Hoitajahaut helmi ad 22.2.2017

[Anne]

Huom! Hoitajahakuja päivitetään vielä mahdollisesti 16.2. kun nykyisten hoitajien talvipäivitys päättyy.

Varsinainen hoitajahaku sulkeutuu 22.2.2017.
Apuhoitajapaikkoja jaetaan suoraan.


Huomioithan myös Vapaa Hoito - hevosemme, joiden hoitamiseen ei tarvitse sitoutua, vaan voit ensin kokeilla hoitamista rauhassa.

---

Varsinaiset hoitajahaut

- Ole suorttanut hoitajakurssin tai apuhoitajana hyväksytysti hoitanut 5 kertaa. (Hoitajakurssi 6.2.2017) /osallistu!

Kössi
Luonteikas, muhkea puoliveriruuna.
>> Sivut

Lasse
Nuorehko, todella potentiaalinen kouluruuna. Iso liike, hieman nuoren hevosen sekoilua vielä. Kaipaa melko aktiivista hoitajaa.
>> Sivut

Polar
Herkkä eestinponiruuna. Asuu pihatossa.
>> Sivut

Rotta
Kiltti ruuna, joka ratsasteassa paineistuu helposti. Paljon annettavaa tavoitteelliselle ratsastajalle. Asuu pihatossa.
>> Sivut

---

Apuhoitajapestit

- Haluatko opetella hevosen hoitamista kaikessa rauhassa? Eikö aikatauluihisi sovi Seppeleen hoitajakurssi? Ilmottaudu apuhoitajaksi! =)
- Apuhoitajan tehtävät ovat samat kuin hoitajillakin (paitsi liikutus), mutta varsinainen hoitaja auttaa ja opastaa apuhoitajan alkutaipaleella.
- 5 hoitokerran jälkeen saat hevosenhoitokurssi-merkin.
- Ilmoita kiinnostuksesi alla olevien heppojen apuhoitajaksi ja pääset harjoittelemaan =)

Charlie
>> Sivut
Kookas, hauska heppa.
Hoitajana Anthon

Edi
>> Sivut
Kiltti eestiläinen, ratsastettaessa melkoinen jähmelö.
Hoitajana Nette

Huiska
>> Sivut
Perinteinen, ravitaustan omaava sh-tamma
Hoitajana Tuulia

Lemon
>> Sivut
Lv-tamma, hauska ja kiltti (yllättävä) estemestari!
Hoitajana Yasmin

Reino
>> Sivut
Moneen taipuva mötikkä, tasainen puksuttaja.
Hoitajana Pyry


--
Elmo
>> Sivut
Yrmeä, tumma poni.
Hoitajana Fiia
Apuhoitaja: Heljä

[Katsu]

Kössi ja Lasse

Katsu, Netan entinen hoitaja, tätä nykyä kymmenen vuoden pahemmalle puolelle kiepahtanut tyttö, olisi taas tuloillaan tallille esittelemässä kulahtaneita jodhpureitansa.
Hevosten pariin tiensä löytänyt pikkutyttö tuntuu joskus olevan itseään täynnä kuten maatuska, mutta on todellisuudessa hyvin reilu tyyppi, jolta löytyy kuitenkin tarpeen vaatiessa sylillinen temperamenttia. Punapää kulkee usein omia polkujansa, eikä arastele heittää ärräpäitä ilmoille - liekö kaukaisen italialaissuvun peruja. Katsulta löytyy myös roimasti mielikuvitusta, jota hän ei pelkää käyttää. Milloin pisamanaamainen neitonen vedättää tueksi ja turvaksi muodostunutta Kristiania laittamalla muovisen tekokakan miekkosen kaappiin, milloin hän taas luo tallin arkeen draamaa leikkimällä jonkinlaista badassia. Ainakaan arki ei käy tylsäksi, mikäli joku päättää ottaa tämän terhakan, mutta lantaa lapioidessa ahkeran tytön ystäväkseen - sinnikkäästä Katsusta ei olekaan niin helppo päästä eroon.

Katsu osaa toden totta olla ylpeä itsestään, eikä peittele hyviä puoliansa - hän on aktiivinen, kaikkeen mielellään osallistuva lapsonen, joka ei jätä hoitoponin vatsanaluseen yhtäkään savista kurapaakkua. Ruokakupistakin voi peilailla ripsivärien leviämisen etenemistä, kun toisinaan uhkaavasti Kasperia muistuttava Katsu on ollut asialla. Hänen päättäessä tehdä vaikkapa satulahuoneen suursiivouksen, impulsiivinen tyttö voi jopa tehdä sen aivan toden teolla - ainakaan hän ei jää lorvimaan nurkkiin, vaan jättää sipsipussit sekä elokuvat odottamaan. Vain hevosentuoksuinen pölypilvi jää jälkeen, kun Katsu laittaa itsensä töihin.

Ratsastustunnilla jatkuvasti höpöttävältä haaveilijalta tuntuva punatukka osaa ratsastaa tehokkaasti sekä yhtäaikaisesti lempeästi - vaikka Katsu yltää hädin tuskin helpoillekaan tasoille sileällä ja saattaa vaikuttaa turhankin uhkarohkealta vauhdittelijalta, ei hän lähde vetämään romurallia ponien kanssa jäiselle mäennyppylälle, ellei joku sitten erikseen sellaista pyydä. Ehkä juuri kaikesta huolimatta kokeilunhaluinen Katsu tahtoisi Kössistä, tuosta muhkeasta puokista suojattinsa. Kaksikon pitkäkestoinen matka tulisi olemaan paitsi hattaratomun päällä tanssimista, myös epätoivoista kultareunuksen etsimistä. Tällä kertaa ailahtelevaisen Katsun sitoutumiskyky huitelisi iän myötä korkeammalla - nyt olisikin jo aika löytää se oikea hevonen, jota voisi pusutella pilvin pimein (ok, ei sillä, että Kössi kauheasti ottaisi muiskuja vastaan) viikottaisilla tallireissuilla ja jota voisi hehkuttaa koulutovereille ärsytykseen asti, sekä sen yli.

Rehellisesti sanottuna en olisi ajatellut Kössistä itselleni hoitohevosta, kun se saapui pari vuotta sitten Seppeleen arkea värittämään. Rakkautta ensisilmäyksellä se ei siis ollut, mutta ajan mittaan musta on ihan oikeasti alkanut tuntua siltä, että jos Kössi joku päivä sattuisi hunttamaan uutta hoitajaa, olisi se mun tilaisuus tarttua johonkin uuteen - mustasta ruunasta olisi mahdollisuus poimia mielenkiintoisia merkintäideoita, jota kautta edes "ikuinen poniratsastajamme" ei voi vastustaa kiusausta hakea vasta myöhemmällä iällä ihastuttaneelle ruunalle hoitajaksi. Anyway, idea on selvä. Jaksaisin todella häärätä Kössin kimpussa pitkään. Hevosen myötä myös merkintöjen laatu parantuisi, kun virtuaaliharrastusta saisi toteuttaa enemmän sillä omalla tyylillä (myös IRL pikkuisista poneista siirtyminen astetta isompiin tapauksiin on ajankohtasta).

