maan ja kenkäni narisivat sitä vasten. Humu hirnahti avatessani portin ja kiinnittäessäni narun sen riimuun. -Kyllä ensilumen kunniaksi pitää maastoon mennä, totesin ja silitin taskujani hamuavaa tammaa. Kävelimme harjauspuomille, johon sidoin Humun kiinni. Se työnteli turvallaan harjauspuomin päälle kertynyttä lumivaippaa ja hörähteli ihmeissään. Lähdin hymyillen hakemaan harjoja. Huiskin Humun karvaa pölyharjalla. Vaalea pöly lensi kylmään ilmaan ja laskeutui kovan lumen pinnalle. Humu nosti päätään nautinnollisena kun harjasin sen kaulaa. Pujotin suitset Humun päähän ja asettelin sen selkään vihreän fleeceloimen. Muistin vielä tarkastaa kaviot ennenkuin kiipesin loimitettuun selkään. Roikuin hetken Humun harjassa ennenkuin pääsin istumaan selkään tasapainoisesti. Humu lähti astelmaan valkoista tietä pitkin kavioiden ratisuttaessa lunta. Valkoinen taivas alkoi pudotella päällemme kevyitä hiutaleita. Niitä tippui nenälleni, ruskeaan kypärääni ja Humun harjaan. Painoin pohkeillani Humun kylkeä ja tamma singahti nopeaan raviin. Se nosti päänsä ylös ja kiisi eteenpäin harja hulmuten. -Au Au Au Au, ajattelin hölskyessäni kiitoravin tahdissa. –Ei tästä mitään tule!! sanoin Humulle joka nosti laukan. Oloni helpottui heti ja saatoin mukautua keinuvaan laukkaan. Nojauduin eteenpäin ja tartuin Humun hulmuavaan harjaan. Humun nelistävät kaviot nostattivat lunta maasta tamman loikkiessa eteenpäin. -Noooo niiiiiin... aloin rauhoittelemaan tammaa. Humu laski töyssyttävän ravin kautta käyntiin ja annoin puuskuttavalle tammalle pitkät ohjat. Silitin sen kaulaa tuntien samalla sen lämmön ratsastushousujeni läpi. Katselimme kauniita maisemia kävellessäme eteenpäin, kohti edessämme aukevaa suurta lampea.
//Magnet ja Humu <3
|
|
|
Post by Magnet on Nov 13, 2007 14:51:17 GMT 2
Irtojuoksutusta kentällä
Pitelin kaikin voimin kiinni steppaavan tamman riimunvarresta. Humu luimi ja yritti sännätä pakoon kahisevaa, puunoksaan takertunutta muovipussia. -Noniin, ei täs mitään hätää, puhelin rauhattomalle tammalle. –Mistä lähtien sä olet muovipusseja alkanut pelkäämään? Humu nakkeli niskojaan ja pyöritteli paksua häntäänsä. Sitten se lähes riuhtaisi itsensä otteestani ja yritti kirmata takaisin tarhaan. Kiskaisin kaikin voimin narusta, ja Humu näytti katuvalta. Loppumatkan talliin se tallusteli kuin koiranpentu vierelläni. -Sun ehkä kannattais juoksuttaa sitä... näytöstä seurannut Anita neuvoi. -Joo mäkin luulen että se on viisainta, puhahdin mutta naurahdin päälle. –Voitko sä tulla auttamaan portin kanssa ja muutenkin? -Joo tottahan toki, Anita vastasi hymyillen. Helpotuin saadessani seuraa ja talutin Humun hyvillä mielin kentälle. Siellä ei ollut ketään, tunnit pidettiin maneesissa. Anita aukaisi portin ja päästi meidät sisään kentälle. Irrotin Humun riimusta narun ja huidoin sitä käsilläni lähtemään. Tamma vain otti pari epäröivää askelta kauemmas ja palasi luokseni ihmetellen. -Olisko tästä apua? Anita nauroi kippurassa ja ojensi pitkää juoksutusraippaa. -Jep jep, hymähdin ja tartuin raippaan. Yrittää nyt käsillä huitoa ponia liikkumaan... Huitaisin kerran raipalla ilmassa. Viuhahtava ääni ja paukahtus kevyen lumikerroksen peittämään maahan sai Humun ravaamaan rivakasti eteenpäin. Hetken tamma ravaili itsekseen, kunnes pamautin raipan uudelleen maata kohti. Humu lennätti takajalkansa korkealle ilmaan ja päästi pahimpia höyryjä mahtavilla pukkisarjoilla kunnes singahti niin nopeaan laukkaan, kuin kentän koko salli. -Et oo tainnut pahemmin liikuttaa Humua vähään aikaan? Anita kysyi. -No en oo, mistä arvasit? virnistin. Anita naurahti ja katseli Humun menoa. Kaviot polkivat lumen pois ja jättivät näkyviin mutaisen kentän pinnan. -Mä taidan nyt lähteä hoitamaan Anttua, Anita totesi ja sanoi heipat. Vilkutin jo kauempana kävelevälle Anitalle ja jatkoin Humun juoksuttamista. Tamma puhisi ja puuskutti mutta laukkasi silti oikoen kulmat. Aloin pikkuhiljaa rauhoittamaan tammaa puhelemalla sille. Jonkin ajan kuluttua Humu ravasi luokseni ja pysähtyi eteeni pää korkealla, puuskuttaen. Nappasin kiinni riimusta ja talutin Humun talliin, pesupaikalle. Huuhdoin sen karvaiset jalat viileällä vedellä ja päästin sen karsinaansa, jossa sipaisin paksun karvapeitteen kevyesti pölyharjalla. Tarkastin kaviot ja häivyin satulahuoneeseen. -Moi! kuului heti avattuani satulahuoneen oven. Siellä istui Maikku kiillottamassa Pikun varusteita. -Hei vaan, vastasin ja otin Humun varusteet eteeni. Istahdin Maikun viereen ja aloitin puunaamaan Humun rapaista satulaa. Juttelimme Maikun kanssa, ja hommat sujuivat nopeasti. Saimme varusteet suunnilleen yhtä aikaa valmiiksi, ja nostimme ne paikoilleen.
