Post by Sussu on Dec 3, 2018 19:56:32 GMT 2
25.11.2018 Välillä pitää tehdä vaikeita päätöksiä
Niin se elämä vain välillä menee, että joutuu vaikeiden päätösten eteen. Mä tykkään Kiirasta, siis ihan oikeasti tykkään siitä ja se on kiva harrastelukaveri, mutta mulla ei vain ole enää motivaatiota sen eteenpäin viemiseen. Toki voisin jättää sen vain möllöttämään pihattoon ja käydä vain maastoilemassa ja rapsuttelemassa, mutta en mä usko että Kiira sellaisesta elämästä tykkäisi. Niimpä ajankohtaiseksi tuli keksiä jokin toinen ratkaisu.
Olin juuri laittamassa nettiin ilmoitusta siitä, että antaisin Kiiran ylläpitoon, kun kuulin puskaradion kautta, että eräällä suomenhevostallilla olisi tilaa yhdelle suokkitammalle ja he etsivät jotain hieman erikoisemman väristä hevosta jalostuskäyttöön. Ruunikonpäistärikkö Kiira voisikin siis olla juuri heidän etsimäänsä? Suuntasin heti tallin nettisivuille ja paikka vaikutti todella kivalle. Siispä ihan hetken mielijohteesta päädyin soittamaan Kielokumpu -nimisen tallin omistajalle Lyydialle. Nainen vastasi heti ja sain sönkötettyä hieman hämmentyneenä, että minulla olisi ruunikonpäistärikkö suomenhevostamma, jonka voisin antaa ylläpitoon.
Keskustelu venähti aika pitkäksi, Lyydia kyseli uteliaasti Kiirasta kaikkea ja kertoikin tietävänsä Annen ja Seppeleen. Kerroin että Kiira on todella kiltti ja simppeli tamma, jota rakastan ihan hurjasti, mutta motivaationi ei ole paras mahdollinen, joten etsin väliaikaista vaihtoehtoa. Puhelun edetessä tunsin taakan putoavan harteiltani, tämähän voisi olla täydellinen tilaisuus sekä minulle, Kiiralle, että Lyydialle.
Lyydia tuli vierailemaan Liekkijärven pihatolla kerran marraskuun aikana. Nainen oli todella mukavan oloinen ja hän ihasteli Kiiraa heti nähtyään sen. Toki Kiira on hieman pulskassa kunnossa ja järkyttävässä talvikarvassa, mutta kyllä suomenhevosten parissa elävä Lyydia tunnisti sieltä kaiken läskin ja karvan alta hyvärakenteisen tamman. Lyydia oli todella kiinnostunut yhteistyöstämme ja ehdottikin, että voisi tarjota Kiiralle ylläpitokodin. Heillä se pääsisi hieman kilpailemaan ja tekemään ainakin yhden varsan. Tällä tavoin en joutuisi myymään Kiiraa, saisin käydä katsomassa sitä aina kun tahdon ja Kiira pääsisi oikeasti tekemään jotain hyödyllistä.
25.11.2018 Kiira sitten lähti kohti uusia seikkailuja. Ajoin sen Kielokumpuun itse, niin pääsin oikein paikanpäälle katsastamaan tallin puitteet. Heillä on siisti ja suuri tallirakennus, hyvä kenttä, uudehko maneesi, suuret laitumet ja paljon maastoja. Aika täydellinen paikka Kiiralle siis! Kyllä siinä hieman itkua tirautin päästäessäni Kiiran sen uuteen tarhaan uudessa kodissa, mutta tiedän ettei tämä ole lopullista ja saan hakea tamman kotiin milloin vaan, koen että olen tehnyt oikean päätöksen. Kiira pääsee ihmiselle, jolla on motivaatiota touhuta sen kanssa ja voi palata myöhemmin takaisin luokseni, kunhan oma motivaationi tammaa kohtaan palaa.
Loppujen lopuksi jätin Kiiran todella hyvillä mielin Kielokumpuun. Tamma alkoi heti tutustua uusiin kavereihinsa ja kaikki suomenhevoset näyttivät olevan todella pirteitä ja hyvässä kunnossa. Kielokumpu on varmasti Kiiralle hyvä paikka, eikä matka edes ole järjettömän pitkä, joten voin ajaa katsomaan tammaa vaikka kerran viikossa jos siltä tuntuu.
Jatkosta en ole vielä varma. Ratsastusta en halua laittaa edes tauolle, mutta olen hieman miettinyt esimerkiksi ylläpitohevosen ottamista. Jos uusi hevonen olisi hieman erilainen kuin Kiira, palaisin varmasti motivaationi ratsastusta kohtaan taas paremmaksi. Anne on kaiken lisäksi luvannut pitää minulle paikkaa Liekkijärven pihatolla ja kun tammikuussa valmistuu taas Seppeleeseen maneesi, ovat harrastusmahdollisuudekin taas paremmat. Nyt pitää vain katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Sussu ja Kiira 14hm