No, kun olin ajatellut päivän jos toisenkin, myös Lasse alkoi kiinnostamaan enemmän ja enemmän. En todellakaan mene sanomaan, että Katsu olisi hahmona se täydellisin hoitaja nuorelle hevoselle, mutta koska olemme virtuaaliauringon alla, sekin olisi mahdollista. Lasse inspiroi mua itseäni niin paljon, että vaikka Katsu ei ole tallin kokenein hevosihminen, voisi suuri ruunikko avartaa pienen punapään näkemystä etenkin kouluratsastusmaailmasta - tähän mennessä neitonen on välittänyt pääosin pelkästään esteratsastuksesta, joten kapasiteetikas kouluruuna olisi varmasti omiaan kehittämään Katsua.

Jos nyt laitettaisiin se in räeal life -Katsu jutustelemaan, olisi pääosin improvisoimalla keksitty puhe melkolailla samanlainen, mikä tuosta ylhäältä löytyy, kun hiukan rullaat scrollia pilviä kohti. En tosin osaa kehua Katsun vastaisesti kovin hyvin edes äidinkielentaitojani, mutta kun panostan teksteihini, ovat ne vähintäänkin siedettävää lukemista. Hevostaidoistani olenkin sitten desilitraa ylpeämpi. Virtuaalihevosista on kehkeytynyt ajanviete silloin, kun en paini talikon kanssa ylläpitoponini karsinassa, joten Seppelekin on sitä kautta se paikka, jonne voi aina tulla tylsyyden iskiessä. Täältä löytyy aina tekemistä. Ajan mittaan on alkanut tuntua, että tämä megapikseleistä koottu talli on iso osa mua ja mun identiteettiä - vaikkei tällä kertaa onnistaisikaan, jatkan toivomista siitä, että vielä joku päivä teipinpalanen mun ja Seben välillä uusittaisiin Netan sekä Katsun taipaleen jälkeen.

Jottei tästä tulisi Otavalle kustannettavaksi lähetettävä romaani, toivotan jokaiselle saman banaaninkuoren sisällä hoitajaksi havitteleville paljon onnea!

[Sussu]

Takaisin?

Rehellisesti sanottuna mun silmät laajenivat varmasti lautasen kokoisiksi nähtyäni hoitajahaussa olevat hevoset. Silmiini osui ensimmäisenä vanhan tuttavuuden nimi, Rotta on vailla hoitajaa! Olin heti valmis kirjoittamaan hoitajahakemusta, mutta jokin esti minua. Minua hävetti se, kuinka huono hoitaja olin ennen ollut, mutta yritin selittää itselleni että se johtui vain siitä, että kotona asiat olivat olleet hieman huonosti ja mielialani huono. Päätin kuitenkin odottaa hieman hoitajahakemuksen kirjoittamisen kanssa ja suunnitelmanani oli nukkua yön ylitse ja miettiä asiaa aamulla tarkemmin. Heti ensimmäisenä asiana aamulla päähäni pälkähti ajatus Rotasta, tuosta maailman suloisimmasta puoliverisestä, jota olin aikanani noin vuoden hoitanut. Päätös oli sillä selvä, yrittäisin hakea uudelleen ruunan hoitajaksi!

Täällä kirjoittelee siis jälleen Sussu, Seppeleessä ennenkin hoitajana toiminut punapää. Hoitajantaipale alkoi ensimmäistä kertaa 06.09.2014, jolloin pitkäaikaisesta unelmastani tuli totta ja minut valittiin Seppeleeseen hoitajaksi Rotalle. Rotasta tuli nopeasti mulle todella tärkeä, vaikka mun hoitaminen olikin melko epäaktiivista. Inspiraatio katosi kotona olevien ongelmien takia ja päädyin vaihtamaan Rokin hoitajaksi. Ponin hoitajanakin pyörin noin vuoden verran, mutta sitten oli pakko tehdä se raskas päätös ja kirjoittaa Annelle viestiä lopettamisesta. Stressasin tätä touhua liikaa ja innostus oikeastaan kaikkea kohtaan oli mennyttä. Nyt kuitenkin muutosten kautta mun inspiraatio on hyvää vauhtia palaamassa ja olisi todella upeata palata Seppeleeseen!

Tarkemmin ottaen hahmoni Sussu on siis 21-vuotias todella siro 160cm pitkä punapää, jonka hiukset yltävät olkapäihin. Sussu on melko ujo, ainakin tutustumisvaiheessa, mutta kunhan naiseen tutustuu kunnolla, on hän ystävällinen ja puhelias ihminen, jonka kanssa tulee helposti toimeen! Sussu ei ole ikinä pitkävihainen ja hänen kanssaan on helppo puhua niin iloista kuin suruistakin. Hevosten parissa Sussu on toiminut pikkutytöstä asti, mutta viime aikoina harrastaminen ei ole ollut ihan yhtä aktiivista kuin ennen. Hevosten kanssa Sussu on aina rauhallinen ja varmaotteinen, eikä hän jännitä niitä vaikeimpiakaan hevosia.

Rotan hoitajaksi hakisin siksi, että Rotta on minulle tuttu hevonen, jota olen ehdottomasti kaivannut todella paljon. Mua harmitti lopettaa Rotan hoitaminen silloin aikanaan, vaikka Rokkikin oli upea ja ihana poni. Rotta ja Sussu tulivat aina hienosti toimeen, enkä usko asian muuttuneen vaikka viime hoitokerrasta onkin jo aikaa.

Tällä kertaa lupaisin oikeasti olla aktiivisempi hoitaja! Oon todella pahoillani siitä miten epäaktiivinen olin aikaisemmin, mutta mulla on elämässä nyt käynnissä täysin erillainen aika ja edessä on paljon muutoksia, mitkä helpottaa mun elämääni, niin aikaa kaikelle on paljon enemmän. Mun mieliala on huomattavasti parantunut ja oon kaivannut Seppelettä paljon.

En nyt oikeastaan tiedä mitä muuta tähän kannattaisi enään kirjoittaa, mutta jään innolla ja jännittyneenä odottamaan hoitajahaun loppumista ja tuloksia!

[Heljä]

Heljä haluaisi mielellään Elmon apuhoitajan pestiin!