Maleksin takaisin Humun karsinalle, ja suukotin tamman otsassa komeilevaa tähteä. –Oot sä vaan niin ihana, kuiskasin Humun korvaan ja halasin sen paksua kaulaa.
//Magnet ja Humu <3
|
|
|
Post by Magnet on Nov 14, 2007 17:25:08 GMT 2
Pölyharjailua ja käytävän lakaisua Pyyhkäisin viimeiset pölypallerot Humun selästä ja astelin pari askelta taaemmas. Ihailin tallin valossa kiiltelevää pikku Humua, joka yritti tulla luokseni, mutta käytävän narut estivät sitä enää tulemasta eteenpäin. Kävelin takasin tamman luo ja suukotin sen samettista turpaa. Tallin ovi narahti auki, ja sisään asteli joukko tuntilaisia hevosineen. Irrotin Humun käytävältä ja päästin sen karsinaansa. Pian koko talli oli täyttynyt kavioiden kopseella ja iloisella puheensorinalla. Kipaisin viemään harjat takaisin satulahuoneeseen, ja samalla hain Humulle porkkananpalasen rehuvarastosta. Humu hörähti minut nähdessään, ja hamusi porkkanan tyytyväisenä. Silitin tamman pörröistä kaulaa ja puhelin sille hellästi. -Jahaa, täältä löytyykin vielä yksi toimeton ihminen! kuului möreä miesääni, kun tallimestari kurkisti karsinaan. –Tallikäytävä suorastaan huutaa lakaisua! Jaakko ojensi minulle luudan, johon tartuin irvistäen dramaattisesti, vaikka itseasiassa pidän lakaisemisesta. Ainakin vähän. Kolautin Humun karsinan oven kiinni ja aloin siirtelemään käytävälle pudonneita heiniä yhteen kasaan. Saatuani käytävän valmiiksi, nojasin luutaan ja hengähdin vähän. -Hienoa, hienoa! Sähän olet jo valmis! Seuraavaksi voisit vaikkapa imuroida satulahuoneen! Jaakko kailotti. -Öööö, mun pitäs mennä jo, mulla on öö, öö tota, matikankokeet huomenna! Taidan lähteä tästä... selitin, suikkasin suukon Humun turvalle ja katosin tallin ovesta pimeään iltaan jäämättä katselemaan Jaakon hämmentynyttä ilmettä. Tallityöt on kivoja, mutta kaikessa rajansa. Imuroimaan en sentään rupeaisi! //Magnet ja Humu
|
|
|
Post by Magnet on Nov 29, 2007 19:16:37 GMT 2
Pimenevässä illassa
Katselin suoraan eteeni, silmät päässä paikallaan pysyen, lumihiutaleiden tanssia katsellen. Humun pehmoinen käyntiaskel keikkui allani ja tunsin sen lämmön jopa paksujen toppapöksyjeni läpi. Yritin vangita kaunista lumisadetta aivoihini, niin että aina saisin sen näkyville. Pikkuhiljaa lumisade aina vain yltyi, ja Humun tyytyväinen pärskähdys havahdutti minut todellisuuteen. -Mitä jos laukattais? hymähdin Humulle, joka alkoi tanssahdella levottomasti ’laukka’ sanan kuultuaan. Painoin pohkeeni tamman pörröisiin kylkiin, tosin jo ennen sitä Humu pinkaisi matkaan. Nautin nopeasta laukasta ja nostin pyllyäni ylöspäin. Ilman satulaa se tosin oli aika vaikeaa, mutta kuitenkin sain noustua riittävästi ja myödättyä ohjilla. Humun jalat vilistivät eteenpäin pöllyyttäen lunta maasta korkealle. Nautin täysin siemauksin laukasta, tätä olin kaivannut. Vähittellen aloin hidastaa Humun askelta. Tamma otti avut huomioon ja laskikin töyssyttävään raviin. Pompin kauan putoamisen rajamailla, kunnes tarrauduin Humun paksuun harjaan ja sain tasapainon takaisin. Humun siirtyessä käyntiin puuskutin puolet enemmän kuin Humu, ja rapsutin tamman kaulaa, joka ei ollut edes kostunut paljon. Käänsin sen ympäri, ja annoin sen vapaasti päättää, miten tämän pitkän suoran selvittäisi. Ja eipä Humu kauaa aikaillut, vaan ponnisti pienen pukin kautta taas laukkaamaan, minä selässä innostuneena hymyillen... -Eiköhän riitä? rauhoittelin Humua. Pärskähtäen se hidasti käyntiin asti saaden kunnon taputukset kaulalleen. Se puhalsi sieraimistaan vaaleaa höyryä ilmaan. Supistin huuleni ja puhalsin ilmaa ulos. Samanlaista kaunista höyryä purkautui ulos omastakin suustani. Tallin valot kajastivat lämpöisinä kaukana. Humu höristi korviaan ja käveli loppumatkan reippaasti. Tallipihalla hyppäsin alas selästä ja talutin Humun talliin. Riisuin siltä suitset ja harjasin sitä hetken ennen kuin peittelin tamman fleeceloimella. -Sä olet niin ihana, tiesitkö sen? kuiskasin Humun pörrökorvaan. Vastaukseksi sain pehmeän pukkauksen kylkeeni.