Keijukaismainen Heljä on 17 vuotias pitkä ja hiljainen tyttö, joka on harrastanut ratsastusta aiemmin kymmenisen vuotta takaperin naapurinsa vuonohevosilla, mutta ennen Liekkijärvelle muuttoaan hän ei ollut ikinä käynyt ratsastustunneilla. Pari vuotta pikkusiskonsa Nellan innokasta ratsastusharrastusta seurattuaan päätti hän kuitenkin uskaltautua takaisin hevosten pariin, tuntilaisena Seppeleessä. Rakastaa hevosia koko sydämestään, vaikkakin pitää enemmän niiden hoidosta kuin itse ratsastamisesta. 185cm pitkä ja hoikka Heljä on kuvaannollisesti hieman samanlainen kuin vastasyntynyt varsa tai bambi liukkaalla jäällä; sotkeutuu helposti kömpelönä omiin pitkiin raajoihinsa. Ujostelee uusia ihmisiä eikä viihdy suurissa porukoissa sekä nolostuu helposti. Heljällä on pitkät, lantioon yltävät punaruskeat hiukset, joita hän tykkää letittää erilaisin tavoin.

Lisäksi vähän ulkonäöstä:

- Solakka ja pitkä (185cm), omistaa pitkät jalat
- Hiukset punaruskeat (enemmän punaiseen päin) jotka yltävät lantioon asti, usein auki tai mitä erilaisimmilla leteillä
- Pukeutuu mieluusti maanläheisiin sävyihin, lempiväri on metsänvihreä
- Vihertävän harmaat silmät

[Deleted]

Polarin omaksi hoitajaksi ♥

Kikka on 20-vuotias ikuinen ponityttö. Juuri ja juuri vielä poneilla ratsastamaan pystyvä Kikka on omaksunut itselleen "poni-istunnan", eivätkä hänen pohkeensa enää oikein löydä oikeaa paikkaa hevosilla ratsastaessa. Poneissa vaan on sitä jotain mikä hevosilta usein puuttuu ja siksi Kikka on ottanutkin tähtäimekseen uuden ponin, eli Polarin, hoitamisen!

Kikka aloitti ratsastuksen vasta 12-vuotiaana kuljettuaan ensin muutaman vuoden ystävänsä mukana lähimmällä ratsastuskoululla. Pelko hevosia kohtaan muuttui pienen valkoisen tilastotamman kautta rakkaudeksi hevosiin, josta Kikka on ikuisesti kiitollinen. Tämä harrastus kun antaa niin paljon enemmän kuin mitä se ottaa (eli sen reilu parikymppiä viikossa, mitä ratsastustunnit nykyään suurinpiirtein maksavat) ja niin se vaan on että talli opettaa tytön tavoille.

Luonteeltaan Kikka on hyvin asiakaspalveluhenkinen ja jaksaa kohdata aloittelevia ratsastajia heidän hassuine kysymyksineen, mutta toisaalta myös kova sluibaaja tilaisuuden tullen, joka löytyy todennäköisesti ennemmin tallin takaa pelaamasta korttia kuin lakaisemasta tallin käytävää. Selityksiä löytyy aina - ne tämä tyttö taitaa - onhan hän ollut useasti kiipelissä erinäisten tapahtumien johdosta. Mutta hoitohevostansa hän hoitaa kuin omaansa, tai jopa paremmin kun kyseessä ei ole oma hevonen, vaan hevonen, jonka huolenpitoa pitääkin silmällä joku muu kuin hän itse. Kikka kiintyy tulisesti hoitohevosiinsa ja ne ovat Kikalle aina hänen koko maailmansa, voitte vain kuvitella sitä itkun määrää mitä parikymppiseksi on ehtinyt tihrustella entisten hoitohevosten muuttaessa uusiin koteihin!
Takapakeista huolimatta Kikka ei ole luovuttanut (vaikka onkin useasti todennut että jos tämäkin poni myydään, niin hän lopettaa koko harrastuksen). Hän on jaksanut käydä säännöllisesti 12-vuotiaasta lähtien ratsastustunneilla, parhaimmillaan kahdesti viikossa, mutta nyt töiden painaessa päälle hän on vaihtanut takaisin perinteisempään "kerran viikossa tunteiluun". Tunteiluun, niin no heh... siihenkin varmasti. 

Polarissa Kikkan sydäntä lämmitti erityisesti sen häslerimäisyys. Kun kaksi tällaista nerokkaita ideoita saavaa yksilöä pistettäisiin yhteen, niin katastrofin aineksethan ovat suorastaan tarjottimella eikä jännitystä ainakaan jäisi puuttumaan! Mihinhän kaikkeen tämä kaksikko vielä joutuisi?
Kikka myös kokee kuulopuheiden perusteella Polarin hyvin palkitsevaksi ratsuksi, jonka kanssa huomaisi omat virheensä ja väkisinkin oppisi paremmaksi ratsastajaksi.

Seppele on tallina tuttu 20-vuotta alueella asuneelle Kikalle, mutta hän ei ole itse koskaan ollut osa Seppelettä. Nyt kuitenkin kun naapurikunnan ratsastuskoululla ei ollut enää mitään annettavaa Kikalle, oli Kikka päättänyt vaihtaa maisemaa uuteen ympäristöön (ja jos jotain Kikka vihasi, niin muutoksia...). Seppele vaikutti Kikan nykyiseen elämäntilanteeseen eli vuorotyön puitteisiin natsaavalta tallilta, josta löytyisi aina varmasti joku harjailemaan ja paijaamaan Polaria, kun Kikka olisi itse iltavuorossa.

Terkuin, Kikka

_______________

(Ilmoittautumista hoitajakurssilla tulossa nyt samantien, niin sekin saadaan suoritettua!)

[Petra]

KÖSSI
isolla K:lla

Siitä on vierähtänyt jo niin monta vuotta, kun bongasin ensimmäistä kertaa Seppeleen, etten edes muista miten ja milloin. Se vaan tapahtui, ja hämärästi muistan ihastelleeni silloin Seppeleeseen saapunutta uutta hevosta, Hypeä. Se oli niin kamalan hieno hevonen, että muistan ihastelleeni sitä jopa pidemmänkin aikaa, kuten myös tallin muitakin hevosia, joista osa on jo harmillisesti vehreimmillä taivaslaitumilla. Sama tapahtui monen muunkin uuden hevosen kohdalla ja Alman kohdalla muistan tarjonneeni sille jopa kotia, mutta näytön puutteessa se lähti muualle, joka totta kai harmitti minua suuresti. Nyt kuitenkin myöhemmin jo yli vuoden, päivittäin Seppelettä seuranneena uskaltauduin osallistumaan hoitajakurssille ja sitä myötä hakemaan Kössille hoitajaksi.

~

Betha Matilda Lehtomäki on kahdeksantoista vuotiaaksi kääntyvä naisenalku, josta voi jopa sanoa, että hän porukan musta lammas, joka ei tässä tapauksessa tietenkään tarkoita huonossa mielessä vaikka tuota sanontaa kyseisessä lausahduksessa juurikin ehkä tarkoitetaan. Betha sattuu nyt vaan olemaan helposti jännittäjä-tyyppiä sekä kovin hiljainen ja ujo, jonka vuoksi nuorukainen on jossain määrin melko huomaamatonkin. "Ai, mä luulin, ettei täällä ollutkaan ketään", kuuluu usein sanonta. Ei sillä, että se Bethaa haittaisi, sillä hän viihtyy hyvin omissa oloissaan, mutta tarvittaessa hän on kyllä valmis auttamaan muita ja tsemppaamaan itseään puhumaan vieraille. Välillä tosin on päiviä, jolloin puhuminen tulee ihan luonnostaan ja välillä on taas päiviä, kun se on mahdottoman vaikeaa. Kun tuohon hiljaiseen, kuoreensa vetäytyvään nuoreen tutustuu paremmin, kuoriutuu hänestä yllättävän avoin, lämmin sydäminen, auttavainen ja melko puheliaskin tyyppi, joka saattaa tulla joillekin jopa yllätyksenä. "Puhuitsä just?? Mä oikeesti luulin, että sä oot kuuromykkä", saattaa joku ehkä lipsauttaa vahingossa huuliltaan, joka saa Bethan aina kovin vaivaantuneeksi ja ehkä lipumaan myös hissukseen ja huomaamatta pois paikan päältä. Nuorukainen ottaa muiden sanat ehkä liikaa itseensä, mutta toisaalta on päiviä, jolloin häneen viittaava räiskyväkin kommentti ei kiinnosta pätkääkään.

Hevosten kanssa Betha on tullut aina hyvin toimeen ja niiden kanssa pyöriminen tulee luonnostaan. Nuorukainen nauttii hevosten kanssa olemisesta ja hän on tuolloin itsevarmempi, rennompi, luottaa itseensä ja tekemisiinsä, toisin kuin ihmisten kanssa. Niin monet takin käännökset vuosien varrella, ja syrjintä jättivät pysyvät arvet Bethaan, jonka takia hänen on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. Senpä vuoksi hän on melko hitaasti lämpenevää sorttia ja meneekin erittäin kauan, että hän pystyy olemaan kutakuinkin normaali oma itsensä muiden kanssa. Eläinten parissa asia on kuitenkin toinen. Betha nauttii luonteikkaista hevosista ja kaikenlaisista projekteista, joiden kanssa hän viettää mielellään aikaa niitä hoidellen, metsässä kävellen, maastakäsin työskennellen, esteitä hypäten, koulua pyöräytellen, maastoillen tai muuten vain rennosti köpötellen. Betha pitää hevosten kanssa ollessaan aina tietynlaisen pienen kurin yllä, mutta samalla hän antaa hoitsulleen suurta rakkautta, huolenpitoa ja huomiota. Hän iloitsee aina, kun huomaa, että hoitsu nauttii hänen seurastaan, se tuntee olonsa mukavaksi, rennoksi ja turvalliseksi. Se saa Bethankin hymyn huulille, olipa päivä ollut miten raskas tahansa.

Kössi ei ole mitään rakkautta ensisilmäyksellä -hevonen, niin kuin moni muukin on jo tuntunut sanovan. Rottaa ajattelin ensimmäisenä, onhan se mahdottoman suloinen tapaus, mutta jostain kumman syystä Kössi alkoi kuitenkin houkuttelemaan, kutkuttelemaan mielessä ja vetämään mystisesti puoleensa, niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta. Se on yllättävän persoonallisen näköinen, valloittavan muhkea ja luonteikas hevonen, jonka voisin kuvitella helposti pitkäaikaiseksi hoitsukseni. Siitä ryöppyää hauskasti mieleen ideoita päiväkirjamerkintöihin, joka johtuu varmasti osittain Kössin luonteesta kuin myös siitä, että näen ruunassa vuosien varrella hoitaneitteni irl hevosten ominaisuuksia. Ulkonäkö natsaa värin ja päämerkin puolesta meidän entiseen lv- ruunaan, luonne taas eräisiin lv- oriin -ja ruunaan, ratsuna tulee väistämättä mieleen eräs muhkea suomenhevostamma, joka vei mua pienempänä tunneilla 6-0, painaen juurikin massiivisella kaulallaan kädelle, uskomaton sattuma, eikö? Lyhyesti kuitenkin sanottuna Kössi on varmasti hevonen, jonkalaista toista ei tule vastaan, hevonen, jonka kanssa viettäisin enemmän kuin mielellään pitkiä aikoja hoitotarinoita rustaillen, kuvia piirrellen, tunneille ja tapahtumiin osallistuen.

Seppele on se paikka, joka inspiroi mua valtavasti jo nyt tätä hakemusta kirjoittaessa. Tämä paikka vaikuttaa niin ihanalta, aktiiviselta, lämminhenkiseltä ja rennolta, jossa on hoitajille tarjolla mukavasti aktiviteettia. Täällä näyttää myös hyvässä mielessä sattuvan ja tapahtuvan aina jos jonkinmoista ja uskon, ettei mun inspiraatio tule koskaan katoamaan! Aika hurja veto, mutta niin pitkään olen tätä tallia ja sen menoa seuraillut - samaan aikaan miettinyt alkavani hoitamaan, miettinyt oikeasti pitkään ja hartaasti, että riittääkö mun inspiraatio, aika, jaksaminen ja ylipäätään halu ryhtyä hoitajaksi. Aikani tässä siis mietittyäni, voin käsi sydämellä myöntää ja vannoa, että tulee riittämän ja haluan alkaa hoitamaan Seppeleessä juuri Kössiä enemmän kuin mitään muuta hevosta yhteensä. Jos tänne mahtavaan porukkaan mukaan pääsen, niin musta ette tule kyllä pääsemään kovin helpolla eroon! ;')

Ruudun takana?
.. Kirjoittelee tosiaan sinne kahdeksantoista vuotiaaksi kääntyvä naisenalku, joka on ollut hevosten parissa pienestä asti. Ratsastustunneilla kävin jokunen vuosinen sitten aika usein ja siinä sivussa hoitelin monia vuosia erään yksityistallin ravihevosia. Perheellä on ollut lv- ruuna, niin kuin tuolla ylempänä tulikin jo sanottua, ja sitä tuli hoideltua ja ratsasteltua, että kokemusta hevosista on ihan mukavasti vaikka tässä ei olekaan tullut hevosteltua enää vuosiin, joka johtuu muutosta eri pk- seudulle, jossa ei ole hevosen hevosta. Pikseliponeja olen harrastanut kuutisen vuotta ja risat, joten mikään uusi harrastus tää ei mulle ole. Talleja on tullut pideltyä, hevosia on tullut hoideltua ja nyt hieman yli vuosi sitten tutustuin enemmälti piirettyihin ja näille teille jäin.