//Magnet ja Humu <3
|
|
|
Post by Magnet on Dec 4, 2007 9:06:18 GMT 2
Taivuttelua
Katselin kaikenkokoisia hevosia ja poneja jotka ravasivat kaviot pehmeästi hiekkaan tömähdellen uralla. Niiden selässä keventävät ratsastajat olivat naamaltaan punaisia ja märkiä. Hymyilin itsekseni ja tutkailin kaikenkarvaista joukkoa. Tunnilla siis rehkivät Pella, Pikku, Humu ja Pampula. Tunti oli selvästi loppusuorallaan, arvelin että loppuravit olivat juuri meneillään. Nojasin kentän huurteista puuaitaa vasten ja puhaltelin huurua ilmaan. Hevoset siirtyivät pian Annen käskystä käyntiin, ja jonkun ajan päästä Anne käski ratsastajat kaartoon. Kipaisin heti Annen puheille kun tämä asteli ulos opettajan kopista. -Moi! Voisinkos mä ottaa Humun tuosta suoraan vai onko jo mennyt monellakin tunnilla? kysyin Annelta. -Joo, ota vaan, se tosin on yrittänyt lintsata täällä koko tunnin ajan, että jos vaikka yrittäisit vähän taivutella sitä? Anne ehdotti. -Jep, totesin hymyillen ja luikahdin portin alta kentälle. Humun ratsastaja yritti vetää jalustimia ylös, tosin hiukan huonolla menestyksellä. -Ei sun tarvi, mä tuun ratsastamaan sillä! huikkasin tytölle painaessani kypärää päähän. Tyttö luovutti ohjat käteeni ja loikkasin selkään alkaen heti pidentää jalustinhihnoja reilusti. Kiristin vyötä vielä yhdellä pykälällä, ja käskin Humun reippaasti eteenpäin. Tammahan oli minulle valmiiksi lämmitelty, joten keräsin heti ohjat ja painoin painoin sisäpohkeeni kiinni. Aloin irrotella sisäohjaa, ja Humu pyöristyi mukavasti ja hakeutui kuolaimelle. Kiitin sitä myötäämällä hiukan, ja aloin taivutella sitä. Pyysin erittäin paljon taipumista, ja Humu ihmetteli että mitä tämä nyt oli, äsken sai mennä kaula suorana pökkelönä, nyt sitten vielä pitäisi taipua! Pikkuhiljaa aloin saada Humun taipumaan nätisti, tosin se oli sisäpohkeelleni melko raskasta puuhaa. Nappasin raippatelineestä pitkän kouluraipan pohjeparkojeni avuksi. Vaihdoimme suuntaa, ja taivutin tamman kaulaa tässäkin suunnassa. Vähitellen alkoi homma luistaa, ja Humu taipui kevyillä avuilla kauniin pyöreäksi niin ravissa kuin käynnissä. Kun Humu kulki oikein hienosti muodossa, myötäsin ja annoin sen huilia hetken pitkillä ohjilla.
Keräsin ohjat käsiini ja pyysin Humun heti raviin. Tamma siirtyi nopeasti pomppivaan reippaaseen raviin, ja sain hetken todellakin liimautua satulaan jotta en heilunut siellä kuin lyyhistynyt säkki. Saatuani rytmistä kiinni, valmistelin Humun pysähdykseen suoraan ravista. -Jaaaa seeeeeis.. tehostin pysähdystä. Humu pysähtyi mallikkaasti, ja olin hyvin tyytyväinen. Tein puolipidätteen ja painoin pohkeeni tamman karvaisiin kylkiin. Humu ponnahti kauniiseen raviin ja jokaisen pysähdyksen myötä se kulki yhä paremmin ja paremmin. Siirsin Humun käyntiin ja ohjasin sen pitkän sivun alkuun. Valmistelin laukannoston ja painoin laukkapohkeen kiinni, mutta Humu nakkeli vain niskojaan ja siirtyi kiitoraviin. Siirsin sen kärsivällisesti käyntiin, ja seuraava laukkapohje oli jo voimakkaampi. Humu lähti pieneen, kevyeen laukkaan, johon tosin en vielä ollut tyytyväinen. Käytin pohkeitani enemmän, jolloin laukka alkoi pyöriä mukavasti. Kiitin Humua ja otimme vielä laukkaa toiseen suuntaan, kunnes teimmekin loppuverkat ja tulimme kaartoon. -Hieno tyttö.... kehuin Humua lempeästi ja se puski päätään mahaani vasten. Melkein kaaduin, mutta minua hymyilytti silti. Vein hikisen Humun talliin ja riisuin varusteet. Suin karvat vielä suoriksi piikkisualla ja heitin fleeceloimen Humun selkään. Tarkistin vielä Humun jalat. Sitten kaivoin taskustani pienen leivänkannikan, jonka Humu otti kädeltäni niin nätisti kuin vain sen voi ottaa. Silittelin vielä Humua hetken, ennenkuin jätin sen omaan rauhaansa ja kipusin portaita pitkin olkkariin.