~

Oikeasti olisin voinut jatkaa tätä hakemusta sormet suihkien vielä pitkän, pitkän aikaa, niin innoissani kun olen, mutta nyt on ihan pakko stopata. Kuka nyt haluaa tai edes jaksaisi lukea kilometrin mittaista hakemusta? En ainakaan minä, joten näillä mennään.

Onnea muillekin hakijoille!
Mä jään tänne sydän tykyttäen, pissat melkeen housussa odottamaan päätöstä..

[Anne]

Hoitajahakua päivitetty. Lasse hakuihin mukaan.
Heljä lisätty Elmon apuhoitajaksi =)

[Maj]

Feb 18, 2017 21:30:21 GMT 2 Maj said:

Edin apuhoitajaksi?

Maj Evelina Berglund on pian 14-vuotiaaksi kääntyvä tyttö, joka muutti Liekkijärvelle muutama kuukausi sitten. Tyttö on aina pitänyt hevosista, mutta vasta muuton jälkeen hän pääsi aloittamaan ratsastustunneilla. Tällä hetkellä alkeiskurssilla oleva Maj on innokas oppimaan lisää, joten hoitajakurssin suoritettuaan hän päätti kokeilla onneaan Edin apuhoitajan pestin suhteen. Edellisellä asuinpaikkakunnallaan Maj on päässyt touhuamaan serkkunsa ponin kanssa, mutta ennen Seppeleessä aloittamista hänelle ei ole vielä ehtinyt karttua kummoista hevoskokemusta.

Luonteeltaan Maj on iloinen, ystävällinen ja tunnollinen. Hän tulee lähes kaikkien kanssa hyvin toimeen ja hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti. Maj on myös melko ujo ja aluksi hänen voi olla vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Tuttujen ihmisten seurassa tyttö on kuitenkin melko puhelias ja sosiaalinen tapaus. Ystäviään kohtaan Maj on ehdottoman lojaali ja aito. Ujoudestaan huolimatta tyttö on melko temperamenttinen persoona. Maj on erittäin eläinrakas henkilö.

Hevosten kanssa toimiessa Maj on rauhallinen. Välillä häntä saattaa jännittää kovasti tai jopa pelottaa, mistä huolimatta tyttö ei anna oman jännityksensä tarttua hevoseen. Maj on vielä melko epävarma omasta osaamisestaan ja taidoistaan, mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä tyttö on vasta alkeiskurssilainen. Silti hän yrittää aina parhaansa, vaikkei kaikkea vielä osaakaan. Tarpeen vaatiessa tyttö osaa kuitenkin niellä ylpeytensä ja pyytää apua. Maj on erittäin huolellinen ja tarkka ja nauttii arkisesta puuhastelusta tallilla. Tyttö on todella kiinnostunut oppimaan lisää hevosista ja ottaakin kaiken tiedon innolla vastaan.

Pituutta Maj’lta löytyy vain reilut 140 cm ja ruumiinrakenteeltaan hän on melko siro. Maj on normaalipainoinen, vaikka hän onkin aina ollut todella hoikka. Tytöllä on kohtalaisen pitkät, väriltään kastanjanruskeat hiukset. Maj’n silmät ovat vihertävänharmaat. Tallilla tyttö pitää hiuksiaan poninhännällä tai letillä, mutta muutoin ne ovat usein auki. Maj’n pukeutumistyyli on melko tavallinen. Tallilla hän suosii käytännöllisiä ja mukavia vaatteita. Koulussa hänellä on yllään yleensä farkut ja jokin siisti paita.

Siihen, miksi Maj päätti hakea juuri Edin apuhoitajaksi, on monia syitä. Pari vuotta sitten eksyin ensimmäisen kerran Seppeleen sivuille ja ihastuin Ediin heti. Ujosta luonteestaan huolimatta Edi vaikuttaa ihanan sympaattiselta ja lempeältä. Ruuna vaikuttaa myös mukavan kiltiltä ja soveltuu siis varmasti hyvin kokemattomallekin ratsastajalle ja hevosten käsittelijälle. Haastettakin Edistä varmasti löytyy, sillä ruuna vaikuttaa hauskan jähmeähköltä tapaukselta. Ja vaikkei liikutus apuhoitajan tehtäviin kuulukaan, kestäisi tietysti aikansa ennen kuin Maj ja Edi löytäisivät yhteisen sävelen ja luottamuksen. Juuri luottamuksen saavuttaminen on yksi asia, joka Maj’ta kiinnostaa tämän suloisen, ujonpuoleisen ruunan kanssa.

Edin kanssa Maj pääsisi varmasti harjoittelemaan lisää hevosten hoitoon liittyviä olennaisia taitoja. Kun kyse on kuitenkin aloittelevasta ratsastajasta, on mukavaa, että varsinainen hoitaja opastaisi ja neuvoisi alkutaipaleella. Maj on nopea oppimaan ja kuuntelee mielellään neuvoja hevosten hoitoon tai ratsastukseen liittyen. Tyttö on hevosten seurassa erittäin rauhallinen, mikä on varmasti hyvä asia tällaisen uusia tilanteita jännittävän hevosen kanssa. Maj on myös erittäin tunnollinen ja häneen voi luottaa. Hän ottaa mielellään vastaan kaikki mahdolliset hevosiin tai talliin liittyvät tehtävät. Ja jos Maj jotain päättää tehdä, tekee hän sen kunnolla ja huolellisesti. Maj ei myöskään pelkää huonoja kelejä, vaan on valmis tulemaan tallille koska tahansa. Tyttö pitää ulkoilmasta erittäin paljon ja siksi se on hänen mielestään iso plussa, että Edi asuu pihatossa. Edi on myös mukavan kokoinen.

Maj tulisi varmasti hyvin toimeen Edin varsinaisen hoitajan kanssa. Olen monesti lukenut ja katsonut Neten tunnelmallisia ja hauskoja tarinoita ja mahtavia kuvia Edin hoitopäiväkirjasta ja täytyy sanoa, että ne ovat aivan upeita. Hahmona Nette vaikuttaa kiinnostavalta ja mukavalta. Edi on erittäin inspiroiva ja innostava hevonen ja pyrkisin olemaan mahdollisimman aktiivinen apuhoitaja tälle ihanalle ruunalle. Lisättäköön vielä, että eestinhevonen on yksi suosikkiroduistani ja Edi on väritykseltään aivan upea. Ihailen suuresti Annen piirtämiä upeita kuvia ruunasta. Kuten yltä toivottavasti saitte jo selville, olisin siis todella kiinnostunut ihanan, suloisen, pörröisen Edin apuhoitajan pestistä.