//Magnet ja Humu <3
|
|
|
Post by Maarya on Dec 6, 2007 16:05:05 GMT 2
Tutustumista uuteen hoidokkiin
Satoi kaatamalla, ja sateenvarjoni pintaan naputtelevat vesipisarat häiritsivät iPodini ääntä. - Voi räkä mikä ilma, tuhisin itsekseni ja vaihdoin kappaletta. Ratsastuskassini olalla painoi, ja rapa roiskui miltei polviini asti tuhrien (jo valmiiksi likaiset) ratsastushousuni. Parinsadan metrin tuskaisen rapataivaleen jälkeen näkyi jo avaraa tallipihaa, ja iloista vilskettä. Arvelin tulleeni Seppeleen pihaan. Heilautin hupun päähäni, ja suljin sateenvarjoni säikkyjen pollejen varalta. Kaikki lumi tallipihalta oli poissa, mutta loskaisesta pihasta huolimatta Seppele oli juuri sellainen kuin olin olettanutkin. Hymyilin itsekseni ja astelin reippaasti sisälle tallirakennukseen. Käytävältä löysin puuhailemasta ruskeatukkaisen tytön, jolla huudahdin tervehdykseni jo ovelta. - Moi vaan, tämä vastasi ja oikaisi selkänsä kimon ponin jalkojen juuresta. - Tota öömm.., aloittelin varovasti. - Mä oon uusi täällä, Maarya, ja ajattelin jos sä..., esittäydyin ja ajoin juuri jatkaa, mutta tyttö ehti ensin: - Moi vaan, mä oon Maikku, hoidan tätä Piccoloa, tyttö sanoi ja taputti nuokkuvaa ponia kaulalle. - Niin, jos sä voisit näyttää mulle missä on Humun boksi, alan hoitaa sitä. - Sopii, hetki vaan, laitan tän ponin kiinni, hän vastasi ja sitoi näppärästi Piccoloksi kutsutun ruunan käytävän molemmin puolin kiinni.
Lähdimme vieretysten kävelemään tallikäytävää pitkin, ja muutaman mutkan jälkeen saavuimmekin jo tyhjälle karsinalle. - Täällä asuu Humu, mut se näyttääkin olevan tarhassa, Maikku selitti ja tiiraili ikkunasta tarhoille päin. - Tässä on kuitenkin sen riimu, tämä sanoi ja lykkäsi käteeni punaisen, kuluneen riimun, lähe hakeen sitä tuolta tarhasta, etköhän osaa? - Joo, kyllä mä, melkein kolme vuotta oon ratsastanu, hymyilin. - Ookoo, onnea, se voi olla vähän kinkkinen saada kiinni, mä meen nyt takas tota Piccoloa harjaamaan, moro. Ennenkuin ehdin vastata, oli Maikku jo pinkaissut käytävää pitkin takaisin ja hyräili nyt jotain joululaulua ponille.
Sepäs oli vilkas tyttö, ihmettelin itsekseni ja huomasin seisovani riimu kädessä tuijottamassa pitkin käytävää. Oikaisin ryhtini, ja lähdin reippain askelin harppomaan kohti tallin ovea.
- Mi-mitkä tarhat nää on, näähän on ku juoksuhautoja!, huudahdin tarhoille päästyäni, ja huutoni kuullessaan muutama pikkuponi kipitti esille. Loimien alla tuhisi siistissä rivissä hevosia ja poneja, ja kauempana siintävällä kentälläkin näkyi olevan tunti menossa. Hain katseellani rautiasta, tähtipäistä tammaa, ja äkkäsinkin neidin muutaman metrin päässä olevasta tarhasta. Mutaliejua pelkäämättömänä harpoin sisälle portista, ja piilotin riimunnarun selkäni taakse. Humu hörisi hiljaa, mutta lähestyessäni pinkaisi ravissa pakoon. Muutaman samanmoisen pyrähdyksen jälkeen sain kuitenkin napattua tammasta kiinni, ja yhdessä lähdimme astelemaan tallia kohti.
Sisällä sidoin Humun käytävälle kiinni ja hain harjalaatikon tamman viereen. Punaisen loimen alta löytyi melko puhdas rautias karvapeite, ainoastaan jalat kaipasivat puhdistusta. Nappasin käteeni juuriharjan, rapsuttelin Humua korvien takaa ja aloitin puhdistuksen jaloista. Hinkkasin hiki päässä mutapaakkuja jaloista, ja Humu seisoi kiltisti paikallaan toimiani tutkien. Vartin uurastuksen jälkeen työni tulos alkoi näkyä. Puhdistin vielä kaviot, ja Humu heitteli jo päätään kohti korkeuksia, selvästi kyllästyneenä. Sain kuin sainkin työn tehtyä, ja harjasin vielä nopeasti muut ruumiinosat. Palkkaahan mä haluun, tuntui Humu sanovan, joten sujautin sen ruokakuppiin pari porkkananpalaa. Heitin loimen kuivumaan, kannoin rapisevia, herkullisia (?) heiniä tammalle, ja telkesin sen boksiinsa.
Vilkaisu sivuille, huomaamaton lentosuukko tammalle, tallikamojen pakkaus, heippojen hihkaisu ja takaisin kotiin. Ei hullumpi päivä (:
- Maarya
|
|
|
Post by Maarya on Dec 25, 2007 14:30:30 GMT 2
|
|
|
Post by Magnet on Jan 29, 2008 17:58:16 GMT 2
Maastoilua lumisateessa Suuret, valkoiset lumihiutaleet leijuivat alas taivaalta kastellen villapiponi läpimäräksi. Katselin valkoista taivasti harppoessani lumista hiekkatietä pitkin kohti Seppeleen tallia. Viime käynnistä oli kauhean pitkä aika, ja minulla oli jo melkoinen ikävä Humua ja Palmikkoa. Vihdoinkin Seppeleen suuri tallirakennus tuli näkyviin, ja lähdin loikkimaan paksujen luminietosten ylitse hevosten tarhoille. Pieni, harmahtavanruskea suomenhevonen tempaisi päänsä ylös heinäkasasta ja hirnahti kimeästi. Ilhduin suunnattomasti, kun Humu muisti minut. Se ravasi kevyin askelin luokseni, kurkotteli aidan yli ja painoi samettiturpansa syliini. Pörrötin sen paksua otsaharjaa ja suukotin otsaa. Kävelin Seppeleen talliin, jossa oli melkoinen hälinä. Hoitajia pyöri hoitsujensa ympärillä ja tunneille hevosia jakavan Annen ympärillä parveili pikkutyttöjä. En nähnyt Annen lisäksi ketään tuttua tallissa, hoitajaporukka kun oli melkolailla uusiutunut. -Moi! tervehdin Annea. -Hei! Anne huikkasi. –Haluatko että säästän Humun sulle? -Se olis kiva. Ajattelin jos lähtisin maastoon sillä... -Humu ei pitkään aikaan olekaan maastossa käynyt ja neiti alkaa olla aika tahmea tunneilla. Oikuttelee minkä kerkiää, Anne huokaisi. -No, ehkä se piristyy maastossa! totesin hymyillen ja kipitin takaisin tammojen aitaukselle. -Noooin hieno tyttö... lepertelin Humulle taluttaessani sitä harjauspuomille. Talliin en viitsinyt mennä, siellä kun oli melkoinen tungos. Kiepsautin riimunvarren pari kertaa puomin ympäri ja tein tallisolmun ennenkuin hain varusteet satulahuoneesta. Harjasin Humun perusteellisesti kumisualla ja pehmeällä harjalla sekä tarkastin kaviot. Vein harjapakin takaisin ja hain samalla satulan ja suitset. Humu oli siinä välissä ehtinyt avata solmun mutta onneksi se ei ollut lähtenyt karkuteille... Naurahdin viattoman näköiselle tammalle ja solmin solmun uudelleen ennenkuin liu’utin satulan sen selkään. Oikaisin huovan ja kiristin vyön. -Maha sisään! huomautin melko terävään sävyyn. Humun vatsa pieneni huomattavasti ja vyön soljet sujahtivat kiinni. Suitsien kanssa ei tullut ongelmia, ja pian jo istuinkin tamman pyöreässä selässä jalustimia säädellen. Toinen oli aivan sopiva, mutta toinen olisi kelvannut jalustimeksi laukkakilpailuihin. Kukakohan ihme tammalla oli viimeksi ratsastanut... Ohjasin Humun metsäpolulle. Tamman pienet pörröiset korvat höristyivät ja se askelsi terhakkaasti eteenpäin. Hymyillen annoin Humun siirtyä keinahtelevaan ja lennokkaaseen raviin. Tämä oli jotain aivan toista kuin kentällä yleinen töksöttävä mummoravi. Kohta edessämme avautui melko tasainen ja leveä osuus. Annoin Humulle ohjaa ja painoin laukkapohkeen sen kylkiin. Tamma kiihdytti parin loikan kautta täyteen laukkaan. Meinasin lennähtää pois selästä mutta viime hetkellä tarrasin sen harjaan. Humun askel venyi, ja märkiä lumihiutaleita liiteli silmiini. Painauduin Humun kaulaa vasten jolloin vauhti yhä vain kiihtyi. -Noooo... Joko hiljennettäis.. rauhoittelin ja tein kevyitä pidätteitä. Humu antautui hidastettavaksi, tosin korvat luimussa ja pärskien terävästi. Pian leväytin ohjat pitkiksi ja Humu venytti kaulaansa ravaten hissukseen eteenpäin. Silitin hellästi sen kaulaa ja puhelin pehmeitä. Yhtäkkiä pensaikossa räsähti, ja Humu otti tilanteensta kaiken irti singahtaen täyteen neliin. -Nyt neitiseni!! toruin Humua. Se loikkasi vielä pari askelta ja teki äkkipysäyksen. Onneksi tajusin puristautua satulaan, enkä lentänyt maahan. Humu luimisti, kun käskin sen eteenpäin. –Noh, noh, ihan rauhassa nyt vaan! Kun tulimme hiekkatielle, päästin Humun taas laukkaamaan, tosin hitaammassa temmossa. Humu päristeli onnellisena sieraimiaan ja pomppi korvat riemukkaasti höröllään. Tästä se nautti. Vähitellen se kuitenkin alkoi väsähtää, jolloin annoin sen hidastaa käyntiin, ja päästin ohjat vapaiksi. Tallille saavuttuamme vein Humun karsinaan. Loimitin hikisen, mutta onnellisen Humun ja annoin sille porkkanan sekä suukon turvalle. //Magnet ja Humu