 
Ruudun takaa löytyy hieman hahmoaan muistuttava tyttö Länsi-Suomesta, joka rakastaa kirjoittamista ja piirtelyä. Virtuaalihevoset eivät ole minulle hirveän tuttuja, vaikka olenkin muutamia vuosia sitten pyörinyt aktiivisemmin niiden parissa. Nyt olisin kuitenkin innolla palaamassa takaisin virtuaalihevosten maailmaan tällä upealla ja aktiivisella tallilla. Kuten aiemmin jo mainitsin, olen seurannut Seppeleen elämää jo muutaman vuoden ajan, mutta vasta viime vuonna uskaltauduin rekisteröitymään foorumille. Ratsastusta olen harrastanut säännöllisesti vuodesta 2011. Tuolloin aloitin poneilla ja viime vuonna siirryin hevosiin ja vaihdoin tallia. Ruudun takaa löytyy siis jonkin verran tietoa hevosista, vaikka hahmoni vasta aloittelija onkin. Entisellä tallillani minulla oli reilun vuoden ajan hoitoponi, joten hoitaminen sinänsä on myös tuttua.

Olisin voinut kirjoittaa tätä hakemusta vielä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä nyt on aika lopettaa. Jään innoissani odottamaan, pääsenkö Edin apuhoitajaksi. Onnea muille hakijoille!

[Deleted]

Stella on 17 ikävuoden puolelle kiepahtanut nuori tyttö, jonka sydän sykkii lihaksikkaille kouluhevosille sekä nopeille esteratsuille.


Muutama sananen vain..

Stellan tavaramerkkiin kuuluu ehdottomasti tummansiniset ratsastusvarusteet, erityisesti toppaliivit ja grippipaikkaiset housut. Tummanruskeat, keskipitkät hiukset ovat usein ponnarilla tai kahdella letillä. Luonteeltaan Stella on hymyilevä ja positiivinen persoona. Stella ystävystyy huolestuttavan helposti lähes kaikkien kanssa, ja pakottaa väkisinkin sen raastavan hymynsä huulilleen uusia ihmisiä tavatessa. Stella on kilpailija henkeen ja vereen, ja varsinkin kouluratsastuksen puolella metsästänyt muutaman sinivalkoisen ruusukkeen. Kilpailuhenkisyys voi näkyä myös muuallakin, kun tyttö yllyttää muita laukkakisaan sänkkärillä tai ilman satulaa- esteratsastukseen.


Ratsastustaustoista jotain..

Vuosia tyttö ei tarkkaan muista, mutta heppahöperö hän on ollut niin kauan kuin muistaa. Hoitajana toimiminen on myös tuttua kauraa, Stella hoiti muutama vuosi sitten rasavilliä nf-tammaa. Kuitenkin koulun sijoittuessa ykköspaikalle pestistä piti luopua, ja sehän oli kova pala. Nyt Stella olisi uudelleen aloittelemassa hoitajauraansa.


Stella pääsee 75 senttisten esteiden ylitse moitteetta, ja onkin yllättävän napakka ja näppärä rataesteillä. Kouluratsastus on kuitenkin aina ollut hänen heiniään ja täten myös lajissa on kehitytty enemmän. Tällä hetkellä treenaa Helppo B:n puitteissa. Nuoret ja vaikeat projektihevoset ovat aina olleet Stellan alaa, ja siksi niitäkin on parin viimeisen vuoden aikana ollut muutama.


Ja vaihtoehdot ovat..?

Kössi, musta ja muhkea puoliveriruuna. Stella ihastui siihen ensisilmäyksellä, ja muistuttaa ihan irl-ratsastelemiani hevosia. Kössin kanssa olisi mukavaa muistella hoitajajuttuja, vaikka ruuna vähän oikukkaan luonteen omaakin. Ratsastaessakaan hevonen ei mikään höyhenenkevyt liitokavio mitä ne muut Stellan ratsastamat hevoset ovat olleet, joten siinä voisi olla aluksi vähän hakemista. Stella ja Kössi ei kuitenkaan mikään tuhoontuomittu parivaljakko mielestäni ole, ja esteilläkin voisi herätellä pientä sisäistä nopeuden ja vauhdinkaipuista esteratsastajaa.


Potentiaalinen, takkutukkainen Lasse olisi haastavempi tapaus, mutta se ei haittaa Stellaa. Stella on valmis komentamaan ja aloittamaan alusta. Ruunan upeat askeleet ovat tietenkin vieneet Stellan mennessään ja mikä parempaa kuin liidellä (köh) sellaisen hevosen selässä! Myöskään nuoren hevosen hästäämiset eivät saa Stellaa hämmentyneeksi, vaan hän tottuneesti osaa ohjata vaikeampaakin luonnetta. Ruunikko vaikuttaa inspiroivalta ja mielenkiintoiselta kirjoitettavalta hankaline luonteineen ja isoine askelineen, joten juttua riittäisi!

Toivotan paljon onnea myös muillekin hakijoille!

[Verna]

WANTED: SIELUNKUMPPANI (MIELELLÄÄN PONI)

Viime kesänä hain hoitajaksi Hestialle, ja siitä lähtien oon vähän niinkun koittanut olla haukkana katsomassa josko uusi soppelin tuntuinen hoitoheppakandidaatti ilmaantuisi Seppeleen hoitajahakuun... Oon siis tosiaan suorittanut hoitajakurssin aiemmin (v. 2013) nimimerkillä Verna.

Nyt ois viimein pitkällinen odotus palkittu ja aika panostaa jälleen hoitajahakuihin. Mun superkatse bongasi nimittäin hoitajahakujen lomasta jokaisen Inkan unelmahoitoponin, Polarin! Reaktiivinen ja vietävän suloinen poniruuna herättää unelmoivassa heppatytössä väkisinkin sydämentykytyksiä ja hallitsematonta (okei, ehkä kuitenkin jossain määrin hallittua ettei musta sais ihan hullua kuvaa) ihastusta.

Inka Huhtanen, 18-vuotias abiturientti Liekkijärveltä esittäytyy. Mä olen se jota joku vois sanoo Naantalin auringoksi ja jota joku toinen vois juosta pakoon ihan vaan sen toisinaan raivostuttavana ilmentyvän intoilemisen takia.

Inka on tosiaan oikea lärpättäjä-suorasuu, mutta ei tosiaankaan millään tavalla ainakaan tarkoituksenomaisesti piikittelevässä mielessä. Energinen olemus tuntuu joskus imevän voimia toisilta itseensä, vaikka pääasiallisesti sen vaikutus muihin ihmisiin taitaakin taittua plussan puolelle. Inka rakastaa poneja ja uuden kokeilemista. 