|
|
|
Post by Magnet on Jan 30, 2008 19:12:30 GMT 2
-Kylläpäs sä nyt kiillätkin hienosti, lepertelin Humulle joka hamusi taskujani. Irrotin riimun tamman kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Olin saapunut tallille heti koulun jälkeen ja harjannut Humua tunnin verran. Olin myös käynyt kokoamassa kentälle kaksi estettä, pienehkön ristikon ja isomman pystyn. Kentälle oli satanut paksu, pehmeä lumivaippa, jossa voisi olla mukava hypätä. Maneesissa oli tunnit meneillään enkä halunnut sinne sekaan ahtautua. Pysäytin Humun keskelle kenttää ja ponnistin selkään. Jalustimet olivat eilisestä sopivat mutta lyhensin niitä reiällä esteitä varten. Painoin pohkeillani kevyesti, mutta Humu vain seisoi paikoillaan. Maiskautin antaessani pohkeitani nyt jo voimakkaammin. Mittani täyttyi ja näpsäytin raipalla pohkeen taakse. Humu luimisti ja singahti pari raviaskelta eteenpäin. Pidätin vähän ohjilla, ja Humu siirtyi takaisin käyntiin. Monta kertaa Humu yritti hidastaa käyntiä ja pysähtyä, mutta tein tammalle selväksi että niin ei saanut tehdä. Hetken päästä se jo asteli keinuvin, hienoin askelin ympäri kenttää. Kun aloin kerätä ohjia, se taas luimisti korvansa ja nakkeli niskojaan. -Nyt neiti loppui tuollainen käytös! tokaisin vihaisella äänellä ja käskin tamman jatkamaan ravissa matkaa. Se alistui tahtooni, ja rentoutti päänsä. Tamma oli ehkä nyt tajunnut, että tämä outo ratsastaja ei antaisikaan periksi... Humu alkoi pyynnöstäni koota töksyttävää raviaan. Sen kaula kaartui ja istuminen ravissa kävi helpommaksi. Tamma käytti hienosti takapäätään ja kuunteli apuja. Otin pari pysähdystä ravista ja muutamat ympyrät päätyihin, sekä kymmenen metrin voltteja nurkkiin. Humu taipui pyöreästi ja hienosti, ja kehuin sitä vuolaasti. Annoin tamman kävellä hetken. Seuraavan kerran kootessani ohjat Humun korvat höristyivät, ja tuntiessaan pohkeeni kyljissään se lähti kipittelemään innokkaana pitkin kenttää. Kun annoin laukka-avut, tamma räjähti laukkaan ja kaahasi pitkin kenttää lumi tupruten. Nauraen hidastin sen vauhtia, mutta pidätteeni sai aikaan vain pikku pukin. Kiristin ohjia hiukan ja käskin Humua hidastamaan, tällä kertaa ihan kunnolla, ja laukka rauhoittui. Humun laukka pyöri nätisti, ja uskalsin ohjata sen ristikolle. Humu ponnisti juuri oikeasta paikasta, ja liiteli kissamaisen pehmeän hypyn esteen yli. Taputin Humun kaulaa ja jatkoimme toiselle esteelle. Humu ylitti sen jättiloikalla, mutta onnistuin ihmeen kaupalla pysymään selässä. Taputtelin pärskivää Humua ja annoin sen ravailla uralla pitkin ohjin. Tamma venytteli kaulaansa ja aurasi turvallaan lunta. -Sait sen menemään hienosti! kentän aidalle ilmestynyt Anne kehui. -Ai.. mutisin hämilläni. Sain kuulla että Humu oli mennyt paljon alkeistunneilla, ja tylsistyttyään ainaiseen kentän kiertämiseen se oli alkanut oikkuilla. Hymylin yhä kun loppukäyntien jälkeen ohjasin Humun kentän keskelle ja liu’uin alas selästä. Vein Humun talliin ja riisuttuani siltä varusteet loimitin sen. -Hieno poni... kuiskasin sen pörröiseen korvaan, ja raaputin sen otsaa. Humu hörähti pehmeästi ja puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan. //Magnet ja Humu <3
|
|
|
Post by Magnet on Feb 7, 2008 12:57:28 GMT 2
Rakkuloita sormissa
-Koskakohan toi tunti oikein loppuu... tuskastelin maneesin katsomossa. -Kello on viittä vaille, joten eiköhän se pian lopu, totesi vieressäni istuva Odessa. Nyökkäsin ja katselin uralla tallustavia hevosia. Hännät heilahtelivat verkkaisen käynnin tahtiin ja kaviot tallasivat pölyistä hiekkaa. Vihdoin Anne huusi ratsukot kaartoon, jolloin minä ja moni muukin hoitaja kipusimme portille ja odottelimme jännittyneinä, jatkaisivatko hoitsumme tunnilla. Onnekseni Humu ei jatkanut, ja sen kiireinen ratsastaja antoi sen helpottuneena minulle. Tervehdin tammaa ja silittelin sen kaulaa viedessäni sitä talliin. Sidoin Humun karsinaan ja aloin harjata sitä riisuttuani siltä varusteet. Pyörittelin tamman läpi kumisualla ja harjasin huolella pölyharjalla. Putsattuani kaviot, aloin selvittää Humun paksua häntää. Siinä olikin kova työ ja sain sormeni rakkuloille mutta lopputulos oli sen arvoinen. Selvitin myös Humun pörröisen harjan ja otsaharjan, sekä vuohiskarvat. -Noin, nyt sä olet hieno... lepertelin Humulle. Tamma painoi päänsä syliini, ja hörähti pehmeästi. //Magnet ja Humu <3