Ratsastajana Inka on yritteliäs ja halukas oppimaan virheistään. Pitkän linjan tanssijana kehittynyt kehonhallinta ja tasapaino ovat oiva lisä vähän vikkelämpienkin ponien ratsastamisessa. (vink vink, täydellinen pari Polarille!)

Hevosten parissa Inka on puuhaillut kahdeksanvuotiaasta. Tuolloin hän kävi kaverin kanssa hoitamassa naapurin tädin poneja ja sai palkinnoksi toisinaan ratsastaakin. Hevosten kanssa varman ja rauhallisen Inkan hoitotaidot ovat tämänlaisen oppimisen ansiosta vahvat, ja ehkä myöskin paremmat kuin osaaminen ratsailla. Oikeilla tunneilla Inka on käynyt ratsastuskoulussa muutaman vuoden, ja opetellut asioita niin esteiltä kuin koulupuoleltakin. Pehmeäkätisyys on tytölle kunnia-asia!

Inka on aina ollut enemmän poni- kuin hevosihminen, johtuen mitä ilmeisimmin hänen pienestä koostaan: 159 senttinen ja siro tyttö on pikkuhevosten kanssa kuin kotonaan. Hyvin vaaleat, olkapäille ulottuvat hiukset on melkein aina ponnarilla, eikä tallille mentäessäkään usein pieni sipaisu ripsaria tai kulmakynää ole pahitteeksi sitten lainkaan. Rennolla tyypillä ei kuitenkaan ulkonäköpaineille jää juuri tilaa, eikä afterhiroshima-lookki ole mitenkään katastrofaalinen juttu sitten ollenkaan. Inkan taktiikkana taitaa useimmiten ollakin näyttää edes jotenkin päin ihmiseltä suurimman osan ajasta jotta tarpeen tullen on helpompi järkyttää toisia ihmisiä totaalisella räjähdyksellä ja katupummityylillä! 

Jos Inka olisi syntynyt hevoseksi, hän olisi luultavasti pieni ja ketterä poni. Otsatukka silmillä, pilke silmäkulmassa, herkkä reagoimaan mutta kuitenkin myös säilyttämään asioissa aina omaleimaisen huumorinsa. Vikkelät liikkeet ja kevyet askeleet olisi tämän tyttöponin ehdoton tavaramerkki, unohtamatta seikkailunhalua tai tarkkasilmäisyyttä ja sen oikeanlaista hyödyntämistä.

Polar olisi Inkalle mitä mainioin hevoskaveri ja unelmien täyttymys niin luonteensa kuin muittenkin ominaisuuksiensa puolesta. On suorastaan harvinaista löytää mahdollisuus hakea hoitajaksi tämän ponin kaltaiselle sielunveljelle! 

Inkan ajatuksia ja pajatuksia kirjoittelee 18-vuotias Pohjanmaalainen puskaratsastaja, jonka sydän sulaa nelijalkaisille ja kirjoittamiselle ja kevätauringolle... Oon viimeistä rutistusta vailla valmistumassa ylioppilaaksi nyt keväällä, ja lukuloman lomassa ois ihana startata hoitajaura Sebessä! Seppeleen lämminhenkisyys ja aitous on tehnyt muhun vaikutuksen aina, ja tulee sitä varmasti tekemään vielä pitkään. Oon vakuuttunut siitä että Seppele ei kuole koskaan!

Päätän hakemuksen tähän ja jään ihan älyttömän jännittyneenä oottamaan josko se viimein tärppäisi... Ihanaa helmikuuta joka tapauksessa mun puolesta niin toisille hakijoille kuin tämänhetkiselle Seppeleen poppoolle (heppoja unohtamatta)! <3

[fifi]

Rotta

Muistin vieläkin kuin eilisen päivän sen, kun olin törmännyt Rottaan ensimmäisen kerran. Vaikka siitä oli jo parikin vuotta aikaa, jokainen sekunti siitä syyskuisesta iltapäivästä palasi elävästi mieleeni nostaen hymyn huulilleni. Olin saanut suorittaa Seppele-aikanani Rotan kanssa niin hurjan toimenpiteen kuin harjaus, mutta jo sillä hetkellä oli ruuna napannut koko sydämeni. Siitä saakka olin kokenut Rottaa kohtaan valtavaa sympatiaa. Tämän reilun kahden vuoden aikana olin löytänyt itseni yhä useammin ja useammin tuijottamassa ruunikonpäistärikköä haaveksien. Ja melkein yhtä usein olin saanut osakseni sääliviä katseita, kun olin seissyt parhaina päivinä aloillani parikin tuntia silmät ummessa hymyillen kuin vähäjärkinen.

Sitten mä olin selannut yhtenä tavallisena talvi-iltana Seppeleen ilmoitustaulua. Ja ihme ja kumma, sinne oli läntätty uusi lappu. Yleensä käväisin vilkaisemassa sitä päivittäin, ja toteamassa ettei taululle ollut kolmessatoista tunnissa ilmestynyt mitään maata mullistavaa. Mutta se pieni paperinpala, joka sinne nyt oli saapunut, mullisti minun maailmani ihan täydellisesti. Rotta on vailla hoitajaa. Olin saanut iskeä itseäni kuusi kertaa oleskeluhuoneesta löytämälläni haarukalla kämmenselkään, ennen kuin olin suostunut toteamaan, että niin siinä oikeasti luki. Enää ei tarvittu kuin kolme tökkäystä lisää, kunnes oivalsin suorittaneeni ihan oikeasti sen hoitajakurssin. Ja niin mä sitten olen tässä. Kirjoittamassa hoitajahakemusta. Itseasiassa kirjoitan sitä vasemmalla kädellä, oikean kärsiessä haarukaniskujen aiheuttamasta kivistyksestä, mutta se oli kai tarpeeton yksityiskohta. Ja koska tarpeettomien yksityiskohtien listaaminen on niin kivaa, kerron vielä, että olin totta puhuen saanut tökätä haarukalla itseäni pari ylimääräistäkin kertaa. Turha kai kaunistella.

Minä olen Fiona Mäkelä. Tai siis Fifiksihän mua nyt sanotaan. Ikää löytyy kohta neljätoista vuotta, ja hevoskokemusta melkein saman verran. Tädilläni on hevosia, ja joskus vuonna kivi ja kuokka aloittelin hevostytön urani hänen seuraponiksi ostamallaan shetlanninponilla köpötellen. Sen jälkeen olen ratsastanut säännöllisesti talitöitä vastaan ratsuhevostammaa, jonka kanssa kilpailin viime kesänä yhden helpon B:n ja toisen 75cm:n korkuisen esteluokan sijoittuen molemmissa. Jokin aika sitten kyseinen karvakorva myytiin, ja keskityin entistäkin tehokkaammin Rotasta haaveilemiseen. Tunneille en ole Seppeleessä koskaan osallistunut, sillä mulla ei ole suoraan sanottuna hirveästi rahaa. Ja se taas johtuu siitä, että me asutaan äidin kanssa kahdestaan. Äiti on melkein aina siivoamassa ostoskeskusta, enkä mä siltä voi mitään vaatia. Tarpeeksi sillä on siinä että saa ruokaa pöytään. Kaikki on ollut meillä kotona jo pari vuotta ihan sekaisin. Siis siitä asti kun isä kuoli. Ja niinpä mä mieluummin karkaan tallille, kuin yritän pystyä hengittämään kotona. Kokeiltu on. Mahdotonta.

Luonteeltani mä olen... No, sanotaanko vaikka että aika persoonallinen. (Fifin mainospuhekoulutus, oppitunti 1: näin sanotaan seinähullu nätimmin.) Tulen ihmisten kanssa melko hyvin toimeen, ja olen energinen ja iloinen tapaus. Silloin tällöin saatan olla hauskaakin seuraa. Suuttuessani olen äkkipikainen, ja osaan sanoa todella terävästi tarpeen vaatiessa (ja valitettavasti joskus muulloinkin...). Ulkonäöstäni sen verran, että olen vajaat 163cm pitkä, ja aika hoikka tapaus. Tallilla pukeudun vuodenajasta riippuen yleensä harmaisiin collagehousuihin ja siniseen takkiin. Luonnonkiharat hartioille saakka ulottuvat hiukset ovat yleensä rennolla poninhännällä. Hiusten väristä ei sitten voikaan kertoa hirvittävästi. Väri kun on jokin blondin ja bruneten sekoitus, mutta se, miltä hiukset näyttävät milloinkin, riippuu puhtaasti vuodenajasta ja tähtien asennosta.

Mutta kertokaa mulle miksi ihmeessä olen kirjoittamassa tästä jotakin omaelämänkertaa? Ehkä mä mieluummin kerron miksi just Rotta, ja minkä takia mä olisin oikea valinta hoitajaksi. Eli siis: Olisin varmasti erittäin sitoutunut hoitamaan juuri tuota ihanaa hevosta. Kirjoittaisin (ja varmasti piirtäisinkin) aktiivisesti, ja osallistuisin tallin toimintaan. Lisäksi haluaisin viettää aikaa Rotan kanssa mahdollisimman paljon, ja päästä toteuttamaan unelmaani Rotan hoitajuudesta, sekä säännöllisestä ja tavoitteellisestakin ratsastuksella.

Voi myös olla, että nyt on oikea hetki lopettaa tämän hakemuksen kirjoittaminen. Vasen käsi puutuu, ja kohta mennään itseni tuntien aika tehokkaasti asian viereen. Jään jännittämään haun tulosta.

P.S. Toivottaisin kyllä onnea muillekin hoitajaksi pyrkiville, mutta ei kai sitä nyt voi heti alkuun antaa itsestään sellaista vaikutelmaa, että Fiona Mäkelä olisi järkevä ja tasapainoinen ihminen? Aivan, sitähän minäkin.

[Anne]

Hoitajahakujen tulokset:
Kössi - Betha
Lasse - Katsu
Polar - Kikka
Rotta - Fifi
Loeke - Inka

Apuhoitajat:
Maj - Edi
Heljä - Elmo

Kiitokset muillekin hakijoille!

[Carola]

Voiko apuhoitajaksi vielä hakea, vaikka varsinainen haku on jo päättynyt?

Carola potee tähän astisen elämänsä suurinta kriisiä.. nimittäin ikäkriisiä. Tämän vuoden aikana mittariin kilahtaa 26 vuotta ja se tarkoittaa sitä, että voidaan puhua lähes kolmikymppisestä. Nyt on aika palata Suomeen ja vakiintua. Niinhän kaikkien aikuisten kuuluu tehdä, eikö? Carola on pyörinyt hevosten parissa kymmenvuotiaasta ja suunnitellut tähtäävänsä esteratsastuksen tähtinimien joukkoon. Elämä ei kuitenkaan aina mene käsikirjoituksen mukaan, joten ajatus ammattiratsastajan urasta on tähän päivään mennessä kuopattu. Sen sijaan Euroopan kiertely ammattiratsastajan oikeana kätenä on tuntunut enemmän kuin hyvältä! Groomin elämä on ollut ihanan hektistä, siitä nainen nauttii. Nyt on kuitenkin aika rauhoittua ja miettiä tulevaisuutta.. mitä haluaa tehdä sitten isona, ja muita tärkeitä kysymyksiä.

Tallielämästä Carola ei kuitenkaan osaa luopua. Omat ratsastustaidot ovat niin ruosteessa, että parempi onkin jatkaa vain oikean käden roolissa. Tämän vuoksi apuhoitajan paikka on juuri eikä melkein sopiva pesti! Charlie ihastutti mutkattomalla luonteellaan. Nuorten hevosten optimistinen maailmankuva ja hölmö uteliaisuus viehättävät suuresti. Hoitorutiinit ovat tukevasti selkärangassa, mutta on varmasti mukavampi tutustua uuteen tuttavuuteen nykyisen hoitajan avustuksella.

Liittyisin mielelläni tallilaiste joukkoon, vaikka ikäkriisi todnäl senkuin pahenee näiden parikymppisten joukossa..

[Anne]

Tervetuloa, Carola! Voit alkaa Charlien apuhoitajaksi! =)

[Deleted]

Moikka, en tiedä onko apuhoitajaksi hakeminen enää mahdollista, kokeillaan nyt kuitenkin:

Ranskalais-suomalainen, 17-vuotias Odette Bernard saattaa näyttää tallille kuulumattomalta merkkivaatteissaan ja näyttävässä meikissään. Tytön ujouden ja varautuneisuuden saattaa helposti sekoittaa ylimielisyyteen, mutta pohjimmiltaan Odette on kuitenkin ystävällinen ja huumorintajuinen, mutta ehkä myös hiukan turhamainen tyyppi. Hänet tunnistaa melko lyhyestä (156 cm) pituudesta ja pitkistä mustista hiuksista, jotka ovat hieman kiharat.

Kuusivuotiaana ratsastuksen aloittanut Odette kilpaili Ranskassa este- ja kouluradoilla, mutta kiinnostuksen loputtua ratsastusharrastus jäi tauolle. Suomeen muutettuaan tytön kiinnostus hevosiin heräsi jälleen. Huomion kiinnitti Reino, joka kilttinä ja tasaisena ruunana olisi oiva heppailun uudelleen aloittamiseen hoitajan avustuksella.

Näppäimistöä näpyttelee lukiolainen, joka on palailemassa virtuaalihevosten maailmaan tauon jälkeen. IRL-hevosista ja ratsastuksesta löytyy kokemusta seitsemän vuotta, virtuaalisista noin neljä.