|
|
|
Post by brenna on May 24, 2008 19:21:31 GMT 2
”Kumisuka, kumisuka...” mutisin penkoen Humun harjakoppaa. ”Sen on pakko olla täällä! Ei se ole voinut kadota noin vaan, kun kävin kahviossa. Missä se on?” hössötin ja katsoin huolestuneena kelloa. ”Voi ei, enää kolme ja puoli tuntia aikaa ennen lähtöä! Anne hermostuu jos en ole ajoissa valmiina. Hän ei varmasti halua myöhästyä niistä näyttelyistä”, ulvahdin ja nostin katseeni Humuun joka seisoi pesupaikalla tyynen näköisenä. ”Öö... Saanko epäillä?” köhäisin ja katselin tammaa tarkemmin. ”Senkin pikku roisto! Ei saa viedä harjoja kun on kiire!” naurahdin ja yritin napata kumisukaa tamman hampaista. ”Hei! Anna!” komensin tavoitellen kumisukaa korkeuksista. Lopulta sain sen napattua ja aloin vauhdilla harjauksen. Puunasin tamman viimeistä häntäjouhta myöten ja selvitin jouhet huolella aineen kanssa. Eilen Anne oli pessyt tamman, joten viimeiselin vielä Humun. Lakkasin kaviot niiden putsaamisen jälkeen ja tein kaiken mahdollisen hoidon, jotta tamma olisi edukseen. Ei aikaa kulunut kuin yksi ja puolituntia jolloin heitin tammalle hiki loimen selkään ja talutin karsinaan. ”Nyt et sitten sotke tai...” jätin lauseen kesken ja lukitsin karsinan oven.
Kiiruhdin varustehuoneeseen ja otin tamman suitset naulasta. Purin ja merkitsin reiät muistiin, jotta en nyt menisi sekaisin. Jynssäsin suitsia kauan, jotta ne kiiltäisivät ja alaturpa remmi oli vasta työn takana. Se kuolanaama oli syönyt suitset päässä joskus ja nyt alaturpa remmi oli aivan kuolassa. Hinkkasin ja jynssäsin niitä suitsia, pesin kuolaimista kaikki liat ja töhnät. Lopuksi vielä kokosin suitset ja ripustin ne naulaan. Kurkkasin kelloa ja huolestuin. Enää puolituntia!
Anne käveli käytävällä ja katsoi minua kysyvästi. ”Tarvitseeko Humulle laittaa pintelit?” kysyin ja vilkuilin kelloa. ”No, voisihan laittaa...” Ane vastasi ja katsoin paikalta silmän räpäyksessä. Kaivoin valkoiset pintelit kaapista ja harjasin niistä roskat. Otin patjatkin ja laitoin ne tamman jalkoihin ja sitten käärin pintelit sen jalkoihin. Pian olin valmis ja hain suitset varustehuoneesta. ”Ota ne nyt”, maanittelin tammaa ja äkkiä kuolaimet hujahtivat suuhun. ”Hyvä”, kehuin ja vedin niskaremmin korvien taa. Kiinnitin remmit ja otin loimen pois. Samalla Anne tuli hakemaan Humua. ”Kiitos kun viitsit laittaa sen”, hän sanoi ystävällisesti hymyillen. ”Ole hyvä”, vastasin ja hymyilin takaisin. Seurasin Humua ja Annea kisapaikalle ja katselin luokan. Humulla oli tosiaan se nätti ravi, mutta sen tuntuinen, että ette arvaakaan. -------------------------------------------- Anteeksi pitkä tauko...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 11, 2008 11:23:17 GMT 2
Mikään ei voita maastoilua!
Maneesin kuiva hiekka pöllysi ja paiskautui rahisten seiniä vasten Humun laukatessa vauhdikkaasti, harja hulmuten ympäri maneesia. Annoin tamman irrotella hiukan, sillä olin suunnitellut tälle päivälle vähän estehyppelyä. Kokosin innokkaan tamman ja siirsin sen käyntiin. Taputin hellästi jo hiukan kostunutta kaulaa ja vilkuilin kokoamiani esteitä. Toivoin totisesti ettei kukaan muu sattuisi kaipaamaan maneesia juuri tällä hetkellä, sillä en ollut sijoitellut esteitä kovinkaan järkevästi.
Annettuani Humun kävellä hetken, keräsin taas ohjat ja maiskautin Humun ravaamaan. Pehmeä hiekka pölähteli kavioiden alta ja maneesin ikkunoista siivilöityvä valo sai sen hohtamaan kultaisena. Pitkän sivun keskellä tein puolipidätteen ja painoin laukkapohkeen Humun kylkiin.
Humu lähti eteenpäin rauhallista laukkaa. Ratsastin sitä hiukan kokoon, ja sitten taas pyysin sitä lisäämään laukkaa. Humu alkoi työskennellä selällään ja takaosallaan ja hakeutui kuolaimelle. Kehuin tammaa ja ohjasin sen kohti pientä ristikkoa.
Humu kohotti päätään ja kiihdytti esteelle. Yhtäkkiä, juuri ennen estettä se veti täyden pysähdyksen ja lensin komeassa kaaressa esteen yli. Onneksi hiekka oli pehmeää. Pyyhkäisin pölyt pois housuistani ja kapusin uudelleen tamman selkään.
Seuraava yrityskin oli tuhoon tuomittu. Humu löntysteli esteelle hitaimmassa laukassaan kaikista eteen ajavista avuistani huolimatta. Ja esteen eteen se pysähtyi. Lämäytin raipalla sen karvaiseen takalistoon ja murisin: -Yritätsä testata mua vai mitä sä oikeen ajattelet. Jos et sä 40 senttistä hyppää niin oot aika surkea!
Tamma pärskähti ja astui esteen yli pudottaen puomit samalla. Se oli viimeinen pisara. Annoin laukkapohkeen mutta Humu ei reagoinut. Se vain löntysti hidasta ravia. Silloin annoin taas raipan viuhahtaa. Humu hyppäsi osittain pystyyn, loikkasi eteenpäin ja jatkoi kuuliaisesti eteenpäin reippaassa laukassa ohjatessani sitä noin 60 sentin pystylle. Tamma ponnisti juuri oikeasta kohdasta ja liihotteli alas tasapainoisesti. –Hieno tyttö! kehuin ja rapsutin Humun hikistä kaulaa.
Hyppäsimme vielä ratana rakentamiani esteitä: ristikkoa, kahta 60 sentin pystyä ja 70 sentin okseria. Tamma toimi lopputunnin ajatuksen voimalla ja hyppäsi mahtavasti. Vasta hidastettuani käyntiin huomasin Annen katselemassa ratsastustani. -Sehän meni hyvin! Anne kehui. –Eilen oli aloittelijoiden estetunti ja Humu oli oikea maanvaiva. Se vaan käveli esteiden yli eikä pikkuratsastaja voinut mitään... Olisi tehnyt itse mieli mennä selkään!
-Njuu.. Kyllähän se mullakin yritti, mutta raipan voimalla me saatiin selvitetyksi, että hypätäänkö vai ei.. mutisin.
-Sillä vaan on joskus vähän huono päivä, Anne selitti hymyillen ja tuli taputtamaan Humua. –Haluaisitko lähteä mun ja Riston mukaan maastoon kävelemään? Siinä tulis Humulle sopivat loppuverkat ja Ristolle alkuverryttelyt. -Joo! Odotan teitä tallipihassa, sanoin hymyillen Annen jo kiiruhtaessa harjaamaan Ristoa.
Pienet suomenhevoset tallasivat yöllisen sateen kostuttamaa hiekkatietä. Linnut lauloivat ja aurinko lämmitti. Poikkesimme metsään jossa myös ravasimme hiukan. Risto seurasi Humun hännässä kiinni ja tamma hermostui hiukan. Kun Humu luimisti uhkaavasti, Anne hidasti hevostaan ja jättäytyi hieman jälkeen. Kaviot tömisivät havujen peittämään polkuun.
-Eikö me oikeastaan voitais laukata pieni pätkä, ja sitten käännyttäis takaisin? Anne virnisti ja kannustin Humun reippaaseen laukkaan leveällä polulla. Risto saapui rinnalle ja sai Humun kiihdyttämään vielä hiukan lisää. Hidastin tammaa jotta se ei aivan pääsisi vauhdin hurmaan. Kun polku alkoi kaventua, siirsin Humun ravin kautta käyntiin. Ristokin hidasti ja puuskutti vähäsen. –Se oli kivaa vaihtelua kouluratsastukseen, Anne hymyili.
-Niinpä, mikään ei voita maastoilua! virnistin. //Magnet ja Humu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 13, 2008 12:56:47 GMT 2
Syöttelyä niityllä
Taputtelin jalkaansa lepuuttavan Humun kaulaa ja vilkuilin kelloa. Aurinko häikäisi silmiini, ja vedin lippiksen syvemmälle päähäni. -Jos ei se Maija ala viiden minuutin päästä ilmestyä, niin voitte kyllä Humun kanssa lähteä. Ette te siinä voi koko tuntia odotella, Anne sanoi. -Juu... Vilkaisin vielä rannekelloani ja venyttelin jäykkiä pohkeitani. Humu nojautui selkääni vasten, ja puhahti välillä, kertoen että sillä oli tylsää. -Myöhästelevät ratsastajat... murisin itsekseni. -Ja sitten ravia! Annen ääni komensi. –Magnet voi Humun kanssa lähteä jo pois.
Nyökkäsin ja talutin Humun kentältä. Riisuin siltä puomissa satulan ja suitset ja laitoin tilalle riimun. Itseltäni otin pois hiostavat ja kuumat kengät. –Nyt pääsetkin syömään vähän vihreää! sanoin tammalle joka hamusi olkapäätäni lempeästi.
Ähelsin itseni Humun selkään ja käskin tamman pohkeillani liikkeelle. Humu lähti askeltamaan reippaasti kohti metsänreunassa sijaitsevaa pientä niittyä. Niityllä annoin tamman nyhtää pitkää heinää suuhunsa, ja itse vain istuskelin selässä auringosta nauttien. Heiluttelin paljaita varpaitani kesätuulessa ja rapsuttelin Humun kaulaa.
Kun Humu oli saanut syödä tarpeeksi, ratsastin sen tallille ja vein laitumelle. Annoin sille suukon turpaan ja lähdin siivoamaan karsinaa.
//Magnet ja Humu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 15, 2008 16:08:18 GMT 2
|
|